Espanjalainen perunasalaatti ja vieraspöytä

 

Saimme pääsiäisenä iloksemme kaksi ystäväperhettä kylään. Pöydän ympärillä riitti hälinää ja sähellystä, kunnes lapset saivat syötyä ja aikuiset jäivät nautiskelemaan keskenään. Rakastan tällaista vipinää ja sitten taas ajan kanssa aikuisten kanssa istumista. Siinä on sitä elämäntuntua parhaimmillaan. 

Aloitimme ruokien valmistelut jo tortaina, jolloin saimme stressittömän aamupäivän perjantaille. Ainoa epäonnistunut ruoka oli appelsiininen crema catalana jonka kanssa tappelimme torstaina. Rakenne ei hyytynyt kunnolla ja lopputulos ei herkuttunut. 

Kaikki muut ruuat onnistuivatkin sitten odotetusti ja jotkut jopa yli. Myöhemmin tässä jutussa ohjeistettu espanjalainen äyriäisiä sisältänyt majoneesinen perunasalaatti oli jopa parempaa mitä uumoilimme, samoin serranoakin sisältäneet kroketit. Valtaosa ohjeista oli poimittu kanssabloggajan Arielan uutukaiskirjasta Andalusian auringossa. Pöytä piti alunperin täyttää tapaksilla, mutta käsite hiukan laajeni suunnitellessa. Pienet lapset huomioimme myös menusuunnittelussa lisäämällä settiin esimerkiksi yleensä takuuvarmat lihapullat. Krokettien ja maustettujen manchegojen ohje tulee myöhemmin. 

LAAJENNETTU TAPASPÖYTÄ

naudanlihapullia

manchego-kroketit sekä serranolla että ilman

salaatti grillatuista paprikoista (ilman chorizoa)

espanjalainen perunasalaatti äyriäisillä

israelilainen salaatti

maurilaiset lihavartaat luomupossusta

lohkoperunat

sinihomejuustodippi ja sipsit

hunaja-limemaustetut manchegot

lime-chilimaustetut silakkafileet

oliivit

pimientos de padron eli grillipaprikat

leikkelelautanen:

pippurinen salami

fenkolisalami

serrano 

manchego

omena-varsisellerihillo

Perunasalaatissa kävi niin hölmösti etten huomannut ottaa valmiista lainkaan kuvia. Tässä kuitenkin salaatti majoneesin sekoittamista vailla valmiina. 

Majoneesin tuhdittamaa salaattia raikastivat herneet ja porkkanapalat. Pidin kokonaismausta ja suutuntumasta ihan älyttämösti! Äyriäiset voisivat tässä muodossa maistua myös niitä haasteellisena pitäville. Jos merenmöllykät ovat ylivoimaisia, Ariela vinkkaa Andalusian auringossa kirjassaan jättämään ne pois tai korvaamaan joko kinkkusuikaleilla tai chorizolla. 

Espanjasta voit tapastiskeiltä etsiä tätä herkkua nimellä Ensalada rusa eli venäläinen salaatti. 

Puolitimme kirjan ohjeen vieraspöytään ja saimme valmista salaattia litran. 

ESPANJALAINEN PERUNASALAATTI

2 isoa perunaa

1 iso porkkana

1 pieni sipuli

100 g herneitä

1 pkt (300 g) pakastettua äyriäissekoitusta

kastike

1 ½ dl majoneesia

1 ½ dl tuoretta lehtipersiljaa hienonnettuna

vajaa 1 tl sitruunankuorta hienoksi raastettuna

1 tl valkoviinietikkaa tai sitruunamehua

 ¹⁄_{4 tl sinappia}

_suolaa

_{mustapippuria}

_{Kuori  je pilko perunat ja porkkanat noin sentin kokoisiksi kuutioiksi. Höyrytä tai keitä vähässä vedessä kypsäksi. Lisää joukkoon hienonnettu sipuli - jälkilämpö pehmentää sen. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.} 

_{Valuta herneet ja sulatetut äyriäiset. Kääntele muiden ainesten joukkoon.} 

_{Yhdistä kastikkeen ainekset ja sekoita varovasti salaatin joukkoon. Anna maustua kylmässä muutama tunti ennen tarjoilua.} 

Limellä ja chilillä marinoidut silakat

Miten ilahduttavan raikas silakkaruoka! Lime ja chili toivat tuttuun kalaan ihan uudenlaista makua ja vipinää, joka sai meidät innostumaan kovasti. Kaprikset toivat rakennetta muuten pehmeään kokonaisuuteen. Marinointi oli helppo tehdä vain muutamasta raaka-aineesta. 

