tiistai 3. maaliskuuta 2015

Pitää olla (pikkasen) pläskii

Muut keventävät kesää kohden ja meillä nostetaan pöytään läskisoosia. Minkäs teet kun kaupasta löytyy Jukan iloksi luomupossunkylkeä valmiiksi siivutettuna ja vielä ihan tästä naapurikulmilta tuotettuna. Jukka kyllä kutsuu runsasläskisiä paloja raitalihaksi, kuten hänen lapsuudenkodissaan kuulemma oli tapana. 

Paljon ankeamman näköiseksi ei annos voi mennä, tuumailin kun lusikoin kastiketta keitettyjen perunoiden päälle. Ainoa "rehu" joka lautaselle kelpuutettiin Jukan puolesta oli etikkakurkku. Se olisi kuulemma pitänyt kuitenkin leikata pitkittäin päin, mutta siivutetuille kurkuille kävi armo oikeudessa. Ruuan tuoksu ja maku kyllä palkitsivat tuhtiudessaan!
RAITALIHAKASTIKE eli LÄSKISOOSI
4-6 hengelle

n. 800 g porsaankylkeä siivuina
3 sipulia silputtuna
voita
8 rkl vehnäjauhoja
1 l vettä (kiehuvaa)
mustapippuria
suolaa

Leikkaa sianliha siivuista noin pari senttiä leveitä suiroja. Ruskista siivut pannulla pienissä erissä keskilämmöllä niin että läski alkaa sulaa ja liha tummuu. Siirrä kypsät lihat lieden kestävään pataan.
Jätä viimeisestä lihaerästä pannuun rasvaa ja tarvittaessa lisää voita. Paista sipulit rasvasssa. Kun sipulit ovat pehmenneet ja saanet hiukan väriä, kaada ne lihojen kanssa pataan. 
Tee seuraavaksi ruskea kastike: Sulata voita pannulla. Ripottele rasvan joukkoon vehnäjauhoja koko ajan sekoittaen. Periaatteessa jauhojen tummentamisen voi tehdä myös ilman rasvaa kuivalla pannulla. Paista jauhoja, kunnes jauhot ovat paahtuneet kauniin ruskeiksi. Varo polttamasta jauhoja. Kaada kuuma vesi joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Varo kuumaa vesihöyryä, jota tulee tässä vaiheessa paljon! Kaada kastike pataan lihojen päälle. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan ja anna hautua kannen alla matalalla lämmöllä 3 – 5 tuntia.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

I´m A Kombo hykerrytti

 
Kun yhteen lyödään paljon toisilleen tuntemattomia ihmisiä samaan tilaisuuteen, toivoisi puheen sorisevan ja hymyjen vaihtuvan. I´m A Kombossa tämä toteutui miellyttävän sujuvasti. Olin päätynyt tähän Kööpenhaminalaiseen paikkaan Boschin kutsumana monen muun suomalaisen, ruotsalaisen, tanskalaisen ja norjalaisen bloggaajan tavoin. 

I'm A Kombo on elämysiltoja tarjoava paikka, joka ei halua itseään tituleerattavan ravintolaksi. Nettisivuja etukäteen kurkistaessa en saanut paikasta mitään tolkkua, mutta jo alkuesittelyssä kaikki alkoi selkiintyä. Kiersimme eri "pisteissä" jaetuissa porukoissa. Tarkoituksena ei ollut fiinistellä, vaan rennosti jutustellen tutustua toisiin ja syödä samalla mielenkiintoisia esillepanoja välillä istuen, toisinaan seisten.
Kombon varastomainen ympäristö loi jo puitteet rennommalle menolle, samoin padasta pöytäseurueen kesken jaettu ruoka ja itsekaadettu viini. 
Ruokien maut eivät olleet niinkään mieleenpainuvia, mutta niiden kekseliäs ja erilainen esiinpano oli. Älkääkä ymmärtäkö väärin, kaikki oli kyllä hyvää, mutta kuten jo sanoin, ei maultaan kovin erityistä ja uusia ideoita tarjoavaa. 
Tölkistä nautitut nuudelit saivat minut kyllä hämmennyksiin. Miten niissä voikin olla niin paljon hienoa makua, vaikka ulkonäöltään seos oli pelkkää nuudelia. 
Jälkiruuaksi grillasimme itse pihalla padoissa tikkupullaa, johon tökättiin paiston jälkeen reilu pala juustoa ja kinuskia. Ihan loistolopetus illalliselle.
Saimme aikamoisen tikahduttavat naurut aikaan näistä talon puolesta tarjotuista takeista, jotka väistämättä veivät ajatukset hiihtojoukkueeseen. Tässä talven 2015 hiihtomuotia esittelemässä tikkupullaa mutustavat Hanna, Jani ja Nanna

I´m A Kombo on niitä paikkoja joita on vaikea selittää, se pitää kokea ihan itse. Minusta oli lopulta tosi hauskaa etten tiennyt paikasta mitään etukäteen ja se pääsi yllättämään sosiaalisella ulottuvuudellaan. Tällainen meno sopisi ihan mahtavasti monenlaisiin juhliinkin. Hykerryttävän hauskaa!

