Tim Raue, ex-jengiläinen Berliinistä

Tim Rauella on rankka menneisyys. Berliinin Kreuzbergin kaupunginosassa varttunut, maahanmuuttajien jengeissä hengaillut kaveri päätti kouluohjaajan suosittelemista maalarin, puutarhurin ja kokin ammateista valita kokkailun. "Minun pitää syödä, joten haluan kokata", kerrotaan Rauen perusteiksi ammatinvalinnasta. 17-vuotiaana Tim Raue pääsi oppisopimuksella ensimmäiseen työpaikkaansa. Määrätietoisesti ja itseensä uskoen hän eteni urallaan päästen töihin aina parempiin keittiöihin. Raue matkusteli paljon ja inspiroitui aasialaisesta keittiöstä. Vuonna 2007, ollessaan 33-vuotias, Raue ansaitsi ensimmäisen Michelin tähtensä ollessaan pääkokkina Swissotel Kurfuerstendammin keittiössä. Heinäkuussa 2010 Raue avasi nimeään kantavan Restaurant Tim Rauen lapsuutensa kulmille Berliinin Kreuzbergiin. Toisen Michelin tähden Tim Raue sai marraskuussa 2012. Tim Raue on niittänyt mainetta ja kunniaa, avannut useita ravintoloita, kirjoittanut kirjoja ja tuomaroinut Saksan Master Chefiä. Kokonaisuutena Tim Rauen tarinassa oli riittävästi kiinnostavia elementtejä, joten miehen nimikkoravintola oli pakko käydä testaamassa. 

Raue tunnustautuu nykytaiteen keräilijäksi ja kaikissa hänen neljästä ravintolastaan löytyy seiniltä taidetta. Aika erikoinen valinta esimerkiksi tämä seinän kokoinen roskasäkkejä kuvaava maalaus.

Lounasmenusta löytyy kolmesta kuuteen ruokalajin maistelumenut ja ruokailija saa itse valita listalta mitkä haluaa. Päätin mennä kuudella vaihtoehdolla. Menu vaihtelee osittain sesonkien mukaan. Ravintolan filosofia kerrotaan kotisivuilla: se tarjoaa aasiasta inspiroitunutta ruokaa saaden vivahteita japanilaisesta perfektionismistä, Thai aromeista ja kiinalaisesta keittiöfilosofiasta. Tämä tarkoittaa että eivät esimerkiksi tarjoa annosten lisukkeena leipää, riisiä tai nuudeleita. 

Menuseen tutustuessa tarjoiltiin keittiöntervehdyksenä sinappista piparjuurta, pähkinöitä, sairaan hyvää possua ja jotain minikasvista, jonka nimi ei jäänyt mieleen.

 Lähdin liikkeelle annoksella "goose liver, jiaogulan & matcha". Annoksessa oli tuhti, tiivis mutta suussa samettisen pehmeää ankanmaksaa, keltaisia rusinoita, merilevää, vihreästä teestä tehtyä kastiketta sekä lisukkeena joniinlaisesta leväastä tehty toast. Makeus ja tulisuus oli sopivassa tasapainossa ja kokonaisuutta täydensi tuhti maksa. Alkupalojen kanssa otin Rieslingiä. Loistava aloitus tiesi hyvää. 

Seuraavana dim sum “pork, leek & yuzu“. Herkän keväiset värit, makeaa kastiketta, pikkelöityä purjoa ja dim sumien possu oli maistuvaa.

Viimeisenä alkupalana valitsin dim sum “peking duck”. Dim sumit oli täytety ankan lihalla ja Pekingin ankkaa mukaelleen tarjoiltiin kurkkua ja kevätsipulia. Maultaan possu dim sumit olivat parempia. 

Ensimmäinen pääruoka oli  "beggar chicken, lotus leaf & field salad". Äärimmäisen pehmeää kanaa, selleriä ja herkkusieniä. Kuvassa näkyvät vihreät pallot hajosivat kastikkeeksi ja kokonaisuudessa oli hiukan yllättäen sinappisuutta. Maukas suoritus. Pääruokien kanssa otin sommelierin suosituksesta lasin Vouvray valkoviiniä.

