maanantai 23. toukokuuta 2016

Suupalat grillimakkarasta

Suupalat makkarasta ja perunasta. Kyllä! Sopivan ronskia, tarpeeksi fiiniä ja loistavasti maistuvaa. Laadukkaista raaka-aineista tehtynä makkaraiset suupalat eivät kalpene lainkaan fiineille virityksille. 
Käytimme suupaloihin Makulihan makkaroita grillattuna. Toiseen versioon tuli Olivia Välimeren grillimakkaraa, jossa makuina on aurinkokuivattua tomaattia, yrttejä ja suomalaista lihaa. Osa makkaran rasvasta on oliiviöljyä. Jatkoimme samaa ideaa makujen suhteen lisäämällä tikkuihin buffalamozzarellaa, aurinkokuivattua tomaattia ja basilikaa perunan pitäessä tikkua pystyssä.
 
Ihastuimme Makulihan makkaroiden maistelun myötä myös Kantri Maalaismakkaraan, jossa kotimaisen lihan lisäksi maistui ja tuntui peruna. Jukka löysi makkarasta ryynimakkaran fiilistä, mutta Kantri maistui hyvin myös minulle joka en ryynisyydestä makkarassani niin välitä. Rustiikkisen Kantrimakkaran kanssa tikutettiin perunaa ja kovin trendikkääksi noussutta voikukanlehteä. 
Makujuju näissä makkarasuupaloissa on grillattu pinta. Makkarat pitää pätkiä ennen parilalla grillaamista, jolloin leikkuupinta rapsakoituu oivallisesti. Sama rapsakoituminen käy keitetyille, pilkotuille perunapaloillekin, jotka on ensin kuumana kieritelty maustavassa öljyssä. 

GRILLIMAKKARA SUUPALATIKKUINA

Keitä perunat napakan kypsiksi. Pilko perunat. Perunapalojen pitää pysyä pystyssä, mutta olla yhdessä makkarapalan kanssa smaan aikaa suuhun sopivia.
Laita kahdelle lautaselle öljyä. Toiseen  aurinkokuivattujen tomaattien purkin öljyä, toiseen oliiviöljyä johon sekoitat mustapippuria ja suolaa. Kierittele kuumat, vastapaloitellut perunat jommassakummassa öljyssä. Näin ne imevät itseensä makua hyvin.

Pilko makkarat.

Valmistele muut ainekset valmiiksi odottamaan: Pese ja kuivaa voikukanlehdet, revi buffalamozzarella, nipsi irti basilikanlehdet, nosta aurinkokuivatut tomaatit purkista ja tarvittaessa pienennä. 

Kuumenna grilli ja parila kuumaksi. Lisää parilalle oliiviöljyä. 
Paista makkarat ja keitetyt perunapalat yhtä aikaa parilalla. Kääntele paloja välillä niin että kaikki pinnat rapsakoituvat. 

Kokoa tikut alla olevan ohjeen mukaan ja tarjoile. 

Jos perunankieritysöljyä on jäänyt, se toimii oivana "dippinä" valmiille tikuille. Emme suosittele tätä viimeksimainittua juhlaklänninkien kanssa. 
aurinkokuivattua tomaattia öljyssä
revitty (buffala)mozzarellapala
 basilikanlehti
uutta perunaa ja aurinkokuivatun tomaattipurkin öljyä
 voikukan lehti
uutta perunaa ja oliiviöljyä, mustapippuria sekä suolaa keskenään sekoitettuna

Tarjoile makkaraiset suupalat yhdessä hyvin viilennetyn roseviinin tai oluen kanssa. Jos väkästät tikkuja tarpeeksi, et muuta ruokaa tarvitsekaan. Makkarasuupalat toimivat oivasti myös alkupaloina tai grillaajan huikopaloina. 

Makulihan sivuilta löytyy kilpailu, jossa haetaan lisukevinkkejä Olivia-tuoteperheen nakille tai makkaralle. Palkintona on yö kahdelle Långvikissa. 

