Seili - mielenkiintoinen, ristiriitainen saari

 

Astuessani alas Seilin laiturille minulle nousee pala kurkkuun. Niin minulle käy usein kun pääsen paikkaan johon olen pitkään halunnut. Nyt se pala meinaa muotoutua kyyneliksi, sillä tämän saaren historia on täynnä tarinoita joita ei pitäisi ollakaan. 

Seili on saari jonne tuotiin 1600-luvulta alkaen eristyksiin lepra- eli spitaalipotilaita. Siellä leprapotilaat myös kuolivat. Myöhemmin Seiliin perustettiin hourujenhuone, hospitaali, jonne suljettiin mieleltään sairastuneita. Vuodesta 1889 alkaen potilaina oli ainoastaan naisia. Tosin kaikilla ei ollut mielen sairautta, vaan heidät oli jollain tavoin luokiteltu sopimattomiksi yhteiskuntaan. Joillekin diagnoosi oli annettu nykykäsityksen mukaan hyvin erikoisin perustein, mutta ajat olivat toiset. Vain kaksi naista 192:sta potilaasta on päässyt pois saarelta ja hourulasta. 

Seili on kaunis. Siellä kukkii harvinainen peltomaitikka. Koko saari on määritelty suojelualueeksi. Lehmät laiduntavat laiskasti kuumuudessa ja vesi kimmeltää auringon säteissä. 

Aloitamme koko perhe vierailumme lounaalta, joka täyttää kaikkien vatsat mukavan maukkaasti. Nyt jos tekisin reissun uudestaan, söisin vähän reippaammin ja vuokraisin kahvilasta kuulokkeet audiomatkaan, jossa saarella eläneet kertovat Seilistä kotinaan. 

Tutustumme kasvio-näyttelyyn ja 1962 suljetun mielisairaalan ruokalistaan. Sianlihakastike aamupalalla ihmetyttää. Torstaisin näkyy olleen lounaaksi luukeittoa ja pannukakkua.

Kokoonnumme suuren puun varjoon oppaan ympärille. Hän tarkistaa kuitit ja huutelee etukäteen maksaneiden nimiä. Joukkio on onneksi alle viisitoistahenkinen, jolloin liikkuminen on helppoa ja keskusteluakin syntyy. Puhe keskittyy paljolti hourulan ympärille, mutta myös leprapotilaat ja Seilin luonto saavat oman tilansa oppaan puheessa. 

Lastemme sanavarasto laajenee sellaisilla termeillä kuin sähköshokki ja sterilisaatio. Me aikuiset opimme että Topeliuksen Dante-siteeraus "Ken tästä käy voi kaiken toivonsa heittää" kuvaa juurikin Seiliä. Samoin kuin sanonta "olla seilissä" viittaa leprapotilaiden lääkitsemiseen viinalla. Hoidettiin heitä jumalattomiksi luokiteltuja myös Kupittaan vedellä ja Jumalan sanalla. Mikäli Hanna Haurun "Tyhjien sielujen saari"-kirjan kuvaus pitää paikkansa, leprapotilaiden pahoin tulehtuneet raajat sahattiin irti puudutuksena vain juurikin viina ja nokkosilla hakkaaminen. 

Seilistä puhutaan paljon karua ja kovaa, mutta myös lohdullistakin. Luotetuilla potilailla on ollut laajennettuja oikeuksia esimerkiksi liikkumiseen ja jokaisella potilaalla on ollut ajalle epätyypillisesti omat huoneensa. Nämä pikkuiset huoneet on maalattu senaikaisen ajattelun mukaan rauhoittavilla väreillä ja kuvioilla. Seiliin päätyneet potilaat on ajateltu parantumattomiksi, mutta heidän oloaan on haluttu helpottaa erilaisin hoidoin ja esimerkiksi kuntouttavalla työllä. 

Mielenkiintoinen opastuskierros päättyy Seilin puukirkkoon, jossa on ollut "saastuneille" leprapotilaille oma sisäänkäyntinsä ja rajattu tilansa huonommilla penkeillä. Läheiseen hiekkamaahan, ei hautausmaalle, lepraa sairastaneet 663 henkeä on ehkä haudattu. Ehkä siksi, ettei tätä ole koskaan pystytty todentamaan.  