Listan nähdessäni tämän ruokalajin valitsin ensimmäisenä: "pork chin, papaya & nuoc mam". Vietnamilainen kalakastike kun on suurta herkkuani, niin piti hiukan verrata miten nämä kaverit käyttävät possunsa kanssa kalakastiketta. Kotona on jo klassikoksi muodostunut kalakastikkeella possun marinointi. Kotona ei vaan ihan näin mureaa possua ole saanut, toistaiseksi. Aivan älyttömän hyvää, pehmeää mutta hento rapsakkuus lihan pinnassa. Kastikkeessa oli hienostunut kalakastikkeen maku ja jälkimaussa hiukan tulisuutta. Kyllä kastiketta olisi voinut syödä ämpärillisen. Lisukkeena papaijaa ja porkkanaa. Osaavat hommansa.

Jälkkäriksi "thai mango, lime & saffron". Kuivatut limet oli hauska lisä ja toivat mukavaa rakennetta ja rapsakkuutta. Mangoa oli jäädykkeenä ja tuoreina suiroina. Muuten kokonaisuus oli pikkasen fiinimmin tehty hedelmäsalaatti. Tämä ei yllättänyt ja jäi hiukan vaisuksi.

Lopuksi vielä keittiöntervehdyksenä omenajäädykettä fenkolin ja hunajan kera. Raikas lopetus.

Vaikka Raue tunnustautuu aasialaiseksi ravintolaksi, ei syömäpuikoilla oikeastaan tehnyt mitään. Kaikissa annoksissa oli hiukan kookkaita suupaloja tai jopa leikkaamista vaativia paloja. Siitä pieni miinus Rauelle, mutta kyllä kokonaisuus oli täysin mitaleiden, tunnustusten ja kahden Michelin tähden tasoista. Pellegrinon maailman parhaiden ravintoloiden 2014 listalla Tim Raue on sijalla 78. Lounaalla oli aika rento tunnelma, ei mitenkään jäykistelevä. Asiakkaat olivat pukeutuneet hyvin vaihtelevasti, t-paidoista pukuihin. Moni muukin otti kuvia ruuistaan, eikä kameroita paheksuttu mitenkään. Menu maksoi 68 euroa ja pari lasia viiniä teki loppusummaksi hiukan yli 100 euroa.

Viereisessä korttelissa sijaitsee historiallinen nähtävyys Checkpoint Charlie, joten samalla voi katsastaa tunnetun rajanylityspaikan. 

Tim Raue
Rudi-Dutschke-Straße 26
10969 Berlin, Germany

Pastramia Berliinissä - Mogg & Melzer

Tulipa tehtyä muutaman päivän reissu Berliiniin. Pakollisen ohjelman ohella on myös syötävä ja siihen Berliinissä on paljon mahdollisuuksia. Aloitetaan Berliinin kokemukset lounaan merkeissä. Pastramikulttuuri oli minulle aika vierasta ennen reissua Berliiniin. Olkoonkin että olemme tehneet lohipastramia aikoinaan, mutta jälkikäteen ajateltuna en tiedä täyttääkö tekemämme lohi pastramin määritelmää. 

Pastramien yhtenä pioneerina pidetään New Yorkin  Katz'sia. Katz's avasi ovensa vuonna 1888, joten kokemuspohjaa pastramien teosta on jo jonkin verran. Etukäteen Berliinin reissua valmistellessa löytyi hehkutusta Berliiniläisestä deli-kahvila Mogg & Melzeristä, jotka ovat tuoneet huippupastramit Berliiniin. Puskaradio ja media ovat tehneet näistä kavereista ilmiön, joten mitäpä suotta panostamaan omiin webbisivuihin. Ravintolan Facebook sivu sen sijaan päivityy usein ja tarjoaa hiukan lisätietoa. Näinpä päätin tutustua paremmin pastramikulttuuriin lounaan merkeissä. 

Mogg & Melzer tarjoaa listallaan monenlaista purtavaa: keittoja, salaatteja, leipiä ja lautasannoksia.

