Häät ♥ ja lahjaksi ruokaa

Viime viikonloppuna juhlittiin kavereidemme häitä. Vihkiminen oli yksi kauneimpia näkemiäni. Isä saattoi tyttärensä mäntymetsästä sillalle, jonka yläpäässä odotti sulhanen tarttuen kaunottarensa käteen varmoin ottein. Vihkijä puhui todella kauniisti realistisesta rakkaudesta, eikä sellaisesta "pilviähipovastaikihuumasta". 

Jos vihkimisen jälkeen jännityshikoaminen päättyi parilta, minulla ja Jukalla se vasta alkoi. Olimme luvanneet häälahjaksi suunnitella ja valmistaa häihin alkupalat ja iltapalaa 70:lle hengelle. Maut oli maistatettu hääparilla etukäteen, mutta määrien arviointi oli kovin kovin vaikeaa meille amatööreille. Päätimme ottaa pöydästä viimeisinä jos jotain jää. Onneksi jäi. 

  

Pääruokana oli sulhasen isän tekemää kermaista porokeittoa, joka todettiin maistamisen jälkeen aivan loistavaksi. Kun tiesimme tämän keväällä, pähkäilimme että jotain juurevaa ja rouheaa tulisi olla alkupaloissa. Halusimme jotain hieman tavallisuudesta poikkeavaa, mutta idioottivarmaa valmistettavaa. Huhuillessa apua saimme sitä myös arvon bloggaajakollegoilta, mistä iso kiitos! 

Lopulta päädyimme mandoliinilla oheutettuihin punajuuriin fetalla (tarkempi ohje täällä) ja suppilovahveropiirakkaan. Sienipiirakka toteutettiin  uunipellillisinä Sasu Laukkosen ohjeella hieman yksinkertaistaen. Punajuurinaateista pyöräytin salaatin yhdessä kurtturuusun terälehtien ja maitohorsmankukkien kanssa. Sekaan vielä hyvää oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. 

Jotta punajuurista ja sienipiirakasta tuli visuaalinen kokonaisuus, otimme muotilla piirakasta irti pyöreitä paloja. Hääparin sienipiirakat painettiin tietysti sydänmuotilla. 

Kattausta yhtenäistimme niin, että tarjoiluastioille tuli kaikkiin ruusun terälehtiä. Ne sopivat häihin hyvin myös sydämenmuotoisuuksineen. Alkupalat saivat kiitosta osakseen ja me olimme huojentuneita. Ilmeisesti ruusun terälehdet olivat monelle uusi asia ruokana. 

Porokeiton kanssa tarjottiin Lapin rieskaa ja voita. 

 

Hääkakku oli upea, vaikka tekijä harmittelikin ettei helteessä saanut kakkua hyytymään kunnolla. Valkosuklainen, lakoilla viimeistelty maku oli hieno ja minun silmääni myös kakun ulkonäkö. 

  

Makeapöydässä oli lastemme suureksi iloksi myös mokkapaloja, ja leivonnaisia Lapista.

 

Iltapalana tarjottiin jo meidän lapsellisten lähdettyä perunasalaattia, jonka saatoimme kokoon uusista perunoista, isomaksaruohosta, kapriksista ja hyvästä oliiviöljystä maustaen suolalla ja mustapippurilla. Joku muu oli tehnyt savuporopiirakka (jota ennen lähtöä kyllä maistoin jääkaapista, tunnustan!) ja makkaraakin oli varattu grillattavaksi. 

Näissä häissä oli paljon persoonallisia, rentoja elementtejä. Vieressä oli esimerkiksi uimaranta jossa varmaan juhlien jokainen lapsi -ja myöhemmin myös jotkut aikuiset- kävivät hellesäällä pulikoimassa. Juttelimmekin siitä, miten hienoa on että juhlien perinteisyyden tilalle on tullut paljon parille omanlaisia juttuja, jotka tekevät häistä aina vain ihanampia juhlia. 

Iloista onnea ja paljon rakkautta vielä kerran tuoreelle avioparille!