lauantai 7. tammikuuta 2012

Meidät Motitettiin!


Vietin loppiaista edeltävän viikon yksin kotona muun perheen riekkuessa Savossa. Olivat kuulemma napakelkkailleet, tehneet papan kanssa lisäosia kuularataan ja lounastaneet nuotiomakkaralla pihalla. Minä sen sijaan kävin ahkerasti töissä. Torstaina päätin repäistä ja lähteä ihan Helssinkiin asti syömään ja ehkä hiukan juomaankin. Mukaani sain hyvin helposti houkuteltua kaksi ruokabloggaajakolleegaa, joista Jaana ehdotti syömäpaikaksi Mottia.
Motti on pitkät perinteet omaava töölöläisravintola, joka on avannut ovensa uudestaan remontin jälkeen  männäsyksynä. Olin odottanut ravintolalta ronskimpaa otetta, mutta annokset olivatkin hyvällä tavalla siloteltuja ja tarkkaan harkittuja.
Päädyimme ottamaan listalta omavalintaisesti neljä suolaista annosta ja yhdet jälkiruuat. Valinta oli itse asiassa tosi vaikea, sillä kiinnostavia annoksia oli hurjan paljon.  Juomaksi siemailimme kolmeen naiseen sekä valko- että punaviinipullot ja jälkiruokaviinejä. Viimeksimainittuja sentään vain laseissa. Valkoviininämme toimi Trimbach Gewürztraminer Alsacesta ja punaviininä vuoden 2009 Pomares Tinto.

Omissa ruokavalinnoissani ei ollut mitään moitteen sijaa, päinvastoin. Rapujäätelö oli eri testuureiltaan hienoa, revitty ankka kävi hienosti suppilovahveron kanssa ja kateenkorva-annos oli kokonaisuudessa aivan loistava!
Ensimmäistä kertaa elämässäni pidin nahkiaisesta. Kaikki annokset olivat maultaan oikein hienoja. Kiittelimme erityisesti hyvää suolankäyttöä, joskin possuannokseen Hanna rouskautti hiukan lisää suolaa.
Maistelimme ahkerasti toistemme annoksia, jolloin saimme aika kattavan kuvan ravintolan makumaailmasta. Jaanan nauttima suklaakakku Quinta do Crasto Vintage-portviinin kera kirvoitti eniten ylistystä. Tirauttiko joku pienen kyyneleenkin yhdistelmän hyvyydestä? Toisten annoksista parhaiten mieleen jäivät pikkelöity kyssäkaali ja lanttucappuccino.   
karpalovaahto oli hyvin vispipuuromainen
Motissa meille tarjoili Karolina, tyttäremme sanoin "mattö töppistä" tuttu kilpailija vuodelta 2011. Hänen suosituksensa olivat oikein hyviä ja palvelu lämmintä ja aitoa. Tarjoilussa hassua oli se, että tilaamamme liha-annokset tuotiin samaan aikaan. Siis jokainen sai eteensä kaksi lautasta kerralla. Seuraavalla visiitillä tietää pyytää sitten annoksia eri aikaan. Kävimme Karolinan kanssa illallistamisemme aikana monta mielenkiintoista keskustelua liittyen Mottiin ja ruokaan. Tämä kohotti ravintolakokemusta ainakin omalta kohdaltani entisestään.
tarte tatiniin en Motissa enää sijoittaisi

Onnistunein valinta illalle oli silti ruokaseura. Kiitos Kulinaarimurulan Jaana ja Hannan Sopan Hanna!

9 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Kauniit annokset:) Motissa olen ollut lapsena,ja käynnit jäivät minulle mieleen.

Hanna kirjoitti...

Kiitos itsellesi! Kiva raportti.
Mihinkäs seuraavaksi?

suolaajahunajaa kirjoitti...

Näyttääpä hyvältä ja olette ainakin päässeet syömään ruokaa arvostavassa seurassa ;-).

Mitä kateenkorvan kanssa muuten tarjottiin?

Jaana kirjoitti...

Kiitos seurasta vielä tätäkin kautta, oli mukava ilta! Ruoka oli hyvää ja juomat kans, mutta noita jälkimmäisiä oli ehkä vähän liikaa.

Riikka kirjoitti...

Näyttääpäs hyvältä!

Merituuli kirjoitti...

Yaelian: Ennen Motissa on kuulemma myyty annoksia myös pässien kiveksistä, mutta ainakaan tällä hetkellä niitä ei listalla ole.

hanna: Tosiaan! Olisko niistä mun ehdotuksista mikään? Tai sit joku ihan muu, mikä?

suolaajahunajaa: Ruokaa arvostavassa seurassa on ylettömän kiva syödä kun voi vertailla, maistella ja ihan oikeasti keskustella mausta, tekstuurista, yhdistelmistä, esillepanosta...Jonkun mielestä voisi olla rasittavaa, vaan ei mun :). Onneksi minulla on myös mies joka arvostaa ruokaa, joten yhdessäsyömisemme ovat nautinto monella tapaa.

Jaana: Nooh, liikaa ja liikaa. Ainakin riittävästi :).

Riikka: Ja oli. Suosittelen!

Riikka kirjoitti...

Lueskelin eilen Lehmusoksien Urho Kekkosen pöydässä -opusta, ja siinä on tosi mielenkiintoinen juttu Motista. Kannattaa etsiä kirja käsiin, jos sitä ei ole lukaissut. Jo pelkästään otsikko on niinkin mielenkiintoinen kuin "Palavia munuaisia ja pässinkiveksiä" (Mottijuttu s. 124->)

Merituuli kirjoitti...

Kanssaruokailijamme Jaana itse asiassa osasi tiedustella pässinkiveksiä. Niitä ei listalla ole tällä hetkellä, mutta pakkasessa on kuulemma poron vastaavia killuttimia.

Kiitos vinkistä, kirja ei ole tuttu.

Merituuli kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Blog Widget by LinkWithin