Avokeittiössä häärii New Yorkista berliiniläistynyt Joey Passarella. Joey taitaa erityisesti pastramileipien salat, sen sain käytännössä todeta. Mogg & Melzerin tunnetuin pastrami on suolattua, savustettua ja höyryttämällä kypsennettyä naudanlihaa. Liha tarjotaan paahdettujen leipäsiivujen välissä.  

Tarjoilijan suosituksesta otin tavallisen pastramileivän sijaan listalta "Reuben sandwich with pastrami". Tässä versiossa on leivän välissä majoneesia ja juustoa. Lisukkeena tarjotaan coleslawta ja suolakurkkua. Huuhtelin leivän alas etelä-saksalaisella Bayreuther Hell oluella. Huh, olipa loistava setti. Alkuun näytti että näinköhän tämä riittää lounaaksi, mutta lihaa oli sen verran että ei tarvinnut kävellä döner-kebabille. Ravintola ei hyväksynyt suomalaista Visa- tai pankkikorttia, vaan kannattaa varata käteistä tai vastaavasti saksalainen EC-kortti.

Naapuriovesta pääsee yhden Michelin tähden omaavaan Pauly Saal ravintolaan. Mietin tätä 1920-30 -lukujen saksalaisesta keittiöstä inspiroituvaa ravintolaa illallispaikaksi, mutta jätin väliin tällä kertaa.

Mogg & Melzerin lounaan jälkeen oli syytä kurvata korttelin toiselle puolelle kulttuurin pariin. Nurkan takana nimittäin sijaitsee Ramones Museum Berlin. Piskuinen museo on täynnä kuvia, tavaroita ja tarinaa Ramones yhtyeestä. Elinikäinen pääsylippu (museon pinssi) ja olutpullo maksoivat kokonaiset viisi euroa. Räsäslandiasta poiketen museossa sai kulkea ostamansa oluen kanssa. Taustalla soi tietysti Ramonesin biisit. 

RAMONES MUSEUM BERLIN
Krausnickstr. 23
10115 Berlin-Mitte
Germany

MOGG & MELZER

Auguststrasse 11-13

10117 Berlin

Germany

Kanaa arkeen nopeasti ja huippumaukkaasti

Luomubroilerin rantauduttua marketin valikoimiin meillä on ruvettu syömään taas enemmän kotkottavien lihaa. Olemmepa usein ostaneet luomubroiskua pakkaseenkin kun alennustarroja on silmiin osunut. Kalliiden rintafileiden sijaan ostamme usein edullisempia koipi-reisiä ja poistamme itse luut kun resepti ei niitä kaipaa. Näin teki Jukka tässäkin reseptissä.

"Kanaa Igorin tapaan" on Peggyn pienestä punaisesta keittiöstä lähtöisin oleva resepti, joka on saavuttanut paljon suosiota somessa ja printissäkin. Ihastuimme monen  muun tapaan kastikkeen hienoon makumaailmaan. Tämä resepti jäänee elämään keittiöömme, sillä se oli suht nopea saattaa kokoon ihan arki-iltanakin. 

Meidän syömismäärällä Peggyn ohjeesta sai puolitettuna ruuan hyvinkin neljälle. Maustekurkut lisäsimme vasta annoksiin, kun Peggy laittaa ne jo uuniin. 

IGORIN KANAA 
neljälle 

400 g luomubroileria tai -kanaa

öljyä paistamiseen

½ punainen paprika suikaloituna

½ keltainen paprika suikaloituna

1 iso sipuli kuutioituna

2 valkosipulin kynttä pilkottuna

35 g tomaattipyrettä

½ rkl sokeria

1 tl suolaa

1 dl kanalientä

175 g smetanaa

1 kuutioitu maustekurkku, ripottele juuri ennen tarjoilua

mustapippuria myllystä

Paista kanapalat nopeasti öljyssä kuumalla pannulla, niin että ne saavat kauniin värin. Nosta hetkeksi syrjään. Jos käytät kokonaisia rintafileitä ne kannattaa paistaa ja vasta sitten leikata paloiksi. Näin ne imevät paremmin kastikkeen makuja itseensä. 

Lisää öljyä pannulle. Kuullota pannussa paprikat ja sipulit.

Lisää joukkoon tomaattipyre, suola, sokeri, pippuri, persilja ja kanaliemi.

Lisää smetana joukkoon ja sekoita. Anna kastikkeen saostua muutama minuutti.

Asettele kanapalat vuokaan ja kaada kastike fileiden päälle, niin että ne peittyvät. Jos käytit pannua jonka voi lykätä uuniin, lisää smetanakastikkeen joukkoon kanapalat.

Laita uuniin 175 asteeseen, noin 30 minuutiksi.

Ripottele joukkoon kuutioitu maustekurkku ja nosta tarjolle.

Tarjoile vaikkapa riisin kanssa. 

Ristorante ...con Amore, Lappeenranta

Lappeenrannassa tulee käytyä aina silloin tällöin, mutta lounas on tullut liiankin usein nautittua yliopiston opiskelijaruokalassa. Eräänä talvisena päivänä oli mahdollisuus mennä Lappeenrannan keskustaan lounaalle ja paikallinen kaveri kehui italialaista Ristorante ...con Amorea. Todellakin, ravintolan nimi kirjoitetaan noin! Kauppakeskuksen sisällä sijaitsevan ravintolan miljöö ei erityisemmin houkutellut, mutta josko ruoka olisi hyvää. Ainakin lounasaikaan tuntui olevan lähes kaikki pöydät täynnä, joten vaikutti suositulta paikalta. Lounaslista vaihtuu päivittäin, mutta myös a'la carte lista on käytettävissä lounasaikaan. 

Löysimme porukalla lounaslistalta mieleiset annokset, joten a'la carte jäi kokematta.  

Salmone Mediterraneo piti sisällään lohifileen kermaisella purjokastikkeella, perunamuusia ja kasviksia. Nimensä lisäksi tämä annos ei ollut kovin italialainen, mutta annoksen syönyt kaveri kehui maukkaaksi. 

Spaghetti aglio olio e peperoncino oli chilillä, oliiviöljyllä ja valkosipulilla maustettua spagettia parmesaanin kera. Yksinkertainen mutta syöjänsä mukaan todella maittava. 

Itse otin Tortellini alla Piemontese nimisen annoksen, jossa oli pancetta-tryffelitahnatäytteisiä tortellineja kerma-tomaattikastikkeessa. Pidin kovasti annoksesta. Tortellinit olivat suutuntumaltaan sopivan napakoita ja täyteläinen kastike säesti mukavasti mukana. Hiukan lisäsin suolaa annokseen.

Lounas oli niin hyvä, että tulin paikkaan lounalle vielä seuraavanakin päivänä. Tällöin otin Pasticcio Della Casan, jossa oli parmesaanigratinoitua pastaa jauheliha-Aurajuusto-kerma-tomaattikastikkeella. Ilmeisesti kastike oli tuunattu edellispäivän tomaatti-kermakastikkeesta. Aurajuustoa olisi saanut olla minun makuuni enemmän, mutta kokonaisuutena tämäkin oli mukava annos. Lounaat maksavat noin 9-11 euroa sisältäen leivät, salaattipöydän, veden sekä kahvin tai teen. 

Ristorante ...con Amore valittiin Etelä-Karjalan parhaaksi lounaspaikaksi alkuvuoden kansanäänestyksessä, eikä ihan suotta. Myös minä suosittelen!

Ristorante ...con Amore

Kauppakatu 39 (Kauppakeskus Weera)

53500 Lappeenranta

Chilaquiles kasvisversiona ja synttäriarvontojen voittajat

Blogimme synttäriaamu alkoi tänään todella maukkaasti. Blogikamujen Jannan ja Nannan jutuista intoutuneena rakensin meille meksikolaiset aamiaislautaset, chilaquilesit. Versiosta tuli salsaton, vehnätortillainen kun pitäisi olla maissivastaavia ja juustona käytimme ikääntynyttä cheddaria. En siis väitä että homma oli aitomeksikolainen vaan ehkä enemmänkin meidän versiomme chilaquiles-aamiaisesta. 

KASVISCHILAQUILES

kahdelle

2 tortillaa

öljyä friteeraamiseen

lehtikaalia 

2 avokadoa

1 punasipuli (suolaa, sokeria, (omena)viinitetikkaa)

kirsikkatomaatteja

tuorejuustoa

cheddaria

srirachaa

korianteria

Lämmitä öljy pannussa. Pilko tortillat paloiksi ja friteeraa niitä öljyssä muutamassa erässä kunnes ovat kauniin ruskeita. Nosta talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset öljyt. Frittaa samassa öljyssä myös paloiksi riipimäsi lehtikaalit.

Kuori ja pilko avokadot.

Pilko punasipuli puolikkaiksi renkaiksi. Ripsauta päälle hiukan sokeria, suolaa ja viinietikkaa jotta maku pehmenee hiukan. 

Puolita kirsikkatomaatit. 

Raasta cheddar. 

Kokoa annos laittamalla kaikkea edellämainittua kerroksittain. Nostele päälle vielä tuorejuustonökäreitä, pruuttaa hiukan srirachaa ja nypi korianteripuskasta lehtiä. 

***

Tuhdin aamupalan jäljeen Jukka jaksoi arpoa random.org:ssa synttäriarvontojen voittajat. Lämmin kiitos arvontavoittojen lahjoittajille ja paljon onnea arvontavoittajille! Kiitos myös kaikille arvontaan osallistuneille. Kommenttejanne oli ilahduttavaa lukea! 

uniKatin siipimuki ja pukkan teet lähtevät anonyymille, jonka sähköposti on marsar69(at)luukku.com
Fiskarsin paketti arpoontui henkilölle jonka sähköposti on johansson.a.maria(at)gmail.com
Kolme uutuuskeittokirjaa voitti Teija Hämäläinen

Arvonta: upea uutuuskeittokirjasetti

Blogin synttäriviikko on ollut arvontapainotteinen. Ensin teille esiteltiin ihana uniKatin siipimuki ja pukkan teet ja sitten Fiskarsin tuotteita. Kolmantena ja viimeisenä arvontana ilmoille pläjäytetään pino hienoja, aivan tuoreita keittokirjoja. En ole päässyt kirjojen kanssa vielä tositoimiin eli kokkailemaan, mutta ainakin kaksi ensimmäistä vaikuttavat hyvin lupaavilta. Toivomme että voittaja ammentaa näistä teoksista paljon iloa ja inspiraatiota omaan keittiöönsä ja rakkaillensa!

Hannele Kojo on kotitalousopettaja ja tuttu ruokabloggaaja Omenaminttu-blogista. Ihastuttava "Yrttiherkut KEITTOKIRJA" on jo taitavan naisen toinen keittokirja. Ensimmäinen oli nimeltään "Kausiherkkuja omasta pihasta".

Yrttiherkut keskittyy sanansa mukaisesti yrttiresepteihin. Yrtit on esitelty mm. historiansa, terveysvaikutteisuutensa ja säilömisensa kautta. Yrttien kasvatuksestakin puhutaan sekä parvekkeella että puutarhassa. Ilokseni löysin kirjasta heti ensiselailulta uusia ideoita pienessä ryytimaassamme rehottaviin yrtteihin: timjamia kehotettiin maistamaan raparperin kanssa, salviakastiketta levitettiin uunipaahdetuille maa-artisokille ja lipstikkaa lisättiin punajuuripataan. Mukana on tutumpien yrttien lisäksi myös esimerkiksi laventeli, iisoppi ja anisiiso.

Sivunkulmia olen taittanut jo monen reseptin kohdalla, joista mainittakoon vaikkapa "laventelikeksi pannussa", "paahdettu kukkakaali ja mausteinen persilja" sekä "mustikkasalaatti" johon tulee myös rucolaa ja rakuunaa. Hakemisto löytyy ansioituneesti sekä yrtin mukaan, aakkostettuna että aiheen mukaan.

Arvontaan mukaan lähtee myös Alex Niemisen ja Riikka Sukulan "Vege! tuoreita makuja kotikeittiöstä". Muhkea kirja sisältää paljon kasvisreseptejä Riikka Sukulan nykyisen kotimaan Italian herkuista.

Näistä esimerkkinä vaikkapa herkkusienilasagne, kukkakaali-taleggiopizza, rucola-tomaatti-piadina, frittatine ja primaverarisotto. Edustettuna on myös Lähi-itä mezeineen. Keittokirjasta löytyy toki yksittäisiä ideoita muistakin ruokakulttuureista, kuten vaikkapa kukkakaalisushi, vegeborssi ja "gardener´s pie" shepherd´s pie-hengessä.

Ilahduttavana ideana pidin rapujuhlien kasvisversiota, jossa saksiniekkojen sijaan nyhdetään latva-artisokkien lehtiä dippeihin. Samaten hymyilyttävä ajatus oli nyhtökurpitsa ja barolosuola. Tämänkin kirjan kohdalla ehdin saada oivalluksia jo ensiselailulla. Kasvislasagnen kasvikset saavat lisäpotkua grillauksesta, Riikka Sukulan mielestä kasvispitoiseen risottoon sopii hapoksi viiniä paremmin sitruunamehu ja ceasar-salaatin kastikkeen sardellin voi kasvisversiossa korvata kapriksille. Hävikkiminimoijaminä ilahtui ideasta käytää kukkakaalin uloimmat lehdet kaalikääryleisiin. Vege!.stä on merkitty kokeiltavaksi jo ainakin iranilainen, sumakilla maustettu shirazi, sieniceviche ja farinata.

Viimeinen arvonnassa mukana oleva kirja on Henri Alenin ja Annukka Oksasen vaatimattomasti nimetty "Vuoden keittokirja". Kirja on niin tuore ettei se ole vielä ilmestynytkään, joten en luonnollisesti ole päässyt kirjaa edes selailemaan. Esittely on kuitenkin kiinnostava. Tunnettu kokki ja ravintoloitsija Alen on ohjeistanut kirjaan ehtaa kotiruokaa, jonka ainekset löytyvät peruskaupasta.

Kaikki kirjat on saatu read.me:ltä arvontaa varten.

Kaikkien kolmen kirjan yhteisarvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen. Jos kommentoit anonyymina, laitathan sähköpostin mukaan viestiin. Arvonta suoritetaan blogin syntymäpäivänä 28.3.2015. Toimitamme voiton Suomen rajojen sisäpuolella. Jos voittajaa ei tavoiteta viikon sisällä, arvotaan paketti uudestaan. 

Arvonta: Fiskars-tuotteita

Blogimme täyttää loppukuusta 7-vuotta. Se on aika pitkä blogi-ikä. Muistan hyvin kuinka löysin ensimmäistä kertaa ruokablogit meidän majaillessa Bremenissä. Kun Jukka tuli töistä kotiin, esittelin hänelle innoissani ihmisiä jotka vaihtelevat ruokakokemuksia netissä. Minusta varsinkin ruokahaasteet olivat hauskoja. En mitenkään voinut tuolloin kuvitella, että joskus tutustuisin silloin seuraamiini Pastanjauhajiin tai Välipala-blogin kirjoittajaan (nyk. Kulinaarimurulan Jaana). Vaan elämä on ihmeellistä ja blogielämä joskus jopa kummallista. 

Ihan parasta tässä bloggaamisessa onkin netissä tutuksi tulleiden ihmisten tapaaminen kasvokkain. Yleensä tapaamisiin liittyy vielä ylenpalttisesti ruokaa, joten se kohottaa fiilistä entisestään. 

Blogin suola olette tietysti myös te lukijat, jotka palaatte kerta toisensa jälkeen lukemaan ja katsomaan blogia ja joskus jopa kommentoimaankin. Kiitokseksi teille haluammekin laittaa arvontaan Fiskarsin lahjoittaman tuotepaketin. Siihen kuuluu Urban Planters istutustyökalu-setti,  Functional Form-salaattilinko ja kaksi Origo-keittiöpyyhettä. 

Arvontaan voit osallistua näpyttämällä blogin kommentteihin ensimmäisen sanan joka tulee blogistamme mieleen. Jos kommentoit anonyymina, laitathan sähköpostin mukaan viestiin. Arvonta suoritetaan blogin syntymäpäivänä 28.3.2015. Toimitamme voiton Suomen rajojen sisäpuolella. Jos voittajaa ei tavoiteta viikon sisällä, arvotaan paketti uudestaan. 