Me olemme tarjonneet näitä marinoituja silakoita nyt antipastilautasella ja tapaspöydässä, kuten myös aamupalalla. Nämä silakat sopisivat oivasti myös vaikkapa piknikille tai vappupöytään. Jos tarjoaisin näitä juhannuksena, vaihtaisin kaprikset ehdottomasti marinoituihin voikukannuppuihin. 

Idea on Marko Koskisen Passione-kirjasta, joskin ensimmäisen kerran jälkeen jätimme paistamisen väliin. Saimme paistaessa nahan tarttumaan rumasti pannuun. Emme myöskään ymmärtäneet paitamisen tarkoitusta, sillä kalaa ei pitänyt kuitenkaan sillämoin kypsentää. Chilin määrän vähensimme puoleen, puolikkaaksi. 

LIME-CHILIMARINOIDUT SILAKAT

8 silakkafilettä

1 limetti (mehu ja kuori)

1 rkl oliiviöljyä

½ tuore chili

1 tl lehtipersiljaa

2 tl kapriksia 

suolaa

valkopippuria

Pese ja kuivaa silakkafileet. Lado silakat kannelliseen vuokaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Raasta liemtin kuori. Sekoita limetinmehu ja öljy ja kaada seos kalafileiden päälle. Lisää ylle vielä raastettu kuori, paloiteltu chili, hienonnettu lehtipersilja ja kaprikset. Anna maustua jääkaapissa vähintään 2 tuntia kannen alla. 

Burgeribaari Kauppuri 5 Oulussa

Helmikuinen Oulu vastaanotti työmatkalaisen, joka kaipasi lounaspaikkaa. Edellispäivien kyselyillä sain lounasvinkkejä mm. Pastanjauhajilta, Kokit ja Potit Hannelelta ja Kulinaarimurulan Jaanalta. Kaikista saamistani suosituksista nousi esille heti kiinnostavimpana Burgeribaari Kauppuri 5, vaikka Roosterin burgerit ovat kuulemma vielä Kauppuriakin maukkaampia. Kauppuri 5 on rokkareiden suosiossa ja tarjottavat kuulemma selättävät suuremmankin krapulan. No, minulla ei ollut krapulaa, mutta rokkarit eivät voi olla koskaan väärässä. 

Paikka oli ennakko-odotusten mukaisesti vahvan rock-henkinen. Paikka on täynnä kirjoituksia, piirustuksia ja nimmareita, aivan kuin keikkapaikkojen takahuoneissa. Paikassa on siis jokunen muusikko piipahtanut. 

Lista oli myös kirjoitettu seinälle ja siihen voi tutustua netissäkin. Netin annoskuvauksisa on myös kivasti tarinoita annosten synnystä ja taustoista. Valinta oli helppo tehdä, sillä paikan tunnetuin burgeri on Teurastaja. Teurastajaa saa eri kokoisina. Otin sen kuitenkin normikoossa. 

Teurastajan koostumus: pihvi, cheddarsiivu, 2x pekonisiivu, revittyä possunniskaa, yön yli hauduttettua paahtopaistia, punasipuli, keskivahva bbq-soosi, chili-majo. Huh, aika setti siis. Kylykeen, kuten paikalliset sanoo, otin ranskalaiset ja juomaksi tarjoilijan suositteleman oluen. Kyllä oli maittavaa burgeria ja kovan luokan lihamättö! Tuli aivan mieleen Washingtonissa nauttimani selkeä mättöburgeri, jossa ei myöskään turhaan salaatilla mässäilty. Kauppurin nyhtöpossu oli mehevää, kuten pihvikin joita säestivät loistavat soosit. Lounastaessa taustalla soi vielä loistavaa musaa fiftarimeiningissä, joten ulos lumisateeseen lähti lounaan nautittuaan tyytyväinen mies. 

Oulun kävijoille Kauppuri 5 on ehdottoman suositeltava kohde! Kokeile sitä vaikka lääkkeeksi siihen krapulaasi.

