lauantai 7. helmikuuta 2015

Dubai hurmasi monipuolisuudellaan

Miettiessämme takuulla aurinkoista ja lämmintä matkakohdetta alkuvuodesta suht lyhyellä lennolla mieleen ei pulpahtanut muita vaihtoehtoja kuin Kanarian saaret ja Dubai. Saarilla on tullut vietettyä loma jos toinenkin, usein ruokatarjontaan pettyen. Siksi lähdimme kiinnostuneina katsomaan, mitä Dubailla olisi tarjota perheellemme. 

Ennakkoajatus Arabiemiraattien kansoitetuimmasta kaupungista oli kullankimalteinen, överi ja luksus. Osiltaan tämä piti kyllä paikkansakin, mutta Dubai oli paljon muutakin. Hotellimme oli Bur Dubain alueella, jossa näkyi ihan tavallistakin elämää. 
Aamupäivämme kuluivat usein hotellin kattoterassilla aurinkoa ahmien ja altaassa polskien. Kuulimme Dubaissa satavan noin viisi kertaa vuodessa ja pari näistä päivistä oli osunut juuri tuloamme edeltäviin päiviin. Vain muutama pilvenhattara nähtiin yhtenä päivänä, joten aurinkoa saimme yllinkyllin.  

Lounaalla piipahdimme jossain hotellin lähellä tai söimme edellisen illallisen loppuja huoneistohotellin jääkaapista. Illemmalla suuntasimme jollekin nähtävyydelle tai illalliselle. Metro olisi ollut myös siisti ja helppo vaihtoehto liikkumiseen, mutta me valitsimme melkein aina taksin. Neljän hengen liikkuminen oli näin tosi edullista ja vaivatonta. Pisin taksimatkamme Bur Dubaista Palm Jumeiran juurelle Ritz-Carlton hotelliin maksoi ruuhka-aikana noin 20 euroa. 
Nähtävyyksistä mieleenpainunein lie maailman korkein rakennus Burj Khalifa, jonka juurella suihkulähteet tanssivat musiikin tahtiin pari kertaa päivällä ja uudestaan illalla useammankin kerran. Muutenkin arkkitehtuuri ja rakentaminen saa Dubaissa ihan uudet mittasuhteet överiydessään. Maailman suurin kauppakeskus elämyksineen sijaitsee myös tietysti Dubaissa, Burj Khalifan juurella. Shoppailun ja herkuttelun lisäksi keskuksessa voi esimerkiksi luistella sisäjääkaukalossa ja sukeltaa haiden sekaan valtavaan akvaarioon. 
Deiran mauste souq eli markkinakatu oli ihan ylimainostettu pienuudessaan, mutta matka sinne oli mainio. 
Bur Dubain puolelta lähti laidattomia vesibusseja, abroja, joiden kyydistä aikuinen pulitti peräti yhden AE-dirhamin eli noin 25 centtiä. Maisemat Dubain lahdelta katsottuna olivat hienot. Lahden rannoilla näkyi myös erikoisia puualuksia lastattuna ihan uskomattoman täyteen kaikenmoista tavaraa. Kultasouq niinikään Deiran puolella oli jo mausteista paikkaa mielenkiintoisempi ja sieltä löytyy myös lapsiamme ihastuttanut maailman suurin kultasormus. Ehkä parasta Deiran puolella oli kuitenkin heti vesibussipysäkillä seisonut jäätelökoju, josta sai kamelinmaidosta tehtyjä jätskejä. Maistoimme sahrami- ja taatelimaustettuja jäätelöitä ja pidimme kovasti. 

Itselleni mielenkiintoisin kohde oli ehdottomasti Jumeirah:n kaunis moskeija, jossa saimme vierailla muslimioppaiden kanssa puolisentoista tuntia. Opas kertoi Islaminuskosta, muslimien tavoista ja elämästä leppoisasti ja kiillottelematta. Mieleen jäi erityisesti se, että perjantaisin pidettävä imaamin opetuspuhe moskeijassa on koko Arabiemiraateissa sama. Puheen aihe tulee meinaten hallituksen palkkaamilta uskontoasiantuntijoilta. Aiheen rajaaminen on turvallisuuspoliittinen asia: sillä pyritään ehkäisemään vihapuheet ja kansan kiihottaminen vääränlaisella tavalla. 

