sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Trendikäs pieni suuri kaali

Ruokamaailmastakin bloggaavan mediayrittäjä Kalle Kirstilän "Pieni suuri kaali" oli yllättäen kirja, joka sai minut hirmu hyvälle tuulelle. Kirjan idea, kaalin profiilin nostaminen ja monikäyttöisyyden korostaminen on jo hyvä lähtökohta kaalifanille, mutta sisällössäkin on paljon hyväntuulisuutta. Esimerkiksi hapankaalipiirakan esittelyssä todettiin sen toimivan "---vanhanajan illanistujais-ruokana tai saunan jälkeisen huikopalana---kylkiäisinä tuima sinappi, kylmä olut ja - mikä ettei - huurteinen vodkasnapsi. Maistuu tämä lapsillekin, juomasuosituksena perinteinen jaffa, kylpytakki päällä kotona tai mökin kuistilla nautittuna."
Kirja on jaettu selkeisiin osiin: Aluksi esitellään kaalilajit ja kerrotaan niiden viljelystä. Kaaliruokien juomasuosituksista on kirjoitettu aukeaman verran ja toinen mokoma kaalille sopivista mausteista. Maustamiseen suositellaan mm. kaalille tuttua meiramia, mutta myös esimerkiksi kanelia ja inkivääriä. Listasta uupuu mielestäni erinomainen kaalimauste lipstikka. Esittelyosuutta seuraa yli 80 reseptiä, joista löytyy kaikenmoisia ohjeistuksia kotoisesta kaalilaatikosta ja liha-kaalikeitosta fine dining-kelpoisiin annoksiin. Fiinimmistä esillepanoista voisi mainita esimerkkinä vaikkapa "paahdettua kampasimpukkaa ja vanilja-kukkakaalikermaa" sekä "possunposkia ja savoijinkaalia". Yksi villiyrttejä sisältäväkin resepti löytyy. Kirjan kokkina on toiminut Petteri Luoto.

Kaalikirjassa kerrotaan myös hauskasti asioita reseptien kehittelyvaiheesta. Esimerkiksi Lidströmin kaalikääryleitä oli testattu punakaalilla, mutta lopputulema oli ollut "hiilen värinen" eikä makuakaan kummoisemmaksi kuvattu.

Pieni suuri kaali-kirja innosti ja hymyilytti minua hyvin monella tavalla. Se sai minut ottamaan tarkemmin selvää  1920-luvun yhteiskeittiöistä, tutustumaan hapankaaliin ja odottamaan varhaiskaalia melkein yhtä paljon kuin mansikoita. 

Viinisuosituksia kahteentoista kaaliruokaan antanut Vuoden nuori sommelier Arttu Sademaa toteaa osuvasti kaalin trendikkyydestä: "Vallalla on nyt bistrobuumi, eikä mikään ole bistrompaa kuin kaali."

Kirjan lopussa kiitoksien jälkeen kirjan tekijät suosittelevat paitsi turkulaisia herkkuapajia, myös Hank Williamsin koko tuotantoa. Minä suosittelisin aloittamaan loistobiisistä "Alone and forsaken". Samalla voi lukea "Pieni suuri kaali"-kirjaa, joka tulee olemaan meillä varmasti kovassa käytössä.
Me käytimme hapankaalipiirakassa Aito.-kaupan myymää luomuhapankaalia.

Ensimmäinen kokeilemamme resepti, hapankaalipiirakka, maistui illanhämyssä oikein hyvin aikuisille. Reseptissä pientä haastavuutta teki se, että hapankaalia kehotettiin laittamaan "rasia" ja lehtitaikinaa "paketti". Jälkimmäisen kohdalla koko lie aika selvä, mutta kaalin kohdalla ei laisinkaan, ainakaan meille. Tosin eivät nuo määrät tällaisessa ruuanlaitossa tarkkoja olekaan. Jukka tykkäsi kovasti suositellusta sinappilisästä piirakan yllä. Resepti alla hieman muunneltuna määrien osalta. 
                                                                                                                                    

LIHAISA HAPANKAALIPIIRAKKA
kahdeksalle

700 g lehti- tai voitaikinaa isoina levyinä
2 rkl voisulaa piirakan voiteluun

TÄYTE:
250 g paistijauhelihaa (meillä kyyttöä)
200 g suppilovahveroita TAI 2 dl kuivattuja suppilovahveroita noin ½ tuntia vedessä liotettuina
480 g hapankaalia
1 purkki (120g) smetanaa
1 porkkana
1 sipuli
suolaa ja mustapippuria
voita paistamiseen

Ota taikina sulamaan. Laita hapankaali valumaan lävikköön.

Valmista täyte: Paista jauheliha ja sienet pannussa nokareessa voita. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää lihan ja sienten joukkoon valutettu hapankaali, hienonnettu sipuli ja raastettu porkkana. Paista vielä hetki kevyesti sekoittaen.

Voitele suorakulmainen uunivuoka. Kaulitse sulatetut levyt sopivan kokoisiksi ja levitä vuokaan. Laita täyte pohjan päälle ja nosta toinen taikinalevy kanneksi. Pistele haarukalla ja voitele voisulalla.

Paista piirakkaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia eli kunnes on saanut kauniin värin.

*

Pieni suuri kaali-kirja saatiin arvostelukappaleena kustantajalta.

5 kommenttia:

  1. miksen ole tehnyt kaalipiirakkaa pitkään aikaan.. se on niin hyvää, vaikka huomenna kun ois kaalikin kaapissa.

    mullekin piti tuo kirja tulla mutta ei ole näkynyt..

    VastaaPoista
  2. Kuulostaapa ihanalta kirjalta tälläiselle kaalifanille;D Kaalipiirakka on kyllä mielettömän hyvää,tosin minulle lihattomana.
    Olisko mitenkään mahdollista peruttaa tuo sananvahvistus?Tämä uusi bloggerin systeemi on kamala ja tätäkin kommenttia varten olen jo 2 kertaa yrittänyt lähettää tätä kommenttia,kolmas kerta edessä...

    VastaaPoista
  3. Kaali on pop. Minun Armastukseni laulaisi halleluujaa ja huutaisi hoosiannaa silkasta ilosta, jos tätä tekisin. Ehkä tämä olisi hyvä tapa myös minun oppia rakastamaan hapankaalta :) Pitääpä korvamerkitä resepti.

    VastaaPoista
  4. Joskus muinaisuudessa olen leipaissut Kulinaarimurulan ohjeella hapankaalipiirasta, joka oli ihan mahtavaa myös: http://soppakellari.blogspot.com/2008/03/hapankaalipiiras.html

    Kaalit on POP! :)

    VastaaPoista
  5. aleksi ei kun leipomaan. Emme mekään saaneet kirjaa sitä kautta mistä sinä nyt puhut :).

    Yaelian: Uskon että tämäkin piirakka toimisi oikein hyvin ilman lihaakin. Voisi laittaa vaikka sieniä enemmän.

    Kommenttivarmennukseen en osaa oikein sanoa mitään. Pelkään, että jos sen ottaa pois, kasvaa roskapostin määrä. Ja toisaalta, en edes tiedä miten sen poistaisi :).

    Kotiharmi: Joskus kannattaa Armastuksien vuoksi ottaa riskejä - voip vaikka yllättyä positiivisesti :)!

    Tusla herkulta näytti tuokin piirakka! POP POP :)

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin