Vaaleanpunakuorrutteiset kurpitsa-suklaamuffinssit

Lasten kaverisynttäreille en oikein viitsi tehdä kakkua. Menekki on muutamina kokeilukertoina ollut aika heikko nähtyä vaivaa kohti. Viime vuoden perusteella muffinsseja kyllä meni ja niitä tein taas minikokoisina. Sitä paitsi muffinssit sopivat hyvin Hello Kitty-teemaankin.

Sankari tykkää kovasti kurpitsabrownisseista, joten ajattelin lähteä muffinssien kanssa sille linjalle. Kiinnostavan reseptin löysin PrinsessaVeeran blogista. Karsin siitä hieman mausteita joiden arvelin olevan vieraampia lapsien suuhun tässä yhteydessä, mutta jätin ne reseptiin kyllä sulkuihin. Kurpitsasosetta löytyy meillä pakkasesta. Lisäsin taikinaan tummaa suklaata veitsellä pilkottuina paloina. Tyttärellämme on nyt menossa "vaaleanpunainen-säihkyvä-prinsessa-keiju"-kausi, jonka halusin näkyvän myös kuorrutuksessa. Mielestäni onnistuin hyvin.

Lopputuloksesta syntymäpäiväsankari nuoli mielellään kuorrutukset pois, mutta sanoi ettei pitänyt itse muffinssista. Kauniita kuulemma olivat ja lisäksi hienoja. Me aikuiset kyllä tykkäsimme muffinsseistakin ja aika tarkkaan ne juhlapöydästäkin hävisivät.

Koska sitä kakkua ei ollut, sankarin kynttilät tökättiin puhaltamista varten muffinsseihin.

KURPITSA-SUKLAAMUFFINSSIT
VAALEANPUNAISELLA KUORRUTUKSELLA

1 tl leivinjauhetta
500 g kurpitsasosetta
2 kananmunaa
2,5 dl sokeria
1 dl kasviöljyä
1 tl ruokasoodaa
1 tl kanelia
(1 tl inkivääriä)
(1 tl maustepippuria)
0,5 tl neilikkaa
0,5 tl muskottipähkinää
0,5 tl suolaa
100 g tummaa suklaata pieneksi pilkottuna


kuorrute:
ricottaa
tomusokeria
hunajaa
kanelia
vaaleanpunaiseksi väriksi: punajuurijauhetta tai puolukan mehua tai punajuuren keitinlientä


Laita uuni lämpiämään 180-asteeseen.
Sekoita keskenään vehnäjauhot ja leivinjauhe.
Vatkaa kurpitsasoseeseen kanamunat, sokeri, öljy, sooda ja mausteet.
Sekoita joukkoon veitsellä pilkottu tumma suklaa.
Sekoita joukkoon jauhot, älä sekoita enempää kuin on tarpeen. Lusikoi taikina (silikonisiin) muffinivuokiin.
Paista uunissa noin puoli tuntia. Jäähdytä valmiit muffinssit ritilällä.

Sekoita kuorrutteen aineet keskenään. En huomannut ottaa hommaan mitään mittoja, mutta ricottaa meni varmaan ½ dl-1 desi ja hunajaa siihen noin 1 tl. Ricotan voisi korvata hyvin myös kotimaisella tuorejuustolla. Kanelia humpsautin vain hiukan mauksi. Punajuurijauhetta meni vajaa 1 tl, mutta tuohan nyt on värimakuasia. Tomusokeria laitoin sekaan pienissä erin niin kauan että kuorrutus oli sopivan paksua. Laita kuorrutemassa pursotinpussiin ja pursota jäähtyneiden muffinssien päälle.

Vaaleanpunaista glitteriainetta tumpsauteltiin rikkimenneellä teesihdillä muffinssien pintaan. Tulos oli mukavan tasainen, ainakin verrattuna ensinkäyttämääni "humpsauta suoraan purkista"-tekniikkaan.

Säihkytyksen jälkeen lisättiin vielä helmiäisiä nompparellipalluroita.

Hello Kitty-synttärit

Muita vaihtoehtoja tyttäremme ei 4-vuotis kaverisynttäreilleen esittänyt: ne on oltava Hello Kitty-synttärit. Paljon helpommaksi ei homma olisi voinut mennä, sillä valkonaamaista kissakamaa on maailma pullollaan. Kaupasta hankittiin kuitenkin vain (?) HelloKitty-lautasliinoja, -yllätysmunia ja - jäätelöä. Muut askarreltiin itse.

Kavereita saapui meille seitsemän, osa vanhempiensa kanssa. Kerrankin tarjottavien määrä kohtasi edes hiukan menekkiä ja suuremmilta ylilyönneiltä vältyttiin. Kakkua en taaskaan tehnyt, sillä lapset tuntuvat syövän sitä aika hintsusti.

Meno synttärijuhlilla oli yllättävän maltillista, mutta mukavaa silti tuntui olevan. Tyttäremme sai hienoja lahjoja ja nautti silminnähden kavereidensa seurasta. Sitten ruokablogin kannalta olennaiseen eli tarjottaviin:

Hello Kitty-piparit leivottiin tutulla ohjeella. Rusetin ja kasvojen ääriviivat tehtiin pikeerillä, kasvojen "väritys" melko löysällä tomusokeri-vesiseoksella. Pikeeritäytteiset piparit ovat meinaten usein olleet turhan kovia. Kissan viikset, nenu ja silmät on tehty erilaisilla nompparelleilla. Ne on aseteltu paikalleen pinsettien avulla heti tomusokerikuorrutteen lisäämisen jälkeen.

Synttärisankarin koristelemia pipareita.

Isoveljen koristelemat Hello Kittyn kasvot.

Koristelua varten ostettiin tehtäväkirja...

...josta sitten leikattiin Hello Kittyn kuvia erilaisiin tarkoituksiin. Pienet kuvat keihästettiin coctailtikkujen nokkaan...

...jotka taas kiinnitettiin nakinpätkiin.

Isommat Hello Kittyn-kuvat teipattiin pilleihin. Tehtäväkirjan keskiaukeamalta löytyviä tarroja hyödynnettiin kutsujen teossa.

Onneksi Hello Kitty-jäätelöpakkauksen sisällä olevat puikotkin oli koristeltu kissankuvin. Hetken jo pelkäsin että ne ovat vitivalkoisia eikä teemanmukainen jäätelöys tule ilmi.

Yllätysmunista jokainen sai pikkuruisen Hello Kittyn, jonka tietysti sai mukaan kotiinsa. Me emme ole harrastaneet synttäreiltä mukaansaatavia lahjoja, mutta nyt sellainen tuli ikäänkuin vahingossa.

Lähinnä aikuisia varten tein kylmäsavulohikakun. Tällä kertaa pohjaan käytettiin Rostenin Jurmon saaristolaisleipää. Salaattina käytin Mimis:n salaattimix:iä. Viimeksimainittu toimi ulkonäöllisesti paremmin kuin edellisellä kerralla käyttämäni pinaatti.  Laitoin tarkoituksellisesti salaatin "valumaan yli" suolaisen kakun reunoilta - vaikutelma oli minusta hieno. Tätä taiteellisuutta Jukka kommentoi huomauttamalla salaatin vähän levahtaneen.

Synttärisankari itse kommentoi tarjottavia: "Kurpitsamuffinssit ei kyllä ollu hyviä, suklaamunat oli herkkua". Itse tykkäsin muffinsseistakin, joten niiden ohjetta pukkaa lähiaikoina.

Annosten stailausta

riisi, kanakastike, rakuunaporkkanoita

mandariinia

lettu ja hedelmiä

maksalaatikko

viili

"Äiti ota kuva munkin viilistä!"

Annokset stailannut poikamme kuusivuotiaana. Alimmainen stailaus on kolmivuotiaan tyttömme.

Mummulakeikalla lihaa tiloilta

Viikonloppu meni leppoisasti Mummulan patojen äärellä Köyliössä. Poitsumme söi varmaan puoli kiloa mummun rakuunaporkkanoita ja tyttö olisi mussuttanut loputtomiin suklaaruutuja.

Nakkisoppakin maistui!

Riitan kirppiskahviosta Eurasta löysimme Hans Välimäen kirjan Koti keittiössä kolmella eurolla. Ei paha. Kirjasta on onnistuneesti testattu Tilliliha, joten luottoa resepteihin riittää.

Mummu ja pappa olivat tuoneet laivatuliaisina lapsillemme hauskoja, jalallisia muffinssimuotteja ja säkillisen m&m-karkkeja. Molemmat muksut puristivat saamiaan lahjojaan koko kotimatkan ajan sylissään, unissaankin. 

Kotimatkalla piipahdimme Huittisissa hyvin sympaattisessa Wanhan WPK:n talossa. Kuvat ovat kahvilan puolelta.

Olimme sopineet hakevamme kahvilan puodista Viskilän tilan eettisesti kasvatettuja Kukonpoikia. Jäljellä oli  kovan menekin vuoksi enää koipi-reisiä, mutta se passasi meille vallan hyvin. Saa nähdä mitä kotikeittiössä saamme aikaan herkkukoivista, ravintola Juuressa kun kukonpoikia on tullut jo maistettua.

Seuraava pysähdyksemme ajoittui Punkalaitumelle, mistä haimme luomunautaa Jukan kotilihasta. Laadukkaat lihat ovat tuttuja entuudestaan. Kun Jukka tänään paistoi meille pannulla ulkofilettä, en ollut yhtään yllättynyt siitä, miten mureaa ja maistuvaa se oli.

Humppilan Kyläpelimannista ostettiin vielä peruna-kauraleipä ja ruisleipä. Molemmat yltiöhyviä!

Tämä postaus oli siis ylistys kotimaisille tuotteille ja tuottajille, jos se jollekin jäi epäselväksi. Ja mummulalle!

Tulisipa kevät!

Jännä nähdä,
pukkaako kevään tullen syksyllä istutettu raparperi maasta.
Jännä nähdä myös, sulaako kaikki tämä lumi ikinä. 

Yrtit kotopihasta olisi tosi pop, samoin villiyrtit. 

Aarre, kaljaa ja verta

Äitini kirjahyllystä löytyi AARRE. Se on mustakantinen, paksu vihko ja sisältää reseptejä seitsemänkymmenen vuoden takaa. Mammani eli äidinäitini oli tuolloin vasta nuori tyttö ja kävi jonkinsortin talouskoulua. Oikealla musteella kirjoitettu teksti haalenee välillä, kunnes kynä on taas kastettu musteeseen ja kirjaimet vahvistuvat.

Kirjanen on itselleni jo nyt Hyvin Rakas sen tunnearvon vuoksi. Väitänpä kirjan olevan myös tulevaisuudessa ahkerassa käytössä, sillä se sisältää meille hyvin mielenkiintoisia ja yllättävästi tähän aikaan sopivia ohjeita. Maininnan ansaitsevat ainakin pinaattimuhennos, uunissa paistettu lahna, kukkakaalisosekeitto, kirnupiimäkorput, lampaanpaisti, porkkana-puolukkapuuro ja Homburgin hauki.   Tekstistä löytyy nykykieleen hassulta kalskahtavia ilmaisuja kuten "gratineerattu", "käristetään", "ei enempää eikä vähempää", "kasti" kun tarkoitetaan kastiketta ja "ruskeutetut".  Lihat pestään aina ennen valmistusta kuumaan veteen kastetulla pyyhkeellä.   Vieraamman kuuloisia aineita ovat pesty margariini, lakmuspaperi ja atamani.  Yllätyimme kun tarveaineista löytyi ka(a)prista. Kanaa käytetään vain yhdessä ohjeessa - kokonaan paistettuna, mutta vasikkaa sisäelimineen sen sijaan löytyy monesta lihareseptistä: munuaisia paistellaan ja keuhkoja muhennetaan sydänten kera.

Ensimmäisenä kokeiluun päätyivät Dilliliha lampaanlavasta ja Verivanukas. Tilliliha onnistui muuten hyvin, mutta kastikkeesta tuli ihan liian suolainen.

Verivanukas oli meille ihan uusi tuttavuus. Minulle ei ihan ole selvinnyt, onko verivanukas sama kuin palttu? Toisaalta moniin veripalttuohjeisiin näyttäisi tulevan myös sianlihaa, kun tähän reseptiin tulee vain verta.  Taikina oli  hyvin samanlainen verilettujen kanssa. Seuraavaksi päätyisin verilettujen paistoon, sillä siinä pääsee paljon helpommalla ja lättyjen voissa rapsakaksi paistettu pinta on namia. Toki tämän vanukkaaseenkin voi jälkikäteen paistaa rapean pinnan pannulla, mutta se onkin toinen vähti se.

Joka tapauksessa verivanukas oli hyvää. Ehdottoman raikastava lisä lusikoitiin puolukkaomenamarmeladipurkista.

VERIVANUKAS

(Ohje kirjattu tähän juuri niin kuin äidinäitini on sen kirjoittanut. Suluissa omat lisäykset.)

½litraa verta

4 dl kaljaa tai maitoa

1 muna

4 rkl rasvaa tai voita

1 sipuli pieneksi silputtuna

1/4 rkl siirappia

noin 200 g kark. ruisjauhoja

suolaa, valkopippuria, meiramia

Veri siivilöidään, vatkataan hyvin, sekoitetaan hyvin maidon tai kaljan kanssa, mausteet ja muna lisätään, sekä hienonnettu, rasvassa käristetty sipuli. (Välihuomautuksena sanottakoon, että jos sulatat veren pakkaslämpötilasta, tee se jääkaapissa ja varaa aikaa vähintään yön yli. Me käytimme kaljana Nokian Panimon Talvikeisaria.). Karkeita ruisjauhoja vispilöidään sekaan niin paljon, että seoksesta tulee sopivaa. Paras on paistaa kokeeksi vähän paistinpannussa. (Meillä meni tasan tuo 200 g). Vanukasvuoka voidellaan ja jauhotetaan korppujauhoilla, vuoka täytetään 3/4, kansi päälle tai sidotaan voipaperi päälle.

(Verivanukas paisuu voimakkaasti vuoassa, joten kannattaa tosiaan jättää varaa kannen alle). Vanukas keitetään vesikattilassa hellalla 2 ½ tuntia tai uunissa vesipannussa. (Minä laitoin vanukasvuuan tilavampaan uunivuokaan, johon lisäsin runsaasti lämmintä vettä. Vesi kypsentää vanukkaan lempeällä lämmöllään. Asteita uunissa oli 175). Tarjotaan puolukkahillon tai voisulan kanssa.

Lampaasta tehdyn Dillilihan ja lämpimien verivanukaspalojen kanssa lautaselle päätyi puolukkaomenamarmeladia ja voissa paistettuja kaskinauriskuutioita.

Tänään, vuorokautta myöhemmin paistoin kylmiä verivanukaspaloja voissa pannulla sen jälkeen kun laiskan miehen röstiperunat eli Karavaanarisinkut olivat kypsiä. Maut menivät hienosti yhteen, kun lisänä oli pinaattia ja puolukkaomenamarmeladia. Arjen pikaruokaa!

Prinsessan possua

Olipa kerran Prinsessa ja Herra Prinsessa. Ja on edelleen. 

Meillä oli ilo saada kutsu heidän valtakuntaansa toisen bloggaavan perheen kanssa viime lauantaina. Luomucavan siemailun lomassa saimme nauttia keväisestä, italiahenkisestä ateriasta. Kyllä kelpasi! 

Alkuun nautimme meloneita ja katkarapuja rucolapedillä. Herkän kauniin värinen salsa oli pyöräytetty tomaatista ja -en millään muista mistä muusta. Apua! Hyvää se oli joka tapauksessa.

 Pääruuaksi saimme sitruunaisen raikasta vuonankaali-sienisalaattia ja salvialla täytettyjä possukääröjä. Söin enemmän kuin kaksi, samoin Jukka.

Jälkiruuaksi nautimme kahvin kera samettista, rouskuvin paloin täytettyä semifreddoa.

Lisäilen linkkejä tänne resepteihin, sikäli mikäli hänen Korkeutensa niitä laittaa omaan Prinsessakeittiö-blogiinsa.  Nyt löytyy, täältä.

Aikuiset nautiskelivat jutustelusta keskenään, meidän pieni prinsessamme iloitsi kissojen paijaamisesta.

Ihana lauantai!

Kevätlammas

Otimme viimeisen lampaanjalan pakkasesta sulamaan sunnuntain ruokaa varten. Sen jälkeen ruvettiin etsimään sopivaa reseptiä sille. Sellainen löytyi aika helposti Silver Spoonista. "Abbacchio alla romana" on ymmärrykseni mukaan "lammasta roomalaiseen tapaan", mutta kirjassa homma oli englannistettu otsikolla "roman spring lamb".

Vaikka lammas on nyt loppunut pakkasestamme, tulee karitsareseptejä löytymään jatkossakin blogistamme. Tilasin nimittäin tänään uuden karitsan. Langan toisesta päästä kysyttiin tosin ensin: "Elävänä vai kylmänä?".

ABBACCHIO ALLA ROMANA

noin neljälle

1 kg karitsan takajalka

vehnäjauhoja

3 rkl oliiviöljyä

3 oksaa tuoretta rosmariinia (tai paljon pärräystä ja kuivaa vastaavaa)

4 tuoretta salvian lehteä (tai paljon pärräystä ja kuivaa vastaavaa)

1 valkosipulinkynsi murskattuna

1,75 dl valkoviiniä

5 rkl valkoviinietikkaa

1,5 dl vettä

4-6 perunaa, siivutettuna

suolaa

mustapippuria

Lampaan takajalasta pitää poistaa ensin luu, jolloin siitä saadaan paisti. Sitten liha pilkotaan kuutioiksi ja homma onkin jo hyvällä alulla.

Laita pannulle öljyä ja kuumenna. Kieritä lihapalat jauhoissa ja paista noin 10 minuuttia pannulla kovassa lämmössö, kunnes lihoihin tulee kaunis pinta yltympäriinsä. Mausta suolalla ja pippurilla, lisää rosmariini, salvia ja valkosipuli. Kääntele lihapaloja useasti, jotta ne imevät itseensä ihania yrttimakuja. Yhdistä viini ja valkoviinietikka keskenään. Lisää lihapalojen joukkoon ja keitä kunnes melkein kaikki neste on haihtunut. Tässä vaiheessa laitoimme setin uunivuokaan, sillä meillä ei ole tarpeeksi suurta vuokaa jolla saisi ruskean piannan lihoihin. Lisää joukkoon vielä 1,5 desiä kiehuvaa vettä ja perunat. Peitä (foliolla)  ja kypsennä 180 asteisessa uunissa kunnes perunat ovat kypsiä. Ohjeen mukaan tähän menee puoli tuntia, mutta meillä meni reilusti enemmän. Tunti lienee lähempänä totuutta. Tarjoa lämpimänä.

Lampaanjalan ja pottujen kanssa tarjottiin salaattisekoitusta balsamicolla, suolalla ja mustapippurilla ryyditettynä sekä uunitettuja kirsikkatomaatteja. Viimeksimainittuihin löytyy ohje täältä. Tällä kertaa veta jätettiin lisäämättä. Kuvassa tomaattikaunokaiset ovat vasta sukeltamassa uuniin.

Viininä oli sekä ruuan seassa että laseissa Italian Friulista tuleva Villa Canlungo Pinot Grigio. Valkoviinin hapokkuus ja sitruksisuus toimi hienosti tämän lammasruuan kanssa.

Master Chef tuomarin keväinen herkkuhauki

"Kyllä ilman kermaakin voi saada aikaan maistuvaa ruokaa", tokaisi mieheni haarukoidessaan tätä annosta. Minä nyökyttelin vieressä suu täynnä haukea ja keväisen ihania makuja. Lautasellamme komeili timjami-valkosipulivoissa paistettua savolaista haukea (Jukan isältä saatua), tomaatticoncassea, hernepyrettä ja voista valkoviinikastiketta.

Jukka löysi tiistaisettimme äskettäin ilmestyneestä FINE Viini&Ruoka-lehdestä numero 11. Yhtenä aiheena julkaisussa oli lehden Alkon perusvalikoimasta valitsemat sata parasta viiniä. Listaamisen tarkoituksena on lehden toimituksen mukaan helpottaa kuluttajan valintaa siinä, mitkä viinit ovat parhaimmillaan juuri nyt. Artikkelissa MasterChef tuomarinakin tunnettu Risto Mikkola on kehitellyt menun muutamien viinien ympärille.

Alkupalaksi tarkoitettu ohjerypäs, joka kiinnitti Jukan huomiota, oli tehty Cloudy Bay Sauvignon Blanc 2010 ympärille. Hinta, 26 euroa, tökkäsi (arki)käyttöömme liian kalliina, joten kyselimme Alkosta vastaavahkoa "halpisversiota". Sellaiseksi meille esiteltiin 11 euron hintainen, niin ikään Uusi-Seelantilainen Vicarage Lane Marlborough Sauvignon Blanc. Pidimme viiniä hyvänä valintana. Siitä löytyi trooppista hedelmää ja miellyttävä jälkimaku. Knoppitietona mainittakoon Alkon sivulta löytynyt tieto: kyseessäolevan valkoviinin tekopaikan, Vicarage Lanen viinitalon  johtaja heilastelee suomalaisnaisen kanssa ja pullon etiketin on suunnitellut suomalaistaiteilija Sirpa Alalääkkölä.

Sitten jo itse ohjeisiin, jotka takasivat kauniin ja harmonisen makunautinnon. Vaikka osasia näyttää olevan paljon, oli kokonaisuus oikeasti nopea ja helppo toteuttaa.  Lapsemme eivät (tietenkään!) tykänneet setistä. Ulkonäkö oli kuulemma keltainen ja vihreä, maku liian voinen eikä kalakaan ollut hyvää. Me aikuiset kuitenkin suosittelemme!

Tässä ohjeet siinä järjestyksessä kuin minä aloitin niiden tekemisen.

TOMAATTICONCASSE

4 kpl luumutomaatteja (tai 10 kirsikkatomaatteja)
1 valkosipulinkynsi hakkeena
1 rkl valkoviinietikkaa
½ dl oliiviöljyä
tuoretta timjamia
suolaa
sokeria
mustapippuria

Leikkaa tomaatit neljään lohkoon ja poista siemenet. Leikkaa tomaattifileet pieniksi kuutioiksi. Yhdistä raaka-aineet kattilassa ja hauduta niitä 85 asteessa 5 minuuttia. Minulla seos pääsi koko ajan yli tuon astemäärän, mutta hyvää oli silti.

KATAJANMARJA-GIN BEURRE BLANC

1 dl valkoviiniä
½ dl sitruunamehua (=1½ luomusitruunaa)
1 dl sipulia
10 kpl katajanmarjoja murskattuna
200 g (voimakassuolaista) voita

Laita kaikki ainekset, paitsi voi, kattilaan. Hauduta kunnes nestettä on jäljellä 1/3. Siivilöi liemi, kaada neste takaisin kattilaan ja kuumenna. Lisää huoneenlämpöistä voita kattilaan 1 rkl kerrallaan koko ajan voimakkaasti sekoittaen ja lämpöä säädellen. Älä keitä, ettei kastike leikkaa. Tarkista maku kun olet lisännyt kaiken voin.

HERNEPYREE

2 dl kasvislientä
400 g pakasteherneitä
suolaa
valkopippuria

Laita kaikki ainekset kattilaan. Kiehauta. Kaada seos tehosekoittimeen ja sekoita pyreeksi. Paseeraa pyree siivilän läpi ja kuumenna kattilassa. Tarkista maku.

PAISTETTU HAUKI

600 g nahatonta haukifileetä
2 kpl valkosipulinkynsiä viipaleina
100 g voita paistamiseen
4 oksaa tuoretta timjamia
sormisuolaa

Sulata voi paistinpannussa ja odota kunnes voi ruskistuu hiukan ja tuoksuu pähkinäiselle. Lisää hauki "nahkapuoli" alaspäin sekä valkosipuli ja timjami. Pidä pannu pyörivässä liikkeessä ja säätele lämpöä pannua liikuttaen niin että voi ei pala. Paista 2-3 minuuttia ja lusikoi voivaahtoa kalapallojen päälle paistamisen aikana. Käännä kala ympäri. Poista pannu liedeltä ja anna kalan levähtää hetki. Ripottele pinnalle sormisuolaa ja tarjoa välittömästi.

Viherpipertäjän kotitekoiset perunalastut

Toisinaan selailen Tastespottingia puhtaasti ihailumielessä. On mielenkiintoista katsoa, mitä maailmalla on tehty ja ihastella upeasti otettuja kuvia. Usein klikkaan suosikkikansioon reseptin jos toisenkin. Tällaiselta nettiretkeltä tarttui mukaani myös friteerattujen perunoiden ohje, joiden koristukseksi oli laitettu kauniita lehtiä. Ihastuin "La Receta de la felicitaid"-blogin ideaan ja päätin toteuttaa homman heti kun saisin pitkään himoitsemani mandoliinin ostettua.

Kyselin naamakirjassa suosituksia mandoliinin ostoon ja parin henkilön kehuttua Tokyokania päädyin ostamaan mandoliinimme sieltä. Jukka oli aluksi vähän nuiva uutta hankintaa kohtaan, mutta tänään testattuamme vehjettä sain vakuutettua hänetkin mandoliinin ehdottomasta tarpeellisuudesta ja kätevyydestä.

Paikallisesta marketista löysin mukavan salaattisekoituksen, Mimis:n salaatti mix:n. Kotimaiseen tuotteeseen on kerätty käsin rucolaa, punamangoldia ja tatsoita. Viimeksimainittu oli itselleni uusi tuttavuus, jota pidin kauniina pikkaraisine sydämenmuotoisine lehtineen. Maussa oli paljon samaa kuin pihatähtimössä, josta pidän kovasti. Näillä täytin perunasiivuja.

pikkuruisia tatsoin lehtiä

Koko perhe piti rapsakan maistuvista, keväisen kauniista sipseistä. Nyt vain odotellaan kevättä ja kesää jolloin perunoiden väliin saadaan likistettyä myös villivihreitä.

VIHERPIPERTÄJÄN PERUNALASTUT

rypsiöljyä

perunoita

yrttejä tai muita pikkulehtisiä kasveja

sormisuolaa

Pese perunat hyvin, kuori halutessa. Siivuta läpinäkyvän ohuiksi esimerkiksi mandoliinilla. Nyppäise yrteistä tai pikkusalaateista sopivat lehdet. Laita perunasiivun päälle lehti tai kaksi.

sydämen saat asettamalla kaksi lehteä limittäin

Peitä lehdet ja perunasiivu toisella perunalla. Perunat pysyvät hyvin yhdessä, kunhan lehti ei mene reunoille asti. Alkuperäisessä ohjeessa kehotettiin olemaan pesemättä pottuja, mutta kyllä ne pestytkin yhdessä pysyivät.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa 160 asteiseksi. Käytä apuna digitaalista paistomittaria niin että laitat lihaan työnnettävän anturin lillumaan öljyyn. Normaalisti friteeraan 180 asteisessa öljyssä, mutta tuo oli liian kova lämpötila ohuille perunalastuille. Laske tuplaperunasiivut varovasti kuumaan öljyyn. Kääntele ja nosta kun siivut ovat kauniin kullan ruskeita. Tähän menee minuutti tai kaksi. Laita friteeratut lastut valuttamaan ylimääräiset öljynsä talosupaperin päälle. Ripsi ylle sormisuolaa. Älä hätäänny vaikka lehdet eivät näkyisi kunnolla perunasiivujen läpi heti kattilasta tullessaan. Pottujen kuivuessa ylimääräisestä öljystä ne paljastavat sisuksensa paremmin. Tarjoa piakkoin.