lauantai 22. marraskuuta 2014

Ravintola Nokka treffipaikkana

 
Meillä Jukka muistaa paremmin vuosipäivät ja muut merkittävät päivät. Männäviikolla mies kertoi, että seurustelumme alusta tulee täyteen 15 vuotta ja hän haluaa sen kunniaksi viedä meidät kaksi syömään jonnekin. Tämähän passasi minulle oikein hyvin! Ehdotin melkeinpä heti Nokkaa, sillä se oli jäänyt minulle mieleen erityisen tunnelmallisena paikkana punaisine tiiliseinineen. Nokassa olikin muistamaani lämmintä arvokkuutta ilman pröystäilevää otetta. 
   
Nokan ruokafilosofia nojaa hyvin vahvasti laadukkaisiin suomalaisiin raaka-aineisiin. Pientilayhteistyö tulee hyvin esille niin nettisivuilla kuin paikanpäälläkin, joskaan nettisivujen listaus ei ole ihan ajantasainen. 

Alkuun otimme tarjoilijan suosittelemaa drinkkiä, jossa omenaiseen ja joulumaisteiseen siirappiin lisättiin kuohuviiniä. Ihana juoma!

Pienen tovin tuumattuamme päädyimme Jukan kanssa kuuden ruokalajin menukokonaisuuteen, mutta saimme vaihtaa yhden annoksen kumpikin. Jukka allergia- ja minä uteliaisuussyistä. Minä sain mukisematta viinimenun kaadot puolikkaana. Niin kuin ruokakin, myös viinit tulevat pieniltä tiloilta. Jukka otti autoilevana alkoholittomat juomaparitukset, jotka Nokassa meinasivat kuohuviiniä ja erilaisia mehuja. Esimerkiksi poron kanssa oli valittu puolukkamehu. On hienoa että alkoholitonkin vaihtoehto on myös ajatuksella rakennettu.
Iltamme alkoi aivan hurmaavalla keittiöntervehdyksellä! Eteemme laskettiin aivan loistava lanttukeitto. Hurmaavantuoksuisessa keitossa oli upean samettinen rakenne ja selkeä, pehmeän lanttuinen maku. Lumouduimme keitosta ihan täysin! 
Minun alkuruokani "Piipanoja" sisälsi juuri sopivan savuisaa kylmäsavustettua kirjolohta, punajuurta ja marinoitua kantarellia sekä lohen mätiä ja ruislastuja. Punajuurisuikaleet oli aseteltu kauniille sykerölle. Punajuurta löytyi annoksesta myös tahnaisena, mikä osui minun makuhermooni aivan loistavasti. 
Punajuuriallergiselle ei ruvettu vääntämään erikseen Helsinki menun alkuruokaa juureksettomaksi, vaan Jukalle ehdotettiin heti alkuruuan vaihtoa. Tämä oli mielestämme tosi fiksu ja toimiva ratkaisu erotuksena vaikkapa sille, että mies olisi saanut saman annoksen kuin minä mutta typistettynä ilman punajuurta. Typistettynä makukokemuskin olisi hailakoitunut. Jukka oli oikein tyytyväinen saamaansa "Alhopakkaan", jossa koreili ankanmaksaa, omenabriossia ja puolukkaa. Ohuet, rullatut kääröt eivät yllättäen olleetkaan omenaa, vaan ihanan makeita Ahvenanmaalaisia päärynöitä. 
Maa-artisokkakeitto sai meidät jatkamaan herkkuhuokailua. Samettinen, keveä keitto kaadettiin pöydässä lautaselle omenapalojen ja ilmakuivatun kyytön seuraksi. Kyyttöherkkua ostimme myös kotiin Nokan puodista.
Pääruuista minun vaihtoruokani "Vihti" veti ehdottomasti pidemmän korren verrattuna menuuseen kuuluvaan poroon. Halusin vaihtaa poron tähän kokonaisuuteen ihan kotikuntasyistä ja siksi, että annoksen vasikka tulee samalta Herrakunnan Lammastilalta mistä mekin vasikkamme haemme. Vasikka komeili lautasella pitkään muhitettuna ja sitten prässättynä sekä näyttävästi pitkittäin siivutettuna kielipalana. Kielen pinta oli rapsakoitettu oivallisesti. Keralla tarjotut kasvikset olivat ihanan napakoita ja lehtikaalit paitsi kauniita myös maukkaan rasahtelevia. Maa-artisokka oli kekseliäästi piilotettu ruiskuoreen. Kastike oli maustettu shisolla. "Vihti" oli hieno kokonaisuus, joka yllätyksellisten elementtien ansiosta oli todella mielenkiintoinen ja mieleenpainuva. 
Jukan "Salla" oli hurjan hyvä makujensa puolesta, mutta pororuokana elementeiltään hyvin perinteinen. Poron entrecote ja sisäpaisti tarjottiin puikulapyreen ja karpalokastikkeen kanssa tattien kera.
Juustojen kohdalla pärräsin, miksi kerta toisensa jälkeen teen saman virheen enkä kysy mitä juustoja valikoimaan on laitettu, sillä en vieläkään ole oppinut herkuttelemaan homejuustoilla. Toisen juuston nimen olen jo unohtanut, mutta toinen oli niin kovin monessa muussakin ravintolassa tarjottu Peltolan Blue. Sinihomejuusto on kuulemma erinomainen, mutta sen yleisyys alkaa jo turruttaa. Jukka mutusti tyytyväisenä molempien juustot siemennäkkärin ja tyrnihillon kanssa.  
Raikkaana jälkkärinä tarjottiin lonkkusorbettia piparkakkugraniten päältä. Maut olivat tosi hauskoja, joskin granitessa se olisi voinut olla vahvempikin. Kokonaisuus oli myös turhan iso.
Jälkiruoka-annoksemme "Joulukuusi" sisälsi tummaa luomusuklaata, ihanaa mesiangervojäätelöä ja kuusenkerkkämarenkia. Viimeksimainitusta emme kerkän makua löytäneet, mutta jäätelössä maistui meidän kotonakin käyttämämme villiyrtti aivan selkeästi. Esillepano jakoi mieliteitä. Jukan mielestä kuusi oli kiva elementti, minusta se rikkoi muuten tyylikkään linjan. 
Viininä suklaiselle jälkiruualle toimi hieno Bigaro, joka on ensimmäinen ja vielä toistaiseksi ainut jälkiruokaviini, jossa on sekoitettu brachettoa ja moscatoa. 

Iltamme maksoi alkudrinkkeineen ja kympin lähdevedellä 242 euroa. Tarjoilu toimi koko illan aikana hienosti. Tarjoilu oli oikea-aikaista, erittäin ystävällistä ja hymyilevää. Ruuat olivat toimivia niin makujen kuin esillepanonkin suhteen. Kaikenkaikkiaan iltamme oli aivan ihana, joten uskallamme suositella Nokkaa erittäin lämpimästi!


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Lumoavat suklaakeksit ilman silkkinauhaa

Tiedän. Nuo piparit olisi pitänyt pinota päällekkäin ja kietaista ympärille korkeussuunnassa silkkinauha, joka oleellisesti hankaloittaa keksien ahmimista. Tämä läjä vaan on enemmän meikämoinen.

Herkullinen pipariläjä sai alkunsa, kun tyttäremme toivoi meidän leipovan juuri niitä sunnuntain ratoksi. Olivat aiemmin tehneet mummun kanssa kuulemma ja hyviä olivat olleet. Niin hyviä ettei jäänyt edes meille maistiaiseksi. 

Tänään työkaverit, joille maistatin myös näitä "Bellen lumoavia suklaakeksejä" kyselivät ohjeen perään, joten täältä pesee. Minä luulen että me teemme uudet pellilliset viimeistään joulun alla kun haluamme lahjoa opettajia ja kerho-ohjaajia. Tämä ohje on helppo aikaansaada myös lasten kanssa. 

Resepti on kotoisin Prinsessojen keittokirjasta.
LUMOAVAT KEKSIT
2 pellillistä, 25 kpl

125g huoneenlämpöistä voita 
3dl sokeria
2 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
1dl kaakaojauhetta 
1tl leivinjauhetta

koristeluun:
nompparelleja / suklaahippusia jne.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. 
Vatkaa rasva, sokeri, munat ja vaniljasokeri isossa kulhossa vaahdoksi esimerkiksi sähkövatkaimella.
Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot, kaakaojauhe sekä leivinjauhe. Siivilöi  jauhoseos rasva - sokerivaahtoon.
Sekoita tasaiseksi taikinaksi. 
Laita pellille leivinpaperi. Nosta taikinaa kahden teelusikan avulla leivinpaperille. Laita jokaiselle nokareelle haluamiasi koristeita. Paista keksejä uunin keskiosassa 5-10 minuuttia niin että keksit jäävät keskeltä hiukan "tahmaisiksi". 
Nosta ritilälle jäähtymään. 

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Sormisyötäviä helposti ja nopeasti

Saimme eilen kylään ihmisiä, joiden kanssa olemme aika tiiviissä kanssakäymisessä aloittaneet perhe-elämän kun ensimmäiset lapsemme syntyivät. Olemme vuosien varrella olleet tekemisissä paljonkin, mutta nyt rako näkemisten välillä oli hurahtanut luvattoman pitkäksi. Onneksi saimme perheen meille kylään lauantaina, jotta pystyimme kuromaan umpeen väliinjäänyttä aikaa. Paljon oli ehtinyt tapahtua molemmille perheille, mutta kaikki oli silti kuin ennen. Ja lapset pelmahtivat heti leikkimään yläkertaan niinkuin mitään aikoja ei olisi välissä ollutkaan. Illan päätyttyä hiljaiseen pimeyteen tuumasin, että juuri tämä on arvokasta. 

Kaveriperhe saapui meille jo kolmelta, joten tuumailimme tekevämme alkuun pieniä sormisyötäviä. Joku voisi kutsua näitä coctailpaloiksi tai pikkupaloiksi - samapa tuo kun suussa maistuu hyvälle. Kulautimme ne alas Lontoosta ostetulla Bathtub ginillä, jota jatkoi yhtälailla kardemummainen tonic. Lapsille oli varattu mehua. 
Uusi kokeilumme oli ylihelppo ja -nopea sormisyötävä. Se saatiin aikaan Hakaniemen Hallin Helsinkituliaisista. Aivan loistava, makea luomu viikunahillo yhdistettiin savuisan makuiseen ilmakuivattuun villisikaleikkeeseen  vaalean ohutnäkkileivän päällä. Yhdistelmä oli hienostunut ja samaan aikaan ronski, ollen makea ja suolainen yhtäaikaa. Lapsetkin tykkäsivät tästä!
 Pienemmäksi palastettu saaristolaisleipä sai ylleen avokadoa suolaripauksella, kylmäsavulohta ja korianteria. 

Ai mitäkö sitten oli varsinaiseksi ruuaksi? Alkuun Jukan loistavaa kurpitsakeittoa, pääruuaksi apsikoosilammasta ja kanelista couscousia sekä jälkiruuaksi lakritsi-limejuustokakkua. Kaikkiin uusiin ruokiin tulee ohjeet ennemmin tai myöhemmin tänne blogin puolelle. Ja kyllä, maistui hyvin kaikille ja pinkarallaan taisimme olla jokainen.  

torstai 13. marraskuuta 2014

Sushilla Siljalla

Laivareissullamme kävimme Jämsénin menun lisäksi eri iltana aivan uudessa sushiravintolassa. Sushi & co on nähnyt päivänvalon Silja Symphonyn uudistuksen myötä
Valinta annosten välillä oli helppo tehdä. Otimme suurimman ja komeimman maistelulautasen, johon kuului myös miso-keitto ja vihreä tee kylkiäisinä.
Misokeittopohjaan sopi lusikoida itse lisukkeita.
Ottamamme platterin myötä viisastuin myös yhden hamachin verran. Pisteitä siitä että tonnikala loisti poissaolollaan, vaikka ei minulla kyllä ole muitten raaka-aineittenkaan kestävästä kalastuksesta mitään tietoa. Menun ylänurkan havainnointikuva eri sushipaloista lie kuvaavin ikinä.

Kuvien myötä rupesimme empimään, olikohan tämä iso platteri tarkoitettu kahdelle. Kyllä me meinaten ihan tosi täynnä olimme kaiken tämän jälkeen! 
Otimme maisteluhaluissamme lisäkkeeksi vielä gomawakamen eli merileväsalaatin. Pidin siitä ihan hurjan paljon! Koko lautanen oli täynnä tuoreita, hienoja makuja. 
 
