lauantai 20. helmikuuta 2010

Ei niin voittoisa lammasprojekti

Kuten facebook-fanit jo tietävätkin, meidän lammasprojektimme ei tällä erää osunut ihan napakymppiin.

Ohje lampaanjalan valmistukseen löytyi Kokkaavilta Siskoilta. Ohjeessa ei ollut vikaa, vaan olosuhteissa ja päivän keittiökarmassa (tai jossain), kuten tulette huomaamaan.

Marinointi sujui mallikkaasti, joskin ensimmäinen punkkua sisältänyt pussi falskasi niin että se piti vaihtaa toiseen. Kolme päivää yrttien ja punaviinin kanssa vuotamattomassa pussissa lionnut karitsanraaja oli valmis kypsennettäväksi tänään päivällä.

Lapsiemme kröhäisyyden takia ruokavieraamme peruuttivat päivälliselle tulonsa, sillä eivät ehdoin tahdoin halunneet sairastua. Ymmärrettävää, mutta harmillinen takaisku, luulimme tuolloin. Päätimme syödä lihan sitten ihan omalla porukalla, unohtaen kuitenkin alkupalat ja osan jälkiruokakomponenteista.
Punkusta vaaleanpunertunut bäkäpään koipi sujahti hyvässä yhteisymmärryksessä kaasugrilliin ja alkoi kerätä itseensä lämpöä. Hitaasti. Hitaasti. Hitaasti. Puilla lämpiävä grilli ei nyt tullut kysymykseen, sillä lampaan piti kypsentyä kannen alla. Piti.

Kaasugrillimme on tehoton, se tiedettiin, mutta että näin surkea! Grillin puolustukseksi sanottakoon, että ulkona oli 15 astetta pakkasta ja navakka tuuli. Lampaankoiven valelutkin tapahtuivat siis nopeaakin nopeammin.

Jossain vaiheessa päägrillaajamme Jukkakin poistui paikalta ystävänsä syntymäpäiväjuhlille, jo tunnin myöhässä odotettuaan turhaan ruokaa valmistuvaksi.

Neljä tuntia tehottomassa kaasugrillissä loikoiltuuan karitsankoiven sisälämpötila näytti vain 59 astetta. Huoh. Seuraavan kerran tarkistaessani se oli LASKENUT 57 asteeseen. Jos asiasta jotain positiivista halusi ehdoin tahdoin hakea, oli se se tosiasia etteivät vieraamme tulleet. Positiivista ei ollut se, että ulos laskeutui jo pimeä ja taskulamppukin oli epäkunnossa - ihan turha edes yrittää tiirailla sitä paistomittaria. Ja toisaalta, miksi katsoakaan kun mitään toivottavaa ei tapahdu!

Sisuuntuneena nappasin uunin päälle. Lämpötilan säädin aika maltilliseen 160 asteeseen kiertoilmalla, jotta koipiressu ei vallan pelästyisi grillin lempeän lämmön jälkeen. Kymmenessä minuutissa alkoi tapahtua! Pian lihan sisälämpötila oli jo toivotut 70 astetta ja otin sen uunista.


Lampaan vetäytyessä oli sitten tarkoitus paistaa esivalmisteltu polenta lämpimäksi ja kauniin raidoitetuksi parilalla. Päivän teeman mukaisesti kaikki polentakolmiot hajosivat viimeistään lautaselle nostaessa, joten ulkonäkö muistutti enemmän muussia kuin kauniita paloja.

Öljyssä lämmitetyt tuorepinaatit sentään onnistuivat niinkuin piti. Niille ripsautin lautasella balsamicoa, paahdettuja pinjansiemeniä ja parmesaanilastuja.

Lampaan leikkaaminen tottumattomalta sujui lähinnä rääpimisen merkeissä. Jukkaa tuli ikävä kun veistelin kypsää, ihanasti punervaa lihaa. Lihaa saatiin kuitenkin irti luista, lautaselle asti.

Kaikki maistui oikein hyvältä! Lampaan maku olisi varmaan reipastunut oikeasta grillaamisesta, mutta näinkin oli hyvä. Timjami polentapuuron joukossa oli oikein hyvä lisä, joten ohjeistusta tullee kunhan homma osuu nappiin. Kokonaisuus prakasi ulkonäöltään, muttei maultaan.

Loppu hyvin, kaikki hyvin...kai.

11 kommenttia:

  1. Vastoinkäymisistä huolimatta näyttää erittäin hyvältä!

    VastaaPoista
  2. Onneksi saitte hyvää ruokaa kuitenkin. Pisteet -15 asteessa grillaamisesta edes ME emme ole yrittäneet moista ! ;) Hihittelin koneella viimeistään siinä vaiheessa kun luin "LASKENUT" sen verran, että V halusi myös päästä lukemaan postauksen:) Polentasta sympatiat, mulle kävi noin kesällä.

