sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Gastrobar EMO työperäisesti

Minulla on ollut suuri ilo työskennellä todella innostavassa, innostuneessa ja aktiivisessa tiimissä kuluneella kaudella. Helpottaa hurjan paljon niissä tiukimmissa käänteissä, kun vierellä on luotettavia, samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voi pohtia ja keskustella. Ensi syksynä jatketaan melkein samalla sakilla, yksi uuslapsellinen jää ansaitulle vauvannuuskimisvapaalle. Vahvistukseksi saamme uutena henkilön, jolla aina nauraessa menee silmätkin ilosta sikkaralle. Täytyy siis olla hyvä ihminen.

Kauden päätteeksi kävimme illallistamassa tiimin kanssa, joskin viimemetreillä vauvavatsainen jäi porukasta pois. Työkaverit antoivat minulle luottotehtävän etsiä muutamia varteenotettavia vaihtoehtoja, joista sitten tuumailtiin kaikille parhaan oloinen varattavaksi. Päädyimme helsinkiläiseen Gastrobar Emoon. Paikan taustajoukot ovat samat kuin Michelintähtisellä ravintola Ololla. Itse asiassa Emo on entisen Olon tiloissa.

Osuimme ravintolaan aikana, jolloin tarjoiltiin Lindrothin puutarhan DeliVerde-tuotteita uuden sadon merkeissä. Tosi kiinnostavanoloinen lista oli hinnoiteltu helpoksi. Kaikki annokset maksoivat 10 euroa, joskin enemmän syömällä lautashinnat halpenivat. Valitsimme viiden lautasen kokonaisuuden, jokainen erilaisen. Suosikkiannokseksi taisi kaikkien mielestä nousta kokonaisuutena hunajanauris-pinaatti-kevätkananpoikasandwich. Jälkipuinneissa kuitenkin joka annoksesta löydettiin jotain mielenkiintoista tai erityisen hyvää.

Alkuun tarjottiin ihania suolapähkinöitä, jotka oli maustettu kuulemma "tosi monella mausteella". Suolapähkinät tarjoiltiin basilikan kanssa, joka oli minulle uusi ja maistuva asia. Samaan syssyyn saimme myös ilmavaa focacciaa paperipussissa.
Alkuun ottamani rapukakku tarjoiltiin korianterin ja fenkolin kanssa. Kakkusen rakenne oli turhan löllö, mutta maut lautasella olivat loistoja yhdessä.
Tässä komeilee varhaisperunaa, tilliä ja kuhaa. Potut tarjoiltiin padasta.
Sateenkaarirautu oli saanut lautaselle kaverikseen vesikrassi-kurkkukeittoa ja retiisiä. Tätä annosta työkaverini kehui kovasti. Kala oli kuulemma ihan ennenmaistamattoman makuista ja kurkku yllättävän hienoa. 
Tässä illan kehutuin annos, kevätkananpoikaleipä, hunajanaurista ja pinaattia. Tästä kokonaisuudesta sain innon käyttää kotikeittiössäkin enemmän salviaa ihan tuoreeltaan. Se kävi kanan kanssa ihanasti näinkin tarjoiltuna!
Varhaiskaali, emmer ja korvasieni sisälsi syviä, hienoja makuja. Kaalin esillepano oli myös erityisen hieno.
Illan kauneimman annoksen tittelin vei heittämällä kevätsipuli ja kateenkorva. Rapsakkapintainen kateenkorva oli ihan hurjan hyvää ja pehmeän makea sipuli komppasi sitä upeasti. 
Työkaverini otti myös juustoja, joiden esillepano oli virkistävän erilainen, hauska.
Otimme kaikki jälkiruuaksi rosmariinijäätelöä ja raparperipiirakkaa. Jäätelö oli tehty vuohenmaitoon, joka aluksi pelästytti työkaverini tykkäämättömyyssyistä. Maistettuaan hänkin hurmaantui pehmeästä, hyvin rosmariinisesta mausta. 
Gastrobar Emo on ilmavaksi sisutettu, helposti lähestyttävä paikka. Hauskana yksityiskohtana oli kankaisten lautasliinojen roikkuminen pöytäkoukuissa. Tarjoilu oli mukavan sujuvaa. Viineistä sai toiveenmukaiset pikkukaadot. Ruokien maut ja esillepanot sykähdyttivät, mikä on aina toivottavaa kun ulos lähtee illallistamaan. Gastrobar Emo toiminee parhaiten juuri rentoon porukkasyömiseen, mutta mikä jottei tuonne kaksinkin voisi mennä.

Valitettavasti kuitti on hävinnyt jonnekin, mutta muistelisin illan maksaneen 65 euron paikkeilla viiden ruokalajin, alkoholittoman kuohun ja kahden pienen viinikaadon jälkeen.

Myös Avaruusaseman bloggaajat  ovat tykänneet Emosta.

5 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Kaikkien teidän kehujen jälkeen, minun on annettava uusi mahdollisuus Emolle. Olen syönyt siellä yhden kohtuullisen mitäänsanomattoman lounaan ja sen jälkeen emme ole sitten edes menneet sinne.

Ja salvia. Joka vuosi istutan sen puskan, mutta koskaan sitä ei tule käytettyä. Haju on omaan nenääni luotaantyöntävä - maku onneksi on toista maata.

Merituuli kirjoitti...

Salvia oli minullekin aikansa tosi vaikea, mutta sitten ymmärsin sen liiton kanan, kurpitsan ja possunkin kanssa. Ja rapsakkana itsekseen fritattuna ilman mitään kuorrutuksia.

Emoon menisin kyllä koska tahansa uudestaan. Tykkäsimme kaikki.

Sini kirjoitti...

Minäkin tykkäsin Emosta. Annokset ovat myös jotenkin tosi kauniita (sen hyvän maun lisäksi)!

Kimmo kirjoitti...

Käynyt muutaman kerran. Aivan loistava paikka.

Merituuli kirjoitti...

Sini niin olivat, ilman hurjan kikkailevaa otetta.

Kimmo kiva kuulla että sinullakin on ollut onnistuneita reissuja Emoon.

Blog Widget by LinkWithin