sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Lasten yhteissynttärit Mikä-mikä-maassa

Lastemme syntymäpäiviä juhlittiin tänä vuonna yhteisillä pirskeillä viime vuoden tapaan. Paikalle kutsuttiin pääosin läheisiä sukulaisia, mutta myös muutama rakas ystäväperhe. Lahjoineen ja onnentoivotuksineen lapsiamme ilahdutti lopulta melkein 30 vierasta, joten hulinaa kodissamme riitti. Ihanaa!

Teemaksi synttäreille päätyi koko perheen yhteistuumauksella Peter Pan kumppaneineen. Teema on helppo, sillä sadusta löytyy hurjia ja herkkiä elementtejä yhdessä ja erikseen; merirosvoja, keijuja, intiaaneja, merenneitoja... Yllä nähtävän kutsun Jukka muokkasi netistä löytyneestä kuvasta lisäämällä Peter Panin ja Leenan kasvojen tilalle lapsiemme naamat. Tarjoiluja piti pohtia enemmän satuun sopivaksi, mutta arki vei ajan ja voimat. Lopulta päädyimme seuraavanlaiseen "menuun", helpon ajoituksen ja maistuvien makujen vuoksi.
Tervetulotoivotukseksi väsäsimme vuohenjuustoleipäset viherpippurimarinoidulla raparperilla. Hienostuneesta ideasta kiitos Nellelle, raparpereista naapureille!
Olemme kokeneet ruuan tarjoamisen helpommaksi kuin suolaisten leipomisen, kun paikalle kokoontuu enemmän sakkia. Niinpä ennen sokerihumalaa tarjoiltiin ruokaa.

Jukka halusi ehdottomasti grillata. Ritilälle päätyi Luomupossun kasleria, Somerolaista kokolihanakkia ja Vatajan kokolihalenkkimakkaraa.

Lisäkkeeksi tarjosimme viime viikonlopulla herkuksi todettuja minttuisia punasipuleita ja vuohenjuustolla ryyditettyä porkkanasalaattia. Myös viime kesältä tuttua omenaista pekonisalaattia katettiin pöytään.

Juomana oli mamman ja mummon itsekeittelemiä mehuja sekä vettä, jota oli maustettu kuusenkerkillä ja limellä - yhdistelmä oli onnistuneen raikas.
Ainoastaan synttärikakussa näkyi loppujen lopuksi synttärien teema. Kääretorttulevystä kasattu, kermavaahdolla kuorrutettu kakku esittää Mikä-mikä-maata (jos se jollekin ei aukea). Siniseksi värjätyt, omena- tai vadelmamarmelaadilla täytetyt Aleksanterinleivokset esittävät vettä saaren ympärillä. Taustalle poitsumme maalasi aurinkoisen sinitaivaan.

Mainittujen lisäksi makeana tarjottiin kaupan pipareita ja karkkeja.

Juhlat olivat makuumme oikein onnistuneet: paljon naurua, lasten iloa ja rakkaita ihmisiä.


(Ohjeita tulee tuttuun tyyliin taas blogiimme, vaikka jo linkitimmekin Siskot kokkaa-blogiin.)

6 kommenttia:

  1. Tosi kiva, että sait nyt punasipulit onnistumaan noin kauniin värisinä, se Marja lidforsin kirja, mistä se respti alunperin tulee on kyllä ihan mainio. :) Ja olla hyvä vaan raparperi-ideasta. :)

    VastaaPoista
  2. Nelle: Punasipulit menivät meillä aavistuksen yli, siis hieman liian pehmeiksi. Olivat kuitenkin oikein maistuvia ja kuten sanoit, kauniin värisiä.

    Raparperileipäsissä on maistuvaa kevättä :).

    VastaaPoista
  3. Mjam, sekä punasipulit että porkkanasalaatti menivät heti testauslistalle. Ihanan kesäisiä ruokia!

    VastaaPoista
  4. Mulla tulikin Jytis jotenkin sut heti mieleen tosta porkkanasalaatista - en yhtään tiedä kyllä miksi. Oiskohan se se kasvisten uunissa paahtaminen...? Nellellähän oli siinä myös serranoa (ja se versio oli kieltämättä parempi), mutta tämä meikäläisten riisuttu malli istuu kyllä paremmin sinun ruokavalioosi.

    Muista olla punasipulien kanssa tarkkana ja kiehuttaa ihan vain hetken!

    VastaaPoista
  5. Heh, mä olen kieltämättä kova paahtamaan! Voisin serranon sijaan esim lisätä lopuksi suolattuja pähkinöitä, vois olla aika mahtava. Mutta tuo riisuttu versiokin saa mut jo nälkäiseksi :)
    Ja jesh, kiitos punasipulivinksusta!

    VastaaPoista
  6. suolatut pähkinät menisivät varmaan komiasti!

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin