lauantai 3. joulukuuta 2016

Joulumarkkinat, Bolzano Italia

Euroopassa, erityisesti Saksassa on joulun alla miellyttäviä joulumarkkinoita. Tiesitkö, että myös Italian puolella on joulumarkkinoita, ainakin Bolzanossa? Bozen on saksankielinen nimi italialaiselle Bolzanolle ja kaupungista kuulee puhuttavan kummallakin nimellä. Bolzano sijaitsee Alpeilla ja sitä ympäröivät lukuisat hiihtokeskukset. Vuoden takainen matka Bolzanoon lähti liikkeelle Saksan Münchenista. Münchenin rautatieasemalta on hyvät ja edulliset yhteydet muutamassa tunnissa Bolzanoon. Samalla junalla pääsee muuten Venetsiaan saakka.   
 Matka läpi Alppien on hienoin kokemani junamatka. Todella huikaisevia maisemia.
 Perillä odottaa kaunis pieni kaupunki vuorten sylissä.
Bolzanon päätori Waltherplatz Piazza Walther Von Der Vogelweide on valjastettu joulun alla joulumarkkinoille. Joulumarkkinat ovat samantapaisia kuin Saksassa olen tottunut näkemään: lämmintä viiniglögiä (glühwein), kojuissa jos mitäkin tuotteita ja joulumielellä varustettuja ihmisiä. Maisemat vaan ovat huomattavasti hienommat kuin Saksan tasamaalla. 
 Glühwein kuuluu asiaan!
 Illan pimeyden laskeuduttua on aika lähteä kaupungille.
Ennen illallista otamme viinilasit ensimmäiseksi eteen osuvassa kivanoloisessa viinituvassa nimeltä Banco 11. Uskomatonta miten osumme matkakumppaneiden kanssa juurikin suomalaisen rouvan,  Birgitta Puustisen ylläpitämään paikkaan. Birgitta kertoi meille tarinoita Bolzanosta ja miten päätyi juuri tänne viinituvalliseksi.
Birgitan luota jatkamme Trattoria Da Silvio nimiseen paikkaan illalliselle. Vaikka joulumarkkinat ovat samantyyliset kuin saksalaiset, on ravintoloiden tarjonta italialaisen kaavan mukaan. Täällä on tarjolla noin viisi vaihtoehtoa niin antipastille, primille, secondille ja dolcille.
Yksi ottaa alkuun "Zuppa d'orzo speck all bolzaminu", joka oli kasviskeitto. Maukas liemi ja hyvät kasvikset.
Minun lautasellani on "Ravioli tirolesi con burro e salvia". Pidän kovasti.
 Viimeisen alkupala-annoksen nimi ei jäänyt mielleen. Nämä ovat lihaisia palleroita kastikkeen kera.
 Pääruokana, priminä, tuli muusia ja lihaa. Kuulemma maukasta.
Minulle tulee entrecotea kasviksilla. Maukasta, mutta ei erikoista.
Kokonaisuutena miellyttävä pieni ravintola ja ystävällinen palvelu. Pienoinen kielimuuri haittaa yhteistyötä, mutta saimme mitä tilasimme.

Trattoria Da Silvio
Vicolo della Parrocchia 2/A, 39100 Bolzano, Italia

 Illallisen jälkeen ovat kadut hiljenneet. On mukava tallustella pitkin joulukoristeltuja katuja.

Seuraavana aamuna ostan tuliaisiksi kotiin juustoja. Tarjolla on myös leikkeleitä ja muita säilyviä herkkuja.
Paluumatkalla voi taas ihailla taas näitä Alppien maisemia. Tässä kuvassa ollaan lähestymässä legendaarisen mäkihyppykaupungin Innsbruckin rautatieasemaa.