Haluamme reissuillamme monesti syödä sekä katukeittiöissä että fiineissä paikoissa. Hienoja paikkoja Dubaissa on yltiöhelppo löytää, mutta halpojen ruokailujen eteen täytyy nähdä hiukan vaivaa lähinnä ottamalla selvää minne päin suunnata. Varsinaisia katukeittiöitä emme kyllä löytäneet, mutta hyvin hyvin edullisia ravintoloita kylläkin. Ruokailut koko perheeltä maksoivat paikasta riippuen 30-350 euroa. Saimme paljon uusia makukokemuksia, sillä hotellimme aamupala oli kovasti intialaisvoittoinen. Lähi-idän ruoka oli meille myös moniltaosin uutta. Kamelinlihaa tuli maistettua ensi kertaa, samoin aivoja. Ruokailuista turisen lisää myöhemmin omissa postauksissaan, myös ylellisestä ja maukkaasta Ritz-Carlton hotellin marokkolaisillasta
  
Alkoholin nauttiminen Arabiemiraateissa ja Dubaissa onnistuu vain tarkkaan rajatuissa ravintoloissa. Meillä tuli vastaan vain kaksi tuollaista paikkaa ja molemmat olivat aika arvokkaan hintaisia. Kaupasta alkoholia saa ostaa vain erityislupakortilla. Me veimme illoiksi mukanamme viiniä, sillä meidän hotellissamme alkoholin nauttiminen oli sallittua omassa huoneessa. Joihinkin hotelleihin alkoholia ei saa viedä lainkaan. Tämä puute oli yllättävän suuri, sillä hyvä ruoka kaipaa kyllä rinnalleen makua edelleen kohottavaa viiniä tai vaikkapa olutta. 

Peittävä pukeutuminen Dubaissa ei ole kauhean tarkkaa, mutta kulttuuria kunnioittaakseen tulee pukeutua niin että olkapäät ja polvet ovat peitettynä. Silti miehillä shortsit ovat ihan ok eikä lasten pukeutuminen ole nökönuukaa. Mikroshortseja ja pikkutoppejakin katukuvassa turistinaisilla näkyi, mutta se oli kyllä silmiinpistävän tökeröä. Maassa vieraillessa tulee kuitenkin käyttäytyä sen kulttuuria ja tapoja kunnioittaen. 
Dubaissa yhdistyy hienosti kaupunki- ja löhöloma. Rantojakin kaupungista löytyy, joskin Jumeiran yleinen ranta on toistaiseksi suljettu rakennustöiden vuoksi. Paahtava aurinko ja allas riitti meille mainiosti. Dubaista löytyy vaikka mitä kaikenikäisille ja aktiivisimmallekin lomailijalle. Koko perheelle jäi fiilis että tänne voisi hyvinkin palata toisellekin lomalle. 
Täällä vielä ekaluokkalaisen tyttäremme ajatuksia ja kuvia matkasta

tiistai 3. helmikuuta 2015

Maksettu tutustuminen johti rakkauteen

Maistettuamme Lanfranchin sitruunaista oliiviöljyä se oli menoa. Ihastuimme ihan älyttömästi tähän helppokäyttöiseen valmissekoitteeseen ja käytämme sitä nyt melkein päivittäin. 

Kaikki alkoi siitä kun olimme mukana Blogiringin kampiksessa jossa testasimme erilaisia Lanfranchin öljyjä. Monien muiden vaihtoehtojen lisäksi kokeilupakettiin kuului sitruunainen oliiviöljy, jota lorautimme ensin kai salaattiin. Raikkaus ja selkeä sitruunaisuus hurmasi meidät ja sitä myöden tätä oliiviöljyä on löytynyt vaikka mistä: uunikypsennetyn kalan sisältä perunan ja fenkolin kaverina, couscousia sulostuttamassa, erilaisista salaateista...erityisen hyvää tämä oliiviöljy on paistetun  lehtikaalin kanssa. 

Jotenkin aika mainio juttu, että kampiksien myötä voi löytää itsekin uusia tuotteita jotka jäävät pysyvästi omaan keittiöön. Mainiota on sekin, että tätä oliiviöljyä saa lähimarketistamme kohtuuhintaan. 

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Dubai lapsen silmin

Terveisiä viikon Dubain lomalta! Ennen kuin jäsentelen omia ajatuksiani lauseiksi kirjoitan tähän postaukseen ekaluokkalaisen tyttäremme tuumailuja matkasta. Hän teki koulutehtäväkseen matkan aikana "ainakin viisi lausetta päivässä", jotka kirjaan nyt tähän tytsyn luvalla juuri niin kuin hänkin on ne kirjoittanut. Kuvista suurin osa on myös tyttäremme ottamia. 
23.1.2015
Nyt olen koneessa ja 6 tunnin kuluttua olen jo Dubaissa. Eniten odotan lomalta uimista, ruokaa, lämpöä ja yhdessäoloa.
Minä olin ravintolassa syömässä. Otin ruuaksi lammasta ja ranskiksia. Me näimme vapaan kissankin. Sitten näimme väärin päin olevan kuun.
24.1.2015
Seuraavana päivänä mentiin ensimäiselle aamupalalle. Otin siellä lettua, vesimeloonia ja kurkkua. Nyt mennään uimaan. Seuraavaksi mennään taksilla maailman korkeimman rakennuksen ohi. Ja taksilla mennään kauppakeskukseen jossa oli kauppoja 1200. Sitten mentiin taas uimaan kattoterassille. 
25.1.2015
Seuraavana siis sunnuntaina me oltiin ostettu kauppakeskuksesta kanelipullaa, se oli hyvää. Seuraavaksi mennään kaupungille. Me nähtiin Antti ja Laura. He ovat aloittaneet syksyllä maailmanympärimatkan. Käytiin pomppuliukumäessä, siellä oli 10 metrin pituinen liukumäki, ja minä hyppäsin. Se meni kovaa. 

26.1.2015
Kun maanantaina mentiin altaalle niin minun piti opastaa isi vessaan. En tiennyt missä poikien vessa on, niin isi meni naisten vessaan. Sitten me lähdettiin Atlantikseen. Atlantis on hotelli jossa oli myös ravintoloita. Atlantiksessa minä ja Roni saatiin tehdä jäätelöä. 

27.1.2015
Ja taas me mennään uimaan. Me käytiin moskeijalla. Moskeija on kirkko jossa on minaretti ja minareetti on paikka siis torni jossa on kaijuttimet. Ja niistä kaijuttimista tulee kutsu niille jotka tulee rukoilemaan mutta sinne ei saanut mennä. Sitten me lähdettiin vesibussilla. Vesibussissa ei ollut reunoja ollenkaan. Me otettiin myös kamelinmaidosta tehtyä jäätelöä. Sitten mentiin souqissa, ne on markkinat. Ja siellä me nähtiin maailman painavin sormus ja se oli aika iso. Myös me käytiin sen maailman korkeimman rakennuksen juureen jossa oli vesishow.

28.1.2015
Mentiin keskiviikkona uimaan 3ksi tai 2hdeksi tunniksi. Ilta kuuden aikaan me otettiin taxi ja mentiin Ritz-Carlton hotelliin syömään. Minä otin siellä leipää, maissia, lammastikkarin, tomaattia ja riisiä. Jälkkäriksi otin pannakottaa. Sitten minulle tehtiin Hennatatuointi. 



29.1.2015
Käytiin taas uimassa niinkuin joka päivä muutenkin. Sitten mentiin syömään intialaiseen ravintolaan jossa minä otin nuudelit naudan eli lehmän lihan kanssa.
Kun lähdettii hotelliin vaihdettiin uimahousut ja mentiin taas altaalle uimaan. Sitten me lähdettiin taksia odottamaan. Siinä kesti suurinpiirtein 10 minuuttia. Taksilla mentiin pakistanilaiseen ravintolaan. Sen nimi oli Ravi. Me otettiin 3a erilaista naanleipää, riisiä, 3a erilaista lammasta ja lampaan aivoja. 
30.1.2015
Viimeisenä päivänä eli perjantaina mentiin koko päiväksi uimaan koska ilta 5deltä lähti kone. Me oltiin 12 asti altaalla ja sitten lähdettiin lounaalle.
Ai niin, me käytiin yrittämässä uudelleen käydä moskeijalla. Siis me käytiin eri moskeijalla tutustumis reissulla. Sitten mentiin bussiin ja bussi lähti lentokentälle. Lentokoneessa minä nukuin, söin, pelasin ja kävin äidin sylissä. Nyt lähdettiin takaisin Suomeen. 
 

torstai 22. tammikuuta 2015

Bali, paratiisi?

