maanantai 22. joulukuuta 2014

NakuNöpöstä muhevaksi eli maistuva kanipata

Jos haluaisi edetä tässä postauksessa niin, että googlehaussa sivulle eksyisi tosi moni alle sekunniksi, voisi laittaa postaukseen sanoja alaston kani, rintafile tai nakuna selällään. Pehmeä jänis menisi ihan liiallisuuksiin. Siksi päätinkin aloittaa postauksen asiallisemmin ja aiheessa tiukasti pysyen. 
Meillä on sellainen onni, että bloggaavat kaverimme kasvattavat kaikenmoisia pikkuelukoita. Kanit kuuluvat myös tuohon porukkaan. Saimme yhden tällaisen valmiiksi teurastettuna, nyljettynä ja pakastettuna, mikä ilahdutti meitä kovasti. 
Ohjeen haimme blogikaverilta, joka kysyy taajaan meidän kaikkien nälkää. Chef Jones oli pyöräyttänyt kanille mielenkiintoisen kastikkeen tomaattipohjaisena mantelilisällä. Lopputulos oli muhevan maukas, itse asiassa herkumpi mitä olin odottanutkaan. Jasu neuvoi kania ojentaessaan, että se kaipaa pitkän haudutusajan. Lisäsimme siis ohjeistetun kahden ja puolen tunnin aikaan vielä puolitoista madaltaen kuitenkin uunin lämpöä.

Yhdestä jänöstä meidän perhe syö useammin kuin kerran. Ensimmäisen aterioinnin jälkeen liha irroiteltiin luista. Kastikkeineen se oli aivan valmis maustamaan seuraavan päivän pastan. 

Lämmin suositus sekä eettisen lihan ostamiseen että tähän kanipataan. Nöpö kohtasi arvoisensa lopun. 
Ai mikä luutörö? No, ekaa kertaa leikkasin kania paloiksi. Me tarjosimme kanipadan palsternakka-perunapyreen ja paahdettujen ruusukaalien kanssa. 

TOMAATTINEN KANIPATA MANTELILLA

1 - 1,5 kg jänistä pilkottuna
1,5 tl suolaa
100 g pekonia
1-2 kpl porkkanaa kuutioina
2 kpl varsisellerin vartta
1 kpl sipulia
6 kpl valkosipulinkynsiä
2 rkl tomaattipyreetä
2 dl punaviiniä
3 dl kanalientä
200 g tomaattimurskaa
1 tl oreganoa
1 tl kuivattua timjamia
1 rkl savupaprikajauhetta
80 g kuorittuja manteleita
1 rkl voita
öljyä paistamiseen
suolaa
mustapippuria

Pilko pekoni ja kypsennä se paistinpannussa. Nosta pekonit hetkeksi syrjään mutta jätä rasva pannuun. Lisää tarpeen mukaan öljyä ja ruskista jänispalat. Nosta jänöpalat pataan ja nosta pekonipalat takaisin paistinpannulle.  Lisää sekaan tomaattipyree, sipulit, porkkana ja selleri.  Edellisten pehmittyä lisää sekaan viini ja anna kiehahtaa. Lisää tomaattimurska, kanaliemi ja yrtit. Anna poreilla miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää kuoritut mantelit ja soseuta kastike. Lisää vielä voi. Sekoita.

Kaada kastike jänöpalojen päälle pataan.


Nosta pata 100 asteiseen uuniin ja hauduta 4 tuntia.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Singapore ja sen Sling

Singapore on todella moderni, puhdas ja tehokas aasialainen kaupunki ja samalla kaupunkivaltio. Noin pääkaupunkiseudun kokoisella alueella asuu lähes viisi miljoonaa ihmistä, joten Singapore on yksi maailman tiheimmin asuttuja kaupunkeja. Singapore sijaitsee reilun sadan kilometrin päässä päiväntasaajasta ja siten ilmasto on trooppinen eivätkä vuodenajat juuri vaikuta säätilaan. Valtiovalta pitää yllä järjestystä vaikka vartijoita tai poliiseja ei näy missään. Paikallinen opas kertoi että poliisit ovat sulautuneena ihmisjoukkoon siviilivaatteissa ja käyttävät siviiliautoja. Singaporen kouluissa opetetaan englantia ensimmäisenä vieraana kielenä. Englanti on myös opetuskielenä monissa aineissa. Tämä näkyy kanssakäymisessä paikallisten kanssa, sillä tuntuu että jokainen osaa täydellisesti englantia. Singapore on kompaktin kokoinen, sillä on tehokas metroverkko, eikä taksilla matkustaminenkaan ole mahdottoman kallista tai aikaa vievää. Finnair lentää suorilla lennoilla Singaporeen ja lentoaseman rajamuodollisuudet hoituu kohtuullisen jouhevasti. Eniten minulla aikaa kului lentoaseman taksijonossa, mutta taksi suhautti alle puolessa tunnissa ydinkeskustaan. Singaporea kehutaan ostosparatiisina, mutta minulla ei ollut mahdollisuutta tutustua ostosmahdollisuuksiin tällä lyhyellä vierailulla. Tutustuin kuitenkin ruokatarjontaan, josta myöhemmässä postauksessa lisää.

Ruokailun lisäksi on viimeaikaisiin Aasianmatkoihin sisältynyt kattoterasseihin tutustumista. Tämä kerta ei tehnyt siltä osin poikkeusta. Singaporessa on lukuisia pilvenpiirtäjiä ja muutamaan paikkaan ovat turistit tervetulleita nautiskelemaan näkymistä sekä juomista. Korkeista näköaloista nauttiville kaupungissa on tarjolla maailman suurin maailmanpyörä, 165 metriä korkea Singapore Flyer. Singapore Flyerin ohella yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä on Marine Bay Sands hotelli ja kongressikeskus, joka näkyy postauksen avauskuvassa. Hotellin katolla on huikea infinity pool, jonne pääsevät vain hotellin asukkaat. Hyviä ja melko tuoreita kuvia tästä löytyy Meanwhile in Longfield-blogista. Kolmeosaisen rakennuksen kolmososan katolla on hieno kattoterassi ja baari.  

Näkymää Marine Bay Sandsin, MBS:n baarista.
Toinen näkymä MBS:stä.
MBS:n baaritiski.

Kun kerran Singaporessa ollaan, on lähes pakko maistaa Singapore Sling-drinkkiä. Ja monessa paikkaa. Singaporen Slingin kehitti perinteikkään Raffles-hotellin Long Barissa työskennellyt baarimestari Ngiam Tong Boon vuonna 1915. Reseptiä ei mitenkään salailla vaan se kerrotaan Long Barin juomamenussa.  

ALKUPERÄINEN RAFFLES HOTELLIN SINGAPORE SLING 

30 ml Giniä
7,5 ml DOM Benedictine yrttilikköriä
7,5 ml Cointreau likööriä
120 ml ananasmehua
15 ml limemehua
10 ml grenadinesiirappia (tee-se-itse)
1 pirskautus Angostura bittersiä

Sekoita kaikki aineet mixerissä. Tarjoa korkeasta lasista jäiden kera ja koristele juoma ananasviipaleella ja kirsikalla.  
 
Aito ja alkuperäinen Raffles Hotellin Singapore Sling. Hinta 29 SGD (n. 18 euroa). Singaporessa lisätään loppulaskuun tyypillisesti 10% palvelumaksu ja 7% vero. Loppusumma n. 34 SGD (21 euroa) per lasi.

Vasemmalla Marine Bay Sandsin kattoterassin Sling, n. 29 SGD (n. 18 euroa) kaikkine maksuineen. Oikealla 70-kerroksessa sijaitsevan Swissôtelin City Space Cocktail Barin versio, joka maksoi 25 SGD (n. 15 eur) kaikkine maksuineen. Aika kallista juomaa, mutta näkymineen ja elämyksineen jokaisen Singaporen dollarin arvoista touhua, suosittelen. 

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Lumon matkassa joulumarkkinoilla

 
Viime lauantaina bussiretkeilin Blogirinkiporukalla pitkin Länsi-Uudenmaan joulumarkkinoita Lumo Matkailun mukana. Kohteinamme olivat Lohjan Menneen Ajan markkinat, Fiskars ja Tammisaari. Aikataulu oli tosi napakka, joten palasin vielä seuraavana päivänä perheen kanssa Lohjalle fiilistelemään joulumarkkinoita. 
  
Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinat järjestettiin jo 20. kerran. Myyntikojut pitää Lohjalla koristella vanhahtavasti ja moni oli tähän pystynytkin. Myyntitarjonta yli 200:ssa kojussa oli ilahduttavan laaja. Tarjolla oli perinteisten pärekorien lisäksi myös muitakin käsitöitä, astioita, leluja, herkkuja, sepän töitä, havupalloja, leivonnaisia ja vaikka mitä.

Meille markkinoilta jäi käteen Sarven saunapalvin karitsapalvia, Villiyrttipuodin mesiangervosiirappia ja kuusenkerkkähyytelöä sekä lapsuudenkotomaisemien Lokalahden Nuottaleipää. Ostimme myös lahjoja joista vielä tässä vaiheessa ei voi hiiskahtaakaan. 
 
Paikanpäällä nautimme perheen kanssa oikein hyvää ja lihaisaa villisikakeittoa Chiliveikoilta. Heidän kojullaan seurasimme myös  mielenkiintoista chilinsyöntikilpailua. Osallistujamiehet napsivat habaneroja ja thaichilejä napaansa melkein kuin sipsejä. Kahdennentoista chilin kohdalla kaksi parasta chilisyöppöä päättivät tasapelistä silmät punoittaen.
Maistoimme eräältä kojulta myös luonteikasta riistagrilliä, johon oli jauhettu hirven-, peuran- ja sianlihaa. Lapset herkuttelivat hodarilla, makkaralla, joulutortuilla ja muurikkaletuilla. Tarjolla olisi ollut myös esimerkiksi tiristettyjä muikkuja ja loimulohta. 

  
Paitsi myytävää ja syötävää, markkinoihin liittyy myös erilaista ohjelmaa. Me kävimme perheen kesken katsomassa ilmaista nukketeatteria Laurentius-salissa. 
  

  
Hurmaannuimme täysin Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinoista. Kaunis esillepano ja runsas tarjonta loivat hienot puitteet joulumarkkinoille. Suuntaamme näille markkinoille varmasti ensi vuonnakin!
Lohjalta matkamme jatkui Fiskarsiin, joka on tuttu minulle ennestään kesä- ja syysasussaan. Pidin talviFiskarsista ehkä vielä enemmän. Meille kerrottiinkin että Fiskars on lumonnut monet turistit rauhallisella joulutunnelmallaan, josta puuttuu hössötys. Pystyn kuvittelemaan leppoisat kävelyt pitkin Fiskarsin ruukkia, jotka sopisi ylevöittää vaikkapa piipahduksella Petris chocolate roomiin tai lahjaostoksille lukuisiin käsityöläispuoteihin. 
Me nautimme puurolounaan Fiskars Wärdhusissa. Kaikki kehuivat puuroa oikein maittavaksi. Nolottaa tunnustaa, mutta tämä on toinen niistä ruuista joita en kertakaikkiaan saa kurkustani alas. Toinen on pinaattikeitto. Puuron lisäksi meille tarjottiin onneksi myös oikein maistuvia kinkkuleipiä, joita otinkin useamman. Wärdhusin menu näytti oikein houkuttelevalta!
  

Viimeinen bussipysähdyksemme tapahtui Tammisaaressa. Joulumarkkinoista ei täällä jäänyt paljon kerrottavaa, sillä ne olivat kovasti sekavat. Ostin ainoastaan Ruukkikylän herkkujen chili-inkivääripirskotetta, joka on osoittautunut oivalliseksi salaatin kanssa ja avokado-lohileipien maustajaksi. 
Tammisaaressa on tullut piipahdettua aiemminkin, mutta silloin en ymmärtänyt lähteä torilta oikeaan suuntaan. Kirkolle päin suunnatessa löytyy meinaten ihanan tunnelmallisia kujia vanhoine puutaloineen. Erityistä viehästystä Tammisaaren vanhaan osaan tuo ruutukaavan puuttuminen. Keskeltä puutalokauneutta löytyi persoonallinen Cafe Gamla Stan. Nautimme siellä kakkukahvit jutustelun lomassa. Kesätiistaisin kahvilan omenapuisella pihalla esiintyy trubaduureja, mikä lie erityisen tunnelmallista. Näin talviaikaan kahvila on auki vain joulukuussa. Baakkelsien lisäksi Cafe Gamla Stanista voi ostaa vaikkapa hilloja lahjaksi. 