    VastaaPoista
  3. Veera: ja hyvää se olikin! harmitti vaan tehdessä kun tuntui ettei hommasta tule mitään ja kirosi jo itseäänkin miten niin tyhmänrohkeaan hommaan kuin talvikaasugrillaamiseen meidän grillillä tuli ruvettua. mietin jo etukäteen miten hienon annoskuvan setistä saa - no, ei saanut. pääasia silti on maku ja se oli kuin olikin kohillaan!

    Nelle: kiitos hyvästä ohjeesta!
    ei kai tuommoiseen hommaan kukaan rupea...minä olin jotenkin harhaisesti ajatellut että koipi voidaan grillata puugrillissä. Kun Jukka sitten valisti minua kannellisuudesta ja epäsuorasta lämmöstä, alkoi totuus valjeta. olisi pitänyt siinä vaiheessa siirtyä suoraan suunnitelmaan "uuni", mutta ei...

    muistin sun polenta-postauksen ja olin muka siitä viisastunut. tai sitten en :).

    VastaaPoista
  4. Täällä kans vähän virnuiltiin Facebookin kautta teidän grilliyritykselle. Hesarissako se oli, että tuulen kanssa eilinen -15 nosti pakkaslukemat oikeasti lähemmäksi -30 asteeseen ;)

    VastaaPoista
  5. Mari: hyvä se on kasvissyöjän virnuilla toisten lammasprojekteille :D.

    Jukka vinoilikin tänään kun syötiin koiven loput että onhan noita kylmäsavulihoja ja lumikinkkujakin. Tämä oli tällainen kylmägrillilammas ;).

    VastaaPoista
  6. Minä yhdyn kyllä myös muihin, että hyvältähän tuo näyttää. Ja epäilemättä maistuikin, ei lampaan jalka pienestä pakkasesta hetkahda.. :D

    Meidän lauantain lammasprojekti meni vähän paremmin putkeen, siitä lisää lähipäivinä.

    VastaaPoista
  7. cele: no ompa kiva että te pääsitte helpommalla! täytyykin tulla sitten kurkkimaan mitä te teitte. pari jalkaa tuolla pakkasessa vielä olisi. teillä on myös ollut niin poikkeuksellisen hrkullisia kuvia viime aikoina, että jo niitäkin sopii käydä kuolaamassa.

    kyllä meillekin maistui, mutta kieltämättä lopputulokseen olisi voinut päästä hieman yksinkertaisemminkin...ja nopeammin :).

    VastaaPoista
  8. Kyllä mä olisin tuota vieraana popsinut ilomielin, sen verran houkuttelevalta toi lampaan käpälä näyttää! =)
    Ja vielä taikasana kaneli noissa söpöissä muffinsseissa, slurps!
    Propsit teille sekä tundrahenkisestä grillauksesta että tarinan jakamisesta =D
    Mutta sovitaan kuitenkin, että me tullaan teille grillaamaan vasta kun kelit vähän lämpenee.... ;-)

    VastaaPoista
  9. Haha, oli pakko vähän nauraa tätä lukiessa :) Lohduttavaa kuitenkin, että tekevälle sattuu. Itselle sattuu niin usein ja kyllähän se aina vähän harmittaa, etenkin jos on vieraita tulossa. Kerrankin lähdimme lähellä olevaan ravintolaan, kun onnistuin sössimään riisin KAHDESTI peräkkäin syömäkelvottomaksi. Mutta hyvältähän tuo näyttää!

    VastaaPoista
  10. Emma sovitaan vaan :)

    Pitkä: itsekin selvisin hommasta nauramalla. siinä vaiheessa kun sisälämpö alkoi laskea, oli pakko soittaa rientoihin matkalla olleelle Jukalle ja nauraa yhdessä koko hommaa :D.

    voi ei, kahdesti! onneksi kyse ei ollut mistään huippueksoottisesta tai hirmu kalliista raaka-aineesta. harmittaa se silti!

    jos haluat lukea lisää mokailujamme, vilkaiseppa tänne http://sillasipuli.blogspot.com/2009/10/tunnustuksia.html

    VastaaPoista
  11. edelliseen kommenttiin korjaus:
    mun piti linkata tänne (sopii hyvin tähän sössimisteemaan tämä väärinlinkkaus) http://sillasipuli.blogspot.com/2009/08/vinkkeja-keittioon.html

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin