Pakko kokea Havannassa: Malecon

Malecon on kahdeksan kilometriä pitkä rantakatu Havannan, Kuuban pääkaupungin pohjoispuolella. Koillisessa, vain 150:n kilometrin päässä Pohjois-Atlantin aallot huuhtelevat Floridan Key Westin rantoja. 

Maleconia aloitettiin rakentaa vuonna 1901 Kuuban ollessa USA:n protektoraatti. Se  kulkee historiallisesta vanhasta kaupungista Vedadon korkeisiin, modernimpiin tornitaloihin.

 

 

Maleconia  reunustaa maailman pisimmäksi tituleerattu penkki, joka on käytännössä kivinen reuna tien ja meren välissä. Toista puolta koristavat alunperin värikkäät, nyt pääosin meren ja restauroimattomuuden haalistamat, eri arkkitehtuurisuuntia iloisesti yhdistävät rakennukset. Maleconin varrelta löytyy myös legendaarinen hotelli Nacional, jossa Frank Sinatran tiedetään viihdyttäneen mafiosojen tapaamista. Ylväänä mäen päällä seisovan Nacionalin terassilta onkin mukavat näkymät alas rantakadulle.

 

Havannalaiset kerääntyvät Maleconille perheittäin, kaveriporukalla  tai pareittain iltaisin juhlimaan ja oleilemaan. Mekin sulloimme kassiin halvan rommipullon ja könysimme kovalle kaiteelle vierekkäin ihmettelemään kuubalaista elämänmenoa. Siemailimme tujakkaa paikallista tislettä valtameren kohistessa takanamme. Snäksimyyjät tallailivat verkkaisesti ohi tarjoten pussukoistaan tai kärryistään ostettavaksi tikkareita, popcorneja, hedelmiä ja erilaisia juomia. Osa myyntiartikkeleista oli ilmeisesti pimeän marketin tavaraa, kun esimerkiksi irtonaisia pattereita vain vilautettiin kuiskutellen.

Vieressämme likikkäin istuvat, toisiaan syvälle silmiin katsovat mies ja nainen pyysivät ees taas kulkevalta katusoittajalta muutamalla kolikolla jotain meille tuntematonta laulua, jota he sitten häpeilemättä lauloivat kitaristin mukana. Odotin miehen kosivan naista hetkenä minä hyvänsä, mutta sitä ei ainakaan meidän nähtemme käynyt. Vanhempien miesten porukka esitti lähellä oleilevalle perheelle marakassia  ja kitaraa soittaen niin huonon, mutta sympaattisen sikermän, että meitä ihan nauratti. 

Pimeässä, valoin täplitetyssä illassa editsemme huristi vanhoja amerikkalaisia autoja. Vain harvojen alla V8 moottori murisi, sillä köyhyyden ja varaosattomuuden vallitessa ne on vaihdettu Mersujen ja Nissanien moottoreihin.

Lämmin ilma hyväili poskia merituulen kutitellessa niskaa. Olimme hurjan tyytyväisiä tähän hetkeen ja sanoimme sen toisillemme ääneenkin. Juuri silloin joku ohikulkeva mies väänsi naamansa surulliseksi ja kysyi miksi olimme niin murhemielellä. Meitä nauratti oikein ääneen! Suomalainen paikallaanistuva, vienosti hymyilevä ilo ei ihan vastaa paikallista koko vartalolla tanssivaa, röhönauravaa vastaavaa.

Riemuisaa tunnelmaa täynnä, rommipullo puolillaan päätimme suunnata hotellimme yökerhoon kokeilemaan ensikertaa salsaamista. Siitä ei jäänytkään sitten paljoa kerrottavaa.

***
Muita Kuuba-juttuja blogissamme:
Ropa vieja
Hotelli Tryp Habana Libre

Muut matkajuttumme löytyvät aakkostettuna MATKAT välisivulta.