perjantai 7. toukokuuta 2010

Parsa

Parsa pomppii silmille nyt joka kulman takaa. Eikä syyttä, onhan parsa sesongin herkku.

Vaikka kaikenmoista, tosi hyvääkin on kokeiltu, on parsa silti meidän makuumme parasta näin:

Kuori vihreä parsa jos siltä tuntuu ja katkaise puiseva pää.
Ihaile käpymäisten nuppujen kauneutta.
Höyrytä tai keitä vain pari minuuttia.
Monesti kaksi tai kolme minuuttia on juuri passeli
kun halutaan saada rapsakankypsä lopputulos.
Laita lautaselle.
Vuole ylle muutama pieni voinokare,
jotka ihanasti sulavat parsan ylle.
Ripsi vielä suolakukkia.
Nauti.

14 kommenttia:

  1. mä en jotenkin ymmärrä parsan päälle.. ostan sitä kerran vuodessa testatakseni mistä hype tulee ja aina se maistuu musta vaan kummalliselle.

    VastaaPoista
  2. ei se Jukallekaan ole niin herkkua kuin mulle. mä kyllä rakastan sitä! varsinkin nuppujen makua ja suutuntumaa.

    oletko koittanut näin simppelisti?

    VastaaPoista
  3. Tuossa kuvassa on kyllä täysi kevät, ihana <3 Niin, parsakausihan se on tosiaan jälleen. Pitääpä yrittää saada hra Patalintu taas sen "yhden kerran keväässä" innostumaan ;)

    VastaaPoista
  4. Tuore parsa on kyllä tosi hyvää.Sesonki täälläkin juuri parhaimmillaan.Tykkään grillipannulla pikaisesti kypsytetystä parsasta.

    VastaaPoista
  5. Olen Aleksin kanssa pitkälti samoilla linjoilla. Kaunis kuva!Mistä muuten nuo varjot kuvassa tulevat? Sälekaihtimesta?

    VastaaPoista
  6. Kaunis kuva! Ja parsa on meidänkin herkkua, jopa Pojan.

    VastaaPoista
  7. Rva Patalintu: ai teillä on tuollainen propleema :)

    Yaelian: on sekin hyvää. tämä on vain parasta! (tällä hetkellä. mieli on muuttuvainen).

    CJ: ohhoh! onko tämä joku miehiä ja naisia jakava juttu? (aika laiha otanta kyllä tuohon lopputulemaan :)
    sälekaihtimista juu. ja ihan tarkoituksella.

    Ketturouva: no tähän toppas tuo miehet/naiset jako :).

    sanavahvistuksena muree

    VastaaPoista
  8. Oman maan parsat ne vasta herkkua onkin - etenkin, kun on kasvattanut (ja odottanut) niitä ensin neljä vuotta ;) Ei mutta oikeesti, ne on vaan niin makeita. Eikä yhtään puisevia.

    VastaaPoista
  9. pinea: uskon! siellä sinulla ei taida olla kasvatusmahdollisuutta? taisit jättää jollekin hienon kasvimaan lähteissäsi?

    millaisia itsekasvatetut olivat muuten löytämiisi villeihin verrattuna?

    VastaaPoista
  10. Merituuli, oma palstani meni suurremonttiin, joten tyhjennettävä se oli oltava joka tapauksessa. Parsat sai rakas ystävä, joten hukkaan ei mennyt neljän vuoden kasvatus! Ja mielenkiintoistahan se oli, ja ekat maistiaiset enemmän kuin palkitsevat.

    Nuo itse kasvattamani parsat olivat kapoisia kuin villiparsat, mutta makeampia ja mehukkaampia. Villiparsassa on sellainen villin kasvin maku, hieno kitkeryys yhdistyy makeuteen. Parasta siinäkin on se luonnossa oleminen, löytämisen ilo ja palkinto kotona, kun pilkkoo parsat munakkaaseen.

    Mutta kasvatetusta parsasta vielä sen verran, että jos on mahdollisuus sitä laittaa, suosittelen lämpimästi. Satoa saa pitkälle kesään, vähitellen. Ja jos ostaa valmiin taimen, pääsee herkuttelemaan nopeammin.

    VastaaPoista
  11. pinea: googlettamalla varmaan selviäis mutta mennään nyt helpoimman kautta...mistä parsantaimia vois ostaa? onko sun kasvimaalta keittiööön blogissa ohjeistusta parsojen kasvatukseen? meillä on ihan tavallinen paritalon piha, mutta voishan sitä kokeilla...(tai sitten pistäis vaan ronskista äidin pihaan :)

    VastaaPoista
  12. Merituuli, aloitin parsojen kasvatuksen ennen blogeja, joten siitä ei varmaan montaa merkintää ole. Mutta ihan samalla tavalla mennään kuin muutenkin, kasvu vaan on hidasta. Parsa tekee tosi isot juuret, eikä sitä pitäisi siirtää niin usein kuin itse tein... Taimia saa ainakin taimimyyjäisistä, luulen. Ystäväni osti muistaakseni Hyötykasviyhdistyksen myyjäisistä, ne on joskus keväällä. Muistaakseni samana kesänä sai jo ekat parsat. Mulla parsat ovat kasvaneet sekä savimaassa että höttömaassa (turpeisessa), ja täällä se kasvaa kuivassa maassa, eli ei ole niin kranttu paikan suhteen. Toisella ystävällä niitä kasvoi siirtolapuutarhassa omenapuitten alla, heinikosta nousi sieltä täältä parsannuppuja!

    VastaaPoista
  13. Merituuli, me laitettiin viime kesänä parsat landelle kasvamaan. Juurakot ostettiin Annalan puutarhamyyjäisistä, olisiko olleet juurikin hyötykasviyhdistyksen järjestämät. Saatiin jotain maatiasilajia hankittua vieläpä.

    Parsoille tehtiin oma penkki, sellaista vähän kohoavaa mallia. Juurakot leviteltiin ja peiteltiin, lannoitettiin ja kasteltiin. Kyllä sieltä viime kesänä jo jotain vihreää pukkasi, mutta annoimme kasvaa ja juurakon kerätä voimia. Tänä keväänä en ole vielä yhtään vihreää sieltä bongannut, vähän jännittää...

    Loistava puutarhakauppa, jossa oli myös parsantaimia on Kätilöopiston lähellä, joku Sofianlehdon puutarhakauppa tms. Upea valikoima myös kaikenlaisia perennoja, pioneja ja kärhöjä!

    Huh, tulipa pitkä vuodatus. :)

    Ai niin, ja minä aion pistää meidän rivarin pihaan yrttine lisäksi maa-artisokkaa ja pinaatintaimia! Kasvavat varmasti.

    VastaaPoista
  14. kiitoksia Tusla ja pinea kommenteista. miten musta jotenkin tuntuu että on "pakko" hakea taimia! oishan se aika makoisaa poimia oman pihan parsoja!

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin