maanantai 18. elokuuta 2014

Treffipaikkana ravintola Ragu

   
Treffeillä voi käydä myös oman aviomiehensä kanssa. Tai paremminkin pitää. Treffipaikkana voi olla vaikka kotisauna, piknik-viltti tai sitten ravintola. Meillä se oli viimeksimainittu. Olipa myös lajissaan todella hyvä! 
Treffiravintolamme oli keväällä avattu italialais-scandinaavinen Ragu Helsingissä. Kävin poimimassa mieheni kyytiin hänen työpaikkansa edestä. Huomasin heti, että mies oli pukeutunut juuri siihen paitaan mikä hyrisytti minua eniten. Ei huono alku ollenkaan (avio)treffeille. 
Ragussa meidät otettiin lämpimästi vastaan. Alkuun hörpimme punahehkuiset coctailit, joka olikin virkistävä juttu sen ainaisen kuohuvalasillisen sijaan - jossa sinänsä ei ole mitään vikaa. 

Saimme maistuvien coctailien jälkeen eteemme erilaisia leipiä monenlaisilla päällisillä. Lempiyhdistelmäkseni nousivat parmesaanimuffinssit paahdetulla voilla. Jukka taisi tykätä eniten vuohenjuustolevitteestä pellavasiemenleivällä. Juureen leivottu mallasleipä oli yllättävän hieno yhdistelmä tomaattisen tapenaden kanssa. 

Tarjoilijan ehdotuksesta päätimme luottaa ruoka- ja viinivalinnoissa ammattilaisiin. Näin saimme menu ludarin, jossa korostuu iloksemme sesonkisuus.
Alkuun eteemme nostettiin kotimaista luomunaudan carpacciota, jota mielenkiintoistivat suolaheinämajoneesi, briossipalat ja pöydässä annoksen ylle lusikoitu luuydinkastike. Juuri oikeanmoinen suolaisuus ja ihanat suutuntumat saivat hidastamaan tämän annoksen haarukointia pitkittymisen toivossa. 
Seuraavana ruokana meille tarjottiin väriloistokkaan kaunis kurpitsakeitto, jossa oli mukavasti mausteisuutta. Possuterriini oli oivallinen kumppani keitolle. Viinivalintana ollut toscanalainen viognier Fontarca osui erityisen hyvin makuumme. 
Illan suomalaisin annos oli ehdottomasti "väliruokana" tarjottu muikku mummon kurkuilla. Matkassa mukana oli myös mascarponella oivallisesti pehmitetty sitruunainen perunapyre. Tämä lautanen oli kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan ihana! Raikkaana juomaparina toimi piemontelainen riesling Herzu.
 
  
Kattauskutkuttava, polentapediltä tarjottu karitsaragu oli kutkuttava myös maultaan. Ragu oli upean pehmeää ja hienosti maustettu. Karitsan oma maku pääsi hyvin esille, mutta mausteet toivat kokonaisuuteen myös raikkautta ja omintakeisuutta. Viininä Blumeri Venetzian Giuliasta.

Tässä vaiheessa alkoivat mahamme olla jo aika pinkarallaan, mutta kyllähän (muutama) jälkiruoka vielä menee...
Ensimmäinen jälkiruoka oli kaunis kuin mikä! Omenakiehkuroita reunustivat marengit ja sitruunacremua. Ihanaa raikkautta, varsinkin kun parina tarjottiin Moscato d'Astia. 
Iltamme päätti tuhdin maukkaasti suklainen ja vadelmainen annos, jonka asettelu oli hurjan nätti. Oivana viinivalintana Recioto Della Valpolicella.  

Ragussa toimi kaikki hurjan hienosti. Annokset olivat kauniita ja maistuvia. Tarjoilu oli ystävällistä ja oikea-aikaista. Pidimme ravintolan sisustuksesta erilaisine pöytäryhmineen. Istuimme itse katetulla terassilla, joka oli valoisuutensa vuoksi todella kaunis. Lämmitetyt terassipaikat olisivat varmaan hurjan romanttisia talvella, kun suuret lumihiutaleet leijailevat taivaalta. Suosittelemme Ragua lämpimästi treffeihin ja muunlaiseenkiin illallistamiseen!

