Peruna-sellerigratiini

yhteistyössä Arla

Vähän kuin kermaperunoita mutta ei kumminkaan. Vuokaan on sujautettu kerman ja mausteiden sekaan ohuiksi siivutettuna mukulaselleriä ja perunaa. Juuri mukulaselleri tuo vuokaan ryhdikästä, maanläheistä makua. Juusto kuorruttaa ruuan juhlavaksi, jolloin gratiini kuulostaa nimenä sopivammalta. 

Peruna-sellerigratiini on helppo ja nopea tehdä, varsinkin jos omistat ohuita siivuja tekevän mandoliinin. Tiskiä tulee vain yhden astian verran, kun sujautat kerman suoraan vuokaan ja vasta sitten juurekset.

Uunista nouseva gratiinin tuoksu on niin houkutteleva, että suosittelen aloittamaan tekemisen ennen täydellisen karmaisevaa nälkää. Maku on enemmän kuin osiensa summa ja toimii seuraavana päivänä lämmitettynäkin oikein hyvin. 

Meillä peruna-sellerigratiini tarjottiin pannulla paistettujen sorsanrintojen kanssa, mutta keralla menisi varmasti myös hyvä naudanpihvi tai mikä vain riista. 

PERUNA-SELLERIGRATIINI

lisäkkeeksi neljälle

1 tl Arla laktoositonta meijerivoita

1 valkosipulinkynsi halkaistuna

4 dl Arla kuohukermaa Suomesta

1/10 tl vastaraastettua muskottipähkinää

1 tl suolaa

vastajauhettua mustapippuria

400 g jauhoisia perunoita

200 g mukulaselleriä

150 g raastettua Arla Mustaleima Emmentalia

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. 

Hiero uunivuoka valkosipulinkynnellä ja voitele voilla. Lisää vuokaan kuohukerma ja mausteet. Sekoita. 

Pese perunat ja mukulaselleri hyvin niin sinun ei tarvitse kuoria niitä. Siivuta juurekset ohuiksi joko mandoliinilla tai veitsellä. Lisää juuressiivut kerman joukkoon heti. 

Lisää päälle juustoraaste. 

Kypsennä uunissa noin 2 tuntia. Jos pinta ruskistuu liian nopeasti, laita vuuan päälle folio. 

Anna peruna-sellerigratiinin vetäytyä noin 10 minuuttia ennen tarjoilua.

Perunapohjainen pizza

Viikonloppuaamuisin on kiva kokeilla jotain erilaista aamupalaksi. Tänä sunnuntaina se meinasi perunapohjaista "pizzaa", joka sai yllensä italialaisittain parmesaania, tomaattikastiketta, mozzarellaa, kananmunaa ja prosciuttoa. Kokeilu oli aivan ihana! Perunat kypsyivät ohuina siivuina sopivan napakoiksi ja muut raaka-aineet nyt vain toimivat yhdessä todistetun loistavasti. 

Idea lähti Tastemade-sivustolta. Yritimme ujuttaa valmista tuotosta pois pannulta yhtä tyylikkäästi kuin sivuston videossa, mutta luovuimme hommasta nopeasti katastrofin kurkkiessa nurkan takaa. Valutimme nestettäkin pois ja kokeilimme uudestaan, mutta ei. Emme ikinä olisi saaneet "pizzaa" kokonaisena lautaselle asti. Niinpä päätimme tarjota sen itsellemme rustiikkisesti suoraan pannulta. Loistavasti maistui niinkin! 

Pizza toiminee hyvin paitsi aamupalalla, myös brunssilla ja vaikkapa nopeana lounaana. Suosittelemme lämpimästi!

PERUNAPIZZA 
kahdelle aamupalaksi

oliiviöljyä paistamiseen
2 keskikokoista perunaa
2 rkl parmesaaniraastetta
4 rkl tomaattikastiketta
4 herkkusientä
1 mozzarellapallo
1 kananmuna
mustapippuria
suolaa
5 prosciuttosiivua eli ilmakuivattua kinkkua

Valmistele kaikki raaka-aineet valmiiksi. Siivuta perunat tosi ohuiksi (mandoliinilla). Raasta parmesaani. Siivuta herkkusienet ja mozzarella. 

