Parsa

Parsa pomppii silmille nyt joka kulman takaa. Eikä syyttä, onhan parsa sesongin herkku.

Vaikka kaikenmoista, tosi hyvääkin on kokeiltu, on parsa silti meidän makuumme parasta näin:

Kuori vihreä parsa jos siltä tuntuu ja katkaise puiseva pää.

Ihaile käpymäisten nuppujen kauneutta.
Höyrytä tai keitä vain pari minuuttia.
Monesti kaksi tai kolme minuuttia on juuri passeli

kun halutaan saada rapsakankypsä lopputulos.

Laita lautaselle.

Vuole ylle muutama pieni voinokare,
jotka ihanasti sulavat parsan ylle.

Ripsi vielä suolakukkia.

Nauti.

Äidille lahjaksi menu

Minä olen saanut männävuosina aivan ihania lahjoja perheeltäni äitienpäivänä, kuten vaikkapa omakätisesti poimittuja ja ojennettuja valkovuokkokimppuja. Päivään on monesti kuulunut myös äidille mieluisaa ohjelmaa koko perheen kesken. Tällaisia ovat olleet vaikkapa kirpparikäynnit tai hidas, nautiskeleva kävely aurinkoisella Esplanadilla.

Parhain osuus päivästä kuitenkin on aina Jukan yllätyksenä suunnittelema ja toteuttama juhla-ateria. Jos vielä mietit omaasi, nappaappa näistä vinkkiä:

Äitienpäivämenu 2009

Keväinen parsakeitto ja hunaja-voipaistetut sienet

Juustogratinoidut parsat

Naudan sisäfileepihvi

Lapsille lihapullat ja perunaa, porkkanaa, kermakastike

Lämmin suklaakohokas

Äitienpäivämenu 2008

Latva-artisokka ja kuohkea sitruunakastike

Naudanpaisti ja kastike Välimäen tapaan
Bataatti-perunasose
Peruna-valkosipulipyree

Kinuskikakku, kahvi

Tai ehkä joku muu menukokonaisuus kiinnostaisi.

Juuren puotipuksutkin lupaavat suunnitella sinulle menun, kun menet asioimaan heidän herkkukauppaansa Korkeavuorenkadulle.

Pääasia ainakin meillä on, että menun suunnittelussa on huomioitu sankarin herkut. Ja että kokki hoitaa myös keittiön siivoamisen.

Sano juusto!

Toisinaan blogeissa tulee sattumalta esille samoja asioita, ihan suunnittelematta ja ilman tuotelahjoituksia. Taannoin (en edes selailemalla muista milloin) teimme koko ajan samoja ruokia Pastanjauhajien kanssa tai ainakin postailimme niitä ilmoille yhtä aikaa. Nyt kävi taas hauska yhteensattuma, kun Kulinaarimurulan emäntä omalla facebook-sivullaan kehui Mimolette-juustoa. Mekin maistoimme moista nyt vappuna ensimmäistä kertaa.

Mimolette oli silmiini hurjan kaunis niin väriltään kuin ulkokuoreltaan, siksi se valikoituikin tiskiltä mukaani kokeiltavaksi. Maku ei yltänyt kyllä meillä kehuttavalle tasolle. Juustossa ei silti ollut mitään vikaa, se ei vain hetkauttanut meitä suuntaan eikä toiseen.
Tämä juusto sen sijaan on tällä hetkellä suurta herkkuani! Se on Jukan löytö, Wyke Farmsin luomucheddar Briteistä. Maku on pehmeä ja luonteikas. Juusto sopii niin herkuttelutarjottimelle kuin aamuleivälle kuin suolakeksien ylle kuin ihan-vain-sellaisenaan-höylättynä...Viimeksi ostin juustoa suuren suuren kimpaleen, mutta Jukka ryökäle oli huomaamattani mennyt raastelemaan sitä lasagnen sekaan. Ei niin että lasagne olisi siitä kärsinyt, mutta minä ehkä pikkuisen kun sitä ei jäänytkään enää kuin kikare nautiskelukäytöön...

Juustojen ostopaikkana oli Hakaniemen Hallin Lentävä Lehmä. Sieltä saimme ystävällisen palvelun ja herkkujuustojen lisäksi myös kehuja lastemme käytöksestä. Ja lapset saivat istahtaa ihanan keltaisille, juustoreikäisille jakkaroille.

Cock-a-leekie eli kanakeitto luumulisällä

Jos yleensä luet harppomalla (tai vain ensimmäisen ja viimeisen lauseen kuvien katselun jälkeen kuten tiedän erään ruokablogiystäväni tekevän), muista tästä postauksesta edes tämä: Kuivatut luumut toimivat todella maistuvana lisänä kanakeitossa!

Tähän toteamaan päädyimme keiteltyämme skotlantilaista kanakeittoa Matthew Drennan:n kirjasta "Keitot". Kokeiluinnostukseen vaikutti paitsi kepeän keväinen ulkonäkö, myös linssien käyttö, jota olen luvannut meidän taloudessamme lisätä.

Keitto itsessään oli oikein maukas, joskin melko tavallinen kanakeitto. Luumut toivat siihen loistomakua ja uudenlaista suutuntumaa. Olin aivan ihastunut ja niin oli Jukkakin. Linssit hajosivat sekaan kokonaan, vaikka keitimme niitä reilusti alle purkin kyljessä mainitun keittoajan. Reseptin kuvassa on jotain mustia, pyöreämmän oloisia linssejä. Punaiset linssit olivat vain ainoat joita meidän kaupastamme löytyi.

COCK-A-LEEKIE ELI SKOTLANTILAINEN KANAKEITTO

2 purjoa juliennesuikaleina
120 g linssejä
1 laakerinlehti
muutama oksa tuoretta timjamia
2 nahatonta, luutonta kanan rintaleikettä
9 dl hyvää kanalientä
8 kuivattua kivetöntä luumua suikaleina (voi laittaa reilusti enemmänkin)
suolaa
mustapippuria myllystä
tuoreita timjaminoksia myös koristeeksi

Kuumenna suolalla maustettu vesi pienessä kattilassa kiehuvaksi. Keitä purjosuikaleita 1-2 minuuttia. Valuta ja huuhtele kylmän juoksevan veden alla. Valuta taas ja pane syrjään.

Pane kattilaan hyvin huuhdellut linssit laakerinlehden ja timjamin kanssa. Peitä kylmällä vedellä ja kiehuta pehmeiksi. Valuta ja huuhdo kylmällä vedellä.

Laita broilerinlihat kattilaan ja lisää lientä sen verran että palat peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta 15-20 minuuttia kypsiksi. Nosta reikäkauhalla liemestä ja anna jäähtyä.

Kun kanapalat ovat jäähtyneet, leikkaa ne suikaleiksi. Pane ne takaisin kattilaan jääneeseen liemeen. Lisää linssit ja loput liemestä. Kuumenna kiehuvaksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Jaa purjot ja luumut neljään kulhoon. Annostele päälle kuuma kana-linssiliemi. Koristele annokset timjamilla. Laita heti tarjolle.

Vappuherkuttelua

Kun pääsee töistä puoli viideltä, on hyvin virkistävää ja hauskaa saman tien kaapata kainaloonsa pari taikinakulhoa ja suunnata perheensä kera parikymmentä metriä naapuriin viettämään vappuaattoa muutaman muunkin lapsiperheen kanssa.

Kuohuvaisen Pink:n kilistelyn lomassa paistelin tuoreeltaan munkkeja, "fritole venessiane". Ohjehan löytyy alkuviikolta täältä. Taikina oli sekoiteltu jo päivällä, viisi tuntia ennen paistohetkeä. Paistamiseen käytin samaa öljyä kuin aiemmin. Siitä oli vain siivilöity edellisen paistokerran röhnöt pois.

Reseptoitu taikina oli jaettu puoliksi niin, että toisessa oli grapassa uitettuja rusinoita, toisessa kuivatut viinirypäleet oli jätetty lilluttamatta. Taikinoihin oli myös laitettu hieman enemmän sokeria, yhteensä noin 100g.

Taikinoissa oli myös se ero, että hiiva lisättiin kokeilumielessä toisessa kulhossa jääkaappikylmään maitoon ja toisessa lämmitettyyn maitoon. Reseptissä mainittu vesi jätettiin siis nyt kokonaan pois. Valmiissa taikinassa eroa ei juurikaan huomannut. Taikina, jossa hiiva oli lisätty lämpimään maitoon, oli hieman pilkuttuneneempi, kuplaisempi, kuin toinen. Koostumus ja lopulta makukin oli tällä tavalla silmä- ja suumääräisesti mitattuna samanmoinen. Paitsi tietysti sen grappan osalta.

Nyt kun nestemäärä oli oikea, munkeissa oli juuri oikeanlainen, pehmeänkimmoisa rakenne.

Nyyttärieväillä katettiin oli aika perinteinen vappupöytä - kyllä maistui! Pöydälle nostettiin itsetehtyä leipää, jossa oli ihanan rapea, kauniin jauhoinen kuori, sipsejä, lohkoperunoita, ranskalaisia, lihapullia, nakkeja, porkkana- ja kurkkusuiroja dipattavaksi sekä vihersalaattia pähkinöillä. Grillissä tirisi kunkin perheen omia tuomisia, meillä pekoniinkiedottuja bratwursteja.

Jälkiruokapöytä oli myös herkullinen. Sieltä löytyi porkkanakakkua, marjapiirakkaa ja noita meidän munkkejamme. Juomana nautittiin mm. emännän itsetekemää simaa.

Mukava seura, leppoisa meininki ja herkut tekivät vappuaatostamme mutkattoman hauskan! Tuli myös todistettua että lasi tai kaksikin riittää vappuhulinan aikaansaamiseksi, varsinkin kun menossa on mukana yhdeksän alle kuusivuotiasta lasta.

Kiitos isäntäperheelle ja muille mukana olleille herkuista ja nauruista!

Papusipulilisäke Libanonista

Libanonissa emme ole koskaan käyneet ja Farougekin on ollut vain haaveissa. Silti -tai ehkä siksi- lainasin kirjastosta Maggie Lindholmin ja Marja Lindforsin keittokirjan "Libanonin makuja". Reseptiannista päällimmäisenä jäi mieleen yllätyksellinen tutunomaisuus - ajattelin että eteeni avautuisi paljon vaikeastisaatavia raaka-aineita.

Kokeiluun pääsi resepti "Vihreitä papuja sipulin kera", muokattuna. Oli ihan superhyvä lisuke grillatulle lampaalle, vaikka kirjassa se kehotetaankin nauttimaan leivän päällä tomaatin kera. Reseptin taika piilee runsaassa öljyn käytössä, sipulin ja papujen makuyhdistelmässä sekä maustepippurin tuoksussa.

NEULAPAPUJA JA SIPULIA

300 g neulapapuja

4 valkosipulinkynttä

2 sipulia

½ tl suolaa

½ dl öljyä

10 maustepippuria murskattuna

mustapippuria

punasipuli

Huuhtele pavut ja leikkaa niistä kannat ja päät pois. Puolita. Tai sitten vaan otat tavallamme papupussin pakkasesta.

Leikkaa sipulit puolirinkuloiksi. Pilko valkosipulinkynnet.

Lorauta pannulle suuri määrä öljyä ja ruskista sipuleita siinä. Murskaa maustepippurit morttelissa. Lisää mausteet. Paista aika kuumalla 5 minuuttia. Lisää (jäiset tai putsatut) pavut. Anna hautua pienellä lämmöllä reipas puoli tuntia välillä sekoittaen.

Pilko punasipulit puolirinkuloiksi.

Ota pannu pois liedeltä, pyöräytä sekaan raa'at punasipulit ja laita tarjolle.

Venetsian munkit eli Fritole venessiane ja kysymyksiä paakarimaakareille

Näitä munkkeja Venetsiassa tarjotaan karnevaalien aikaa helmikuussa. Jukan herkkua ovat zabaione-täytetyt, me muut tykkäämme ihan täyttämättömistä munkeista. Herkut sisältävät hiivaisen taikinan lisäksi kuivattuja hedelmiä, joita on ensin lillutettu grappassa. Grappa taas on paikallista "pontikkaa". Karnevaalien aikana näitä munkkeja saa kaikkialta tuoreena ja ne ovat suussasulavan ihania!

