tiistai 24. tammikuuta 2017

Papu-kasviskeitto kylmiin päiviin

Jukan isä antoi joskus palautetta että blogissa on liian vähän tai harvoin keitto-ohjeita. No tässä olisi Jarmo yksi tosi maistuva resepti siltä saralta! Muut keitot löytyvätkin keitto-tunnisteen alta. 
Lämmittävän tuhti keitto on alunperin Kamera ja Kauha-blogin Antin käsialaa, minä muokkasin sitä ihan pikkuisen lisäämällä esimerkiksi nuupahdusuhan alla ollutta palsternakkaa. Vaalea juures sopikin keiton makuun ihan loistavasti! Meillä pavut noukittiin pakastimen kätköstä, jonne olin keittänyt niitä valmiiksi papumuussin teon yhteydessä. 

Juustokannikan hyödyntäminen on hauska vinkki Antilta. Me olemme aiemmin sekoitelleet parmesaaninkantoja risoton seassa, mutta muuhun emme ole juuston loppuja hyödyntäneet. 

Keitto oli yrtteineen aromaattisen ihana ja pekonisuudessaan sopivan suolainen. Pidin keitosta hurjasti tuoreeltaan, mutta myös seuraavana päivänä työlounaaksi mikrolämmitettynä. 
Keitosta saa helposti kasvisruuan käyttämällä kasvislientä ja jättämällä pekonin pois. 

PAPU-KASVISKEITTO
neljälle

2 porkkanaa
3 lehtisellerin vartta
1 palsternakka
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyrettä
500 g paseerattua tomaattia
2 oksaa rosmariinia
3 oksaa timjamia
1 laakerinlehti
ripaus chilihiutaleita
mustapippuria
suolaa
n. 7 dl kasvis- tai kanalientä
purkki kypsiä isoja valkoisia papuja
reilusti lehtikaalia
(juustonkannikka)

päälle:
pekonia paistettuna

Kuori ja pilko kasvikset pieniksi kuutioiksi. Kaada kattilan pohja peittoon oliiviöljyä ja lisää porkkanat, palsternakka, lehtisellerit, sipulit ja valkosipulit. Kuullota keskilämmöllä kymmenisen minuuttia välillä sekoittaen. Lisää yrtit ja mausta pippurilla, suolalla ja ripauksella chiliä.
Lisää kattilaan tomaattipyre ja paseerattu tomaatti. Pyörittele aineksia viitisen minuuttia. Lisää
liemi sekä juustonkannikka jos käytät. Anna hautua hiljaa kuplien noin 45 - 60 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä.
Lisää pavut ja paksusta lehtiruodista irtirevitty lehtikaali. Hauduta vielä noin 10 minuuttia.  
Paista haudutuksen aikana pekonit rapeiksi. 
Poista juustonkannikka, mahdolliset yrttihavut ja laakerinlehti keitosta ja tarkista maku.
Tarjoa keitto pekonien kera kuumana vaikka hyvän leivän kanssa.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Rapea confit possu ja sinappipikkelssi

Confit-menetelmä on  noussut meillä viimeaikoina usein esille eri ruokien valmistustapoja pohtiessa. Jouluna 2016 juhlapöydässämme kinkun tilalla nähtiin Passione-kirjasta bongattu confit menetelmällä kypsennetty porsaankylki, jonka rapsakka pinta ja ihana rasvaisuus sai meiltä kiitosta. Valmistaminen vei tunteja ja jäähtyminen yön yli, mutta ei vaatinut tehdessä kovin isoa vaivaa. Joulumenuumme kokonaisuudessa löydät täältä: Joulumenu 2016.

CONFIT PORSAANKYLKI PAAHDETTUNA

n. 1 kg kokoinen porsaan paahtokylki
reilusti suolaa
mustapippuria
1 pieni valkosipuli
timjamia
paljon rypsiöljyä (riippuu uunivuuastasi)

Hiero porsaan paahtokyljen pintaan reilusti suolaa ja sopivasti pippuria. Laita liha kapeaan uunivuokaan. Mitä lähempänä vuuan koko on lihan kokoa, sitä vähemmän menee öljyä. Lisää vuokaan silputtu valkosipuli sekä muutama oksa timjamia. 

Kaada vuokaan öljyä niin paljon, että liha peittyy.
Kypsennä 120-asteisessa uunissa noin 3-4 tuntia. Anna lihan jäähtyä vuuassa yön yli. Nosta seuraavana päivänä ennen ruokailua liha öljystä. Kuivaa talouspaperilla ja leikkaa lihasta noin 150 g annospaloja. Paista kuumalla kuivalla pannulla lihoihin rapea pinta. Samalla lihapalat lämpenevät.

Tarjoile possu lisukkeiden kanssa. Meillä se tarkoitti joulupöydän laatikoita sekä Kauppalehden Optiosta noukittua sinappipikkelssiä.

SINAPPIPIKKELSSI

0,5 dl vettä
1/4 dl valkoviinietikkaa
0,5 dl sokeria
0,5 rkl suolaa
0,5 dl sinapinsiemeniä

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Jäähdytä. Pikkelssi säilyy viileässä reilun viikon.


perjantai 20. tammikuuta 2017

Mummun ilahdutusreissu Tallinnaan

Jukan äiti jäi hyvin yllättäen leskeksi keväällä. Ahkerasti matkaavalta anopilta jäi monen muun kumppanuuden lisäksi iso reissukaverivajaus. Siksi päätimme tehdä kahden yön Tallinnanretken mummun mielenkiinnot mielessä, auto mukana. Reissusta tuli todella kiva koko sakille. 

Ensimmäisen yön vietimme Baltic Queen-laivassa, jossa kävimme myös mukavalla illallisella Grill Housessa.

Aamupalalle autoilimme Nop:iin, jonka olimme aiemmin kesällä todenneet aivan ihanaksi. Puurot, toastit, savustetut munat ja muut herkut maistuivat taas!
Päiväohjelmaksi olimme tuumanneet tallustelua Nõmmen torilla, sillä mummu tykkää kierrellä Suomessakin erilaisia kojuja. Ihastelun lisäksi mummun tuli tehtyä myös syötäviä hankintoja.

Kadriorgin palatsissa ihastelimme vanhaa eurooppalaista ja venäläistä taidetta.  
Roomalaisen arkkitehdin Nicola Michettin suunnittelema barokkipalatsi on rakennettu alunperin Venäjän tsaarin Pietari I:n kesäasunnoksi. 
Varsinkin edustussali oli hieno kartusseineen (sanavarastokin karttui), jossa kruunut ja kaksipäiset kotkat toimivat keisarivallan symboleina. Kattomaalauskin oli upea. 
Myöhäisellä lounaalla kävelimme vanhassa kaupungissa sijaitsevassa edullisessa Kompressorissa. Täyttäviä, muhevia lettuja maisteltiin niin makeana kuin suolaisenakin.
 Hotellimme kattoterassi drinkkeineen piti tietysti testata. Autoimme mummua näiden juomisessa. 
Illalliselle pääsimme Jukan kanssa kaksin nautiskelemaan, kun mummu jäi lasten kanssa hotellille. Päätimme sijoittaa hieman arvokkaampaan paikkaan, Art Prioriin. Ravintolavierailusta olenkin kirjoittanut aiemmin täällä.

Aamun otimme ihan rauhassa nukkuen pitkään. Aamupalan nautiskelimme kiireettömästi yhteisen pöydän ääressä. 
Perheemme miespuoliset halusivat ajamaan kartingia, minkä toki toteutimme. FK Keskus oli tuttu paikka jo edelliseltä reissulta.

Kävimme myös ostoksilla paikallisessa marketissa. Minusta on aina mielenkiintoista käydä ulkomailla ihan tavallisissa ruokakaupoissa. Mummukin innostui asiasta. Mukaan lähti mm. edullista ankanrasvaa ja tosi halpoja viiriäisenmunia. 
Halusimme näyttää mummulle Telliskiven alueen hienoine muraaleineen. Paikasta löytää itsekin joka kerta aina uutta taidetta ja vinkeitä juttuja. Alueen ihanat kaupat voivat käydä kukkaron päälle yllättävän raskaasti, varsinkin jos tykkää yksilöllisimmistä design-tuotteista. 

Ennen laivaan ajamista kävimme vielä syömässä  La Tablassa mukavasti maistuvat latinosetit. La Tabla on yksi Telliskiven monista mielenkiintoisista ravintoloista.
Tallinnankeikaus oli oikein mukava, leppoisaa yhdessäoloa ja pientä tekemistä sisältänyt reissu. Tällaisen voisi hyvinkin tehdä uudestaan!

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Pakko kokea Havannassa: Malecon

Malecon on kahdeksan kilometriä pitkä rantakatu Havannan, Kuuban pääkaupungin pohjoispuolella. Koillisessa, vain 150:n kilometrin päässä Pohjois-Atlantin aallot huuhtelevat Floridan Key Westin rantoja. 
Maleconia aloitettiin rakentaa vuonna 1901 Kuuban ollessa USA:n protektoraatti. Se  kulkee historiallisesta vanhasta kaupungista Vedadon korkeisiin, modernimpiin tornitaloihin.
 
 
Maleconia  reunustaa maailman pisimmäksi tituleerattu penkki, joka on käytännössä kivinen reuna tien ja meren välissä. Toista puolta koristavat alunperin värikkäät, nyt pääosin meren ja restauroimattomuuden haalistamat, eri arkkitehtuurisuuntia iloisesti yhdistävät rakennukset. Maleconin varrelta löytyy myös legendaarinen hotelli Nacional, jossa Frank Sinatran tiedetään viihdyttäneen mafiosojen tapaamista. Ylväänä mäen päällä seisovan Nacionalin terassilta onkin mukavat näkymät alas rantakadulle.



 
Havannalaiset kerääntyvät Maleconille perheittäin, kaveriporukalla  tai pareittain iltaisin juhlimaan ja oleilemaan. Mekin sulloimme kassiin halvan rommipullon ja könysimme kovalle kaiteelle vierekkäin ihmettelemään kuubalaista elämänmenoa. Siemailimme tujakkaa paikallista tislettä valtameren kohistessa takanamme. Snäksimyyjät tallailivat verkkaisesti ohi tarjoten pussukoistaan tai kärryistään ostettavaksi tikkareita, popcorneja, hedelmiä ja erilaisia juomia. Osa myyntiartikkeleista oli ilmeisesti pimeän marketin tavaraa, kun esimerkiksi irtonaisia pattereita vain vilautettiin kuiskutellen.


Vieressämme likikkäin istuvat, toisiaan syvälle silmiin katsovat mies ja nainen pyysivät ees taas kulkevalta katusoittajalta muutamalla kolikolla jotain meille tuntematonta laulua, jota he sitten häpeilemättä lauloivat kitaristin mukana. Odotin miehen kosivan naista hetkenä minä hyvänsä, mutta sitä ei ainakaan meidän nähtemme käynyt. Vanhempien miesten porukka esitti lähellä oleilevalle perheelle marakassia  ja kitaraa soittaen niin huonon, mutta sympaattisen sikermän, että meitä ihan nauratti. 


Pimeässä, valoin täplitetyssä illassa editsemme huristi vanhoja amerikkalaisia autoja. Vain harvojen alla V8 moottori murisi, sillä köyhyyden ja varaosattomuuden vallitessa ne on vaihdettu Mersujen ja Nissanien moottoreihin.

Lämmin ilma hyväili poskia merituulen kutitellessa niskaa. Olimme hurjan tyytyväisiä tähän hetkeen ja sanoimme sen toisillemme ääneenkin. Juuri silloin joku ohikulkeva mies väänsi naamansa surulliseksi ja kysyi miksi olimme niin murhemielellä. Meitä nauratti oikein ääneen! Suomalainen paikallaanistuva, vienosti hymyilevä ilo ei ihan vastaa paikallista koko vartalolla tanssivaa, röhönauravaa vastaavaa.
Riemuisaa tunnelmaa täynnä, rommipullo puolillaan päätimme suunnata hotellimme yökerhoon kokeilemaan ensikertaa salsaamista. Siitä ei jäänytkään sitten paljoa kerrottavaa.

***
Muita Kuuba-juttuja blogissamme:
Ropa vieja
Hotelli Tryp Habana Libre

Muut matkajuttumme löytyvät aakkostettuna MATKAT välisivulta.


torstai 12. tammikuuta 2017

Marinoitu mukulaselleri ja sellerikreemi

Aavistuksen kirpsakat, yrttiset mukulaselleriviipaleet raksahtavat juuri sopivanmoisesti suussa tuntuen hieman pehmenneiltä, ei-mössöisiltä. Kermaisuutta ja pehmeyttä kokonaisuuteen luo sellerikreemi, jossa kermaa ja voita ei ole säästelty. Todellakaan. 

Tämä maukas annos päätyi joulupöytäämme inspiroivasta Juuri nyt-kirjasta. Olemme saaneet opuksesta monta hyvää ideaa nelihenkisiin (joulu)pöytiimme varsinkin sapas-osuudesta, jossa on pieniä annoksia. Tämän ohjeen puolitimme kirjan alkuperäisestä ja saimme juuri sopivat setit kahdelle päivää. 

Annoksen asettelu on myös suora kopio kirjasta, jossa marinoidut selleripalat oli kylläkin muotoiltu pyöreiksi. Tykkäänkin siitä että tämän kirjan kuvat antavat usein myös selkeän idean esillepanoon mitä edelleen ja aina vaan yritän harjoitella. 

MARINOITU SELLERI

neljälle alkupalaksi


½ mukulaselleri

marinadiöljy:
3/4 dl omenaviinietikkaa
1 ½ dl valkoviiniä
1/4 ruukkua tilliä
1/4 ruukkua timjamia
2,5 laakerinlehteä
2,5 dl öljyä

paahtamiseen:
noin 2 tl suolaa

Ota tillejä hiukan sivuun koristelua varten. Laita marinadiainekset pieneen kattilaan. Kuumenna ainekset, mutta älä anna kiehua. Hauduta matalalla lämmöllä noin 30 minuuttia. Jäähdytä.
Kuori selleri ja leikkaa viipaleiksi. Pyöräytä viipaleet lautasella muutamassa ruokalusikallisessa marinadiöljyä. Kuumenna paistinpannu ja ripottele sille suola. Asettele sellerit suolan päälle ja paahda molemmin puolin kunnes viipaleet saavat väriä. Upota paahdetut sellerit marinadiöljyyn. Jäähdytä.
Anna maustua muutama tunti tai yön yli kylmässä.

SELLERIKREEMI

1/4 mukulaselleriä
1 dl kuohukermaa
50 g voita

Kuori ja paloittele selleri. Laita palat kattilaan ja kaada päälle kermaa niin että ne peittyvät. Paloittele voi ja lisää kattilaan. Kypsennä seosta noin 20 minuuttia eli kunnes selleripalat ovat kypsiä. Soseuta seos sileäksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Jos seos on liian löysää nökäreiksi pursotettavaksi, voit keittää hiljalleen nestettä pois pienessä kattilassa. Varo kuitenkin polttamasta pohjaan. 

Asettele lautaselle marinoituja selleriviipaleita ja pirskottele päälle hieman marinadiöljyä. Lisää rinnalle sellerikreemiä ja koristele tillinlehdillä. 

tiistai 10. tammikuuta 2017

Paras ravintola Puerto de la Cruzissa : Tasca Ihüey


Tasca Ihüey hurmasi koko perheemme mauillaan ja hellällä ruoka-intohimollaan. 

Päädyimme Calle San Felipellä sijaitsevaan ravintolaan netissä useista lähteistä nousseiden kehujen rohkaisemina. Onnistuneen illallisen jälkeen ruokailimme paikassa myös lounasaikaan. Meille esiteltiin sama menu molempina aikoina ja tämä kuulemma on tapanakin, vaikka arvio täällä puhuukin lounaalla päivän menusta kahdentoista euron hintaan. Tosin lounasta edeltävänä päivänä puolet henkilökunnasta, nuori nainen, oli sairaana, mikä saattoi vaikuttaa asiaan. 
Noin 30 paikkaista ravintolaa pyörittää vain kaksi henkilöä, pariskunta. Molemmat ovat kokkeja, joten valmistelut tehdään yhdessä. Poikaystävä hoitaa keittiön asiakkaiden aikaan, kertoo punaviinipulloa auki ruuvaava nuori nainen.  Vain kiireisimpiin iltoihin palkataan tiskari. Ravintola on ollut auki nyt puoli vuotta. Alku on ollut haastavaa, mutta me sinnittelemme, hyvää englantia puhuva tarjoilija toteaa. Suomalaisella suulla vaikeasti lausuttava tasca Ihüey on nimetty miehen synnyinpaikan mukaan, muutaman kirjaimen muunnoksella.
Ravintolasali on yksinkertaisen kiva. Jyhkeiden kiviseinien mahtipontista vaikutelmaa on kevennetty vaaleilla tuoleilla. Pöytiä koristivat kankaiset tablettiliinat luovat söpöä, ajateltua tunnelmaa.

Ruokalista Ihüeyssa on harkitun suppea. Melkein jokainen seitsemästä alkupalasta ja seitsemästä pääruoka-annoksesta houkutti.  Perinteisiin raaka-aineisiin on yhdistetty uusia makupareja tai ideoita. Esimerkkinä mainittakoon ibericoporsaan tartar ja jauhottomat katkarapuraviolit sienitäytteellä. 
Illallisen pikkunälällä emme jaksaneet maistaa alkuun kuin jänispateeta, pate casero de conejo en salmorejo con sus tostadas. Se paljastui loistavaksi valinnaksi! Rapeiden leipäsiivujen kanssa nautittu, hauskasti ”säilykepurkista” tarjottu patee oli kermaisen pehmeää ja ihanan lihaisaa jättäen suuhun pienesti mausteisen jälkikaiun. Patee edelleenvalmistetaan kuulemma perinteisestä kanarialaisesta jänispadasta.
Pääruuaksi jaoin lasten kanssa kahdelle tarkoitetun padan, jossa oli muhitettu pähkinäistä riisiä ja läskisiä possupaloja, arroz meloso de cochina negro canario y cacahuete. Menussa tämäkin mainitaan perinteikkääksi paikalliseksi ruuaksi. Liemi oli ihanan makuinen ja kaikki maut yhdessä toimivat todella hienosti.
Jukan toivoma, lähipöytiin kuikuillessa todella houkuttelevalta näyttänyt possu oli päässyt loppumaan. Eikä ihme, todella moni näytti valinneen kiiltäväpinaisen, suuripalaisen possun ruuakseen. Jukka päätyi nopealla vaihdolla pitkään haudutettuun lampaaseen perunamuussilla, cordero glaseado con batatas de islas y chalotas. Liha oli kypsennetty hajoavan mureaksi hienon makuisessa liemessä. Annoksen kruunuksi nousivat karamellisoidut salottisipulit, joiden maku oli niin syvä ja intensiivinen, että pelkästään niitä olisi syönyt pienen ämpärillisen. Illallisemme hinnaksi paikallisella viinipullolla ja lasten limsoilla tuli 56 euroa. 

Lounaalla halusimme syödä ulkona auringosta nauttien, joten meille soviteltiin pöytiä yhteen. Otimme nyt alkuun savustettua mustekalaa hummuksella, pulpo ahumado con humus de garbanzo. Osasimme odottaa hyvää, mutta se mitä suuhumme haarukoimme oli uskomattoman herkullista! Mustekala oli kypsennetty juuri oikeanlaiseksi, melkein suuhunhajoavan pehmeäksi. Lonkeroveijarissa oli kuitenkin ohuenohut rapea pinta. I-ha-naa! Hummus ja paprikaisen mausteinen, öljyinen kastike olivat loistoseuralaisia merenelävälle. Tämä mustekala-annos meni samalle viivalle Locatellissa aikoinaan nauttimamme loistavan mustekalan kanssa.

Pääruuaksi muut perheenjäsenet ottivat perunamuussin kanssa tarjottua tahmeapintaista, läskistä possunmahaa, joka oli  kypsennetty matalassa lämmössä oivallisen hajoavaksi, panceta de cerdo cocida a baja temperatura con cremoso de patata.

Minä valitsin listalta sama-kalaa, joka oli nostettu lautaselle purjoconfit:n ja korianterikastikkeen kanssa, sama con puerros confitados y salsa de cilantro. Todella maistuva, hienoja tekstuureita sisältänyt annos tämäkin.
Tapojemme vastaisesti otimme vielä kaksi jälkiruokaa neljään nenään jaettaviksi. Burgerbrownie meinasi valkosuklaakupuista, tahmaista täytettä sisältänyttä kakkupalaa joka tarjottiin maistuvien mangoviipaleiden kanssa. Omenakakku gofiomurulla oli perinteisemmän muotoinen. Se lepäsi lautasella jäätelön kera. Molemmat sisälsivät hyviä makuja, joskaan eivät kohonneet suolaisten ruokien tasolle. Lounaamme hinnaksi paikallisella viinipullolla ja lasten limsoilla tuli 93 euroa.

Ihuyen kaikessa tekemisessä näkyi huolellisuus. Esillepanot olivat mukavalla, muttei kikkailevalla tavalla erottuvat ja maut todella upeita. Ruokien pöytiin saaminen ei ollut illallisella nopeaa, mutta ei toisaalta hitaimmastakaan päästä saaren ravintoloista. Kahdestaan ravintolan pyörittäminen herätti kunnioitusta, eikä viiveeseenkään hermostunut.

Tasca Ihüey on kokonaisuudessaan paras ravintolakokemuksemme Puerto de la Cruzissa, joten suosittelemme todella lämpimästi! Tiistaista sunnuntaihin ravintolassa tarjotaan illallista 18:30 - 22:30 ja keskiviikosta sunnuntaihin saa myös lounasta 12:30 - 15:00.

Blog Widget by LinkWithin