Muut bloggaajat ovat kertoneet illasta laveamminkin. 

***
Illallisen tarjosi Bosch ja se oli osa mainiota Kööpenhaminan matkaa jonka aikana lanseerattiin Series 8 uunit.

lauantai 28. helmikuuta 2015

Ravintola Carelia pääsi yllättämään

Carelia on ravintola jonne on pitänyt suunnata vaikka kuinka monta kertaa, mutta jostain kumman syystä se on jäänyt. Nyt meillä oli tiedossa ilta jäähallissa Don Huonojen juhlakeikalla ja katselimme tuosta kävelymatkan päässä sijaitsevia kiinnostavia paikkoja. Silmiin osui Oopperataloa vastapäätä sijaitseva brasserie Carelia. 

Onneksi osui, sillä kokonaisuus oli aivan loistava ja paljon enemmän mitä olimme odottaneet. Rentous, mutta huolellinen tekeminen on vaikea laji, mutta Careliassa nämä asiat on onnistuttu yhdistämään taidokkaasti. Sisustus on kutsuva ja henkilökunta hymyilevän ystävällistä ja asiantuntevaa. Tarjoilijamme huomasi sanomatta ettei meillä ole illalliseen hirmuisesti aikaa ja tahditti kaiken sen mukaan sopivan sujuvaan rytmiin. 
 Aloitimme iltamme kuplivalla, lasissa Domaine Joseph Scharsch:n cremantia
Alkupalamme osuivat molemmat aivan nappiin. Carelian tartar oli maustettu oivallisti niin että lihamassan sisäänkin oli laitettu kapriksia. Aterian läpi siemailimme pullollisen Adrianon Barbarescoa. 
Minä otin alkuun ankankoipi-maksapateen, jonka maksaosuudesta vastasi hanhenmaksa. Ylellisyyskomponenttina keikaili vielä Périgordin mustaa tryffeliä ja makuparina oivan makeaa kirsikkaa. Pateessa oli ihanan rapsahtava, todella ohut kuori, jonka suutuntuma teki paketista ihan priiman. Saimme kuulla että kuori oli tehty filotaikinasta. 
Pääruoka-annoksissa minä hävisin, vaikka 48 tuntia haudutettu luomupossunniska oli todella hyvä sekin porkkanakreemin ja linssien kanssa tarjottuna. 
Jukan grillattu entrecôte vaan oli niin tolkuttoman hyvää, että sitä on vaikea peitota.  Liha oli laadultaan aivan ensiluokkaista ja paistettu oivallisen nopeasti niin että pinta oli savuisen napakka ja sisus vielä punaista. Kanssatarjotut ranskikset olivat rapean tuhteja, vihersalaatti taas kevittävän hapokas. Itse en upealle lihalle kaivannut kastiketta, mutta Jukka piti kovasti béarnaise-kastikkeesta. 
Jälkiruuissa emme edes vilkuilleet sivuille, vaan otimme molemmat yhteisen herkkumme Tarte tatinin. Vaikka keikautettu omenaleivonnainen ei nyt jo edesmenneen Postresin tasoon jälkiruuassa yltänytkään, oli se lajissaan kuitenkin erinomainen. 

Illallisemme maksoi 213 euroa, josta melkein puolet meni juomiin eli kahteen kuohuviinilasilliseen ja punaviinipulloon. Ehdottomasti koko laskun arvoinen kokemus! Suosittelemme lämpimästi. 

tiistai 24. helmikuuta 2015

Gorditas on meksikolainen herkku!