Viikon välein Blogiringin kampanjasivulle nousee uusia vinkkejä Makulihan makkaroiden grillaamisen tiimoilta. 
Yhteistyössä Makuliha

torstai 19. toukokuuta 2016

Varhaiskaali-okonomiyaki - sesonkista ja helppoa

Okonomiyaki on japanilainen ruoka, jota on verrattu länsimaalaiseen munakkaaseen.
Tämän postauksen okonomiyaki-ohjeistus on kotoisin Hanna Hurttan Sesonkiresepti-kirjasta. Hannan Soppa-blogia pitävä neitokainen on pienten kaksosten ohella saanut aikaan monipuolisen, eri raaka-aineita ja kokkailutekniikoita sisältävän kauniin kirjan. Miten joillakin tuntuu olevan vuorokaudessa enemmän tunteja? Mistä noita lisätunteja saa?
Sesonkireseptit-kirja on vastaus Satokausikalenterin lukijoiden pyyntöön saada parhaimmillaan ja edullisimmillaan eli sesongissa oleville kasviksille ja hedelmille reseptejä. Sesonkireseptikirjan ajatuksena on saada suomalaiset valmistamaan monipuolisesti ja enemmän kasviksia. Tuttu mandariini esimerkiksi kuorrutetaan suklaalla, sujautetaan keittoon porkkanan kaveriksi, paloitellaan quinoa-salaattiin ja mehustetaan curdiin timjamin kanssa.
Pidän kovasti kirjan taitosta, jossa kauniit, kotoisat kuvat rytmittyvät kivasti tekstin kanssa. Sesonkireseptit on wire- eli kierresidottu, jolloin se pysyy hyvin auki kokkaillessa. 
Hannan kirjassa on monia reseptejä, joita todellakin haluan ehtiä kokeilla. Raparperivoi grilliruualle kuulostaa tosi mielenkiintoiselta juuri nyt. Samoin  mieltä kutkuttaa syyskuuhun sijoittuva tatti-parunacurry tai helmikuun herkku veriappelsiini-valkosuklaamuffinit. Rohkaistuisinkohan nyt ensi kertaa käyttämään annoonaa tai kastanjoita?
Okonomiyakineitsyinä seurasimme Hannan reseptiä tarkasti vaihtaen kuitenkin villit. Hanna oli käyttänyt villivihanneksina vuohenputkea ja maitohorsmaa sekä etukäteen ryöpättyä nokkosta. Minä käytin mitä pieneltä pihaltamme löytyi.  Jos et villivihanneksista innostu, voit käyttää niiden tilalla vaikka lempiyrttiäsi. 

Meillä okonomiyakit tarjottiin osana brunssia. Pidin kaalihulluna mausta kovasti ja ohjetta pyydettiin myös vieraiden toimesta. Brunssilta jääneet palat toimivat hyvin seuraavana päivänä lounaana.

VARHAISKAALI-OKONOMIYAKI
kaksi paistinpannullista

400 g varhaiskaalia
kourallinen villivihanneksia (meillä siankärsämö, voikukanlehti, isomaksaruoho)
4 varhaissipulia
1 pieni kesäkurpitsa
6 munaa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
paistamiseen öljyä

lisäksi:
srirachalla maustettua majoneesia
(varhaissipulin varsia pilkottuna)

Leikkaa varhaiskaali ohuiksi suikaleiksi. Hienonna villivihannekset. Raasta kesäkurpitsa. Pilko varhaissipulit varsineen, jätä osa varsipaloista loppukoristeluun.
Vatkaa kulhossa munien rakenne rikki. Lisää joukkoon vehnäjauhot ja vihannekset. Mausta suolalla.
Paista taikinasta pannulla isoja tai pieniä kakkuja, molemmin puolin rapsakoiksi. Me paistoimme tästä määrästä kaksi isoa pannullista.
Tarjoile okonomiyakit srirachalla maustetun majoneesin kera. Me ripsimme päälle myös varhaissipulin varren paloja.

***
Kirja saatu arvostelukappaleena.


tiistai 17. toukokuuta 2016

Valkosuklainen raparperipiirakka

Kirsikkapuu kukkii niin kovin lyhyen aikaa. Siksi minun oli aivan pakko laittaa muutama kukka mukaan kuvaan. Varsinainen aihehan tässä on omien raparperien ensihyödyntäminen tänä keväänä.
Raparperit sujahtivat helposti kokoonsaatettavaan taikinaan yhdessä valkosuklaan kanssa. Lopputulemana oli kostean makea piirakka, jossa oli sopivasti sitruunaisuutta, sokerisuutta ja hapokkuutta. Pähkinämurut joukossa toivat mukavaa suutuntumaa pehmeyteen.
Ohje on Maku.fi sivuilta, säteilevästä Baking Instinct-blogista. Seurasin ohjetta muuten tarkasti, mutta kookoshiutaleet vaihdoin henkilökohtaisesta tykkäämättömyyssyystä pähkinärouheeseen. Rouhetta sain murskaamalla morttelissa erilaisia pussinpohjille jääneitä pähkinöitä.
VALKOSUKLAINEN RAPARPERIPIIRAKKA 
piirakkavuoallinen

100 g voita
100 g valkosuklaata
2 dl sokeria
1/2 dl rypsiöljyä
1/2 dl tummaa siirappia
4 kpl kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl luomusitruunan kuorta hienoksi raastettuna
2 dl hienojakoisia mantelijauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 dl pähkinärouhetta (tai kookoshiutaleita)
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
400 g raparperia (hienoksi paloiteltuna)

Sulata voi ja paloiteltu valkosuklaa miedolla lämmöllä kattilassa.
Lisää sokeri, rypsiöljy ja siirappi.
Anna voi-suklaasulan hieman jäähtyä ja sekoita siihen munat, vaniljasokeri sekä sitruunankuori.
Yhdistä keskenään kuivat aineet ja lisää ne muihin aineksiin. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Lisää taikinaan raparperinpalat.
Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan piirakkavuokaan, halkaisijaltaan noin 24 cm.
Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 30 minuuttia tai kunnes pinta saa kauniin värin ja leivonnainen on kypsää. Piirakka saa jäädä sisältä hieman tahmeaksi.

Anna jäähtyneen leivonnaisen vetäytyä peitettynä mielellään seuraavaan päivään ennen tarjoamista. Säilytä viileässä.

***

Blogin muut raparperiaiheiset ohjeet löytyvät tunnisteen *raparperi alta. Sieltä löytyy mm. ihana raparperisorbetti ja raparperinen meloni-fetasalaatti

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Leppoisa brunssi kotona

Kutsuimme pitkästä aikaa ystäviä kylään. Brunsseilimme monta tuntia turisten. Ihania tällaiset leppoisat sunnuntait!
Brunssiruoat koostuivat pääosin pitkään kokeilulistalla olleista jutuista, joten aika sekalaista settiä tuli. Hyvin näytti maistuvan kaikille. Vaikka valmisteluun meni paljon aikaa, se tuntui kivalta kun sai puuhastella rauhaisaan tahtiin. Vieraat oli kutsuttu vasta kello 14, kun lasten harrastukset olivat päättyneet. 
Toinen ystäväperhe toi tullessaan rose-kuohuvaa ja muitakin juomia. Toinen perhe toi gluteenittoman, sitruunaisem toscapiirakan - tietämättä että sen toisen perheen isän suosikkileivonnainen on nimenomaan toscapiirakka. 
BRUNSSIMENU 

hiillostettu munakoiso sahramijogurtin kera
lihapullat
pulled caprese - salaatti
etanakierteet rieskasta
kananmaksa ja mustikka
siemennäkkäri ja valkosipulista särkeä
pataleipä
patonki
suolakeksejä
hedelminä viinirypäleitä, hunajamelonia, vesimelonia, omenaa ja päärynää
viinitarhurinjuusto
valkohomejuusto
sinihomejuusto
gluteeniton toscapiirakka
vaahtokarkkeja suklaalla ja ranskanpastillilla
Herkkujen ohjeistuksia naputtelen kun kerkiän ja linkitän niitä sitten tähän tekstiin. 

perjantai 13. toukokuuta 2016

Ravintola Natura - pikkusyötäviä nautinnollisesti

illallisen tarjosi ravintola Natura
  
Äitienpäivänä Jukka vei meidät syömään Helsinkiin Iso-Roobertinkadulle uuteen ravintola Naturaan. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä avattu 34 paikkainen ravintola täyttyi tasaisesti ruokailumme aikana. Omistajapariskunnan keittiöpuolesta vastaava David Alberti kertookin alun lähteneen hienosti liikkeelle. Puolisonsa Anya Sivkova huolehtii salista yhdessä hymyilevän kollegansa Emilian kanssa. Davidin kanssa keittössä huhkii Juuso Haapamäki. 
Naturassa nautitaan paljon pieniä annoksia erilaisten, maltillisesti hinnoiteltujen menukokonaisuuksien myötä. City-lehden ennakkojutussa David Alberti kertoo, että hyväkin ruoka kyllästyttää isoina annoksina. Olemme samaa mieltä ja odotimmekin innolla ruokia, joita toki saa myös halutessaan annoksina. Huomasimme monien viinien olevan tuttuja Passiosta. Keskustellessä selviääkin, että Passion omistaja, viinien maahantuoja Jussi Hukkanen on Anyan entinen työnantaja. 
Raaka-aineet ovat Naturassa keskiössä, eikä niitä turhaan muokata. Tuore buffalamozzarella tarjotaan esimerkiksi voi-öljyn ja mustapippurin kanssa sen kummempia konstailematta. Naturalla on 35 eri raaka-ainetoimittajaa tukkutoimittajien sijasta. Tämä takaa tuoreet ja tunnistettavat raaka-aineet, mutta tekee ravintolan pyörittämisestä ja logistiikasta aikamoista palapeliä.

Inspiraatiota makuihin ja ravintolan ideaan David on hakenut niin Gordon Ramsaylta kuin Ticketsistä ja Paktastakin muutamia mainitakseni. Tämä tieto ei ainakaan vähennä ennakko-odotuksia. 
Ilta alkoi keittiöntervehdyksellä, joka oli kananmaksaa. Sen kanssa tarjottiin pippuri-karamellisiirappia ja sampanjassa pikkelöityjä mustikoita. Onneksi saimme syödä myös nirsojen lastemme maksat, sillä kokonaisuus oli hurjan toimiva!

Leivistä etenkin vaalea maistui lapsillemme, mutta itse pidin enemmän melkein porkkanakakkumaisesta tummasta leivästä, jota oli maustettu muunmuassa appelsiinilla ja vihreällä kardemummalla. 
Luvialainen sokerisuolattu siika tarjottiin kyssäkaalitagliatellen ja piimätillikastikkeen kanssa. Päällä lepääsi ihanan rapsakoita leipäkrutonkeja. Idea ja toteutus esillepanoineen ihastutti!
Lasiin kaadettiin nyt saksalaista Giro Rose 2014 roseviiniä, josta pidimme erityisesti. Kotonakin oli nautittu juurikin roseviiniä, joka on oiva valinta lämpimiin päiviin. Ruokaravintoloissa olemme törmänneet roseviiniin liian harvoin. 

Omenasellerikeittoon oli laitettu mukaan Waldorfin salaattia ja hiukan chilijauhetta.
Taimen oli kiedottu possunkylkeen ja nostettu upeanmakuisen savustetun siideriliemen joukkoon.
Keltajuuri tarjottiin marinoidun melonin ja rosmariinin kanssa. Yhdistelmä oli yllättävä ja toimiva. 
Punajuuriallerginen ja siksi myös keltajuurta välttelevä Jukka sai maistettavakseen osterin, eikä pitänyt vaihtoehtoa ollenkaan huonona. Chilinen vinegretti ihastutti maullaan osterin kanssa. 
Buffalamozzarella oli ihanan kermaista. Se tarjottiin yksinkertaisesti mustapippurin ja voi-öljyn kanssa.
Suunraikasteeksi tarjottiin geelimäistä vodkaa, jossa maistui myös sitrus ja lime. Rupesimme heti ideoimaan vastaavaa ginipitoista kotiin.
Pienten annosten keskellä tarjottiin pääannokseksi nimetty lautanen, jossa upeina makuina toisiaan täydensivät 72 tuntia uunissa muhinut Hereford, vihtiläinen varhaiskaali, persiljapyre, seljankukkamehussa haudutettu päärynä ja savustettu peruna. Annos oli todella iso ja tuhti tähän väliin. Me olisimme mieluusti jatkaneet pikkuannoslinjalla. David kertoo ettei ole uskaltanut lähteä vielä sille linjalle, että kaikki annokset olisivat pieniä. Haaveissa kuulemma siintää myöhemmin toteutettavana yli kahdenkymmenen pienen annoksen kokonaisuudet. Jäämme odottamaan tätä suurella mielenkiinnolla. 

