Finlandia Caviar Shop & restaurant - myös arkeen

Kaviaaripuoti kuulostaa pelkältä ylellisyydeltä ja juhliin kuuluvalta asialta. Minä olen lähiakoina tuumannut, mikseipä arkeenkin ripsahuttaisi silloin tällöin pientä luksusta. Sillä arkihan glitteriä kaipaa, juhlassa sitä on jo ikäänkuin itsellään. Samaa tuumailee Finlandia Caviar Shopin omistaja Valeria Hirvonen. Hän suosittelee puotinsa tuotteista mätiä arkeen ja kaviaaria juhlaan. Sampanjan tai vodkan kera, tietysti. 

Venäjältä elämänmatkansa aloittanut Valeria Hirvonen on valloittava, pilkesilmäinen nainen. Poikansa Kirillin kanssa hän pyörittää paraatipaikalla Etelärannassa nyt kaviaari- ja mätipuotia, josta saa myös ostereita. Shopista saa pikkumaistiaisia, erilaisia maistiaismenuja tai ostaa kotiinsa sekä mätiä että kaviaaria ja niistä tehtyjä tuotteita. Kaikessa aistii asiantuntevuuden ja huolellisen tekemisen, mutta rennosti ja lämmöllä toteutettuna. 

Minulla oli ilo päästä mukaan Caviar Shopin pressitilaisuuteen, jossa puotia ja tuotteita esiteltiin. Illassa oli paljon hymyä ja ihastelua!

Opin tilaisuudessa uuden tavan syödä kaviaaria: Nuolaise ensin kämmensyrjä puhtaaksi, nakkaa päälle kaviaaria ja syö. Pidin tästä tavasta paljon enemmän kuin helmiäis- tai hopealusikoista. Tämä tapa asettaa kaviaarin pois siitä pelkän luksustuotteen boksista. Maku ja fiilis kohtaavat hienosti toisensa. Mieleen hiipi väkisinkin sensuellit treffit jolloin kaviaaria sopisi laittaa muuaallekin kuin kämmenselkään...Muttei sentään Caviar Shopissa!

 

Ostereita meille tilaisuudessa avasi  moninkertainen ostereiden avaamismestari Johan Schlag. Osterit Caviar Shopissa ovat aina tuoreita. "Miten juuritämänlajisia ostereita kuuluu syödä?" sai rennon vastauksen: "Miten haluat!" jota seurasi eri vaihtoehtojen esittely. 

Suosittelen lämpimästi suuntaamaan Finlandia Caviar Shop & restaurantiin nautiskelemaan mätiä tai kaviaaria vaikkapa arjen iloksi. Täältä saat myös erikoisemmat mädit vaikkapa joulun tai uuden vuoden juhlapöytiin.

Lisää tietoa ja turinaa tilaisuudesta löytyy Viinipirulta ja Kulinaarimurulan Jaanalta.

Ruokaa omasta maasta

Suomalaisuus on ollut kovin pinnalla lähipäivinä myös itsenäisyyspäivän vuoksi. Meidät haastettiin osaltamme pohtimaan, mitä suomalainen ruoka meille merkitsee. (Tyyli on kuin Linnan haastattelussa, huomaattekos.)

Suomalaisen ruoan suosiminen meidän taloudessa on helppoa, sillä meillä se tarkoittaa pääasiassa lähiruokaa. Lihat ostamme suoraan tiloilta, jolloin tiedämme eläinten oloista. Kalat hankimme pääosin torilta, jolloin saamme varmasti luotettavaa tietoa siitä mistä ja milloin kalat on nostettu. Juurekset hankimme soveltuvilta osin kotimaisina, sillä muualta rahdatut versiot vain tuntuvat jollainmuotoa järjettömiltä. Maito on aina kotimaista. 