Lorauta pannulle oliiviöljyä. Asettele siivutetut perunat pannulle limittäin niin että ne muodostavat yhtenäisen pohjan. Ripsi päälle kauttaaltaan parmesaaniraastetta. Kypsennä miedolla lämmöllä kannen alla 5 minuuttia. 

Lisää päälle tomaattikastike, herkkusienisiivut ja mozzarellasiivut. Riko keskelle kananmuna. Kypsennä miedolla lämmöllä kannen alla noin 7 minuuttia, kunnes juusto on kauniisti sulanut ja kananmuna sopivasti kypsynyt. Ota pois liedeltä. mausta mustapippurilla ja hitusella suolaa. Myttää asettele ilmavasti päälle ohuet kinkkusiivut. 

Napoli oli loistava viikonloppukohde

Vietimme ihanan pidennetyn viikonlopun Napolissa hääpäiväjuhlinnan merkeissä. Tiivistimme vuorokauden kaupungissa oltuamme fiiliksen sanoihin rujo ja rähjäinen. Tämän lausuimme molemmat lempeällä tavalla, sillä rento kaupunki oli hurmannut meidät molemmat. "Nähdä Napoli ja kuolla" on liian suppeasti sanottu. Kaupunki pitää kokea.

 

Napolin kapeat kujat ja korkeuserot tekivät kaupunkinäkymästä mielenkiintoisen. Emme olleet tehneet varauksia mihinkään ravintoloihin, emmekä haaveilleetkaan nyt fiinistä ruokailusta. Päätimme jo kotona keskittyä rentoon meininkiin ja suuntaamaan sinne minne vietti vie. Se olikin ihan loistopäätös Napolissa, jossa kujat suorastaan kutsuivat tallailemaan. Hyvät kengät kyllä pitää olla, sillä osittain mukulakivillä päällystetyt kadut olivat kallistuneita suuntaan jos kolmanteenkin. 

Hotellimme Piazza Bellinin sijainti oli aivan loistava. Melkein nurkan takaa alkoi ostoskatu Via Toledo samoin kuin herkkukatu Via dei Tribunali. Läheiseltä Danten aukiolta oli hyvät bussiyhteydet ja metrojakin tältä piazzalta suhasi. Hotelli oli siisti ja aamupala oikein hyvä. Tavallisessa huoneessamme oli pieni parveke, josta oli mukavat näkymät Sant' Elmon linnalle. Ihan viereinen piazza Bellini täyttyi viikkoiltoinakin nuorista, mutta häiritsevää meteliä ei huoneeseen asti kiirinyt. 

Meillä oli etukäteistietoa, että kaupungin meno olisi kovasti levoton. Jukan kollegoja oli muutama vuosi sitten paikallisten toimesta kehotettu olemaan poistumatta hotellista kahdeksan jälkeen illalla. Me tallustimme ympäriinsä yölläkin, eikä turvattomuuden tunnetta tullut kertaakaan. Kaduilla näkyi kylläkin paljon poliiseja ja meikäläisittäin raskaasti aseistettuja armeijanmiehiä. 

Napoliin pääsimme lentämällä Roomaan, josta otimme junan päärautatieasemalle Terminiin ja sieltä nopean junan Napoliin. Yhteydet toimivat ihan loistavasti ja junalippujen valitseminen automaatista oli loogista ja helppoa. Lentomme lähti Suomesta kello16.30 ja Napolissa olimme kymmenen aikoihin. 

Suosittelemme lämpimästi Napolissa: 

1. Pizzaa, jonka sanotaan olevan kotoisin Napolista. Huiput ovat huippuja pizzoissakin. Parhaat pizzat maistoimme Sorbillolla ja Da Michelellä. Kannattaa kokeilla myös friteerattuja pizzoja. Näistä lisää omassa postauksessaan, nyt täällä.

