keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kipinä - fiiniä ruokaa keskellä metsää

Viime vuonna kirjoitin pop up ravintola Kipinässä vierailusta otsikolla "Kipinä hehkui". Tänä vuonna otsikoksi olisi voinut kirjoittaa "Kipinä sytytti taas".  Päädyin kuitenkin korostamaan ravintolan sijaintia metsän keskellä, sillä se määrittää paikan tunnelmaa niin vahvasti. 
Kipinä sijaitsee Kustavissa, soratien päässä keskellä metsää. Tänne kootaan kesäisin kova kokoelma kokkeja eri maista. Jokainen toteuttaa omalla viikollaan menun, jossa hyödynnetään Kustavia ympäröivän saariston raaka-aineita ja yhdistetään niihin oman maansa makuja. Idea on kiehtova ja toimiva!

Tänä vuonna halusin ehdottomasti miehenikin mukaan nauttimaan, sillä viime vuonna homma meni häneltä ohi suun. Aikataulusyistä meidän ei onneksi tarvinnut punnita mille viikolle yrittäisimme vierailua Kipinässä, sillä se olisi ollut todella hankalaa. Varasimme ajoissa ainoan sopivan illan Fannar Vernharssonin viikolta, sunnuntain kolmesta kattauksesta viimeiseltä. Tämän ravintola VOXin keittiöpäällikön intohimoiksi mainitaan pohjoismainen keittiö islantilaisilla huippuraaka-aineilla. Odotuksemme eivät siis olleet kovin matalalla. 
Sadeuhkasyistä tällä kertaa kaikki pöydät oli katettu sisälle terassin sijasta. Meidät istutettiin kauniin valoisaan tilaan, josta aukesi joko mäntymetsäinen maisema tai peltonäkymä riippuen kummalla puolellea pöytää istuit. Lasiseinien sisällä puiden rauhoittava humina jäi kokematta, mutta tilalle saimme oikein mukavaa seuraa neljän hengen pöytäämme. Ennestään tuntemattomien, selvästikin myös ruokainnostuneiden henkilöiden kanssa vaihdoimme paljon ajatuksia paitsi eteemme lasketuista annoksista myös ruokakulttuurista yleensä. Se oli kovasti virkistävää!

Kipinässä on saatavilla aina yksi menu, joka sisältää neljä ruokalajia sekä keittiöntervehdyksen ja pre-jälkiruuan. Menun hinta on 65 euroa. Minusta hauska juttu tänä vuonna oli se, että valmiiksi suunniteltuja viinipaketteja oli kaksi, joista voi valita oman maun ja kukkaron (35/55 euroa) mukaan sopivan. Otimme eri viinipaketit -kuski kaadot puolikkaana, joten pääsimme maistelemaan kummatkin ruokien kanssa. Emme aina osanneet sanoa kumpi oli mieluisampi. Muutakin juomaa ja lasittain kaatojakin toki sai.
Illan aloitti koko pöydälle jaettavaksi tarkoitettu keittiöntervehdys, jossa pötkötteli rennosti retiisiä naatteineen, siitakkeella maustettuja perunasipsejä ja lipstikkaskyriä. Monessa pöydässä syötiin kaikki muu jättäen naatit lautaselle. Meidän pöydässämme rouskutettiin luonnollisesti kaikki. Pönötysvapaa alkusysäys oli hyvä paitsi ideana myös makuina. 
Ensimmäinen varsinainen annos sisälsi Fannar Vernharssonin mukanaan tuomaa islantilaista langustiinia. Se tarjottiin selleriremouladen, omenagraniten ja kuusiöljyn kanssa. Krassinlehdet korostivat makuja hienosti. Kokonaisuus oli todella kesäinen. Merirapu oli ihanan mehevää! Erityisesti kuusiöljyn käyttö ihastutti pöydässämme. Se sopi metsäiseen ympäristöön aivan loistavasti. 
   