Kierros oli todella mainio tapa viettää joulunaluslauantai. Ensi vuonna voisi aivan hyvin toteuttaa moisen vaikka ominpäin sisällyttäen siihen vaikkapa ruokailun Mustion Linnankrouvissa ja yöpymisen Fiskarsissa. Sepä olisikin muuten ihanan rento tapa laskeutua jouluun.  



sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Finlandia Caviar Shop & restaurant - myös arkeen

Kaviaaripuoti kuulostaa pelkältä ylellisyydeltä ja juhliin kuuluvalta asialta. Minä olen lähiakoina tuumannut, mikseipä arkeenkin ripsahuttaisi silloin tällöin pientä luksusta. Sillä arkihan glitteriä kaipaa, juhlassa sitä on jo ikäänkuin itsellään. Samaa tuumailee Finlandia Caviar Shopin omistaja Valeria Hirvonen. Hän suosittelee puotinsa tuotteista mätiä arkeen ja kaviaaria juhlaan. Sampanjan tai vodkan kera, tietysti. 

Venäjältä elämänmatkansa aloittanut Valeria Hirvonen on valloittava, pilkesilmäinen nainen. Poikansa Kirillin kanssa hän pyörittää paraatipaikalla Etelärannassa nyt kaviaari- ja mätipuotia, josta saa myös ostereita. Shopista saa pikkumaistiaisia, erilaisia maistiaismenuja tai ostaa kotiinsa sekä mätiä että kaviaaria ja niistä tehtyjä tuotteita. Kaikessa aistii asiantuntevuuden ja huolellisen tekemisen, mutta rennosti ja lämmöllä toteutettuna. 

Minulla oli ilo päästä mukaan Caviar Shopin pressitilaisuuteen, jossa puotia ja tuotteita esiteltiin. Illassa oli paljon hymyä ja ihastelua!
Opin tilaisuudessa uuden tavan syödä kaviaaria: Nuolaise ensin kämmensyrjä puhtaaksi, nakkaa päälle kaviaaria ja syö. Pidin tästä tavasta paljon enemmän kuin helmiäis- tai hopealusikoista. Tämä tapa asettaa kaviaarin pois siitä pelkän luksustuotteen boksista. Maku ja fiilis kohtaavat hienosti toisensa. Mieleen hiipi väkisinkin sensuellit treffit jolloin kaviaaria sopisi laittaa muuaallekin kuin kämmenselkään...Muttei sentään Caviar Shopissa!
 
Ostereita meille tilaisuudessa avasi  moninkertainen ostereiden avaamismestari Johan Schlag. Osterit Caviar Shopissa ovat aina tuoreita. "Miten juuritämänlajisia ostereita kuuluu syödä?" sai rennon vastauksen: "Miten haluat!" jota seurasi eri vaihtoehtojen esittely. 

Suosittelen lämpimästi suuntaamaan Finlandia Caviar Shop & restaurantiin nautiskelemaan mätiä tai kaviaaria vaikkapa arjen iloksi. Täältä saat myös erikoisemmat mädit vaikkapa joulun tai uuden vuoden juhlapöytiin.

Lisää tietoa ja turinaa tilaisuudesta löytyy Viinipirulta ja Kulinaarimurulan Jaanalta.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Ruokaa omasta maasta

Suomalaisuus on ollut kovin pinnalla lähipäivinä myös itsenäisyyspäivän vuoksi. Meidät haastettiin osaltamme pohtimaan, mitä suomalainen ruoka meille merkitsee. (Tyyli on kuin Linnan haastattelussa, huomaattekos.)

Suomalaisen ruoan suosiminen meidän taloudessa on helppoa, sillä meillä se tarkoittaa pääasiassa lähiruokaa. Lihat ostamme suoraan tiloilta, jolloin tiedämme eläinten oloista. Kalat hankimme pääosin torilta, jolloin saamme varmasti luotettavaa tietoa siitä mistä ja milloin kalat on nostettu. Juurekset hankimme soveltuvilta osin kotimaisina, sillä muualta rahdatut versiot vain tuntuvat jollainmuotoa järjettömiltä. Maito on aina kotimaista. 
Keväällä osallistuimme Blogiringin Sinivalkoinen jalanjälki-kampanjaan, jossa tuli kiinnittää huomiota erityisesti tuotteiden suomalaisuuteen. Kampanjan myötä huomasin, että tietoisesti etsimällä suomalaista tuotetta jo suunniteltuihin ruokiin törmäsin itselle ihan uusiin juttuihin ja variaatioihin. Olen jatkanut kotimaisen vaihtoehdon etsimistä tuon jälkeenkin ja yllättynyt välillä iloisesti jonkun itselle uudelle tuotteen edessä. Selkeät merkinnät helpottavat valintoja ja ovat ohjaamassa ostoksia oikeaan suuntaan. 
Näinä tiukkoina aikoina voisi jokaisella olla aika pysähtyä miettimään omia kulutustottumuksia. Ostamalla enemmän suomalaisia tuotteita tuemme suomalaista työtä ja tuotantoa. Valintojen ei tarvitse olla mittavia, kunhan vain jokainen teemme oman osuutemme. Yksi lisäeuro kuukaudessa jokaiselta suomalaiselta tuottaisi  vuodeksi 1500 työpaikkaa Suomeen. 
Voisiko esimerkiksi joululahjaksi ostaa kotimaisia herkkuja, vaikkapa jotain ihanaa glögiä ja suklaata? Olisiko joulupöytään aiheellista nostaa kotimaisia juustoja? Voisiko lahjaksi antaa lahjakortin kotimaisia raaka-aineita suosivaan ravintolaan, vaikkapa Mustion Linnankrouviin, Nokkaan tai Chef & Sommelieriin?  

