perjantai 24. huhtikuuta 2015

Parsaa kiinalaisittain


Ihana, erilainen lisäke parsasta. Nopeasti kokoonsaatettava setti on hyvin kiinalaisen makuinen. Meillä on tehty tätä jo useasti lehtikaalilla, parsalla tai näitä yhdistämällä. Napakan rapsakka parsa todella nauttii osterikastikekylvystä!

PARSAA OSTERIKASTIKKEELLA

noin 6 vihreää parsaa
3 valkosipulinkynttä
1 rkl maapähkinäöljyä
1 tl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl osterikastiketta

Pilko parsojen tyvestä puumainen osa. Tarvittaessa kuori parsat. Pilko suupaloiksi, isot halkaisten.
Huuhtele, kuivaa ja revi lehtikaali suupaloiksi.
Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuumenna pannu ja kaada öljy pannuun. Lisää joukkoon valkosipuli ja freesaa hetki. Älä anna ottaa väriä. Lisää pannulle parsa ja muut aineet. Kypsennä muutama minuutti niin että parsat ovat todella napakoita.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Pilalle menneet juhlat?

"Kauheeta jos mun juhlat menee pilalle!" tuumasi ekaluokkalainen kun kärräsimme pitkin markettia ostosten perässä. "Miten ne nyt pilalle menisivät?" tuskailin minä jäätelöhyllyllä kun sitä toivottua makua ei löytynytkään. "No jos siellä ei ole lainkaan meteliä." jatkoi selkeästi huolestunut pikkuneiti. Äiti lupasi järjestää juhlaan meteliä jos sitä ei luonnostaan tulisi, mutta turhaa oli pelko. 

Tytsy suunnitteli taas itse tarjottavat. Hyvän ystävän 8-vuotis synttäreillä oli ollut rahkatäytteinen, tosi herkullinen kakku, joten hänen äidiltään pyydettiin siihen resepti. Kuorrute tehtiin meillä kermavaahdosta, joka väritettiin vaaleanpunaiseksi punajuurijauheella. Kakun tyttö tilasi kahdeksikon muotoisena heti kun huomasi minun tuovan senmuotoisen muotin Köpiksen reissulta
Suolaiset tikut olivat myös pakollisena juttuna tytön juhlatarjottavissa. Niihin piti tulla ainakin arjen lempijuustoa, laktoositonta Arlan Natura kermajuustoa. Tyttö pilkkoi seivästettäväksi myös paprikaa ja nakkipaloja, sekä kirsikkatomaatteja ja viinirypäleitä. Niin ikään tikutettavat lihapullat olin paistanut jo edellisenä päivänä Nettilihan koemaistiin lähettämästä rotukarjan jauhelihasta. Tyttö antoi palautteena kehuja lihapullien herkullisesta mausta. Onneksi, sillä tapojeni vastaisesti paistoin parikin koepullaa ennen kuin olin tyytyväinen suola ja pippuritasapainoon. 

 Kakun nompparellikoristelun jälkeen apulaisleipuri sai nuolla vatkaimet, tietysti!
Arki-iltakemut onnistuivat hienosti! Kaikki kutsutut pääsivät mukaan juhlimaan.
Tarjottavat riittivät hyvin. Sitä toivottua meteliäkin tytöt saivat kiitettävästi aikaan. 

Piñatakin  onnistuttiin mätkimään puhki.

Ihana synttärisankari sai arvoisensa juhlat. 

