torstai 18. tammikuuta 2018

Koh Rong - paratiisisaari Kambodzassa

Valkoista, perunajauhomaisen narskuvaa hiekkaa, kirkasta vettä, leppoisan kuumia päiviä ja kylmiä juomia. Lasten iloa uimisesta ja simpukoiden keräämisestä. Illalla istuskelua ravintolassa, jonka pöydät kannetaan vedenrajaan. Rentoa oloa, toistemme seurasta nautiskelua.
Sellainen oli lyhykäisyydessään ja kaikessa nautinnollisuudessaan meidän visiittimme Koh Rongin saarelle Kambodzassa. Nämä päivät aloittivat neljän kohteen Kambodzan kierroksemme.
Jälkiviisaana voisi todeta, että Koh Rongilla olisi pitänyt viettää lomasta enemmän kuin kolme yötä. Etukäteen ajatellessa mietin - kehtaanko edes tunnustaa - että jos kaikenmaailman viidakon ökkömönkiäiset haluavat kanssamme bungalowiin rapistamaan, en ehkä kestä kolmea yötä enempää. Gekkoja seinillämme kiipeili, mutta heidät toivotimme tervetulleiksi syömään moskiittoja ja muita hyönteisiä. Bungalowimme ei suuremmin kiinnostanut viidakon pikkuväkeä muutamaa yksittäistapausta lukuunottamatta. Heidätkin ohjattiin kohteliaasti ulos. 
Myös saaren ruokatarjonta mietitytti etukäteen. Me nimittäin matkustamme melkein aina ruoka edellä. Saimme Koh Touchin kylästä, omasta majapaikastamme ja viereisestä Tree House Bungalowista hyvää ruokaa, muttei mitään erityisen mainittavaa Bong'sin loistavien aamupalapekonien lisäksi. Tarjolla oli paikallista khmer- ja länkkäriruokaa sekä ainakin thaimaalaista. Erinomaisen ruuan puute ei kuitenkaan ollut merkityksellistä täällä, sillä tilalle saimme paljon kauneutta ja ihanuutta.
Kohteena Koh Rongin saari on melko uusi. Vuonna 2010 on kirjoitettu juttu kalliolaisesta Jouni Niemestä, jolla on tuolloin ollut saaren ainoa toimiva majoitusliike. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, joskaan ei meidän makuumme liikaa. Tulevaisuudesta tosin ei ole tietoa, sillä saarelle on kaavailtu lentokenttää ja suuria hotellikomplekseja. Jos ne toteutuvat, ei saari ainakaan meille ole enää houkutteleva kohde. Nyt valtaosa Koh Rongille matkaajista oli nuoria reppureissulaisia. Lapsiperheitä ei lisäksemme montaa näkynyt, vaikka kohde oli oikein passeli myös meille.

Koh Rongin saarelle pääsee kätevästi useammankin venefirman voimin Sihanoukvillen rannasta. Päätimme käyttää Speed Ferry Cambodian palveluja, mutta emme ostaneet lippuja etukäteen netistä koska emme olleet varmoja mihin lauttaan ehdimme eikä netissä ollut mahdollisuutta valita lapsialennusta. Ostimme siis tiketit firman lipputoimistosta Kultaisen leijonan liikenneympyrästä. Liput piti vaihtaa Sihanoukvillen lauttalaiturilla kaulapasseihin, joiden avulla kaikki odottavat oli helppo jakaa oikeisiin paatteihin. Menopaluulippu maksoi 22 dollaria, kymmenenvuotiaalta tästä puolet. Saarelta poislähtöpäivää edeltävänä iltana piti käydä varaamassa paikat seuraavan päivän lauttaan. Venytimme lähtöämme ihanalta saarelta mahdollisimman pitkään valiten päivän viimeisen veneen neljältä.
Majapaikkamme olisi tarjonnut venekyydityksen Koh Touchin kylän venesatamasta bungalowillemme mennen tullen, mutta Agoda jonka kautta olimme majoituksen varanneet ei ollut välittänyt viestiä meille. Epätoivo iski laukkuja hiekassa raahatessa, mutta hommasta selvittiin muutamalla dollarilla mopomiesten avustuksella. Poislähtiessä keikuimme sitten venelaiturille aaltoja pitkin.

Majapaikkamme White Beach Bungalows oli meille aivan loistovalinta. Se oli noin 10 minuutin hiekkarantakävelyn päässä Koh Touchin kylästä. Matka oli sopivan lyhyt piipahdukseen vaikkapa ravintolassa ja sopivan kaukana iltaisin meluksi yltyvästä menosta. Mölyn kaikuja toki riitti meille asti, mutta ne loppuivat jotakuinkin kymmeneltä. Oma bungalowimme numero 3 sijaitsi aivan rannassa, niin että terassilla riippukeinussa löffätessä näki ja kuuli aaltojen rytmikkään, maltillisen pauhun rantaan. Bungalowissamme ei ollut tallelokeroa, mutta passit ja halutessaan muutkin arvotavarat tai rahat voi jättää respaan säilytettäväksi.
Respan työntekijät puhuivat erinomaista englantia. Kaikki henkilökunnasta olivat ystävällisen avuliaita. Bungalowissamme oli siisti vessa, lämmintäkin vettä ruiskuttava suihku (mikä kuulemma on harvinaisuus saarella) sekä moitteettomasti toimiva wifi, jota mainostettiin meille saaren nopeimpana. Sähkö toimi ympäri vuorokauden. Sängyissä oli hyttysverkot ja mikä tärkeintä minulle, terassillamme oli riippumatto.

White Beach Bungalows ei ole auringonlaskun puolella saarta, mutta auringonnousut näkyvät sieltä loistavasti.
Kerjääjiä ja päällekäyviä kaupustelijoita saarella ei ollut. Rannoilla kyllä kulki naisia kantaen taitavasti hedelmä- ja pähkinäkoreja päänsä päällä, mutta he eivät tyrkyttäneet myytäviään. Rannalla ohikävellessä ostin maailmanmatkaajapariskunnalta erittäin kauniin, macrame-tekniikalla taiteillun korun. Iltaisin tämän italialaisen pariskunnan löysi Koh Rongin pieneltä nightmarketilta myymästä tuotteitaan muiden matkaajien tapaan. 
Saarella voi pimeinä öinä nähdä kiiluvaa planktonia vedessä. Kokeilimme ohjeiden mukaan kahlata yöllä reisiä myöten veteen ja heilutella käsiämme ranta-aalloissa saadaksemme planktonit loistamaan. Yö oli kuitenkin liian kirkas siihen. Harmi!
Aktiviteetteja saarella löytyy snorklaamisesta, kalastamisesta ja viidakkokävelyistä lähtien vaikka mitä. Meille riitti ihan vain rentoilu ja kävely 4K rannalla välillä juomille pysähtyen. Tyttäremme rakasti seurata ja paijata saaren vapaana kulkevia, aina ystävällisiä eläimiä.
Minä sain Koh Rongilla ollessa jonkun tehokkaan vatsantyhjennyspöpön. Saarella on kuulemma myllertänyt pari vuotta sitkeästi elossa pysyvä tauti, mutta se talttuu vuorokaudessa. Itse kärsin onneksi vain reilun kaksitoista tuntia alkaen iltakuudelta, joskin vatsakipu uusi seuraavana iltana miedompana. Kokemuksien aarrelaatikkoon voi siis nyt lisätä myös sen, että oksentaessaan ravintolan vessaan on tullut samalla ripuloitua housuihin. Tässä vaiheessa matkaa kiittelin viisauttani sujauttaa laukkuun mukaan kosteuspyyhkeitä. Kotona tämä pieruperseen lomakuvaus jo nauratti.

Vaikka kauniista saaresta onkin kyse, puhdasta ei ole täälläkään kauttaaltaan. Koh Touchin kylän läheisyydessä ei esimerkiksi ole suositeltavaa mennä uimaan.
Koh Rong on paikka jonne matkaisimme mieluusti uudestaan jos se pysyisi tämänmoisena. Parasta saarella oli puhtaiden rantojen lisäksi leppoisan rento meininki joka puolella. Poislukien (pakko mainita) ne pariskunnat jotka aikaa uhraten ottivat kuvia kummallisissakin poseerausasennoissa kerta toisensa perään tuhahdellen ja närkästyen kun ei sadannellakaan kertaa onnistunut. Ja kun sitten onnistui, niitä kuvia käsiteltiin iltasella rantaravintolassa läppärin takana kun nautintona olisi voinut olla muutakin. 
Jos menisimme Koh Rongille pidemmäksi aikaa, vaikkapa viikoksi, vaihtaisimme majapaikkaa varmaan puolessa välissä saaren toiselle puolelle ihan vain nähdäkseni senkin. Mahdollisesti kokeilisimme myös viereistä pienempää saarta, vielä kauniimmaksi ja rauhallisemmaksi kehuttua Koh Rong Samloemia
Yksi matkaunelmani täyttyi kun sain otatettua itsestäni tällaisen keinukuvan rannalla. 
(Ei mennyt kauaa eikä kuvaa käsitelty rantatavintolassa). 