Burgeribaari Kauppuri 5
Kauppurienkatu 5
90100 Oulu

Olo Garden sai makuhermot hyrisemään

illan tarjosi Olo Garden

Olo ravintolan sisäpiha, nyttemmin Olo Garden, on jäänyt mieleeni ehdottomasti upean miljöönsä vuoksi. Olen päässyt nautiskelemaan kokkimaajoukkueen illallisen aiemmin tilausravintolana toimineessa paikassa ja muistan miten vaikuttunut olin korkeasta, lasikattoisesta tilasta. Nyt sisäpiha on avattu ravintolaksi, jonne asiakkaat ovat tervetulleita lasilliselle ja suupalalle tai pidemmällekin ruokailulle. Terassimaisuutta on korostettu uudella sisustuksella ja siinä on onnistuttu hienosti. 

Olo Gardenin kutsuessa ruokailemaan innostuin heti. Olisi mielenkiintoista nähdä miltä Michelin tähditetyn Olo-ravintolan rennompi puoli, pääkokki Jari Vesivalon sanoin pikkusisko, näyttäisi. 

Iltamme alkoi baarimestari Paula Lundellin kehittelemillä drinkeillä. Autoilevana sain oman juomani alkoholittomana. Mummon hölskytyskurkuista makumaailmansa ammentanut juoma oli raikas ja hieno, täydellinen juhannusjuoma. Ympärilläni kehuttiin punajuurista ja porkkanaista drinkkiä. Mietin että Olo Garden pitää pitää mielessä kun tuumailee kekseliäitä cocktailpaikkoja Helsingissä. 

Ruokailumme alkoi paahteisen makuisilla fenkoli-ruisnäkkäreillä ja kurkkuisen raikkaalla dipillä. Se antaa jo osviittaa tulevasta. Olo Gardenissa jatketaan ravintola Olon raaka-aineita kunnioittavaa linjaa kekseliäillä makuyhdistelmillä. Maustamiseen on käytetty rohkeasti myös aasialaisia makuja.

Seuraavaksi herkuttelimme perunalepuskalla ja härkäpaputahnalla. Lepuskassa oli aivan ihana rakenne: päältä rapsakka ja sisältä pehmoinen. Tykkäsin tästä hurjasti!

Sitten sain eteeni illan parhaan annoksen, tuumasin jälkikäteen. "Nordic cevice siiasta ja yrttejä kotipellon puutarhasta" meinasi sokerisuolattua siikaa joka oli maustettu valkoherukalla ja omenalla. Lautaselta löytyi myös fermentoitua hernepyrettä ja puffautettuja sinapinsiemeniä. Annos oli ihana tekstuurien ja makujen leikki!

Sellerikeitto tarjottiin klassisesti omenan kanssa. Päälle sai itse ripsiä rapeaa rakennetta kuivatun sellerin ja merilevän sekä jyvien muodossa. Maut ja tekstuurit olivat jälleen ilahduttavan hienoja.

Haudutettu kuha löytyi fritattujenkin lehtikaalien alta yhdessä maa-artisokkatahnan kanssa. Misokastike kokosi maut yhteen huokailtavan hienosti. 

Grillattu possunkylki tarjottiin muhitettujen ja fritattujen sipulien, pikkaraisten omenakuutioiden, karamellijugurtin ja kastikkeen kanssa. Reilusti suolattu annos oli makuuni juuri oikeanmoinen. Possun tahmea pinta ilahdutti.

Jälkiruuaksi tarjottiin ihanan pehmoista, perinteikkään makuista omenavispipuuroa, kuivattujakin marjoja ja suolakaramellia. 

Rento ja hauska iltamme päättyi mustikkakakkuleivoksiin, joiden päälle oli ripsitty maitocrumblea ja kuusenkerkkää. 

Vieressäni illallisella istui Olo Gardenin keittiöpäällikkö Kim Mustonen, joka kertoi intohimoisesta suhtautumisestaan ruokien kehittelyyn ja valmistukseen. Nuoren miehen instagramia tutkaillessa tulee selväksi, että taiteellisuutta ja herkkyyttä tästä miehestä ei puutu. 

Suosittelen lämpimästi Olo Gardenia, kun kaipaat mielenkiintoisia drinkkejä tai huolella tehtyjä ruoka-annoksia!

Pikkelöity kukkakaali ja palsternakka

Taannoisella italialaisella illallisella osana antipastilautasta tarjottiin myös rapsahtavan etikkaisia kasviksia. Perheemme aikuisväestö arvosti tätä lisää kovasti juurikin tekstuurinsa ja happaman makunsa ansiosta. Muina haarukoitavina laudalta löytyi buffalamozzarellaa, salamia, ilmakuivattua kinkkua ja marinoituja silakoita. 