***
yhteistyössä ARLA

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Herz & Niere Berliini - ruokaa sisäelimistä

Jos oli Berliinissä Tim Rauen seinällä erikoista taidetta, niin kovin kylmäksi ei jättäny myöskään Herz&Niere. Välillä saa ihmetellä että mistä ravintoloitsijat keksivät ja löytävät ravintolansa sisustuksen. Sisustus on kuitenkin osa ravintolakokemusta, joten hyvä että siihen on panostettu. Ja taiteenhan pitää herättää ajatuksia, joten ainakin minä jäin hetkeksi miettimään mitä tässä kuvassa tapahtuu. No, mutta syömäänhän tänne tultiin, eikä taidenäyttelyyn. 
Ulkoa päin Herz&Niere oli siisti kellariravintola. Arki-iltana sain olla avaamisaikaan ensimmäinen asiakas ja lopulta sain olla noin tunnin verran ainoa asiakas kunnes väkeä alkoi saapua. Herz&Niere valikoitui illalliskohteeksi koska käyttävät raaka-aineina sisäelimiä ja noudattavat "nose to tail"-ajattelua. Ravintolan nimi suomennettuna on Sydän&Munuainen. Olisiko seinäjulisteessa ajateltu esiteltävän myöskin päätä ja häntää?

Herz&Nieren maistelumenuussa on seuraavat vaihtoehdot:
3-8 lajia tai enemmän
- ilman sisäelimiä, kalaa ja lihaa
- vain sisäelimiä
- ilman tai sisäelinten kanssa, määrittele lukumäärä itse
- kasvisvaihtoehtoja
Hinnoittelu on 38 euroa kolme ruokalajia ja lisälajit 9 euroa kappale.
Päätin ottaa kahdeksan ruokalajin yllätysmenuun johon puolet sisäelimistä. 
Alkuun toivat erilaisia talon leipiä: tummaa, vaaleaa, rinkelitaikinasta (Pretzel) sekä kurpitsansiemenöljyllä maustettua voita. Ensimmäinen annos oli briossin välissä foie grasia, makeaa sipulia, sieniä. Kaveriksi Johannishof Pfalz Trocken Riesling 2003. Huh mikä avaus! Tähän tyyliin en ollut foie grasia maistanutkaan.  
Seuraava annos oli hiukan lattea, vaikka ihan hyviä yksittäisiä perusmakuja. Marinoitua lohta, suolakurkkua, avokadotahnaa, viinietikassa marinoitua saksanpähkinää. Saksanpähkinät olivat hauskan värisiä marinoinnista johtuen. Tälle ja seuraavalle kala-annokselle tarjosivat valkoviiniksi Stigler Grauburgunder Spätlese Trocken, Ihringen Winklerberg 2010. 
Nyt oli vuorossa jotain vaaleaa kalaa. Paistopinta oli rapsakka, kaverina hapankaalia ja maukasta soosia. Hyvä jälkimaku ja hapot, suolat sekä makeudet tasapainossa.
Seuraavana tuotiin eteen kateenkorvaa, miniomenaa, selleriä, valkoista retiisiä. Päälle suihkutettiin ravintolan itse puolivuotta tekeytynyttä viinietikkaspraytä (huomaa pullo kuvan ylävasemmalla). Taas oltiin asian ytimessä. Loistavaa kokkaamista ja hienot maut. Omaa parin hehtaarin kokoista viinitilaansa pitävän 23-vuotiaan Matthias Warnungin Etsdorf Grüner Veltliner 2011 valkoviini oli kaveri tälle ruualle. Hyvä paritus.
Tykitys jatkui. Nyt ankan sydäntä ja maksaa kera "joisin tätä ämpärillisen"-tyyppisen kastikkeen kanssa. Sikahyvää ankkaa.  
Oi oi. Punertavia munuaisia kuudentena annoksena. Tällaisten takia tänne tulin. Miksi en hullu ottanut koko menuuta sisäelimistä, arkailija. Vasikanmunuaiset lepäsivät linssien, fenkolin ja salaatin päällä. Mukana taas kastiketta ja hiukan tuoretta korianteria. Tälle ja seuraavalle pääruualle oli Pinot Noiria Ranskasta:  Dubreuil-Fontaine Pommard Epenots 1er Cru, 2013. 
Ähky alkoi vaivata. Kyllä iso mies silti jaksaa kyyhkynrintaa syödä, varsinkin kun kaverina on punasipulipyreetä, kukkakaalia, parsakaalia ja lehtikaalia. Kokki taitaa soosien keittämisen. Suola ja kirpeys oli minun makuuni. 
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tämäkin herkuttelu. Jälkkäriviininä toimi 2011 Riesling Goldkapsel Auslese Edelsüß - Fendt Weinfamilie. Hyvää kuten Riesling aina, myös jälkkäriviininä. Sen sijaan jälkiruoka oli hienoinen pettymys. Oli makeaa, kylmää ja tuoretta. Tarjoilija kertoi annoksessa olevan mm. "Buchteln". En ymmärtänyt sanaa ja tarjoilija kirjoitti tuon sanan minulle muistiin. Wikipedian mukaan Buchteln on jotain pullan tyyppistä. En tiedä mikä osuus jälkkärissä oli pullaa. Hiukan hämmentävä lopetus.
Laskun kanssa toivat kuitenkin vielä itse tekemiään konvehteja, joista sain neljästä mausta valita kolme. Nämä saivat taas hymyn korviin. Menu maksoi 83 euroa, vesi 6 euroa, neljän viinin paketti 49 euroa ja jälkkäriviini vielä 9,5 euroa. Kaikelleen siis 147,50 euroa. Yhtä kala-annosta ja jälkkäriä lukuunottamatta loistava suoritus ja hintansa arvoinen. Aiemmin esitellyn Mogg & Melzerin tapaan myöskään täällä ei käynyt maksuvälineenä kuin käteinen tai EC-kortti, ei siis pankkikortit tai muut luottokortit.