Vielä loppuun matkavinkki: Bolzanon tunnetuin nähtävyys on Etelä-Tirolin arkeologinen museo, jossa säilytetään Ötzi-muumiota.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Sushikulho ja sushiburrito, sushibar YUZU

illan tarjosi sushibar Yuzu
Sushikulho ja sushiburrito olivat meille uusi kiinnostava asia, kun astuimme sisään Yuzun pressitilaisuuteen. Espoon Haukilahden ostarilla sijaitseva, itä-Aasialaisen sitrushedelmän mukaan nimetty sushibar oli kovin lämmin ja kotoisa lumimyräkkäisen ajon jälkeen. 
Yuzun listoilla on perinteistä sushia, mutta myös trendikkäästi kulhoon rakennettuja ja burritomaiseksi rullailtuja herkkuja. Pääsimme itse kokeilemaan moisten kasaamista, mikä oli kovasti hauskaa puuhaa. Olemme tehneet kerran monta vuotta sitten sushia kotona ja jotenkin yhdistän siihen puuhasteluun sanat "turhan-tarkkaa-omaan-makuun", "hampaiden-kiristely" ja "kiroilu". Tässä ei nyt tapahtunut mitään edellämainituista, joskin kaikki raaka-aineet oli valmiiksi pilkottu, maustettu, keitetty ja pikkelöity. Lohisuiron sentään tohotimme itse pintakypsäksi. 

Sushiburrito kasattiin taputtelemalla merilevän päälle etikkaliemellä maustettua, viuhkajäähdytettyä sushiriisiä, joka maustettiin teriyaki-kastikkeella. Päälle nosteltiin raikkaat täytteet oman maun mukaan, alimmaksi paljon salaattia. Minä laitoin omaani garia eli pikkelöityä inkivääriä, marinoitua punasipulia ja lohta. 
 
Sushiburritoja ennenkin maistaneet kehuivat Yuzun burritokokoa helpoksi ja kohtuullisenkokoiseksi syödä verrattuna turhan isoihin vastaaviin. 
Yuzun teriyaki-kastike oli hurjan hyvää! Se oli keitetty paksuksi liemeksi, jossa maut olivat syventyneet hienosti.
Sushikulhon pohjalle laitettiin sushiriisiä, turautettiin teriyaki-kastiketta ja päälle koottiin herkkuja oman maun mukaan, esimerkiksi ebi-ravunpyrstöjä, raakaa lohta, kurkkunauhaa ja kimchiä. Jukka kokosi sushikulhostaan tosi kivan sijoittamalla ravunpyrstöt kulhonreunan ulkopuolelle. Yuzussa meitä ilahdutti ruuan keralla kylmänä nautittu kupliva sake, joka oli sekin meille ihan uusi asia. 

Yuzun maut olivat raikkaita ja tuoreita, mitä odotankin sushiruuilta. Paikka oli mutkaton ja lämmin, sellainen johon voi helposti poiketa tai istahtaa pidemmäksikin aikaa. 

Tuumasimme illan jälkeen, että sushien burritorullaaminen tai kulhoon asettelu olisi mukavan rentoa puuhaa vaikka vieraiden kokoontuessa pöydän ympärille. Yuzusta kavereille kerrottuani sovimme myös tapaavamme siellä joskus syömäpuikkojen äärellä, ehkä lasin kuplivaa nauttien. Tuosta lupauksesta pidän kiinni naiset!

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Biryani eli paistettu riisi

Biriyani on resepti, joka herätti heti mielenkiintoni kun sen näin Viimeistä murua myöten-blogissa. Se on intialainen ruoka, jossa keitetty riisi paistetaan mausteiden kanssa. Usein joukossa on lihaakin, mutta me seurasimme orjallisesti Saaran kasvisversiota lisäten sekaan suutuntumaksi pähkinöitä ja makeudeksi rusinaa.  
Kokonaisuudesta tuli tosi onnistunut, vaikka me jouduimmekin kanelitangon puutteessa humpsuttamaan riisien keitinveteen jauhettua kanelia. Hurmaavalta tuoksuvassa riisissä oli sopivasti mausteisuutta ja hienosti makua. Rusinat olivat mukavan makea, muttei liian ätläkkä lisä. Söimme biryanimme nahkoineen paistetun, garam masalalla ja suolalla maustetun kuhan kanssa. Tuumasimme kyllä miehen kanssa että tämä riisiruoka menisi hyvin myös itsekseenkin. Ruoka toimi hyvin myös seuraavan päivän lounaaksi lämmitettynä. Muksut tuumasivat että evääni tuoksui ihan kanelipullalle. 
BIRIYANI ELI PAISTETTU RIISI
lisäkkeenä neljälle

1,5 dl basmatiriisiä
1 kanelitanko (tai ½ rkl kanelia jauhettuna)
öljyä paistamiseen
1 iso sipuli
½ tl kurkumaa
½ tl kardemummaa
1 dl rusinoita
1 dl cashewpähkinöitä
1 tl suolaa

Laita riisin keitinveteen kaneli(a) ja keitä huuhdeltu riisi kypsäksi.
Pilko sipuli ohuiksi puolirenkaiksi. Kuullota öljyssä pannulla pehmeiksi, älä ruskista.
Lisää pannulle kurkuma ja keitetty riisi. Sekoittele kunnes riisi on värjääntynyt kauttaaltaan kauniisti.
Lisää sekaan kardemumma, rusinat, pähkinät ja suola. Sekoita hyvin. Anna seoksen lämmetä pannussa kauttaaltaan ja runisoiden pehmetä hiukan.
Nauti itsekseen tai vaikkapa garam masalalla maustetun kalan kanssa.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

100 Maneiras ravintola, Lissabon

Marraskuinen työmatka suuntautui Lissaboniin. Minulla oli vain yksi ilta aikaa ja sinä aikana piti ehtiä näkemään kaupungista mahdollisimman paljon. Olemme kyllä olleet Lissabonissa noin kymmenen vuotta aiemmin, mutta kaupunki tuntui uudelta. Illalliskohteeksi valikoitui tunnelmallisen Bairro Alton alueella mm. Anthony Bourdainin vierailema 100 Maneiras, jota luotsaa Sarajevossa syntynyt Ljubomir Stanisic. Michelin oppaan mukaan 100 Maneiras on vain "Simple standard" -tasoa, joka oli yllättävän alhainen saamani ennakkokäsityksen mukaan.
100 Maneiras ravintolassa on saatavilla vain yhdekän ruokalajin maistelumenu, joka vaihdetaan kauden mukaisesti ilmeisesti neljästi vuodessa.  Tällä kertaa menu oli englanniksi ja portugalin kielellä seuraava:

Estendal do Bairro / Codfish clothesline
Bacalhau desidratado com molho aioli de coentros e pimentos
Dehydrated Codfish with coriander aioli and red pepper coulis
-
Bitter Sweet Symphony
Ostra com amêndoa amarga, meloa, kiwi, algas do mar e espuma de ostra
Oyster with bitter almond liquor, cantaloupe, kiwi, sea algae and oyster foam
-
Talking Head
Cabeça de carabineiro com maionese de lima e alho, azeite de carabineiro e ras el hanout
Scarlet prawn head with lime and garlic mayo, prawn olive oil and ras el hanout
-
Perfect Skin
Pele de peixe frita, salmonete, patê de sardinha, patê de figados, escamas de peixe e maionese de caril
Fried fish skin, red mullet, sardine paté, liver paté, fish scales and curry mayo
-
Swallowed in the Sea
Crème brûlée de ouriço do mar e sapateira
Sea urchin and edible crab crème brûlée
-
Banho de espuma
Bacalhau confitado com espuma de queijo da ilha de São Miguel, salada do mesmo, sopa de coentros, poejo e funcho
Cod confit with São Miguel cheese foam and its salad, coriander soup, pennyroyal and fennel
-
Over "his" shoulder
Presa de porco confitada com polenta cremosa de beterraba, amêijoas, pickles e mini legumes
Confit pork shoulder with creamy beet polenta, clams, pickels and baby vegetables
-
“Deez” nuts!
Pasta de pistácio, gelado de amendoim e folhas de manjericão
Pistachio cream, peanut ice cream and basil leaves
-
Islands in the sun
Bolo de banana ensopado em calda de rum, baunilha e casca de laranja com queijo de São Jorge e esfera de maracujá
Banana cake soaked in rum syrup, vanilla and orange peel with São Jorge cheese and passionfruit sphere

Menun hinta oli 60 euroa. Menun kanssa oli saatavilla kahta erilaista viinipakettia: perinteistä pakettia 35 eurolla ja premium pakettia 60 eurolla. Päädyin perinteiseen viinipakettiin. 

Salissa on reilu 30 asiakaspaikkaa, mutta ainakin tuona marraskuisena arki-iltana sain pöytävarauksen varattua samalle illalle. Illan aikana sali kuitenkin täyttyi miltei täyteen.  
Alkuun tarjoilivat toivat focacciaa, leipää ja laadukasta portugalilaista oliiviöljyä. Alkumaljassa oli ensimmäinen yllätys, kun tarjolla oli kuohuviiniä tai portviiniä. En ole koskaan törmännyt portviiniin alkumaljana, joten tätä oli pakko maistaa. Todella mukavasti toimi Niepoortin kymmenvuotias portviini leivän ja pehmeän oliiviöljyn kera. 
Ensimmäinen ruokalaji oli "Codfish clothesline", kuivattua turskaa sipseinä ja korianteriaiolia sekä paprikadippiä. Kiva asettelu ja maistuvat dipit.  
Seuraava laji oli "Bitter Sweet Symphony", joka oli osteria, mutta ilman varsinaista osterin lihaa. Annoksessa oli fenkolia, kiiviä, merilevää ja osterista tehtyä vaahtoa. Viininä Sauvignon Blanc rypäleinen Bella Superior 2014. Merellinen ja suussasulava maku, jota viini sopivasti täydensi. 
Edellisen viinin kanssa tarjottiin myös seuraava laji "Talking Head", joka oli kuivattua katkarapua erilaisten majoneesien kanssa. Katkarapu oli hiukan kitkerää ja tietenkin rapsakkaa. Valkosipuli- ja limemajoneesit komppasivat katkarapua hienosti. Erikoisin katkarapuannos koskaan. 
Neljäs laji oli keltajuovamulloa, friteerattuja kalansuomuja ja curry majoneesia. Herkkä annos, jossa rapsakat kalansuomut toivat hienoa suutuntumaa. Viininä 100% Arinto-rypäleinen Poco do Lobo vuodelta 1995. Viini oli miedon pehmeää omaan suuhuni ja hieno valinta kalalle.
Matka jatkui merellisissä tunnelmissa, kun seuraavaksi tarjoiltiin "Swallowed in the Sea". Tämä annos oli merisiiliä ja isotaskuravusta tehtyä paahtovanukasta salaatin kera. Edellinen Poco do Lobo viiniä siemailtiin myös tämän ruuan kanssa. Intensiivisiä makuja ja erityisesti ravunmaku oli vahva. 
Illan ehkä herkimmän näköinen annos oli "Banho de espuma". Jälleen turskaa, tosin eri tapaan kuin aiemmin. Turska confita, São Miguel juustosta tehtyä vaahtoa, fenkolia ja majoneeseja. Annoksen päälle kaadettiin korianterikastiketta. Juusto ja kala eivät ole usein keskenään viihtyvät raaka-aineet, mutta nämä parit sopivat hienosti toisiinsa. Korianterikastike toi mielettömän hyvän lisän. Viininä pohjois-Portugalista tuleva Quinta Do Cerrado Encruzado Branco 2014.
Alkupalojen jälkeen tuli keittiöntervehdyksenä suunraikastimeksi varsiselleri- ja rosmariini jäähilettä. Selleri oli erittäin miellyttävä raikastaja. Tätä voisi vaikka kotonakin tehdä joskus.
Pääruokana "Over 'his' shoulder", eli porsaanlapaa, kermaista polentaa, simpukoilla maustettua kastiketta sekä minivihanneksia. Polentassa olisi ollut alunperin punajuurta, mutta minule allergisena tehtiin punajuuriton versio. Ehkä parasta koskaan maistamaani puuropolentaa ja liha oli miellyttävän mureaa. . 
Possun kaverina tarjottiin tarjoilijan mukaan heavy metallia. Paikallinen viinitalo on tehnyt pääkokin kanssa yhteistyössä tuhdin Quem Syrah Tinto 2012. Oli pakko ottaa kuva etiketistä kun oli niin hieno. 
Ensimmäinen jälkiruoka oli pistaasikreemiä, maapähkinäjäätelöä, suklaata ja salaattia. Salaatissa oli basilikaa ja tilliä. Kaikkiaan annos maistui kuin Snickers patukat, mutta tilli oli ihan mieletön lisä. Yllättävä setti. Madeiraviini komppasi annosta täydellisesti.
Viimeinen annos oli kuin tartar annos pikaisella vilkaisulla. Annoksessa oli kuitenkin pohjalla banaanikakkua jota oli liotettu rommisiirappissa, vaniljan ja appelsiinin kanssa. Päällä oli passionhedelmästä tehty jäätelö sekä päällä Sao Jorge juustoraastetta! Tä, juustoraastetta? Kyllä, ihan uskomaton sekoitus mutta toimi minulle loistavasti. Sama Madeiraviini toimi myös tämän annoksen parina. 

Kokonaisuutena 100 Maneiras oli todella suositeltava, jälleen kannatti mennä Bourdainin jäljissä. Michelinin Simple standard on todella alhainen luokitus. Minä antaisin vähintään Bib gourmandin tai peräti tähden. Ensinnäkin hinta-laatusuhde oli toimiva ja nostoissa oli yllättäviä koukkuja sekä makuyhdistelmiä. Ehkä tekniikat eivät sitten ole vakuuttaneet tarkastajia. Toiseksi, käytössä oli pöytäliinojen puhdistamiseen kourut. Olemme panneet merkille että tähtipaikossa on lähes poikkeuksetta kourut. Harmi kun en ottanut kuvaa kouruista, jos ette tiedä mitä tarkoitan kouruilla. Älkää nyt ottako vakavasti että kouruilla saa tähden, mutta meille se on ollut vuosien ajan eräänlainen mittari. Tätä asiaa on pohdittu myös kevällä kirjotetussa Washingtonin jutussa.  Tarjoilijat täyttivät viinikaatoja anteliaasti, varsinkin kun sama viini oli usein kahden ruokalajin kanssa. Tarjoilu oli rentoa ja tarjoilijat heittivät muavia kevennyksiä tarjoillessaan. Illallinen maksoi yhteensä 107,5 euroa sisältäen menun, viinipaketin, portviinin ja veden.

Bairro Alton alueeseen kannattaa varata aikaa, sillä korkeuserojensa johdosta alue on ilmeikäs ja tunnelmallinen. Alueelle on myös todella paljon mielenkiintoisen oloisia ravintoloita. Alueesta hiukan lisää toisessa postauksessa. 

100 Maneiras on avoinna tätä kirjoittaessa päivittäin klo 19:30 - 2:00 ja keittiö on auki 23 asti.
Huomioi, että 100 Maneirasilla on myös toinen ravintola nimeltään Bistro 100 Maneiras, jos vaikka 100 Maneirasiin ei saa pöytävarausta. 

100 Maneiras
35 Rua do Teixeira, (katso kartta)
Lissabon, Portugali

torstai 24. marraskuuta 2016

Tryp Habana Libre, Havanna

 
Havannan lomalla me majoituimme Tryp Habana Libre hotelliin El Vedadon alueella. Suuri hotellikompleksi luokiteltiin neljän tähden paikaksi, mikä ei kyllä ollenkaan vastannut meidän käsitystämme tähtiluokituksista. Kokemuksemme Euroopasta ja varsinkin Aasiasta ovat ihan eritasoisia tähän puljuun verrattuna. 
 
Sijainti hotellilla oli kiva. Ihan viereiseltä kaduilta meni maquinas-taksien reitti, ympärillä oli paljon tavallista havannalaista elämää ja Malecon-rantakatu kävelymatkan päässä. 
Yleiset tilat hotellissa olivat menneellä tavalla tyylikkäät ja siistit.

Paitsi eksyessämme uima-altaan alla oleviin kerroksiin etsiessämme ensimmäisenä aamuna aamupalahuonetta. Tässä oven kokoinen homeläikkä. 
Kakkoskerroksen aulassa komeili kuuluisan kuubalaisen taidemaalarin ja keramiikkataiteilijan Alfredo Sosa Bravon teos El Carro de la Revolución. 
Luimme vasta jälkikäteen, että yksi hotellin sviiteistä on toiminut Castron päämajana vallankumouksen ensipäivinä. Wallpaper City Guide-kirja kertoo, että sviittiin 2324 pääsee tutustumaan respasta asiaa tiedustelemalla, mutta emme löytäneet mitään muuta lähdettä tukemaan tätä väitettä. Myös Neuvostoliiton suurlähetystö on toiminut hotellissa. 
Hotellin aamupalavalikoima oli runsas ja hyvä. Tarjolla oli paikallisia herkkuja esimerkiksi makkaroiden, juustojen, papumuhitusten ja leivonnaisten muodossa. Pöydiltä löytyi myös tuttuja juttuja: leipää, pannaria  ja toiveen mukaan paistettua munakasta. Kuohuviiniä avattiin nelisen pulloa, mikä riitti ensimmäisille aamuvirkuille. 

Huoneemme oli tilava, mutta nuhjuinen. Ovenpielet olivat kosteudesta hajonneet, listat repsottivat seinillä. Sisustuksesta ja tekstiileistä tuli mieleen 80-luku, mikä ei kyllä yllättänyt Havannassa. Huoneestamme oli tosi kivat näkymät sekä Vallankumousaukiolle päin että merelle. Hotellin yläkerroksien ravintolasta olisi myös ollut komeat näkymät kaupunkiin, mutta siellä emme ruokailleet. 
Ylimmän kerroksen yökerhossa kävimme muutamanakin iltana. Viikon mittaisen reissumme aikana siellä esiintyi joka ilta eri bändi tai kaksi. Sisäänpääsy oli hotellin asiakkaille ilmainen muiden päästessä sisään maksamalla. Tunnelman kuumetessa salsaajien tanssiessa todella taidokkaasti katto liukui auki tuoden raikkaan tuulahduksen lämpimästä yöstä ja tähtitaivaan katoksi. Juomat tarjoiltiin pöytiin eivätkä ne olleet ihan kiskurihintaisia. 

Mekin kokeilimme salsata yhtenä iltana, mutta täytyy sanoa että kokemus muistutti ikuisesti jatkuvan kappaleen myötä paremminkin kidutukselta kuin aistilliselta lanteidenhetkutukselta. Meidän lanteemme kun eivät oikein keinuneet eivätkä jalat saatikka muukaan kroppa liikkuneet samanmoisen sulavasti kuin muilla tanssilattialla. Voipahan sanoa salsanneensa Kuubassa!
Ehdottomasti paras osuus hotellissa oli uima-allasosasto tai siis se, että hotellissa ylipäänsä oli uima-allas. Kuumat päivät viilenivät kivasti veteen pulahtamalla daiquiri frappea siemaillen. 
Hotelli oli laatuun nähden todella kallis maksaen 192 euroa per yö kahdelta. 

Seuraavalla Havannan reissulla majoittuisin johonkin kehutuista ja halvoista kotimajoituksista, casa particulariin.

Blog Widget by LinkWithin