Joku muukin on taitanut paikasta tykätä, sillä Ragu on juuri nyt TripAdvisorissa ensimmäisellä sijalla Helsinkiläisissä ravintoloissa. 

***

Yhteistyössä ravintola Ragu

perjantai 15. elokuuta 2014

Naatista nautintoon

 
Sadonkorjuu. Ihana sana. Ei tapahdu meillä. Meillä ei nimittäin ole mitään korjattavaa jos yrttejä ja omenoita ei lasketa. Linnut huolehtivat siitä että kirsikoita emme päässeet maistamaan yhden ainuttakaan. Silti syksy on meillekin sadonkorjuun aikaa, kun saamme tutuilta ja sukulaisilta heidän puutarhojensa antimia. Torilta löytää myös ihanasti naatillisia juureksia. 
Ja nyt päästäänkin itse asiaan. Naattien käyttöön. Varsinkin luomulaatuisissa niitä on ihan tuhlausta heittää hukkaan. Punajuuricarpacciota häihin tehdessä käytimme myös juuresten naatit salaatiksi. Yhdessä maitohorsman kukkien, ruusun terälehtien ja ihan vain oliiviöljyn, suolan ja pippurin kanssa aikaan saatiin mukavan värinen ja makuinen salaatti. Naateissa on selkeä punajuurinen maku, joten makuluonnetta löytyy siis "perussalaattia" enemmän.  
 
Porkkanan naatteja rouskutellessani tuumasin niiden yrtistävän varmaan kivasti perunasalaattia. Ja näin kävi!
 Ainekset kulhoon ja sekaisin!

NAATTI PERUNASALAATTI

10 perunaa
2-3 retiisiä
55 g kapriksia
1 ½-2 dl pilkottuja porkkanannaatteja 
½ dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Keitä perunat napakan kypsiksi ja pilko jäähtyneenä ronskeiksi paloiksi. Pilko reitiisit
Yhdistä kaikki kulhossa ja sekoita. Lisää oliiviöljyä, jos perunat imevät sitä kovasti.

tiistai 12. elokuuta 2014

Favela Töölössä

Favela meinaa jotakuinkin Brasilialaista slummia. Favelasta ei ihan ensin tule mieleen Etu-Töölö Helsingissä, vai mitä? 

Entisen ihanan ravintola Mechen tilalle Mechelininkadulle on viime viikolla avattu baari Favela. Mechen hillitty sisustus on saanut väistyä värikkään sekamelskan tieltä. Baariin on kannettu upottava nahkanojatuoli, sähkökynttelikkö, erilaisia lamppuviritelmiä ja monenlaisia pöytäkuntia. Mietin, kehittyyköhän sisustus ajan myötä entistä runsaammaksi ja sekavammaksi - se olisi aika hauskaa! Sekä Mechessä että Favelassa omistajana toiminut Niko Peltomaa kertoo paikan olleen täynnä joka ilta, emmekä ihmettele sitä yhtään. Värikkyys luo rentoutta ja kodikkuutta, johon on helppo sujahtaa sisään löffäilemään ruoka- ja juomanautinnon perässä. 
Sillä nautintoa ruoka ja juoma täällä edelleen on! Paikan koko ruokalista oli luettavissa seinältä. Linja on katuruokamaista ja tarpeeksi edullista jotta voi maistella huoletta monenlaista. Leivät leivotaan juureen itse ravintolassa. Suppeakin lista sai aikaan valinnan vaikeuden, sillä olisimme halunneet maistaa melkeinpä kaikkea. 
Päädyimme perheen kesken tilaamaan lopulta pari härkäleipää, papuleivän ja rapusalaattia. Salaatti näytti pöytään kannettaessa kovin tavanomaiselta, tylsältäkin. Maistettuna se ei sitä kuitenkaan ollut. Kurkut oli maustettu mainiosti, seesaminsiemenet mielenkiintoistivat annosta ja katkaravut oli hienosti kypsennetty. Chili terästi salaattia juuri sopivasti minun makuuni. Hampurilaisasuun puetun härkäleivän potku oli liiaksi poitsullemme, mutta molemmat muksut rakastuivat itse leipään. Me aikuiset tykkäsimme kovasti myös ylikypsästä härän lihasta kuten myös papuleivästä. 
Juomat upposivat myös hyvin. Baaritiskin viereisellä pöydällä aterioidessa oli mainiota kuunnella jonkun seurueen mietintöjä sopivan juoman suhteen. Henkilökunta osasi hienosti kertoa oluista ja viineistä turisten samalla myös mukavia tarinoitakin sekaan. Bar Favela mainitseekin motokseen "we serve to survive". 
Ruuat, lasten mehut, Sol-olut ja rose-lasillinen maksoivat yhteensä 46 euroa. 

Favela oli todella matalan kynnyksen piipahduspaikka, jossa ilman lapsia, kaveriporukalla onnistuisi varmasti pitkäänkin istuskelu välillä syöden ja toisinaan juoden. Tarttukaa ihmeessä Favelan ovenripaan ja astukaa sisään!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Punajuuricarpaccio fetalla ruusuisesti, vahingossa

Tästähän tuli kivan näköinen, totesimme yhteen ääneen kun olimme saaneet koottua ensimmäisen koe-erän punajuurialkupalaa taannoisiin häihin. Suuhun haarukoiminen paljasti makujenkin olevan oikein kohdillaan. Uuden sadon punajuuret olivat pienuudessaan ihanan maukkaita. Cashewpähkinät ryhdistivät hyvin suutuntuman. Olimme hurjan tyytyväisiä lopputulokseen! 

Kävipä sitten niin, että lisäsin koristemielessä kurtturuusun terälehtiä punajuurisuuden sekaan. Saimme näin häiden alkupalakattauksesta yhtenäisen. Tuumasin terälehtien sydänmuodon sopivan myös hyvin kun juhlistetaan rakkautta. Vahingossa (tunnustettakoon se nyt), ruusujen maku kävikin loistavasti yhteen alkupalan makujen kanssa. Vahingosta viisastuu, tuumaa vanha kansakin. 
Fetana käytimme Arla Apetinan kreikkalaista fetaa. Kokeilimme testivaiheessa muitakin fetoja, mutta päädyimme yksimielisesti tähän fetaan. Apetinan Kreikassa valmistettu feta on pakattu kokonaisena viipaleena, jolloin siitä sai murusteltua kauniita lohkeilevia palasia. Feta oli myös runsassuolaisuudessaan oikein passeli tähän tarkoitukseen. 
PUNAJUURICARPACCIO FETALLA

punajuuria
Arla Apetina kreikkalainen feta
cashewpähkinöitä
kurtturuusun terälehtiä
suolaa
mustapippuria

Keitä punajuuret kypsiksi. Kuori ne ja viipaloi mandoliinilla ohuen ohuiksi kiekoiksi. Asettele tarjoilulautaselle ohuelti. Rouhi päälle suolaa ja mustapippuria. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, sillä feta on myös suolainen.
Paahda pähkinät kuivalla pannulla. Rouhi niitä veitsellä hieman pienemmiksi.
Murusta feta punajuurien päälle enintään puoli tuntia ennen tarjoamista. Feta nimittäin värjäytyy helposti punajuuresta vaaleanpunaiseksi. Ripsi päälle pähkinät ja kurtturuusun terälehdet. 

Nauti alkupalana tai ruuan lisukkeena.

***

YHTEISTYÖSSÄ ARLA

perjantai 8. elokuuta 2014

Aurinko, pasta ja meri

On asioita joita suunnittelee kovasti etukäteen, eivätkä ne toimi sittenkään. Sitten on lyhyen työ- ja koulupäivän jälkeisiä ajeluita vaikkapa nyt Hankoon, jotka muodostuvat ihan täydellisiksi kesäretkiksi. Ehkä se on juurikin se suunnittelemattomuus - kun ei ole odotuksia etukäteen, kaikki upea toimii potenssiin kolme.
 Kakut Neljän tuulen tuvassa. Key lime pie ja porkkanakakku upposivat yltiöhyvin. 
 Samoin kuin maisemat ja meren tuoksu. 
Rannalla uitiin, löhöiltiin kainalossa, luettiin satuja, rakennettiin legoja, kiipeiltiin puissa ja hengitettiin syvään leppoisaa kesäpäivää. Sanalla sanoen siis nautittiin. 

Syomään poikettiin tuttuun ja turvalliseen Hangon Makaronitehtaaseen lasten toiveesta. Sienipasta oli kermaisuudessaan oikein pehmeän maukasta. Sampanja kohotti kaiken vielä korkeammalle. 

 Nämä pienet kesäretket eivät paljoa vaadi, mutta antavat ihan hirmuisesti. 

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Häät ♥ ja lahjaksi ruokaa

Viime viikonloppuna juhlittiin kavereidemme häitä. Vihkiminen oli yksi kauneimpia näkemiäni. Isä saattoi tyttärensä mäntymetsästä sillalle, jonka yläpäässä odotti sulhanen tarttuen kaunottarensa käteen varmoin ottein. Vihkijä puhui todella kauniisti realistisesta rakkaudesta, eikä sellaisesta "pilviähipovastaikihuumasta". 
Jos vihkimisen jälkeen jännityshikoaminen päättyi parilta, minulla ja Jukalla se vasta alkoi. Olimme luvanneet häälahjaksi suunnitella ja valmistaa häihin alkupalat ja iltapalaa 70:lle hengelle. Maut oli maistatettu hääparilla etukäteen, mutta määrien arviointi oli kovin kovin vaikeaa meille amatööreille. Päätimme ottaa pöydästä viimeisinä jos jotain jää. Onneksi jäi. 


  
Pääruokana oli sulhasen isän tekemää kermaista porokeittoa, joka todettiin maistamisen jälkeen aivan loistavaksi. Kun tiesimme tämän keväällä, pähkäilimme että jotain juurevaa ja rouheaa tulisi olla alkupaloissa. Halusimme jotain hieman tavallisuudesta poikkeavaa, mutta idioottivarmaa valmistettavaa. Huhuillessa apua saimme sitä myös arvon bloggaajakollegoilta, mistä iso kiitos! 
Lopulta päädyimme mandoliinilla oheutettuihin punajuuriin fetalla (tarkempi ohje täällä) ja suppilovahveropiirakkaan. Sienipiirakka toteutettiin  uunipellillisinä Sasu Laukkosen ohjeella hieman yksinkertaistaen. Punajuurinaateista pyöräytin salaatin yhdessä kurtturuusun terälehtien ja maitohorsmankukkien kanssa. Sekaan vielä hyvää oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. 
Jotta punajuurista ja sienipiirakasta tuli visuaalinen kokonaisuus, otimme muotilla piirakasta irti pyöreitä paloja. Hääparin sienipiirakat painettiin tietysti sydänmuotilla. 
Kattausta yhtenäistimme niin, että tarjoiluastioille tuli kaikkiin ruusun terälehtiä. Ne sopivat häihin hyvin myös sydämenmuotoisuuksineen. Alkupalat saivat kiitosta osakseen ja me olimme huojentuneita. Ilmeisesti ruusun terälehdet olivat monelle uusi asia ruokana. 
Porokeiton kanssa tarjottiin Lapin rieskaa ja voita. 
 
Hääkakku oli upea, vaikka tekijä harmittelikin ettei helteessä saanut kakkua hyytymään kunnolla. Valkosuklainen, lakoilla viimeistelty maku oli hieno ja minun silmääni myös kakun ulkonäkö. 
  
Makeapöydässä oli lastemme suureksi iloksi myös mokkapaloja, ja leivonnaisia Lapista.
 
Iltapalana tarjottiin jo meidän lapsellisten lähdettyä perunasalaattia, jonka saatoimme kokoon uusista perunoista, isomaksaruohosta, kapriksista ja hyvästä oliiviöljystä maustaen suolalla ja mustapippurilla. Joku muu oli tehnyt savuporopiirakka (jota ennen lähtöä kyllä maistoin jääkaapista, tunnustan!) ja makkaraakin oli varattu grillattavaksi. 

Näissä häissä oli paljon persoonallisia, rentoja elementtejä. Vieressä oli esimerkiksi uimaranta jossa varmaan juhlien jokainen lapsi -ja myöhemmin myös jotkut aikuiset- kävivät hellesäällä pulikoimassa. Juttelimmekin siitä, miten hienoa on että juhlien perinteisyyden tilalle on tullut paljon parille omanlaisia juttuja, jotka tekevät häistä aina vain ihanampia juhlia. 

Iloista onnea ja paljon rakkautta vielä kerran tuoreelle avioparille! 

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Upea Cuc Gach Quan, Ho Chi Minh City

Tämä ravintola Saigonissa on ollut tähän asti kokeilluista eittämättä paras. Nyt ei siis oteta lukuun upean herkullisia katukeittiöitä, vaan puhutaan ravintoloista. Paikan nimi on Cuc Gach Quan. Se sijaitsee District 1:llä, mutta ihan pohjoisessa kulmassa. Taksimatka keskustasta maksoi kolme-neljä euroa. Osasimme paikalle useiden suositusten perusteella. Hotellista soitettiin meille varaus illalliskäyntimme aamulla, mikä osoittautuikin välttämättömäksi. 

Paikassa uniikkia oli kaikki. Sisustus oli hauska sekoitus, sillä huoneet oli tehty hyvin eri tyylisiksi. Tunnelma paikassa oli ylettömän rauhallinen, jopa seesteinen. Nuorella tarjoilijamiehellä oli ihan käsittämätön asiakaspalvelutaito - melkein kuin hän olisi osannut lukea ajatuksemme. 
Emme edes yrittäneet ottaa haltuun valtavan paksua menuta, vaan luotimme tarjoilijan suosituksiin. Näin saimme eteemme koko neljän hengen pöytäseurueen makuun maistuvia ruokia kulhoissaan. Jaoimme ruokaa sitten yhteisistä astioista kukin omalle lautasellemme. Ja kun  kulhot alkoivat tyhjentyä, tarjoilija oli juuri oikeaan aikaan paikalla ja osasi suositella meille lisää herkkuja. 
Söimme eri tavoin maustettuja riisejä, juuri napakaksi kypsennettyjä, hienosti maustettuja kasviksia...
 ...kevätrullia friteerattuna, lisää kasviksia...
 ...kaktusta, kanaa, pehmytkuorirapuja ja vaikka mitä muuta joka kortille ei ole tallentunut. Kaikki oli hienosti maustettu ja juuri toiveidemme mukaisen tulista. Yhdellä seurueestamme oli kala-allergia, joka osattiin ottaa hyvin huomioon. Ainoa huono puoli paikassa on ettei siellä tarjolla mitään extreme-erikoisuuksia.
Ilta Cuc Gahn Quan:ssa maksoi kahdella paikallisella oluella, suurella määrällä erilaisia ruokia ja jälkiruokadrinkillä noin 20 euroa per nuppi. Älä missään nimessä jätä tätä paikkaa käymättä kun Ho Chi Minh City osuu reittisi varrelle. Minä aion seuraavalla kerralla pyytää tuota sänkypaikkaa varauksessa. 

Blog Widget by LinkWithin