Taannoisen Singaporen visiitin jälkeen suuntasin Indonesian Balille. Balista oli etukäteen muodostunut minulle kuva paratiisisaarena, jossa on hienoja hiekkarantoja ja leppoisasti löhöillään palmujen katveessa. En tiedä miten minulle oli tällainen kuva muodostunut, mutta näiden mielikuvien kanssa saavuin Balin saaren pääkaupunkiin Denpasariin. Denpasarin varsinainen lomailukohde on Kuta-rannan seutu Denpasarin länsirannalla. Minun hotellini vastaavasti sijaitsi itäpuolella Denpasaria ja lentokentältä hotellille siirryttäessä alkoi ennakkokuva karisemaan. Katukuva taksin ikkunasta näytti aika likaiselta, monia hökkelitä oli jäänyt kesken tai purettu. Kaupparakennuksia oli tyhjillään ja tienvarret näyttivät jokseenkin epäsiisteiltä. Vietnamista tutut katuruokakojut loistivat poissaolollaan.    
Perillä suunnistin lounaalle kollegoiden kanssa. Minun johdolla yritimme hakea autenttista, paikallisten suosimaa lounaspaikkaa. Turhaan. Hotellin kulmilla oli vain turisteille suunnattuja, brittimättöä ja muita eurooppalaisia makuja tarjoavia baareja. Aikamme käveltyä nälkäkiukku otti voiton ja päädyttiin Bali Pub nimiseen mestaan.  
Nasi Goreng oli niin perus kuin voi olla. Paistettua riisiä ja hiukan vihannesta lautasen reunalla. Kollega pelkäsi raa'aksi jäänyttä munaa ja jätti sen syömättä.
Oma kana-annokseni oli luokaton perussuoritus. Tai no, onhan kana ihan ok kun sen kastelee soijaan. Mutta siinä sen suorituksen kohokohdat.
Alkuillasta piipahdimme Sindhu nimisellä rannalla, joka on itäisen Denpasarin pääranta. No siellä oli ihan seeseteinen tunnelma, mutta ei mitenkään paratiisimaisen houkutteleva.

Singaporessa piti mennä Gastronomi Kiisken kanssa syömään satay-tikkuja ennen rapujuhlia, mutta aikatauluongelmien takia jäi satay-tikut maistamatta. Paikkasin tilanteen Balilla. Jälleen annoksessa oli riisi kumottu lautaselle kupin avulla tasaiseksi puolipalloksi. Hoisin-kastikkeen tai muun soosin kanssa satay tikut on yleensä aika suurella varmuudella herkullista. Niin nytkin.
Arkkitehtuurissa tai rakennelmissa ei ollut kovin paljoa ihmettelmistä Balin saarella. Paikoin näkyi vanhoja patsaita, kuten yllä oleva sammaloitunut hahmo.
Liikenne on Balilla tyypillistä aasialaista. Mopoja on paljon ja kokonaisuutena suhteellisen vilkas liikenne. Ei silti mitenkään verrattavissa Vietnamin moposirkukseen. Aika usein näki länkkäreitä mopokuskeina, joten ilmeisesti täällä pärjäisi liikenteen seassa.
No ei se Bali nyt pelkkää surkeuttakaan ollut. Päätimme lähteä illalla yösafarille. Hotellin respasta buukkasimme täyden palvelun retken Bali Safari & Marine Parkiin. Noin 50 euron lippuun sisältyi kuljetukset hotellilta, yösafari sekä illallinen kohteessa. 
Noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen aloitimme Safarin kävelemällä. Kevyen naruaidan takana oli nuori leijona nauttimassa iltapalaa auton konepellillä. Opas käski pysymään porukassa sillä leijona kuulemma kiinnostuu jos joku jää ryhmästä yksin. Taisi opas vaan nostattaa meidän tunnelmaa tällaisella tarinoinnilla. 
Lyhyellä kävelysafarilla nähtiin mm. leijona, norsu, papukaijoja ja matelijoita. Varsinainen safari toteutettiin autolla jonka lavalla oli häkki. Me turistit nousimme häkkiin ja kuski ajoi läpi safarialueen. Safarilla näkyi leijonia, tiikereitä, virtahepoja, seeproja, jne. Yllättävän monipuolisesti erilaisia eläimiä ja tiikerit jopa hyppäsivät meidän häkin katolle, kun opas houkutteli niitä raa'alla kanalla. Tämä oli kokonaisuutena hieno elämys. Tällä tavalla pääsi paljon lähemmäksi eläimiä kuin yleensä eläintarhoissa.    
Safarin jälkeen alkoi Indonesialainen show, jossa oli tanssia, tulennielentää, temppuilua ja musiikkia. Tämä osuus tuli mukavana yllätyksenä. 
Värikylläisen shown jälkeen oli barbeque illallisen aika. Buffet oli monipuolinen ja maut ihan kohdillaan. Parempaa kuin odotin. Kaikelleen yösafari olli onnistunut keikka. Kokonaisuutena reissu kesti noin neljä tuntia. 
Safarin jälkeen oli niin uupunut, että reissussa väsähtynyt matkamies tarvitsi drinkkiä. Valitsin Sitruunaruoho-Mojiton. Toimiva yömyssy. Olen tehnyt matkan jälkeen tätä kotonakin seuraavasti:

Sitruunaruoho-Mojito
2 cm sitruunaruohoa silputtuna
4 cl vaaleaa rommia
1-2 tl ruokosokeria
puolikkaan limen mehu
pidennä juoma ginger ale limsalla 
jäitä

Viimeisenä päivänä kävin Kutan puolella. Kuta oli täynnä turistikrääsäkojuja ja t-paita kauppiaita. Avauskuva on Kutan ranta, joka on saaren tunnetuin. Tämä ranta on pitkä, hienoa hiekkaa ja runsaasti vuokrattavia rantatuoleja. Aallokkoa on Kutalla ilmeisesti riittävästi surffailuun, sillä surffilautailijoita ja surffauksen opettajia oli paljon. 
Kutan rannalle johtaa näyttävä portti. En saanut missään vaiheessa sitä ennakkoon muodostamaani paratiisikuvaa verkkokalvoille. Kotimaiset matkanjärjestäjät tekevät talvikaudella 2014-2015 seuramatkoja Balille, joten Suomesta olisi sinne helppo päästä lomailemaan. Voi olla että lyhyessä visiitissäni en vaan osunut Balin parhaille paikoille, enkä löytänyt aitoa ja alkuperäistä Indonesialaista ruokaa. Menisin paljon mieluummin uudelleen Vietnamin Phan Thietiin kuin Balille. 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Pikaruokaa parhaimmillaan: kermainen madekeitto

Tässä madekeitossa ei ole vedetty mutkia suoriksi missään kohtaa ja silti se on pikaruokaa. Onnistumisen salaisuus on etukäteisvalmisteluissa: kalan perkeistä keitetty liemi on otettu pakkasesta ajoissa sulamaan ja made on keitetty ja perattu valmiiksi niinikään pakkaseen. Keitto on myös tehty hävikinestomielessä hiukan nuupahtanesta varsiselleristä ja puolikkaasta fenkolista jolle piti keksiä käyttöä. Sekaan lisättiin vielä pari perunaa ja porkkana pieneksi pilkottuna niin että kypsyvät nopeasti. Lopuksi Arlan laktoositonta kuohukermaa sekaan ja kevätsipulia silputtuna koristeeksi. Nopeaa arkiruokaa pöytään mausta tinkimättä!

***
yhteistyössä Arla 

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Bánh xèo - vietnamilaiset suolaiset "letut"

Viikonloppuna kokkailimme vietnamilaisia ruokia kun saimme tyttäremme hyvän ystävän perheen meille vieraaksi. Kokkaillessamme sulassa sovussa yhdessä pienessä keittiössämme ihmettelimme Jukan kanssa oikein ääneen mitä on tapahtunut, kun niin hyvin mahduimme puuhaamaan samaan aikaan. Välillä vetää meinaten tosi kärttyisäksi kun toinen on koko ajan tiellä, ottaa juuri niitä välineitä mitä itse tarvitsisi tai valtaa koko lieden. Nyt tätä ei tapahtunut lainkaan vaan koko ajan oli ihmeen hyvä fiilis. 

Koko kattaus sisälsi paljon meille entuudestaan tuttuja kokkailuja, kuten vaikkapa sitruunaruoholla ja kalakastikkeella maustettua grillattua possua ja tuoreena tarjoiltuja kevätkääryleitä. Riisipaperikääryleet näyttivät nyt jo ihan mukiinmeneviltä, vaikkei niitä vieläkään kauniiksi voi kehua. 
Tällä kertaa teimme ekaa kertaa bahn xeo-lettusia, joihin minä monen muun ruokalajin lisäksi olen pöllööntynyt Vietnamin matkoillamme. (Kyllä kahden matkan jälkeen voi jo puhua monikossa!). Ruokalajin oikeantyyppistä lausumista voi opetella täällä, jossa kerrotaan myös letun saaneen nimensä paistossa kuuluvasta äänestä. Siihen kyllä tarvitaan ainakin minun korvillani rutosti mielikuvitusta. 
  
Tässä muutamia Vietnamissa nauttimiamme bahn xeo-lettusia. Letuthan tulee nauttia niin että että kääräisee palan lettua salaatinlehden sisään, lisää joukkoon esille laitettuja yrttejä ja dippaa koko hoidon nuoc nam-kastikkeeseen. Toisinaan meille ei kyllä tuotu lainkaan kääräisysalaatteja, jolloin söimme letut simppelisti puikoilla. 
Osa letuista tarjottiin henkäyksen ohuina, kuten tuossa ensimmäisessä kuvassa yllä. Toiset taas olivat paksumpia, minkä koin itse helpommaksi ainakin nyt ensimmäisellä kerralla. 

Meidän lettusemme paistettiin Vietnamista ostetun valmispussin tahtiin, jossa riisi-ja vehnäjauhon sekoitukseen lisättiin valmispussista niinikään löytynyt pikkupussi kurkumaa. Tämä sekautettiin kookosmaidon ja veden kanssa sekoittaen hyvin. 

Lettusia paistettaessa on ainakin kaksi tapaa tehdä se. Paistaa ensin pannulla possua ja salottisipulia ja lisätä sitten taikina tähän tai paistaa lettu itsekseen ja lisätä kaikki täytteet toiseen puolikkaaseen paiston loppuvaiheessa. Me lähdimme matkaan ensinmainitulla tavalla. Säästääksemme aikaa lettujen paistovaiheessa kypsensimme possun jauhelihan jo valmiiksi ja lämmitimme sen vain uudestaan pannulla sipulien kanssa. Täytteinä laitoimme vain ituja. Katkaravut olisivat kuuluneet myös settiin, mutta koska niitä oli jo kevätkääryleissä jätimme ne tästä pois. 

Vietnamilaiseen ruokaan myös pimahtanut SoppaHanna on tehnyt lettunsa gluteenittomina kokonaan riisijauhosta. Siirryn itsekin siihen tyyliin kunhan tuon valmispussin jauhoseos on kulutettu loppuun. 

BÁNH XÈO
neljä paksuhkoa lettua

3 dl jauhoseosta tai riisijauhoa
1 rkl jauhettua kurkumaa
1½ dl kookosmaitoa tai -kermaa
2 dl vettä
öljyä paistamiseen

täyte:
luomupossun jauhelihaa
(katkarapuja) 
kevätsipulia (tai salottisipulia)
ituja 

tarjoiluun:
nước chấm dippikastiketta 
yrttejä, esim. minttua, korianteria, basilikaa
(salaattia käärimiseen)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää nesteet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. 
Paista jauheliha valmiiksi. Pilko kevätsipuli. Sekoita dippikastike. 
Kuumenna paistinpannu todella kuumaksi, lisää öljyä ja sipulit sekä jauhelihat. Paista hetki. Kaada pannulle 
taikinaa ja paista hetki. Lisää toiselle puolelle lettua ituja (ja katkarapuja). Käännä toinen puoli tähän päälle. Siirrä tarjoiluastiaan ja paista seuraava lettu. 
Laita tarjolle myös yrtit ja salaatti sekä nước chấm
Blog Widget by LinkWithin