Treffipaikkana ravintola Ragu

   

Treffeillä voi käydä myös oman aviomiehensä kanssa. Tai paremminkin pitää. Treffipaikkana voi olla vaikka kotisauna, piknik-viltti tai sitten ravintola. Meillä se oli viimeksimainittu. Olipa myös lajissaan todella hyvä!

Treffiravintolamme oli keväällä avattu italialais-scandinaavinen Ragu Helsingissä. Kävin poimimassa mieheni kyytiin hänen työpaikkansa edestä. Huomasin heti, että mies oli pukeutunut juuri siihen paitaan mikä hyrisytti minua eniten. Ei huono alku ollenkaan (avio)treffeille. 

Ragussa meidät otettiin lämpimästi vastaan. Alkuun hörpimme punahehkuiset coctailit, joka olikin virkistävä juttu sen ainaisen kuohuvalasillisen sijaan - jossa sinänsä ei ole mitään vikaa. 

Saimme maistuvien coctailien jälkeen eteemme erilaisia leipiä monenlaisilla päällisillä. Lempiyhdistelmäkseni nousivat parmesaanimuffinssit paahdetulla voilla. Jukka taisi tykätä eniten vuohenjuustolevitteestä pellavasiemenleivällä. Juureen leivottu mallasleipä oli yllättävän hieno yhdistelmä tomaattisen tapenaden kanssa. 

Tarjoilijan ehdotuksesta päätimme luottaa ruoka- ja viinivalinnoissa ammattilaisiin. Näin saimme menu ludarin, jossa korostuu iloksemme sesonkisuus.

Alkuun eteemme nostettiin kotimaista luomunaudan carpacciota, jota mielenkiintoistivat suolaheinämajoneesi, briossipalat ja pöydässä annoksen ylle lusikoitu luuydinkastike. Juuri oikeanmoinen suolaisuus ja ihanat suutuntumat saivat hidastamaan tämän annoksen haarukointia pitkittymisen toivossa. 

Seuraavana ruokana meille tarjottiin väriloistokkaan kaunis kurpitsakeitto, jossa oli mukavasti mausteisuutta. Possuterriini oli oivallinen kumppani keitolle. Viinivalintana ollut toscanalainen viognier Fontarca osui erityisen hyvin makuumme. 

Illan suomalaisin annos oli ehdottomasti "väliruokana" tarjottu muikku mummon kurkuilla. Matkassa mukana oli myös mascarponella oivallisesti pehmitetty sitruunainen perunapyre. Tämä lautanen oli kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan ihana! Raikkaana juomaparina toimi piemontelainen riesling Herzu.

 

  

Kattauskutkuttava, polentapediltä tarjottu karitsaragu oli kutkuttava myös maultaan. Ragu oli upean pehmeää ja hienosti maustettu. Karitsan oma maku pääsi hyvin esille, mutta mausteet toivat kokonaisuuteen myös raikkautta ja omintakeisuutta. Viininä Blumeri Venetzian Giuliasta.

Tässä vaiheessa alkoivat mahamme olla jo aika pinkarallaan, mutta kyllähän (muutama) jälkiruoka vielä menee...

Ensimmäinen jälkiruoka oli kaunis kuin mikä! Omenakiehkuroita reunustivat marengit ja sitruunacremua. Ihanaa raikkautta, varsinkin kun parina tarjottiin Moscato d'Astia. 

Iltamme päätti tuhdin maukkaasti suklainen ja vadelmainen annos, jonka asettelu oli hurjan nätti. Oivana viinivalintana Recioto Della Valpolicella.  

Ragussa toimi kaikki hurjan hienosti. Annokset olivat kauniita ja maistuvia. Tarjoilu oli ystävällistä ja oikea-aikaista. Pidimme ravintolan sisustuksesta erilaisine pöytäryhmineen. Istuimme itse katetulla terassilla, joka oli valoisuutensa vuoksi todella kaunis. Lämmitetyt terassipaikat olisivat varmaan hurjan romanttisia talvella, kun suuret lumihiutaleet leijailevat taivaalta. Suosittelemme Ragua lämpimästi treffeihin ja muunlaiseenkiin illallistamiseen!

Joku muukin on taitanut paikasta tykätä, sillä Ragu on juuri nyt TripAdvisorissa ensimmäisellä sijalla Helsinkiläisissä ravintoloissa. 

***

Yhteistyössä ravintola Ragu