Seuraavaksi saimme eteemme Brändön siikaa, retiisiä, siianmätiä, islantilaista merilevää ja tyrniä. Annoksessa oli hurjan kaunis esillepano ja loistavia makuja! Islantilainen merilevä oli lempeämmän makuista kuin moni muu vastaava. Raakojen mansikoiden käyttö hymyilytti, sillä sama idea tuli minulle ensi kertaa eteen viime vuonna samassa paikassa niinikään islantilaisen kokin, Sigurdur Haraldssonin toteuttamana. Kun kysyin onko raakojen mansikoiden käyttö Islannissa nyt trendikästä, Vernharsson kertoo että asia on täysin sattumaa. Miehet ovat kyllä kuulemma työskennelleet joskus samassa keittiössä. 
 Tässä välissä saimme eteemme leipäpalat, josta mursimme käsin paloja.
Pääruokana tarjottu islantilainen lammas komeili lautasella yhdessä artisokkapyreen, sipulin ja punajuuren kanssa. Dramaattinen annos oli todella maukas, lammas aivan loistavaa!
 Punajuuriallerginen sai annoksensa porkkanaisena.
Pre-jälkiruokana eteemme laskettiin kulho, jossa on tomaatinpuolikas ja herukanlehtisorbeeta. Pöydässä sekaan kaadettiin vielä tomaatticonsomméa. Kulhossa oli kesä miniatyyrikoossa. 
Varsinainen jälkiruoka yllättti kompleksisella ulkomuodollaan. Kotimaisuutta uhkuva koivujäätelö oli saanut kaverikseen skyriä ja islantilaista suklaata. En osannut päättää oliko viinipakettivaihtoehtojen portviini parempaa jälkiruuan kanssa kuin moscato. Kumpikin loi jälkiruuan ihan eri luonteiseksi. 
Kattaus oli Fannar Vernhardssonin viimeinen laatuaan Kipinässä, joten miehelle ja koko tiimille kohotettiin maljaa onnistuneen viikon päätteeksi. 
Kehittäminen, kuvataide ja hyvä ruoka ovat Kustavin Kipinän intohimoja. Tällaisia ideoita ja toteutuksia soisi olevan ja tulevan enemmänkin. Olin kuvaillut Jukalle Kipinää parhaani mukaan, mutta silti mies yllättyi Kipinän tasokkuudesta ja ainutlaatuisesta miljööstä omanlaisella kiehtovalla tunnelmallaan. Sinunkin siis täytyy paikka kokea, ei se oikein selittämällä aukea. Huomenna on alkamassa kesän viimeinen menu, jonka koostanut Roni Toivari lupaa tarjota mm. grillattua härän sydäntä ja villiyrttejä. Jos olisin maisemissa, menisin ehdottomasti. Turustakin näyttää olevan bussikuljetukset paikanpäälle


Yhteistyössä Kustavin Kipinä

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Raparperisorbetti

Kesä on sorbettien aikaa ja niin myös raparperi. Miksei siis yhdistäisi näitä kahta? Lopputuloksena on mukavan hapokas sorbetti todella helposti.

RAPARBERISORBETTI 

3-5 raparperin vartta (n. 500 g)
1,5 dl vettä
150 g sokeria
1 tl sitruunanmehua
1 valkuainen

Pilko raparperi pieniksi paloiksi. Laita kattilaan vesi, sokeri ja raparperinpalat. Keitä kunnes raparperit ovat pehmenneet. Tähän ei mene kuin muutama minuutti. Soseuta sauvasekekoittimella tasaiseksi. Lisää sitruunanmehu. Anna jäähtyä ja kylmetä jääkaapissa. 
Vatkaa valkuainen vaahdoksi, ei tarvitse olla mikään kova vaahto. Sekoita valkuaisvaahto kylmentyneeseen raparperiseokseen. Laita jäätelökoneeseen. Jäähdytyksen voi tehdä myös pakkasenkestävässä rasiassa. Sekoita seosta jäätymisen aikana noin 30 min välein jotta seoksesta tulee tasaista eikä se jäädy kokkareille. Meillä on "jäätelökone" mutta käytän ainoastaan sen kulhoa sorbetin teossa ja teen samaan tapaan kuin millä tahansa kulholla. 

Nauti sorbetista ja kesästä!

Tässä linkit edellisiin sorbetteihimme:
Lovegun sorbetti
GT sorbetti
Lonkerosorbetti
Jallukolagranite

torstai 23. heinäkuuta 2015

Aikuisten mangokastike grillilihalle

Aikuisten kastikkeen tästä tekee mukaan lorautettu tequila, jonka alkoholia ei keitetä pois. Kastike surrautetaan kokoon sauvasekoittimella ja tarjotaan kylmänä. Nautiskelimme tätä mangokastiketta grillattujen luomupossuribsien kanssa. Kokonaisuus oli niin ylimaallisen hyvää, että syömistä oli vaikea lopettaa. Josko ottaisi vielä pienen palan lihaa ja upottaisi sen kastikkeeseen...

Kastikkeessa maistuu onnistuneesti mangon ja tequilan hedelmäisyys, mangon ja hunajan makeus sekä savustetun chilin, pasillan, syvä savuisuus. Tuumasimmekin yhteen ääneen, että savustettu chili on ehdoton raaka-aine kokonaisuudessa, sillä se tuo paljon mielenkiintoa kastikkeeseen. Raakojen ja kalliiden mangojen aikakaudella voisin kokeilla settiin myös niitä vauvansose mangoja. Tai jos sinä kerkiät ensin, kerro onnistuuko tuoreen mangon korvaaminen soseella. 

Ohje on Margarita Carrillo Arronten kirjasta Mexico the cookbook, jonka ohjeilla on tehty meksikolaista ruokaa onnistuneesti ennenkin. Nyt tottelimme ohjeita prikuulleen chiliä lukuunottamatta. Alkuperäisessä ohjeessa laitetaan kastikkeeseen 2-3 savustettua chipotle chiliä adobossa. Me etenimme kavereiden Meksikosta tuomalla kuivatulla chilillä, pasilla de Oaxacalla
Resepti kertoo sen piisaavan kuudelle, me vetelimme mangokastikkeen kahdestaan. 

MANGOKASTIKE TEQUILALLA 
salsa de mango y tequila

1 mango
2 rkl sitruunamehua
2 rkl hunajaa
2 rkl tuoretta inkivääriä pienittynä
2 rkl ketsuppia
1 valkosipulinkynsi pienittynä
1 kuivattu, savustettu chili pienittynä (pasilla)
2 rkl tequilaa
suolaa
mustapippuria

Kuori ja pilko mango. Laita kaikki ainekset kulhoon ja surrauta sauvasekoittimella soseeksi. 
Tarjoa kylmänä grillatun lihan kanssa. 

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Japanilainen ravintola Kitamura ja lomapäivä Fiskarsissa

   
Minulla on ollut tänään mahtava lomapäivä. Niin paljon kuin perhettäni rakastankin, on aika ajoin ihanaa, tervettä ja vapauttavaa päästä reissuun yksin. Vielä kun sen tekee moottoripyörällä aurinkoisessa säässä, kohti ruokaa, aletaan hipoa täydellisyyttä. 

Määränpäänä oli tällä kertaa Fiskars ja siellä erityisesti japanilainen ravintola Kitamura. Kokkina paikassa toimii omistaja Sari Slotte, jonka tyttönimen mukaan ravintola on nimetty. Taitavaksi osoittautunut nainen on työskennellyt Kikunoissa Kiotossa ja kokki Hiromitsu Nozakin ravintolassa, Waketokuyamassa Tokiossa. Nämä paikat eivät sano minulle mitään, mutta kummasti lisäsivät kiinnostusta silti. Sari Slotten mies Sebastian toimii ravintolassa salin puolella. 

Kitamura on pieni ravintola ja onnenkantamoisella saan pöydän täydestä paikasta ilman varausta. Monia seurueita käännytettään pois ovelta koska tupa on täynnä. 

Sebastian Slotten avustuksella osaan tilata makuni mukaisia annoksia hurjan kiinnostavalta, monipuolisen hallitusti Japanin makuja esittelevältä listalta
Alkuun tilaamani grillattu mustekala shichimimajoneesilla on taivaallista. Juuri oikeanmoinen kypsyys ja ihan mahtava maku. Japanilaiseen tyyliin annos on minimalistisen kaunis. Hakiessaan tyhjää lautasta Sebastian meinannee kysyä maistuiko, mutta naurahtaa hymyillen kun näkee todella tyytyväisen ilmeeni. 
Pääruuaksi tilaan munakoisoa misokastikkeella. Lautaselta löytyy myös vihreää paprikaa ja papuja, sekä päälle ripsittynä paahdettuja seesaminsiemeniä. Maku on niin umaminen ja hieno, että yritän pitkittää syömistä mahdollisimman kauan. 
 
Juon ruuan kanssa japanilaista olutta, mikä passaa makuihin oikein hyvin. 

Lasku tuodaan japanilaisen kirjan välissä. Rakastan tällaisia pieniä yksityiskohtia! Ruoka ja juomat tekevät yhteensä 30 euroa, mikä on oikein passeli hinta ihanista mauista ja ystävällisesti tarjoilusta. 

Tänne haluan ehtiä vielä toistekin illalliselle perheen tai Jukan kanssa ennen kuin ravintola sulkee ovensa 23. elokuuta.
Ruuan päälle nautiskelin vielä Taikateatteri 13:sta esityksestä tunnelmallisen pienessä vanhassa VPK-asemassa. Tätäkin suosittelen lämpimästi kaikille Fiskarsin kävijöille heinäkuussa. Taikaesitykset pyörivät jo kuulemma neljättä vuotta Fiskarsin kesässä.
Fiskarsissa pikkuputiikkien kiertely on ihanaa ja usein kukkarolle turmiollista. Tällä kertaa matkaan ei kuitenkaan lähtenyt mitään, vaikka kaikenmoista valloittavaa tuli hypisteltyä. 
 Fiskars hymyili muutenkin koko olemuksellaan tänään auringon kylvettäessä kylää lämmöllään.
Ennen kotimatkalle lähtöä piipahdin vielä Petris Chocolate Roomissa konvehdeilla ja kahvilla. 
Nyt kotona Jukka puuhaa meksikolaisia makuja grillattavalle possulle. Keittiöstä kuului juuri "vau minkä makuinen muhju!". Olen minä oikea onnentyttö!

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Kermainen kukkakaalipeti etanoille

Kermaisten kukkakaalinuppujen etanoittaminen on odotuttanut uuden kukkakaalisadon tuloa. Nyt kun se on käsillä, halusin ehdottomasti ryhtyä tuumasta toimeen. Vaikka tähän käyvät aivan mainiosti ulkomaiset, talvella marketissa myytävät kukkakaalitkin, on minusta mainiompitunnelmaisempaa koostaa homma lähitilan kaaleilla. 
Melkein naapurissamme on nimittäin Illilän tila. Parhaiten tila on kylällä tunnettu kaaleistaan ja reippaan iloisista myyjätytöistä. Tilalta saa ostettua kaalin lisäksi myös muita tuotteita.
Mansikoita olemme käyneet poimimassa Illilän pelloilta itse ja välillä ostaneet tiskiltäkin valmiiksipoimittuja. Paikasta saa myös perunaa, sipulia ja pakastettuna lampaanlihaakin.


Lähikukkakaalit pienittiin nupuiksi ja muhitettiin pannulla kerman kanssa. Nopsaan lämmitetyt etanat ja annoksen päälle nostellut sinihomejuustopalat tekivät ruuasta ihanan tuhdin iltasyömisen. Reseptistä riittää kahdelle pieneksi syömiseksi tai siitä voi jakaa alkupalan neljälle.

Kukkakaaliset etanat saivat Jukan naaman vääntymään alaspäin. Fiilis meni kuulemma ihan liikaa kohti sellaista kesäkeittoa, jossa vihannekset on keitetty ylimuhjuisiksi. Minä en tuota tunnelmaa tavoittanut lainkaan, vaan haarukoin kokonaisuutta ylen tyytyväisenä valkoviiniä siemaillen. Jukan ilmekin kirkastui, kun hän nosteli reilusti enemmän sinihomejuustoa ruuan päälle. Maku kuulemma parani huimasti. 
Suuntaviivoja ruokaan katsottiin Kalle Kirstilän Pieni suuri kaali-kirjasta toteutuksen ollessa hiukan erimoinen. 

KERMAISET KUKKAKAALIT JA ETANOITA
kahdelle 

1 salottisipuli
öljyä paistamiseen
1 valkosipulinkynsi
3 dl kukkakaalinuppuja
purkillinen (125 g) isoja etanoita
1-2 tl sitruunamehua
tarjolle:
vaaleaa leipää

Kaada etanat tölkistä siivilään ja huuhtele hyvin juoksevan veden alla. Kuivaa talouspaperilla. 
Pieni kukkakaali pikkurillin pään kokoisiksi nupuiksi. Silppua sipuli. 
Lorauta öljyä lämpimälle pannulle ja kuullota sipulisilppua hetki. Lisää kukkakaalinuput ja valkosipuli sekä kerma. Kuumenna viitisen minuuttia, kunnes kukkakaali alkaa pehmetä ja kerma keittyä kasaan. Kukkakaaliin saa jäädä kuitenkin purutuntumaa. Lisää joukkoon etanat ja kuumenna. 
Ota pois levyltä ja purista sekaan sitruunamehua. Sekoita hyvin.
Jaa seos lautasille ja nostele päälle sinihomejuustoa maun mukaan. 
Tarjoile vaalean leivän ja valkoviinin kanssa.

***
yhteistyössä ARLA


keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Salviapossu grillattuna

Jukka palasi viime viikolla Bolognasta, Italiasta. Mies puhkui taas rakkautta tuon maan ruoka- ja juomakulttuuriin. Tuliaisina oli esimerkiksi 5 kiloa iäkästä, ihanaa parmesaania. Nyt on parikin illallista nautittu saapasmaan tyyliin. Lihaa Jukka intoutui grillamaan yrttisesti. Koska pieni ryytimaamme puskee todella tarmolla salviaa, päätyi mies siihen. Melko uskaliasta sanon minä, sillä salvialla saa helposti ylimitoitettua yrttisyyden. Nyt maut olivat kuitenkin kohdillaan ja luomupossun ulkofile kohtasi grilliritilän arvoisellaan tavalla, huippumaukkaasti. 
Toisella kertaa salviamarinoitu possu syötiin grillattujen munakoiso-tomaatti-parmesaani"tornien" kanssa, toisella illallisella haarukoitiin parmesaanirisottoa. 
SALVIAPOSSU

650 g luomupossun ulkofilettä
30 lehteä salviaa eli noin 3/4 dl silputtuna
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl rypsiöljyä
½ rkl karkeaa suolaa
1 rkl sitruunanmehua
muutama rouskaus mustapippuria

Leikkaa luomupossu sormen levyisiksi suikaleiksi. 
Silppua salvia pieneksi veitsellä. Sekoita marinadin ainekset keskenään. 
Lisää lihapalat joukkoon ja sekoita hyvin. Anna marinoitua ainakin kaksi tuntia jääkaapissa. 
Laita puuvarrastikut likoamaan veteen, jotta ne eivät syty palamaan grillissä. 
Keihästä lihapalta vartaisiin pituussuunnassa. 
Grillaa kypsiksi. 

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Ravintolasuosituksia, Ho Chi Minh City eli Saigon, Vietnam

Vietnamin reissulla tuli syötyä paitsi katuruokaa, myös ihan ravintoloissakin. Kaikki tässä esitellyt paikat löytyvät District ykköseltä tai kolmoselta. 
Quan 94 rafla
Alkuperäinen, kehuttu ravintola oli kiinni juuri sinä päivänä kun paikalle takseilimme. Nälkäisinä menimme viereiseen, valomainoksin koristeltuun samannimiseen kopiopaikkaan. Tarjoilu ei olisi voinut olla paljon tympeämpää, mutta vatsamme saivat täytettä ihan maistuvasti. Mikään varta vasten menemisen arvoinen tämä paikka ei ollut, mutta oli mukavaa maistaa paikallista erikoisuutta, pehmytkuorirapua tamarind-kastikkeella. Jos näille huudeille osuu, kannattaa ehdottomasti käydä myös Le van tam-puistossa seuraamassa paikallisten illanviettoa.

***

Tämä ravintola hurmasi minut raikkailla nettisivuillaan. Ruoka paikassa oli hyvää, muttei millään tavalla poikkeuksellista. Karamellisoiduissa possuissa oli kyllä makua, mutta ei karamellisoitunutta pintaa. Sitruunaruohoiset simpukat eivät maistuneet juuri miltään. Parasta olivat friteeratut pehmytkuoriravut ja kevätkääryleiden pähkinäinen dippausseos. Mieleenpainuvinta tässä ravintolassa olivat kauniit astiat ja se että se oli meistä makuunsa nähden yläkanttiin hinnoiteltu.  Neljä ruokalajia ja juomat kustansivat 616 000 VDN eli noin 25 euroa.
  
***
Vietnamilaisittain poikkeuksellisen ylelliseksi sisustettu, rauhallinen ravintola. Tarjoilu oli poikkeuksellisen kohteliasta ja oikea-aikaista. 
Parasta antia makujen suhteen olivat ehdottomasti suuret kotilot, joiden sisään oli laitettu possunlihan ja kotilonlihan sekoitusta mausteineen. Tämä oli kypsennetty höyryttämällä. Shisolehden kanssa syötynä etana-possuseos oli aivan taivaallista! Kolmen rullan kokonaisuus oli myös kiva, sisältäen kevätrullia sekä tuoreena että friteerattuna ja bambun ympärillä kypsennettyä kalamureketta. Maapähkinäinen dippikastike näille oli loistavaa. Paikasta sai myös kasvisruokia. Viiniäkin olisi ollut tarjolla. Ruokailun lopulla tuotu tee lootuksensiemenen kanssa oli kaunis ele.
Tämä oli tällä reissulla kallein ravintolailta 1 190 000 VND:n eli noin 49 euron hinnalla. Pidimme silti hintoja varsin osuvina laatuun nähden.
***
Tämän kattoterassipaikan erikoisuutena ovat itsegrillattavat ruuat. Raaka-aineet tuodaan pöytään ja saat itse kypsentää ne pöydän keskellä olevalla kaasugrillillä. Sinua kyllä opastetaan tarpeen mukaan ja autetaankin. Ritilä tullaan vaihtamaan välillä. 
Söimme täällä hyvin maustettua villisikaa, possua, nautaa ja lasten toiveesta pekonia ilman mausteita. Tilaamamme katkaravut oli varrastettu valmiiksi. Kuvaa ottaessa ne lähtivätkinyllätykseksemme räpiköimään, onneksi eivät sentään kävelleet pöydältä alas. Tuoreus oli taattu, mutta mites sen eläinrääkkäyksen kanssa. Joka tapauksessa paikka oli oikein mainio ja menisimme kyllä uudestaankin. Varaus välttämätön. Kiitos tämän paikan suosituksesta Ripaus tryffeliä-blogiin!
Kuuden ruokalajin ja viiden juoman yhteishintana miljoona VND eli noin 41 euroa.

***
Pizzalle meno Ho Chi Minh Cityssä nauratti ensin kovastikin. Miksi kaikkien aasialaisten herkkujen äärellä pitäisi päästä pizzalle? Ripaustryffeliä-blogi oli kuitenkin istuttanut kiinnostuksen siemenen ”elämän parhaalla pizzalla” ja paikallisten suositukset kasvattivat mielenkiintoa. Pizza 4 P’s ravintolan nettisivut ovat poikkeuksellisen selkeät ja informatiiviset. Sieltä voi lukea esimerkiksi Dong Duongin kylässä ravintolaa varten perustetusta juustotilasta, jossa tehdään mm. pizzerian mozzarellat ja buffalamozzarellat.  Parin varausyrityksen jälkeen löysimme itsemme tästä pizzeriasta. Se sijaitsi mäellä kujan päässä lähellä muitakin japanilaisia paikkoja.
4 P’s on japanilaispariskunnan omistama pizzeria, joka tarjoaa kiviuunissa kypsennettyjä pizzoja erikoisemmillakin täytteillä. Lapsemme ottivat margheritan puoliksi ollen kovasti tyytyväisiä. Minä ja Jukka otimme omat pizzat kokonaisina, mutta ympärille vilkuiltuamme tajusimme että olisimme voineet ottaa pizzamme puolikkaat eri täytteillä, jotta olisimme päässeet maistelemaan eri makuja. Onneksi olimme molemmat kovin tyytyväisiä omiin pizzoihimme, joten harmitusta ei tullut. Minä otin neljän kukan pizzan, jossa kostukkeena oli majoneesia pohjalla. Oikeasti viittä eri kukkaa: kurpitsan-, purjon-, nauhakolibrinpapu-, päivänliljan ja telosma cordata kukkia. Ravintolan omaa mozzarellaakin kukkien lisäksi sisältänyt pizza oli kauniin ja kevyen makuinen. Jukan okonomiyakipizza oli hauska idea ja oikein maukas . Paikasta saa myös pastaa ja esimerkiksi ravintolan omia juustoja alkupaloissa ja sushityyppisissä ruuissa. Etukäteen varaaminen on pakollista tähän pizzapaikkaan.
Kolme pizzaa ja viisi juomaa 787 600 VND eli noin 30 euroa.

***
Tästä ravintolasta olemmekin puhuneet erikseen jo täällä. Lyhyesti summattakoon että ainakin omistajan ollessa paikalla on mahdollisuus kuulla tarinointia ja tietoa ruoista sekä niiden valmistuksesta. Kokin suositukset on alleviivattu menussa, mikä helpottaa valintaa. Suosittelemme lämpimästi kokeilemaan aurinkokuivattua nautaa muurahaisdipillä tai bambussa kypsennettyä riisiä. Fermantoitu possu, ja kana ovat myös erityisen hyviä.
Molemmilla kerroilla neljän hengen illaliseen juomineen kului noin 500 000 dongia eli noin 20 euroa. 

***
Lisäämme tämänkin reissujutun blogimme matka-välilehdelle, josta se löytyy helposti kun matka Vietnamiin on ajankohtainen. 

Blog Widget by LinkWithin