sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Kiitollisuus ja sorsa

Kiitollisuus. Se oli mielessäni päällimmäisenä kun avasin silmäni tähän sunnuntaiseen isänpäivään. 

Olen kiitollinen omalle iskälleni, joka vei meitä kolmea tyttöä joka paikkaan välittämättä olivatko ne sen kummemmin tyttöjen tai poikien juttuja. Olemme yhdessä luuhanneet ralleissa ja jokkiskisoissa ja ajaneet jäällä autoa kun jalat eivät vielä ylettäneet polkimillekaan. Moottoripyörän taakse tuli hypättyä välillä tukka aamutakussa kun tuli äkkilähtö eikä se haitannutkaan ennen kuin pysähdyttiin kahville. Iskä on valvonut mattopyykin jälkeen uimistamme ja laulanut tyhjään hetkeen laulunpätkän jos toisenkin. Iskä on paistanut lettuja, uunittanut ranskiksia ja ostanut monta pussia markan munkkeja Lehtovirralta. Iskä on luukuttanut Juicea ja Queenia. Iskä on ollut muuttoapuna useammin kuin kerran. Olen kiitollinen että iskä antoi aikanaan Jukalle luvan kosia minua kun Jukka sitä häneltä uskalsi kysyä. Iskä taisi olla se joka vihkikirkossa itki eniten tai ainakin se kuului lujiten. 

Olen kiitollinen Jukalle, joka älysi ajoissa kosia minua. Olen kiitollinen että aikoinaan tapasimme ja että yhdessäelomme on kestänyt jo 16 vuotta. Yhdessätuumin halusimme ja toivoimme lapsia ja heidät sitten myös onnellisina saimme. Olen kiitollinen että tullessaan isäksi Jukka teki minusta äidin. Olemme saaneet yhdessä kasvaa vanhempina samalla kun olemme kasvaneet parina. Olen kiitollinen siitä että rinnallani on ihminen, jonka kanssa voi hullutella, vakavoitua, pohtia ja nauraa. Lapsillemme Jukka on lempeä ja tiukka, hullutteleva ja keskusteleva, tekevä ja oleva. 

Olen kiitollinen elämäni isä-ihmisille, paljosta. 
Tänään söimme isänpäivän kunniaksi pakkasesta sulatettua sorsaa. Jukka paistoi sorsapalat kuivaa, lämpiämään pistettyä pannua vasten. Ympärille mies laittoi myöhemmin öljyä ja voita ja paistoi sorsat rosmariinien ja valkosipulien kanssa 60 asteisiksi. Sitten sorsat laitettiin hetkeksi vetäytymään. Kastikkeen Jukka hämmensi kokoon sorsanpaistopannulla kermasta ja kuivatuista, liotetuista tateista. Keralla tarjottiin uunikasviksia ja puolukka-omenahilloa. 

3 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Ihanasti ilmaistu!

Andalusiana kirjoitti...

ihana <3

Merituuli kirjoitti...

Merja kiitos. Andalusiana noi isäihmiset on :)

Blog Widget by LinkWithin