Meillä isänpäivää vietettiin päivää liian aikaisin, sillä kiinnitin ohjelmaksi Helsingin Kaupungintetatterin Shrek-musikaalin. Päätös teatterivisiitistä oli sinetöity Keskisuomalaisessa esitystä kommentoineen tekstin ”Hurraa-huuto hyljeksityille - ja ilmavaivaisille”-myötä. Mieheni ja lasteni yhteinen huumori painottuu meinaten todella usein hyvin kypsästi pieruihin ja kakkaan.
Tyttären mielestä Shrek oli turhan pitkä, mutta me muut pidimme upeasti puvustetusta musikaalista kovasti. Tosin poikamme tuumasi että tässä musikaalissa laulettiin liikaa - loogista eikö. Esityksen huumori vetosi niin aikuisiin kuin lapsiinkin. Shrekistä löytyi hyvin ajankohtaisiakin elementtejä muurin rakentamisen ja erilaisuuden pois silmistä lakaisemisen myötä, mutta ei siitä sen enempää näin juhlapäiväpostauksessa.
Lounaaksi isälle tehtiin munakokkelitacot ennen Helsinkiin ajelua. Kahvit joimme Peacock-teatterin Caruzello-ravintolassa berliininmunkit natustaen. Tämä oli lasten valinta isälle kun tutkailimme etukäteistilausta varten kahvipullavalikoimaa.
Illalliseksi nautiskelimme alkuun lakritsigraavattua lohta saaristolaisleivällä, pääruuaksi voipapumuussia ja Herrakunnan lampaasta tehtyä, oliivista Roomanlammasta. Jälkiruuaksi haukkailimme vielä Geishapaloja.
Tänään aamulla nautimme yhdessä isänpäiväaamupalan sängyssä, se kun on meidän juhlaperinteemme.
Tarjolla oli esimerkiksi croissanttia täytettynä Erjan ihanasti ideoimalla limoncellomajoneesi-katkarapuseoksella ja iskän ikisuosikkia salmiakkia.
Ennen croissanttimurustettujen lakanoiden vaihtoa pitänee todeta se mitä pitää turhan usein itsestäänselvyytenä, mutta mikä ei sitä todella ole: minulla on rinnallani maailman paras puoliso, jonka kanssa vanhemmuus on helppo jakaa. Jukka on alusta asti ollut lapsistaan ylpeä, iloinen ja heitä syvästi rakastava isä. Kiitokset kaikesta rakkaani tähän asti, hajuhaitoista viis.
Sitten otsikossa luvattuun, oikein maistuvaan, erilaiseen graaviloheen, joka saa makunsa lakritsijauheesta. Löysin ohjeen Kokkaa kaasulla-sivustolta ja ihastuin ideaan heti. Maku palkitsi selkeällä lakritsisuudella, kunhan palassa oli mukana myös maustettua pintaa. Minä puolitin ohjeen määrän lisäten hiukan lakritsijauheen määrää.
LAKRITSIGRAAVATTU LOHI
350 g lohifilettä
½ rkl karkeaa merisuolaa
½ rkl sokeria
½ tl lakritsijuurijauhetta
½ tl anista
hiukan mustapippuria
Nypi lohifileestä ruodot pois.
Sekoita mausteet keskenään.
Hiero mausteseos kalan pintaan.
Kääri kala tiukasti kelmun sisään.
Laita maustumaan ja graavautumaan jääkappiin ainakin 12 tunniksi.
Olin valinnut isänpäivän aterialle kovasti työlään oloisen juustokakun salmiakkisilla raidoilla, mutta pohdin perjantaista leipomisjaksamistani pitkän työviikon päätteeksi.Suuremmoiselta tuntuvana lahjana eteeni pompsahti netissä Kananpoikien bistro-blogin sivulta Geishapalat ja isänpäivä-aterian jälkiruoka koki suklaisen suunnanmuutoksen. Lasteni isä pitää meinaten hurjasti Geisha-suklaasta ja tämä olisi hänelle täysin uusi tapa nauttia sitä. Arvelin myös lasten pitävän baakkelsista.
Kaikki tykkäsivät suklaisesta leivonnaisesta kovasti, kun sitä äsken jo lounaan päälle nassutimme! Pohja oli pehmoinen ja päällinen täynnä suklaisen tuhtia makua. Niin, meillä siis vietetään isänpäivää jo tänään, ohjelmallisista syistä. Täytyykin mennä tästä pukeutumaan sillä pian lähdetään kohti Helsinkiä, jossa yllätysohjelma tapahtuu.
Puolitin pellillisen ohjeen piirakkavuokaan, sillä arvelin siitäkin riittävän makeutta neljälle ihan riittämiin. Eli jos haluat piirakkaa pellillisen, tuplaa raaka-aineiden määrä.
GEISHAPALAT
piirakkavuoallinen
pohja:
75 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl vaniljajauhetta
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
1 dl maitoa
kuorrutus:
100 g Geisha tumma suklaata paloiteltuna
0,5 dl kuohukermaa
pinnalle:
2 kpl (noin 70 g) maitosuklaa Geisha-patukkaa rouhittuna
Sulata voi.
Sekoita kuivat aineet eli vehnäjauhot, kaakao, leivinjauhe
ja vanilja keskenään.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Lisää kuivat aineet ja maito vuorotellen munasokerivaahtoon
puuhaarukalla sekoitellen.
Sekoita lopuksi joukkoon sulatettu, jäähtynyt voi.
Levitä taikina leivinpaperilla vuoratun piirakkavuuan
päälle.
Kypsennä uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia.
Anna pohjan jäähtyä ennen kuin laitat kuorrutuksen päälle.
Kuumenna kerma kiehumispisteeseen. Ota kattila liedeltä ja
sulata paloiteltu suklaa joukkoon. Levitä geishakuorrutus piirakan päälle.
Ajamme soratietä metsän keskelle kohteena EivereMõis. "Yöllä täällä ei sitten ole kuin te ja puutarhuri viereisessä rakennuksessa", lausuu respa meidän kirjoittautuessa sisään Eiveren kartanoon. Kaikki kauhuleffan ainekset siis ilmassa. Onneksi en ole reissussa yksin ja onneksi kokemus kääntyy täysin miellyttäväksi ilman kummituksia tai moottorisahamurhaajia.
Eiveressä yöpymisestä on vierähtänyt jo pitkä tovi, mutta arvatkaapas mistä minä sen parhaiten edelleen muistan - tapeteista! Aivan upeita seinäverhoiluja löytyi monista huoneista, yleisistä vessoistakin.
Majoituimme Eivereen illallissyistä, joka meinasi aivan ihanaa Pohjakaa. Ravintolasta oli vain 10 minuutin ajomatka nukkumaan tähän kauniiseen kartanoon.
Aamiaishuone sijaitsi ihan keittiön vieressä, josta nostettiin meille toiveiden mukaan enemmän ruokaa mitä oli tarjolla. Lettuja pyysimme ainakin lisää. Puuronsyöjät perheessä kiittelivät ihan mahtavaa puuron makua ottaen molemmat pari kulhollista.
Kartanossa yöpyminen oli miellyttävä kokemus. Suosittelemme Eiveren kartanoa lämpimästi jos likimain osutte.
Valmiit popcornit sekoitettiin öljystä, voista ja mausteista tehtyyn seokseen ja herkku on valmis. Toki jäähtymistä piti odottaa muutama minuutti. Maku oli vinkeän hauska, hyvin erilainen suolaisiin popcorneihin verrattuna. Tosin mausteseosta olisi meidän makuun voinut olla enemmän, joten laitoin ohjeeseen nyt määrät puolitoistakertaisena kirjan versioon verrattuna. Kaikki popcornit nakkautuivat sekä lasten että aikuisten suuhun, aika mukavalla tahdilla!
Tämä resepti sai miettimään millä muulla sitä voisi poppareita maustaa tai mihin muuhun poppareita voisi yhdistää, sillä "Hyvää joulua"-kirjassa popcornit oli upotettu suklaaseen piparminttukarkkien kanssa saaden aikaan kauniita makeisia.
Meillä popcornit tarjottiin säilyketölkistä osana leikittelevää valko-teräksistä kattausta. Edellisestä postauksesta (täällä) voit lukea lisää kattauksesta ja osallistua samalla 75 euron Heirol-lahjakortin arvontaan.
JOULUISET POPCORNIT
2 litraa valmiita popcorneja
1,5 rkl rypsiöljyä
1,5 rkl voita
1,5 rkl siirappia
ripaus suolaa
1,5 tl kardemummaa
hiukan vajaa 1 tl mustapippuria
1,5 rkl kanelisokeria
Kuumenna rypsiöljy ja voi kattilassa pannulla. Lisää mausteet. Sekoittele hetki niin että kattilasta nousee mausteinen tuoksu. Nosta kattila liedeltä.
Me rakastamme kutsua vieraita kylään ja istuttaa heidät yhteisen ruokapöydän äärelle. Minä rakastan kattamista ja astioita, varsinkin kun niillä voi leikitellä ja ideoida uutta. Kun Heirol tarjosi Blogiringin kautta jouluhenkistä yhteistyötä, johon kuului kaikkea edellämainittua, innostuimme välittömästi.
Ajatuksiin nousi heti toteuttaa brunssi kaveriperheen kanssa. Joulun aikaan monella on kiirettä, joten kokoontuminen aamupäivällä sopisi monelle varmasti paremmin. Iloisen ruokailun jälkeen olisi kiva lähteä vaikkapa lahjaostoksille tai pujahtaa peiton alle kirjan kanssa villasukat jalassa. Marraskuun alussa ei vielä jaksa yltiöjouluista tonttumenoa, joten kokosimme ruokahetken hillityn hallitun jouluisesti.
Halusin hetkestämme rennon, mutta ajatuksella rakennetun ja yksinkertaisen kauniin. Heirolin verkkokaupassa hetken klikkailtuani oli helppo päätyä toteuttamaan teräksenväristä kattausta. Punaiseen yhdistäminen olisi ollut aika ilmeistä, mutta minä halusin raikkaan valkoista tyylikkääksi väripariksi.
Teräksenväriset tarjottimet veivät kokonaisuutta aika juhlavaan suuntaan yhdessä pitkien valkoisten kynttilöiden kanssa. Rentouteen päin kokonaisuutta taas kallistivat raastimeen tökätyt suklaatikkarit ja säilyketölkistä tursuavat joulumausteiset popparit sekä pikkuleipämuottien käyttäminen lautasliinarenkaana. Alumiininen uunivuoka ja kasari nostettiin niine hyvineen pöytään. Lopputulos oli juuri toivotunlainen, kun alkumaljojen jälkeen istahdimme pöytään turisemaan ja syömään.
Kuten menustakin huomaa, homman ei tarvitse olla mitenkään vaikeaa tai hurjanmonisorttista. Tärkeintä on kokoontua yhdessä ja vaihtaa kuulumisia. Saada vatsat täyteen maukkaasti ja nauraa makeasti. Ilahtua ja ilahduttaa.
Brunssimenu
alkudrinkkinä GG eli glögi-gini, lapsille tietysti ginittömänä
Alkoholittoman drinkin saat jättämällä ginin pois.
Todella suuri alumiininen uunivuoka on tervetullut lisä keittiömme varustukseen. Oikeastaan tästä koko kattauksen suunnittelu alkoi. Broilereita sopi nostaa lautaselle kätevän lyhyillä tarjoiluottimilla, jonkamoiset eri designilla ovat olleet meillä kovassa käytössä.
Uunivuuan pohjalle pilkoimme lanttua, palsternakkaa ja sipulia maustaen vain suolalla ja pippurilla. Päälle nostettiin jouluisasti maustetut luomubroilerin koivet. Lopputulos oli muhevan mukava ja simppelin maistuva.
JOULUMAUSTEISET LUOMUBROILERINKOIVET
1,5 kg luomubroilerin koipia
3 tl suolaa
0,5 tl pomeranssia
0,5 tl inkivääriä
0,5 tl korianteria
0,5 tl neilikkaa
100 g voita
öljyä
sitruunamehua
Puolita koipireidet nivelen kohtaa.
Sekoita mausteet keskenään.
Leikkaa voista pieniä kuutioita. Sekoita mausteet kuutioihin.
Venytä broilerin nahkaa mutta älä irroita sitä lihasta. Työnnä nahan alle maustettuja voikuutioita.
Sivele broilereiden pintaan hiukan öljyä niin ruskistuvat kauniisti.
Laita broileripalat uunivuokaan juuresten päälle.
Purista päälle hiukan sitruunamehua.
Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin tunti.
Jos vuoassa on liikaa nestettä, valuta se pois mutta ota talteen hyvänmakuisena liemenä.
Nosta tarjolle.
Focaccia leivottiin ja nostettiin tarjolle paistokasarissa. Tämä joka liedelle sopiva paistokasari on kokonsa puolesta, kannellisena sekä uuninkestävänä todella monikäyttöinen. Veikkaampa tästä keittiömme todellista moniottelijaa niin risoton tekoon kuin simpukoille ja kastikkeille uusintafocaccioita unohtamatta. Kasari olisi myös loistava lahjavinkki esimerkiksi omaan kotiinsa muuttavalle nuorelle.
Salaatti koostettiin helposti lehtikaalista, tammenlehväsalattista ja päärynöistä. Päälle ripsittiin limpusta tehtyjä krutonkeja sekä rubiinimaisen kauniita granaatinomenan siemeniä. Swave Premium salaattiottimet olivat muotoilultaan sopivan hillityt mutta vinkeät.
