Marcel's, Washington, D.C.

Illallispaikkaa etsiessä Washingtonissa tutkailin eri lähteistä tarjontaa. Joidenkin lähteiden mukaan Washingtonin parhaimpiin ravintoloihin lukeutuu ranskalaisvaikutteinen Marcel's by Robert Wiedmaier. Sattumalta tämä ravintola sijaitsi hotelliani vastapäätä, joten meninpä tien yli sinne. Luvassa oli fine diningia, mutta sitä lähdin tällä kertaa hakemaankin. Joka päivä ei vaan jaksa hampurilaisia, vaikka niitä paljon aina USA:n reissuilla nautinkin. Niin tälläkin kertaa, mutta siitä myöhemmin. Nyt Marcel'sille.   

Alkuillasta 18.30 ravintolasta poistui juuri yksi pariskunta ja sain olla yksin koko paikassa. Tarjoilija totesikin että saan private diningiä. Henkilökuntaa oli salissa viisi henkeä minua varten. 

Sommelier ehdotteli kuohuvaa alkuun. No onhan tonicissakin hiukan kuplia. Minä halusin menututkiskelua varten GT:n. Tällä kertaa valitsin ranskalaisesta Citadelle Ginistä tehdyn GT:n. Namia.

Menua tutkiskellessa löysin maistelumenun vaihtoehtoina:

Seven Courses: $155

Six Courses: $135

Five Courses: $115

Four Courses: $95

Maistelumenun sai itse koota haluamakseen listalta. Listalla oli seitsemää erityyppistä ruokalajia ja kunkin lajin alla pari-kolme vaihtoehtoa. Lajit olivat:

Premier

Fruits de mer

Poisson

Foie gras

Volaille

Viandes

Fromage

Päädyin kuuteen lajiin ja valitsin yhden ruuan muista paitsi Premieriltä. Lisäksi otin suositusviinit annoksiin. Marcel'sin viinikellarissa on kuulemma noin 3000 pulloa joissa 700 erilaista.

Alkuu tuotiin pieniä lämpimiä leipäpalloja ja kolmea eri voiseosta.

Keittiötervehdyksenä tuli hyvin intensiivisen tuoksuista sieniconsommea ja sienisikari. Consommen maku ei ollut ihan niin syvä kuin tuoksu antoi ymmärtää, mutta idea oli kiva. Sikarista ei oikein saanut makuja kunnolla irti rapsakan filokuoren alta. Mukava yhdistelmä sienenmakuja joka tapauksessa.  

Fruits de mer listalta valitsin kampasimpukkaa. Kaverina nuoria saniaisia, joka oli iso yllätys. Luulin saniaisten olevan nuoria parsoja jotka oli vaan kieduttu rullalle. Lisänä vielä tomaattihakkelusta, perunapyrettä, kantarelliä sekä salotti beurre blancia. Erityisen maininnan saa saniaiset. Merituuli ei ole maistanut näitä, joten sain kokea edes jotain villivihreää ennen häntä. Ehkä hiukan sekavan näköinen annos ja lopulta paras mauntuoja oli sipulikastike. Juomana cavaa ja kuohuva toimi ihan mukavasti. 

Poisson listalta poimin tonnikalan, mutta vain mukakoisopyreen takia. Munakoisoa on aina kiva syödä ja toimii pyreena loistavasti. Hyvin erikoista oli laittaa sardiini vielä lisukkeeksi. Muut täytteet olivat oliivia ja ilmakuivattua tomaattia. Tämän annoksen kanssa roseviiniä: Domaine Sainte-Eugenie Corbieres Rose, Languedoc-Roussillon, France, 2014. Kokonaisuutena ehkä taas hiukan sekava suoritus, mutta munakoisopyree pelasti paljon. Tätä pitää tehdä kotonakin. Myöhemmin illan aikana tarjoilija kysyi mistä olen ja kerrottuani olevani Suomesta. Siihen hän totesi että heillä on muutama vuotta sitten käynyt suomalainen kokki vierailulla, joka on opettanut heille pyreiden teon tekniikoita. Utelin suomalaisen nimeä, mutta tarjoilija ei saanut selville edes muulta henkilökunnalta kuka oli kyseessä. Löysin jälkikäteen googlaamalla että kyseessä oli Petteri Luoto, joka on käynyt vuonna 2011 Marcel'sissa viikon vierailulla Nordic Food Days tapahtumaan liittyen. Luoto on kovan luokan keittäjä ja edustanut Suomea mm. Bocuse d`Or -kilpailussa 2001 ja 2005. Maailma on taas pieni, kun Luodon avovaimo on entinen kollegani.

Foie Gras listalta on niin syntistä valita mitään, mutta kun tykkään niin kovasti! Foie gras torchonin (sylinterinmallinen terriini) kaverina paahdettu leipäpala, karhunvatukkaa ja portviinikastiketta. Viininä makeahko 2010 Chateau Hallet, Sauternes, France. En varmaan koskaan kiellä itseäni foie grasin nautinnolta. Välillä ihminen vaan tarvitsee foie grasia, mustamakkaraa ja ryynimakkaraa.  

 Volaille listan (siipikarja) valintani oli ankka. Ankan filee oli roseeksi paistettu. Annoksessa oli muusia, joten Mercel's tykkää kovasti käyttää pyreita annoksissaan. Muusin joukossa oli härkäpapuja. Matkassa pieni pala pitkään haudutettua possua, sekä savuista rasvaista kylkeä, Pystyssä sojotti fritattu pinaatinlehti. Viininä Pinot Noiria: 2013 Maison Bertrand Ambroise Bourgogne Pinot Noir, Burgundy, France.  Tämä kokonaisuus ei oikein sytyttänyt. Tuhti pääruoka, siinä kaikki. 

Viandes (liha) osastolta otin biisonia. Eteeni tuotiin levein koskaan näkemäni lautanen, varmaan 60 cm leveä! Bison Strip Loin, eli mureampi osa ulkofileetä. Mukana tietysti hiukan pyreetä, pieniä lyttyperunoita, sieniä, sipuleita. Näyttävä annos mutta viimeistään nyt alkaa ymmärtämään että ei tämä ihan ole esimerkiksi Michelin tähden tasoista. Yritys on kova mutta aina hiukan onnutaan. Pisteitä annan muruskouruista, nimittäin havaintojeni mukaan pitää olle muruskourut jos mielii tähtiä. Oletteko kiinnittäneet huomiota kouruihin? Tosin Michelin tarkastajat eivät käy kaikissa kaupungeissa, eivät varsinkaan USA:ssa. Tässä oli viininä kalifornialaista 2012 Arrowood Cabernet Sauvignon, Sonoma County, USA.   

Fromage (juusto) valintani oli ilman muuta "juustokakku". Hipsuissa ollut juustokakku kiinnosti listalla ja lopulta sain eteeni vuohenjuustosta tehdy pikkuruisen juustokakun palan. Voi miten mahtavaa syödä vuohenjuustoa tässä muodossa, kerroksittain kakkusena. Grillattu rusinaleipä korissa oli ihan ok, tosin aika arkinen kaveri tälle. Lautasella vielä saksanpähkinöitä ja hunajatippoja. Tämä oli hyvä ja maukas suoritus. Viininä Warre's Otima 10 Year Tawny. 

Ehdottivat vielä erillistä jälkkärilistaa, mutta en enää jaksanut. Laskun yhteydessä toivat vielä neljä makeaa palaa. Oli appelsiinikarkkia, kookosta, tryffeli-valkosuklaakarkkia sekä mansikkamacaroni.

Tässä kokemus amerikkalaisille tarjottavasta ranskalais fine diningistä. Ihan ok, mutta ei muuta vau efektiä kuin munakoisopyree. Annoksia ei esitelty, muuten kuin mainitsemalla pääraaka-aine. Viiniä avatessa sommelier ei nuuhkinut korkkia, joten luotto on kova varaston viineihin. Loppulasku teki $260 eli tällä kurssilla 237 eur. Ei ehkä ihan hintansa veroinen. Lähtiessäni paikka oli täynnä ja pöytävarausta suositellaan myös arkena.

Marcel's by Robert Wiedmaier
2401 Pennsylvania Ave NW
Washington, DC 20037

Upeat suupalat homejuustosta ja varsiselleristä

Yhteistyössä ARLA

Aperitiivit keskiviikkona koti-illallisen alle. Kyllä niin voi tehdä. Jotkut keskiviikot jopa huutavat niitä. 

Lasiin kaadettiin gin&tonic ja keralle koottiin varsiselleri-homejuusto-pähkinäpaloja. Ne oli todella helppo tehdä, kun varsisellerit oli pantu pikkelöitymään viikkoa aiemmin. 

Tein aluksi varsisellerisuupalat yhden puraisun taktiikalla, mutta huomasimme pienempien, kerrallaan suuhunmahtuvien toimivan paremmin.

Homejuustona käytin Arlan kermaisen täyteläistä Castello Black sinihomejuustoa. Syön yleensä homejuustoja vain pizzassa tai muissa vastaavissa lämmitetyissä ruuissa ja niissäkin maltillisesti. Tämä suupalainen yhdistelmä oli yllättäen minunkin suuhuni todella hurmaava. Pikkelöitynä varsiselleri on menettänyt terävimmän kärkensä luopumatta pirteästä perusmaustaan ja kermainen, aavistuksen makea homejuusto käy hyvin kimppaan. Rouskuvat pähkinät tuovat suutuntumaan ryhtiä. Nämä suupalat toimivat kokeillusti myös parapähkinöillä, mutta saksanpähkinäinen ulkonäkö miellyttää enemmän. 

Ohje on Kokit ja Potit-blogin Hannelen loistavasta Suupaloja!-kirjasta, josta löytyy monta jo blogiimmekin ehtinyttä ohjetta.

Ai mitäkö söimme sitten illalliseksi, kun oikein aperitiivit teimme alle? No perunamuussia ja itsepaneroitua seitä vähän kuin kalapuikkoina. 

PIKKELÖITY VARSISELLERI

3-4 varsisellerinvartta

½ dl väkiviinaetikkaa

1 dl sokeria

1 ½ dl vettä

Laita varsiselleri pikkelöitymään vähintään viikkoa ennen tarjoilua. 

Leikkaa selleristä kanta ja lehdet pois. Leikkaa varret suupaloiksi. Laita selleripalat puhtaaseen lasipurkkiin. 

Kiehauta kattilassa etikka, sokeri ja vesi. Ole tarkkana että sokeri sulaa liemeen. Sekoita. Kaada lasipurkkiin selleripalojen päälle. 

Sulje kansi, jäähdytä huoneenlämmössä ja laita jääkaappiin. Anna maustua vähintään viikko. 

SUUPALOJA VARSISELLERISTÄ, HOMEJUUSTOSTA JA PÄHKINÖISTÄ

Valuta pikkelöidyt sellerit. Asettele lautaselle. 

Laita jokaisen sellerin päälle aimo pala sinihomejuustoa.

Laita jokaisen suupalan päälle puolikas saksanpähkinä. 

Foodpunk ja villiyrtit - vieraskynäkirjoitus

Kirjajulkkareiden merkeissä Marcel Hägglund kirjoitti blogiimme vieraskynäkirjoituksen villiyrtteihin liittyen. Poimi tekstistä myös ihanat vinkit huippukokki Toni Toivaselta esimerkiksi nokkosen ja ruusun ruokakäytöstä. 

FOODPUNK - MITÄ SE ON?

Ruokapunkkareina fiilistelemme ja viihdymme aidon ruuan ympärillä. Luonnolliset ja puhtaat raaka-aineet, olivat ne sitten kasviksia, kalaa tai lihaa ovat meille kaikki kaikessa. Ja jollei laadukkaita raaka-aineita löydy kaupasta, lähdemme kalaan, poimimme ja keräämme luonnosta, kipaisemme lähitilalla tai viljelemme itse!

Otamme kantaa: ei tehotuotetulle roskalle, jota suurteollisuus meille tuputtaa.

Punkkia on myös se, että valjastamme kellarimme ja pihamaamme kokeiluille, epäonnistumme, opimme ja teemme ymmärrettäväksi kuinka rikastuttaa ruokavaliotamme luontoa arvostaen. Jakamalla osaamistamme haluamme pitää asenteellisen rähinän päällä.

Julkaisemme 15.4.2016 Foodpunk Organica -kirjamme.

Tässä vieraskynäkirjoituksessamme haluamme tarjota sinulle pienen maistiaisen tietokirjastamme, jonka avulla päivität kokkaustaitojasi ja opit uusia mielenkiintoisia asioita kotimaisesta terveellisestä ja luonnonmukaisesta ruuasta.

Villiyrttien keräily on saavuttanut viime vuosien aikana aikamoisen suosion. Voidaan jo puhua maailmanlaajuisesta buumista, jonka huippua ei ole vielä edes nähty. Aloitin aktiivisen villiyrttien keräilyn noin kuusi vuotta sitten lähinnä Rene Redzepin ja Magnus Nilssonin innoittamana. En voi sanoa muuta kuin että kyllä on mahtava laji! Joka vuosi oppii uutta.

Nokkosen, voikukan ja ruusun keruu- ja käyttötiedoista saat hyvän lähtölaukauksen uuteen, energiavarastojasi lataavaan ja uusia makuelämyksiä tarjoavaan harrastukseesi. Saat myös huippukokkimme Toni Toivasen (ravintola Noma) vinkkejä siitä mitä näistä kannattaa tehdä.

NOKKONEN

Nokkosia kannattaa poimia kumikäsineillä. Leikkaa latvoista noin 10 senttiä ja poimi mielellään nuoria kasveja. Jos leikkaat koko kasvuston alas pari kertaa kesässä, niin saat jatkuvasti uusia hentoja kasveja. Voit varmistua, että poimit nokkosta etkä valkopeippiä sivelemällä käsivarttasi kevyesti lehden alapinnalla. Sormissa on usein liian paksu nahka tälle testille. Nokkonen polttaa ja valkopeippi ei. Valkopeippi ei ole haitallinen kasvi, joten sitä ei kannata turhaan pelätä nokkosia kerätessä.

Miksi nokkosia kannattaa poimia? No ensinnäkin ne maistuvat hyvälle ja niiden tuoksu on raikkaan huumaava. Toiseksi nokkoset ovat yksi ravintotiheimmistä kasveista. Nokkosen vitamiini- ja mineraalipitoisuus tekee siitä superfoodin vailla vertaa. C-vitamiinia on viisi kertaa enemmän kuin appelsiinissa. Nokkonen tukee hyvää verisuoniterveyttä yhdessä terveellisen ruokavalion kanssa. Varsinkin niasiini toimii verisuonistossa tulehdusta vähentävänä yhdessä muiden vitamiinien kanssa. Sen hyödyt eivät vielä lopu tähän. Nokkonenauttaa virtsa- ja munuaisongelmissa, edistää nivelten terveyttä ja auttaa jopa aknenkin hoidossa. Siemenet ovat hyviä hiusten kasvulle ja mieskunnon kohentamiseen lisäämällä testosteronia elimistössä.

Valmistaessa suosittelen nokkosen ryöppäämistä, koska kasvi sisältää paljon nitraattia, joka muuttuu kehossa nitriitiksi. Nokkonen on hieman sitkeä, joten hyvä tapa valmistaa se on hienontaminen. Voit myös tehdä siitä mehustimessa vihermehua. Siitä voi helposti tehdä herkullisen kotimaisen peston korvaamalla basilika nokkosella. Voit myös herkutella ja nauttia nokkosta grillattuna ruskean voin kanssa. Grillatessa se muuttuu rapeaksi. Ehdottomasti yksi kesän ehdottomista herkuista.

Toni Toivanen: Kokeile kääriä nopeasti ryöpättyjen nokkoslehtien sisään pieniä uusia perunoita. Ryöppää nokkoset ensin 10 sekuntia kiehuvassa vedessä. Huuhtele heti kylmässä vedessä. Lado muutamia lehtiä limittäin leikkuulaudalle. Kääri peruna lehtiin. Piilota perunakääreet uunivuoassa reiluun merisuolaan ja paahda 140-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Kaiva perunat suolasta ja mausta kirnuvoilla. Aivan järjettömän hyvää!

VOIKUKKA

Voikukkaa löytyy arviolta 400-500 eri lajia. Onneksemme kaikki ovat täysin samalla tavalla käytettävissä lääke- ja ravintokasveina. Voikukan hieman kitkerä maku muistuttaa friseesalaattia. Lajikkeet, joissa on sahalaitaiset lehdet, ovat kitkerämpiä kuin sileälehtiset lajit. Mitä nuorempi kasvi sitä maukkaampi se on. Jätä kukinnot sanomalehden päälle noin vartiksi, jotta hyönteiset voivat ryömiä tiehensä ennen kuin alat valmistamaan voikukista ruokaa.

Voikukassa on runsaasti A- ja C-vitamiineja, kalsiumia ja rautaa. Rohtokasvina käytettynä voikukka auttaa puhdistamaan maksaa ja sappea. Karvaat maut ovat yleisesti hyviät myös ruuansulatukselle. Voikukalla on myös diureettinen vaikutus eli se poistaa nestettä ja lisää virtsan eritystä. Lehtiä on perinteisesti käytetty ihottumien hoitoon ja maitiaisnestettä syyliin.

Voikukalle löytyy paljon käyttötapoja. Sen lehtien miellyttävän karvas maku maustaa hienosti perussalaattia. Voit liottaa lehtiä kylmässä vedessä noin 10 minuuttia mikäli haluat miedontaa sileäreunaisten lehtien makua. Suuremmista lehdistä kannattaa poistaa kitkeränmakuinen lehtiruoto. Jos voikukan lehtien karvaus on sinulle kuitenkin liian voimakas, niin keitä lehtiä minuutti suolavedessä ja paista minuutti valkosipuliöljyssä. Lisämausteeksi sopii vaikka balsamiomenaviinietikka.

Toni Toivanen: Voikukan kukinnot ovat mielestäni tämän kasvin paras osa. Laita kukintoja balsamiomenaviinietikkaan ja anna marinoitua viikon verran. Näin helposti syntyy aivan loistava tuote maustamaan perussalaattia.

Keltainen voikukkahunaja on toinen erittäin herkullinen tapa hyödyntää kukintoja. Voit käyttää hunajaa esimerkiksi vaalean lihan glaseeraukseen, kesäisiin konjakkipohjaisiin drinkkeihin tai maustamaan nokkoslettuja ja muita kesäkauden jälkiruokia. Voikukkahunajan valmistaminen on helppoa.

Nypi tai leikkaa saksilla iso kourallinen kukintojen terälehtiä. Lämmitä 2 dl kotimaista luomuhunajaa kattilassa, ota kattila pois hellalta ja lisää kukinnot ja tilkka jaloviinaa (tai konjakkia) kattilaan. Anna vetäytyä ja jäähdytä. Hunajaa ei tarvitse siivilöidä, sillä terälehdet kutistuvat ja melkein katoavat hunajaan. Voikukkahunaja säilyy raikkaan tuoreena muutaman viikon.

RUUSU

Kurtturuusu (Rosa Rugosa) esiintyy ympäri Suomea villiintyneenä. Se kukkii koko kesän syksyyn asti. Muutkin luonnonvaraiset ruusut kelpaavat syötäväksi. Ruusun aromaattiset kukat, makeat marjat ja jopa juuri tekee ruususta yhden luonnon monipuolisimmista gastronomisia elämyksiä tarjoavasta ruokakasvista. Ei ole siis mikään ihme, että mehiläisetkin pörräävät haltioissaan niiden ympärillä.

Toni Toivanen: Kaikista luonnon antimista ruusu on varmaan henkilökohtainen suosikkini. Sen monipuolisuus kiehtoo minua. Kuivaa, pikkelöi, säilö sokeriin tai sokeriliemeen. Kaikki toimii. Ruusussa on niin paljon aromia, että sen maku ja tuoksu säilyy pitkään kuivatettunakin.

Tässä on pari aivan mahtavaa ohjetta. Sekoita 200 grammaa hyvää omenaviinietikkaa ja 50 grammaa ruusun terälehtiä. Anna maustua kolme kuukautta. Käytä vinegrettenä salaatteihin. 

Jos et malta odottaa, niin kokeile ruusun voimamakua seuraavasti. Heitä kourallinen ruusun terälehtiä grillille. Grillaa noin 1-2 minuuttia, kunnes ne saavat väriä ja kuivahtavat hieman. Grilliltä pöllähtävä tuoksu on taivaallisen huumaava. Käytä terälehdet suoraan grilliltä annosten koristeluun.

Ruusunmarjakin on helppo ja monikäyttöinen, kun kuorit sen ja poistat siemenet. Voit tarjota ruusunmarjaa ihan sellaisenaan esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa.
Ruusunsiemenöljy valmistuu helposti. Aloita ryöppäämällä ruusunmarjat kaksi kertaa ja tämän jälkeen ruusunmarjat eivät enää aiheuta kutinaa. Kuori ja paahda kevyesti siemeniä uunissa tai varoen paistinpannulla. Aja 100 grammaa siemeniä ja 300 grammaa mietoa ruokaöljyä tasaiseksi tehosekoittimessa nopeasti. Ole varovainen ettet sekoita liian pitkään, sillä öljy muuttuu silloin kitkeräksi. Anna maustua yön yli ja siivilöi. Öljyyn tulee uskomaton seesamin maku!

Ruususta saat myös tehtyä varsin makoisaa vesikefiiriä tai kombuchaa. Aiheesta lisää kirjamme kefiiri- ja kombucha -luvussa.

Sävähdyttävin Terveisin,

Ruokapunkkarit Marcel Hägglund, Sampo Kantele ja Toni Toivanen 

http://foodpunkorganica.fi/

Voittaako järki vai vapaus?

Yhteistyössä ETL

Vuoden suomalainen elintarvike on taas äänestettävissä. Elintarvikeliitto haastoi meidät viimevuotiseen tapaan kokeilemaan raadin esivalitsemia finalistituotteita ja raportoimaan testistä rehellisesti. Maistelimme tuotteita suositelluissa muodoissa, melko pelkistettynä.

Tuotteet ja toimijat olivat meidän näkövinkkelistämme kovin erilaisia, mikä kuuluu olleen raadin tavoitekin.

Marketin hyllystä löytyivät maito, kirjolohieines ja pulledpork-pakkaus. Särkisäilyke ja Kaurapuuteri piti pyytää erikseen lähettämään maistamista varten. Särkisäilyke ja vapaan lehmän maito olisi voinut sujahtaa ostoskoriimme ilman tätä kokeiluakin, muut todennäköisesti eivät. Finalistituotteet raadin arvioilla löytyvät MaistaSuomi-sivuilta, jossa voit myös äänestää omaa suosikkituotettasi. 

Tässä tuotteet maistamisjärjestyksessä:

Balanssi kirjolohifileeateria

Saarioinen

Kirjolohi einesateria kasviksineen syötiin siivouskiireiden keskellä aurinkoisella ulkoterassilla suoraan lämmityspurkistaan. Kesän ensimmäinen terassiruoka muuten!

Lämmitys on nopeaa, vain 2,5 minuuttia mikrossa. Tosin mikron kilahdus ei ole omiaan nostattamaan ruokahalua. 

Lehtikaalipesto on hauska idea. Suomalainen kirjolohifilee on hyvin maustettu. Kasvikset ovat aivan liian löllöksi kypsennetty. Jos annosta ajattelee konaisena lounaana, siitä puuttuvat tuoreet ainekset. 

Tiskin säästäjä voi syödä annoksen suoraan mikrotusastiasta. 

Kalan säilyvyys  valmiiksi kypsennettynä, suojakaasuun pakattuna on hämmentävän pitkä, yli kaksi viikkoa. 

Omassa genressään tämä kalaa sisältänyt annos on varmasti kivaa vaihtelua kermaisiin tai pastaisiin ruokiin. Tuote on myös gluteeniton ja laktoositon, mutta niin alusta asti itsetehty lohi-kasvisannoskin olisi. 

Pakkauksen voi onneksi nykyään kierrättää meillä Nummelassakin, muuten muovipakkauksesta olisi tullut noottia. 

Bravuuri PulledPork
Atria

Noin kiloinen possupala on tarkoitus kolmessa tunnissa kypsentää nyhtölihaksi paistopussissaan. 

Muovissa kypsentäminen panee hiukan nauruttamaan, ajatus tuntuu hullunkuriselta. Pakkauksesta revitään etiketti irti ja sitten lihapakkaus työnnetään uuniin. Jossain vaiheessa kypsennystä pussi avautuu hieman jotta lihan pinta ruskistuu. 

Pakkauksessa ei kerrota mitä ruhonosaa tämä valmiiksi maustettu possunliha on.

Kolmen tunnin kypsennyksen jälkeen uunista poisottaessa muovilihan ulkonäkö ei ole ruokahalua herättävä. Liha  nyhtöytyy tosi hyvin kahdella haarukalla erilleen vedettäessä. 

Pakkauksesta talteen otetulle lihaliemelle annetaan etiketin kääntöpuolella kaksikin hyödyntämisohjetta. Toinen on kermakastike ja toinen bbq-kastike. 

Maku lihassa on kovin pippurinen, lapsillemme turhankin tujusti. Liha on kuivakan ulkonäkönsä vastaisesti mehevää. 

Söimme Bravuuri PulledPorkin hampurilaisen sisällä pinaatin, cheddarin ja oman kastikkeemme kanssa.
Atrian kotisivuilta löytyi reseptivinkkejä Pulled Porkin hyödyntämiseen, joista grillatut kasvistyynyt luumukastikkeella kävivät kutkuttamaan mielenperukoita.
Tuote on meille kovin vieras. Emme osta kotiin lihaa koskaan valmiiksi maustettuna. Possu on meillä eettisistä syistä aina luomulaatuista, lähitilalta ostettua. Tuotteen valmistaminen on saatu kuulostamaan tosi helpolta, mitä se on myös ilman paistopusseja.

Vapaan lehmän maito
Juustoportti

Vapaan lehmän maito on kerätty lehmiltä, jotka ovat saaneet oleskella pihatoissa vapaana. Eläinten reilu kohtelu saa meiltä aina kiitosta. Eläinten rehu on GMO-vapaata.

Me maistoimme kauniin valkoista kevytmaitoa lasista sellaisenaan, tietysti kylmänä. Maito tuntui suuhun paksummalta kuin vastaavat versiot. Tämä on meidän suustamme kehu. Vapaan lehmän maitoa saa myös rasvattomana ja täysmaitoisena, rasvaisempana versiona.

Pakkaus on helposti kierrätettävä ja informatiivinen. Maito säilyy pitkään ostohetkestä.

Järki särki luomutomaatti & yrtit 
Komppa-Seppälän luomutila

Idea harvoin käytetyn särjen hyödyntämisestä valmiiksi maustettuna säilykkeenä on loistava. Pakkaus on kaunis, erottuva ja lasisena, metallikantisena helposti kierrätettävä.
Saman sarjan luomuvalkosipulisessa purkissa mainitaan särjen kypsennystavaksi savustaminen, mutta tomaattisen säilykkeen kohdalla kypsennyksestä ei puhuta mitään. Kypsiä palat kuitenkin olivat. Kastiketta ja makua ovat luomassa luomulaatuisina rapsiöljy, tomaattisose ja punasipuli. Mausteina on suolaa, laakerinlehtiä, timjamia ja pippuria.
Me maistoimme Järki särkeä pyöräyttäen sen napakan kypsäksi keitetyn pastan kanssa. Koko purkki hulautettiin kuuman pastan joukkoon ja sekoitettiin huolellisesti, ei muuta. Pasta oli aivan loistavan makuinen! Särkipalat olivat reilun suupalan kokoisia, mutta haarukalla murtaen lohkesivat sopiviksi. Kastike kävi hyvin pastan maustamiseen mitään lisäämättä. Tämä oli todellista pikaruokaa, joka persoonallisella ja yllättävän herkullisella maullaan jää varmasti keittiömme repertuaariin. On mukava saada uusi kalalaji ruokapöytäämme. Mietimme myös että tuote on loistava vaikkapa mökkituliaisena, sillä sen voi säilyttää huoneenlämmössä.

Kaurapuuteri
Viipurilainen kotileipomo

Kaurapuuterin kerrotaan olevan luonnollinen ravintolisä tai juotavan kaurapuuron raaka-aine. Kaurapuuteri on valmistettu kauran ytimestä erittäin hienoksi jauheeksi. Kaurapuuteri sekoittuu nesteeseen vain shakerissä tai blenderissä. Meillä ei ole kumpaakaan, joten käytimme tiiviisti suljettavaa lasipurkkia avuksi. Se jätti puuroon pieniä klimppejä. Kokeilimme sekoittaa seosta sauvasekoittimella. Nyt juotavasta puurosta tuli paketissa ohjeistetun veden ja vadelmakeiton kanssa tasaista seosta. Ulkonäkö valjuudessaan ei ole kovin houkutteleva.

En itse ole lainkaan puuroihminen, joten maistelu jäi muille. Maku ei saanut Jukkaa ja tytärtämme hihkumaan innosta, mutta kyllä saatu purkki kuulemma tulee syötyä. Tyttäremme luonnehtii makua lettutaikinan, puuron ja vadelmakeiton sekoitukseksi.

Kaurapuuterin ostoastia on vaihtunut pussista pahvitötsään, jossa on muovinen kansi ja metallinen pohja. Ulkonäöltään hieno astia on kimurantti kierrätettävä, sillä se pitää ensin pilkkoa kolmeen osaan.

Näistä viidestä finalistituotteesta perheemme ehdoton suosikki oli Järki särki-säilyke, joka tulee taatusti päätymään usein arkihelpottajaksi ostoskoriimme kun sitä vain Nummelan kauppoihin saamme. Erityisesti tuote vakuutti maullaan, mutta myös ekologisuudellaan. Hyviä kalaruokia ei ole koskaan liikaa!

Mitä tuotetta sinä olet äänestänyt tai mitä meinaat äänestää? Miksi?

Washington, D.C.

Washington, D.C. on Yhdysvaltain pääkaupunki, jonka varmasti kaikki tuntevat ainakin nimeltä. Tosin nimen perässä oleva D.C. ei välttämättä ole kaikille tuttu. Kaupunki ei kuulu mihinkään osavaltioon, vaan se muodostaa suoraan Yhdysvaltain kongressin alaisuuteen kuuluvan ja Amerikan löytäjän Kristoffer Kolumbuksen mukaan nimetyn Columbian liittopiirin (engl. District of Columbia). Yhdysvalloissa on lukuisia Washington nimisiä paikkoja ja siten pääkaupunkiin liitetään virallisesti D.C. lyhenne, vaikkakin puhekielessä riittää pelkkä Washington. Olen parina keväänä käynyt Washingtonissa ja tässä kooste kaupungin keskeisimmistä nähtävyyksistä. 

Valkoinen Talo

Kaupungin tunnetuin nähtävyys on Valkoinen Talo, eli Yhdysvaltain presidentin koti ja työpaikka. Etelä- ja pohjoispäädyistä pääsee näkemään talon julkisivut aidan takaa. 

Valkoisen Talon takapihalla on puutarha, jossa kasvatetaan vihanneksia, yrttejä ja muita sesonkituotteita asukkaiden käyttöön. 

Valkoisen Talon vierailijakeskus

Valkoiseen Taloon pääsee vierailulle, mutta vierailuanomus on tehtävä viikkoja etukäteen. Helpointa on tehdä virtuaalikäynti tai vierailla korttelin päässä sijaitsevassa vierailijakeskuksessa, White House Visitor Centre (1450 Pennsylvania Ave. NW). Vierailijakeskuksessa esitellään pienoismallien ja lukuisien kuvien avulla Valkoisen Talon historiaa ja arkea eri vuosilta. 

Kylläpä ameriikoissa on jo ehtynyt olla presidenttejä! Osa näistä 44:stä oli minulle ihan vieraita nimiä. Noloa tunnustaa, että en edes muistanut että Bill Clintonin oikea nimi on William Jefferson Clinton.

National Mall ja kongressitalo

Washingtonin kaikki keskeisimmät nähtävyydet sijoittuvat National Mall -puiston ympärille. Itäpäädyssä on kongressitalo Capitol, jossa kokoontuvat USA:n senaatti ja edustajainhuone. 

Toisessa päässä Nationall Mall -puistoa on Lincoln Memorial, eli Presidentti Lincolnin muistomerkki. Lincolnin muistomerkin lähaisyydessä on Vietnamin Veteraanien muistomerkki sekä Korean sodan veteraanien muistomerkki että Toisen Maailmansodan muistomerkki (kuvassa yllä).  

Valkoisen Talon kohdalla National Mall -puistossa on 170 metriä korkea Washington Monumentti. Vuonna 1884 valmistunut monumentti on edelleen maailman korkein kivirakennelma. Nämä olivat tärkeimmät nähtävyydet joita voi tarkastella ulkoapäin. Siirrytään seuraavaksi sisätiloihin. 

 National Air and Space Museum

Kaltaiselleni lentokonebongarille aivan ehdoton kohde on ilmailumuseo, National Air and Space Museum (600 Independence Ave SW, Washington, DC 20560, Yhdysvallat). Yllä Ryan NYP "Spirit of St. Louis", jolla Charles A. Lindbergh lensi ensimmäisenä Atlantin yli New Yorkista Pariisiin.

Kaikkiaan museossa on erittäin paljon nähtävää ja koettavaa ilmailun historiasta. Museo on yksi suosituimmista keskustan kohteista ja sisäänpääsyä voi joutua odottelemaan pitkäänkin, johtuen turvatarkastuksesta. Kannattaa mennä heti aamusta tai vasta iltapäivästä, kun aamun ruuhka on hellittänyt. 

Keskustan ilmailumuseon lisäksi Washingtonissa on toinenkin ilmailumuseo. Dullesin kansainvälisen lentoaseman laidalla sijaitseva Steven F. Udvar-Hazy Center (14390 Air and Space Museum Pkwy, Chantilly, VA 20151). Jos on keskustan museo hyvä, on Udvar-Hazy Center vielä parempi ainakin minun mielestä. Todellakin matkan ja vaivan arvoinen. 

Steven F. Udvar-Hazy Center (ei keskustassa)

Enola Gay nimen saanut pommikone pudotti atomipommin Hiroshimaan 6. elokuuta 1945. 

Halleissa on esillä paljon niin siviili- kuin sotilasilmailua, mm. Concorde ja Boeing 707.  

Sotilasilmailu yksi helmi on  Lockheed SR-71 Blackbird. 

Avaruusosastolla on esillä muunmuassa 39 avaruusmatkaa tehnyt Discovery sukkula.

Natural History Museum

Luonnontieteellinen museo  (10th St. & Constitution Ave. NW,Washington, DC 20560,Yhdysvallat) esittelee luonnon historiaa ja erimuotoista eläinten elämää. 

Mereneläimet ja dinosaurusten aikakautta esittelevät osuudet vaikuttivat yleisömäärän perusteella olevan suosituimmat kohteet. 

Minulle ehdoton kohokohta oli syksylle 2016 asti esillä oleva luontokuvauksen erikoisnäyttely. Kyllä ovat kuvaajat saaneet taltioitua aivan huikeita tilanteita luonnosta eri puolilta maailmaa. 

 National Gallery of Art

National Gallery of Art (6th & Constitution Ave NW,Washington, DC 20565,Yhdysvallat) esittelee maalauksia ja veistoksia eri vuosisadoilta. Sisääntuloaulasta sai hyvin tehtyjä opaslehtisiä, joissa oli koottu museon parhaat palat. Tosin minulle vaikuttavimmat teokset eivät olleet järjestäjän mielestä kohokohtia. 

 Osias Beert The Elderin teos "Ostereita, hedelmiä ja viiniä" n. 1620 luvulta. Nam!

Hollantilaisen Johannes Vermeerin "Tyttö punaisessa hatussa" vuodelta 1665. 

Ranskalaisen Jacques-Louis Davidin teos "The Emperor Napoleon in His Study at the Tuileries", 1812.

Nyrkkeilykehä on hiukan harvinaisempi maalauksen aihe. George Bellowsin "Both Members of This Club" vuodelta 1909 esittää yksityisklubin toimintaa New Yorkista. 

Claude Monetin teos Japanilainen kävelysilta. Monetilta on lukuisia teoksia.

Kaikelleen Washingtonin museot olivat kaikki käymisen ja kokemisen arvoisia. Kaikkiin tässä esiteltyihin musoihin oli vapaa pääsy. Ainoastaan turvatarkastus aiheutti jonoja ja tiettyjä museokohtaisia sääntöjä kävi ilmi (esim ei tripodeja/monopodeja ilmailumuseoihin). Kannattaa katsoa säännöt etukäteen. Keskustan museot ehdin käydä jopa saman päivän aikana. Dullesin ilmailumuseo on matkasta johtuen noin puolen päivän retki.  

Muuten kaupunkikuva on aika tyypillista amerikkalaista, jolloin arkkitehtuuri ei mitenkään erityisesti hurmaa ainakaan meikäläistä. Tässä esimerkki miten uusi ja vanha arkkitehtuuri sulautuu toisiinsa. Washingtonissa ei vanhan lain nojalla saa olla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta yli 40 metriä korkeita taloja. 

Kun ollaan Amerikassa, pitää etsiä paikallinen Cinnabon, josta saa maailman parhaita kanelipullia. Pulla toimikoon tiiserinä seuraaviin Washington juttuihin, joissa lisää ruokakulttuuria.

Chả Cá - kuha marinoitu vietnamilaisittain jogurtilla ja tillillä

Jotenkin kumma ajatus marinoida kala tillillä ja jogurtilla ja kutsua sitä vietnamilaiseksi. Toki loput mausteet tekivät asiaa tuon maan suuntaan, mutta ajatus vei ensin ihan muille raiteille. Jo tästäkin syystä ohje alkoi kutkuttamaan ja se päätyi kokeiluun. 

Ohje on Pauline Nguyen kauniista kirjasta "Secrets of the red lantern", jonka ostin viime Vietnamin reissulla sotamuseon kaupasta. Luit oikein. Se on toistaiseksi paras löytämäni englanninkielisten keittokirjojen kauppa Ho Chi Minh Cityssä. 

Kirjassa kerrotaan että Vietnamissa tämä kala paistettaisiin ruokapöydässä pienellä pannulla hiiligrillin päällä. Me yksinkertaistimme hommaa paistamalla marinoidut  kalapalat ihan vaan paistinpannulla liedellä. 

Pidimme mausta koko perhe! Jogurtti toi kokonaisuuteen pehmeyttä, jota kurkuma ja kalakastike veivät aasialaiseen suuntaan. Maussa oli samaan aikaan täyteläisyyttä ja raikkautta, tuttua ja uutta. Tätä teemme ehdottomasti toistekin!

Koska kirja on Australiaperäinen, ruokalusikka ohjeissa on vetoisuudeltaan 20 ml. Olen kääntänyt tässä ohjeistettuun ruokalusikan tarkoittamaan meikäläisittäin käytettyä 15 ml mittaa. Siksi jotkin mitat näyttävät hassuilta. Meillä ei ollut pavunituja, joten merkitsin ne ohjeeseen sulkuihin.

Chả Cá 

kuudelle

1 kg vaaleaa kalaa fileenä (esim. kuhaa tai siikaa)

8 kevätsipulia

4 valkosipulinkynttä

1,3 rkl kurkumaa
2 tl curryjauhetta

2,5 rkl ruuanlaittojogurttia

1,25 dl kalakastiketta

4 rkl sokeria

4 rkl öljyä

nippu tilliä

2,5 dl kalalientä

1 sitruuna

(pavunituja)

tarjoiluun nuudelia

Leikkaa kalafileet suupaloiksi. Laita kulhoon.
Leikkaa kevätsipulista valkoiset osat ja säilytä vihreät osat. Laita valkoiset osat ja kuoritut valkosipulinkynnet mortteliin ja murskaa tahnaksi. Lisää tahna kalapalojen sekaan. Lisää joukkoon myös kurkuma, curry, jugurtti, kalakastike, sokeri, 2 rkl öljyä ja kolmasosa tillistä hyvin silputtuna. Sekoita hyvin. Peitä ja laita marinoitumaan jääkaappiin vähintään tunniksi.
Keitä nuudelit kiehuvassa vedessä. Valuta siivilässä kylmän veden alla ja laita sivuun.
Pilko puolet kevätsipulin varsista.
Lämmitä pannulla loput 2 rkl öljystä. Paista marinoituja kalapaloja toiselta puolelta puoli minuuttia. Käännä kalapalat, lisää kalaliemi ja kypsennä kalat kypsiksi noin 5 minuuttia. Ota pois liedeltä ja purista sekaan sitruuna.
Sekoita keskenään (idut), kevätsipulinvarret, jäljellejäänyt tilli ja nuudelit. Laita kulhoon. Lusikoi päälle kalat kastikkeineen.