Jälkiruoaksi tarjotut sangria-vesimelonipalat olivat meille tuttuja Barcelonan Ticketsistä, joskin ne oli Naturassa maustettu eri tavalla. Nyt maussa erottui selkeästi lime. 
Jälkiruokainnostuksissamme unohdimme kuvata kauniit ja hauskat jälkiruuat. Mainittakoon kuitenkin, että ohuen leivän päältä tarjottiin suklaata passion- ja oliiviöljycreemin kanssa. Crème caramelin ylle oli aseteltu mukavan rouskuvia karkkipopcorneja. Viimeksimainittu oli lastemme ehdoton suosikki. 

Viininä näille oli melkein portviinimäinen Madoro 2012
Viimeisenä jälkiruokana saimme naurua irroittanutta "keltaista lunta". Oikeasti kyse oli vaivalla jogurtista ja sitruunamehusta pienissä erissä jäätelökoneessa tehdystä kevyestä Frozen Yogurtista, joka peitti raikasta sorbettia. Makuna löytyi myös orvokkia ja hunajaa. Annos on kuulemma yksi ravintolan suosituimpia eikä sisällä lainkaan valkoista sokeria. Eri lämpötilat ja tekstuurit leikittelivät annoksessa ansioituneesti Barale Fratellin Moscato d'Astin täydentäessä kokonaisuutta. 
 
Pidimme Naturasta kovasti! Pienet annokset harkittuine ja kauniisti esillepantuine kokonaisuuksineen ihastuttivat, samoin viinivalinnat. Koimme uusia makuyhdistelmiä, mitä monesti toivommekin fiineihin paikkoihin mennessämme. Tarjoilu oli hymyilevästä ja kaikkiin kysymyksiimme vastattiin asiantuntevasti. Tunnelma paikassa oli mukavan rento, joskin ruokien osalta keskittyneen huolellinen. Suosittelemme Naturaa lämpimästi! 

***


keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Rapu-fenkoli-kesäkurpitsasalaatti

Vappupiknikiä suunnitellessa haluisimme ehdottomasti mukaan jonkun uudenmoisen salaatin  Jonna Vormalan vastajulkaisusta salaattikirjasta "Jäävuoren huippu" löytyi helposti selailemalla monta mielenkiintoista salaattia, joista Jukka päätyi rapuiseen. Tässä kesäkurpitsaa ja fenkolia sisältäneessa rapusalaatissa on vahvasti läsnä kesä, joten se sopi erinomaisesti kevään ekalle piknikille vappuna. Fenkoli ja tilli antoivat ihanan raikasta makua salaattiin kesäkurpitsan huolehtiessa ruokaisuudesta. Ravut nyt ovat aina hyviä, varsinkin näin tuoreesti tarjottuna.  

