torstai 10. heinäkuuta 2008

Terveisiä Uudenkaupungin Pookista!


Olin lasten kanssa melkein viikon lapsuudenmaisemissani Pastapään matkatessa työn merkeissä jossain ihan toisaalla. Oli PP:kin muutaman yön kanssamme ennen retkelleen ponkaisua. Yksi yhteisistä illoistamme kului kesäteatterissa ja sen jälkeen siskoni ja hänen miehensä kanssa Pookin pihalla syöminkien ja hiukan juominkienkin merkeissä.

Poijjaat ottivat burgeritarjouksen hampparinnälkään - taattua tavaraa! Siskon annosta en muista. Itse herkuttelin Karitsankyljyksillä - jotka maksoivat netin tiedoista poiketen reippaat 25, ei rapiat 5 euroa, valitettavasti :) . Annos oli ihan hyvä, ei mitenkään erityinen kuitenkaan. Ihmettelin hiukan lautaselle "ympättyä" vihersalaattia ja sämpylää. Esillepano kärsi mielestäni, enkä makuinakaan kaivannut tällaista lisää. Punasipulihilloke sen sijaan oli loistavaa! Päätimme Pastapään kanssa ryhtyä omassakin keittiössämme etsimään tämän lisukkeen syvintä olemusta, niin loistava lihan kaveri se oli!

Mutta sitten - ai jai jai...Jälkkäri. Siskoni suositteli Pookin specialia, joka oli kertakaikkisen herkullista! Kuvassa on pieni annos, joka riitti aivan komeasti aterian päälle. Marenki, jäätelö ja kermavaahto ovat saaneet kavereikseen siis jäisiä vadelmia, joiden päälle sai oman maun mukaan lirutella erillisestä kulhosta lämmintä, tummaa kinuskikastiketta. Eikä kukaan kieltänyt lisäämästä ja lisäämästä ja lisäämästä...kinuskia. Eikä toisaalta siirtämästä kermavaahtoa vieressäistuvan lautaselle ;)

Paikkana Pooki on kiva, varsinkin sisäpihan suojainen, puiden tunnelmallisesti varjostama terassi. Aiemmat ruokailukokemuksemmekin ovat olleet maistuvia, joten rohkenemme suositella jos Uuteenkaupunkiin eksytte.

4 kommenttia:

Tusla kirjoitti...

Pihalla & ulkona syöminen on niin luksusta Suomen suvessa. Tänä kesänä on lämpimät illat ollut aika harvassa... Hyvässä seurassa ja fiiliksessä keskinkertainenn "perusjees" ruokakin nousee ihan toisiin sfääreihin. Ja varsinkin, jos jälkkäri osuu nappiin, illasta jää ihana fiilis! :) Kauniita kuvia, tunnelma välittyy!

Ja liharuoat alkaa olla ravintolassa kuin ravintolassa aika huikeissa hinnoissa...

Hyppysellinen kirjoitti...

totta puhut tusla. Fiilis on ihana kun voi syödä viilentyvässä illassa hyvässä seurassa!

ulkona syöminen ilman lapsia on meille myös aika harvinaista herkkua - sitä nauttii ruuasta ihan eri tavalla kun ei ole kiire tai tarvitse ottaa huomioon lasten tarpeita. Toisaalta kyllä haluamme tutustuttaa lapsetkin ulkona syömiseen, joten välillä nautiskelemme ravintolassa syömisestä koko porukka. Lasketaanko ulkona syömiseksi myös automatkoilla "ruokatankkaus" ABC:llä :D ?

Tusla kirjoitti...

Itse olen todella tyytyväinen, että vanhemmat jaksoivat aikanaan raahata meitä tenavia ravintolaan syömään, aina ei varmaan ollut kiva... Kyllä se ABC:kin lasketaan, se on kuitenkin ihan eri juttu kuin kotona syöminen, pitää käyttäytyä eri tavalla. :) Miten lapset muuten oppisi, jos ei koskaan missään käydä. Kyllä se Shell Helmiksimpukkakin oli 80-luvulla todella kova sana, lehtipihvi jne. puhumattakaan S-kaupan baarin kabinetissa, jonne saattoi päästä syömään nakkeja ja ranskalaisia. Elämyksiä!

Ja joskus vanhemmat tarvitsee niitä omia elämyksiä... :)

Hyppysellinen kirjoitti...

meilläkin oli lapsuudenperheessä perinteenä mennä Turun kaupparessuilla "ulos syömään" kaupan ravintolaan. muistan ihmetelleeni rasvaan upotettujen ranskisten herkullista makua... Kiitos että muistutit tästä elämyksestä, olikin työntynyt jonnekin muistin syövereihin.

Blog Widget by LinkWithin