Tein munkkeja nyt ensikertaa elämässäni itse tukeutuen lähinnä Nicola Tenderinin reseptiin, joka löytyy kehyksistä keittiömme seinältä. Taikinasta tuli paksu ja jouduin lisäämään siihen lähinnä näppituntumalla lisää nestettä. Tämä oli kuitenkin oma suomennosmokani: en huomannut eroa sanojen bicchierini (lasillinen) ja bicchieri (ruokalusikallinen) välillä, huolimaton kun olin. Lisäilin sitten maitoa loraus kerrallaan, kunnes arvelin taikinan olevan sopivan paksua. Vaan kun ohjeistuksen määrää katson, olisin saanut lorautella reilusti enemmän. Olisi ehkä kannattanut katsoa tämä Tenderinin englanninkielinen ohje, eikä tavata siitä taulusta sitä italiankielistä.

Nesteiden lämpötiloista ei puhuttu mitään, mutta "varmuuden vuoksi" liuotin hiivan hiukan kädenlämpöä lämpimämpään veteen. Sitruunankuorta laitoimme vain puolet ohjeistetusta ja tämä määrä oli meidän suuhumme passeli.

Lopputulos oli ihan hyvä, mutta olisi saanut olla mielestämme hiukan makeampi ja rakenteeltaan höttöisempi (jonne toivottavasti pääsemme seuraavalla kerralla ohjetta noudattamalla). Kuivattuina hedelminä meni ohjeistettujen rusinoiden lisäksi kuivattuja karpaloita ja kuivattuja luumuja silputtuina.

Kysymykset kokeneille leipurimaakareille ovatkin (toivottavasti joku ehtii vastata ennen perjantaita jolloin olisi tarkoitus ottaa homma uusiksi kekkereitä varten):

Täytyykö alkuneste (johon hiiva lisätään) lämmittää?

Ja mitä tehdään taikinalle ennen paistamista, kohotuksen päätteeksi kun ohjeessa sanotaan "work the dough well". Nyt en tehnyt mitään.

Täältä löytyy juttua enemmänkin Venetsian karnevaalinajan herkuista.

FRITOLE VENESSIANE

500 g vehnäjauhoja

2 kananmunaa

2 lasia maitoa (meillä osa kermaa)

130 g kuivattuja hedelmiä

80-100 g sokeria

40 g tuorehiivaa

2 rkl grappaa

rypsiöljyä tms. friteeraamiseen

½-1 sitruunankuori (keltainen osa raastettuna)

kanelia

vaniljaa (vaniljasokeria)

suolaa

tomusokeria valmiiden munkkien ylle

Laita kuivatut hedelmät (karpalot, rusinat, luumut) lasiin yhdessä grappan kanssa.

Yhdistä pienessä astiassa myös hiiva ja vesi.

Yhdistä kulhoon jauhot, munat, maito, sokeri, sitruunankuoriraaste, hiukan kanelia ja ripaus suolaa.

Sekoita hyvin yhteen hiiva ja grapatut hedelmät. Yhdistä jauhoihin ja sekoita pehmeäksi taikinaksi.

Peitä taikina liinalla ja anna nousta viisi tuntia.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa 180 asteiseksi. Lämpötilan oikeaksi saamisessa auttaa huimasti digitaalinen paistomittari, jonka anturi on laitettu öljyyn mittamaan kuumuutta. Kaasuliesi on myös omiaan kun säätelet öljyn lämpötilaa sen jäähtyessä tai kuumentuessa liikaa.

Pudottele taikinapalluroita öljyn sekaan lusikalla. Kääntele välillä reikäkauhalla niin että mollukat paistuvat yltäpäältä. Paista taikinapalluroita upporasvassa kunnes ovat kauniin, syvän ruskeita. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle, joka imee munkeista turhat rasvat pois. Toista kunnes taikinakulho ammottaa tyhjyyttään.

Ripsuta hiukan jäähtyneiden munkkien ylle tomusokeria vaikkapa rikkoontuneella, mutta tähän käyttöön aivan oivallisella teesihdillä.

Vappuna munkkien kanssa sopii hörppiä simaa.

LISÄYS 1.5. Täältä löytyy toinen munkkien paistokerta, jolloin munkkien rakenne ja maku oli justihiinsa oikea ja ihana!

Tuliaisia Tokiosta

Matkalta pitää tuoda tullessa muutakin kuin kokemuksia. Elektroniikka tulee monelle mieleen ensimmäisenä pohdittaessa Japanin tuliaisia. Jotain pientä kameratarviketta tarttui minunkin matkaan. Japanista löytyy vaikka mitä ostettavaa, kuten keittiöveitsiä. Niitä on pakko hankkia! Edellisen reissun veitsi on pysynyt äärettömän terävänä, joten Japanilaiset todellakin taitavat veitsien tekemisen. Ensimmäisessä kuvassa on hiukan erikoisempia veitsiä, mihin lie käyttötarkoitukseen. Minä osuin Tsujiki kalatorin laitamilla Aritsugu nimiseen veitsikauppaan.

Pieni kauppa oli aivan täynnä mitä erilaisimpia veitsiä. Kaikki veitset hiotaan, viimeistellään ja pakataan asiakkaan tilauksesta.
Meillä oli tarve pienelle vihannesveitselle. Sitten heräteostona hakkelusveitsi, tai mikä termi tuota korkeateräistä voisikaan kuvata? Pienemmän terä on 12 cm pitkä ja isomman 17 cm.

Merituuli oli tilannut kombu merilevää, jota löytyi kuivattuna myös Tsujikin läheisyydestä. Tässä puodissa oli vaikka mitä kuivattuja elintarvikkeita.

Innolla odotan mitä tästä merilevästä koskaan tehdäänkään.

Ostoslistalla oli myös "jotain tarjoiluastioita". No siinä vasta helppo tehtävä miehelle! Päätin suunnata edelliseltä reissulta tutulle Kappabashi kadulle, josta löytyy vaikka mitä tarjoiluastioista täydelliseen ravintolan keittiölaitteistoon.

Eräästä puodista ostin pari pientä ja yhden isomman vadin. Ostamissani oli hiukan erikoinen aallotettu pinta, jonka uskoin miellyttävän Merituulia. Ja niin myös kävi.

Eräästä paikasta sain lahjaksi terässaippuan. Se kuulemma poistaa esim. kalanhajun käsistä tehokkaasti. Näitä kuulemma saa myös Suomesta, mutta en ollut aiemmin kuullutkaan tällaisista.

Pitäähän aina jotain nestemäistäkin tuoda. Sakea tottakai! Lähimarketista ostin matalahkon mutta paksun pullon. Mausta ei ole vielä mitään tietoa, mutta eiköhän se tule juotua.

Toivelistalla oli myös luomusoijaa. Harmillisesti lähes aina oli tarjolla vain Kikkoman soijaa. Tuntuu turhalta ostaa ulkomailta samaa kuin Suomesta saa. Yritin kysellä luomua ja jonkun "ecocert" pullon löysin. Todellakin sana "ecocert" oli ainoa länsimainen kirjoitus kyseisessä pullossa. Minkä lie sertin tämä pullo on saanut, mutta ostin sen kuitenkin.

Lapsille tietty toin myös tuliaiset, mutta ne olivat perus taistelurobotti- ja tuhkimosettejä, joten niistä ei sen enempää.

Tokio

Reissuni Japaniin alkoi Osakan ja Koben seudulta jatkuen Tokioon. Tokiossa oli tarkoitus olla kolme yötä, mutta Islannin tulivuoren mielestä Tokio-visiitti kannatti venyttää yhdeksään yöhön. Vuoden 2008 Tokion vierailussa tuli käytyä aika hyvin kaupunkia läpi, mutta kyllä tässä 35 miljoonan ihmisen kaupungissa riittää näkemistä ja kokemista. Edellisellä käynnillä jäi maistamatta pallokala, mutta se tuli nyt kuitattua. Tsujiki kalatorin liepeiltä löytyi koju, jossa muovinen pallokala kutsui luokseen.

Kojun edustalla oli styroxilaatikossa pari elävää pallokalaa. Tai ainakin ne näyttävät samoilta kuin wikipedian kuvassa. Japanissa käytetään pääasiassa Takifugu rubribes lajia, eli tutummin fugua.

