Varatessamme matkaa Silja Symphonylle meitä kiinnosti erityisesti mennä syömään Matti Jämsénin Signature Menu. G.W. Sundmansilla työskentelevä Jämsén edustaa Suomea jo toistamiseen Bocuse d’Or -kisassa.
Bon Vivant-ravintolassa nautitun menun maut olivat poikkeuksellisen tuhteja ja syviä. Paahdetut paistopinnat toistuivat myös monessa annoksessa. Yksinkertaisen näköiset annokset toivat upeita makuelämyksiä, eikä ainoatakaan notkahdusta tullut koko iltana. Menu oli makuelämyksenä enemmän kuin odotimme, sillä vuosien takaiset kokemuksemme laivan fine diningista eivät ole olleet millään muotoa huippuja. Annokset nousivat paikoin liian hitaasti. Tunnin ravintolassa istuttuamme saimme eteemme vasta ensimmäisen varsinaisen alkuruuan. Lasten uniajan ylityttyä turhan paljon pyysimme nopeuttamaan tahtia jos se suinkin on mahdollista ja näin myös kävi.
Viineistä parhaiten jäi mieleen Kreikan Santorinilta tuleva Gaia Estaten Thalassitis. Valkohomeiselta tuoksunut viini ei maistunut yhtä jyrkälle, mutta selkeää pitkäänkypsytettyä juustoa sielläkin oli. Viini oli niin mielenkiintoinen, että ostimme sitä myös kotiin ravintolan viereisestä liikkeestä. Olisipa tällainen hyväksiosoittautuneen viinin ostomahdollisuus myös maissa! Viinit ruualle on valinnut Vindirektin sommelier Joonas Vainio.
Lapset olivat helpottuneita kun heidän ei tarvinnut syödä "hienoja ruokia", kuten he itse asian ilmaisivat. Bon Vivant ravintolasta sai myös lasten menun, joka oli meille nyt oikein paikallaan. Syötyään lapset kirmasivat takaisin lasten leikkihuoneeseen pari kerrosta alemmas ja me aikuiset saimme jatkaa nautintoa pitkän menun äärellä. Postauksen lopussa lasten annoskuvat.
Alkuun kaikki saivat keittiöntervehdyksenä katkarapua, kukkakaalia ja omena-sipulichutneyta. Meistä oli hieno ele että myös lastenmenun syöjät saivat nämä upeanmakuiset pikkuannokset eteensä (vaikka me aikuiset ne kyllä lopulta söimme).
Paistettu merirapu tarjottiin consommén ja fenkolin kanssa. Liemi oli aivan upean makuinen, vaikka luvattua sitruunamelissaa emme sieltä löytäneetkään. Annos oli kokonaisuutenakin todella hieno, vaikka näyttää turhan simppeliltä.
Hiillostettu siika mäteineen oli yhtälailla hieno annos, joskin parhaiten jäi mieleen orvon näköisen simpukan hieno maku.
Illan hauskin annos oli ehdottomasti mätiannokselta näyttänyt porkkanagranite, jonka alta löytyi appelsiinigeeliä ja päällä vaahtoili rakuunavaahto. Suunraikastajana tarjottu porkkanagranite ei ollut niitä kaikkein raikkaimpia väliannoksia, mutta ehdottoman hyvä ja iloinen annos.
Peuranseläke tarjottiin pitkään muhitetun peuranlavan ja punajuuren kera. Punajuuriallergisen lautaselta kyseinen juures puuttui. Hämmennystä aiheutti liivatteinen "kansipaperi" prässätyn lapapalan päällä. Tarjoilija kehotti ottamaan pois sen ennen syömistä, jolloin me hämmästelimme miksi se sitten edes tuodaan pöytään. Makuasioita syökö vai ei, kuulemma.
Jälkiruokia oli menussa yllättäen vain yksi, mutta hyvä niin. Karpalot tarjottiin hyvin suolaisen kinuskin ja ihanan kermaisen vaniljajäätelön kanssa. Lautaselta löytyi myös rapeaksi paistettua vohvelia, jonka maku oli turhan hiivainen meille kummallekin. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä annos ja mainio, joskin aika ronski lopetus hienolle menulle.
Jämsénin Menu Signaturea tarjoillaan Silja Symphonylla 8. tammikuuta asti.
Tässäpä vielä lupaamani lasten annokset. Poitsu napsi napaansa kananrintaa pennepastalla ja tomaattikastikkeella näyttäen peukkua hyvän maun merkiksi.
Tyttäremme ranskisannoksessa oli varrastettuna nakkeja ja lihapullia. Kokonaisuus tarjoiltiin cheddardipin kanssa.
Mansikkaunelma-jälkiruuastaan lapset pitivät kovasti. Me aikuiset kyllä ihmettelimme valmiskeksin läsnäoloa muuten kivassa annoksessa.
***
Yhteistyössä Tallink Silja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat