Juustoinen jauhelihakastike Lapsuudenmaasta

Mennessäni Kumitätini luokse viikonloppukylään hän teki aina jauhelihakastiketta pikamakaroneilla ja Tuulamantorttua. Leivonnainen oli levännyt jääkaapin viileydessä pari päivää, joten siinä oli omanlaisensa, ihana maku, jota itse en koskaan saavuttanut. Lapsuudenperheessäni pellillinen Tuulamantorttua nimittäin hävisi suihin jo leipomispäivänä.

Jauhelihakastikkeen erikoisuus oli pikkuisiksi murusiksi paistettu jauheliha, pehmeän juustoinen, tomaattinenkin maku ja se, että kastike haarukoitiin napaan pikamakaronien kanssa. En tiedä löytyikö moisia edes kotipitäjämme kaupasta, mutta Turun kaupoissa niitä kyllä oli! Aterian erikoisuus oli myös sen sijoittaminen ruskeisiin savikippoihin lautasen sijasta.

Vieläkin muistan miten ihana oli istua pyöreän, valkoisen pöydään ääreen keittiön erkkeriin ja syödä rakkaan Kumitädin kanssa turisten viimeaikojen kuulumisia. Rakastin pikamakaronien suutuntumaa: irtonaisuutta ja puhdaspintaisuutta. Ikkunoiden takana humisi tumma metsä. "Saisiko tätä lisää?"

Tämän postauksen innoittajina oli paitsi Kuukauden ruokahaaste, myös Kumitätini Puolivuosisataspäivä. Paljon onnea rakas Tiina ja hauskoja juhlia!

Kumitädin ihana jauhelihakastike

noin kuudelle

500 g jauhelihaa

1 musta Koskenlaskija-sulatejuustopaketti

1 iso tai 2 pientä sipulia

vettä

3 tomaattia

ketsuppia

mustapippuria

suolaa

500 g pikamakaronia

Paista kattilassa tai padassa jauhelihaa ja pilkottuja sipuleita kunnes jauheliha menee ihan pieniksi murenoiksi. Lisää joukkoon nelisen desiä vettä, enemmänkin jos on tarpeen. Lisää pilkotut tomaatit, joista kannat on poistettu. Keittele hetki. Lisää sulatejuusto pilkottuna joukkoon. Anna juuston sulaa kastikkeen sekaan. Mausta ketsuppiturauksilla, suolalla ja pippurilla vähitellen maistellen. Ketsuppi tekee kastikkeeseen paitsi makua myös kauniimpaa väriä.

Laita vesi kiehumaan, mausta merisuolalla ja lisää pikamakaronit keittäen nelisen minuuttia.

Tärkeää: Älä sekoita edellämainittuja keskenään, vaan lado kulhomaiseen astiaan ensin pikamakaroneja ja päälle kastiketta. Jokainen ruokailija sekoittaa itse kastikkeen pikkuruisten makaronien sekaan.

Tuunattua tässä tätini ohjeessa on vain sulatejuuston plaadun muuttaminen. Miksi korjata loistavaa :)?

Vinkkejä keittiöön

Jos olet raskaana (tai muuten nopeasti lihonnut etkä ymmärrä rajojasi) älä kurkottele lieden yläpuolelta mitään, kun paistat kuumalla wokkipannulla ruokaa. Ellet sitten halua arpitatuointia vatsaan.

Laita aina pannukin kahvinkeittimeen kun alat keitellä sumppia. Etenkin jos pannussa ei ole tippalukkoa.

Kananmunatkin pystyy polttamaan pohjaan. Kattilaan jää ikuiset arvet kärventyneestä munankuoresta.

Jos siinä lukee että paista miedolla lämmöllä niin usko. Huviksesi.

Viiniä ei voi pakastaa, ainakaan lasipullossa. Se pullauttaa korkin pihalle ja aiheuttaa kauhean sotkun. Siivoa vasta hyvin jäätyneenä rapsuttamalla.

Tiskialtaaseen järjestetyt tiskit eivät kuitenkaan ole puhtaita vaikka olisivat siistimmän näiköisiä kuin läjä. Nekin on pestävä kolmen vuorokauden sisällä ruokailusta.

Tarkista juustot aina ennen tarjollepanoa. Ettei sitten käy niin että joku vieraistasi kommentoi homejuustona sellaista jonka ei kuuluisi homeessa olla.