Idea pikkelöintiin lähti Marko Koskisen ja Christer Lindgrenin Passione-kirjasta, jossa yhdistetään suomalaisiakin raaka-aineita italialiaseen keittotaitoon. Ohjeessa oli upotettu etikkaliemeen kevätporkkanoita, kukkakaalia, mininaurista ja kevätsipulia. Kevätporkkanat ovatkin varmaan hyvä idea, sillä maaliskuiset porkkanat olivat jo aika kuivakan makuisia tähän settiin. Sen sijaan kukkakaali ja palsternakka ilahduttivat maullaan, samoin punasipulirenkaat. 

Me maistoimme kasviksia sekä parin tunnin etikkalillumisen että yli yön maustumisen jälkeen. Pidimme enemmän pikaisesta etikoitumisesta, jonka jälkeen kasvispalat olivat raikkaamman oloisia. Punasipuli ei ehtinyt näin lainkaan värjäämään valkoisia kasviksia, mitä tapahtui hiukan yön yli liotuksessa. 

Vuonna 2008 julkaistussa kirjassa puhutaan etikkajuureksista, nyt lie ajanmukaisempaa käyttää nimitystä pikkelöidyt kasvikset. 

PIKKELÖIDYT KASVIKSET

kukkakaalin nuppuja

pätkä palsternakkaa

pieni punasipuli

 ¹/4 dl valkoviinietikkaa
 ¹/4 dl vettä
½ tl sokeria
½ tl suolaa
pieni laakerinlehti

Mittaa kattilaan balsamico, vesi, sokeri, suola ja laakerinlehti. Kiehauta. 
Kuori ja paloittele kasvikset melko pieniksi. 
Kaada kuuma liemi pilkottujen kasvisten päälle. 
Anna maustua muutama tunti.

Leppoisa ja herkullinen Testaccio, Rooma

Rooman lomaa suunnitellessa kiinnostuin kovasti Testaccion alueesta, joka oli meillä jäänyt kokonaan käymättä edellisellä kerralla. Nykyään trendikkääksi nousseesta Testacciosta kiinnostavan teki sisäelimiä ja harvinaisia ruhonosia hyödyntävät ravintolat sekä muut löytämämme herkkuosoitteet. Yöelämä Testaccion kaupunginosassa on kuulemma eläväistä ja vilkasta, mutta tästä meillä ei ole lainkaan todisteita.

 

Me vierailimme Testacciossa aamupäivällä, jolloin tunnelma oli kovasti leppoisa ja hiukan hidaskin. Ihmiset istuskelivat turisemassa kahviloissa ja puistonpenkeillä. Kenelläkään ei tuntunut olevan kiire mihinkään.

Aloitimme kierroksen nousemalla Piramiden metropysäkiltä ylös suoraan pienen pyramidin luo. Se on rakennettu vuonna 18 eKr kansantribuuni Gaius Cestius Epulon hautamonumentiksi. Sittemmin pyramidi on toiminut myös osana Aureliuksen puolustusmuuriakin.

Tästä jatkoimme muutaman korttelin Via Marmorataa pitkin. Tie on saanut nimensä Testaccion ainoasta elinkeinosta keskiajalla, marmorin myynnistä. Päädyimme toivotusti Volpettin herkkumyymälään. Pienehköön myymälätilaan oli saatu esille mittava valikoima italialaisia herkkuja juustoista ilmakuivattuihin kinkkuihin, salameista säilykkeisiin ja pastoista leipiin. Meille maistatettiin heti sisään astuttuamme suussasulavia salamimakkaroita, erilaisia juustoja ja kakkupaloja. Olimme tulleet ostamaan parmesaania, mutta huomasimme hamstraavamme useampaa muutakin tuotetta.

 

Seuraavaksi suunnistimme piazza Testacciolle vain huomataksemme että aamupäivän toria ei ollutkaan pystytetty. Pettyneinä jatkoimme matkaamme oppien pian, että markkinapaikka on siirretty lähelle vanhaa teurastamoa kauppahallimaisiin tiloihin Mercato Tastaccioon.

 

Ilo -ja juuri nautittu prosecco- kupli sisällämme kun kiertelimme kojuja. Artisokkia trimmattiin myyntikuntoon. Luomutuotteita kaupitteleva mies avasi juuri katossa roikkuvan nyljetyn karitsan vatsaa, sillä innostuneen näköinen rouva oli ostamassa pikkulampaan sisäelimet.

Istahdimme hetkeksi Boxille 22 Casa Mancoon maistamaan levypizzoja hakien viinilasilliset viereisestä kojusta. Selitimme paikan omistajarouvalle että tämä ei Suomessa onnistuisi ja hän nyökytteli ymmärtäen. Silloin saimme kuulla rouvan naantalilaisesta ystävästä. Ehdimme toki turisemaan muutakin maistellessamme esimerkiksi todella maukasta gorgonzola-saksanpähkinä-tardivopizzaa, jonka pohjataikina oli leivottu luomujauhoista kohottaen kolme päivää.

Alueelle nimensä antanut vuori, Monte Testaccio kohoaa Mercato Testaccion vieressä. Se on komeasta nimestään huolimatta oikeasti jätevuori. Puolen vuosisadan ajan siihen on tarkasti ladottu amforoiden eli viinin, öljyn ja viljan kuljetukseen käytettyjen saviruukkujen sirpaleita (testae). Uloimmat kerrokset ovat muodostuneet vuosien 130 ja 250 välisenä aikana sisempien kerroksien ollessa vanhempia. Tiber-joen rannassa oli antiikin aikana tällä kohtaa Rooman kauppasatama ja varasto, jossa sirpaleita syntyi. On myös ajateltu, että halpojen amforoiden uusiokäyttö oli epäkäytännöllistä esimerkiksi oliiviöljyn kohdalla, sillä puhdistus oli hankalaa. Ne siis kannatti ennemmin rikkoa. Jätekasaa on pinottu tarkasti niin että ruukkujen kaulat, kahvat ja rungotkin on eritelty. Ladotut kerrokset ovat vielä paikka paikoin näkyvissä, esimerkiksi Via Galvanilta pystyy rakenteen näkemään selkeästi.

  

Testacciosta on kotoisin kuuluisa jalkapallojoukkue AS Roma. Joukkueen pokaalit löytyvät kuulemma Da Oio a Casa Mia-ravintolasta, jonne miehet menevät usein juhlimaan voittojaan.

Testaccioon perustettiin 1800-luvun lopulla teurastamo ja samalla aluetta kunnostettiin työläisten kaupunginosaksi. Teurastamo on nyttemmin lopetettu ja sen tiloissa majaansa pitää MACRO, Museo di arte Contemporanea di Roma.

 

Kiertelimme pitkin Testaccion rähjäisen kauniita katuja ihmetellen antenniviritelmiä johtoineen ja veitsenterottajamiestä takakonttikonttoreineen.

Lounaalle istahdimme Lo Scopettaron terassille, sillä olimme saaneet kaverilta suosituksen heidän pastoistaan. Tilasimme alkuun uteliaisuudesta hermoratoja. Ne paljastuivat melkein läpikuultaviksi paloiksi, joiden rakenne oli pureskeltavan tiivistä. Maku oli todella mieto, hieman lihaliemimäinen, joskin suurin osa mausta tuli tuhdin valkosipulisesta öljystä, jossa hermoratapalat on pyöräytetty. Maistoimme muutaman palan, mutta pidimme tätä ruokaa melkeinpä turhanpäiväisenä syötävänä. 

Bruscetat paikassa olivat rapeita, tomaatit täynnä auringon makua. 

Cacio e pepen rigatonien kypsyys oli uskomattoman oikeanlainen ja maku hurmaavan herkullinen. Salsicciakastikkeisten gnocchien maku oli hyvä, mutta ei meistä vaan noiden pehmoistem perunapalleroiden kanssa ystäviä tule. Tiramisun ja panna cottan kanssa kippasimme kahvit ja grappaa. Juomien kanssa lounaamme maksoi yhteensä 60 euroa, mitä pidimme hyvänä kauppana. 

Lounaalta jatkoimme matkaa vielä katsomaan CMX:ä eli Cloaca Maximaa Palatinon sillan alla. Maailman vanhimpiin kuuluvan viemärisysteemin säilynyt suuaukko toimii nykyään yöpymispaikkana useammallekin kodittomalle. 

Tallailimme Circo Massimon eli entisen vaunukilpa-ajoradan ja gladiaattoritaisteluareenan kautta samannimiselle metropysäkille. Hotellisänkyyn lösähtäessä olemme valmiit päiväunille ennen iltarientoihin suuntaamista.