perjantai 20. marraskuuta 2015

Tavolata hurmasi kolme neljästä

Me molemmat naulitsimme heti silmämme vasikkatartariin. Vilkuilimme muualle mutta aina silmämme palasi siihen: vasikan lihasta tehtyyn raakaan hakkelukseen. Sitä olisi pakko maistaa. 

Istuimme isänpäiväristeilyn alkuaalloilla Silja Symphonyn italialaisessa ravintolassa Tavolatassa. Olimme vasta jättäneet laukut hyttiin ja tarkistaneet missä lasten leikkihuone sijaitsee. Ihan vaan siksi että jälkikasvu voisi karata sinne oman ruokansa syötyään. Tilasimme pullon Pèppolia pöytään ja huokaisimme helpotuksesta. Loma aalloilla oli alkamassa. 

Me aikuiset päädyimme neljän ruokalajin Menu Italianoon, josta valitsimme alku- ja jälkiruokaa lukuunottamatta eri annokset. Minä sain napata punajuuririsoton eri menusta, mitä kiittelin kovasti sillä ehdin kehittää itselleni menua lukiessa punajuurihimon. 
Vasikkatartar oli hieman kylmä, mikä hieman latisti makua. Muuten kaunis annos suurine kapsiksineen ja höylättyine tryffeleineen oli mukavan tasapainoinen.
Punajuuririsottoni oli pettymys. Juures maistui kokonaisuudessa turhan hennosti. Hempeä oliiviöljyparfait oli maultaan irtonainen eikä rakennekaan saanut minua hihkumaan. Unikonsiemenet sen sijaan olivat mielenkiintoinen ja näyttävyyttä tuova lisä annokseen. 
Jukan tryffelirisotto portobello-sienillä ja parmesaanilla oli sen sijaan muhevan syvän makuinen.
Jukka voitti myös pääruokien kohdalla. Paistetun vasikanmaksan kypsyys oli juuri passelin punertava ja maut yksinkertaisessa annoksessa muutenkin kohdillaan. Kooltaan annos oli hurjan iso.
Minä koin jälleen pettymyksen, nyt mozzarella-pestotäytteisen arancinin kanssa. Rapean, ohuen kuoren alta löytyi pliisun makuista riisiä jota täytekään ei yhtään ryhdittänyt. Sisilialainen munakoisopata sisälsi paloina tarjottavia, löysän pehmeäksi menneitä kasviksia. Jäin miettimään olisiko padan pitänyt olla ihan muhjua vai napakan kypsiä. Nyt se oli jotain siitä väliltä. 
Jälkiruuaksi otimme vielä piementolaisia juustoja, jotka tarjottiin cantuccinikeksien ja vin santon kanssa. Homejuustoa Jukka massutti silmät kiinni, mutta muuten juustot olivat turhan mietoja. 
Lapsemme halusivat ehdottomasti menu-ja noutopöytävaihtoehtoja tarkasteltuaan hakea ruokansa buffasta. Tämä nyt ei ole italaialaista meininkiä ollenkaan, mutta säästi meidät odottelunurinoilta ja tarjosi lapsille monta mieleistä herkkua. Jälkimmäisestä lie kyse kun aikuisetkin satsaavat ulkonasyömiseen. Muksut olivat valintaansa hurjan tyytyväisiä!







Jälkiruuaksi tyttäremme söi minimalistisen kauniin karkkilautasen. Uskokoon ken tahtoo.

Ravintolasta poistuessamme kolme neljästä oli oikein tyytyväisiä, kaikki pinkaramahaisia isoista annoksista johtuen.
***
yhteistyössä Tallink Silja

4 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Minä en edes huomannut, että siellä oli tuo buffa vaihtoehtokin, kävelimme vain kiltisti ensimmäisen salin pöytään :D Söin tuon saman maksa-annoksen, pidin siitä tosi paljon.

Peggyn pieni punainen keittiö kirjoitti...

Kiva kuulla teidän kokemukset! Itse testaamme Tavolatan sekä buffan. Lapset laskee jo päiviä..... tulee pitkä viikko!

Merituuli kirjoitti...

Campis: Ei ihmekään ettet huomannut, buffa oli vain lapsille ja meidän muksuillekin sitä esiteltiin vaihtoehtona johon he sitten hanakasti tarttuivatkin. Te ette olisi tykänneet sen buffetin annista :D.

Peggy: Pistäisin kyllä visusti nämä vinkit korvan taa, koska mielipiteet näiden suhteen ovat kovin vahvat!

Campasimpukka kirjoitti...

Okei, ilmankos :D

Blog Widget by LinkWithin