Ravintola Timjami ja Pappilanpuisto, ihana pala Loppia

Lopelle ajoi meiltä Nummelasta vain 40 minuuttia, eli suurinpiirtein saman verran kuin Helsingin keskustaan. Parkkeerasimme ilman ongelmia ja korttelinkiertoa ilmaiseksi ravintolan pihaan. Olimme tehneet varauksen sunnuntaibrunssille ravintola Timjamiin viidelle, sillä olihan meillä mukanamme yökyläläinen Jaana. 

Brunssin sisältöä ei kummemmin Timjamin nettisivuilla avata, mutta kukaan tuskin pettyy tähän kattaukseen. Se sisälsi kolmea erilaista silliä, lohta, pehmeää luomumozzarellaa, ceasar-salaattia, kaprispitoista perunasalaattia, kanasalaattia ja vaikka mitä muuta! Lämpimänä kupujen alta löytyi keitettyjä perunoita, perunapaistosta ja lastemme suosikkeja jauhelihapihvejä. 

Jukka otti ruualle valkoviiniä, joka oli kuulemma ollut talon viininä ravintola El Bullissa. Pidimme viinin raikkaudesta. Me naiset joimme sopivasti viilennettyä kuohuvaista roseeta ja lapset liruttivat innoissaan itse mehua hanasta.

Ravintolassa tehdään omaa leipää, josta tumma on kovasti makuumme.

Esillepano oli selkeä ja nätti. 

Ravintolassa käytetään mahdollisuuksien mukaan lähi- ja luomuruokaa, jopa omasta puutarhasta ja viereiseltä luomutilalta. Timjamin nettisivuilla todetaan kuitenkin rehellisesti, että raaka-aineita tulee myös maailman ääristä. 

Tarjoilija vinkkasi meille, että jälkiruokapöydästä löytyvä italialainen taleggio-juusto tulee nauttia varsisellerin ja hunajan kanssa. Kokonaisuus olikin oikein toimiva yhdistelmä, suosittelemme!

Syötävillä kukkasilla elegantisti koristeltu porkkanakakku oli sopivan mehevää eikä ylipähkinöitetty. Kuorrute oli passelin paksua ja pehmeää. Kakku toimi hienosti mielenkiintoisen jälkiruokaviinin,  Ceretton Vignaioli di santo Stefano Moscato d'Astin kanssa. Kevyt kuplivaisuus ja persikkainen makeus jäivät viinistä päällimmäisenä mieleen. Poikamme ihastui Timjamin kuivakkakkuun ja söi sitä useamman siivun. Jälkiruokapöydästä löytyi näiden mainittujen lisäksi myös erisorttisia pikkuleipiä.

   

Timjami oli kokonaisuudessan maistuva setti. Tarjoilu oli ystävällistä ja asiakasta kunnioittavaa.  Me kaikki löysimme paljon maistuvaa syötävää ja saimme vatsamme ihan pinkaralleen. Vain kanasalaatin lössääntyneet leipäpalat saivat kummeksuntaa osakseen. Loppulasku ei päätä huimannut, sillä lapsemme söivät puoleen hintaan. Ja taatusti koko rahan edestä!

Ravintola Timjami on saanut kehuja myös Kiehuu. fi-sivustolla. 

Samalla tiellä Timjamin kanssa, aivan liki, on luomutila Pappilanpuisto. Sieltä hamstrasimme mukaamme puodin tuotteita, luomukananmunia, tilan luomukasviksia ja kyyttöä. Olin etukäteen tilannut kyytön bavettea eli kämmenpaistia ja hännän. Viimeksimainittuja otimmekin kolme, sillä hinnat luomukyytön lihalle olivat erittäin maltillisia. 

Vierailulla pääsimme kurkkaaman myös lampolaan, jossa mansikkavarkaissa käyneet Ahvenanmaanlampaat olivat arestissa.

Pihapiirissä opimme myös, että kukon kiekuminen näyttää juurikin siltä millaiseksi se sarjakuvissa piirretään. 

Päivästä muodostui siis lopulta koko sakkia ilahduttanut ruokaretki.