Tunat pötköttää
Lonely Planetin mukaan Tsukijin kalatori on Aasian, ehkä jopa maailman suurin laatuaan. Sinne oli pakko päästä! Reissu tiesi aikaista heräämistä ja hotelliaamupalan väliin jättämistä, mutta uhrauksia on tehtävä jotta saa haluamansa. Viiden aikoihin käydään huutokauppaa, eikä tämä tilaisuus ole avoinna ylimääräisille. Jos muuten paikanpäälle mielit -mitä lämpimästi Tokion kävijöille suosittelemme, opastavat kyltit asemilta perille nimellä "Central Wholesale Market". FishMarketista ei puhuta mitään. Me saavuimme paikalle pian seitsemän jälkeen, jolloin hyörinä oli vielä melkoista. Kameran kanssa hortoileva minä, joskin toisaalta myös juniorimme rattaita lykkivä Pastapääkin sai olla varuillaan hurjasti kiitäviä "tynnyri-trukkeja".
Ja voi jestas mitä merenolioita näimmekään! Välillä herahti vesi kielelle, välillä rehellisesti sanottuna yökötti. Ostajat kiikuttivat vesipusseissa vielä eläviä kaloja ja muita myynnissä olleita herkkuja eteenpäin. Osa tuotteista oli tietysti jo menettänyt henkensä, mutta osaa näimme laitettavan myyntikuntoon tuoreeltaankin. (Kuvat aukeavat suurempana klikkaamalla niiden päällä)
Näistä tunnistimme mustekalat ja merisiilit.
Valasta
Huh minkä kokoisia simpukoita. Läpimitta jopa noin 30 cm!
Tällä kohtaa yökötti, tunnustan. Mitä ihmettä nämä ovat? Ja mitä näistä tehdään? Laatikkona siis normi styroksiboksi, eli aika kookkaita ovat... Lisäys Sammakon kommenttien perusteella: nämä ovat mirugai (engl. geoduck) - simpukoita, joita käytetään ainakin sushiin. Hui!
Tonnikalaa leikataan vannesahalla
Tapani Jussila kertoo "Tokio-passi" opuksessaan, että täältä kalatorilta fugu-kalaa ostaakseen täytyy olla esittää fugu-tutkintotodistus. Tämä hyvä, sillä pallokalahan on väärin valmistettuna jopa tappavaa.
Hauska yksityiskohta Kalatorilla oli myös "Jäämurskaamo". Yksi työmies pilkkoi suurilla työkaluilla jääpaloja pienemmiksi, laittoi ne sitten hihnalle jonka jälkeen kone murskasi jään suoraan kourun alla odottavan asiakkaan astiaan. Pastapää totesikin että kyllä se Räikkösen poika on aika kaukana Jäämiehestä... Foodmarketistakin sai muuten ottaa ostoskassinsa joukkoon erityisestä astiasta jääpaloja pussissaan, jotta sai ostamansa tuotteet hyvänä perille. Kätevää, jos asuu kauempana!
Paitsi mereneläviä, tukussa myytiin omalla puolellaan myös vihanneksia.
Paitsi mereneläviä, tukussa myytiin omalla puolellaan myös vihanneksia.
Mitä kaunistuksia nämä ovat? Kommenteissa Sammakko vastaa: "kauniit nuput, ne on pitahayan (dragon fruit) nuppuja, Miyakojima-saarelta ihan eteläisimmästä Japanista."
Matsutake-sieniä. Ostimme kesän alussa Pekka Terävän ja Hirokazu Kamijukkokun kauniin kirjan "Makuja suomeksi ja japaniksi". Siinä kerrotaan matsutaken olevan sama sieni kuin Suomessa kasvava männyntuoksuvalmuska. Matsutake on kirjan mukaan Japanissa arvokkaampaa kuin tryffeli.
Tsukiji-kalatorin liepeiltä ostimme mm. veitsen. Nyt muutaman käyttökerran jälkeen täytyy todeta että teimme kyllä hyvät kaupat! Olen aiemmin LUULLUT leikkaavani terävällä veitsellä, mutta nyt tiedän toisin...Täytyy oppia kylläkin pientä varovaisuutta vielä ;) Täältä Hannu Martikan blogista löydät muuten paljon asiallista tietoa liittyen keittiöveitsiin.
