sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Äidin juhlat ja ravintola Heinätori Tampereella

Onko arvokkaampaa lahjaa antaa kuin oma aika? Se on myös lahja, jonka kautta itsekin saa paljon, sillä yhdessä vietetty aika on aina monella tapaa arvokasta ja luo kallisarvoisia muistoja. Tänä viikonloppuna juhlimme siskojen kanssa 60-vuotta täyttävää äitiämme. Myös äitini sisko oli juhlinnoissa mukana. Teatterillisista syistä juhlinnan kohdekaupungiksi valikoitui Tampere. 

Juhlapäivä alkoi jo aamulla kun tätini haki äitimme kotoaan. Äiti luuli olevansa menossa ostoksille, mutta päivä kääntyikin toisenmoiseksi. Aamupalan muu juhlaväki söi siskoni luota. Minä tapasin koko sakin Tampereella teatterin lämpiössä. Kävimme itkemässä läpi Sirkku Peltolan teatterikappaleen Ihmisellinen mies, josta pidimme kovasti koko sakki. Teemoista ja tunnelmista sekä näyttelijöiden rooleista tuli puhuttua useampaan otteeseen illlan aikana. 
Majoituimme hotelli Tammeriin, joka hurmasi sisustuksellaan meidät kaikki. 

Valmistautuessamme iltaan annoimme äidille pieniä lahjoja. Olimme keksineet tietyt otsikot: runo, lapsuus, herkku ja kaktus, jotka mielessään kaikki olivat hankkineet äidille jotain. Olimme myös äidiltä salaa pyytäneet hänen ystäviään vastailemaan itsekehittelemäämme ystäväkirjaan. Äiti luki yli kolmekymmensivuista kirjaa silmät loistaen ja kostuen.

Illallisen paikkavalinta aiheutti minulle etukäteen hiukan päänvaivaa. Juhlaseurueemme ei ollut ihan niin gourmet-henkistä mitä itse olen. Kaikki toki arvostavat hyvää ruokaa, mutta itselle tärkeäksi noussut kekseliäisyys ja uudet kokeelliset yhdistelmät eivät ole niinkään heidän juttunsa. Halusin kuitenkin juhlavan paikan äitini syntymäpäivän kunniaksi. Pähkäilyn päätteeksi varasin pöydän ravintola Heinätorista. Tämä osoittautuikin oivaksi valinnaksi porukallemme. 
Ravintolaksi remontoitu entinen vaakahuone on jo ulkoa tunnelmallisen kutsuva. Sisustus paikassa oli viihtyisä ja valoisa. Ravintolassa on eri puolilla mainioina yksityiskohtina kauniita asetelmia. Esimerkiksi takaterassilla on hauskat lyhtytikapuut. 
Ruokien valinta tuotti seurueellemme vaikeuksia. Listalla oli paljon mielenkiintoisia ja herkkuhermoja herätteleviä annoksia. Lopulta muut päätyivät pelkkiin pääruokiin, mutta minä tottakai halusin maistaa myös alkuruuan. 

Alkupalani oli hyvin yksinkertainen, mutta kokonaisuutena hienon makuinen "Heinätorin lajitelma". Se sisälsi kylmäsavulohta, sienisalaattia, keitettyä perunaa ja miedosti savustettua punajuurta. Tarjoilijana toimineen omistajarouvan mukaan sienisalaatti onkin ensimmäinen asia joka taloon tuleville uusille kokeilla opetetaan. 

Siskoni piti kovasti härän sisäfilepihvistä ja valkosipuliperunoista. Tarjoilijan suostuttelema, neitokaisen alkuperäisestä pyynnöstä poikkeava lihan kypsyys maistui todella hyvin. Annos oli siskoni mielestä aika pieni, mutta näin tietysti koska se oli suunniteltu syötävän alkuruuan kanssa. Muutkin pöytäseurueestamme kiittelivät kala-annostensa ja maksan makua. 
Minä otin pääruuaksi speltistä ja ohrasta tehdyn metsäsieni"risoton", johon oli nyt sieninä käytetty herkkutatteja. Sieniä risotossa oli ilahduttavan paljon! Keralla tarjottu paprikakastike kummastutti ajatuksena, mutta makuna se oli lopulta isoa risottoannosta keventävä ja mielenkiintoistava. 
 Tätini otti jälkiruoaksi lakkasorbettia ja kinuskijäätelöä. 
Itse valitsin Heinätorin mustikkapiirakan, joka meinasi mustikoita, keksimuruja ja maustettua vaahtoa. 
Heinätorin ruuat olivat maukkaita ja hyvin valmistettuja. Mitään kikkailuja täällä ei tarjoiltu, vaan hyvistä raaka-aineista tehtyä herkullista ruokaa. Tarjoilu oli ystävällistä ja pääosin sujuvaa, joskin pääruokia jouduimme odottamaan aika kauan. Pidin kovasti siitä, että tarjoilijanamme toiminut omistajarouva haastoi seurueemme kypsyysvalintoja lihan ja maksan kohdalla, mutta lopulta tuumasi asiakkaan maun tietysti ratkaisevan. Ympäristö oli myös rauhoittavan kaunis. 
  