Todella iso suositus tälle ravintolalle jo pelkän nose to tail ajattelun takia. Hauska yksityiskohta oli heti visiitin alussa kun saavuin ravintolaan yksin. Tarjoilija toi kaksi ruoka-alan lehteä luettavakseni, kun minulla ei ollut juttuseuraa. Tarjoilu pelasi hienosti ja oli ystävällistä. Illan aikana ravintolaan saapui lopulta noin 15 henkeä. Sijainti on hiukan sivussa, mutta metrollakin pääsi riittävän lähelle. Herz&Niere oli esillä taannoin Kauppalehti Option Berliini koosteessa ja siinä todettiin että ilmeisiä esikuvia Herz&Nierelle ovat St John Lontoossa, Ribouldinque Pariisissa ja Viva M'Boman Brysselissä. Nämä pitää muistaa jos niille huudeille tulee matkattua.

HERZ&NIERE
Fichtestrasse 31
10967 Berlin

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Simaa rosmariinilla ja limellä sekä salaisuus

Haluatteko kuulla salaisuuden? En ole tätä kevättä aiemmin tehnyt ikinä simaa. Onhan se nyt hiukan pelottavaa. Maku on kaiken väkerryksen jälkeen hiivamainen, pullot räjähtelee jääkaappiin ja kaikki sima jää juomatta. Niinkö? Ei ollenkaan! Siman teko oli kokeiluun ryhdyttyä yllättävän helppoa ja nopeaa. Yksikään pullo ei poksahtanut jääkaapissa ja kaikki raikasta juomaa sisältävät pullot tulevat varmasti juotua. Niin hyvää itsetehty sima on!
Rakastan siman raikasta makua. Siitä tulee mieleen lapsuudenkodissa ämpärissä keväällä tehty sima. Juoma on ehdottomasti osa vappua, joskin mietin miksei sitä voisi hyvinkin tehdä myös kesällä. Varsinkin nyt kokeilemani rosmariinipitoinen limesima sopisi hyvinkin helteiseen kesäpäivään. Ohje on suoraan Dansukkerin sivuilta. Vaikka lime ja rosmariini juomassa maistuvatkin, korostaisin makua seuraavalla kerralla lisäämällä limen määrää ja hieromalla vaikka rosmariinihavuja hiukan ennen nesteeseen laittamista. Toisaalta ensi kerralla voisi kokeilla vaihteen vuoksi vaikkapa passionsimaa tai raparperisimaa. Dansukkerin juomaosio oli yllättävän houkutteleva monilta osin ja nostatti kesädrinkkihinkua melkoisesti.
  
Simakokeilu on osa Dansukkerin mainoskampanjaa, jonka osana toivottiin myös ideoita fariinisokerin käyttöön. Fariinisokeria kun tuppaa jäämään simanteosta. Hävikkiestominä oli heti mukana ideoimassa. 
Ihan ensin tuli mieleen vastakokeiltu pannukeksi, josta kehittelin rosmariinisen version samanmakuisen siman kaveriksi. Jukan mielestä yrttiä oli keksissä turhankin paljon, mutta minä ja työkaverimme pidimme mausta kovastikin. Ideoimme myös että toisaalta rosmariininen maku voisi olla keksin keralla tarjotussa jäätelössä tai sorbetissa.
Fariinisokeri-ideoina tulivat mieleen myös blogista löytyvät:


ROSMARIINI-LIMESIMA

4 l vettä
250 g Dansukker Fariinisokeria
250 g Dansukker Taloussokeria
4 limettiä
6 vahvaa oksaa tuoretta rosmariinia
1/5 tl tuorehiivaa (herneen kokoinen pala)
pullotukseen:
sokeria
rusinoita

Mittaa sokerit puhtaaseen isoon astiaan, esimerkiksi suureen kattilaan tai ämpäriin. Kiehauta puolet vedestä ja kaada sokerien päälle. Leikkaa kahden hyvin pestyn limetin vihreä kuoriosa terävällä kuorimaveitsellä lastuiksi. Purista kaikista limeteistä mehu. Sekoita kuorilastut ja mehu sokeriliemen joukkoon. Lisää rosmariininoksat sekä loput vedestä. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lisää sitten nestetilkkaan liuotettu hiiva. Anna siman käydä huoneenlämmössä noin 1 vrk.
Siivilöi ja pullota sima. Lisää jokaiseen pulloon 1 tl sokeria ja muutama rusina. Laita pullot viileään. Sima on valmista noin viikossa, kun rusinat nousevat pintaan. Säilytä sima viileässä ja käytä noin viikon kuluessa.

 
ROSMARIINIKEKSI PANNUSSA
8-10:lle jälkiruuaksi

75 g voita
1½ dl Dansukker Fariinisokeria
1 kananmuna
2½ dl vehnäjauhoja
½ tl ruokasoodaa
2 rkl tuoretta rosmariinia veitsellä silputtuna
75 g tummaa (86%) suklaata paloiteltuna
tarjoiluun:
jäätelöä

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. 
Ota esille uuninkestävä paistinpannu, esimerkiksi kokovalurautainen. 
Sulata voi pannussa keskilämmöllä. Lisää fariinisokeri sekoittaen. Nosta pannu pois levyltä ja anna jäähtyä 5 minuuttia. 
Sekoita joukkoon kananmuna. 
Yhdistä toisiinsa loput aineet ja lisää voi-sokeri-munaseokseen. Sekoita tasaiseksi.
Laita paistinpannu kuumenneeseen uuniin. Paista noin 20 minuuttia tai kunnes keksi on kauniin ruskea. Keskeltä leivonnainen saa jäädä pehmeäksi. 
Anna jäähtyä hetki ja tarjoa jäätelön kanssa.

Lisää simakokeiluja ja fariinisokerivinkkejä löydät Blogiringin kampanjasivulta. Sieltä löytyy esimerkiksi mansikkasimaa ja churroja suklaakastikkeella sekä  simasta tehtyä mahujäätä

Yhteistyössä Suomen Sokeri 


keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Vietnamilainen lihapullakeitto, versio 2

Vanhoja postauksia on joskus hauska lukea. Ne kuvaavat monesti hyvin silloin elettyä aikaa tai sitä millä "kulinaarisella tasolla" sitä ollaankaan oltu. Bo vien postaus lokakuulta 2008 on hyvä esimerkki siitä. Postauksessa on mainittu, ettemme ole koskaan syöneet vietnamilaista ruokaa ja että lihapullakeitto oli keittiöömme kovasti eksoottista. Suorana lainauksena laitettakoon seuraavaa: "seesamiöljyn tuoksu ja maku oli yllättävän, ihanan voimakas ja kalakastikkeen totutusti paha. Mutta makuna kalakastike on hieno ja ihan pakollinen tämäntyypisissä ruuissa."

Kalakastikkeen haju ei käy enää nenään pahana, varsinkaan Jukalla. Hän käy meinaten syömässä moista välillä ihan lusikalla suoraan jääkaapista. Vietnamilaista kalakastiketta kuluu meillä nykyään melkoisesti. 

Jukka tiiraili nyt tehtävään lihapullakeittoon useita reseptejä ja päätyi allaohjeistettuun. Keitto oli niin hyvää, että hetken piipahdimme Vietnamin kaduilla ihanien tuoksujen ja tohinan äärellä. Jujuna lienee paitsi hyvät mausteet, myös itsekeitelty liemi. Kehotamme lämpimästi keittelemään luisista lihapaloista itse liemet, sillä niiden kanssa ruokiin saa helposti lisää syvyyttä ja hienoa makua. 

Lihapullakeittoa syödessä emme silti purskahtaneet ikäväitkuun, sillä samaisena päivänä oli varattu kesälle menolippu, mihinkäs muualle kuin Ho Chi Minh Cityyn. Siitähän se koko ajatus vietnamilaisesta ruuasta lähtikin. 
VIETNAMILAINEN LIHAPULLAKEITTO 
4-6:lle

Lihapullat
500g luomupossun jauhelihaa
2 rkl kalakastiketta
2 rkl soijakastiketta
2 tl maizenaa
1 tl suolaa
1/4tl mustapippuria

Liemi
1 rkl inkivääritahnaa (tai 2 cm tuoretta inkivääriä silputtuna)
1 rkl sitruunaruohotahnaa (tai 1 tuore sitruunaruoho silputtuna)
4 valkosipulin kynttä silputtuna
1/2 mieto tuorechili silputtuna
3 pientä sipulia
4 dl lammaslientä (tai muuta lihalientä)
6 dl vettä
3 rkl kalakastiketta
2 rkl limemehua
2 tähtianista
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
iso kourallinen silputtua lehtikaalia
rypsiöljyä

Tarjolle 
ohutta riisinuudelia (2 kiekkoa)
thaibasilikaa
tuoretta korianteria
mietoa tuorechiliä
(srirachaa)

Sekoita huolellisesti lihapullien ainekset keskenään lukuun ottamatta jauhelihaa. Lisää jauheliha joukkoon ja sekoita tasaiseksi massaksi. Muotoile pienehköjä lihapullia erilliseen kulhoon odottamaan.

Kuumenna kattilassa pari ruokalusikallista öljyä. Lisää inkivääri, sitruunaruoho, valkosipuli ja chili. Paista minuutti. Lisää sipulit ja jatka paistamista pari minuuttia. Lisää lihaliemi ja vesi. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää kalakastike, limemehu, tähtianikset. Tarkista liemen maku ja lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan. Myös lisäämällä kalakastikketta ja limemehua voit säätää makua. Kun liemi kiehuu kunnolla, lisää lihapullat yksitellen kattilaan kiehumaan, niin että seos pysyy kiehumassa. Keitä seosta noin 10 minuuttia, eli kunnes lihapullat ovat kypsiä. Lisää lopussa kourallinen lehtikaalia. 

Keiton kiehuessa laita nuudelit erilliseen kattilaan kiehuvaan veteen kolmeksi minuutiksi. Me laitoimme nuudelikiekot erillisen kattilan pohjalle ja kaadoimme vedenkeittimestä kiehuvaa vetää noin litran niiden päälle. Kun nuudelit ovat kypsiä, kaada kuuma vesi pois ja huuhtele nuudelit kylmällä vedellä. Kaada vesi pois ja irrottele nuudelit toisitaan haarukalla tai syömäpuikoilla nostellen.

Sitten kaikki on valmista tarjolle. Laita syvään lautaseen pohjalle nuudelia...
...kauho keittoa päälle. Lisää vielä annokseen basilikaa, korianteria ja chiliä. Jukka laittoi vielä pari tippaa srirachaa omaan annokseensa.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Kaskis oli maineensa veroinen

Juuri vuoden ikään ehtineestä ravintola Kaskiksesta Turussa kuulee vain kehuja. Ainoa negatiiviseen suuntaan painottunut lausunto on koskenut maistelumenuannosten suurta kokoa, joten suositukset olivat siis kohdillaan. Olinkin enemmän kuin iloinen, kun Jukka oli suunnitellut 12-vuotis hääpäivämme päivällispaikaksi juuri Kaskiksen

Jukka oli varannut pöydän pari kuukautta aikaisemmin luullen olleensa ajoissa. Toisin kuitenkin kävi. Ruokailu kahdelle lohkesi vasta klo 22.30. Hiukan arvelutti etukäteen miten noin myöhään ruokailu maistuisi, mutta turhaan...parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Otimme suurempia miettimättä yllätysmenun etukäteen sovitetuilla juomilla. Alkuun nautiskeltiin sampanjaa juhlan kunniaksi, tottakai! Keittiö tervehti meitä suloisen pienillä kupposilla, joista kumosimme kurkkuihimme ihanan pehmoista, kermaisen maistuvaa kukkakaalikeittoa. 
Ensimmäinen varsinainen annos oli sokerisuolattua siikaa, kukkakaalia ja rapua. Nämä oli aseteltu kauniisti ympyrän mutooon, kuin seppeleeksi. Keittiötä luotsaava, vuoden turkulaiseksikin valittu Erik Mansikka kaatoi pöydässä tämän kauneuden keskelle kastikkeen. Vihreät, erimaukkaat pisarat oli saatu maustamalla majoneesi lipstikkaöljyllä. Annos oli niin kaunis ja raikas, että jäimme suurella mielenkiinnolla odottamaan jatkoa. 
Seuraavaksi saimme eteemme kebabia. Astiaihmisminän huomio kiinnittyi heti keramiikkateokseen, jonka tukemana kebabit tarjottiin. Saimmekin kuulla, että Pekka Paikkari ja tyttärensä Mari Paikkari ovat suunnitelleet ja toteuttaneet astioita Kaskikseen. Pidän tällaisesta viimeiseen asti mietitystä kokonaisuudesta ja eri taiteenlajien yhdistämisestä- tässä huipun ruuan ja keramiikan. Pieni kebab taas ihan loistavan makuinen ja ideana hauska. Tulisuutta sopi lusikoida oman maun mukaan settiin kastikkeena. Kebabin perään tuotu, idealtaan niin ikään hymyilyttävä välikalja  Malmgårdin Dinkel, olisi tosin voinut tulla jo kebun aikanakin. Kaskiksessa ei olla ruuan tai meiningin suhteen turhan ryppyotsaisia. Toisinaan puhelimeenkin vastataan kuulemme "kebabravintola Kaskis". 
Savukylki tarjottiin tumman sipuliliemen ja paahdetun mustajuuren kanssa. Napakan kauniit sipulit hurmasivat meidät täysin. 

"Bouillabaisse Kaskis" sisälsi yllätyksellisesti perunoita pyreenä. Merenelävien kypsyys kuten myös kasvisten napakkuus oli just eikä melkein priima.
Pitkään haudutetun possun ja omenan kohdalla vatsa alkoi olla jo aika pinkarallaan, mutta urheasti me haarukoimme ruuat loppuun asti. 
Lisuketta sai lusikoida lautaselle oman nälkänsä mielihalunsa mukaan.
"Porkkanakakkua, kanelia ja tuorejuustoa"-jälkiruoka oli kauniin taiteellinen annos lautasen ryhdittäessä kokonaisuutta väreillään. Sorbetin kylmyys yhdistettynä erilaisiin tekstuureihin toimi meille hienosti!
 
Jukka otti vielä kaiken tämän päälle Kaskiksen GT:n, joka tehtiin Opihr-ginistä.
Kaskis oli kokonaisuutena mieleenpainuva, erinomainen kokemus. Tarjoilu oli ystävällistä ja rentoa, ruuat todella maukkaita sekä kauniita ja seura hääpäivään tietysti mitä parasta. Kuitin olen hukannut, joten tapojemme vastaisesti en pysty sanomaan tarkkaa summaa jonka ravintolassa kulutimme. Veikkaisin kuitenkin noin 230 euroa kun menu ja etukäteen suunniteltu juomapaketti sille on yhteensä 98 euroa per nassu. Suosittelemme lämpimästi Kaskista kun Turkuun suuntaatte! Muistakaa vain varata ajoissa.
Kaskikseen osui samaan aikaan synttäreitään viettävä Nata, joka kirjoittaa White Trash Disease-blogia. Täältä löydät hänen ylistävän arvionsa illasta. (Eikä tämä sankari nyt niin kännissä ollut). 

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Vietnamilaisittain maustettu parsa-perunasalaatti


Lännen Median lehdissä oli juttua meistä ja parsaideoistamme männätorstaina. Siinä oli lyhyt juttu meistä ja vinkkejä parsakaudelle. Osa vinkeistä oli tuttuja blogista, mutta vietnamilaisehko oli uusi. Koska Lännen Median jutut ovat maksun takana, tästä pesee ohjeet kaikkeen. Sikäli kuin ohjeita on. 

VIETNAMILAISITTAIN MAUSTETTU PARSA-PERUNASALAATTI
neljälle lisukkeena

3 (uutta) perunaa
8 parsaa
4 retiisiä
½ punasipuli
korianteria

liemi
2 cm chiliä
1 rkl ruokosokeria
1 valkosipulinkynsi
2 rkl kalakastiketta
1 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl vettä
1 rkl sitruunamehua

Höyrytä tai keitä perunat kypsiksi.  Poista parsoista tyven puumainen osa. Kuori tarvittaessa. Höyrytä, keitä tai grillaa parsat napakan kypsiksi, vain muutaman minuutin. Kuori kypsät, vielä lämpimät perunat ja paloittele suupaloiksi.  Paloittele myös parsat suupaloiksi. Lohko retiisit. Paloittele punasipuli puolikkaina renkaina. Riivi korianterista lehtiä. Yhdistä liemen aineet sekoittamalla keskenään. Sekoita kaikki keskenään kulhossa. Tarjoa lämpimänä tai kylmänä.

vinkki: Lämpimät perunat imevät itseensä paremmin makuja liemestä kuin jo jäähtyneet, siksi maustamme perunasalaattimme (aina)lämpimänä. 
Vinkit jutussa oli yhdistää tämän kuvan tapaan kylmäsavulohta, mätiä ja sitruunaista majoneesia parsasuirojen kanssa.

Myös paistetun parsan yhdistäminen pistaasipähkinöiden kanssa toimii todella hienosti.
 Parsapiirakan ohje löytyy jo vanhastaan täältä.
  
Nyt vain kokeiltiin uusia "leivos"- ja parsanpilkontamuotoja. 


Blog Widget by LinkWithin