*

2. Vierailua Duomossa eli Pyhälle Janiukselle omistetussa tuomiokirkossa. Onhan näitä kirkkoja nähty, mutta pakko oli henkäistä ihastuksesta kun astui sisään duomoon. Täällä San Gennaron eli Pyhän Janiuksen kuivuneena säilytetty veri muuttuu nestemäiseksi. Jos ei, Napolia uhkaa vaara. 

*

3. Funicolarella köröttelyä Sant´Elmon kukkulalle. Emme käyneet linnassa lainkaan, vaan drinkeillä historiallisen rakennuksen vieressä Renzo & Lucian terassilla. Sieltä oli hyvät maisemat alas Napolin kaupunkiin ja satamaan,sekä Vesuviukselle. Liput funicolareen voi ostaa kioskista ennen nousua eurolla per suunta per nenä.

*

 

4. Museo di Capodimonte. Palatsin ja museon yhdistelmäksi alunperin rakennettu Capodimonte teki vaikutuksen erityisesti kahdella teoksella. Toinen oli Artemisia Gentileschin "Judith ja Holofernes"  ja toinen Caravaggion maalaus Jeesuksesta. 

Museon pihalla oli suuri puutarha, jossa ihmiset pelasivat jalkapalloa, lenkkeilivät ja oleilivat. Tämä voisi olla hauska paikka vaikkapa piknikille. 

Museoon pääsi kätevästi Danten aukiolta ihan portille bussilla C63. Nurkan taakse pienen kävelymatkan päähän jättivät bussit 168 ja 178. Liput sai ostettua automaatista pysäkin vierestä. Ne kustansivat 1,50 euroa per aikuinen. 

Capodimonten museovirkailija vinkkasi Jukalle, että naisten vessasta näkyy hienosti Napoli ja palatsin puistoa. Jukan epäröidessä virkailija työnsi miehen sisään vessaan.

*

 

5. Museo Archeologico Nazionale eli arkeologinen museo oli meille (sunnuntaina) melkoisen uuvuttava, joten poimimme sieltä vain mielestämme kiinnostavimmat palat. Meille ne olivat Pompein pienoismalli (jonne ei tietenkään päässyt juuri nyt), mosaiikkityöt ja välikerroksessa sijainnut "salainen kabinetti". Viimeksimainittuun oli koottu eroottisia töitä mm. Pompeista. Suurin osa museon kertovista kylteistä oli vain italiaksi. Me menimme sisään kymmenen aikoihin suoraan kävelemällä, mutta lähtiessämme jono oli jo useita kymmeniä metrejä. 

*

6. Käyntiä Pompeissa. Arkeologien esille kaivama, vulkaaniseen tuhkaan noin 2000 vuotta sitten peittynyt kaupunki oli alueena valtava. Kiersimme vain pienen osan, joka sekin tarjosi paljon mielenkiintoista nähtävää. Puolen tunnin junamatka Pompeihin Trenitalialla maksoi 4,5 euroa per aikuinen. Tästä reissusta juttua myöhemmin. 

Keittokirja matkainspiraationa

 

Joulun välipäivinä koko perheellä oli pitkät vapaat. Se tarkoitti omalla kohdallani useita kirjoja nojatuolissa lötkötellen. Yksi niistä kirjoista oli syksyllä julkaistu Pizze. Saku Tuomisen ja Luca "Pizzarium" Platanian kirjassa nautiskeltiin pizzoja niiden synnyinsijoilla, Napolissa. Yhdessä Tuukka Kosken rustiikkisen kauniiden kuvien kanssa ne saivat minut huokailemaan ihastuksesta. 

Minulle nousi kaipuu paikkaan jossa en ole koskaan ollut ja josta itse asiassa olen kuullut melkein pelkkää huonoa. Likaa ja turvattomuutta. Töykeitä ihmisiä. Pizze-kirjoittajat taas vakuuttivat minut nenään kiemurtelevalla tuoreen pizzan tuoksulla, elämänmakuisella menolla ja intohimoisella suhtautumisella siihen mitä tekee. 

Huikkasin Jukalle että Napoliin olisi ihana lähteä joskus aikuisten kesken. Kuljeskella pitkin katuja, napsia makuja sieltä täältä, istahtaa drinkille jos toisellekin ja syödä taas. Rakas, ihana ja korvaamattoman idearikas mieheni tuumasi, olisiko reissusta aineksia hääpäivämatkaksemme tänä vuonna. Suunnittelemme vuorovuosittain jonkin yllätyksen vain meille kahdelle ja koska tänä vuonna oli minun vuoroni, päätin oitis että Napoli siis kutsuisi. Ja arvatkaapa mitä? Huomenna lähtö. 

***

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Aasialaiset haukipullat nuudelisalaatin päällä

Talviverkkoja hiihtolomalla kokiessa Jukka sai isänsä kanssa mateen ja kaksi haukea. Ensinmainitusta teimme uudella reseptillä uunikalaa peittäen mateen pekonilla. Tuumimme yhdessä keiton ja muhennoksen olevan kyllä parempaa. 

Hauet pappa fileoi ja jauhoi koneella jauhelihaksi. Inhottavat ruodot "katoavat" tällä keinoin kätevästi. 

  

Etsimme uutta reseptiä haukijauhelihalle, sillä tavallisia jauhelihapullia ja hampurilaispihvejä hauesta on tehty aika paljon. Löysimme kivan värikkään kokonaisuuden, jossa haukilihapullat maustettiin aasialaisittain. Pidimme makumaailmasta ja keveydestä kovasti! Näitä tehdään toistekin. 

Tässä kerrottu ohje on sovitelma Leif Mannerströmin aasialaisittain maustetuista silakkapalleroista, jotka löytyvät paljon blogissamme käytetystä kirjasta "Silli ja silakka". Voit siis halutessasi kokeilla haukijauhelihan tilalla jauhettuja silakkafileitä.

AASIALAISET HAUKIPALLOT NUUDELISALAATILLA

Haukipallot:
400 g haukijauhelihaa
1 nippu tuoretta korianteria
1 peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
1 kananmuna
½ dl soijakastiketta
1 limetin kuori ja mehu
1½ rkl hienoa sokeria
suolaa
öljyä paistamiseen
päälle: 2 rkl seesaminsiemeniä

Nuudelisalaatti:

3 pakettia pikanuudeleita
1 punainen paprika
1 paksoi
4 salottisipulia
1 porkkana
1 peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 nippu tuoretta korianteria
2 rkl seesaminsiemenöljyä paistamiseen
2 rkl rypsiöljyä paistamiseen
1 dl ituja
2 rkl soijakastiketta
2 rkl kalakastiketta
1 limetin mehu
(tarvittaessa suolaa)

Aloita valmistelemalla salaattiaineet.

Keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan. Suikaloi paprika ja paksoi. Kuori ja pilko sipulit, porkkana ja inkivääri. Silppua korianteri. Huuhtele ja valuta idut. Sekoita keskenään soijakastike, kalakastike ja limettimehu. 

Jatka sitten haukipalloista. Silppua korianteri. Kuori ja silppua inkivääri, salottisipulit ja valkosipulinkynnet. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi kulhossa lusikalla tai tehosekoittimessa päälle tulevia seesaminsiemeniä lukuunottamatta. Muovaa massasta lihapullan kokoisia palleroita. Paista ne kauniin ruskeiksi paistinpannulla öljyssä. Ripsi päälle paistamisen jälkeen seesaminsiemeniä. Pidä lämpimänä. 

Kuumenna öljyjen seos tilavassa paistinpannussa tai wokissa. Paista ensin inkivääriä ja sipuleita muutama minuutti. Lisää nuudelit ja vihennekset, paista muutama minuutti sekoitellen. Lisää mausteliemet ja sekoita hyvin joukkoon. 

Annostele syville lautasille nuudelisalaattia ja jaa päälle haukipallerot. 

***

Näiden linkkien takaa löydät blogimme muitakin reseptejä haukijauhelihalle: 

Haukipiirakka ja riesling-kastike

Haukihampurilaiset sitruunamajoneesilla

Haukihampurilaiset tartarilla

Michael Björklundin haukimurekepihvit

Kampasimpukkaraviolit rapukastikkeessa

Arkena tulee monesti tehtyä nopeita tai tuttuja ruokia. Siksi menoista vapaina viikonloppuina tai lomalla tulee usein kokattua vähän enemmän askartelua vaativia ruokia. 

Jukka äkkäsi tuossa hiihtoloman alla ravioliohjeen, josta mies inspiroitui heti. Lopullinen toteutus oli kuitenkin kovin erilainen ja hurjan herkullinen. Minua nauratti kun keittiöhitaana tunnettu mies huuteli jossain välissä pastataikinan vääntämistä, että taitaa tulla keittiössäolon ennätys tämän ruuan myötä. Pakkohan siinä oli miestä mennä auttamaan että syötäisiin ennen puoltayötä.

Meillä tuorepasta täytettiin pyöreiden raviolityynyjen muotoon täytteenä katkarapuja ja kampasimpukoita. Jukka löysi pakastealtaasta MSC-merkittyjä Pirkka-sarjan kampasimpukoita, mikä oli kovasti iloinen asia. Rapukastikkeen rapuliemi kaivettiin pakkasesta, jonne se oli keitelty syksyisten rapujuhlien jälkeen.

Annos ei näytä ihan kaikkein herkullisimmalta, mutta oli täynnä intensiivisiä makuja olematta liian tuhti. Kastikkeella on tässä todella suuri merkitys. 

KAMPASIMPUKKA-KATKARAPURAVIOLIT RAPUKASTIKKEELLA
noin 25 kpl

Tuorepasta
4 3/4 dl (2 cup) Durum-jauhoa
2 munaa
3 rkl lämmintä vettä
1 rk oliiviöljyä
suolaa

Sekoita aineet kulhossa ja vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia, jotta taikina on notkeaa eikä tartu sormiin. Lisää tarvittaessa tilkka vettä ja vaivaa että vesi imeytyy taikinaan. Anna taikinan levätä jääkaapissa 20 minuuttia.

(25 raviolin määrällä pastataikinaa jää hiukan).

Kampasimpukka-katkarapu täyte raviolille
10 kpl (200 g) kampasimpukoita
100 g jättikatkaravun pyrstöjä
suolaa
mustapippuria
vajaa 1 rkl oliiviöljyä

Kuutioi raa'at kampasimpukat ja katkaravut pieneksi silpuksi. Sekoita kulhossa niihin suolaa, pippuria ja hiukan oliiviöljyä. Laita jääkaappiin odottamaan ellet ala heti kokoamaan ravioleja.

Raviolit

Tee pastakoneella mahdollisimman ohutta pastalevyä ravioleja varten. Käytä pyöreää, halkaisijaltaan noin 7-8 cm raviolimuottia tai ihan vaan ohutreunaista lasia tehdäksesi pastasta raviolipohjia. 

Laita reilu 1 rkl täytettä raviolipohjalle. Kostuta ulkoreuna sivelemällä sitä vedellä kostutetulla sormella ja asettele toinen raviolipohja kanneksi. Painele saumat kiinni huolellisesti. 

Keitä ravioleja runsassuolaisessa, hyvin kiehuvassa vedessä 4 minuuttia. Tarjoile raviolit heti. 

Voit myös tehdä raviolit etukäteen valmiiksi. Tällöin laita raviolit keittämisen jälkeen heti kylmään veteen kypsentymisen keskeyttämiseksi. Nosta kylmentyneet raviolit vedestä, kuivaa ja sivele pintaan hiukan oliiviöljyä toisiinsa tarttumisen estämiseksi. Paista ravioleja hetki paistinpannussa (käytä hiukan oliiviöljyä) ennen tarjoilua, jotta raviolit lämpenevät. 

Rapukastike
2 dl rapulientä
2 dl kanalientä
1 dl kuivaa valkoviiniä
3 salottisipulia (tai 1 pieni keltasipuli)
1 iso valkosipulinkynsi
6 aurinkokuivattua tomaattia
3 rkl (tai isoa nokaretta) voi
suolaa
mustapippuria

Silppua sipulit. Silppua aurinkokuivatut tomaatit. Mikäli käytät öljyyn säilöttyjä tomaatteja, kuivaa ne talouspaperilla huolellisesti. Laita kattilaan hiukan oliiviöljyä. Paista hetki sipuleita. Lisää valkoviini ja keitä kunnes neste on lähes täysin haihtunut. Lisää joukkoon rapu- ja kanaliemi, sekä silputut aurinkokuivatut tomaatit. Keittele kastiketta kokoon noin puoli tuntia, hiukan alle puoleen alkuperäisestä määrästä. Siivilöi kastike. Ota siivilöity sipuli-tomaattimuhju talteen ja käytä myöhemmin vaikka leivän päällä täytteenä kuten me. Lisää voi kastikkeeseen jotta kastike hiukan paksuuntuu ja kiillottuu. Lisää suola ja pippuri maun mukaan. Tarjoile kuumana.

Talvikalastusta - kalaverkot jään alle

Viime talvena tutustuin ensimmäistä kertaa itselleni kovin eksoottiseen kalastusmuotoon, nimittäin verkonlaskuun talvella, jäitten alle. Järkeni ei etukäteen sanonut lainkaan miten homma olisi mahdollista. Kahdenkymmenen asteen pakkaseen lähteminen ei tuntunut lainkaan tiukalta rypistykseltä, kun edessä oli mielenkiintoista uutta. Talvista verkkokalastusta perheellemme esittelivät Jukan isä eli Jarmo-pappa ja mökkinaapurinsa Paavo. 

Pappa oli jo etukäteen kairannut jäähän reikiä noin yhdeksän metrin päähän toisistaan. Ensimmäinen reikä oli aika lähellä rantaa, kauimmainen sitten noin 60 metrin päässä. Tähän väliin laskettiin kaksi 30 metrin verkkoa. 

Etukäteen kairatut aukot piti kovassa pakkasessa hakata uudelleen auki. Se kävi kätevästi tuuran avulla. Tai no kätevästi ja kätevästi. Muille innostuneille miniöille voisin neuvoa, että pitkävartisessä, teräpäisessä työkalussa on rannelenkki syystä. Lenkki ja etenkin sen laittamainen ranteen ympärille estää tuuraa vajoamasta järven pohjaan jos ote hiukan lipsahtaakin. Uusi tuura maksaa kaupassa noin parikymppiä 

Aukkojen taas vetistyessä oli aika käydä hommiin. Miehillä oli mukanaan noin kymmenmetrinen ripa, jonka toiseen päähän oli kiinnitetty 66 metrinen naru kelassaan. Ripa sujautettiin sisään kairatusta reiästä ja alettiin kuljettaa sitä kohti seuraavaa reikää. Viime vuonna käytössä oli mökkinaapurin karahka, jonka pää oli ritsamaisesti haaroittunut. Tänä vuonna yksin puuhastellessaan pappa oli käyttänyt tuuraa. Rivan tullessa naruhäntänsä kanssa seuraavalle reiälle sitä alettiin kuljettaa taas kohti seuraavaa niin kauan että ripa pystyttiin nostamaan ylös viimeisestä reiästä. Naru seurasi luonnollisesti mukana.

Yksin talviverkkoja kokiessa narun tulee olla tuplapituinen, jolloin se muodostaa ikäänkuin lenkin. 

 

Etukäteen reikien kairaaminen toimii hyvin silloin kun jäällä on jo lunta eikä jään alle pysty näkemään. Tänä vuonna pappa oli tehnyt tämän alustavan homman jo syksymmällä, kun jäällä ei vielä ollut lunta. Hän oli koko ajan nähnyt jään läpi missä rima kulkee ja oli kairannut sitten kulun mukaisesti aukkoja. Etukäteiskairaamisessa pitää tietysti saada osutettua rima seuraavalle aukolle. 

Nyt siis naru kulki reippaan kuudenkymmenen metrin matkan jään alla ja molemmat narun päät olivat jään päällä kiinnitettynä. Naruun kiinnitettiin ensin puolitoistametrinen kettinki, joka painaa verkon kohoineen alas niin ettei se jäädy pintaan. Tähän kiinnitettiin sitten itse verkko ja myöhemmin toinenkin.

Nyt narua alettiin pyöritellä toisessa ääripäässä kelalle, jolloin verkot seurasivat perässä laskeutuen jään alle. Verkkojen toiseenkin päähän kiinnitettiin ensin kettinki ja sitten kettinki kiinnitettiin jään päälle. Kummassakin päässä oli kettinkiin kiinnitetty vahva, reilusti yli avantoaukon ylettyvä kapula. 

Verkkojen annettiin kerätä saalista vuorokauden verran.

Verkkoja kokiessa kelanaru kiinnitettiin taas verkkojen toiseen päähän kun siitä ensin oli poistettu kettinki ja alettiin nostaa verkkoja toisesta päästä. Näin "ujutuslanka" saatiin jään alle kätevästi uusia verkonlaskuja varten valmiiksi. 

En voinut kuin ihmetellä miesten käsien kylmyydenkestoa. Omani olivat kahdenkymmenen asteen pakkasella kylmissään hanskoissakin. 

 Saaliiksi saadut mateet nyljettiin hetimiten ja niistä keiteltiin oikein maistuva kermainen madekeitto.

Blogin maderuokia:
Mademuhennos
Paistettu made lehikäisen, pinaattimuhennoksen ja kaprismunakastikkeen kanssa
Kermainen madekeitto (pikaruokaa pakkasaarteista)
Kesäinen madekeitto

Ilve tuli taloon - kaasulieden hankinta

yhteistyössä Gasum

Uusi uuni ja kaasuliesi. Ainahan se oli mielessä sen jälkeen kun vanhasta yli vuosi sitten hajosi termostaatti. Jouluaattona. Kiroilutti hiukan silloin kokkailujen keskellä ja monesti jälkeenkinpäin. Uuden hankinta jäi roikkumaan, muttei olisi tehnyt sitä jos olisimme tienneet miten jouhevasti homma Gasumin kanssa Ilve-lieden tiimoilta menisi. 

Pohdimme alusta asti uutta kaasuliettä, mutta ehdottomasti sähköuunilla. Kaasuliedessä ihastuttaa paitsi nopeus, tehokkuus ja helppo lämmönsäätö, myös elävän liekin tunnelma. Sähköuuni sen sijaan on meille oikea vaihtoehto kokeiltuani kaasuvastaavaa Venetsian aikoina tuloksettomasti. Meillä kokataan nestekaasulla, mikä tarkoittaa käytännössä kaasupulloa. 

Saimme Gasumilta kotiin etukäteistutustuttavaksi kunnioitettavan muhkean esitekirjan. Selailimme sitä hetken tuskastuen vaihtoehtojen edessä. Hermojenmenettämisen uhatessa teimme miehen kanssa yhteispäätöksen luottaa myyjän ammattitaitoon liikkeessä. 

 

Lampsimme sovittuna ajankohtana Herttoniemen liesimyyntinäyttelyyn koko perhe. Lapset löffääntyivät kirjojensa kanssa sohvalle ja me aikuiset kävimme ihastelemaan eri vaihtoehtoja myyjän kanssa. 

 

60 senttinen rako keittökalusteiden välissä alkoi tuntua tilanpuutteelta tiirailtuamme muhkeita yli metrisiäkin uuneja erilaisine liesivaihtoehtoineen. Leveys kavensi kylläkin mukavan tuntuisesti vaihtoehtoja värien ja mallien osalta. Fiilispohjalta, joka onneksi oli meillä molemmilla samanlainen, päädyimme rosteripintaiseen kaunokaiseen. Muut esitellyt vaihtoehdot tuntuivat meistä vain hitaaseen kokkailuun houkuttelevilta, hieman maalaismaisilta. Valitsemamme liesi-uuniyhdistelmä tuntui taas ammattimaiselta, tehokkaalta, joskin myös kestävältä ja soveltuvalta monenlaiseen toimintaan. Sitten valittiin säätimet ja niiden koot sekä jalat joissa niissäkin olimme huojentavan samanmieliset. 

Lopuksi alkoi lisävarusteiden miettiminen. Meille suositeltiin ehdottomasti kiskoja, joiden avulla voi kätevästi vetää koko pellin tai ritilän ulos uunista kannattelematta sitä. Naureskellen totesin että tämähän poistaa myös sen vaihtoehdon että voisi vahingossa laittaa pellin eritasoisiin lokosiin uuniin jolloin vaikkapa piirakka valuisi uuninpohjalle. Yhdelle tuttavalleni kävi muutaman kerran niin. Otimme siis kiskot. 

Halusimme myös pizzakiven, jonka mukana tuli lyhytvartinen, ujutuspuolelta oivallisesti oheneva pizzalapio.

Lisäksi päädyimme ottamaan liesiritilän tilalle tai päälle asetettavan valurautaisen, raidoitetun paistolevyn, jossa on myös urat mahdollisille valuville nesteille. Mielessä siinsi jo upeiden pihvien paistaminen. 

Käytetyin lisävaruste tullee olemaan halkaisijaltaan suurin kaasulevy, jossa on mahdollisuutena myös kolmen poltinkehän tehokas yhteiskäyttö. 

Koko tilaustapahtuma kävi lupsakkaasti, mutta samalla asiantuntevasti. Kaikkiin kysymyksiimme osattiin vastata epäröimättä. Fiilispohdintojamme ei naureskeltu vaan niihin suhtauduttiin asiallisesti. Ilve tehtiin Italiassa sovitussa aikataulussa juuri toiveidemme mukaan. 

Yhden vinkin voisimme kaupoille lähtiessä antaa. Jos on etukäteen mietittyjä toiveita, ne voisi vaikka kirjoittaa lapulle ylös. Mietimme kuvastoa plaratessa miten kätevä olisi jos uunissa olisi sisäänrakennettu paistomittari. Muistimme asian seuraavan kerran kun meille tuli viesti uunin saapumisesta Suomeen. Samoin kannattaa kiinnittää huomio peltien lukumäärän. Uunin mukana tuli vain yksi syvää mallia oleva. Saimme toki helposti jälkitilattua toisen matalamman. 

Kotiinkuljetus ja paikalleenasennus tapahtui sujuvasti noin viisi viikkoa tilaamisen jälkeen. Gasumin asentajat ilmestyivät uunin kanssa ovemme taakse yhteisesti sovittuna ajankohtana. Asentaessaan uunia paikoilleen ja säätäessään jalkoja oikealle korkeudelle asentajat vaihtoivat kanssamme ravintolakokemuksia meiltä ja maailmalta. Se oli minusta ilahduttavan hauskaa. Asentajat antoivat myös lieden ja uunin käyttöönottovinkkejä ja kokeilivat että kaikki todella toimii. Työmiehet veivät myös vanhan uuninrohjon pois.

Ensimmäisenä liedellä keitettiin spagetit carbonaraa varten ihmetellen tehokkaasti kiehuttavaa kaasulevyä. Uuni testattiin paahtamalla bataattia, perunaa, maa-artisokkaa, sipulia ja valkosipulia. Ilve-kaasulieden ja sähköuunin käyttökokemuksista lisää myöhemmin, kuten myös asiaa kaasun turvallisuudesta.