Juhlailtamme loppui muutaman oluen jälkeen hotellihuoneeseen, jossa ennen unillemenoa nauroimme vielä makeasti jutuille, joita en varmasti kehtaa tähän kirjoittaa. 
 Aamupala hotelli Tammerissa oli sisällöltään melko tavallinen, joskin esillepano oli poikkeuksellisen ylellinen.
Alussa puhutun muistojen syntymisen merkeissä mainittakoon, että tältä reissulta ne lienevät ainakin se itkevä penkkirivi teatterissa, monet naurut ja muistelut sekä heittäytyvän kuutti-tädin lasi-vitsi.

Onnea vielä Rakas Äiti!

*
Yhteistyössä ravintola Heinätori

torstai 18. syyskuuta 2014

Punjab tarjoaa mahtikebabia Tampereella

 Minä en edes pidä suuremmin kebabista, mutta Punjabissa se kyllä maistui.
 Kebab on Punjabissa tuollainen jööti (varras), eikä lämmitettyä lihalastupalaa.

Jukka halusi ehdottomasti Tampereen nautiskelureissullamme "Alarannan kebabiin", niinkuin mies paikkaa on kuulemma aina kutsunut. Mies on nuoruusvuosinaan luuhannut paljonkin Tampereella ja Punjab kuului tuolloin melkein joka reissuun joko päivällä tai aamuyöstä. Kokonaisuus on pysynyt hyvin samanlaisena koko ajan. Jukka söi pitkästä aikaa tuttua kebabia hyväksyvän iloisesti nyökytellen. Punjabin valttina on valtavan kokoinen kebab, joka sisältää kolmea erilaista kastiketta. 
Ja ne verhot. On symppikset!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Omena-tattisalaatti

Mikä voisi olla enemmän sesonkista (lähi)ruokaa juuri nyt kuin omenainen tattisalaatti? Omput olen poiminut äitini ja isäni puista (siksi lähi suluissa), tatit on haettu lähimetsästä. 

Ohjetta tähän syksyiseen, majoneesiseen salaattiin on katsottu Sasu Laukkosen ja Mariaana Nelimarkan kirjasta Vihreä pöytä, joskin erilailla mittaillen. Majoneesin sekaan piti laittaa vielä ½ dl kuivattuja suppilovehveroita mortteloituna, mutta Jukka unohti koko asian. 

Lopputulos on tuhdin makoisa. Omena ja tatit käyvät tunnetusti hienosti yhteen, niin tässäkin salaatissa. 

TATTI-OMENASALAATTI

15 dl tuoretta tattipalaa
tilkka öljyä paistamiseen
3 dl omenapaloja
1½ dl majoneesia
suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta
(½ dl kuivattuja suppilovahveroita jauhettuna)

Paista tattipalat pannulla öljytilkassa niin että turha kosteus poistuu ja ne saavat hieman väriä. Jäähdytä. 
Tee kahden munan majoneesi (josta meillä jäi ½ dl). Mausta majoneesi suolalla, mustapippurilla, ripauksella paprikajauhoa ja kuivatuilla suppilovahveroilla. Sekoita tatti- ja omenapalat majoneesin kanssa. 

lauantai 13. syyskuuta 2014

Avokado rakastaa herkkutattia

 
En tiedä miksi ja miten avokadon ja herkkutatin yhdistelmä kävi kutkuttamaan. Yhtenä aamuna näin kuitenkin kävi ja päätin heti käydä tuumasta toimeen. Lopputuloksena oli todella herkullinen leipä, joita olen nauttinut nyt useampana aamuna. Herkkutatti toimii avokadon kanssa sekä raakana että pannulla paistettuna. Itse pidän enemmän jälkimmäisestä vaihtoehdosta.

Nappasin kuvan aamuleivästäni instaan ja ajattelin jutun jäävänkin sille tasolle. Tänä aamuna tein sitten leivän myös Jukalle, joka piti kokonaisuudesta tavallani ihan pöllösti. Mies kehotti ehdottomasti vinkkaamaan asiaa täällä bloginkin puolella, joten niin myös tein. 