Esillepano oli upea. Sashimit olivat minulle sushisetin herkullisin osuus, niinkuin yleensäkin. Myös raikkaat kampasimpukkanigirit mädillä saivat huokailemaan ihastuksesta. 
Minä en näihin California Rollseihin saa makua sitten millään, missään, vaikka olen useamman kerran kokeillut. En edes oikein tiedä mikä niissä tökkää, sillä pidän kaikista komponenteista erikseen. Jukka kyllä tykkää näistäkin. 
Sushien viiniparina maistoimme molempia tarjolla olevia valkoviinejä. Sakeakin olisi ollut saatuvilla.
Pidin kovasti Sushi & Co:n selkeästä sisustuksesta. Varsinkin laatikot seinillä hurmasivat minut. Palvelu täällä pelasi ystävällisesti ja ripeästi. Palautetta toivottiin kovasti kehitysmielessäkin, mutta emme osanneet sellaista antaa. Meille kokonaispaketti oli oikein passeli! Suosittelemme lämpimästi jos Silja Symphonylla matkaatte. 
 
***
Yhteistyössä Tallink Silja

tiistai 11. marraskuuta 2014

Lämminsavulohta aasialaissalaatissa

Tässä teille nopea ja helppo arkiruoka, joka poikkeaa makaronilaatikosta ja nakkikastikkeesta mukavan maistuvalla tavalla. Ei niin että makrulådassa tai muissakaan mitään vikaa olisi. Vaihtelu vain virkistää, eikö?

Lämminsavulohi ostettiin kaupasta varta vasten salaattitarkoituksissa, mutta salaatin makumaailma lähti rakentumaan jääkaapin sisällön mukaan tähän herkulliseen lopputulokseen. Suppilovehverot eivät juuri kokonaisuudessa maistuneet, joten niitä pitää joko lisätä roimasti tai jättää kokonaan pois. 

Pidemmittä löpinöittä, aasialaistyyppistä lohisalaattia vassokuu. 
AASIALAISITTAIN MAUSTETTU LÄMMINSAVULOHISALAATTI
kahdelle 

salaattipohja
jäävuorisalaattia pilkottuna
porkkanaa suirotettuna
kaalia pilkottuna
paprikaa paloiteltuna
kurkkua paloiteltuna
kirsikkatomaatteja puolitettuna

kastike
1 ½ rkl kalakastiketta
1 ½ rkl riisiviinietikkaa
1 rkl sokeria
3/4 dl vettä
1 valkosipulinkynsi pilkottuna
½ chili silputtuna
1 rkl tuoretta limemehua

Sekoita keskenään pienessä kulhossa ja lisää salaattipohjan joukkoon. Sekoita hyvin. 

lisäksi
lämminsavulohta
puolikas avokado per syöjä
(suppilovehveroita)
tuoretta korianteria
tuoretta thai-basilikaa
cashew-pähkinöitä paahdettuna

Asettele lohi, avokado ja muut kastikkeella maustetun salaatin päälle. 

maanantai 10. marraskuuta 2014

Jämsénin hieno Menu Signature

Varatessamme matkaa Silja Symphonylle meitä kiinnosti erityisesti mennä syömään Matti Jämsénin Signature Menu. G.W. Sundmansilla työskentelevä Jämsén edustaa Suomea jo toistamiseen Bocuse d’Or -kisassa.

Bon Vivant-ravintolassa nautitun menun maut olivat poikkeuksellisen tuhteja ja syviä. Paahdetut paistopinnat toistuivat myös monessa annoksessa. Yksinkertaisen näköiset annokset toivat upeita makuelämyksiä, eikä ainoatakaan notkahdusta tullut koko iltana. Menu oli makuelämyksenä enemmän kuin odotimme, sillä vuosien takaiset kokemuksemme laivan fine diningista eivät ole olleet millään muotoa huippuja. Annokset nousivat paikoin liian hitaasti. Tunnin ravintolassa istuttuamme saimme eteemme vasta ensimmäisen varsinaisen alkuruuan. Lasten uniajan ylityttyä turhan paljon pyysimme nopeuttamaan tahtia jos se suinkin on mahdollista ja näin myös kävi. 

Viineistä parhaiten jäi mieleen Kreikan Santorinilta tuleva Gaia Estaten Thalassitis. Valkohomeiselta tuoksunut viini ei maistunut yhtä jyrkälle, mutta selkeää pitkäänkypsytettyä juustoa sielläkin oli. Viini oli niin mielenkiintoinen, että ostimme sitä myös kotiin ravintolan viereisestä liikkeestä. Olisipa tällainen hyväksiosoittautuneen viinin ostomahdollisuus myös maissa! Viinit ruualle on valinnut Vindirektin sommelier Joonas Vainio. 

Lapset olivat helpottuneita kun heidän ei tarvinnut syödä "hienoja ruokia", kuten he itse asian ilmaisivat. Bon Vivant ravintolasta sai myös lasten menun, joka oli meille nyt oikein paikallaan. Syötyään lapset kirmasivat takaisin lasten leikkihuoneeseen pari kerrosta alemmas ja me aikuiset saimme jatkaa nautintoa pitkän menun äärellä. Postauksen lopussa lasten annoskuvat. 
Alkuun kaikki saivat keittiöntervehdyksenä katkarapua, kukkakaalia ja omena-sipulichutneyta. Meistä oli hieno ele että myös lastenmenun syöjät saivat nämä upeanmakuiset pikkuannokset eteensä (vaikka me aikuiset ne kyllä lopulta söimme).
Ensimmäinen alkuruoka oli lohitartar kampasimpukkamajoneesilla ja piparjuurivinaigretilla. Herkkä, hieno aloitus, jota kurkut kevittivät mukavasti.
 Yksi illan onnistuneimmista annoksista meidän silmäämme ja suuhumme oli kurpitsa vuohenjuuston kanssa tarjottuna. Erityisesti grillattu vuohenjuusto meni loistavasti yksiin maanläheisen kurpitsan kanssa.
Paistettu merirapu tarjottiin consommén ja fenkolin kanssa. Liemi oli aivan upean makuinen, vaikka luvattua sitruunamelissaa emme sieltä löytäneetkään. Annos oli kokonaisuutenakin todella hieno, vaikka näyttää turhan simppeliltä. 
Glaseerattu kateenkorva tarjottiin eri tavoin kypsennettyjen sipulien kanssa. Maut ja rakenteet hurmasivat meidät molemmat täysin!
Hiillostettu siika mäteineen oli yhtälailla hieno annos, joskin parhaiten jäi mieleen orvon näköisen simpukan hieno maku. 
Illan hauskin annos oli ehdottomasti mätiannokselta näyttänyt porkkanagranite, jonka alta löytyi appelsiinigeeliä ja päällä vaahtoili rakuunavaahto. Suunraikastajana tarjottu porkkanagranite ei ollut niitä kaikkein raikkaimpia väliannoksia, mutta ehdottoman hyvä ja iloinen annos.
Peuranseläke tarjottiin pitkään muhitetun peuranlavan ja punajuuren kera. Punajuuriallergisen lautaselta kyseinen juures puuttui. Hämmennystä aiheutti liivatteinen "kansipaperi" prässätyn lapapalan päällä. Tarjoilija kehotti ottamaan pois sen ennen syömistä, jolloin me hämmästelimme miksi se sitten edes tuodaan pöytään. Makuasioita syökö vai ei, kuulemma. 
Jälkiruokia oli menussa yllättäen vain yksi, mutta hyvä niin. Karpalot tarjottiin hyvin suolaisen kinuskin ja ihanan kermaisen vaniljajäätelön kanssa. Lautaselta löytyi myös rapeaksi paistettua vohvelia, jonka maku oli turhan hiivainen meille kummallekin. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä annos ja mainio, joskin aika ronski lopetus hienolle menulle. 

Jämsénin Menu Signaturea tarjoillaan Silja Symphonylla 8. tammikuuta asti. 


Tässäpä vielä lupaamani lasten annokset. Poitsu napsi napaansa kananrintaa pennepastalla ja tomaattikastikkeella näyttäen peukkua hyvän maun merkiksi. 

Tyttäremme ranskisannoksessa oli varrastettuna nakkeja ja lihapullia. Kokonaisuus tarjoiltiin cheddardipin kanssa. 

Mansikkaunelma-jälkiruuastaan lapset pitivät kovasti. Me aikuiset kyllä ihmettelimme valmiskeksin läsnäoloa muuten kivassa annoksessa.
***
Yhteistyössä Tallink Silja

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isän juhlintaa pitkän kaavan mukaan

Lapset ovat jo pitkään toivoneet pääsevänsä laivalle. Emme ole koskaan tehneet päivä Tukholmassa risteilyä, sillä suoraan sanottuna me aikuiset emme ole olleet asiasta järin innostuneita. Tämän viikonlopun jälkeen täytyy kuitenkin sanoa, että meidän täytyy ottaa sanamme takaisin. Laadukkaan ruokatarjonnan ja juuri passelin laivassaolomäärän ansiosta tämä matkailumuoto tulee vastakin kysymykseen kun miniloma houkuttaa. 

Päätimme jo matkaa varatessa, että isänpäiväviikonlopun tunnelmissa matka tehdään pitkälti lasten toiveiden mukaan. Ei siis pöytävarauksia Tukholmaan, eikä suuremmin muitakaan suunnitelmia. Lapsemme kertoivat lomatoiveikseen uimisen ja rentoutumisen sekä jonkun ihanan kahvilan. Ensimmäisen olimme toteuttaneet jo ennen kuin laiva ehti irtautua Helsingin satamasta. Uiminen tosin oli paremminkin porealtaissa lillumista. 

Vastaremontoitu Silja Symphony lähti Helsingin satamasta perjantaina kello 17, mutta laivaan pääsi jo aiemmin. Takaisin samaisessa satamassa olimme hiukan ennen kymmentä sunnuntaiaamuna, kun laiva oli lähtenyt Tukholmasta niinikään kello 17. Lapsellisina meille jäi siis noin neljä tuntia ilta-aikaa laivalla, joka oli meille oikein hyvä. 
Perjantai-iltana ruokanautiskelimme Matti Jämsenin signaturemenun ravintola Bon Vivantissa, mutta siitä lisää myöhemmin. Sen voin sanoa jo tässä vaiheessa, että makujen puolesta voimme suositella menua lämpimästi! Lapset saivat samaisessa ravintolassa valita annoksia lasten menusta, mikä oli helpotus muksuille. Omat ruuat syötyään lapset pelmahtivat lastenhuoneeseen puuhaamaan ja me aikuiset jäimme nauttimaan keskenämme. 
Tukholmassa emme tehneet mitään erityistä. Pääosin kiertelimme Kungsgatanin ihania keittiö- ja lelukauppoja pieniä ostoksia tehden. Kahville pysähtyessä poikien kaffepullavalinnat saivat hymyn minun huulilleni: toinen otti valtavan suklaamuffinssin ja toinen mellanölin. 
 
Lounaaksi lapset toivoivat jotain "ihan tavallista ruokaa, ei mitään hienoa". Reittimme varrelle osui mukava pizzeria Il Giardino, josta saimme kiviuunissa paistettuja maistuvia pizzoja. 
Takaisin laivalle suunnatessa aikuisten päiväunitoiveet romutettiin hetsillään. Hetken leikkihuoneessa istuttuamme ja legorakennusta harrastettuamme lähdimme kiertelemään laivaa. Iloiseksi yllätyksekseni shoppailun lomassa ja päätöksiä hioessa käteen sai proseccoa. Mikä loistava idea!
Lauantain illallinen nautittiin uudessa Sushi & Co:ssa. Ja voi jestas minkämoisen sushisetin saimmekaan eteemme kun tilasimme Special Platterin. Tästä upeudesta myös lisää omassa postauksessaan.
Laivareissu oli kokonaisuudessaan oikein onnistunut. Paatti ei keikkunut tippaakaan, ruuat olivat nautinnollisia ja lapset pitivät hurjasti todella tilavasta lastenhuoneesta Legoineen ja pelikonsoleineen. Poitsun mielestä matkassa parasta oli pallomeressä leikkiminen, tytsy piti eniten yläsängyssä nukkumisesta. Me aikuiset arvostimme eniten syömistä ja koko perheen kiireetöntä, nauravaista yhdessäoloa. 
Tänään, varsinaisena isänpäivänä Jukka on suukottettu ja halattu, mikä ei tosin poikkea paljon tavallisesta päivästä. Lapset antoivat myös hienot itsetaitaiteilemat korttinsa. Jukka toivoi päivälliselle tuoreita suppilovahveroita, joten niitä piti sitten metsästä hakea. 
Viikonlopun fiinistelyjen jälkeen oli mukava istahtaa koko perheen voimin pöytään kun lapset hihkuivat ilosta isänsä tehtyä lempilihaansa. Se on luomupossun paneroitua ulkofilettä. Lisukkeena sitten sipulia ja sieniä pannulla käytettynä sekä röpöliäisiä ranskiksia. 

Näin meidän perheen isää juhlittiin koko viikonloppu, mutta kyllä hän on sen ansainnutkin!

***
Yhteistyössä Tallink Silja

Blog Widget by LinkWithin