Kojun kylmätiskissä oli tarjolla pallokalaa raakana, erilaisissa annoksissa.

Ja lämpökaapissa oli tarjolla friteerattuna. Päädyin friteerattuun maistiaiseen. Friteerattuna pallokalan liha oli aika kanamainen. Maku peittyi hiukan frittitaikinaan, mutta mielenkiintoinen maistiainen se silti oli.

Japanissa ei juurikaan törmää huonoon ruokaan. Hotellini oli Tokyo towerin ja World Trade Centerin välisessä maastossa, joten ruokakokemukset sijoittuvat pääasiassa samalle seudulle. Lähiravintolassamme oli menu englanniksi, sillä alueella on monia suurlähetystöjä ja kansainvälisisä konttoreita.

Tämän pienen ravintolan juttu oli grillivartaat. Kokki grillasi vartaita suoraan asiakkaan edessä.

Tarjolla oli ainakin kanaa, possua ja vihanneksia. Eläimistä käytetään kaikki osat, joten kokeiluun päätyi butabara (mahalaukkua ja sipulia, kuvassa vasemmalla), kashira (possunposki, kuvassa keskellä) sekä tan (kieli, kuvassa oikealla). No, onhan kotona jo maistettu kieltä ja poskea, mutta ei näin valmistettuna. Mahalaukku oli yllättävän pehmeää ja rasvaista, grillattuna varsin toimivaa. Poski oli hiukan sitkeää ja kieli taas aika samanlaista kuin kotona valmistamamme

Eräässä ravintolassa tilasimme friteerattuja kanan rustoja. Ilmeisesti kyseessä oli kokonaisessa kanassa rintafileiden välissä oleva kiilamainen luu. Hiukan se oli outoa syötävää, mutta kyllä se purressa meni murskaksi. Frittitaikina toi taas hiukan makua elämykseen. Ei tuo nyt ihan noussut hitiksi, jota olisi pakko kotona tehdä.

Suosittuja tikkuja olivat kawat, eli kanan nahat, joita sai monesta paikasta. Erittäin maukasta settiä!

Eräässä paikassa toivoimme veistä, jotta saisimme leikattua maistiaisia koko pöytäseurueelle. Tarjoilijatar toi sakset...

Moni paikka suositteli meille kalaa, eikä suotta.

Kalaa oli luonnollisesti saatavilla monessa muodossa ja montaa eri lajia, saarella kun olimme.

Joskus annokset olivat todella pieniä. Varsinkin kun halusimme kaikki maistaa kaikkea.

Sunnuntaina oli pakko käydä Harajukussa, jossa sijaitsee Yoyogi-puisto. Ennen puistoa kävin tarkastamassa nuorison suosiman muotikadun eli Takeshita Dorin, joka sijaitsee Harajukun asemalta itään. Katu oli yhtä vilkas kuin ennenkin ja täynnä mitä ihmeellisemmin pukeutuneita nuoria.

Sitten suuntasin Yoyogi-puistoon. Tarjolla oli heti alkuun ilmaisija haleja. En vielä sunnuntaina ollut niiden tarpeessa, kun matkani ei ollut siihen mennessä venynyt kuin kaksi päivää.

Puistossa olivat elvikset ja rokkarit jammailemassa, mutta bändejä ei tällä kertaa näkynyt. Ilmeisesti bändit esiintyivät jossain eri puolella kuin aiemmin. Nälkä alkoi tulla kävellessä, mutta onneksi paikalla oli grilliauto.

Autosta sai muutamalla eurolla friteerattua kanaa ja paistettua nuudelia. Todella maittava annos! Toki tarjolla oli paljon muutakin: possua, kasvisnyyttejä, ym.

Puistossa pidettiin satuhetkiä lapsille.

Olipa paikalla joku vanha viisas mieskin, jota noin parikymmenpäinen yleisö kuunteli hiiren hiljaa. Kaveri oli ilmeisen valaistunut, sillä ukko paloi puhki vaikka miten yritin kuvata.

Kiinnitin huomioni eräässä lähikaupassa perällä seisoviin miehiin. Menin katsomaan, niin mitäpä muuta miehet teki, kuin lukivat pehmopornoa sarjakuvista ja lehdistä. "Rankimmat" lehdet oli teipattu asiakkaiden harmiksi kiinni.

