lauantai 23. elokuuta 2014

Pakko antaa periksi


Tänä vuonna kesän loppuminen on ollut jostain syystä erityisen tuskallista. En millään olisi halunnut päästää irti leppoisista, helteisistä päivistä ja lempeän lämpimistä illoista. Kuitenkin tänään sienimetsässä se viimeistään iski - kyllä nyt on syksy eikä kesään enää ole paluuta. Tänä vuonna. 
Nyt on sitten nautittava tästä sateisesta, mutta omalla tavallaan energiaa tuovasta vuodenajasta. Mentävä metsään sienien perässä ja käperryttävä kirjan kanssa nojatuolinurkkaukseen. 
Menetimme viime vuonna ihan huipun sienimetsämme hakkuiden vuoksi. Sieltä nousi pieneltä alueelta suppilovahveroa, kantarellia, tatteja, orakkaita ja lampaankääpiä. Nyt etsinnässä on uusi hyvä paikka. Tämänpäiväinen piipahdus antoi jo toivoa moisesta. Löysimme aivan priimoja herkkutatteja ja muutamia kantarelleja. Huomenna taidetaan mennä katselemaan lisää, jos sateiden väliin osutaan. 
 Sienikautemme alkoi monivuotiseen tapaamme herkkutatticarpacciolla. Sitä syötiin illallisen alkupalana.
Pääruuaksi haarukoimme tuntikaupalla uunissa muhinutta luomunaudan niskaa ja saman elikon sydäntä. Jukka keitteli haudutuslientä kokoon saaden aikaan tosi makoisan kastikkeen. Sateen, kasvavan kylmyyden, sandaalittomuuden ja kynttilöiden polttamisen lisäksi pitkään haudutetut liharuuat ovat juurikin vahva syksyn merkki. 

 
Venetolainen Masi Campofiorin toimi suuhumme oikein hyvin muhitettujen lihojen kanssa. Etenkin tiivissyinen sydän maistui tämän punaviinin kanssa oivallisesti!
Lihojen lisäksi lautaselta löytyi peruna-palsternakkapyrettä, jonka Jukka paineli lävikön läpi erityisen hienorakenteiseksi. Perunaa pyreessä oli 800 grammaa ja palsternakkaa 400 grammaa. Suhde osui hyvin kohdalleen niin että palsternakka maistui sopivan hienostuneesti. 
Jälkiruuaksi me aikuiset nautimme Vin Santoa ja cantuccinin. Tai neljä. Lapset lusikoivat jäätelöä. 

10 kommenttia:

Rommirusina kirjoitti...

Mahtavia tatteja! Itse en ole tänä vuonna vielä herkkutatteihin törmännyt mutta yritys on kyllä kova, ehkäpä huomenna onnistaa...

Jael kirjoitti...

Onpa komeat tatit! Tuota sienien keruuta vähän käipailen täällä...

Tuplaespresso kirjoitti...

Ehkä noin komeat tatit hiukan lievittävät kesän loppumisen tuskaa?:)
Hakkuiden jäljiltä hyvä sienimetsä on piloilla vähintään seuraavat kymmenen vuotta. Paljon pidempäänkin, jos kaikki oksat jätetään sinne lahoamaan. Onnea vaan uuden sienipaikan löytämiseen.

Nanna kirjoitti...

Todellakin todella komeita tatteja.

ssiiri kirjoitti...

Mahtavia tatteja! Herkkutatticarpaccio kuullostaa ihanalta.

mbkarhu1 kirjoitti...

Kylläpä kirjoitit kesän loppumisesta ihan kuin minäkin sen koen. Pitkä hellekausi, johon totutaan - ja yhtäkkiä on syksy. Kaikkea kivaa tulossa, mutta se äkkiloppu... Lopullinen loppu. Tältä vuodelta. Taas meni kesä.

Komeita tatteja! Pitää mennä itsekin tsekkaamaan, männäviikolla ei vielä ollut. Kyllä tämä tästä. Sienimetsä tekee hyvää!

Anna kirjoitti...

Nyt iski kateus, niin hyvältä näyttää! Meidänkin sienimetsät lanattiin tasaiseksi. Sääli, nimittäin meidänkin sienipaikalta löytyi monena vuonna peräkkäin hyvin kantarelleja, orakkaita, lampaankääpiä ja mustatorvisieniä. Suppilovahveroitakin ihan kohtuullisesti.

Tässä ollaan jo puhuttu auton hankkimisesta (ihan oikeasti!!) että pääsisi täältä Helsingin kantakaupungista etsimään uusia sienipaikkoja ympäryskunnista. Niin paljon tämä menetys ahdistaa. Edellinen paikka oli vieläpä Helsingin sisäisen liikenteen avulla tavoitettavissa, joten se oli kyllä kaikin puolin täydellinen. :)

Parin viikon päästä Keski-Suomeen. Toivottavasti siellä on silloin sieniä, etten ihan jää tänä vuonna ilman.

Merituuli kirjoitti...

Juu, kyllä nämä sienet ja niistä tehdyt herkut hiukan lievittävät kesäkaipuuta. Ja turha haikailla sellaisen perään mikä meni jo. Nyt nautitaan tästä!

Hyvä sienipaikka on kyllä kullan arvoinen asia. Tänään käytiin katsastamassa toisia paikkoja, mutta olivat aika kehnoja - ainakin siihen edelliseeen verrattuna. Jatketaan etsintää!

ulla kirjoitti...

Voi kuinka hienoja tatteja! Kateeksi käy. Itse ei ole päässyt vielä ollenkaan sienimetsään...

Merituuli kirjoitti...

ulla sinne mettään vaan!

Blog Widget by LinkWithin