Älä pistä keittiöliinaa kuumalle liedelle, äläkä varsinkaan jos liesituuletin on päällä. Älä myöskään työnnä patalappuja kaasuhellan liekkiin.

Jos ruokailemaan on tulossa 6 aikuista, ei ole tarpeen tehdä lihapullia kahdesta kilosta jauhelihaa. Vähempikin riittää.

Jos jollakin on lentänyt tehosekoittimesta alkuruuaksi suunnittelema sienikeitto seinille ja kaappien oviin, älä tule kysymään voiko ottaa kuvaa.

Siis ei kuvaa.

Yhdistetty leipomo-vihannes-hedelmä-kukka-lihakauppa

Jaa mikä? Jaa missä? No Nummelan tori, ihan Nummelan keskustassa.

Aivan loistava tapa aloittaa lauantai on kuljeskella kiireettömien, rupattelevien ihmisten seassa ihastellen vihannes- ja hedelmäkylläisyyttä, kalamyyjän kojua ja lihamyyjää. Paikalla on myös kirpparimyyjiä, kukkasetä ja mummoja leipomuksineen. Torisumpitkin voi hörppäistä leipomuksen kera ulkosalla.

Olemme ostaneet Hennolan leipomokojusta aivan loistavaa ruisleipää, ohraleipää ja perunalimppua. Leivät pysyvät hyvinä ainakin neljä päivää. Katsokaapa tätä etikettiä:

Tältä kuuluu leivän sisällön näyttääkin. Ei E-koodeja ja muuta hömppää. Ostamme leipää nyt tuotteet herkullisiksi todettuamme ison kasan ja pakastamme puolikkainakin viikon varrella nautittaviksi. Viimeksi mukaan lähti myös itseleivottuja karjalanpiirakoita.
Vihannekset, marjat ja hedelmät ovat myös löytäneet tien kotiimme torikojuista, kuten kalat ja makkaratkin. Jukan himoitsema ryynäri oli tällä kertaa hevosenlihapitoista ja ryynit loistivat selvästi läsnäoloaan. Hyvää kuulemma oli! Makkarat ja nakit ovat jauhottomia ja nitriinittömiä. Kotimaisia omppuja oli ainakin seitsemää eri lajia, yhdessä kojussa.

Kaupasta haettiinkin sitten vain maitoa viikonloppua varten.

Poikamme pitää erityisesti siitä, että torille saa mennä potkulaudalla.

Kaalia wokissa

Nyt on kotimainen kaali halpaa. Ja hyvää! Kypsennysaikakin on suhteellisen nopea. Tämä kaaliruoka oli pienempänä poikamme superherkkua ja nyt yhtäkkiä jätkänpätkä ronklasikin vain porkkanat suuhunsa. Huoh! Loppuperhe sen sijaan natusteli syysruokaa hyvällä ruokahalulla.

Talvella nopeaan paistamiseen käy hyvin kiinankaali.

Wokissa paistaminen käy helposti sen suuren vetoisuuden vuoksi, mutta kattila tai pienemmässä mittakaavassa tehtynä kasarikin menettelee. Me pakastamme aina osan jättiannoksesta laiskan päivän varalle.

Nopeahko kaalipaistos

300 g jauhelihaa (meillä nyt tietysti luomupossua)

yksi (kerä)kaali pilkottuna

ainakin 5 porkkanaa kuorittuna ja ohueksi pilkottuna

pari sipulia pilkottuna

1 dl puuroutuvaa riisiä

kasvisfondia

mustapippuria

noin 3 dl vettä

siirappia noin 4 rkl

oreganoa

ripaus suolaa

lisäksi puolukka(omena)hilloa

Paista jauheliha ja sipulit wokissa. Lisää riisi ja paista edelleen pari minuuttia. Lisää porkkanat ja kaalit, fondi ja vesi. Kypsennä kannen alla välillä sekoitellen. Aikaa hommaan menee puolisen tuntia. Mausta lopuksi siirapilla, oreganolla ja suolalla.

Alla vielä kaaliruuan värit kauniin puhtaina, kun kypsennys kannen alla on vasta alkamassa.

Ja hei! Olettehan kaikki huomanneet kutsun

meille ensi lauantaina blogitapaamiseen! Lisäinfoa täältä. Jo ilmoittautuneille tiedoksi että Jukka juuri rustaa ajo-ohjeita ynnä muuta infoa lauantaista.

Kiva nähdä teitä kaikkia!

Lämpimästi tervetuloa!

Ruusukaalia pannulla

Simppeli lisäke jota meillä nautittiin grillissä kypsennetyn timjami-sitruuna-nieriän kanssa. Tykkään ruusukaalien ulkonäöstä kovasti, eikä makukaan ole pöllömpi.

Innostus tähän pikkuruisten kaalien pannukäristykseen lähti Feeding the Kiwi-blogista, joka harmikseni ei ole pitkään aikaan postaillut mitään uutta.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan

Pese ruusukaalit hyvin. Puolita.
Pyörittele kulhossa öljyisiksi.
Paista pannulla keskilämmöllä noin 10 minuuttia.
Mausta pippurilla ja suolalla.
Laita tarjolle ja ripsuttele ylle parmesaania.
Rouskuta menemään!

Hernekeitto on pääasia

...ainakin kun sen valmistaa sianpäästä. Ja herneistä. Ja muutamasta muusta, mutta vain muutamasta aineesta. Kunnon hernari ei tarvitse kummoisiakaan väkerryksiä, vaan aikaa. Ja lusikkaa. Eikä sitäkään jos ryystää kulhon laidalta.

Hernekeitto

puolikas sianpää paloiteltuna
vettä
500 g Luomuruokaherneitä kuivattuna
sipuli
suolaa

tarjoiluun:
sinappia
sipulia
(meiramia)
lusikka

Laita kuivat herneet raikkaaseen veteen likoamaan. Anna olla yön yli.

Laita aamusella sianpäänpalat kattilaan, peitä palat vedellä ja pistä liedelle kiehumaan. Kuori pinnalle tullutta vaahtoa pois lusikalla. Anna porista tunnin tai pidempääkin.

Nosta sianpääpalat pois liemestä. Valuta liotetuista herneistä vesi pois ja lisää herneet sitten lihaliemeen, jota on nyt noin 3 litraa. Ota sianpääpaloista pois lihat, lähtevät kyllä helposti kypsinä. Lisää lihatkin keittoon. Pilko yksi iso sipuli pieniksi paloiksi ja lisää sekin edelleen keitokseen.

Anna porista liedellä hiljakseen ainakin kaksi tuntia. Mausta lopuksi suolalla. Aiempi suolanlisäys vain pidentää herneiden kypsymisaikaa.

Pilko tarjolle yksi sipuli. Laita pöydälle myös sinappia ja joillekin kuulemma tarpeen oleva meirami. Truuttaa keittolautasellesi sinappia, ripsuttele reilusti raakaa sipulia ja eikun lusikoimaan! Nauti tuoksuista, mauista ja koko yläkroppaa lämmittävästä tunteesta kiireettömästi.

Hernekeittoon on lisätty joskus hyvällä lopputuloksella myös inkivääriä, mutta se ei ollut tämän keittokerran juttuja.

Possun poski friteerattuna (Tonkatsu)

Upottaessaan hampaansa tähän rapeapintaiseen, panko-paneroituun, friteerattuun possun poskeen on helppo sulkea silmänsä ja nauttia. Liha on niin mureaa ja tummaa, ettei välttämättä hoksaisi syövänsä possua jos ei tietäisi. Ihana suutuntuma, upea maku ja kaunis ulkonäkö -kokkailu on jälleen ollut vaivan arvoista.

Vaivaa ei silti edes ollut. Kirjeitä keittiöstä-blogin Pinean selkeillä ohjeistuksilla oli turvallista lähteä liikkeelle ja friteeraus on tuttuna juttuna jo helppoa.

Tilatessamme puolikkaan possun Kiven Säästöpossusta toivoimme possun posken pakattavan erikseen tätä kokeilua varten. Paloittelija Reetta Kivi oli heti juonessa mukana. Hän antoi meille tosin possun kokonaisen posken, koska ei tiennyt mitä palaa erityisesti tarkoitimme.

Tässä possun poski koko komeudessaan. Lihas on tuo punainen, noin kämmenenkokoinen pala tuossa oikealla puolella.

Jukka tarttui palaan nostaen sen hiukan ylös, hivutti veistä lihaksen ja läskin väliin ja alkoi pienin terävin vedoin leikata lihasta irti.

Läskien seasta pilkottaa hiukan vaalempaa lihaa, jonka Jukka leikkasi myös irti. Sekin paneroitiin samaan tyyliin kuin varsinainen poskiliha, mutta eipä tuo ollut yhtä herkkua. Liha ei ollut ollenkaan niin mureaa.

Läskit paloiteltiin ja pussitettiin pakkaseen valurautapatojen käsittelyä varten.

Jukka puolitti posken vielä pituussuunnassa. Friteeraus on helpompaa kun pala on ohuempi.

Poskessa on toisella puolella kalvo, jonka pinta viilletään lihan kipritymisen estämiseksi.

Sitten itse posken valmistukseen!

Tarvitset:

possun posken

suolaa

mustapippuria

1 pieni kananmuna

vehnäjauhoja

Panko-korppujauhoja tai suurella terällä raastettua kuivunutta leipää

öljyä friteeraamiseen

talouspaperia

Mausta poskipalat kummaltakin puolelta suolalla ja mustapippurilla. Tämän jälkeen kierittele palat ensin vehnäjauhossa, seuraavaksi kananmunassa ja kolmanneksi pankoissa. Panko on korppujauhojamme suurempirakenteista panerointiin tarkoitettua leipämurusta. Silloin kun en ole panko-kaupoille ehtinyt, olen raastanut kuivaa leipää suurella terällä.

Laita paneroidut possupalat tirisemään 180 asteiseen öljyyn niin että peittyvät kokonaan. Käännä välillä pihdeillä. Tarkista kypsyys leikkamaalla pala puoliksi. Huomioi, että possun poskien väri poikkeaa totutusta possunlihan väristä ollen paljon tummempaa.

Laita friteeratut possupalat hetkeksi talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy imeytyy pois.

Nauti soosun ja vaikkapa retikkaraasteen kanssa tai iltamyöhään ihan sellaisenaan vain.

Tässä vielä puolikas possua kasattuna. Kinkku jäi suolattuna hotellipakkaseen Karkkilaan, haemme sen sitten lähempänä Joulua. Possu on siis paloiteltu aivan toiveidemme mukaan. Vakuumista löytyy sisäfileen ja ulkofilepalojen lisäksi myös esimerkiksi sorkkia, luisia paloja liemien keittelyyn, kasleria ja jauhelihaa. Liha säilyy jääkaapin viileydessä viikon, myöhemmin käytettävät palat sujahtivat pakkasen kylmyyteen. Saimme vertakin matkaan kun ymmärsimme kysyä erikseen.

Meitä kiinnostaa kovasti oppia hyödyntämään ruhon eri osia mahdollisimman monipuolisesti. Poskista oli hyvä aloittaa!

Kirsikkakakku moneen ruokavalioon

Tämä kakku passaa vegaaneille, laktoosivaivaisille, munakammoisille, pinaattirajoitteisille, porkkana-allergikoille sekä kermavaahtotykkäämättömyisille. Viimeiseen täsmennettäköön, että kuorrutukseen käytetty "kokriini-vispi" (kuten Jukan isä tuppaa sanomaan) maistui minullekin joka en kermavaahdosta välitä. Go Greenin vispi oli hennompirakenteista ja se suorastaan hävisi suuhun. Ulkonäkö oli minusta myös kauniin ilmava ja puhtaan valkoinen. Tulen taatusti käyttämään tätä vispiä uudestaan muissakin kuin kirsikkakakussa.

Kulinaarimurulassa kauhaa heiluttava ja mitä ilmeisimmin myös vatkainta käyttävä Välispiikki oli onneksemme saanut taannoisista kesähäistä tämän loistoreseptin kirsikkakakulle. Iloksemme hän myös kuulutti reseptin julki, joten mekin pääsimme osingoille herkusta. Hääjuhlassa välissä oli loikoillut puolitettuja viinirypäleitä, joten kirsikkakauden ohimentyä kannattaa kääntyä viinirypälekauppiaan puoleen.

Lapset eivät välittäneet kakun hillotetusta osasta ja kieltämättä itsellekin tuli kirsikkahillosta mielleyhtymä viinakarkkeihin (eli liköörikonvehteihin), jotka pienenä jäivät suklaakuorestaan huolimatta syömättä. Muu osuus kakusta hävisi lasten napaan ansioituneesti. Aikuisille meni ihan kaikki.

Kakkua on syytä leipoa sekä syntymä- että syntymättömyyspäivinä. Ihanaa!

Kirsikkakakku

Kakkupohja:
2½ dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
½ dl kaakaojauhetta
½ tl suolaa
1 tl soodaa
1 rkl vaniljasokeria
½ dl GoGreen-vaniljasoijajuomaa
½ dl vettä
½ dl (sitruuna)öljyä
2 banaania

Lisäksi:
noin 1½ dl GoGreen-vaniljasoijajuomaa
desin kirsikkahilloa
400 g kirsikoita (tai viinirypäleitä)
1 prk GoGreen Vispiä
1 tl vaniljasokeria

Laita uuni lämpenemään 170-asteiseksi.

Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon nesteet, öljy sekä haarukalla muussatut banaanit. Sekoita hyvin.

Kaada taikina leivinpaperoituun irtopohjavuokaan ja paista uunissa noin tunnin ajan.

Poista kirsikoista kivet. Säästä jonkin verran kokonaisia kirsikoita koristeeksi.Puolita jäähtynyt kakkupohja. Kostuta alempi puolisko soijajuomalla ja levitä sille kirsikkahillo sekä kivettömät kirsikanpuolikkaat. Laita kakkupohjan yläosa täytteiden päälle. Kostuta myös yläosaa soijajuomalla.Vispaa kaurakerma vaahdoksi ja mausta se vaniljasokerilla. Kuorruta kakku vaahdolla. Anna lasten hoitaa koristelu, jotta lopputulos on varmasti hyvä.

Jälkihuomautuksia:

• Muistakaa kuukauden ruokahaasteäänestys. Viimeistä päivää viedään!
• Kakut ovat nyt blogissamme omassa kategoriassaan, jotta ne on tarvittaessa helpompi löytää kun noita makeita reseptejä on jo aika paljon.
  

Lasten kanssa leivontaa Tuulamantortun tahtiin

Outoa. Nimittäin se, että lasten kanssa leivottaessa tai ruokaa tehdessä joissakin ohjeissa lukee ikään kuin hyvänä vinkkinä: mittaa ainekset valmiiksi kulhoihin niin leipominen on helppoa ja nopeaa. MIKSI? Lasten kanssa leipoessa on oivallinen tilaisuus opetella ikään kuin huomaamatta esimerkiksi tilavuuksia, määriä ja yhteenlaskua. Leipoessa opitaan mitä tarkoittaa puolikas, onko teelusikallinen enemmän kuin ruokalusikallinen jne. Kun varaa aikaa kiireettömään touhuamiseen muksun kanssa, voidaan eri raaka-aineita tuoksutella ja jopa tunnustellakin niillä vastapestyillä käsillä. Itse leivon kaksi- ja viisivuotiaan kanssa. Luonnollisesti pienemmällä tirriäisellä menee paljon tavaraa suuhun, eikä homma ole ihan niin pitkäjänteistä, mutta tärkeää on että hän saa touhuta mukana. Viisivuotias osaa jo monenmoista, pilkkoa veitselläkin, kun vain antaa siihen mahdollisuuden ja aikaa. Ja pysyy valppaana vierellä ohjeistaen ja tarpeen tullen viheltää pelin poikki .

Pidän tästä Tuulamantorttu-ohjeesta siksi, että se on helppo tehdä pientenkin lasten kanssa. Sähkövatkaimia ei tarvita, vaan kaikki saatetaan yhteen puuhaarukalla. Leipomukseen saa myös upotettua paljon strösseleitä, mikä on enemmän kuin suotavaa minun alati kasvavalle kokoelmalleni.

Ohje on alunperin leikattu irti jostakin lehdestä -vahvana veikkauksena Kotivinkki. Muuten toimin prikuulleen reseptin mukaan, mutta margariinin sijasta käytin voita. Lehden ohje kulkee otsikolla Mokkaruudut, mutta meillä on aina puhuttu Tuulamantortusta. Älkää kysykö miksi.

Tee 60 centtiselle uunipellille 1½-kertaisena.

TUULAMANTORTTU

Pohja:
150 g voita
2 munaa
1 ½ dl maitoa
2 dl sokeria
4 ½ dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3 tl tummaa kaakaojauhetta

Kuorrute:
50 g voita
200 g tomusokeria
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
2-5 rkl vahvaa kahvia
1 tl vaniljasokeria

Sulata ja jäähdytä voi. Sekoita joukkoon munat ja maito.
Yhdistä kuivat aineet keskenään ja kumoa edellä mainittuun voi-muna-maitoon. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille ja paista keskellä 200 asteista uunia noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä.

Sulata kuorrutuksen voi kattilassa, lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Levitä piirakkapohjalle. Anna lasten ripsutella päälle sekalainen seurakunta strösseleitä. Meillä viisivuotias totesi tämän vaiheen olevan lempihommaansa. Jäähdytä jääkaapissa hetki ennen pilkkomista.

Sitten nauttimaan. Varaa esille kamera myös pikkulasten naaman kuvaamiseen kun syövät tätä herkkua.

Grüße aus dem hitzigen Bremen! osa 2/2

Bremenissä tuli luonnollisesti myös syötyä. Tämän postauksen teksti on kurottu kokoon viimeviikkoisen reissun ja kahden vuoden takaisen syksyasumisen (3,5kk) perusteella. Bremenin ruuista löytyy ihan omia sivustojaankin netistä, mm. täältä wikipediasta.

Kaksi vuotta sitten Bremenissä asuessamme Jukka teki meille kotona Knippiä saatuaan sitä työpaikkaruokalassa. Harvoin mikään jää minulta syömättä, mutta se kyllä jäi... Seuraavana päiväkirjamerkintä kahden vuoden takaa:

Illalla Jukka teki meille kotona paikallista "Knippiä". Purkin kyljessä luki sen sisältävän mm. sianlihaa, silavaa, sipulia ja kaurapuuroa. Tämä sössö siis paistettiin pannulla ja kyytipojaksi meille tarjoiltiin paistettuja perunoita sekä suolakurkkua. (Ohessa voi tarjota vaihtoehtoisesti myös omenasosetta). Sanotaan kohteliaasti että kurkku ja potut olivat hyviä...

Wikipedian sivulla on kerrottu myös perinteikkäästä Grünkohlista, joka toisinaan lyhennetään vain Kohliksi. Löysin tästäkin aiheesta kaksi vuotta vanhan päiväkirjamerkinnän. Tuo merkintä kertoo siitä kun olimme syömässä Jukan paikallisen kollegan luona:

Luvassa oli Bremeniläisen keittiön Grünkohlia. Odotukset eivät olleet kauhean korkealla lauantain Knippin jälkeen... Ateria oli kuitenkin tosi hyvä! Siihen kuului kaalista tehty "mössö", perunaa, sianlihaa sekä läskisenä että vähemmän läskisenä ja Pinkeliä. Pinkel oli makkaraa, jonka kuorta ei syöty vaan sisus kaivettiin esiin ja sekoitettiin vihreän-ruskean kaalimössön kanssa. Ei kuulosta - eikä näytä- kovin herkulliselta, mutta kyllä se ihan ruuasta kävi. Jälkkäriksi oli näin suomalaisittain katsoen paksua kiisseliä kermalla.

Grünkohlin taimia Raatihuoneen torin liepeillä.

Schlachten Biergartenissa Weser-joen rannalla kävimme nauttimassa paikallisen Beck's-panimon tuotteita. Tiesitkö muuten että kyseinen olutmerkki on ihan kotoisin Bremenistä? Keskustan tuntumassa olevalle tehtaalle järjestetään kiertokävelyitä, joiden päätteeksi saa maistiaisia. Jukka sai ystävänsä kanssa silloin pari vuotta sitten kaupungissa asuessamme ekstra-annokset kun esittelijät kuulivat miesten olevan Suomesta.

Oluiden kanssa järsimme perisaksalaiseen tyyliin suolaista brezeliä eli rinkeliä.

Schlachten ravintoloista voimme erityisesti suositella LUV:a, josta saa italialaisvaikutteisia ruokia, saksalaiskeittiön omaavaa Paulanersia sekä espanjalaiskeittiötä ja tapaksia edustavaa Bodega del Puertoa. Kaikissa edellämainituissa ruoka, tunnelma ja palvelu on oikein hyvässä kurssissa hintaan nähden. Samalta rantakadulta löytyvässä Enchiladassa riitti yksi käynti hitaan ja töykeän tarjoilun, sekä kehnon ruuan takia. Paikallinen valistikin meitä että sinne mennäänkin lähinnä juomaan drinkkejä.

Tuoreita, korostan sanaa tuoreita, Berliininmunkkeja, Berliner. Tässä kuorrutuksena on suklaata, joka ei kylläkään ole ihan lempparia. Muita ei vain sillä hetkellä ollut tarjolla. Samaten munkkien sisällä oli kreemitäytettä, joka sekään ei saa pojoja minulta ja lapsilta, Jukallta taas roimasti. Se on sellainen mömmömies. Tuoreena nämä herkut ovat herkkuakin herkumpia. Tapahtumissa Saksassa on aina perävaunuja, joissa paistellaan uusia munkkeja asiakkaiden ostotahtiin. Sitten vain täytyy yrittää olla pysähtymättä joka munkinpaistopaikalle.
Ohittamaton saksalaissetti currywurst tyypillisimmillään ranskisten kanssa (pommes), joskin yhtä tyypillinen on kyllä makkara leivän välissäkin. Currywurstiin kuuluu siis possumakkaraa, joka toisinaan voi olla maustettu currylla, sekä tomaattikastiketta. Setin päälle ripsutellaan reippaalla kädellä currya. Toimii pikaruokana oikein hyvin! Kuvassaoleva annos on haettu päärautatieasemalta, jossa olimme lasten kanssa töllöttämässä junaliikennettä. Makkara paistettiin ensin tasolla ja sen jälkeen grillinsetä tunki sen koneeseen joka napsutti makkaran poikki kojeen alla odottavaan astiaan. Naks naks naks!
Tämä herkullinen possuannos naatiskeltiin Schnoorin tunnelmallisessa kaupunginosassa, ravintolassa nimeltä Becks in'n Schnoor. Lautasella hotkaisua odottaa possua, kanttarellikastiketta ja paistettuja perunoita talon tyyliin elikkäs Pfifferlinge in Rahm mit Schweinemedaillons und Bratkartoffeln. Pottujen seassa on runsaasti sipulia ja pekonia, mikä tekee annoksesta Tuhdin. oikein hyvää, jos nyt ei mitään valtavan upeaa.

Siinä ne päällimmäiset tosi lyhyesti :). Sitten vielä tuliaisiin.

Bremenissä on myös ikioma suklaatehdas Hachez. Tuonne tehtaalle ei valitettavasti pääse kierrolle. Tarkan markan ihmisille vinkattakoon että tehtaan kyljestä löytyy tehtaanmyymälä, josta suklaata irtoaa huomattavasti huokeammin kuin keskustan kaupoista.

Ostimme maistiaiksi muutamia uutuuksia, inkivääri-pippurisuklaata ja meloni-karpaloa. Ensiksimainittu on kovasti luonteikas suklaa pippurien ansiosta. Suuhun jää mukava mausteinen tuntu pitkäksi aikaa. Inkivääri maistuu lähinnä pehmentävänä taustalla. Pidimme molemmat!Melonikarpalossa meloni häviää kokonaan. Karpalot sen sijaan maistuvat mukavasti. Palat ovat mukavan kokoisia vaikka jälkkärikahvin kanssa nautittaviksi.

Tyypillisen saksalaisesti Bremenilläkin on oma jalkapallojoukkueensa, Werder Bremen. Kaikenmoista krääsää sen ympäriltä löytyy tuteista ja mukeista fanipaitoihin ja kaulaliinoihin. Ostinpa minäkin Werder-jalkapallonpuolikashedelmäkarkkeja, mutten osta toiste. Pelkkää kumia ja mauttomuutta pussikaupalla.

Jukka teki erikseen ratikkareissun kaupungin laitamille Real:iin hakien näitä viinejä. Pidämme kovasti tämän punkun helppoudesta ja mausta. Monet viinejä enemmänkin maistelleista ystävistämme ovat pitäneet tästä vinkusta.

Sokerina pohjalla vielä esiteltäköön ihastuttavat piparkakkumuotit, jotka valitsimme kotiintuotaviksi tuliaisiksi. Haksahdin taas myös muffinivuokiin - meillä alkaa olla niitä aika kokoelma vaikka en edes leivo paljoakaan muffinsseja.