En aio pyytää anteeksi sitä että tämä on jo vaikka kuinka mones perättäinen sieniohje. Tatteja on nyt nautittu ahkerasti ja siitä nautinnosta on ilo jakaa ideoita myös eteenpäin. Alkaakohan seuraavaksi syntyä kurpitsajuttuja ihan kyllästymiseen asti. 
AVOKADO-TATTILEIPÄ 
yhdelle

paahtoleipä tai vastaava
puolikas avokado
tattia
öljyä paistamiseen
sitruunamehua
paahdettuja (suolattuja) pähkinöitä 
mustapippuria
suolaa

Pilko puhdistettu tatti. Lorauta pannulle hiukan öljyä ja paista tattipalat kauniin ruskeiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Paahda leipä. Laita leivälle paistetut tattipalat. Kauhaisen puolikas avokado kuorestaan ja pilko se edelleen leivälle. Purista päälle sitruunamehua. Ripsi päälle hiukan suolaa ja paahdetut pähkinät.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Lusikka vei nautintoon

Lusikka on tuttu nyt myös ravintolana. Vierailimme paikassa Kulinaarimurulan Jaanan kanssa kuulumisenvaihtotreffeillä  männäviikolla. Kätevästi lähellä Kampin bussiasemaa Helsingin Lapinlahdenkadulla sijainnut ravintola oli mutkattoman mukava ja hyvänmakuinen. Olen kuullut kehuvia kaikuja ravintolasta ainakin Campasimpukoilta ja Aleksilta, joten rohkenin odottaakin jotain oikein hyvää!

Iltamme lähti käyntiin kilistelemällä ravintolassa kuohuvaa, jonka sekaan oli lisätty itse maustettua hunajaisen laventelista giniä. Pidimme molemmat juomasta kovasti!
 
Ruokien suhteen päädyimme ottamaan kuuden ruokalajin maistelumenun ja puolikkaan viinipaketin. Ruokailoittelun aloitti "skagen", jossa oli maukkaasti, joskin aika perusvarmasti mätiä, rapua, punasipulia ja näkkäriä. 
Seuraavaksi meille kaadettiin juuri sopivanpaksuista valkosipulista keittoa yrttikreemin ja poltetun purjon päälle. Annosta herkisti kauniisti yksi ihana orvokki. Aromaattista keittoa olisi voinut lusikoida hyvinkin pienen ämpärillisen. 
 Kylmäsavuporoviipaleet hurmasivat kantarellien kanssa. 
Punajuuririsotto nousi itselläni koko illan ehdottomasti maukkaimmaksi annokseksi. Vaaleanpunaisen risoton joukosta löytyi punajuurta myös paloina, mistä runsaasti suutuntumapisteitä! Mozzarella risoton yllä oli minulle ihan uusi juttu, mutta kyseinen kermainen kiekko hoiti homman hienosti kotiin. Balsamico ja punajuurenversot kruunasivat hienon lautasen!
Suolaiset ruuat loppuivat lautaseen, jonka lisukkeet kastikkeen kera olivat ilahduttavampi juttu kuin murea possunniska tai chorizo. Tosin makkara ihastutti Jaanan olemuksellaan. Lisukkeina toimineet kesäkurpitsa, paksoi ja maissi oli saatu maustettua hienosti ja kypsennettyä mukavan napakasti. 
Jälkiruoka hurmasi jo esittelyvaiheessa, vai mitä sanotte suklaamoussesta, oliiviöljyjäätelöstä, leivänmuruista ja suolasta yhdessä. Valitettavasti suolaa oli makuuni hiukan liikaa, muuten kokonaisuus oli kyllä maistuva. 

Koko iltani maksoi 76 euroa, mitä pidin varsin kohtuullisena laatuun ja illan mukavuuteen nähden. Tarjoilu oli rentoa ja oikea-aikaista, fiilis oli leppoisa ja viinit -joista voi lukea Jaanan postauksesta- maistuivat pääosin oikein osuvilta minullekin. Lisäpisteitä ropisee vielä loppuillan musiikista, josta mainittakoon ainakin Metallica ja Johnny Cashin Hurt

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Dosa-lettuja maistelemassa

  
Kasvisravintolana OmNam on pirteä poikkeus omalla ravintolakartallani. Sain kutsun paikkaan nauttimaan heille tyypillisen, runsaan kasvislounaan. Ravintola löytyi  aivan Helsingin keskustasta, Annankadulta, valoisalta sisäpihalta.
OmNam tarjoaa sesonkista, luomu- ja lähiruokaan painottuvaa itsetehtyä ruokaa. Eri maiden vaikutukset näkyvät tarjoilussa hyvin, eikä tarkoitus olekaan tarjota tietyntyyppisiä ruokia vaan monenlaista värikästä kauniisti esillepantuna. Ruuan tervehdyttävä vaikutus on johtavana ajatuksena OmNam:ssa. 
Salaattivalikoimasta minut hurmasivat maustetut linssit, joiden kanssa tarjottiin paahdettua sipulia ja jogurttiraitaa. Pidin myös erityisesti avokadojen isosta lohkokoosta ja siitä että myös punajuuria löytyi yhdestä salaatista. 


Itselleni ihana uutuus oli paikan suosituimmaksi ruuaksi mainitut dosa-letut. Letut on tehty liotetusta riisistä, linsseistä  ja sarviapilansiemenistä. Taikinaa hapatetaan useampi päivä. Dosa lettusten päälle kasattiin maustettuja perunalohkoja, joiden ylle lusikoitiin vielä mausteista Sambharia tai minut raikkaudellaan yllättänyttä kookos-korianterichutneyta. Tämä on ruoka jota pitää ehdottomasti kokeilla kotonakin, pidin siitä kovasti!
Lopuksi maistelimme vielä kauniisti kukitettua raakakakkua. Pidin sekä pähkinäisen banaanisesta pohjasta että ilmavasta kuorrutteesta. 

OmNam:sta saa myös täytettyjä leipiä, salaatteja ja raakaleivonnaisiakin vitriinistä. Lauantaisin tarjoillaan kasvisbrunssia ja lounaan lisäksi arkisin saa myös aamiaista. 

Suosittelen lämpimästi piipahtamaan OmNamissa, vaikka dosa lettujen merkeissä!

*

Lounaan tarjosi OmNam

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Valkoinen pizza grillissä, tatikkaasti

Grillipizza on herkkua! Kun temppua kerran koitimme, paistamme pizzat nykyään aina puugrillissämme pizzakiven päällä, wokkipannun alla. Tai no paistamme ja paistamme, Jukka sen homman hoitaa kokonaan. Me vaan lasten kanssa asettelemme toivomamme täytteet valmiiksi leivotun pohjan päälle. 

Tällä kertaa tomaattikastiketta ei keitelty aikuisille lainkaan, vaan päätimme näinä huipputattisina aikoina tehdä pizza biancon. Värinillittäjät kyllä sanoisivat ettei tuo ole valkoista nähnytkään, mutta sanokoot. Hyvää oli joka tapauksessa! 
En tiedä autenttista reseptiä valkoiseen pizzaan, enkä sellaista toisaalta kaivannutkaan. Etenimme tattien kanssa kermaisesti oikein osuvaan lopputulokseen! En keksinyt "mössölle" osuvaa suomenkielistä nimeä, joten käytän herkulta kuulostavaa sanaa "crema". 
Pizzapohjan ohje on tuttu jo täältä ja tatticreman ohje löytyy postauksen lopusta. Creman päälle laitoimme haluttuja juustoja ja puhtaita herkkutattisiivuja raakana. Paiston jälkeen lisäsimme vielä Parman kinkkua ja tuoretta basilikaa. Nau-tin-to!

TATTICREMA PIZZAAN
noin neljään pizzaan

500 g herkkutattia pilkottuna
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä paistamiseen
2 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Pilko tatit, sipulit ja valkosipuli. Kuullota sipulit öljyllä pannussa. Lisää sienet ja paista nesteet pois. Lisää kerma ja sekoita hyvin. Siirrä kulhoon ja surrauta tasaiseksi massaksi (meillä sauvasekoittimella). Mausta suolalla ja mustapippurilla.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Pekoninen tattipasta timjamilla

Metsät ovat nyt sieniä pullollaan. Pariin vuoteen emme ole löytäneet kunnolla tatteja, mutta nyt taas lykästää. Tänäänkin lähdimme pienelle metsäpläntille jonka Jukka kolusi jo eilen ja saimme taas paljon hyviä, toukattomia herkkutatteja. Siinä on jotain riemastuttavan ihanaa, kun sammalten seasta pilkistää tuore sieni tai kun metsässä jököttää tomera tatti. Vielä riemullisempaa lie syödä ihanuuksia eri muodoissa. 
Siskot kokkaa Nellen innoittamana kokeilin tänä vuonna ensi kertaa timjamia herkkutateille ja ihastuin kovasti. Nelle oli laittanut timjamia sienien sekaan risotossa, minä ryyditin näillä yrteillä kermaista ja pekonista pastaa. Tuumasimme Jukan kanssa tätä taivaallisuutta haarukoidessamme, että kaipa ruokaan olisi kuulunut laittaa jotain happoakin, mutta meille se maistui juuri tällaisena: paksun, täyteläisen ja syvän makuisena. Lapsetkin yllättyivät kun pitivät sieniruuasta. Tosin ne varsinaiset sienipalat jäivät armotta lautasen reunalle. 