Gorditas oli meille tuntematon herkku vielä pari päivää sitten. Onneksemme tiemme kohtasivat nyt, sillä tykkäsimme tästä täytetystä maissi"leipäsestä" kovasti. 
Ideana on siis tehdä maissijauhosta ohuehko leipänen, joka paistetaan runsaassa öljyssä. Kypsä leivonnainen halkaistaan ja sisään tungetaan niinkin herkkua ruokaa kuin chili-tomaattimaustettua luomunautaa, salaattia, tuoresalsaa ja ranskankermaa. Täyte lie jokaisen oma asia, mutta edellämainitulla tavalla täytettynä herkku on nimeltään Gorditas norteñas de carne molida - pohjoisen lihagorditasit. 
Saimme idean näihin meksikonherkkujen tekemiseen kirjasta "Mexico the Cookbook". Kirjan on kirjoittanut kokki ja ravintoloitsija Margarita Carrillo Arronte. Hän on omistautunut meksikolaisen ruuan puolestapuhuja ja on kuulemma myös tv-tähti kotimaassaan Meksikossa. Uudenlainen herkku houkutteli ensin juustoisilla gorditas-leipäsillä, mutta olennaisen yrtin, epazoten, puuttuessa käännyimme toisen reseptin puoleen. Harmittavinta kirjaa selaillessa onkin aitojen raaka-aineiden heikko saatavuus meiltäpäin. Kuviakin kirjassa voisi olla enemmän. Ehdottomia plussia kirjalle on monipuolinen ja runsas sisältö, sekä se että ruuan alkuperäpaikka- tai alue kerrotaan ohjeen yhteydessä.

Raaka-aineissa jouduimme valitettavasti oikomaan: tomatillot vaihtuivat sujuvasti tomaattiin ja guajillot ihan punaisiin markettichileihin, joissa lajiketta ei ollut tarkemmin esitelty. Masa harina-jauhon olemme ostaneet jo tortilloja varten etukäteen GMO-vapaana Ruohonjuuresta, kiitos vaan vinkistä Jaana. Arlan laktoositon ranskankerma sopi hyvin settiin. Jos chiliä on tullut humpsautettua turhan paljon, ranskankerma hiukan tasoittaa tätä. Laktoosittomuus on perheemme prutkupevatsavaivaivisille oikein tervetullut juttu.

Hämmentävää "Mexico - the cookbook"-kirjan gordita-ohjeessa oli, että veden määrä oli ilmoitettu tokaisemalla "lisää 1 ruokalusikallinen kerrallaan kunnes taikina on pehmeä ja notkea". Jukka sai upotettua puolikkaaseen taikinaan yhteensä 22 rkl vettä, joka meinaa 3dl 1 rkl. Kai jonkun alkuvesimäärän olisi sentään voinut laittaa?

Resepti voi vaikuttaa ensilukemalta työläältä, mutta ei sitä ole. Kokeile vaikka!

GORDITAS
8 kpl

5,2 dl masa harina maissijauhoja
1,2 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
2,4 dl (maissi)öljyä
n. 3 dl vettä

Yhdistä kuiva-aineet ja lisää vettä vähitellen, kunnes taikina on pehmeää ja notkeaa. Muotoile taikinasta jauhotetuin käsin 8 palloa. Litistä pallot 1 cm paksuiksi "leipäsiksi".
Kuumenna öljyä paistinpannulla keskikuumuudella. Laita öljyyn gorditasit erissä. Kypsennä noin 5 minuuttia käännellen, kunnes leipäset ovat kullan ruskeita. Nosta öljystä reikäkauhalla talouspaperin päälle valuttamaan liiat öljyt pois. Peitä tarvittaessa liinalla jotta pysyvät lämpiminä.
Leikkaa hiukan jäähtyneet gorditasit terävällä veitsellä taskuiksi. Peitä tarvittaessa uudelleen.

NAUTATÄYTE
8:lle gorditasille

2 rkl (maissi)öljyä
40 g (guajillo)chiliä pilkottuna
2 tomatilloa tai tomaattia pilkottuna
2 valkosipulia hienonnettuna
1,2 dl vettä
250 g naudan jauhelihaa
1/4-½ tl jauhettua juustokuminaa

Kuumenna 1 rkl öljyä paistinpannulla. Lisää chili, tomaatit, valkosipuli ja vesi. Kypsennä miedolla lämmöllä 5 minuuttia. Siirrä toiseen astiaan ja soseuta "kastikkeeksi" esimerkiksi sauvasekoittimella. Painele siivilän läpi.

Kuumenna 1 rkl öljyä pannulla. Lisää naudan jauheliha ja juustokumina. Paista liha kypsäksi. Lisää chili-tomaatti-valkosipuli"kastike" lihan sekaan ja kypsennä noin 10 minuuttia, jotta turha neste poistuu. Mausta suolalla.

VARAA TÄYTTEEKSI MYÖS 
Arla Keittiö® Crème fraiche laktoositon 34%
salaatinlehtiä
tuoretta tomaattisalsaa (yhteenpilkottuna: tomaattia siemenettämönä, sipulia, chiliä, korianteria ja suolaa)

Täytä taskuksi halkaistut gorditasit täyttämällä ne salaatilla, lihalla, salsalla ja ranskankermalla. Nauti vaikkapa meksikolaisen oluen kanss. 


***

YHTEISTYÖSSÄ ARLA 

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Arkilounas Turussa - Ravintola Mauno


Helmikuinen viikko alkoi maanantaina työmatkalla Turkuun ja työmiehen on käytävä tietysti syömässä. Sunnuntai-iltana lounaspaikkoja miettiessä ajattelin ensimmäisinä itselle nimituttuja Mamia ja Pinellaa, mutta nämä ravintolat eivät ole maanantaisin auki. Muistin kuulleeni kehuja keskustan ulkopuolella sijaitsevasta Ravintola Maunosta. Turun Biocityn yhteydessä olevaan ravintolaan oli helppo kurvata Helsingin moottoritieltä, ilman että eksyisi Suomen Turun keskustaan. Parkkipaikka ja  ravintola löytyivät helposti, mutta sitten alkoivat haasteet. Maunon nettisivuilla kerrottiin viikko sitten tehdystä uudistuksesta, jossa lounastarjontaa oli laajennettu. Toimitusjohtaja Santtu Kiili kertoi asiasta seuraavasti: "Olemme yrittäneet sijoittaa lounastarjontaa eri puolille ravintolaa, jotta ruuhkalta ja suuremmalta jonotukselta vältytään". Saavuimme kollegan kanssa aloituskuvan tilaan, jossa sillä hetkellä oli noin kymmenen henkeä ottamassa oikealla näkyvistä laareista ruokaa ja takana (aloituskuvan ihmisten takana) näkyi noin 15 hengen jono. Mietimme että mihin meidän tulisi mennä ja mitä eroa kyseisillä jonoilla olisi. Sattumalta keittiöstä saapui kaveri täydentämään salaattilaareja. Hän opasti että tästä löytyy salaattia ja kanaleikkeitä, mutta hän ei kertonut muusta tarjonnasta. Päätimme kävellä syvemmälle ravintolan uumeniin selvittääksemme muut vaihtoehdot.     

Jonon takaa löytyi yllä oleva kyltti. Eli jostain päin ravintolaa saisi burrittoja, salaattipöydän olimme jo ohittaneet ja jostain saisi Fish&Chipsiä. Kyltin mukaan ravintolakompleksissa olisi vielä keittoa tarjolla bistron puolella. Kollega halusi burritoa ja minä Fish & Chipsiä. Jäimme ravintolan sisällä olevaan jonoon, kun muut asiakkaat kertoivat tämän kassajonon johtavan niille apajille. Kassa opasti meille mistä saamme haluamamme annokset.
Muutaman minuutin jonotettuamme pääsimme syömään. Lounaan alkusalaatit olivat monipuolisia ja maittavia. Tuona päivänä oli ruokaisaa kuskussalaattia, coleslawta sekä vihreää salaattia. Lisäksi tarjolla oli mm. aurinkokuivattuja tomaatteja. Pääruokani kalat olivat rapsakoita pinnaltaan, kuten perunatkin. Kalat ja perunat eivät varmaan kauaa viipyneet buffetaltaassa koska kysyntä oli kovaa ja keittiöstä nousi jatkuvasti uutta täytettä laariin. Kollega kehui burrittoaan, mutta en ehtinyt nappaamaan siitä syömätöntä kuvaa. Kokonaisuutena olimme kumpikin tyytyväisiä annoksiimme. 

Tätä kirjottaessa uudistettu konsepti selvisi minullekin kun lunttasin uudelleen Maunon kotisivuilta. Eli Bistro on ilmeisesti heti ovelta alkava osuus ja lounasbuffet oli salin keskellä josta sain koottua oman annokseni. Kollega sai Grillilounaana olleen burriton kokin valmistamana keskikassan vierestä. Lounaan hinta-laatusuhde oli mielestämme ihan kohdallaan:

Lounasbuffet (10,00€)
Keittolounas (5,90€) (Keittolounas tarjoillaan Bistron puolella)
Bistron salaattibuffet (2,00€ / 100g)
Grillilounas (10,00€)

Kuulimme kassajonossa että jostain lähettyviltä on juuri hiljattain lopetettu ketjulounasravintola ja siten asiakasmäärä on Maunossa kasvanut voimakkaasti. Varmaan tämä sai Maunon uudistamaan konseptejaan. Ensikertalaiselle konsepti oli hieman sekava, mutta toisella kertaa osaisin jo toimia oikein. Ero bistron ja lounaspaikan välillä ei oikein avautunut. Olimme pahimpaan ruuhka-aikaan mutta mikään ruokalaji ei ehtinyt loppumaan, vaikka ravintolassa oli paljon asiakkaita. Pienet jälkiruokavaahdot nautittuamme otimme kahvit mukaan ja jatkoimme tyytyväisinä työaskareisiin.

Ravintola Mauno, Biocity
Tykistökatu 6, 20520 Turku

perjantai 20. helmikuuta 2015

Roustattua munakoisoa ja tomaattia kotijuustolla

Ihastuin heti ideaan, kun näin Top100 ruokablogeissa Hannelen kuvan uunipaahdetuista munakoisoista ja saman kuumennuskohtalon kokeneista tomaateista. Luettuani reseptin  Kokit ja potit-blogista olin jo valmis kuolaamaan. Kokonaisuus oli ihan minunmoinen ruoka, varsinkin kun munakoisohimo ei ota lähteäkseen. Taaskaan. Sain helposti suostuteltua Jukan koepaistajaksi ja -maistajaksi. 

Lopputuloksemme poikkesi pikkuisen Hannelen vastaavasta, mutta vain vähän. Me söimme ruokamme lämpimänä, mutta blogikollega vakuuttaa sen toimivan myös kylmänä. Minulle tuli annoksesta mieleen ensisijaisesti lämmin salaatti, jolloin se on tietysti myös terveellistä ja kevyttä. Oli ihan älyttömän hyvää! Kokeilkaa tekin. Munakoisot pitää muistaa laittaa marinoitumaan edellisenä päivänä. 
PAAHDETTUA MUNAKOISOA JA TOMAATTIA JUUSTOLLA
kahdelle päivälliseksi

marinoidut munakoisot
1 luomumunakoiso
2 rkl sitruunaoliiviöljyä
1/2 rkl sitruunamehua
suolaa
2 tl sokeria
2 valkosipulinkynttä

uunissa kuivatut tomaatit
100g luomukirsikkatomaatteja
1 rkl sitruunaoliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

chimichurri-kastike 
½ punttia lehtipersijaa (silppuna n. ½ dl)
muutama oksa tuoretta korianteria
1/2 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl riisiviinietikkaa
suolaa
1 rkl ruokosokeria
tippa shriracha-kastiketta
vajaa 1/2 tl juustokuminaa eli jeeraa

lisäksi
250g kotijuustoa
tuoreita yrttejä (minttu, korianteri tai persilja)

Leikkaa munakoisot pitkittäin ohuehkoiksi siivuiksi. Ripottele suolaa päälle ja jätä "itkemään" puoleksi tunniksi. Kuivaa itkeneet munakoisot. Sekoita sitruunaoliiviöljystä, sitruunamehusta, suolasta, sokerista ja valkosipulinkynsistä marinadi. Sivele marinadi munakoisosiivujen pintaan ja jätä maustumaan kannelliseen astiaan yön yli. 

Puolita kirsikkatomaatit. Laita ne uuninkestävään vuokaan leikkuupinta ylöspäin. Lorauta päälle öljyä ja mausta. Kuivata 100 asteisessa uunissa noin 1½ tuntia kunnes ne ovat puolikuivia. 

Surrauta kastikeainekset yhteen sauvasekoittimella.

Laita munakoisot uuninkestävään vuokaan. Paahda 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes ovat saaneet pintaan hiukan väriä. 

Kokoa munakoisot ja tomaatit yhteiseen uuninkestävään tarjoiluastiaan tai annokseksi. Murusta päälle kotijuustoa. Lykkää vielä 200 asteiseen uuniin ja anna juuston hiukan sulaa. Tähän menee noin 5 minuuttia. 

Lisää annokseen chimichurri-kastiketta ja tuoreita yrttejä. Tarjoa heti. 

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Aivoja ja kebabia halvalla Dubaissa

Etukäteen ajattelimme Dubain lomasta tulevan kalliin. Yritimme jo kotoa käsin etsiä halpoja ruokapaikkoja ja katukeittiöitä, mutta emme niitä oikein löytäneet. Onneksi paikanpäällä löytyi ihan loistopaikkoja, jossa makua riitti vaikka kukkaro ei kummemmin keventynytkään. Iranilaiset paikat eivät pettäneet koskaan. 

Zomatossa vastaan tuli Special Ostadi Restaurant Bur Dubaissa. Paikka oli ihan kävelymatkan päässä hotelliltamme. Menua tiiraillessa saimme eteemme euron kanakeiton ja ihanan tahmaisia taateleita. Otimme tarjoilijan suosituksesta ruuaksi kokonaisuuden, jossa oli eritavalla marinoitua kanaa, lammasta ja muistaaksemme myös nautaa vartaassa grillattuna, kebabia. Kaikki lihat olivat tosi maukkaita ja maut hyvin toisistaan erottuvia. Koko perhe sai vatsansa täyteen herkullista ruokaa palttiarallaa kolmellakympillä. 
Special Ostadi Restaurantissa kävi sekä paikallisia että turisteja. Vaihtuvuus oli melko nopeaa, sillä ihmiset tilasivat melkeinpä jo istuessaan omat settinsä ja ne tuotiin hetimiten nenän eteen. Paikallisten käsinsyömistä oli hauska seurata. Riisikin sujahti suuhun ihan sormipelillä, joskaan ei aina ihan suttaamatta. Tarjoilijoiden meno oli äänekästä ja tilaa täyttävää, joka teki hauskan tunnelman paikkaan. 

***

 
Deiran puolella päädyimme niinikään iranilaiseen ravintolaan ihan sattumalta. Bandar Briden ehdottomia helmiä olivat vähähampainen, sympaattinen, iäkäs miestarjoilija  ja uskomattoman hyvä ymmärrys ilman yhteistä kieltä. 
Jukka lankesi taas kebabiin, mikä oli kuulemma hyvä valinta. Minä suorastaan rakastuin hyvin munakoisopitoiseen lammaspataan. Tätä on pakko kokeilla kotonakin!
  

***

Pakistanilainen ravintola Ravi Satwassa oli toimivuudessaan ihan hämmentävän hieno. Todella suuressa paikassa tarjoilijoiden armeija pelasi hienosti yhteen ja välillä kuhinasta tuli mieleen muurahaispesä. Istahdimme lämpimänä iltana ulos, vaikka sisälläkin olisi toki ollut paikkoja. Pöytien ääressä istui sekä paikallisia että turisteja, moni haki myös ruokaa mukaan. 
Tilasimme innostuneina ihan liikaa ruokaa, mutta söimme urheasti suurimman osan. Hintaa kertyi kolmisenkymppiä koko perheelle. Pitkään muhitetut lihat olivat hurjan hyviä, osa reilusti mausteisia. Juustoinen naan oli todella luonteikas.
Maistoimme Ravissa myös chilimaustettuja, paistettuja lampaan aivoja. Täällä se oli edullista, noin 5 euroa lautanen. Rakenne oli odotetun pehmeä (löllö), maku aika neutraali itsessään.
Ravia suosittelee myös Anthony Bourdain.
Tämä Ravin grillaajamies oli mainio heppu. Hän auttoi minua kuvaamaan siirtämällä liukuovea, jolloin se lähti pois paikoiltaan ja rämähti maahan voimallisesti paukahtaen. Hetken katsoimme toisiamme ja sitten rupesimme yhteen aikaan nauramaan. Se oli mainio hetki, jolloin yhteinen ymmärrys syntyi ihan samaan aikaan ilman ainuttakaan sanaa. 
***

Jos sinulla on tiedossa halpoja, hyviä ruokapaikkoja Dubaissa, anna ne ihmeessä ilmi kommenttilootassa. Tulemme hyvin todennäköisesti palaamaan Dubaihin jonain päivänä. Silloin ainakin kalapaikka Bu Qtair on kokeilulistallamme korkealla. 

maanantai 16. helmikuuta 2015

Kaalilaatikko siitä tykkäämättömälle

Tässäpä on kaalilaatikko, joka maistui myös tyypille joka ei niin kyseisestä lådasta perusta. Juju piili muna-maidossa, jota meidän kaalilaatikkoomme ei tätä ennen ole ikinä laitettu. Muna-maito sai ruuan maistumaan kuulemma hiukan makaronilaatikkomaiselta. Ihan varioimattomia emme sentään kaalilaatikon kanssa ole: punakaalia laatikkoon on kyllä pilkottu ja fetaakin toisinaan

Nyt testattu ohje on Kalle Kirstilän kirjasta "Pieni suuri kaali", jonka ohjeilla on onnistuttu usein ennenkin. Otsikkona kirjassa on "vanhan ajan kaalilaatikko" ja välihuomautuksena todetaan sen olleen "selkeästi Kekkosen ajan illanistujaisruokaa". 
KAALILAATIKKO MUNA-MAIDOLLA

½ kg valkokaalia
1 dl ohraa tai puuroriisiä
3 ½ dl vettä
½ tl suolaa
1 porkkana
1 sipuli
250 g luomunautajauhelihaa 
2 rkl siirappia
1 tl suolaa
meiramia
valkopippuria
voita vuuan voiteluun

munamaito:
3 dl rasvaista maitoa
2 kananmunaa

Suikaloi kaali, pilko kuorittu porkkana ja silppua sipuli. Laita ohrasuurimot tai riisi kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Lisää kaali, porkkana ja sipuli. Kiehuta hiljalleen 15 minuuttia. Lisää jauheliha ja mausteet. Sekoita joukkoon ruokalusikallinen siirappia ja muna-maito. 
Voitele uunivuoka ja kaada massa vuokaan. Valuta päälle vielä toinen ruokalusikallinen siirappia. 
Paista 175 asteisessa uunissa noin 1 ½ tuntia. 