Keväällä osallistuimme Blogiringin Sinivalkoinen jalanjälki-kampanjaan, jossa tuli kiinnittää huomiota erityisesti tuotteiden suomalaisuuteen. Kampanjan myötä huomasin, että tietoisesti etsimällä suomalaista tuotetta jo suunniteltuihin ruokiin törmäsin itselle ihan uusiin juttuihin ja variaatioihin. Olen jatkanut kotimaisen vaihtoehdon etsimistä tuon jälkeenkin ja yllättynyt välillä iloisesti jonkun itselle uudelle tuotteen edessä. Selkeät merkinnät helpottavat valintoja ja ovat ohjaamassa ostoksia oikeaan suuntaan. 

Näinä tiukkoina aikoina voisi jokaisella olla aika pysähtyä miettimään omia kulutustottumuksia. Ostamalla enemmän suomalaisia tuotteita tuemme suomalaista työtä ja tuotantoa. Valintojen ei tarvitse olla mittavia, kunhan vain jokainen teemme oman osuutemme. Yksi lisäeuro kuukaudessa jokaiselta suomalaiselta tuottaisi  vuodeksi 1500 työpaikkaa Suomeen. 

Voisiko esimerkiksi joululahjaksi ostaa kotimaisia herkkuja, vaikkapa jotain ihanaa glögiä ja suklaata? Olisiko joulupöytään aiheellista nostaa kotimaisia juustoja? Voisiko lahjaksi antaa lahjakortin kotimaisia raaka-aineita suosivaan ravintolaan, vaikkapa Mustion Linnankrouviin, Nokkaan tai Chef & Sommelieriin?  

Maista Suomi-kampanjan sivulla voit osallistua suomalaisen tuotepaketin arvontaan. Voit myös osallistua kampanjaan viestimällä mitä suomalainen ruoka sinulle on. Ota kuva aiheesta ja tägää se facessa, Instassa tai twitterissa #maistasuomi.

***

Yhteistyössä Elintarviketeollisuusliitto ry

Aprikoosinen lammaspata

Lammas on perheellemme tosi mieluinen liha. Se on myös ainoa liha, jonka myötä olemme päätyneet niin kaameaan lopputulokseen ettei lihaa pystynyt edes syömään. Kokeilussa oli jokin uusi resepti ja vieraita pöydän äärellä, tietysti. Onneksi olivat tuttuja vieraita. Monen vuoden takainen episodi on yhä mielessä, mutta lukuisat onnistuneet lammasruuat ovat valaneet syvän uskon lampaan herkullisuudesta. Ompa muutaman kerran saatu kehujakin "vaikken yleensä tykkää lampaasta" ja äitini peräti käännytettiin lammastykkääjäksi. 

Taas kerran vieraita saadessa kölpättiin pari pitkään muhitettavaa lammaspalaa pakkasesta ja käärittiin hihat. Lopputulos oli oikein mainio!

Tämä resepti on Nigel Slaterin käsialaa, joskin suurustimme kastikkeen.

LAMMASPATA APRIKOOSILLA

1,5 kg karitsan niskaa
vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria
3 rkl oliiviöljyä
2 sipulia
1 tl kuminansiemeniä
2 tl jauhettua korianteria
½ tl kuivattua chiliä
2 valkosipulin kynttä
3 cm tuoretta inkivääriä
1 sitruunan kuori nauhoina
kanelitanko
250g kuivattuja aprikooseja
750 ml vettä
2 rkl perunajauhoa suurustukseen
2 rkl minttua koristeluun

Laita uuni lämpenemään 120 asteeseen. Ripottele lihojen pintaan suolaa ja pippuria. Pyörittele sen jälkeen lihapalat jauhoissa. Ruskista lihoja hetki oliiviöljyssä pannulla. Nosta lihat uunivuokaan tai pataan. 

Puhdista pannu ja laita lisää oliiviöljyä. Paista sipuleita muutama minuutti tai kunnes ovat pehmenneet. Lisää pannuun kumina, korianteri ja chili. Silppua valkosipuli sekä inkivääri ja lisää ne pannuun. Lisää vielä kanelitanko, puolet sitruunankuorinauhoista ja aprikoosit. Jätä puolet sitruunan kuorista koristeluun. Lisää vielä vesi pannuun. Kun kastike on lämmennyt kiehumispisteeseen, kaada seos uunivuokaan lihojen päälle.

Peitä pata kannella tai foliolla. Anna padan hautua uunissa noin neljä tuntia. Jos sinulla on kiire, voit kypsentää pataa 160 asteessa noin puolitoista tuntia. Me pidämme pidemmästä haudutusajasta. Tarkista kastikkeen maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Nosta lihat padasta ja kaada paistoliemi paistinpannuun. Sekoita perunajauhot noin puoleen desiin kylmää vettä. Kaada vesijauhoseos kastikkeeseen. Kiehuta hetki jotta kastike saostuu. Lisää pannuun loput ainekset uunipadasta. 

Kastikkeen saostuessa, irrota lihat luista leikkuulaudan päällä. Laita lihat tarjoiluvadille ja kaada kastike lihojen päälle. Koristele lopuksi sitruunakuorinauhoilla ja hienonnetulla mintulla.

Tarjoa esimerkiksi granaattiomenoidun kuskusin kanssa.

Mustion Linnankrouvi on täynnä tunnelmaa

Takan lämpö ja rätinä toivottaa lämpimästi tervetulleeksi Mustion Linnan Linnankrouviin. Tyylikkäästi katetut pöydät ja joulukoristein kaunistettu sali virittävät mielen juhlatunnelmaan. Itsenäisyyspäivän illallinen perheen kesken on alkamassa. 

Raaseporissa, lähellä Lohjaa sijaitseva Mustion Linnankrouvi on tuttu meille jo ennestään, muttei talviaikaan. Toivoin lunta kaunistamaan maisemia juhlaillaksi. Sitä tulikin päivällä suurien hiutaleiden muodossa, jotka valitettavasti sulivat pian vesipisaroiden putoillessa armottomina maahan. 

   

Pidän Linnankrouvissa eniten sen tunnelmasta. Siinä on paljon lämpöä, hiukan kummitusmaisuuttakin ilman pelottavuutta ja hiukan historiaa. Ruoka sen sijaan on ihan tätä päivää. Linnankrouvi luottaa paikallisiin pientuottajiin, joka todella näkyy ja maistuu. Lapset ovat tänne myös tervetulleita ja heidät huomioidaan hienosti asiakkaina. 

Alkuun me perheen naisväki otimme Linnankrouvin omenaista glögiä, minä calvadoksella, nuorempi ilman. Rusinoiden tilalla Mustiossa oli karpaloita ja pinnalla kellui omenapaloja. Ihanan erilainen, mutta selkeän glöginen alkujuoma. 

Keittiöntervehdyksenä eteemme laskettiin siikatartaria, perunasalaattia ja mätiä. Lapset saivat myös tämän annoksen. He pitivät eniten perunasipsistä. 

Molemmat lapset ottivat pääruuiksi lihapullat ranskalaisilla. Tarjolla olisi ollut myös listan annokset puoleen hintaan. 

Kuukausittain vaihtuva ala carte lista oli suppea, joskin kaikilta osin houkutteleva. Alkuruuista maistoimme molemmat, pääruuista jäi maistamatta kala maa-artisokalla ja hasselpähkinällä. Jälkiruuista jäi kokematta pientilajuustot. 

Minä otin alkuun "metsäsieniä, kuusenkerkkää ja vuohen gruyére-juustoa". Lautasella oli ilokseni monelle tuttujen kantarellien ja suppilovahveron lisäksi myös yhtä lempisienistämme, orakasta. 

Jukan valinta alkupalojen osalta osui lohipastramiin. Lautaselta löytyi myös wasabimajoneesia ja viiriäisen uppomunaa. Kuinka tarkkaa hommaa viiriäisen uppomuna mahtaakaan olla, sillä sisus tosiaan oli ihanan valuvaa niinkuin kuuluukin.  