Jos ei pehmoporno sillä hetkellä kiinnostanut niin aina voi mennä pelihalliin. Voi sitä metelin määrää mikä näissä halleissa vallitsi.

Jäipä tältä matkalta silti jotain myös ensi kertaan, sillä edelleenkään en käynyt karaokeklubeilla, enkä yöpynyt kapselihotelleissa. Japanissa on kiva käydä, joskin mukavampaa siellä on olla vapaaehtoisesti, eikä jonkin tulivuoren takia.

Kobea Kobessa

Minun piti tehdä kuuden päivän matka Japaniin, mutta luonnonvoimat venyttivätkin matkani kahteentoista päivään.

Reissu alkoi hyvin, kun Helsingistä lensimme Osakaan, ja majoituimme Osakan naapuriin Kobeen. Molemman kaupungit kuuluvat Kansain alueeseen, mutta Kobe on osa Hyogon prefektuuria, Osaka taas Osakan prefektuuria. Hyogon prefektuurista on lähtöisin Kobe-härkä, yksi maailman kalleimmista liharuuista. Kobe-härkä on marmoroitua naudanlihaa. Naudoille syötetään parasta rehua, soitetaan Mozartin musiikkia ja niitä hierotaan käsin. Kobesta ei voi lähteä pois syömättä Kobe-härkää. Kadunvarsilla oli mainoksia tuosta herkusta, piti vaan löytää joku herkkua tarjoileva ravintola.

Päädyimme yhteen mukavaan pikku ravintolaan, jonka listalla ihan selkeästi luki Kobe-härkää. Se on tuo ympäröity laatikko vasemmalla palstalla. Meitä oli kuusi henkeä, joista yksi oli kasvissyöjä, mutta muut halusivat kokeilla Kobe-härkää. Tarjoilijatar ei ymmärtänyt englantia juuri lainkaan, ja useaan kertaan sanoimme haluavamme viisi annosta tuota herkkua. 220 g pihviannos maksoi 5900 jeniä, joka sen hetkisen kurssin mukaan oli alle 50 euroa. Oluita tuli kaikille, sen myyjä ymmärsi. Sitten hän kantoi pöytään pääannoksemme, joita pettymykseksemme tulikin vain kaksi! Mutta siinä se härkä lepäsi lautasella, valmiina eksymään suomalaisten matkaajien suihin. Liha oli valmiina annospaloina, sillä puikoilla on hiukan hankala leikellä mitään.
Mukana oli paria eri dippiä, mutta halusin ehdottomasti maistaa pelkkää lihaa. Kyllä oli klassinen musiikki ja hieronta tehnyt lihalle terää! Uskomattoman pehmeää lihaa jonka suutuntuma oli hiukan rapsahtava rasvaisuudesta johtuen. Liha oli yllättävänkin rasvainen, mutta ehkä siinä on se maun salaisuus. Annoksista riitti nyt vain noin neljä palaa per ruokailija, mutta päätimme olla tilaamatta lisää, sillä tästä sai nyt kuitenkin maistettua tuota maailmankuulua herkkua. Otimme sitten olutta hiukan enemmän… Matkustimme seuraavana päivänä bussilla ja matkan aikana meille tarjoiltiin bento eli lounasboxi. Kylmänä, mutta monipuolisia makuja sisältävänä laatikko oli ihan mukava kokemus.

Loppuviikko oli tarkoitus olla Tokiossa, joten ennen junamatkaa kävin ihastelemassa rautatieaseman ruokatarjontaa. Tarjolla oli jos minkälaista mukaan otettavaa kalaa, äyriäisiä, lihaa ja kanaa, kaikkia erilailla valmistettuna.

Tokioon matkasimme varsin sulavalinjaisella Shinkansen pikajunalla, joka parhaimmillaan taittoi taivalta noin 300 km/h. Noin 500 km:n matka kesti kolmisen tuntia, joten keskinopeus oli reipas 160 km/h. Ihan hyvä suoritus parin pysähdyksen kanssa.

Myöhemmin tarinaa Tokiosta, josta meillä on aiemminkin vuonna 2008 ollut juttua.