Entisen bloggaaja-Jonnan Jäävuoren huippu-salaattikirja on ollut meillä paljon käytössä, vaikka se ilmestyikin vasta muutama viikko sitten. Äitienpäiväbrunssillekin oli päätynyt monta herkkua Jonnan ohjeistamana. Pidän hurjasti siitä, että monipuolisesti erilaisia raaka-aineita sisältävät salaatit on jaoteltu kausiruoka-ajattelun mukaan. Näin on helppo löytää kirjasta kesäisen kepeitä salaatteja tai vastaavasti tuhdimpia talvisalaatteja. Kastikkeet käyttökohdevinkkeineen on koottu omille sivuilleen, josta niihin vinkataan salaatin kohdalla erikseen. Jonna antaa kirjassa myös hyödyllisiä ja herätteleviä vinkkejä tyyliin "salaatti EI ole hyvää jääkaappikylmänä" ja että kulho ei ole välttämättä se näyttävin tapa laittaa salaatti esille vaan esimerkiksi laakea alusta tai ravintolatyyliin annoslautanen. Kirjassa mainittu punajuuren ja tillin yhdistelmä on pakko kokeilla, samoin lämmin bataatti-papusalaatti. 
Suvi Kesäläisen ottamat kuvat houkuttelevat kokkaamaan. Niistä saa hyviä vinkkejä esillepanoon. 
Koko kirja on Jonnamaisen selkeä, mistä pidän kovasti. Kirjan käytännöllisyys korostuu varsinkin hakemistojen kohdalla. Ne on tehty sekä aakkosten että kasvisten että salaattityyppien  mukaan. 

Suosittelen lämpimästi kirjaa sekä salaatteja jo paljon harrastaville, että niille jotka pitävät salaatteja tylsänä tai yksitoikkoisina ja haluavat muuttaa käsityksensä. 
Rapusalaattia piknikille kootessa katkaravut vaihtuivat meillä jokiravunpyrstöihin ja sipulinvarret omalta yrttimaalta puskevaan ruohosipuliin. 

Ohjeistettu tillidressinki toteutettiin meillä hiukan oikoisesti, kun löysää majoneesia oli tehty toistakin ruokaa varten. Salaattiin tarvitsimme kastiketta aika vähän. Jukka lisäsi puoleen desiin majoa 2 ruokalusikallista tillisilppua ja 2 teelusikallista sitruumehua saaden aikaan oikein hyvän kastikkeen. Laitamme tähän kuitenkin kirjassa kerrotun ohjeen, jota tulee toki aika paljon. Salaattiohje on myös suurempi mitä me teimme monisorttiselle piknikille. 


RAPU-FENKOLI-KESÄKURPITSASALAATTI
neljälle

200 g katkaravun- (meillä jokiravun)pyrstöjä (750 g jos käytät kokonaisia katkiksia)
1 iso fenkoli
200 g kesäkurpitsaa (mahdollisimman pieniä ja kiinteitä)
1 avokado
2 sipulinvartta (meillä ruohosipulia)
1-2 ruukullista salaattia
½ dl hienonnettua tilliä 

Kuori kokonaiset katkaravut.
Leikkaa fenkoli ja kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi. 
Halkaise avokado, poista kivi ja kuori puolikkaat. Pilko suupaloiksi. 
Leikkaa sipulinvarret tai ruohosipuli pieniksi. Revi tilli hienommaksi. 
Kokoa salaatti: revi alle salaattia, levitä päälle kerroksittain fenkoli-, kesäkurpitsa- ja avokadopalat. Nostele päälle ravut. viimeistele ripottelemalla ylle sipulinvarsipalat ja tilli.

Tarjoile allaohjeistetun tillidressingin kanssa. 

TILLIDRESSINKI 
merellisille ja kesäisille salaateille

2 dl rypsiöljyä
1 dl hienonnettua tilliä
1 ½ rkl sinappia
1 keltuainen
1 rkl sitruunamehua
½ tl sokeria
½ tl suolaa

Mittaa tilli ja öljy teho- tai sauvasekoittimen kulhoon. Aja tasaiseksi. 
Sekoita keskenään sinappi, keltuainen, sitruunamehu, sokeri ja suola. 
Lisää tilliöljy joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. 

maanantai 9. toukokuuta 2016

ÄitienpäiväRAIVARIT

Haleja ja pusuja. Niitähän äitienpäivä on täynnä, pelkästään. Tai sitten ei. 

Äitienpäiväaamulla sain herkullisen croissant-aamiaisen sänkyyn korttien kera. Minusta on ihana nähdä millaisia kortteja minäkin vuonna on väkästetty ja mitä niihin on kirjattu. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Kaikki hymyilivät.
 
