sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Art Salon restaurant, Shanghai

Viime kesän Shanghain reissusta on jäänyt paljon kirjoittamatta. Löysin tietokoneen kätköistä hyvät muistiinpanot, joten päätin naputtaa vielä juttuja tuosta ärsyttävästä, mutta hyviäkin kokemuksia tarjonneesta kaupungista. 
Yksi mielennpainuneimmista ravintolakemuksista oli kävelymatkan päässä hotellistamme sijainnut Art Salon Nanchang Roadilla, entisellä Ranskan toimilupa-alueella. Todella pieni ravintola oli sisustettu omistaja Xie Cheng Cheng valtavilla taidemaalauksilla, joita ei saanut kuvata. Tiivis, hyvin uniikki sisustus jatkoi taiteellista linjaa. Esimerkiksi tuolit olivat eriparia, joidenkin selkämysten ollessa parimetrisiä. Kattaus ja ruokailu jatkoivat samaa tunnelmaa.
Art Salon tarjoaa shanghailaista ruokaa. Annokset olivat melko pieniä, mikä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden kokeilla monia erilaisia makuja. MSG ei kuulunut täällä mausteisiin ollenkaan. Laajasta menusta oli erikseen tähdellä merkitty suosituksia, mikä yhdessä tarjoilijan suositusten kanssa helpotti oikeanmoisiin annoksiin päätymistä. 

Alkuun tuotiin haudutettua teetä ja todella pienet kupit joista juomaa siemailla. 
  
Alkupaloiksi valitsimme suolakanaa kevätsipulikastikkeessa ja marinoitua, kuorettomia munakoisoja. Munakoiso oli vihreän väristä, erityisen ja hienon makuista.


Nautaa sisältänyt annos oli todella näyttävä. Se tuotiin pöytään höyhenkoristeisen kannen kanssa. Annoskulhon alle oli astetti hiilihappojäätä, jonka päälle kaadettiin nestettä. Tällöin salaperäinen, pintoja pitkin luikerteleva savumainen sumu alkoi peittää pöytää. 

Tässä pienessä kulhossa on possua, omenaa ja taatelia. Possussa oli reilusti maistuvaa läskiä. Kokonaisuus oli todella hieno!
Kala, ”yellowfish”, tarjottiin palamaisesti pilkottuna, niin että kala pysyi kuitenkin kokonaisena. Yellowfish loikoi oikein maukkaassa hapanimeläkastikkeessa. 

Kaiken shown, kauniin kattauksen ja erikoisen sisustuksen keskellä ruokien makuja ei oltu jätetty puolitiehen, päinvastoin. Kauniisti ja kekseliäästi esilletuodoissa ruuissa oli maku oikein kohdallaan.  Tarjoilu oli huomioivaa. 
Illallisemme maksoi 542 rmb eli noin 70 euroa neljältä. Paikallisittain ravintola oli melko hinnakas. Tuumasimme kuitenkin hinta-laatusuhteen olevan kohdallaan. Menisimme uudestaan ja suosittelemme sinullekin, mikäli kaipaat erilaista, tunnelmallista illallista Shanghaissa. 

***
Tämä juttu lisätään muiden reissujuttujen jatkoksi blogimme MATKAT-välisivulle. Sieltä löytyvät myös muut tähän mennessä julkaistut Shanghai-tarinat luonnollisesti otsakkeen Kiina alapuolelta. 

torstai 28. huhtikuuta 2016

Broccoliini grillissä

Pakkohan se oli kun kaikki muutkin. Kokeilla hyvin trendikästä broccoliinia eli versovaa parsakaalia. Olimme grillaamassa luomubroileria ja päätimme nakata samoille tulille myös broccoliinia. Halsteriin vangittuna broccoliinit oli helppo kypsentää, kun kaikki sai käännettyä samalla kertaa. 
Minusta broccoliini on hurjan kaunis. Grillattuna se tuoksui todella vahvasti, houkutellen. Grillattu broccoliini oli myös hurjan maukas. Hiukan hiiltyneet latvaosat saivat erityisesti ihastelua osakseen. Näitä teemme taatusti toistekin!

Idea broccoliinien grillaamisesta lähti Ripaus tryffeliä-blogistaRouva Kasvis on höyryttänyt broccoliinia ja kertonut kasviksesta enemmänkin. Haarukkavatkain blogissa kasvis on sujahtanut juustoiseen piirakkaan. Kokit ja Potit blogin Hannele on paahtanut herkullisen näköistä broccoliini-fetasalaattia. Hannan Sopassa broccoliinia on nautittu aamupalalla pekonin ja munien kanssa. Liemessä Jennin pannulla broccoliini on maustettu aasialaisittain. Peggyn keittiössä broccoliini on surrautettu keittoon. Sauvajyvänen on tarjonnut broccoliinia ihan sellaisenaankin. Mari Moilanen on fritannut broccoliinitempuraa. Mama Gastro tarjoaa paistetut broccoliinit kylmällä sitruunakastikkeella. Kananpoikien Bistrossa kastikkeeksi on loihdittu soija-seesamikastiketta. Kamera ja Kauha-blogissa broccolia on paahdettu simppelisti uunissa. Mitäs minä sanoin, KAIKKI muutkin. 

GRILLATTU BROCCOLIINI

nippu broccoliinia
oliiviöljyä
limemehua
sormisuolaa
seesaminsiemeniä

Huuhtele ja kuivaa broccoliinit. Lorauta öljyä kasvisten päälle ja sivele öljyä joka puolelle. Grillaa (halsterissa) noin viisi minuuttia käännellen. 
Laita broccoliinit tarjoiluastiaan. Lorauta päälle halutessasi vielä oliiviöljyä. Purista päälle limemehua, ripsi sormisuolaa ja seesaminsiemeniä. 

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

BFF syntymäpäivä

"Mä haluan pitää mieluummin sellaset erilaiset synttärit", totesi vielä 8-vuotias tyttäremme kun kerroin hänelle vaihtoehdoksi vain muutaman kaverin kanssa vietetyn päivän. "Ne on sit BFF-synttärit!" hän hihkui vielä. Isälle piti selostaa että se meinaa niinku Best Friends Forever - Parhaat Ystävät Ikuisesti. Sitten tytsy alkoi suunnitella mitä synttäreillä tehtäisiin. "Ensin voitais mennä Luonnontieteelliseen museoon ja sit johonkin ihanaan kahvilaan. Sit tultais kotiin ja syötäis pasta carbonaraa. Jooko äiti jooko?! Ja sit tytöt jäis meille yöks ja aamulla olis lettuaamupala." Näin tapahtui. 

Matkaan lähdettiin heti koulun jälkeen, joten tein automatkalle tyttärellemme ja hänen kutsumilleen kahdelle ystävälle patonkivälipalan viinirypäleillä ja pillimehulla. 
Luonnontieteellisessä plikat kiertelivät keskenään minun lukiessa kirjaa kahviossa. Museon aulasta voi ottaa mukaansa kivan tehtävälehtisen, jota tytöt halusivat täyttää eläinten ihastelun lomassa. 

Syntymäpäivämakeat nautittiin sympaattisessa Kuppi & Muffinissa. Kauniit ja makeat muffinit sekä vastapuristetut mehut ja smoothie maistuivat koko sakille. 

 Tokaluokkalaiset olivat olevinaan hiukan isoja ja ovat kuitenkin vielä niin pieniä.

Kotonamme pastan jälkeen pimut löffäilivät yhdessä kasassa sohvalla ja painuivat myöhemmin yläkertaan oven taa puuhamaan omiaan. Nukahtaminen siskonpetiin onnistui vasta pitkän pulinan ja kikatuksen jälkeen. 
Lettuaamupala paistettiin poikkeuksellisesti sydänpannulla. BFF-synttärit päättyivät uloskirmaamiseen. "Nää oli parhaat synttärit ikinä!" huusi pimu mennessään. Ja helpoimmat, huokasivat vanhemmat.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Loistava kalaisa perunasalaatti

 yhteistyössä Komppa-Seppälän luomutila
Olen ihan pöllööntynyt tomaattisen yrttiseen JärkiSärki-säilykkeeseen. Siinä vain on kaikki niin järkeenkäypää: kotimaisen, harvoin hyödynnetyn särjen käyttäminen ruoaksi todella maukkaalla tavalla. Kalasäilykkeestä saa helpon sormisyötävätarjottavan leivän päällä ja pastaan sekautettuna se on jo valmis ruoka. Särkisäilykettä saa paitsi tomaattisena, myös savustettuna valkosipulisena. Molemmat ovat maultaan erilaisia ja todella hyviä!
Vapun lähestyessä sekautin särkeä perunasalaatin joukkoon ja voi miten hyvää siitä tulikaan! Valmistus oli yltiöyksinkertaista, sillä koko salaatin maustajana toimi särkisäilykkeen maustunut öljy yhdessä marinoitujen sipulien etikkaisen makeuden kanssa. 

Tomaattinen särki-perunasalaatti on yksinkertaisimmillaan kolmen kokonaisuus - perunaa, parsaa ja särkisäilyke. Marinoidut punasipulit tuovat makumaailmaan kuitenkin kaivattua kirpsakkuutta ja kaunista väriä, joten suosittelemme lämpimästi lisäämään sitä särki-perunasalaatin joukkoon. 

Mietin aluksi pitäisikö särkisäilykkeen pippurit noukkia pois, mutta maistettuani totesin niiden pehmenneen niin mukavasti ettei tarvetta ollut. Laakerinlehden poistin päältä ennenkuin huljautin kalapalat salaattiin. 

Tämä ruokaisa peruna-särkisalaatti toimii hyvin lounaana itsekseen tai osana vaikkapa vapun brunssipöytää. Voisin hyvin ajatella nappaavani tätä mukaan vaikka piknikillekin. 
SÄRKI-PERUNASALAATTI 

1 kg perunoita
500 g (nippu) tankoparsaa
1 purkki Järki Särki luomutomaatti & yrtit

2 punasipulia
1 ½ rkl punaviinietikkaa
1 ½ rkl öljyä
1 ½ rkl sokeria 


Aloita marinoimalla punasipulit. Kuori, puolita ja pilko punasipulit. Laita pieneen astiaan. Lisää joukkoon punaviinietikka, öljy ja sokeri. Sekoita hyvin. Jätä maustumaan. 
Keitä perunat napakan kypsiksi. Kuori ja pilko suupaloiksi heti kuumina. Näin valmistettuna perunapalat imevät itseensä hyvin makuja. 
Kypsennä parsat paistamalla tai höyryttämällä vain muutaman minuutin, jotta ne pysyvät napakkoina. Pilko suupaloiksi. Laita kärkinuput sivuun koristelua varten. 
Yhdistä kuumat perunapalat ja tankoparsapalat kulhossa. Avaa Järki Särki-säilyke, ota pois laakerinlehti ja kippaa koko lasipurkin sisältö öljyineen kasvisten päälle. Lisää myös marinoidut punasipulit liemineen. Sekoita hyvin. Laita tarjoiluastiaan ja nostele parsanuput päälle. 


lauantai 23. huhtikuuta 2016

Upea leipä uppomunalla ja paljastus

Tämä lauantai alkoi loistavasti! Kokosimme kahvin kanssa nautittavaksi paahtoleivälle sientä, parsaa, uppomunan ja pekonimurua. Leipä oli ihan tolkuttoman hyvä kokonaisuus - runsas ja ylellinen olematta överi. 

Nyt seuraa pienesti nolo paljastus: uppomuna oli ensimmäinen pyöräyttämämme. Olemme harkinneet moista kyllä usein, mutta mietinnäksi on jäänyt. Nyt päätimme ottaa munaa kuorista ja lähteä hommaan Henri Alenin järkeenkäyvillä ja videon myötä selkeillä ohjeilla. Yksi muna levahti turhan paljon kun pyöräytin vettä liian lujasti, mutta muuten homma toimi hienosti! 
Sienet pannulla olivat kuningasosterivinokkaita. Nappasin marketista mukaan näitä viljeltyjä luomusieniä, sillä ne olivat minulle ihan uusi juttu. Sienten pinnalla ollut nukkaisuus olisi pelästyttänyt minut pilaantumisepäilyillä, ellen olisi netistä lukenut että se on sienilajille tyypillistä itiöpölyä. Kuningasosterivinokas ei vaadi kummempia esikäsittelyjä, vaan sienen voi nakata suoraan vaikka pannulle. Nyt siivutin sienet noin puolen sentin paksuisiksi paloiksi ja paistoin pannulla pekonirasvassa. Sienen rakenne oli miellyttävän tiivis eikä se kutistunut paljoakaan. Makua on enemmän kuin vaikkapa viljellyssä herkkusienessä. Näitä ostamme toistekin!
Sopisiko tämä leipä sunnuntain aamua avaamaan tai vaikkapa äitienpäivän aamuun?

UPPOMUNALEIPÄ KUNINGASOSTERIVINOKKAALLA
2 kpl

2 paahtoleipäsiivua
6 siivua luomupekonia
4 tankoparsaa
2 kuningasosterivinokasta

uppomunaan:
2 kananmunaa
0,7 dl väkiviinaetikkaa
1 l vettä
suolaa

Laita vesi kiehumaan kattilaan, jossa aiot kypsentää uppomunat. 
Pane pekonisiivut kylmälle pannulle. Paista pekonit keskilämmöllä välillä kääntäen. Nosta pekonit talouspaperin päälle rapsakoitumaan. Leikkaa jäähdyttyä muruiksi. 
Ota tarvittaessa osa pekonirasvasta pois pannulta säästäen se, mutta jätä osa paistorasvaksi. Siivuta kuningasosterivinokkaat. Napsaa parsasta kuiva tyvi pois ja pilko loppuosa kahtia niin että se mahtuu leivälle. Paista parsoja ja sieniä pekonirasvassa muutama minuutti kääntäen. Siirrä syrjään pannulta. 
Lisää tarvittaessa pekonirasvaa pannulle ja paista siinä paahtoleivät kauniin ruskeiksi. 
Pyöräytä lopuksi uppomunat: 
Riko munat varovasti kuppiin. Lisää kiehuvaan veteen etikka. Odota että seos kiehuu uudelleen, mutta älä keitä. Tee veteen pyörre vaikka reikäkauhalla pyöräyttäen. Lisää muna pyörteeseen varovasti läheltä pintaa kumoten. Pyöräytä vettä uudelleen hellästi. Samaan tapaan voit lisätä myös toiden munan veteen pyörimään. Anna munan kypsyä tasan 2 minuuttia, jolloin se on täydellisen valuvaa. Nosta uppomuna reikäkauhalla pois vedestä, jotta ylimääräinen vesi valuu pois. Tarjoa heti. 

Kokoa leipä: 
Lautaselle paahdettu leipä. 
Päälle paistetut kuningasosterisiivut.
Tähän päälle paistetut tankoparsapalat. 
Tähän ylle saat nostaa reikäkauhalla uppomunan. Mausta hiukan suolalla, mutta huomaa että pekonimurut ovat suolaisia. 
Ripsi ylle pekonimurut. 
Koristele halutessasi pienellä kuningasosterivinokkaalla. 

torstai 21. huhtikuuta 2016

Loistoburgeria Washingtonissa

Washingtonin reisulla päädyin  Burger Tap & Shake nimiseen pikaruokaravintolaan, ihan pelkästään nimen perusteella ja toisaalta hain pikaista ruokapaikkaa. Burgerit, ja vielä hyvät sellaiset ovat lähellä makusydäntäni. Amerikastahan sitä saa. 
Ulkoa BTS näytti ihan peruspikahampparipaikalta. 
 Sisällä oli äänekäs puheensorina ja tyytyväinen ruuanmässytys.

Mutta se ruoka! Huh, heti menua tutkiskellessa tuli vesi kielelle ja elämys oli taattu kun sain hampparin käteen. Avauskuvana ollut annos on tässä yläpuolella puoliksi syötynä. Annos on nimeltään Big Daddy ja se pitää sisällään savupekonia, sinihomejuustoa, herkkusieniä ja maustekastiketta. Pekonit olivat ronskeina paloina, kuten avauskuvan tarjottimella näkyy. Salaattia tai muita kevennyksiä ei ole mukana. Tässä oli ainekset kohdallaan ja todellakin nimensä veroinen setti. Kaverina ranskalaisia "kevittämässä" elämystä. 

Tuon Big Daddyn innoittamana menin paikkaan vielä toisenakin päivänä. Sillä kerta otin Apache Sweat Logdge burgerin, jossa oli vihreää chiliä, mustapippurijuustoa, savustettua sipulia ja tulista soosia. Taas kerran hienot ja ronskit maut, tosin jäi kakkoseksi Big Daddyn jälkeen minun mielestä. Tässä annoksessa oli bataattitikkuja ranskalaisten sijaan.

Burgerit maksoivat $8, joten aika kohtuu hinta näin hyvästä burgerista. Ranskalaiset / bataattitikut oli $3 päälle. Vasta jälkikäteen tajusin että Shakes osuudessa olisi ollut jopa alkoholipitoisia, vodkaan tai muihin alkoholeihin pohjautuvia pirtelöitä. Niitä olisi pitänyt maistaa. Suosittelen BTS:ää kaikille hyvien burgereiden ystäville.

Burger Tap & Shake
2200 Pennsylvania Ave, N.W., Washington, DC 20037
(Foggy Bottom Metro aseman lähellä)


BTS:n naapurissa sijaitsi saman konsernin District Commons. Kävin sen baarissa G&T:llä eräänä iltana. Paikka oli ruokasalin puolelta tulloin täynnä, joten palasin syömään toisena iltana. Otin pelkän pääruuan:  villiriisiä, bataattia sekä ankan rintaa. Villiriisi ja bataattikuutiot oli todella kiva lisäke, jota voisi tehdä vaikka kotonakin.

Tässä kaikki tällä erää Washingtonista. Täältä löydät aiemmat Washingtonin postaukset:

Ne on tietysti lisätty myös blogimme MATKAT-välilehdelle

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Marcel's, Washington, D.C.

Illallispaikkaa etsiessä Washingtonissa tutkailin eri lähteistä tarjontaa. Joidenkin lähteiden mukaan Washingtonin parhaimpiin ravintoloihin lukeutuu ranskalaisvaikutteinen Marcel's by Robert Wiedmaier. Sattumalta tämä ravintola sijaitsi hotelliani vastapäätä, joten meninpä tien yli sinne. Luvassa oli fine diningia, mutta sitä lähdin tällä kertaa hakemaankin. Joka päivä ei vaan jaksa hampurilaisia, vaikka niitä paljon aina USA:n reissuilla nautinkin. Niin tälläkin kertaa, mutta siitä myöhemmin. Nyt Marcel'sille.   
Alkuillasta 18.30 ravintolasta poistui juuri yksi pariskunta ja sain olla yksin koko paikassa. Tarjoilija totesikin että saan private diningiä. Henkilökuntaa oli salissa viisi henkeä minua varten. 
Sommelier ehdotteli kuohuvaa alkuun. No onhan tonicissakin hiukan kuplia. Minä halusin menututkiskelua varten GT:n. Tällä kertaa valitsin ranskalaisesta Citadelle Ginistä tehdyn GT:n. Namia.
Menua tutkiskellessa löysin maistelumenun vaihtoehtoina:
Seven Courses: $155
Six Courses: $135
Five Courses: $115
Four Courses: $95
Maistelumenun sai itse koota haluamakseen listalta. Listalla oli seitsemää erityyppistä ruokalajia ja kunkin lajin alla pari-kolme vaihtoehtoa. Lajit olivat:
Premier
Fruits de mer
Poisson
Foie gras
Volaille
Viandes
Fromage

Päädyin kuuteen lajiin ja valitsin yhden ruuan muista paitsi Premieriltä. Lisäksi otin suositusviinit annoksiin. Marcel'sin viinikellarissa on kuulemma noin 3000 pulloa joissa 700 erilaista.
Alkuu tuotiin pieniä lämpimiä leipäpalloja ja kolmea eri voiseosta.
Keittiötervehdyksenä tuli hyvin intensiivisen tuoksuista sieniconsommea ja sienisikari. Consommen maku ei ollut ihan niin syvä kuin tuoksu antoi ymmärtää, mutta idea oli kiva. Sikarista ei oikein saanut makuja kunnolla irti rapsakan filokuoren alta. Mukava yhdistelmä sienenmakuja joka tapauksessa.  
Fruits de mer listalta valitsin kampasimpukkaa. Kaverina nuoria saniaisia, joka oli iso yllätys. Luulin saniaisten olevan nuoria parsoja jotka oli vaan kieduttu rullalle. Lisänä vielä tomaattihakkelusta, perunapyrettä, kantarelliä sekä salotti beurre blancia. Erityisen maininnan saa saniaiset. Merituuli ei ole maistanut näitä, joten sain kokea edes jotain villivihreää ennen häntä. Ehkä hiukan sekavan näköinen annos ja lopulta paras mauntuoja oli sipulikastike. Juomana cavaa ja kuohuva toimi ihan mukavasti. 
Poisson listalta poimin tonnikalan, mutta vain mukakoisopyreen takia. Munakoisoa on aina kiva syödä ja toimii pyreena loistavasti. Hyvin erikoista oli laittaa sardiini vielä lisukkeeksi. Muut täytteet olivat oliivia ja ilmakuivattua tomaattia. Tämän annoksen kanssa roseviiniä: Domaine Sainte-Eugenie Corbieres Rose, Languedoc-Roussillon, France, 2014. Kokonaisuutena ehkä taas hiukan sekava suoritus, mutta munakoisopyree pelasti paljon. Tätä pitää tehdä kotonakin. Myöhemmin illan aikana tarjoilija kysyi mistä olen ja kerrottuani olevani Suomesta. Siihen hän totesi että heillä on muutama vuotta sitten käynyt suomalainen kokki vierailulla, joka on opettanut heille pyreiden teon tekniikoita. Utelin suomalaisen nimeä, mutta tarjoilija ei saanut selville edes muulta henkilökunnalta kuka oli kyseessä. Löysin jälkikäteen googlaamalla että kyseessä oli Petteri Luoto, joka on käynyt vuonna 2011 Marcel'sissa viikon vierailulla Nordic Food Days tapahtumaan liittyen. Luoto on kovan luokan keittäjä ja edustanut Suomea mm. Bocuse d`Or -kilpailussa 2001 ja 2005. Maailma on taas pieni, kun Luodon avovaimo on entinen kollegani.
Foie Gras listalta on niin syntistä valita mitään, mutta kun tykkään niin kovasti! Foie gras torchonin (sylinterinmallinen terriini) kaverina paahdettu leipäpala, karhunvatukkaa ja portviinikastiketta. Viininä makeahko 2010 Chateau Hallet, Sauternes, France. En varmaan koskaan kiellä itseäni foie grasin nautinnolta. Välillä ihminen vaan tarvitsee foie grasia, mustamakkaraa ja ryynimakkaraa.  
 Volaille listan (siipikarja) valintani oli ankka. Ankan filee oli roseeksi paistettu. Annoksessa oli muusia, joten Mercel's tykkää kovasti käyttää pyreita annoksissaan. Muusin joukossa oli härkäpapuja. Matkassa pieni pala pitkään haudutettua possua, sekä savuista rasvaista kylkeä, Pystyssä sojotti fritattu pinaatinlehti. Viininä Pinot Noiria: 2013 Maison Bertrand Ambroise Bourgogne Pinot Noir, Burgundy, France.  Tämä kokonaisuus ei oikein sytyttänyt. Tuhti pääruoka, siinä kaikki. 
Viandes (liha) osastolta otin biisonia. Eteeni tuotiin levein koskaan näkemäni lautanen, varmaan 60 cm leveä! Bison Strip Loin, eli mureampi osa ulkofileetä. Mukana tietysti hiukan pyreetä, pieniä lyttyperunoita, sieniä, sipuleita. Näyttävä annos mutta viimeistään nyt alkaa ymmärtämään että ei tämä ihan ole esimerkiksi Michelin tähden tasoista. Yritys on kova mutta aina hiukan onnutaan. Pisteitä annan muruskouruista, nimittäin havaintojeni mukaan pitää olle muruskourut jos mielii tähtiä. Oletteko kiinnittäneet huomiota kouruihin? Tosin Michelin tarkastajat eivät käy kaikissa kaupungeissa, eivät varsinkaan USA:ssa. Tässä oli viininä kalifornialaista 2012 Arrowood Cabernet Sauvignon, Sonoma County, USA.   
Fromage (juusto) valintani oli ilman muuta "juustokakku". Hipsuissa ollut juustokakku kiinnosti listalla ja lopulta sain eteeni vuohenjuustosta tehdy pikkuruisen juustokakun palan. Voi miten mahtavaa syödä vuohenjuustoa tässä muodossa, kerroksittain kakkusena. Grillattu rusinaleipä korissa oli ihan ok, tosin aika arkinen kaveri tälle. Lautasella vielä saksanpähkinöitä ja hunajatippoja. Tämä oli hyvä ja maukas suoritus. Viininä Warre's Otima 10 Year Tawny. 
Ehdottivat vielä erillistä jälkkärilistaa, mutta en enää jaksanut. Laskun yhteydessä toivat vielä neljä makeaa palaa. Oli appelsiinikarkkia, kookosta, tryffeli-valkosuklaakarkkia sekä mansikkamacaroni.

Tässä kokemus amerikkalaisille tarjottavasta ranskalais fine diningistä. Ihan ok, mutta ei muuta vau efektiä kuin munakoisopyree. Annoksia ei esitelty, muuten kuin mainitsemalla pääraaka-aine. Viiniä avatessa sommelier ei nuuhkinut korkkia, joten luotto on kova varaston viineihin. Loppulasku teki $260 eli tällä kurssilla 237 eur. Ei ehkä ihan hintansa veroinen. Lähtiessäni paikka oli täynnä ja pöytävarausta suositellaan myös arkena.

Marcel's by Robert Wiedmaier
2401 Pennsylvania Ave NW
Washington, DC 20037
Blog Widget by LinkWithin