Nyt varmaan arvaattekin jo mitä tapahtui kun minä brunssi-innostuneena sain käsiini tällaisen punajuuridrinkin. A-PU-A!
Meidät kutsuttiin Nellen perheen luo brunssille ja luulimme menevämme ihan pienimuotoiselle syömingille kun lapsetkin oli mukana. Miten voin tuumata niin kun kuitenkin olen ollut Nellellä usein?
Nellen Siskot kokkaa blogista voi upean kattauksen sisältöä tarkastella tarkemmin, myös tämän ihanan makean, mutta täyteläisen kurpitsakeiton osalta.
Tässä pääruokalautanen (oikeasti, kotibrunssilla erikseen alku-, pää- ja jälkiruoka), jossa hohdokkain uutuus oli grillattu varhaiakaali sinihomejuustokastikkeella. Nyhtöpossu ja naudan ribsit hupenivat myös kiivasta tahtia.
Punajuuriallerginen sai oman jälkiruokalautasensa.
Lapsille munkkia ja aikuisille ihanuuksia, mm. punajuurisorbet ja ketunleipägranite.
Aika luksusta vai mitä?
Nam nam mitä herkkuja Nelle on teille tarjonnut:)
VastaaPoistaNo niin oli taas! Osa oli myös miehensä tekosia, lähinnä rillatut.
VastaaPoistaKyllä meillä aikoinaan Turussakin käskettiin olemaan pillaamatta ja tuukit olivat kovassa käytössä :-) Hauska kuulla noita termejä, sillä ovat jotenkin meillä kotikäytössä kadonneet. Liekö sitten tämän pääkaupunkilaistumisen vaikutusta...
VastaaPoistaMerituuli: Mutta meillä ei haittaa vaikka lasi kaatuukin - mä olen niin kovin käytännöllinen että ostan (ja laitan pöytään lapsikattauksiin) vaan liinoja jotka on 100% puuvillaa ja täysin valkoisia. Niinpä ne voi pestä kuumassa, käyttää vaika mitä valkaisuainetta ja tarvittaessa jättää aurinkoon valkenemaan! Ja tuo drinkki lähti ihan ensiyrittämällä vanishilla ja 60 astetta. Liina kuin uusi joten tervetuloa uudelleen! ;)
VastaaPoistaMinna: Hauska tieto. En tosiaan tiennyt ovatko sanat pappan omia vai murteeseen kuuluvia :). Tai tuuki-sana on muutenkin tuttu kyllä. Kadonneiden sanojen tilalle tulee onneksi uusia vastaavia - rikkautta sekin!
VastaaPoistaNelle: Huh! Iso helpotus! Oli kyllä drinkki niinkuin oli kaikki muukin.