Näiden linkkien takaa löydät muiden matkabloggajien juttuja saaresta:
Muuttolintu: Koh Rong - mene ennen kuin on liian myöhäistä
Muuttolintu: Vinkit Koh Rongille - what could Koh Rong? Tähän blogitekstiin lisäyksenä nyt että kallis rahannostopiste löytyy. Meitä hiekkakirput eivät kiusanneet lainkaan.
Finnomads: Koh Rong budjetilla
Travellover: Yksin rannalla todella kaukana kotoa
Rahvaat rattahilla: Lonely beach eco resort

perjantai 12. tammikuuta 2018

Kambodža - parissa viikossa neljä kohdetta

Vuoden vaihteen molemminpuolin sijoittuva matka aurinkoon ja lämpöön vei meidät tänä vuonna pääosin Kambodžaan. Nyt jo edesmennyt ystävämme suositteli maata aikoinaan meille sen perusteella että pidämme niin kovasti Vietnamista. Ennen matkaa eettiset asiat varsinkin lasten kohtelun suhteen mietityttivät kovastikin. Varsinaista kaltoinkohtelua emme reissun aikana onneksi joutuneet todistamaan, mutta pohjatonta köyhyyttä katsoimme kyllä usein silmästä silmään. Kambodžassa auttaminen on tehty helpoksi erilaisten projektien ja lahjoitusten kautta.
Tämä matka oli meille lasten kanssa ensimmäinen, jonka aikana lensimme useamman kerran reissun sisälläkin vaihtaen paikkaa. Mietimme aluksi tuleeko matkasta turhan rikkonainen tai raskas, mutta eikö mitä. Muksumme ovat jo niin iäkkäitä -10 ja 13-vuotiaita- sekä tottuneita matkaajia, että kaikki meni oikein hienosti. Siirtymiä olisi voinut tehdä myös busseilla tai vaikkapa taksillakin neljään pekkaan ihan taloudellisestikin, mutta halusimme valita vaivattomuuden. Ajassa emme lopulta voittaneet paljoakaan kun mukaan lasketaan kentälle menot ja poistumiset odotteluineen. 

Teimme kaikki varaukset Suomesta käsin jo hyvissä ajoin niin lentojen kuin majoitusten osalta. Lentoja ostimme halvimmillaan kolmella eurolla per nenu, joskin ne verojen kanssa nousivat hinnaltaan noin sataseen koko perheeltä per lento. Sihanoukvillen hotellin kanssa oli hankaluuksia. Ensimmäisestä varauksesta saimme ilmoituksen että hotelli oli myyty ja toisesta tilalle tehdystä varauksesta meille ilmoitettiin ettei haluamamme huonetyyppi ollutkaan mahdollinen. Kolmantena vaihtoehtona jouduimme tyytymään hotelliin, joka paikanpäälläkin oli keskinkertaista huonompi. Ho Chi Minh Cityn hotelli perui myös huoneemme lähtöviikolla, mutta löysimme kyllä kivan korvaavan paikan.
Lensimme Kaakkois-Aasiaan Hong Kongin kautta. Otimme tarkoituksella kahdeksan tunnin vaihtoajan, jotta ehdimme käydä kaupungillakin. Honkkarissa se on tehty helpoksi ja melko edulliseksikin junan avulla, eikä viisumeitakaan tarvita. Shoppailimme erittäin onnistuneesti kamerakaupassa ja yritimme etsiä huippukokki Eric Rädyn meille vinkkaamia lounaskohteita. Joko olimme todella urpoja tai kotona puhelimeen tehdyt karttamerkinnät oli laitettu päin honk(ong)ia, sillä emme löytäneet kolmesta paikasta ainuttakaan. 
Hong Kongista lensimme kuhisevan kiinnostavaan, meille monelta reissulta tutuksi tulleeseen Vietnamin Ho Chi Minh Cityyn eli entiseen Saigoniin. 

Vietimme kaupungissa kolme päivää käyden syömässä muutamissa tutuissa paikoissa. Jukka kävi myös hieronnassa ja me perheen naisväki manikyyrissä ja pedikyyrissä. Taifuuni Tembinin odotettiin pyyhältäväksi kaupunkiin, mitä ei lopulta tapahtunutkaan. 