Tämän postauksen loppuun voisin kertoa myös Rossanan meille kertovan loistavan vinkin eteenpäin. Jos aiotte matkata Tokiossa julkisilla (junat, metrot, jotkut bussit...), suosittelemme ostamaan Suica-kortin. Itse hankimme ne jo lentokentältä, en osaa sanoa saako ostettua muualta. Korttia porttikoneelle vilauttamalla mennessä ja pois tullessa pääsi kätevästi liikkumaan. Suica kävi ainakin kaikilla käyttämillämme reiteillä, myös esimerkiksi Odaiban magneettijunaan. Suicalla sai ostettua virvokkeitakin tietyistä automaateista ja tuotteita joistakin kioskeista ja kaupoista. Lisätietoa täältä JR-linen sivuilta. Suican kanssa liikkuminen Tokion metroilla ja junilla on ihan yhtä helppoa kuin missä tahansa muussa kaupungissa. Suosittelemme kuitenkin tulostamaan ennen matkaa metrokartan netistä, sillä perillä emme nähneet kuin japaninkielisiä versioita.
Tämän postauksen loppuun voisin kertoa myös Rossanan meille kertovan loistavan vinkin eteenpäin. Jos aiotte matkata Tokiossa julkisilla (junat, metrot, jotkut bussit...), suosittelemme ostamaan Suica-kortin. Itse hankimme ne jo lentokentältä, en osaa sanoa saako ostettua muualta. Korttia porttikoneelle vilauttamalla mennessä ja pois tullessa pääsi kätevästi liikkumaan. Suica kävi ainakin kaikilla käyttämillämme reiteillä, myös esimerkiksi Odaiban magneettijunaan. Suicalla sai ostettua virvokkeitakin tietyistä automaateista ja tuotteita joistakin kioskeista ja kaupoista. Lisätietoa täältä JR-linen sivuilta. Suican kanssa liikkuminen Tokion metroilla ja junilla on ihan yhtä helppoa kuin missä tahansa muussa kaupungissa. Suosittelemme kuitenkin tulostamaan ennen matkaa metrokartan netistä, sillä perillä emme nähneet kuin japaninkielisiä versioita.
Ja hei! Jos (kun) otat sukset mukaan metroon, ethän laita niitä nojaamaan turva-aitaa vasten.
Hienoja kuvia!
VastaaPoistaNe yököttävät simpukat ovat mirugai, englanniksi geoduck (Panopea abrupta; mies tiesi, minulle ihan uusi tuttavuus).
Ja ne kauniit nuput, ne on pitahayan (dragon fruit) nuppuja, Miyakojima-saarelta ihan eteläisimmästä Japanista.
Kyllä saitte meidät innostumaan, ensi kerralla on, eh, minunkin herättävä tarpeeksi ajoissa!
Hullua, että tavallinen tokiolainen ei saa kuitenkaan kalaa torilta, vaan monien välikäsien jälkeen supermarketista.
Sitä mirugaita syödään mm. sushina, ja kun tässä kuvia tutkittiin, niin olenhan minäkin sitä syönyt, hyvää on! Mutta kieltämättä aika, hmm... mielenkiintoisen näköinen otus.
VastaaPoistakiitos kuvakehuista! kalatorilla oli kyllä niin kosteaa, että linssi veti huuruun välistä. siksi kuvat ovat aika pehmeitä. mutta selvän onneksi saa.
VastaaPoistakiitoksia kovasti tiedoista sammakko sinulle ja miehellesi. siirrän niitä postaukseenkin niiden nähtäville jotka kommentteihin eivät kurki.
voi kauhistus, raakana noita möllyköitä...vaikka ei sitä tiedä vaikka olisi itsekin maistellut niitä. joskus on ihan hyväkin ettei tiedä mitä syö ;)
Hehe mulla on valokuva vessasta ohjekyltistä How to Wash your bottom, mutta mietin pitkään onko sopivaa julkaista ruokablogissa joten jätin väliin:D.
VastaaPoistane suihkutusvaihtoehdot oli kyllä hyviä - että millä voimakkuudella pistettäis ja suihkutellaanko mitä läpeä ;) samaten vetämisen kohinaa sai joistain vessoista kuulumaan tarpeitten tekemisen ajaksi. vessaan mennessä kyllä yllättyi melkein joka kerran, aina oli jotain uutta.
VastaaPoistaEhkäpä hyvinkin olette maistelleet mirugaita ;) Itse asiassa se on hyvää. Mutta siinä olet ihan oikeassa, että toisinaan on hyvä ettei tiedä mitä syö ;) Olisi minullakin mennyt ruoka toisinaan väärään kurkkuun, jos olisin tiennyt mitä suuhuni pistän!
VastaaPoistaMe ollaan oltu itse niin innostuneita näistä teidän postauksista, eli kiitos vaan sinne suuntaan - kestää vielä vähän aikaa ennen kuin seuraavan kerran mennään Japaniin, mutta lista mitä tehdään ja mitä syödään alkaa olla aika pitkä :)
kiva että meidän matkamme on maistunut teilläkin sammakko :)
VastaaPoista