Tryp Habana Libre, Havanna

 

Havannan lomalla me majoituimme Tryp Habana Libre hotelliin El Vedadon alueella. Suuri hotellikompleksi luokiteltiin neljän tähden paikaksi, mikä ei kyllä ollenkaan vastannut meidän käsitystämme tähtiluokituksista. Kokemuksemme Euroopasta ja varsinkin Aasiasta ovat ihan eritasoisia tähän puljuun verrattuna. 

 

Sijainti hotellilla oli kiva. Ihan viereiseltä kaduilta meni maquinas-taksien reitti, ympärillä oli paljon tavallista havannalaista elämää ja Malecon-rantakatu kävelymatkan päässä. 

Yleiset tilat hotellissa olivat menneellä tavalla tyylikkäät ja siistit.

Paitsi eksyessämme uima-altaan alla oleviin kerroksiin etsiessämme ensimmäisenä aamuna aamupalahuonetta. Tässä oven kokoinen homeläikkä. 

Kakkoskerroksen aulassa komeili kuuluisan kuubalaisen taidemaalarin ja keramiikkataiteilijan Alfredo Sosa Bravon teos El Carro de la Revolución. 

Luimme vasta jälkikäteen, että yksi hotellin sviiteistä on toiminut Castron päämajana vallankumouksen ensipäivinä. Wallpaper City Guide-kirja kertoo, että sviittiin 2324 pääsee tutustumaan respasta asiaa tiedustelemalla, mutta emme löytäneet mitään muuta lähdettä tukemaan tätä väitettä. Myös Neuvostoliiton suurlähetystö on toiminut hotellissa. 

Hotellin aamupalavalikoima oli runsas ja hyvä. Tarjolla oli paikallisia herkkuja esimerkiksi makkaroiden, juustojen, papumuhitusten ja leivonnaisten muodossa. Pöydiltä löytyi myös tuttuja juttuja: leipää, pannaria  ja toiveen mukaan paistettua munakasta. Kuohuviiniä avattiin nelisen pulloa, mikä riitti ensimmäisille aamuvirkuille. 

Huoneemme oli tilava, mutta nuhjuinen. Ovenpielet olivat kosteudesta hajonneet, listat repsottivat seinillä. Sisustuksesta ja tekstiileistä tuli mieleen 80-luku, mikä ei kyllä yllättänyt Havannassa. Huoneestamme oli tosi kivat näkymät sekä Vallankumousaukiolle päin että merelle. Hotellin yläkerroksien ravintolasta olisi myös ollut komeat näkymät kaupunkiin, mutta siellä emme ruokailleet. 

Ylimmän kerroksen yökerhossa kävimme muutamanakin iltana. Viikon mittaisen reissumme aikana siellä esiintyi joka ilta eri bändi tai kaksi. Sisäänpääsy oli hotellin asiakkaille ilmainen muiden päästessä sisään maksamalla. Tunnelman kuumetessa salsaajien tanssiessa todella taidokkaasti katto liukui auki tuoden raikkaan tuulahduksen lämpimästä yöstä ja tähtitaivaan katoksi. Juomat tarjoiltiin pöytiin eivätkä ne olleet ihan kiskurihintaisia. 

Mekin kokeilimme salsata yhtenä iltana, mutta täytyy sanoa että kokemus muistutti ikuisesti jatkuvan kappaleen myötä paremminkin kidutukselta kuin aistilliselta lanteidenhetkutukselta. Meidän lanteemme kun eivät oikein keinuneet eivätkä jalat saatikka muukaan kroppa liikkuneet samanmoisen sulavasti kuin muilla tanssilattialla. Voipahan sanoa salsanneensa Kuubassa!

Ehdottomasti paras osuus hotellissa oli uima-allasosasto tai siis se, että hotellissa ylipäänsä oli uima-allas. Kuumat päivät viilenivät kivasti veteen pulahtamalla daiquiri frappea siemaillen. 

Hotelli oli laatuun nähden todella kallis maksaen 192 euroa per yö kahdelta. 

Seuraavalla Havannan reissulla majoittuisin johonkin kehutuista ja halvoista kotimajoituksista, casa particulariin.