keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Top Chef haaste: Lampaan munuaiset appelsiinisalaatilla

Otsikko olisi hyvin voinut olla myös "Kultsi kutistin munuaiset", sillä uskomattoman pieniksi, joskin samanmuotoisiksi munuaiset savustettuna menivät.
Lampaanmunuaisia savustettiin Top Chef Suomi-ohjelman haastamana. Viimevuotiseen tapaan tuotantoyhtiö haluaa haastaa tietyt bloggaajat muutaman kerran kevään aikana pohtimaan samoja tehtäviä kuin ammattilaiset kilpailussaan. Ensin jännitin kovasti ideaa, mutta sitten tuumasin että miksikä tämä homma tästä muuttuu. Me teemme omien taitojemme ja tietojemme mukaan amatööreinä tätä blogiamme ja sellaisina osallistumme myös haasteeseen.

Ensimmäinen aihe oli kovasti mieluinen: sisäelimet. Pakkasessamme nökötti vielä karitsanruhon ostamisen jäljiltä munuaisia, jotka nyt otimme käyttöön. Olemme aiemminkin tehneet munuaisia, sillä tavoitteemme olisi käyttää teurastetusta eläimestä mahdollisimman tarkkaan kaikki. Jukalle munuaiset maistuvat, mutta itselleni ne ovat menneet hyvin alas vain Jasun ohjeistamissa lihapiirakoissa osana jauhelihaseosta. Nyt ajattelimme ottaa uudenlaista kulmaa valmistukseen appelsiinimarinoinnilla ja savustamisella.
Ohje on Jens Lindenin hyvin inspiroivasta kirjasta "Vanhan ajan keittiö". Mies kehottaa syömään nämä sisäelimet puoliraakana, mutta Jukka pitää enemmän läpikypsistä. Eri kypsyysasteita on toki koitettu, vaikkapa mäntyvartaassa grillattuna. Alkuperäisessä ohjeessa lautaskumppaniksi suositellaan paprika-aiolia tai paahdetuista valkosipuleista tehtyä kastiketta. Me sen sijaan halusimme settiin raikkautta, joten munuaiset aseteltiin salaattipedille, jossa oli basilika-öljykastikkeen lisäksi myös appelsiinipaloja. Rapsakkaa suutuntumaa salaatissa edustivat saaristolaisleipäpaloista timjamiöljyssä paistetut "krutongit". 

Kokonaisuus oli ihan kelvollinen, mutta parin munuaispalan jälkeen siirsin sisäelinpalat Jukan salaatille. Ehkä ne vain eivät ole minun juttuni. Jukka piti makua onnistuneena, mutta ei osannut arvioida marinoinnin merkitystä. Savun maku oli niin voimakas.  
SAVUSTETUT LAMPAANMUNUAISET
4 lampaan munuaista
suolaa maun mukaan

MARINADI:
1 valkosipulinkynsi
½ rkl timjamia
½ rkl liperiä eli lipstikkaa
½ appelsiinin mehu
1 rkl neitsytoliiviöljyä

Suolaa munuaiset maun mukaan. Pane ne vuokaan.
Sekoita marinadin aineet keskenään ja kaada munuaisten päälle. Peitä vuoka tuorekelmulla. Anna marinoitua vähintään 2 tuntia, meillä 12 tuntia.
Savusta munuaisia noin puoli tuntia mieluiten alhaisella lämmöllä ja tammilastuilla.
Jäähdytä ja syö.

Blogimme muut(kin) sisäelinruuat löytyvät täältä.

11 kommenttia:

Liina kirjoitti...

Melko reipasta. Entinen poikaystävä teki joskus munuaisia, oisko ollut hirven.

Maistoin kyllä, mutta valmistuksen aikainen tuoksu oli niin tymäkkä, että oikein mikään osa kroppaani ei assosioinut munuaisia ruokaan.

Ankerias Vipunen kirjoitti...

Munuaiset on varmasti yksi haastavimmista sisäelimistä. Ainakin on vaikeuskerrointa mukana. Ja minusta tuo salaatti ja appelsiini olivat hyviä ideoita.

Tänään onkin sitten kiva katsella top cheffiä illalla, kun voi vertailla kisaajien aikaansaannoksia näihin blogihaastettujen annoksiin.

Merituuli kirjoitti...

Liina: Näistä ei kyllä ole tullut mitään erityistä tuoksua millään kokkauskerralla. Ollaan tehty muistaakseni vaan luomupossun ja karitsan munuaisia.

AV: Niin on kiva katsoa. Olen kyllä melkoisen varma, että siellä teroitetaan jättämään munuaiset punaisiksi. Jätimme kerran ja mies tuumasi ettei pidä rakenteesta.

Ketturouva kirjoitti...

Kunnioitettava tavoite tuo että eläimestä syödään mahdollisimman kaikki.

Munuaiset tökkää johonkin, tosin kerran Ammanissa saamani grillatut lampaanmunuaiset maksapalojen ja sipulin kanssa olivat hyviä. Niitä jos oppisi tekemään itse...

Tusla kirjoitti...

Pakko tunnustaa, että munuaiset on mulle aika tuskaa. Vähän samoja kokemuksia kuin Liinalla. Se prosessin aikainen tuoksahdus karkottaa kaiken ruokahalun. Ja mukamas sen tuoksun aistii maistaessaankin.

Että Respect teille tästä kokeilusta! :)

Merituuli kirjoitti...

Ketturouva: Olemme alkutaipaleella mutta yritys on kova. Sydän on maistunut kaikista kokeilemistamme ruhoista (tyttäremme itse asiassa tykkää kovastikin broilerin sydämistä), maksa maistuu Jukalle. Harmittaa kun Venetsian aikana ei rohjettu kokeilemaan "trippaa", jota olisi ollut joka nurkalla. Mahalaukkua ei ainakaan possutilalta saa, jotkut säännökset kieltää. Ja veren talteenotto on kuulemma työlästä.

Tuo Ammanin setti kuulostaa ihan Jukan herkkuannokselta!

Tusla: Jännä juttu kun useasti munuaisia valmistaneena en tiedä mistä tuoksusta puhutaan. Enkä kyllä maustakaan. Mutta kiitos respecteista silti :).

Nanna kirjoitti...

No Merituuli, jos aivan tosissas sanoit niin taitavat kyllä tarkoittaa ihan tuoksulla ihan sitä itseään eli numero ykköstä (kusi, suom.huom.

Multakin on jäänyt munuaiset kokeilematta aivan tämän tuoksunpelon takia, hyvä tietää, että ei välttämättä. Broilerinmaksaa aion kans tehdä ensisijassa kun en ole koskaan laittanut ja sitä nyt on ainakin joka marketin pakastealtaas. Syksyllä suunnittelin myös tekeväni sisusklasukeittoa (oikein kirjoitettu, vaikka mulla aina onkin paljon virheitä kun oon niin hätäinen ja huono näppiksellä)mummani tapaan, mutta se jäi, ehkä ensi syksynä.

Erityiskivaa, että Topchef -blogeiksi oli valikoitunut 3 omiin lemppareihini kuuluvaa blogia!

Merituuli kirjoitti...

Nanna: Ymmärrän kyllä mistä puhutaan, mutten ole tuoksua huomannut munuaisissa. Voip silti olla että kaikki tähänastiset on kokkailtu ulkotulilla.

Onkohan tuo sisusklasukeitto sama kuin italialaisten paljon sisäelimiä sisältävä keitto tai muhennos? Glorian ruoka ja viinissä oli joskus sen ohje, mutta en löydä ko lehteä mistään.

Sama homma kirjotusvihreissä :).

Erityiskivaa että sanot noin kauniisti!

Nanna kirjoitti...

sisusklasukeitto tai -soppa sisältää siis kaikkea, sydäntä, munuaista, maksaa,(ja varmaan vieläkin mielenkiintoisempia osia) lihaa jne. eli tosiaan sellainen varmaan niinkun syksyn teurastuksien aikana tehty keitto. Mummani sitä aina keitteli ja muistan sitä syöneeni ja tykänneeni, nyt ei vain ole enää mummaa keltä kysyä.Tuli mieleen googlata ja löysin tommosen hauskan jutun : http://www.porstuakirjastot.fi/files/662/heikki_kristola_kiskonkaava.htm

GRV:n reseptiä en tunne, varmaan hyvää ja varmaan jotakin valkoviiniä mukana... eli siltä osin ehkä erilainen? Tämä puhdasta spekulaatiota.

Ketturouva kirjoitti...

Maksasta tykkään minäkin, paitsi maksalaatikossa. Verilettuja olen ajatelut että pitäisi kokeilla, saisiko niistä yhtä hyviä kuin äidin tekemät joskus lapsuudessa? Verta olen nähnyt myynnissä, mutta vain pakastettuna.
Trippa-kokemuksesta saatiin Roomassa eräältä tutulta sellainen kuvaus että jopa muuten ennakkoluulottomasti kaikenlaisia elimiä syövä Karhuherra jätti sen testaamatta. :D

Merituuli kirjoitti...

Nanna: Spekulaatioksi menisi minullakin kun en kartastkaikkijjaa muista lehteä jossa ohje oli. Ja linkkiäkään en just nyt saa auki.

Ketturouva: Ja meille maksalaatikko on taas koko perheen herkkua :)! Veriletut on itsetehtynä kyllä ä-lyt-tö-män hyviä! Voissa rapeaksi paistettuja...ai jai! Jukka söi taannoin Lontoon Arbutuksessa mahalaukkua (trippaa) kahdella tavalla valmistettuna ja se oli yltiöhyvää. Otan mieluusti koska vaan uudestaan jos jossain listalla tulee.

Blog Widget by LinkWithin