Pääruuaksi valitsin peuraa, joka tarjoiltiin risi-pastan ja herkkutattien sekä sherrykastikkeen kanssa. Parasta loistavassa annoksessa oli peuran savuisuus, joka maistui juuri sopivan selkeästi, muttei jyräävästi. Peuraa oli myös annoksen yrttisessä makkarassa. Tämän lautasen myötä pääsin maistamaan ensi kertaa jäkälää ravintolassa. Enemmän kuin makua, jäkälässä oli hauskaa, rapean kevyttä rakennetta. Idea oli myös mainio, sillä peurahan syö jäkälää. 

Jukka valitsi pääruuakseen sorsaa, joka tarjoiltiin sekä muhevaksi muhitettuna koipena että hienon mureana rintana. Voi miten hyvää kokonaisuus olikaan sipulisen perunapyreen kera!

Jälkiruuissa oli kovasti ajatusta. Itse valitsin tammenterhoa ja mesiangervojäätelöä. Tammenterhot on poimittu Linnan omasta puutarhasta. Opimme, että parkkihappojen poistamiseksi terhoja pitää liottaa peräti kymmenen päivää vaihtaen vettä ahkerasti. Pähkinäinen pallo oli kovasti mieleeni, mutta mesiangervojäätelö aivan liian vahvan makuinen. Pidän kovasti mesiangervon mausta ja käytämme sitä kotonakin, mutta nyt maku vain oli liian voimakas. 

Jukan jälkiruuassa tapahtui niin paljon että putosin jossain vaiheessa kärryiltä. Sorbetti oli ainakin maustettu Linnanpihan omilla mustaseljankukilla. Makuina oli myös hunajaa ja Jukan erityisesti hyvänä mainitsemaa timjamia. Pöydässä kaadettuun kastikeeseen oli makeuden tasapainottamiseksi uutettu myös leppää, mikä oli kovasti omaperäistä. 

Lapset eivät halunneet jälkiruokia, vaikka tarjolla olisi ollut luumujäätelöäkin tai glögisorbettia. 

Koko iltamme maksoi 175 euroa, johon kuuluivat ruuat, glögit, neljä lasillista viiniä, kahvi sekä lasten mehut. Ostimme lisäksi myös Mustion Linnan omaa viinietikkaa mukaan Linnankrouvin puodista. Kokonaisuus oli oikein hieno ja todella maukas. Annokset olivat myös niin kookkaita, että olimme varsin täynnä Linnankrouvista poistuessamme. Palaamme varmasti taas herkuttelemaan Linnankrouvin antimia ja suosittelemme samaa kaikille!

 

Linnan Krouvi

Mustion Linna

Plantui - kasvattamisen riemua

 

Alkusyksystä meille muutti Plantui. Se on yrttikasvattamo, jossa ei multaa ole lainkaan. Lisäravinnoitettu vesi ja Plantuin omat lamput huolehtivat yrttien kasvusta. Helppoa kuin mikä! Plantuin voisi sijoittaa vaikka ikkunattomaan huoneeseen ja se tuottaa satoa. Tätä aparaattia tosin ei tarvitse piilottaa, sillä ainakin meidän silmäämme se on kaunis. Musta ja punainenkin versio löytyy, jos omaan keittiöön tämä valkoinen ei ole paras. Plantui on myös hiljainen. Erilaisia yrttejä Plantuihin mahtuu kuusi kerrallaan. 

Olemme ehtineet kasvattaa yhden setin jo kokonaan ja nyt on tämä toinen menoillaan. Suurin osa kasveista on lähtenyt hienosti kasvuun. Muutamat siemenet ovat ökkötelleet vastaan kasvamishaluissa, mutta sellaistahan se elävien asioiden kanssa on.Vaihtelevuus tekee tästä hommasta myös mielenkiintoista. 

Plantuissa yrtit kasvatetaan alusta asti itse. Siemenet on upotettu kapseleihin, jotka sujautetaan niille tarkoitettuihin kuppeihin. Plantuin kulhoon lorotetaan vettä ja ravinteita. Sitten laitetaan kansi päälle ja töpseli seinään. Idätysvalo alkaa loistaa vaaleanpunaista valoaan ja kasvu saa alkaa. Plantuin pumppu pumppaa hetken ravinteikasta vettä kasvualustalle, josta se vähitellen valuu alas. Näin kasvit saavat tarpeeksi, mutteivät liikaa vettä. Ensimmäiset kasvit puskevat itujaan pinnalle jo muutaman päivän kuluttua. Kasvien kasvaessa korkeammiksi keskitankoon lisätään ensin yksi ja sitten toinen pala. Samalla valo muuttuu itsestään idätysvalosta kasvatusvaloon.

Plantuin valikoimiin kuuluu meille hyvin eksottisiakin yrttejä, kuten esimerkiksi mizuna ja komatsuna. Sushin ystäviä ilahduttaa shison löytyminen valikoimista. Plantuilla voi kasvattaa myös syötäviä kukkia, sillä erilaisia orvokkejakin löytyy. Siemenet tulevat pakkauksessa, jossa on kolme kapselia siemeniä ja yhdessä lokosessa kasvuun välttämätöntä ravinnetta. Plantuin nettisivuilta löytyy vinkkejä joka kasvin kasvatukseen ja käyttöön. 

Plantuin kasvattamisvalmiiksi saattaminen on idioottihelppoa, sillä minäkin sen tekniikkataitamattomana osasin. Hankalin homma lie kannen kohdilleen osuttaminen, eikä sekään ole vaikeaa. 

Plantuin ehdottomia hyviä puoli on myös sen kotimaisuus. Kaikki suunnittelu- ja valmistelutyötä myöden on tehty Suomessa. Plantuin suunnittelija Janne Loiske kertoo suunnitelleensa paitsi itse kasvatusalustan, myös pakkaukset. Yrttien kasvun ammattiapuna on toiminut emeritusprofessori Risto Tahvonen. Vain siemenet tulevat tällä hetkellä Hollannista. 

Taloudellista etua Plantuista tuskin tulee saamaan, jos verrataan vaikka yrttien ostamiseen kaupasta. Plantui maksaa noin 200 euroa ja kolmen kapselin siemen- ja lisäravinnepaketti kuuden euron paikkeilla. Fiilis on kuitenkin tämän kasvatusmuodon puolella. Voi sitä riemua kun ensimmäinen verso pukkasi lehtiään meidän nähtäväksi. On hauska seurata miten kasvit kasvavat. Yrtit pysyvät myös hyvin elossa Plantuissa ja niistä voi vähitellen nipsiä makua aamupalaleivälle, salaatin sekaan tai koristeeksi annoksiin. 

Keväällä aion kokeilla yrttien esikasvatusta Plantuissa ja siirtämistä sitten kasvihuoneeseen. Tuolloin kyllä täytyy huolehtia hyvin kastelusta, sillä yrtit ovat Plantuissa asuessaan tottuneet saamaan ravinteensa ylihelposti veden mukana. 

Vastoinkäymisinä pitää mainita pumpun pettäminen ensimmäisessä Plantuissamme. Yhtenä päivänä pumppu ei vaan enää pumpannut. Palautteemme otettiin vastaan riemulla. "Kiitos paljon! Tämä on arvokasta tietoa meille!" Uuden osan saimme parin päivän sisällä. Nyt kaikki on toiminut taas hyvin. 

Yrttien kasvuaika siemenestä sadonkorjuuseen on luonnollisesti pitkä, kasvista riippuen neljästä viikosta ylöspäin. Kun sato on natusteltu, uuden saamiseen kestää useita viikkoja. Ellei sitten hanki kahta kasvattamoa ja limitä kasvatusta. 

Kaikenkaikkiaan meillä on ollut Plantuista paljon iloa! Meillä ei ole mitään viherkasveja kotona, joten kasvun ihmeen näyttäminen lapsillekin on ollut ihan tervetullutta.

Ja tiedättekö mitä vielä? Instassa Plantui-kuvani nähtyään serkkuni soitti minulle kysellen yrttikasvattamon toimivuutta. Puhelu oli todella harvinaislaatuinen ja erittäin mukava. Siinä tuli sitten turistua paljon muutakin elävästä elämästä.

Plantui olisi aivan loistava antaa porukalla vaikkapa tuparilahjaksi. Täältä sopii katsoa itselle helpoin ostospaikka. 

***

Yhteistyössä Plantui

Loistava ja vaivaton lanttukeitto arkeen tai fiinistelyyn

 

Huomaan ravintola Nokan illallisen olleen hyvin inspiroiva. Jälkiruuaksi tarjottua lonkkusorbettia on ehditty jo tehdä ja nyt Jukka sekoitti meille sopan lantusta. Nokassa lanttukeitto tarjottiin keittiöntervehdyksenä, mutta me söimme sen arkiruokana. Seuraavana päivänä saimme keitosta vielä alkupalojen verran ainesta. 

Suutuntumaksi ja mauksi samettisen, hienon keiton kanssa paloittelimme ilmakuivattua kyyttöä ja omenapaloja. Tämäkin oli tuttu juttu Nokasta, mutta maa-artisokkakeiton kaverina. 

Keitto on erittäin suositeltava paitsi makunsa ja upean tuoksunsa vuoksi, myös kotimaisten juuresten lisäkäytön takia. Meillä tätä soppaa tehdään taatusti useammankin kerran tänä talvena. 

LANTTUKEITTO

1 Rosamunda-peruna

500 g lanttua 

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

½ rkl oliiviöljyä

5 dl vettä (voi laittaa enemmänkin ja kaataa ylimääraiset talteen saostusta varten)

1,5 dl kermaa

suolaa

mustapippuria

päälle:

ilmakuivattua kyyttöä paloiteltuna

omenaa ohuina lohkoina

Pilko juurekset ja sipulit. Kuullota sipuleita hetki kattilassa öljytilkassa. Lisää juurekset. Kaada joukkoon vesi ja hiukan suolaa. Keitä kypsäksi. Valuta vesi pois, mutta ota talteen toiseen astiaan. Soseuta juurekset vaikkapa sauvasekoittimella. Lisää joukkoon kerma ja sopivaksi katsomasi määrä keitinvettä. Määrä riippuu siitä miten löysäksi keiton haluat. Tarkista maku lisäämällä suolaa ja mustapippuria. 

Annostele lautasille ja koristele omenalla ja kyytöllä. 

Lonkerosorbetti

Siskoni tykkää kovasti lonkusta eli lonkerosta eli long drink-juomasta. Kun hän oli tulossa perheineen meille kylään, halusi Jukka kehittää jälkiruuan tai ehkä paremminkin prejälkiruuan lonkkua käyttäen.

Ravintola Nokassa ihastuimme kun  kyseessä olevan sorbetin kanssa tarjottiin joulunmakuista granitea. Meillä mies lisäsi jouluisina makuina kanelia ja kardemummaa suoraan sorbettiin.

Lopputulemana oli raikas sorbetti, jossa joulumaut maistuivat vienosti, mutta selkeästi taustalla. Suosittelemme lämpimästi!

LONKKUSORBETTI

1 dl vettä
1 dl sokeria
1 kanelitanko
½ tl kardemummaa
1 tlk lonkeroa (long drink)
1 munanvalkuainen

Laita kattilaan sokeri, vesi ja mausteet. Kuumenna hiljakseen kunnes sokeri on liuennut. Anna jäähtyä kunnolla ja siivilöi mausteet pois. Vatkaa joukkoon valkuainen. Lisää vielä lonkero seokseen. Laita seos pakkaseen jäähtymään. Kun sorbetti on selvästi kylmää, hiukan jopa jäähileinen, aja seos jäätelökoneessa sorbetiksi tai jatka sekoittelua vähän väliä käsin. 

Jouluiset leivokset ylihelposti

 

Saimme Tosi Tärkeitä vieraita viikonlopuksi. Lapsemme ovat pyytäneet jo pidempään tekemään Tuulamantorttua, johon päädyimmekin nyt. Tyttäremme koristeli pellillisen "lumisesti" kuten neitokainen itse ilmoitti. Kun mukaan tuli myös vihreää, mieleen nousivat jossain näkemäni leivoskuuset. Kokeilin sitten minäkin leikata neliön sijasta kolmion muotoisia paloja ja nostaa ne pystyyn. Hyvin sujui pienehkössä koossa! 

Tuulamantorttukuusista tai mokkapalakuusista (miten nyt kukin leivonnaisen nimen lausuu) 

tuli hauskan näköinen kuusimetsä. 

Mieleen palautuivat myös nämä vuosia sitten tehdyt, kakusta kolmioitetut leivokset, joiden maussakin oli jouluisuutta. 

Suosittelemme leipomaan molempia, etenkin lasten kanssa. 

Blogiringin jouluteemasivuilta löytyy kootusti paljon ideoita jouluunkin. Kurkista ihmeessä!

Lakritsinen juustokakku limellä

Tässäpä kakku lakritsin ystäville. Ja ilmeisesti niillekin jotka eivät lakusta perusta, sillä yksi maistajista kertoi ettei lakritsi ole hänen mieleensä, mutta tämä kakku on. Paitsi lakritsia, kakussa on myös limemehua ja limenkuoriraastetta tuomassa raikkautta ja pikkuruisen väriäkin. 

Kermainen, kuohkea täyteläisyys yhdistettynä lakritsin hienoon makuun ja limen raikkauteen saavat yhdessä aikaan ihan mahtavan hyvän kakun jota kelpaa tarjota juhlissakin. Yksinkertainen koristelu takaa sen että ihan jokainen voi onnistua!

Palana kakku ei ole niitä kauneimpia, mutta jos sen kestää, herkullinen maku palkitsee. Lupaan. 

Lakritsiksi suosittelen Kouvolan lakritsia. Se on niin ihanan pehmeää ja hurjan hyvän makuista. 

LAKRITSI-LIMEJUUSTOKAKKU

irtopohjavuokaan, 22 cm halkaisijaltaan 

POHJA180 g Digestive-keksejä
75 g Arla Ingman laktoositonta meijerivoita

TÄYTE

250 g (Kouvolan) lakritsia
5 liivatetta
3 dl Arla vähälaktoosista kuohukermaa
2 valkuaista
300 g Apetina maustamaton, laktoositon tuorejuustoa
½ dl limemehua (noin 2 luomulimen mehu, raasta kuoret ensin koristeluun)
1 ½ dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
2 rkl vettä

KORISTELUUN

kahden luomulimen kuoret raastettuna

(Kouvolan) lakritsia

Aloita pohjasta. 
Sulata voi. Murskaa keksit hienoksi muruiksi. Sekoita sekaan sulatettu voi. Laita irtopohjavuokaan pohjan ja raunan väliin leivinpapri nalkkiin. Painele keksi-voiseos leivinpaperoidun vuoan pohjalle.

Valmista täyte. 

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Pilko täytteen lakritsit veitsellä mahdollisimman pieneksi.

Vaahdota kerma omassa astiassaan ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi toisessa kulhossa. Yhdistä kermavaahto ja valkuaisvaahto. Sekoita limemehu, sokeri, vaniljasokeri ja lakritsipalat tuorejuustoon. 

Kiehauta vesi ja sulata liivatelehdet siihen. Sekoita liivatevesi tuorejuustoseoksen joukkoon. Yhdistä sitten tämä seos kerma-valkuaisvaahtoon. 

Kaada täyte keksipohjan päälle ja tasoita pinta mahdollisimman hyvin. 

Laita kakku hyytymään jääkaappiin vähintään kolmeksi tunniksi.

Irroittaessasi kakun reunoja käy ne ensin läpi veitsellä ja vasta sitten irrota rengas ympäriltä. Koristele valmis kakku lakritsipaloilla ja limenkuoriraasteella. 

 *

 yhteistyössä ARLA