Tämä arvonta on yksi osa blogimme juhlaviikkoa, koska loppukuusta tulee kuluneeksi 7-vuotta siitä kun näpyttelimme ensimmäisen postauksen sittemmin kovin rakkaaksi muodostuneeseen Sillä Sipuliimme. Huomasittehan aiemman uniikin teekuppi-arvonnakin? Vielä yksi arvonta tulossa ennen juhlapäivää. 

Uniikki arvonta ja keraamikko rohkeudella varustettuna

Minä ihailen elämänsuunnan muutoksia tekeviä ihmisiä, sillä itse olen sen suhteen tosi arka ihminen. Yksi tällainen henkilö on sukulaisnainen Sirpa-Liisa, joka keraamikon itsestään löydettyään hylkäsi vanhan ammattinsa ja vuokrasi itselleen pajan. Taitava nainen tekee nyt kaikenmoista ihanaa käsillään ja ilahduttaa töillään meitä muistakin. 

Kävimme hääpäiväviikonloppuna Sirpa-Liisan uniKatti-pajalla Raisiossa ja iskin silmäni heti tähän ihanaan "Laiturityttöön". Ostimmekin sen omaksemme ja nyt se koristaa olohuoneen arkkupöytäämme. 

  

Sirpa-Liisan tekee tällä hetkellä monenlaisia töitä: on esimerkiksi maljakoita, tiettyä kynttilää varten suunniteltu siipikoriste-teline seinälle ja lankapesä jonka avulla kerä pysyy kutojan lähellä karkaamatta. Suosituimpiin töihin kuuluu purjevene-koriste, joka toimii myös suodatinpussitelineenä. Olipa keraamikko tehnyt myös valokuvan perusteella hienon näköispatsaan jonkun lemmikkikoirasta. Tuo alakuvan kettukin on ihan ylisöpö vaikka keskeneräinen onkin. 

  

Meillä on tällä hetkellä vakavassa harkinnassa neuvotella Sirpa-Liisan kanssa jostain ihan spesiaaliastioista, joista tarjota vaikka alkupala tai jälkiruoka päivällisellä. Esimerkiksi Spis- ja Kaskis-ravintoloissa olemme törmänneet tällaisiin keraamikkojen jotain spesiaalitarvetta varten tekemiin astioihin. Tilaaminen odotuttaa itseään sen aikaa, että loistoidea pukkaa ajatuksiimme. 

Tuotteista kiinnostuneille helpoin tapa tiedustella vaikkapa kotiinlähetystä kulkee uniKatin facebook-sivujen kautta.

kuva: Sirpa-Liisa Kurkilahti

Pyynnöstämme taitava keraamikko suunnitteli ja toteutti meille arvottavaksi teemukin. Sirpa-Liisa sai täysin vapaat kädet aiheen, värityksen ja muun suhteen. Tällainen siivekäs hienous lopputuloksena syntyi. Mukissa on myös pidikekoukku teepussille ja mukana tulee vielä alustoja teepussille. 

Eikä siinä vielä kaikki! Mukin kanssa voittajalle lähtee ihania luomuteepaketteja pukka:lta. Nuhanenäisenä pidin eniten tuosta sitruunaruoho-inkivääriteestä, mutta nyt suosikkini on kolme fenkolia. Ikilempparini pukkalta on lakritsi-kanelitee, mutta sitä tässä paketissa ei nyt ole mukana. Teet on saatu pukkalta. 

Osallistuaksesi arvontaan sinun pitää vain mainita kommentteihin mikä on kiinnostavin aihealue blogissamme.

1. reseptit

2. matkat

3. ravintolakokemukset

4. joku muu, mikä?

Jos kommentoit anonyymina, laitathan sähköpostin mukaan viestiin. Arvonta suoritetaan blogin syntymäpäivänä 28.3.2015. Toimitamme voiton Suomen rajojen sisäpuolella. Jos voittajaa ei tavoiteta viikon sisällä, arvotaan paketti uudestaan. 

Tämä arvonta on yksi osa blogimme juhlaviikkoa. Loppukuusta tulee meinaten kuluneeksi 7-vuotta siitä kun näpyttelimme ensimmäisen postauksen sittemmin kovin rakkaaksi muodostuneeseen Sillä Sipuliimme. 

Erityishyvät kuorrutetut naurisviipaleet Juuri Nyt

Juuri nyt-kirja on koristanut hyllyämme jo kauan. Aika ajoin se on avattu inspiroitumista varten, mutta varsinaisesti kokkailuasteelle ei olla taidettu päästä loistavan rapuliemen lisäksi. Resepteistä on kuitenkin merkitty sellaisia herkkuja kuin puolukkalohi, rapu-maalaisjuustotäytteiset kaalikääryleet tillivoisulalla, savusilakkarullat ja paahdettu mustajuuri hillotulla omenalla. 

Juuri nyt-kirjan maut ovat kymmenen vuoden ajan kehittyneet ravintola Juuressa Helsingissä. Ravintolassa vierailleet tunnistavat kirjan sivuilta varmasti tuttuja annoksia. Esimerkiksi Kulinaarimurulan Jaana oli löytänyt Taste of Helsingissä maistamansa ja kehumansa punajuurimakaronilaatikon ohjeen kirjasta.  

Mikään pikaruokakokkaajan kirja Juuri nyt ei ole, sillä kaikki tehdään huolellisesti itse. Kirjasta onkin helppo koota pöytäseuruetta säväyttäviä kokonaisuuksia, kun annoksen kaikki komponentit on ohjeistettu ja tyylikäs asettelukin on houkuttelevien kuvien myötä saatuvilla. 

Muiden herkkujen lisäksi olen ajat sitten merkinnyt kokeiltavaksi myös kuorrutetut naurisviipaleet. Ne muistuivat mieleen kun jääkaapissamme möllötti pussillinen kaskinauriita. Kun kaikki muutkin raaka-aineet kaapista löytyivät, saivat päivälliseksi grillattavat lammaspalat kaverikseen naurista. Kokonaisuudesta tuli ihan loistava, sillä naurisviipaleiden tapaan lampaankin marinadista löytyi rosmariinia. Jukka keitteli lammasliemestä vielä kastikkeen ja minä frittasin lautaselle väriksi muutaman lehtikaalisipsin. 

Juuri nyt-kirjassa naurisviipaleet löytyvät sapas-osuudesta (ns. pikkusyötävistä), mutta toimivat lisäkkeenäkin oikein hienosti. Pellavansiemenet ovat viipaleissa hieno rouskuntalisä ja laventeli tuo kokonaisuuteen upeaa kukkaisuutta viipymällä kuitenkin taka-alalla jolloin maut jäävät ensisijaisesti maanläheisiksi ja tummiksi. Näitä tehdään ehdottomasti toistekin, niin hyviä ja helppoja ne olivat!

KUORRUTETUT NAURISVIIPALEET JUUREN TAPAAN

4 naurista

0,5 dl rypsiöljyä

suolaa

1 tl laventelia

1 tl oreganoa

1 tl rosmariinia

2 rkl pellavansiemeniä

50 g pitkään kypsynyttä emmentaljuustoa

Kuori nauriit. Leikkaa ne noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Asettele (leivinpaperoidulle) uunipellille. Lorauttele päälle öljyä. Sekoita mausteet keskenään ja ripsi niitä öljyttyjen naurisviipaleiden päälle. Lykkää 180 asteiseen uuniin 10 minuutiksi. Raasta tällä aikaa juusto. Ota uunipelti ulos, lisää juustoraastetta siivujen ylle ja lykkää takaisin uuniin 10-minuutiksi tai kunnes juusto on kauniisti sulanut ja naurisviipaleet ottaneet hiukan väriä. Tarjoile hiukan jäähtyneinä. 

***

Aikaisempia Juuri-juttuja blogissamme:

Juuren ylimaallisen ihana omenapiirakka 

Julie, Julia ja Juuri 

Mitä viedä sankarille lahjaksi kun hän on ravintola? 

Yrjöttävä alku Taste of Helsingissä

Sydän lautasella (resepti löytyy myös Juuri Nyt- kirjan sivulta 101)