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Ronda Locatelli, Atlantis the Palm Dubai

Menis fiiniin italialaiseen ravintolaan ja tilais pizzaa. Kyllä, niin me kulinaristit teimme. Syitä oli ainakin kolme: teki mieli, pizzat olivat yksi ravintolan keskeinen ruoka ja pääruoka-annosten hinta hirvitti. Viimeksi mainitut lähtivät 28 eurosta päätyen 83:een euroon asti. 

Varasimme pöydän jo hyvissä ajoin ennen Dubain reissua. Pöytävaraus ei ainakaan tuona alkuiltana ollut pakollinen. Ravintola oli todella suuri ja vain puolillaan. Ihastuimme taannoin Giorgio Locatellin ravintolaan Lontoossa, joten odotukset saman hepun dubailaiselle ravintolalle olivat suuret. Ne eivät ihan täyttyneet, vaikka ruoka hyvää olikin. 

Ronda Locatelli sijaitsee Palm Jumeirah:n kärjessä, hotelli Atlantiksessa. Palm Jumeirah:n rakennettu saari on jo yksin näkemisen arvoinen, vaikka "sisällä" ollessa  mittavuutta on kyllä vaikea ymmärtää. 
Hotelli Atlantis taas teki suuren vaikutuksen varsinkin tyttäreemme. Saavuimme hotellialueelle hiukan ennen ravintolan aukeamista, joten ehdimme kierrellä käytävillä. Ihastelimme koristeita ja valtavaa akvaariota jonne voi sukeltaakin merenelävien sekaan. Tässä kuva melkein aidosta sukellusreissusta. 
Ronda Locatelliin sisään astuessa ensimmäisenä silmille hyppää valtavan suuri, hieno pizzauuni. Vastaanotto tarjoilijoiden puolelta oli lämmin ja välitön, niinkuin koko ravintolassaoloajankin. 
Kuten alussa totesin, hinnat houkuttelivat meidät heti pizzalistan äärelle. Alkupalat halusimme kuitenkin maistaa. Minun kuvassa keikaileva mustekalasalaatti oli ihan loistava. Lonkeroisen palat oli kypsennetty juuri oikeanmoisiksi ja maut olivat muutenkin kohdallaan. Jukan "fritto misto" eli fritatut merenelävät oli paneroitu oivallisen ohuesti mutta rapsakkaasti. 
Jukan pizza sisälsi speckiä, joka oli ilmakuivatun kinkun tyyppistä lihaa pohjois-Italiasta. Mukana tomaattikastikkeen yllä maistuivat myös gorgonzola sinihomejuusto ja herkkutatit. Sientä olikin maussa ilahduttavan paljon, sillä toisinaan tattimaisuus jää turhan vaisuksi. Muutenkin pizza oli oikein maukas. 

Itse otin quattro formaggin joka meinaa pizzaa neljällä juustolla. Vaalean pohjan päällä mozzarellaa, gorgonzolaa, savustettua scamorzaa ja parmesaania. Maku oli yllättävän vaisu, mikä on melkein ihme näillä juustoilla. Täällä saimme ruualle viiniäkin. 

Tyttäremme otti lastenlistalta vasikanlihakastikkeisen pastan, jossa pastan kypsyys oli juuri oikeanmoinen ja kastikkeen maku upea. Poikamme oli oikein tyytyväinen margherita pizzaansa. 
Ruokailun lopussa lapsemme pääsivät kokin kanssa Ronda Locatellin keittiöön. He saivat tehdä suosikkimakunsa mukaiset jäätelöannokset kokkihatut päässä. Lontoon Locandassa on tämä sama tapa. Minusta tapa on tosi sympaattinen ja lapsemme arvostivat sitä kovasti. 

Loppulaskumme oli 144 euroa, mikä oli ihan kohtuullinen summa kokonaisuudesta. 

maanantai 9. helmikuuta 2015

Marokkolainen ilta, The Ritz-Carlton Dubai

Dubaissa oli jollainmuotoa pakko illallistaa ylellisesti. Varasimme viikon etukäteen marokkolaisen illallisen Ritz-Carlton hotellin ravintola Amaseenasta, joka paljastuikin todelliseksi helmeksi. Varaukset ja hintatiedustelut sujuivat nopeasti sähköpostitse. Sama palveleva ote säilyi myös koko illallisemme ajan, mikä tietysti on odotettavissakin tämäntasoisessa paikassa. 
Illallinen oli katettu Ritz-Carltonin Persianlahden puolelle, joskaan ei ihan meren rannalle. Varasimme tunnelmallisen teltan, jossa olikin kiva istuskella sohvilla syömässä. Eräs korkokenkäinen ja iltapukuhameinen sai tosin välillä sovitella itseään siveästi matalille jakkaroille ja onnistui siinä hötäkässä sotkemaan kerran jos toisenkin jotain tiukasti tahroittavaa ruokaa ylleen. 

Ruuat oli katettu buffet-tyyliin eri pöytiin. Pääkokki kävi kanssamme joka ruokalajin läpi kertoen niistä enemmänkin. Kaikkea vain oli niin paljon, että suurin osa tiedosta valui saman tien ulos. Sen sijaan maku- ja tunnelmamuistot säilyvät pitkään! Kaikkea emme kuvanneet, mutta seuraavassa muutamia makumaistiaisia upeasta illallisesta. 
Alkupalapöydässä oli erilaisia tahnoja ja salaattityyppisiä ruokia. Tässä etualalla öljyssä kypsennettyä okraa. 
 
 Ensimmäiset viinilehtikääryleet joista elämässäni olen pitänyt. 
Munakoisotahna moutable hurmasi meidät aikuiset täysin! Saatavilla oli samasta herkusta myös kaunis punajuurinen versio. 
Tomaattia ja vihreää paprikaa yhdistävä taktouka oli herkkua samoin kuin tomaattinen munakoisosalaatti zalook.
Tätä pöytää kokki kutsui "PizzaHut-osioksi" ja kierrätti meidät nopeasti ohi. Lapsemme pitivät kuitenkin tästä osiosta maisseineen ja porkkanaraasteineen (ja tähän kohtaan syvä huokaus).

Erilaisissa keraamisissa padoissa oli vaikka ja mitä! Sahramiisiä, couscousia, perunalohkoja, kalaa, kanaa, lammasta, nautaa...Tarjolla oli myös aivan loistavaa harira-keittoa.
Saviruukuissa oli kypsennetty perinteiseen tapaan naudan niskaa kuusi tuntia. Herkun nimi oli tanjiya. Voi miten mureaa ja maistuvaa liha oli!
 
Suurin osa ruuasta oli toki valmistettu etukäteen, mutta esimerkiksi shawarmat tehtiin täällä tuoreeltaan. Vartaassa pyöri lihoja, joista veisteltiin sisältöä tälle valtavalle leivälle. Muut lisukkeet lihan ylle nakattuaan kokki kääri leivän rullalle ja pilkkoi sen paloihin. Lautasellinen näitä tuotiin pöytään ihan pyytämättä, kuten myös muutamia muitakin herkkuja. 
Tästä vitriinistä sopi valita lihat, jotka kokki grillasi hiilillä. Lampaan tikkarit olivat ehdottomasti parhaita ikinä maistamiamme. Ihan uskomattoman upeaa lihaa! Saimme ohjeenkin kun lupasimme olla paljastamatta sitä. 
Juomamme viinit olivat libanonilaisia Massayan viinejä. Blanc meni hyvin makuumme, mutta punaviini ei niinkään. 
  
Ritz Carlton Dubain marokkolainen ilta oli elämyksellinen paitsi makuaisteille, myös näkö- ja kuulovastaaville. Paikalla tanssi kahteen otteeseen napatanssija. Taitava nainen lumosi erityisesti tyttäremme. Perinteiset soittajat soittivat elävää musiikkia, joskin kappalevalinnat olivat välillä länsimaalisellekin tunnistettavia, siis ei-niin-perinteistä-marokkolaista. Saimme tytsyn kanssa myös todella kauniit henna-tatuoinnit. 
Jälkiruuista löytyi niin kansainvälisiä kuin marokkolaisia suosikkeja. Kokki kertoi marokkolaisten makeiden olevan yleensä mantelisia, eri tavoin kypsennettynä vain. 

 
Tästä upeasta astiasta löytyi Umm Ali:a. Astian kannen sai kätevästi ripustaa tuohon koukkuun vanukasta kauhoessaan. 

Koko ilta neljällä tuoremehulla, neljällä viinilasilla ja marokkolaisella teellä maksoi 340 euroa (1348 AED). Tästä 910 AED:a kului ruokiin. Ei siis mitään edullista touhua, mutta mielestämme kyllä koko rahan väärti. Suosittelemme!

Blog Widget by LinkWithin