Vierailupäivämme on niin kuuma, että tyttäremme haluaa pulahtaa uimaan. Me muut istahdamme sileälle rantakalliolle ja annamme vienon tuulen pyyhkiä ihoamme. Minä mietin millaisia hetkiä tällä kalliolla on ennen vietetty. En osaa ajatella kovin syvälle, sillä aurinko lämmittää niin mukavasti ja perheen puheensorina ympärillä saa ilon vilkkumaan mielessä.

Tunnelma saarella vierailun aikana vaihtelee kauneuden ja ihmetyksen kautta surumielisyyteen, vihaisuuteenkin. Seili on ristiriitainen paikka. Se on toisille ollut turvapaikka tai ainakin vuosien sielläolon aikana muodostunut sellaiseksi. Vai onko niin että hourulassa tarpeeksi kauan oltuaan ei enää tunne pärjäävänsä muualla? Monille Seili on ollut vankila josta ei ole koskaan ollut poispääsyä. Jään miettimään leprapotilaiden kohdalla varsinkin niitä, jotka ovat väärin diagnosoidun psoriasiksen takia joutuneet sinne. Jään miettimään naisten mielisairaalan kohdalla niitä, jotka ajalle epäsovinnaisella käytöksellä ovat aiheuttaneet itselleen passituksen saarelle - kun samalla käytöksellä miehelle ei ole käynyt kuinkaan. Jään miettimään vallankäyttöä, äitiyttä, parantumattomuutta ja sitä kuka on hullu. 

Amanda Aaltosen hauta melkein kirkossa kiinni.

Olimme kolme vuotta sitten katsomassa Jukan kanssa vuoteen 1910 sijoittuvan Seili-musikaalin Turun kaupunginteatterissa. Muistan itkeneeni valtoimenaan kohtausta, jossa mies saapuu Seilin saarelle hakemaan vastasyntynyttä lastaan hospitaalin potilaalta vieden sen kotiin vaimonsa luo. Totta tai ei, tämä kohtaus kuvannee hyvin sitä mikä oli sallittua kenellekin. 

Odottaessamme laiturilla venekyytiä takaisin Turkuun mieleni on paljon levollisempi kuin tullessa, mutta surumielisempi. Seili on jättänyt minuun suuremman jäljen kuin sinne astuessa uskoinkaan. 

***

Me matkasimme Seiliin Turusta ja Turkuun m/s Fannylla. Seiliin pääsee myös omalla veneellä tai yhteysaluksilla Nauvosta ja Rymättylän Hanka-satamasta. Opastuksen varasimme netistä etukäteen, mutta ne voi ostaa myös Seilin kahvilasta. Seilin majoituksesta ja ravintolapalveluista löydät enemmän tietoa Visit Seili-sivustolta. 

***

Lisää Seilistä: 

Hanna Hauru: Tyhjien sielujen saari 

Johanna Holmström: Sielujen saari

Katja Kallio: Yön kantaja

Yle Areenasta löytyviä dokumentteja:

Seili mielisairaalana

Seilin naiset

Seilin spitaaliset

Studio 55 

"Naispotilaat olivat usein lapsentappajia"

Jenni Vartiainen: Seiliin soudetaan

Parhaat kalapuikot - hauesta

Kun Jukka äkkäsi netistä turkulaisen ravintola Mamin kalapuikot, ei ajatus niistä jättänyt miestä lainkaan rauhaan. Kieltämättä kermaisesta haukimurekkeesta viipaloidut rapsakkapintaiset puikot herättivät minussakin kalapuikkohimoa. Kesälomalla pääsimme vihdoin ruuan kanssa tositoimiin, papan järvestä kun nousee haukea ja sitä on tapana muutenkin jauhaa haukipullia varten.

Haukipuikot olivat todella hyvän makuisia, ehkä jopa parempia mitä odotimmekaan. Niiden valmistaminen vei melkoisesti aikaa, joskin suurin osa oli odottelua kypsennyksineen ja jäähdytyksineen. Me nautimme kalapuikot kuoriperunoiden ja kalapuikkojen kanssa ohjeistetun remouladekastikkeen kera. Ajattelimme kokonaisuuden olevan yltiötuhti, mutta sitä se ei ollutkaan. Montaa kalapuikkoa ei silti jaksanut tähän malliin valmistettuna syödä. 

Jos haukimureketta tekee isomman satsin kerrallaan, se kannattaa laittaa jääkaappiin sellaisenaan ja paneroida sekä paistaa vasta juuri ennen syömistä. Näin me teimme syöden oikein oivan päivällisen ja lounaan. 

Mamin kalapuikkoja pitää ehdottomasti käydä maistamassa ravintolassakin! Viime kerrasta Mamissa onkin jo tovi. 

Ohje on opuksesta "Ruokakirja, yksinkertaisesti hyvää". Se on tehty 2017 silloin 10-vuotta täyttäneen ravintola Mamin kunniaksi. 

MAMIN POIKIEN KALAPUIKOT HAUESTA

valmis haukimureke (ohje alla)
1½ dl vehnäjauhoa
2 munaa
1½ dl korppujauhoa
runsaasti voita paistamiseen

Leikkaa jäähtyneestä kalamurekkeesta haluamasi kokoisia viipaleita.

Laita yhdelle lautaselle vehnäjauhot, toiselle haarukalla rikkivatkatut munat ja kolmannelle korppujauhot.

Pyörittele puikot ensin huolellisesti vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhossa.

Paista runsaassa voissa keskilämmöllä.

HAUKIMUREKE

500 g haukea
1 muna
3 dl kermaa
10 g suolaa
valkopippuria

Jauha tai jauhata haukifileet kahteen kertaan.  Jos kotona ei ole lihamyllyä, pyydä kauppiasta jauhamaan haukifileet.

Kun aloitat murekemassan teon, varmista, että kaikki ainekset ovat jääkaappikylmiä.

Siirrä jauhettu hauki monitoimikoneeseen ja laita koneen mela pyörimäään. Lisää muna ja kaada kerma sekaan ohuena nauhana. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Saman homman voit tehdä aivan hyvin myös sähkövatkaimella.

Vuoraa pitkänmallinen leipävuoka tai kaksi kelmulla ja kaada massa siihen. Kypsennä 95-asteisessa uunissa, kunnes sisälämpötila on 60 astetta eli noin tunti. Luonnollisesti mitä ohuempi massa on, sitä nopeammin se kypsyy.

REMOULADEKASTIKE

1 suolakurkku
2 dl majoneesia
2 rkl kapriksia
mustapippuria

Pilko suolakurkku pieniksi ja sekoita muiden ainesten kanssa.

Rapuliemi + tyylikkään rennot rapujuhlat

Meillä oli ilo saada kutsu ystävien rapujuhlille viime viikonloppuna. Mukaan juhlimaan oli kutsuttu kaksi muutakin pariskuntaa. Kokoonpanosta tiesi jo etukäteen että hauskaa tulee olemaan. 

Juhlat alkoivat todella tyylikkäällä menulla ja jatkuivat tanssinkin merkeissä yömyöhään. Juhlien luonnetta kuvastanee hyvin se, että jossain vaiheessa iltaa tuumasin Jukalle että ollaan kerrankin viisaita ja mennään ajoissa nukkumaan, viimeistään kahdelta. Vastaus kuului että ei onnistu enää, kello on viisi. 

Rapujuhlat alkoivat ihanan vaahtomaisella, hyvin sileärakenteisella kesäkurpitsakeitolla. Sen kanssa tarjottiin saaristolaisleipää ja voita.

Seuraavaksi eteemme nostettiin pekonia ja kampasimpukoita. Samaan aikaan meitä hellittiin letuilla, joiden päälle sopi lusikoida ranskankermaa ja mätiä.

Säkyläläiset ravut tarjottiin patonkisiivujen ja ihanan aiolin kanssa, jonka valkosipulit oli savustettu ennen majoneesiin lisäämistä.

Rapujen kanssa hörpimme Vakka-Suomen Panimon Rapuolutta, olimmehan panimon kotikaupungissa.

Illan jo pimentyessä haarukoimme herkullista kurpitsarisottoa jonka ylle oli nostettu maukasta possunkylkeä.

Saunan jälkeen nautimme makean suklaista mutakakkua kirsikkahillolla. Yöllä isäntäpari muisti laittaa tarjolle vielä juustoja hillojen kanssa.

Minä tinkasin jo illalla mukaani ravujen perkeet liemen tekoa varten. Olen useammistakin rapukinkereistä lähtenyt äyriäistäyteisen muovipussin kanssa, sillä rakastan rapulientä. Teen rapuliemen "Juuri nyt"-kirjan tekniikalla. Kirjan ohjeessa laitetaan paljon mausteita fenkolia, varsiselleriä ja erilaisia siemeniä myöten. Minä olen halunnut pitää makumaailman selkeänä liemen monikäyttöisyyden vuoksi, sillä usein pakastan liemen tulevia risottoja varten. En lisää liemeen tekovaiheessa edes suolaa. 

* Matala lämpötila rapuliemen teossa on tärkeää, koska korkeammissa lämpötiloissa ravuista lähtee ammoniakkimaista makua. 

RAPULIEMI 

ravun perkeitä

purjo

tillinippu

vettä

Paahda ravunperkeet uunissa 80 asteen lämmössä puolisen tuntia kunnes kuoret ovat kuivia. 

Puolita purjo ja pilko se isoiksi paloiksi. Myös vihreät osat. 

Laita paahdetut ravut, purjopalat ja tillinippu isoon kattilaan. Peitä vedellä. 

Kuumenna matalalla lämmöllä kunnes liemi höyryää. Älä anna kiehua.* 

Hauduta lientä matalalla lämmöllä tunnin ajan. Siirrä jäähtymään. 

Siivilöi. 

Halutessasi vahvempaa lientä haihduta nestettä keittämällä lientä kasaan siivilöinnin jälkeen. 

Käytä liemi muutaman päivän sisällä tai pakasta se. 

Saariston rengastie nautiskellen

Turun saariston rengastie on houkuttanut meitä kiertämään jo useana vuonna. Kuvittelin etukäteen reissun olevan täynnä kivoja maisemia ja leppoisaa fiilistä. Ehdimme saarireitille ensimmäistä kertaa tänä kuumana kesänä. Se oli yksi loistavan kesämme huippuretkiä herkkuruokien ja kiireettömän yhdessäolon vuoksi.

Lähdimme matkaan aika niukoilla pohjatiedoilla, joskin kavereilta saimme hyviä vinkkejä ruokapaikoista. Päätimme edetä kolmen yön taktiikalla, mikä lienee keskimääräistä paljon hitaampi tahti. Läpiajon sijaan halusimme nähdä muutakin kuin rengastien ja viettää aikaa saarilla. Majoittumiseen meillä oli mukana teltta. 

Kaksisataakilometrinen Saariston rengastie kulkee Turusta Kaarinan kautta Paraisille ja sieltä lossiyhteyden myötä Nauvoon. Täältä matka jatkuu Korppoon, Houtskarin ja Iniön saarten kautta takaisin mantereelle Kustaviin. Seuraavina etappeina ovat Taivassalo, Merimasku ja Naantali, josta Raision kautta päädytään takaisin Turkuun. Siis JOS kaikki menee nappiin eli paremmin kuin meillä. Luonnollisesti voit aloittaa matkasi mistä vain ja laajentaa reissua lähipitäjiin tai -saariin. Ajamalla rengastien suorinta tietä ei hienoja merimaisemia näe kuin lautoilta. Siksi suosittelemmekin varaamaan aikaa läpiajoa enemmän ja piipahtamaan eri puolilla rantoja. 

Meidän reissumme kulki Turusta Nauvoon, jossa vietimme ensimmäisen yön teltalla Grännasissa. Täältä jatkoimme Houtskariin asti majoittuen sielläkin teltalla Mossalassa. Kolmantena päivänä ajoimme sitten takaisin melkein koko renkaan päätyen Kustaviin kummitätini majoitukseen Tamminiemen Lomamökkeihin. Meillehän kävi hassusti kun Antonia-lautta Houtskarin Mossalasta ei liikennöinytkään kulkupäivänämme Iniöön kuin yhden vuoron aamulla teknisen vian ilmaannuttua. Sitä myöden reitti meni aikalailla uusiksi, kun autoilimme melkein koko renkaan takaisinpäin. Iniön jälkeen olisi tullut sen illan määränpäämme Kustavi. Tällaiset kulkemattomuudet ovat kuulemma ylen harvinaisia, mutta toisaalta hyvä ottaa huomioon.

Seuraavassa parhaat kokemuksemme ja vinkit ruokapainotteisesti paikkakunta tai saari kerrallaan listattuna: 

PARAINEN

Pohjoismaiden suurin avolouhos löytyy Paraisilta. Meistä se oli mielenkiintoinen paikka nähdä.

Sattmarkin ravintolassa istuimme aurinkoiselle terassille. Ruuat osoittautuivat erinomaisiksi. Käsinkuoritut katkaravut hukuttivat alleen leivän niin että arvelin sen ensin unohtuneen. Tuoreesta kuhasta tehdyt fish & chipsit keräsivät ohuen rapsakan panerointinsa ansiosta paljon kehuja. Samassa pihapiirissä ravintolan kanssa oli kalamyymälä, matkamuistopuoti ja sympaattinen kahvila mielenkiintoisella Johanna Leskisen valokuvataidenäyttelyllä. 

NAUVO

Nauvo jäi mieleen vilkkaana rantabulevardinsa ansiosta. Satamassa oli hauska tunnelma ja monia erilaisia ruokapaikkoja valittavana. Tyttäremme teki hyvän mekkolöydön pop up outletista.

Ravintola L'Escale oli hyvänmielen ja - maun kokemus. Keittiö luottaa ranskalaiseen keittämiseen käyttäen paikallisia raaka-aineita saaristosta. Ihastuimme erityisesti pehmeärakenteisiin etanoihin, viherpippuripateehen ja kokonaisena savustettuun siikaan. Kaikki maistui todella hyvältä hienoja viinivalintoja myöten ja tarjoilu oli hymyilevän ystävällistä. 

Ravintola Köppmans hurmasi meidät puutarhapöydillään ja hauskoilla makuyhdistelmillä, joissa kokeellisen kuuloiset kombot sulautuivat hienoiksi mauiksi. Nauvolaisen Piipanojan kylmäsavulohta yhdistettiin poksuvien lohenmätipalluroiden ja söpön viiriäisen uppomunan kanssa. Haukiburgerista löytyi paikallisten makujen lisäksi myös Kreikkaa: "sämpylänä" toimi saaristolaisleipä, jonka välissä oli haukipihvi, ouzokastiketta, fetajuustoa, tyrmisinappia ja mummonkurkkua. Jälkiruokapannari lakritsaisuuksineen oli ihana päätös kesälounaalle.

Båthusin terassilla nautimme munkkikahvit. Ginivalikoima paikassa oli sen verran kiva, että nautin yhden gin & tonicin lomapäivän kunniaksi.

Nauvon kirkko oli kaunis ja kanttorin soitto sisäänastuessa viritti tunnelman ihan uuteen ulottuvuuteen. Åke Sandvallin laivapienoismalleja löytyy Nauvon kirkon lisäksi myös esimerkiksi Turun tuomiokirkosta. 

KORPPOO

Saaristokeskus Korpoströmin brunssilla oli terassilla hauska tunnelma, kun dj soitti vinyyleiltä muunmuassa ruotsinkielistä M.A.Nummista. Itse brunssia pidimme ylihintaisena.

Olisimme kovasti halunneet kokea Back Pocketin lounaan tai illallisen, mutta se ei osunut aikatauluihimme millään. 

HOUTSKARI

Korppoosta Houtskariin kulkee Suomen pisin lauttamatka, 9.5 kilometriä. Tällä lauttamatkalla on myös kahvila, jossa tarjolla on niin suolaisia kuin makeitakin herkkuja. Kun Houtskarin Kittuisiin saavuttuaan jatkaa suorinta tietä kohti Mossalaa, vastaan tulee seuraavaksi Suomen lyhin lauttamatka 169 metriä Kivimolla.

Borgbergin näköalatornilta oli hienot maisemat, vaikka vierailuajankohtanamme sataa tihuttikin.

Mossalan leirintäalue hiekkarantoineen oli erityisesti tyttäremme mieleen. Ravintolassa söimme ihan kelpo ruokaa.

INIÖ

Tarkoitus oli lounastaa saaren thairuokaa tarjoavassa ravintolassa, mutta lautan teknisen vian vuoksi se jäi koko saaren tavoin harmiksemme kokematta. 

Kaikkein parhaiten tästä reissusta minulle jäi mieleen hetki kesäyössä Nauvon leirintäalueella, kun vatsa pinkarallaan ravintolan herkkuja loikoilimme koko perhe päivästä vielä lämpimällä kalliolla. Yksi luki, toinen piirsi, kolmas jumppasi ja neljäs kuunteli musiikkia hiljaisella. Hyttysten syönnin yltyessä hermostuttavaksi kömmimme koko sakki telttaan tuumaillen mitä huominen mahtaakaan tuoda tullessaan.


Sitten vielä muutama vinkki matkan suunnitteluun:

Jos rengasmatkailuun on tiukka aikataulu, suosittelen huomioimaan lautta-aikataulun  Korppoosta Houtskariin sen pituuden vuoksi ja samaten harvemmin liikennöivät lautat Iniön ympärillä. Myös sunnuntain harvennettu liikenne kannattaa ottaa huomioon. Kaikki muut lautat ja lossit ovat maksuttomia, mutta matka Houtskarista Iniöön pitää maksaa. FinnFerries-sivulle päivitetään tietoa poikkeuksista, esimerkiksi jos joku lautta ei teknisen vian vuoksi kuljekaan. Lauttamatkat itsessään ovat hauska tapa matkustaa tällaisille maakravuille.

Majoittuminen saarilla kannattaa sesonkiaikaan varata etukäteen. Saaristossa on paljon tapahtumia, jotka perusturistien lisäksi täyttävät saarien elämää.

Telttamajoitukseen löytyy saarissa kolme camping-paikkaa: Houtskarissä Kittuisissa ja Mossalassa, sekä muutama telttapaikka Nauvon Grännäsissä. Viimeksimainitussa telttapaikat loppuivat meidän pystyttäessä telttaa. Varaaminen ei silti ole mahdollista.

Paraisten kaupunkiin kuuluva Seilin saari on myös todella mielenkiintoinen kohde, mutta sinne pitää tehdä erikseen pisto Nauvosta tai Turusta jos mielit yhdistää reissua Saariston rengastiehen. Me aloitimme reissumme Seili-päivällä helposti aamupäivällä Turusta palaten illalla Turkuun, mutta se onkin toisen jutun aihe se.
10.9.2018 Nyt Seilistä täällä.

Suosittelemme Saariston rengastietä lämpimästi rentoon ja kiireettömään matkailuun. 

Kulinaristille saaristo on myös oiva kohde!

Myös Fammo matkalla blogissa on retkeilty rengastiellä. 

Viikonloppuaamupala: briecroissant

kaupallinen yhteistyö ARLA

Huh huh. Ensimmäisestä koko perheen arkiviikosta on selvitty. Lomat ovat siis päättyneet kaikilta ja työt sekä koulut alkaneet. 

Muistelin juuri menneitä lomanloppumisia. Esimerkiksi sitä kun lopetin kotiäidin uran mennen töihin ja lapset aloittivat päiväkotinsa. Ei ollut ihan helppoa se aika sairasteluineen ja kränäisine aamuineen. Välillä piti polkea hoitoon huutavan lapsen kanssa ja miettiä minuutit tarkkaan että ehti ajoissa töihin. Nykyelämä tuntuu jo helpolta kun kaikki suoriutuvat ihan itse matkaan. Tahmaiset aamut lienevät näinä päivinä niitä tiukimpia. 

Vaikka elämä onkin lasten kasvamisen myötä juuri nyt helpompaa - tai hei, ehkä juuri siksi - halusimme juhlistaa ensimmäistä lomanjälkeistä viikonloppua syömällä vähän fiinimmän aamupalan. Mallia otimme tyttäremme kummien kesällä Yyterin mökillä loihtimasta aamusyömisestä. 

Kyse ei ole mistään vaikeasta, vaan hyviä, harkittuja makuja yhdistävästä kokonaisuudesta joka vielä näyttääkin hyvältä. Croissantti halkaistaan, sisään asetellaan siivutettua valkohomejuustoa ja tuoreita vadelmia. Päälle lorotetaan paksua balsamicoa noroina ja nautinto on valmis. 

Valkohomejuustona käytimme yhteistyökumppanimme Arlan Castello luomu Brietä juurikin sen luomuisuuden ja laktoosittomuuden vuoksi. Kyllä maistui hyvältä tujun kahvin kanssa terassilla nautittuna!

Miten sinä hellit itseäsi viikonloppuaamuisin?

Vietnamilainen pannukakku ja Brunssikirja

Vietnamilainen ruoka on koko perheellemme todellista herkkua. Aika ajoin on vain grillattava kalakastikkeellakin maustettua possua tai pyöräytettävä kevätrullat vaihtelevilla täytteillä. Niinpä naulitsin silmäni tiukasti Brunssikirjan pannukakkuohjeeseen, joka kertoi sisältävänsä vietnamilaisiakin makuja. Onneksi näin tein, sillä pannari päällisineen oli todella herkullinen ja helppo. Tätä teen brunssille tai vierastarjottavaksi riisijauhoisena kun kaipaan gluteenitonta tarjottavaa. 

Kuvasta puuttuu kalakastikepitoinen kastike, joka todella kruunaa makuelämyksen. Me lisäsimme kirjassa ohjeistetun pannarin päälle vielä cashewpähkinöitä tuomaan purutuntumaa ja omaa makuaan. 

Brunssikirja - josta ohje siis on - on bloggaajakonkari Jenni Häyrisen ja uudemman bloggaajan Saara Atulan yhteisponnistus. Kauniit ja inspiroivat kuvat yhdessä monipuolisen sisällön kanssa tuovat esille brunssin monimuotoisuutta ja sitä miten brunssista voi rennosti koostaa ihan omanlaisensa. Brunssi on oiva tapa tavata ihmisiä, sisällä tai ulkona. Brunssikirja uusine ideoineen on hyvä lisäys kirjahyllyymme, sillä me rakastamme kutsua vieraita nautiskelemaan ruokapöytämme ympärille, myös erilaisille brunsseille. 

Olen kokeillut blogista myös paahdettuja munakoisoja tahinikastikkeella. Seesaminsieminen kastike oli erityisesti Jukan mieleen. Meillä munakoisot tehtiin grillissä uunissa paahtamisen sijaan. 

VIETNAMILAINEN KATKARAPU-PANNUKAKKU

neljälle

pannukakku 

3 kananmunaa 

2 dl kookosmaitoa 

1 dl riisi- tai vehnäjauhoja

½ tl kurkumajauhetta

2 kevätsipulinvartta silputtuna

1/4 tl suolaa

2 rkl voita paistamiseen

päälliset

4 kevätsipulinvartta

180 g katkarapuja (MSC)

½ ruukkua thaibasilikaa

½ ruukkua korianteria

ituja

(cashewpähkinöitä)

kastike

½ punainen chili

1 valkosipulinkynsi

2 rkl sokeria

2 ½ rkl limetin mehua

1 ½ rkl kalakastiketta

Lämmitä uuni 225 asteiseksi. Laita uuninkestävä paistinpannu keskitasolle kuumenemaan.

Vatkaa pannukakkutaikinan kaikki ainekset yhteen. Kun pannu on kuumennut uunissa, laita sille nokare voita sulamaan. Kaada pannukakkutaikina paistinpannuun ja laita pannu takaisin uuniin. Paista noin 25 minuuttia.

Valmista sillä aikaa kastike. Pilko valkosipulinkynsi ja chili hienoksi silpuksi. Sekoita kaikki kastikkeen aineet hyvin keskenään.

Lisää paistetun pannukakun päälle täytteet. Laita kastike tarjolle vaikkapa pieneen kannuun jotta jokainen voi kaataa siitä sitten mielensä mukaan.

***
Brunssikirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.