Pian aamupalan jälkeen (äidin annettiin nukkua pitkään) alkoikin jo upean brunssin valmistelu. Leppoisasti lallatellen Jukka ja muksut kokosivat salaatteja, kaloja ja muita ihanuuksia tarjolle. Minä, äiti, siemailin roseviiniä tuumaillen miten onnellinen on perheestään. Näpytin facebookiin olevani ikionnellinen lapsistani.

Istuimme syömään terassille auringonpaisteeseen. Sitten alkoi tummia pilviä kerääntyä taivaalle. Maistelimme siinä viiniä ja ihmettelimme mikä poitsulla kestää ruuan ottamisessa. Tytsyhän ei voinut syödä mitään koska treenit. Jätkä melkein 12 vee saapui pöytään kaikkien niiden herkkualkupalojen ääreltä löydettyään lautaselleen noin kaksi ruokalusikallista syötävää. Poika passitettiin takaisin. Tuloksena tuplaten enemmän ruokaa. Aika vähän. Kiukku alkoi nousemaan, mutta olihan sentään äitienpäivä. Ei motkotusta, paljoa. 

Tyttö tuli harkoista ja söi kuulemma yhden keitetyn perunan ja lohta. Ei muuta. Onneksi en ollut näkemässä. 

Jukka oli varannut meille keilaradan tunniksi. Tunteet vaihtelivat lapsilla voitonriemusta mökötykseen, vaikka molemmat kierrokset hävisinkin minä. (No kun lapsilla oli laidat).

Lähdimme vaihtelevissa tunnelmissa kohti Helsinkiä ja ravintola Naturaa. Tokaluokkalainen tytsy otti päikkärit autossa minkä uskon lupaavan hyvää. Ei. Parkkiruudussa alkoi huuto että minä en jaksaaaa, minä jään autooooon. Matkalla ravintolaan otimme kuvan jossa tytöllä on uhmakas, maahan luotu katse. Hyvää äitienpäivää vaan!
Ravintolassa eteemme kannettiin herkkua jos toistakin, mutta lapsemme kehtasivat nirsoilla melkein kaikkien kohdalla. Kyynärpäät pöydällä ja ruokailuvälineet pystyssä ikäänkuin heille ei olisi opetettu ruokatapoja. Höyry alkoi nousta korvista ja se purkautui autossa raivona. Sapettaa suunnattomasti että kaiken yltäkylläisyyden keskellä muksut kehtaavat kerta toisensa jälkeen naamat väärinpuolin närppiä jotain haarukan kärjellisen ja todeta ykskantaan: ei ole oikein makuuni. (Tähän aikuisen äänellä kirosana jos toinenkin). 

Siltä istumalta päätimme, että lapset saavat hoitaa viikon iltaruuat suunnittelusta tiskaukseen. Kohoaisiko ruuan arvostus jos todella tietäisi mitä homma on alusta loppuun asti? 

Tänään muksut esittelivät keittokirjoista löytäneensä sopivat ruuat. Niiden pohjalta lapset tekivät kaappivarastoja tutkien kauppalistat. Kaupassa autoin tarvittaessa, kun mukulat tallustivat hyllyjen väleissä pyörällistä koria perässä vetäen. Poitsu oli ehtinyt käymään tietämättäni ominpäin kalatiskillä tilaamassa 250 grammaa nahatonta lohta. Kotiintultua lapset laittoivat ostokset paikoilleen ja tyttäremme tiskasi huomiseksi tekemänsä jälkiruuan astiat. Tänään syötiin vielä eilisen brunssin herkkuja -jotka upposivat nyt ilman yhden ainuttakaan poikkipuolista sanaa- ja huomenna aloittavat muksut kokkaus/kattaus/tiskaus-rupeamansa. Mielenkiinnolla odotan. 

To be continued (toivottavasti vähän vähemmän äreissä merkeissä). 

ps. Onneksi murheeni ovat tätä tasoa. 

Blog Widget by LinkWithin