Saigonista matkamme jatkui Cambodia Angkor Airin siivin Sihanoukvilleen, josta ehdimme juuri sopivasti liput ostettuamme laivaan. Katettu paatti puski meidät pienen aallokon läpi kauniille Koh Rongin saarelle. Majoituimme White Beach Bungalowsiin, joka paljastui juuri sopivaksi meille sijaintinsa ja palveluidensa puolesta. Bungalowimme oli aivan hiekkarannan vieressä. Terassilla riippumatossa loikoillessa voi kuunnella aaltojen taukoamatonta, hellää pauhua rantaan. Vietimme saarella kolme päivää löffäillen, rannoilla kävellen ja uiden. Minä pöpöteräsvatsa sain jonkun ärhäkän mahavaivan päänsärkyineen saarella, mutta se meni onneksi ohi pääosin kahdessatoista tunnissa. Tosin vatsa kiukutteli tästä lähin monta kertaa reissussa, mutta kai se täystyhjennyksen jälkeen ottaakin aikaa parantuakseen. Ensimmäinen kerta meille kun moista sattuu kenellekään reissussa.

Koh Rongilta matka keikkui takaisin mantereelle, Sihanoukvillen kaupunkiin. Kaupunkiin siirtyminen oli ensimmäisenä iltana peräti shokkimainen, mutta tasoittui kyllä päivien myötä. Silti emme osaa suositella Sihanoukvilleä oikein kenellekään. Ranta oli valtavan likainen ainakin Serenpityn eli Ou Chheuteal beachin osalta. Emme missään tapauksessa halunneet mennä siellä uimaan vaikka paikalliset niin tekivätkin. Otresin päässä ranta oli jo uimakuntoista, kaunistakin. Ranta kapeni vuoden vaihtumisen jälkeen ohueksi kaistaleeksi, sillä  kaikki rantaravintolat purettiin tiili kerrallaan ja paikalle aletaan rakentamaan kiinalaisten kasinoita.
Kävimme Sihanoukvillessä kokkauskurssilla, muutamassa kivassa ravintolassa ja oleilimme vaan. Viiden päivän hillumisen täällä olisi voinut hyvin typistää muutamaan yöhön jos siihenkään ja lisätä päiviä Koh Rongille tai seuraavaan kohteeseemme Siem Reapiin. 

Sihanoukvillestä otimme tunnin lennon Siem Reapiin, jossa meitä oltiin vastassa tuk tukeilla majapaikkamme Bunyong Homestayn toimesta. Oli aivan valloittavaa yöpyä kambodžalaisen perheen yläkerrassa ja osallistua yhteiselle illalliselle jutustellen myös neljän muun yöpyjän kanssa. Saimme tämän majoituksen kautta hoidettua vaivattomasti myös kuljetukset ja oppaan Angkor Watin temppeleille. Kokonaisuus osoittautui ihan loistohommaksi ja lapsemme harmittelivat miksemme voi jäädä tänne pidemmäksi aikaa.

Siem Reapista suhautimme pilvien läpi Kambodžan pääkaupunkiin Phnom Penhiin viettäen siellä reissun viimeiset neljä yötä. Pidimme kaupungista kaikki, vaikka tutustumisemme maantieteellisesti jäikin aika niukalle alueelle. Phnom Penh oli selkeästi siistein niistä kaupungeista joissa Kambodžassa vierailimme. Meille tuli monesti mieleen matkustusrakkautemme Ho Chi Minh City, joskin katuruokakojujen houkuttelevuus jäi uupumaan. 
Hotellimme Okay Boutique oli kiva valinta sijaintinsa ja altaansa sekä aamupalansa puolesta.

Kambodžan reissu oli meille oikein antoisa ja mielenkiintoinen. Pidimme maasta, ihmisistä ja kohteista osin kovastikin. Voisimme kuvitella palaavamme joskus Phnom Penhiin ja vielä kokemattomiin paikkoihin Kambodžassa, ehkä kehuttuihin Kampotiin tai Kepiin. Suurta jälleennäkemisen paloa maa ei kuitenkaan meihin sytyttänyt. 

Kirjoittelen tarkempia juttua linkittäen niitä sitten tähän alle:

Koh Rong: Paratiisisaari 

tiistai 26. joulukuuta 2017

Suupaloja uuden vuoden vastaanottajaisiin

kaupallinen yhteistyö ARLA 

Me emme ole kotona vastaanottamassa uutta vuotta. Jos olisimme, kattaisin pöytään paljon erilaisia suupaloja, joita sopisi sitten huuhtoa alas kuohuvan ja/tai gin & tonicin kanssa. Monet sormisyötävistä suupaloista on valmisteltavissa etukäteen, jolloin juhlahetkeen jää vain kokoaminen. Jos vielä rennommin kattaa, voi tahnat laittaa kulhoon ja vierelle vaikkapa vaaleaa näkkäriä tai keksejä joille tahnaa lusikoida.

Harkitut makuyhdistelmät tuovat elegantisti tarjoiltuna juhlavaa tunnelmaa. Itse ainakin rakastan maistella erilaisia makuja ja vertailla sitten niitten passaavuutta juomaan. 

Olemme tehneet Arlalle kerran kuussa jo pidemmän aikaa jutun, useimmiten jonkin reseptin. Tämän jutun kuvitetut sormisyötävät on koottu niiden joukosta. Kuvan alta löytyy linkki kuhunkin reseptiin. Näiden lisäksi blogista löytyy mielenkiintoisina sormisyötävinä esimerkiksi lakritsia ja tomaattia filokupeissa, raikkaasti maustettua manchegoa ja maa-artisokkaa sekä kylmäsavulohta sipulikupeissa unohtamatta juustoisia kukkakaalipyöryköitä




keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Ravintola Umami, Tallinna

Ravintola Umamin pihaan astuessa tuntuu kuin olisi menossa tutulle kylään. Omenapuut reunustavat suuren puutalon pihaa, joka ei ulospäin näytä lainkaan ravintolalta. Sisällä meidät vastaanottaa vilkas puheensorina lounaskattauksen ollessa juuri lopuillaan. Sisustus on tyylikäs, kodikas ja valoisa. 
Ravintola Umami sijaitsee Mustamäellä noin 7 kilometrin päässä Tallinnan keskustasta. Umami on maineikkaan Leib-ravintolan pikkuveli eli puikoissa ovat samat miehet Janno Lepik ja Kritjan Peäske. Nettisivut kertovat miesten luottavan paikallisiin, laadukkaisiin raaka-aineisiin. Pikkuvelimäinen leikittely onkin nähtävillä rennossa ja raikkaassa tavassa yhdistellä makuja ja raaka-aineita. 

Menu on täynnä houkuttelevia annoksia, joista halusimme maistaa useampia alkuun.
Viinivalinnat upposivat meihin täysillä. Mehun sai myös tuorepuristettuna ja kuskille oli vaihtoehtona alkoholiton olut, mikä on aina hyvä juttu.

Alkuun maistelemme härän kiveksiä paneroituna. Ne tarjottiin mustapippurimajoneesin kanssa. Rakenne oli aivan erilainen kuin kesällä Takashissa maistelemissamme. Silloinen ryynimäisyys oli nyt sileää ja lihamaista. Kivespallurat olivat maukkaita ja oivan rapsakasti paneroitu!
 Umamin tartar oli hyvä, muttei mieleenpainuvan erinomainen.
Ankka tataki wasabi-soijakastikkeessa, wakamame-varsisellerisalaatti ja marinoitua inkivääriä oli taivaallisen hyvää! Harkitsin toisen alkupalalautasen tilaamista.
Tyttäremme söi lisukkeeksi merkityt perunat juoden samalla kaakaota. Ihmettelin yhdistelmää mutta se kuulemma toimi hänelle.
Silkoisen sileä kananmaksatahna tarjottiin mielenkiintoisesti ananas-pihlajanmarjahillokkeen kanssa. Yhdistelmä oli todella raikas ja kiva, tykkäsimme hurjasti. 
Pääruuat olivat molemmat ronskin kauniita ja maistuvia. Itse otin viiriäistä Järveotsan tilalta, lämmintä purjo-laardisalaattia, pinaattia ja Romanescokastiketta.
Jukka haarukoi turskaa, tomaattia Intsun tilalta, fenkolisalaattia, rapsakkaa sipulia ja pehmoista misokastiketta.
Jälkiruoka ei jättänyt oikein mitään muistikuvia, joten se ei liene kummoinenkaan omaan makuun ollut. 

Kokonaisuutena ravintola Umami oli valloittavan ihana. Tarjoilu pelasi mukavasti ja uusia makuyhdistelmiäkin tuli koettua. Paikka oli laatuun nähden todella edullinen, kun alkupalat olivat viitisen euroa ja pääruuat kahdestatoista eurosta kahteenkymppiin. Suosittelemme Umamia lämpimästi ja aiomme palata sinne nautiskelemaan terassilämpimillä keleillä omenapuiden katveeseen.

Blog Widget by LinkWithin