Maista Suomi-kampanjan sivulla voit osallistua suomalaisen tuotepaketin arvontaan. Voit myös osallistua kampanjaan viestimällä mitä suomalainen ruoka sinulle on. Ota kuva aiheesta ja tägää se facessa, Instassa tai twitterissa #maistasuomi.

***

tiistai 9. joulukuuta 2014

Aprikoosinen lammaspata

Lammas on perheellemme tosi mieluinen liha. Se on myös ainoa liha, jonka myötä olemme päätyneet niin kaameaan lopputulokseen ettei lihaa pystynyt edes syömään. Kokeilussa oli jokin uusi resepti ja vieraita pöydän äärellä, tietysti. Onneksi olivat tuttuja vieraita. Monen vuoden takainen episodi on yhä mielessä, mutta lukuisat onnistuneet lammasruuat ovat valaneet syvän uskon lampaan herkullisuudesta. Ompa muutaman kerran saatu kehujakin "vaikken yleensä tykkää lampaasta" ja äitini peräti käännytettiin lammastykkääjäksi

Taas kerran vieraita saadessa kölpättiin pari pitkään muhitettavaa lammaspalaa pakkasesta ja käärittiin hihat. Lopputulos oli oikein mainio!

Tämä resepti on Nigel Slaterin käsialaa, joskin suurustimme kastikkeen.

LAMMASPATA APRIKOOSILLA

1,5 kg karitsan niskaa
vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria
3 rkl oliiviöljyä
2 sipulia
1 tl kuminansiemeniä
2 tl jauhettua korianteria
½ tl kuivattua chiliä
2 valkosipulin kynttä
3 cm tuoretta inkivääriä
1 sitruunan kuori nauhoina
kanelitanko
250g kuivattuja aprikooseja
750 ml vettä
2 rkl perunajauhoa suurustukseen
2 rkl minttua koristeluun

Laita uuni lämpenemään 120 asteeseen. Ripottele lihojen pintaan suolaa ja pippuria. Pyörittele sen jälkeen lihapalat jauhoissa. Ruskista lihoja hetki oliiviöljyssä pannulla. Nosta lihat uunivuokaan tai pataan. 
Puhdista pannu ja laita lisää oliiviöljyä. Paista sipuleita muutama minuutti tai kunnes ovat pehmenneet. Lisää pannuun kumina, korianteri ja chili. Silppua valkosipuli sekä inkivääri ja lisää ne pannuun. Lisää vielä kanelitanko, puolet sitruunankuorinauhoista ja aprikoosit. Jätä puolet sitruunan kuorista koristeluun. Lisää vielä vesi pannuun. Kun kastike on lämmennyt kiehumispisteeseen, kaada seos uunivuokaan lihojen päälle.
Peitä pata kannella tai foliolla. Anna padan hautua uunissa noin neljä tuntia. Jos sinulla on kiire, voit kypsentää pataa 160 asteessa noin puolitoista tuntia. Me pidämme pidemmästä haudutusajasta. Tarkista kastikkeen maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.
Nosta lihat padasta ja kaada paistoliemi paistinpannuun. Sekoita perunajauhot noin puoleen desiin kylmää vettä. Kaada vesijauhoseos kastikkeeseen. Kiehuta hetki jotta kastike saostuu. Lisää pannuun loput ainekset uunipadasta. 
Kastikkeen saostuessa, irrota lihat luista leikkuulaudan päällä. Laita lihat tarjoiluvadille ja kaada kastike lihojen päälle. Koristele lopuksi sitruunakuorinauhoilla ja hienonnetulla mintulla.

Tarjoa esimerkiksi granaattiomenoidun kuskusin kanssa.

Blog Widget by LinkWithin