Tattipasta on nopeaa, helppoa ja herkkua ruokaa. Ja melkein ilmaistakin kunhan vain hakee sienensä metsästä. 

TATTIPASTA PEKONILLA
kolmelle-neljälle

4 siivua pekonia
2 sipulia silputtuna
300 g herkkutattia paloina
4 oksaa timjamia
(voita tai öljyä)
2 dl Arla Ingman Luomu kuohukermaa
suolaa
mustapippuria
parmesaania

Laita pastaa keittymään. 
Pilko pekonit paloiksi ja laita kylmälle pannulle. Lämmitä pannu. Kun pekonit ovat päästäneet osan rasvoistaan, lisää sipulit kuullottumaan pekonirsvaan. Lisää myös timjaminoksat antamaan makua. Lisää herkkutattipalat ja paista kauniin ruskeiksi. Lisää tarvittaessa voita pannulle. Kun sienet ovat kauniin paahtuneita, lisää kerma ja keittele hetken kokoon. Mausta suolalla ja pippurilla, 
Sekoita kermainen tattikastike pastan sekaan. Tarjoa heti. 
Raasta lautasannoksen päälle parmesaania. 

***

YHTEISTYÖSSÄ ARLA

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Ihan uudenmoinen sienileipä

Kantarellia soijaan upotetun raa'an kananmunankeltuaisen kanssa? Kyllä kiitos! Vinkki oli niin kutkuttavan ihana, että pakkohan sitä oli kokeilla heti kantarelleja metsästä löydettyämme. Lopputuloksena oli ihanan suolainen, hyvin erityisen makuinen sienileipä. Soijainen kananmuna antoi kokonaisuuteen suolan lisäksi melkein kermaista pehmeyttä. Tämä sienileipä toimisi ihan loistavasti vaikka alkupalana. 
Keltuaiset laitetaan maustumaan soijaan kahdeksi tunniksi. Ylösnostovaiheessa meillä toinen keltuainen rikkontui ja levisi leivälle. Makuun tämä ei tietysti vaikuttanut, mutta leivän ulkonäkö kärsi pahasti. Jos haluat tarjota keltuaisen kauniina pallerona vaikkapa vieraille, suosittelen lämpimästi laittamaan vaikka muutaman ylimääräisen keltuaisen soijaan maustumaan, jos sinä rähmäkäpälöit kuten minä. 

Viikon päästä taas starttaavan hävikkiviikonkin nimissä on pakko muistuttaa, että valkuaisia ei sitten heitetä pois! Niitä voi hyödyntää vaikka marenkien teossa, osana munakasta tai osana lettu- tai vohvelitaikinaa. Valkuaiset voi myös paistaa pannulla itsekseen jos ei muuta keksi. Valkuaiset voi kuulemani mukaan vaikka pakastaa jääpalamuoteissa. 

Sienileivän ohje on kirjasta "Parhaat Saaristoravintolat". Me vähän oikaisimme mutkia suoremmiksi. 

SIENILEIPÄ SOIJAMUNALLA
kahdelle

kourallinen tai kaksi kantarelleja
1 sipuli
voita paistamiseen
2 munankeltuaista
1 dl soijakastiketta
valkopippuria
lehtipersiljaa
2 paahtoleipäsiivua

Erottele kananmunasta varovasti keltuainen ja valkuainen. Laita keltuaiset samaan astiaan ja lorauta sekaan soijakastiketta. Laita kelmu päälle ja siirrä munat jääkaappiin maustumaan kahdeksi tunniksi. 
Puhdista sienet ja revi tai pilko ne sopiviksi paloiksi. Paloittele sipuli. Nakkaa voita kuumenneelle pannulle ja paista siinä sieniä ja sipulia kypsiksi. Mausta valkopippurilla. Älä laita suolaa, sillä soija on ihan kyllin suolaista. 
Paahda leivät. 
Kokoa leivät: Laita leiville ensin sieni-sipulisilppu. Nosta leivälle varovasti myös maustunut keltuainen. Lisää lehtipersilja.

Blog Widget by LinkWithin