lauantai 22. marraskuuta 2014

Ravintola Nokka treffipaikkana

 
Meillä Jukka muistaa paremmin vuosipäivät ja muut merkittävät päivät. Männäviikolla mies kertoi, että seurustelumme alusta tulee täyteen 15 vuotta ja hän haluaa sen kunniaksi viedä meidät kaksi syömään jonnekin. Tämähän passasi minulle oikein hyvin! Ehdotin melkeinpä heti Nokkaa, sillä se oli jäänyt minulle mieleen erityisen tunnelmallisena paikkana punaisine tiiliseinineen. Nokassa olikin muistamaani lämmintä arvokkuutta ilman pröystäilevää otetta. 
   
Nokan ruokafilosofia nojaa hyvin vahvasti laadukkaisiin suomalaisiin raaka-aineisiin. Pientilayhteistyö tulee hyvin esille niin nettisivuilla kuin paikanpäälläkin, joskaan nettisivujen listaus ei ole ihan ajantasainen. 

Alkuun otimme tarjoilijan suosittelemaa drinkkiä, jossa omenaiseen ja joulumaisteiseen siirappiin lisättiin kuohuviiniä. Ihana juoma!

Pienen tovin tuumattuamme päädyimme Jukan kanssa kuuden ruokalajin menukokonaisuuteen, mutta saimme vaihtaa yhden annoksen kumpikin. Jukka allergia- ja minä uteliaisuussyistä. Minä sain mukisematta viinimenun kaadot puolikkaana. Niin kuin ruokakin, myös viinit tulevat pieniltä tiloilta. Jukka otti autoilevana alkoholittomat juomaparitukset, jotka Nokassa meinasivat kuohuviiniä ja erilaisia mehuja. Esimerkiksi poron kanssa oli valittu puolukkamehu. On hienoa että alkoholitonkin vaihtoehto on myös ajatuksella rakennettu.
Iltamme alkoi aivan hurmaavalla keittiöntervehdyksellä! Eteemme laskettiin aivan loistava lanttukeitto. Hurmaavantuoksuisessa keitossa oli upean samettinen rakenne ja selkeä, pehmeän lanttuinen maku. Lumouduimme keitosta ihan täysin! 
Minun alkuruokani "Piipanoja" sisälsi juuri sopivan savuisaa kylmäsavustettua kirjolohta, punajuurta ja marinoitua kantarellia sekä lohen mätiä ja ruislastuja. Punajuurisuikaleet oli aseteltu kauniille sykerölle. Punajuurta löytyi annoksesta myös tahnaisena, mikä osui minun makuhermooni aivan loistavasti. 
Punajuuriallergiselle ei ruvettu vääntämään erikseen Helsinki menun alkuruokaa juureksettomaksi, vaan Jukalle ehdotettiin heti alkuruuan vaihtoa. Tämä oli mielestämme tosi fiksu ja toimiva ratkaisu erotuksena vaikkapa sille, että mies olisi saanut saman annoksen kuin minä mutta typistettynä ilman punajuurta. Typistettynä makukokemuskin olisi hailakoitunut. Jukka oli oikein tyytyväinen saamaansa "Alhopakkaan", jossa koreili ankanmaksaa, omenabriossia ja puolukkaa. Ohuet, rullatut kääröt eivät yllättäen olleetkaan omenaa, vaan ihanan makeita Ahvenanmaalaisia päärynöitä. 
Maa-artisokkakeitto sai meidät jatkamaan herkkuhuokailua. Samettinen, keveä keitto kaadettiin pöydässä lautaselle omenapalojen ja ilmakuivatun kyytön seuraksi. Kyyttöherkkua ostimme myös kotiin Nokan puodista.
Pääruuista minun vaihtoruokani "Vihti" veti ehdottomasti pidemmän korren verrattuna menuuseen kuuluvaan poroon. Halusin vaihtaa poron tähän kokonaisuuteen ihan kotikuntasyistä ja siksi, että annoksen vasikka tulee samalta Herrakunnan Lammastilalta mistä mekin vasikkamme haemme. Vasikka komeili lautasella pitkään muhitettuna ja sitten prässättynä sekä näyttävästi pitkittäin siivutettuna kielipalana. Kielen pinta oli rapsakoitettu oivallisesti. Keralla tarjotut kasvikset olivat ihanan napakoita ja lehtikaalit paitsi kauniita myös maukkaan rasahtelevia. Maa-artisokka oli kekseliäästi piilotettu ruiskuoreen. Kastike oli maustettu shisolla. "Vihti" oli hieno kokonaisuus, joka yllätyksellisten elementtien ansiosta oli todella mielenkiintoinen ja mieleenpainuva. 
Jukan "Salla" oli hurjan hyvä makujensa puolesta, mutta pororuokana elementeiltään hyvin perinteinen. Poron entrecote ja sisäpaisti tarjottiin puikulapyreen ja karpalokastikkeen kanssa tattien kera.
Juustojen kohdalla pärräsin, miksi kerta toisensa jälkeen teen saman virheen enkä kysy mitä juustoja valikoimaan on laitettu, sillä en vieläkään ole oppinut herkuttelemaan homejuustoilla. Toisen juuston nimen olen jo unohtanut, mutta toinen oli niin kovin monessa muussakin ravintolassa tarjottu Peltolan Blue. Sinihomejuusto on kuulemma erinomainen, mutta sen yleisyys alkaa jo turruttaa. Jukka mutusti tyytyväisenä molempien juustot siemennäkkärin ja tyrnihillon kanssa.  
Raikkaana jälkkärinä tarjottiin lonkkusorbettia piparkakkugraniten päältä. Maut olivat tosi hauskoja, joskin granitessa se olisi voinut olla vahvempikin. Kokonaisuus oli myös turhan iso.
Jälkiruoka-annoksemme "Joulukuusi" sisälsi tummaa luomusuklaata, ihanaa mesiangervojäätelöä ja kuusenkerkkämarenkia. Viimeksimainitusta emme kerkän makua löytäneet, mutta jäätelössä maistui meidän kotonakin käyttämämme villiyrtti aivan selkeästi. Esillepano jakoi mieliteitä. Jukan mielestä kuusi oli kiva elementti, minusta se rikkoi muuten tyylikkään linjan. 
Viininä suklaiselle jälkiruualle toimi hieno Bigaro, joka on ensimmäinen ja vielä toistaiseksi ainut jälkiruokaviini, jossa on sekoitettu brachettoa ja moscatoa. 

Iltamme maksoi alkudrinkkeineen ja kympin lähdevedellä 242 euroa. Tarjoilu toimi koko illan aikana hienosti. Tarjoilu oli oikea-aikaista, erittäin ystävällistä ja hymyilevää. Ruuat olivat toimivia niin makujen kuin esillepanonkin suhteen. Kaikenkaikkiaan iltamme oli aivan ihana, joten uskallamme suositella Nokkaa erittäin lämpimästi!


8 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Me ollaan sitten juustosamiksia, minäkään en vieläkään oikein tykkää homejuustoista :D Kauniita annoksia, lisäsin Nokan omalle wanna-eat-listalleni.

Merituuli kirjoitti...

Ne tuntuu myös olevan kovasti jälkiruokajuustosuosiossa, vaikka minusta kovat, kypsytetyt juustotkin ovat tosi hyviä.

Paitsi kauniita annoksia, myös hyviä. Lanttukeittoa on jo testattu kotona maistuvin lopputuloksin.

Campasimpukka kirjoitti...

Nyt on pöytävaraus Nokkaan! :D

Merituuli kirjoitti...

te kyllä ehditte tosi moneen paikkaan vaikka asuttekin siellä "kaukana".

Campasimpukka kirjoitti...

Kun innostuu ravintoloissa ramppaamisesta, täältä saa hyviä vinkkejä:)

Merituuli kirjoitti...

Ja teiltä myös, mistä kiitos! Meillä tuntuu kyllä maku menevän aika yksiin ainakin ruokien suhteen.

Campasimpukka kirjoitti...

Nyt on Nokka kokeiltu! Kohta nokka kohti kotia, kunhan Kammnepyörittäjä herää vatsansa vierestä, kiire päästä postaamaan. Sen verran sanon, että TYKKÄSIMME!

Merituuli kirjoitti...

Arvasin. Hienoa! :)

Blog Widget by LinkWithin