Tähtitikkarit tehtiin silikonimuotin avulla. Suklaa sulatettiin mikrossa ja valutettiin lusikasta muottiin asetetun grillitikun päälle. Päälle ripsittiin nompparelleja. Viitisen minuuttia jääkaapissa jähmetyttyään tikkarit sai tökätä esille suureen raastimeen.
Jäikö jonkin tuote kiinnostamaan erityisesti? Ehkäpä Heirolin verkkokaupan lahjaosiosta löytyisi jotain kiinnostavaa? Kommentoi ja linkitä oma tuotetoiveesi tämän postauksen kommentteihin niin olet mukana 75 euron arvoisen lahjakortin arvonnassa. Täältä löydät kilpailun säännöt. Muistathan laittaa mukaan myös sähköpostiosoitteesi.
Hetkinen, onko aloituskuva Amsterdamista? Ei, vaan Hollannissa on lukuisia kaupunkeja, joissa kaupunkikuva täyttyy silloista, polkupyöristä ja kanavista. Delft ei tee poikkeusta niiden suhteen. Tämä juttu on odotellut tekemistään vuoden verran, mutta tulkoon ilmoille nyt. Delft on pieni 100000 asukkaan kaupunki Rotterdamin ja Haagin välissä. Kaupungissa on yksi Hollannin tunnetuimmista yliopistoista, joka on perustettu jo vuonna 1842. Itsellekin kaupunki oli suhteellisen vieras joten turvauduin wikipedian tietämykseen että Delft on maailmankuulu käsinmaalatusta ”Delftin sinisestä” keramiikasta ja 1600-luvulla eläneestä taiteilijamestari Johannes Vermeeristä, sekä Delftissä syntyneestä tiedemies Antoni van Leeuwenhoekista, joka löysi bakteerit.
Illallispaikaksi valitsin 2015 Michelin Bib Gourmandilla ansioituneen Le Vieux Jean ravintolan, aivan kaupungin keskustasta. Tätä kirjoittaessa ravintola sai pitää Bib Gourmand maininnan vuonna 2016 listauksissa.
Menu tarjosi erikokoisia kokonaisuuksia ja päädyin listan kärjestä neljän ruokalajin nimikkomenun "Le Vieux Jean".
Alkuun keittiö tervehti merileväisellä kasviskuutiolla ja pehmeällä perunapyreellä.
Ensimmäinen ruokalaji oli "lasagne", jossa oli rapeiden taikinalevyjen välissä savustettua hanhenrintaa, hanhenjalkarilletteä, parsaa ja viikunakompottia. Todella maistuvaa ja erilaista. Alkupalan kanssa viininä Pinot Gris Grand Cru Kirchberg de Barr 2009.
Ensimmäisen pääruuan vaalea kala oli englanniksi Haddock. Sana ei ollut tuttu mutta jälkeenpäin selvisi että kyseessä oli kolja eli hyyssä, joka on Pohjois-Atlantin molemmin puolin esiintyvä turskakala. Koljan kanssa linssejä, mustajuurta ja punaista voikastiketta. Kastike oli paksua, en tiedä mitä punaisuus oli. Maukasta. Viininä ranskalainen 2012 Domaine Vaupre Macon Solutre-Pouilly.
Toinen pääruoka oli possua, kastiketta ja erilaisia sipuleita. Hienoja kontrasteja ja suutuntumia. Viininä Fattoria Colsanto Ruris Umbria.
Jälkiruokana päivän jälkkäri, joka sattui olemaan kinuskijäätelöä, hyytelöityä kermaa pötkylänä ja marinoituja hedelmäpaloja. Ihan ok lopetus, tosin ei mikään erityinen.
Kokonaisuutena varsin kelvollinen suoritus ja ansaitsee kyllä Bib Gourmandin. Tähtitasolle on vielä matkaa.
Hotellini sijaitsi Delftin keskustan Beestenmarkinlaidalla, joka oli varsin miellyttävän oloinen pieni ravintoloiden ja terassien ympäröimä tori. Varmasti kesällä todellä tunnelmallinen paikka jossa voisi kuluttaa tunnin jos toisenkin (Beestenmarkt 45, 2611 GA Delft, Alankomaat). Delftiin ei ole kuin noin 40 min junamatka Schipholin lentoasemalta, joten suosittelen Amsterdamissa käyneille myös tätä kohdetta. Samoja juttuja kuin Amsterdamissa mutta pienemmässä koossa.
Le Vieux Jean
Heilige Geestkerkhof 3
2611 HP Delft
