tiistai 4. joulukuuta 2012

Gdansk naisten kesken


Terveiset Puolan Gdanskista! Piipahdimme siellä siskojen kanssa shoppailu- ja naistenkeskisrentoutumisreissulla viime viikonloppuna. Lensimme mennen tullen halvalla Wizzairilla Turusta ja yövyimme oikein suositeltavassa Wolne Miastossa
   
Heti saavuttuamme kohteeseen lähdimme etsimään ruokapaikkaa ja päädyimme ravintola Gdanskaan. Tuntui siltä että olisimme astuneet merirosvolaivan kapteenin kotiin tai hyttiin. Raamit lupasivat silti enemmän mitä ravintolalla oli tarjota. 

Leipä ja voi meinasi kuivakkaa paahtamatonta paahtoleipää ja ehtaa laardia. Ei uponnut.
Siskojen kala oli suolatonta. Ankka puolalaiseen tapaan oli ihan maukas omenoineen ja karpalohilloineen. Puolalaiseen tyyliin valmistetut rapsakkapintaiset perunat maistuivat myös. Menusta löytyy myös Lech Walesan lempiruokia. Tarjoilu oli hidasta ja persoonatonta. En menisi uudestaan. 

Reissun paras syömäpaikka oli panimoravintola Browar Piwna. Syömäni kokonainen potka oli komia ja makasi ohuiden, muhitettujen kaalisuikaleiden päällä. Siskot olivat myös tyytyväisiä annoksiinsa. Ruuat kulautettiin alas panimon omalla Altbierillä. Tästä paikasta ei valitettavasti ole kuvia, sillä kamera jäi hotellille  juhlineisuussyistä. 
Söimme päivien aikana paljon sitä sun tätä. Samaa voi sanoa myös juomisesta. Gdanskilaiset baarimikot ovat varsin avokätisiä vodkan lorauttelussa, mutta ottavat rahaa sitli vain parin euron verran zlotyissa.
Paikallinen kauppahalli oli aika pettymys, sillä odotin jotain samanmoista kuin Riikassa.
Makeista leivonnaisista emme löytäneet yhtään maistuvaa useista yrityksistä huolimatta.

Sen sijaan kivoja baareja ja erilaisia juottoloita löysimme ilman yrittämistäkin. Tämä Kusnierska-kadulla sijainnut paikka oli kyllä ihan kingi - eurolla sai joko kahvia, vettä, viiniä, olutta tai vodkaa. Meno oli sen mukainen, samoin ahtaus. Paikassa oli jotain riemukkaan mukaansatempaavaa, rentoa. 
Bongasimme myös estoeläimiä.  
Ja "tuherruksia" porttikäytävässä. 

Sunnuntai valkeni paljon kirkkaampana aamupalan jälkeen. Kahvit tykötarpeineen nautimme viihtyisässä Tekstyliassa. Minun kuvassa poseeraava pekonisetti oli maukas ja arvoltaan noin 3euroa. Siskot napisivat kanaleipien mauttomuutta. Kahvikupit olivat hienot, sisältö ei.

Ruokanurinoista huolimatta reissu oli hurjan onnistunut. Siskojen kanssa oli kiva tallailla pitkin puolalaisia katuja, nauttia kiireettömästä shoppailusta ja yhdessäolosta. Kippis sille!


6 kommenttia:

  1. Juhlineisuussyistä :)

    Gdansk kiinnostaa.

    VastaaPoista
  2. Hienoja kuvia! Puolassa en ole ollut mutta ihan kiva nähdä kuvia.Harmi että ruokapuoli ei ollut kovin hyvä tuolla...

    VastaaPoista
  3. hanna: No ei uskaltanu jos vaikka kolhis tai hukkais :).

    Yaelian: Tai sitten me ei vaan löydetty hyviä paikkoja. Mielellään ottaisinkin vastaan suositteluja joltain jos niitä on. Toisaalta, ruuan hinta oli niin edullinen, ettei laatu harmittanut siihen nähden. Olisi vain ollut kiva maistaa ja kokeilla jotain superhyvääkin.

    VastaaPoista
  4. Ihana tuo viimeinen kuva! Ja mielenkiintoinen matkaraportti - eihän aina kaikki mene ruokien suhteen nappiin, eikä Puola ehkä ole varsinaisesti gastronomian keskus? Olemme puolison kanssa monesti miettineet, miten eri maiden ruokakulttuurit näkyvät esim. elokuvissa... Kieslowskin leffoissa ei koskaan syödä, mutta sen sijaan juodaan maitoa. Ranskalaista tai italialaista elokuvaa ei ole ilman ateriakohtausta. Ja amerikkalaisissa elokuvissa ollaan syövinään, mutta ruoka ei koskaan pääse suuhun asti. Entä suomalaisissa elokuvissa? No... ainakin niissä yleensä juodaan ;)

    VastaaPoista
  5. Totta pinea! Ja ne harvat japanilaisleffat joita olen nähnyt -animaatiot mukaan ottaen- ovat sisältäneet aina ruokaa.

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoinen postaus, sillä puoliksi sinne "juurtuneen" voin sanoa, että ensimmäinen ravintolanne taisi olla sitä perinteistä maalaistyyliä. Chleb puolassa (mainitsemasi paahtoleipä) on perussettiä joka puolella, samanlaista ei paahdettua. Sitä syödään juuri smalec:in (laardin) kanssa. Varsinkin eteläisessä Puolassa vuoristoalueilla, sieltä se on lähtöisinkin. Oikein valmistettu smalec on todella hyvää ohuelti leivälle siveltynä.

    Pinea kirjoitti, että Kieslowskin elokuvissa juodaan maitoa, sinänsä huvittavaa, koska missään Puolassa en ole koko 30 vuoden ikäni aikana nähnyt ihmisten nauttivan maitoa. Lähellekään samalla tavalla kuin meillä Suomessa. Puolalainen ruokakulttuuri on hyvää, pitää vaan löytää ne oikeat paikat, teillä ei valitettavasti tainnut käydä niin..

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin