Vappuvapaa houkutteli lähtemään jonnekin ja pienen pähkäilyn päätteeksi kohteeksi valikoitui Viro. Onhan se lähellä, kiinnostava ja edullinen. Päätimme ottaa mukaan myös auton ja suunnata muuallekin kuin Tallinnaan. Se oli loistopäätös!
Lyhyen laivamatkan jälkeen suhautimme Telliskiven alueelle, joka osoittautui kovasti kiinnostavaksi paikaksi. Erilaisia ravintoloita oli paljon ja tunnelma todella rento. Telliskiven alueelle oli helppo saada auto parkkiin. Paitsi ravintoloita, alueella on myös pieniä kauppoja, joista voi ostaa vaikkapa eestiläistä designia. Telliskiven huudeille olisi aika hauska mennä kaveriporukalla syömään ja juomaan vaikka koko päiväksi kiertäen eri paikkoja.
Lounaalle suuntasimme suunnitellusti kovasti kehuttuun F-hoone raflaan. Ruoka oli täällä hyvää ja paikka rosoisuudessaan viihtyisä, mutta ruokien saamisessa kesti tunti. Se on tosi pitkä aika nälkäisille. Tarjoilija huomasi ärsyyntymisemme ja paikkasi hommaa puolittamalla laskun.
Telliskiven jälkeen suuntasimme Paideen, josta mieleen jäivät lähinnä lasten makeat naurut Veski-kadunnimelle.
Syy miksi suuntasimme keskelle Viroa löytyy Paiden kupeesta, aivan E263 tien vierestä. Syy oli ihana kartanoon perustettu ravintola põhjaka, josta ehdinkin turisemaan jo edellisessä postauksessa. Paikan tunnelma ja maukas, yksinkertainen ruoka tekivät meihin todella vaikutuksen.
Yöksi kallistimme päämme Eiveren kartanon tyynyille. Tämä paikka oli noin 10 minuutin ajomatkan päässä põhjakasta. Tunnelmallisessa kartanossa oli upeat tapetit, hyvät sängyt ja ehkä parasta kaurapuuroa ikinä, kuulemma.
Hitaan aamun jälkeen lauantaina ajoimme takaisin Tallinnaan. Koska sade ei näyttänyt taukoamisen merkkejä, päätimme nyt katsastaa monien kehuman Lennusadamin eli merimuseon. Upeassa vesitasohallissa sijaitseva museo oli todella kiinnostava koko perheelle. Lapset saivat koskettaa, kokeilla ja tutkia monia asioita.
Pienelle huikopalalle oli pakko suunnata museon päälle. Sellainen löytyi Kivi, Paber, Käärid ravintolasta Telliskivestä. Ruoka oli täällä perushyvää. Guacamole-risotto oli niin hykerryttävä idea että pakkohan sitä oli maistaa.
Yöksi majoituimme Viru-hotelliin, jonka ala-aula ei viiden aikaan iltapäivästäkään ollut ihan lasten paikka kännisten suhareiden vuoksi. Vähänpä siinä kuitenkaan aikaa täytyi viettää. Lapset arvioivat hotellihuoneemme olleen paras moinen ikinä kerrossängyn ja maisemien vuoksi. Aamupala paikassa oli niin perus kuin olla ja voi.
Lauantain illalliselle olin ladannut valtavasti odotuksia. Kehuin lapsillekin meidän suuntaavan Viron parhaaksi rankattuun ravintolaan. Toisin kuitenkin kävi. Olin ilmeisesti - ei tässä muutakaan vaihtoehtoa ole - tehnyt vahingossa varauksen väärään osaan Noaa. Paikassa on meinaten rennompi Ravintola Noa ja tasting menuja tarjoava Keittiömestarin sali. Jälkimmäiseen oli hinku, mutta ensimmäiseen päädyimme. Pettymys purkaantui minulla ihan itkuna, mikä on suht noloa ja hemmotellun kakaran käytösmäistä. Vaikka tiedostin tämän itkun hetkellä, en voinut itselleni mitään.
Ravintola Noa meni minulla harmituksen vuoksi osittain hiukan ohi. Ruoka oli kuitenkin todella hyvää ja maisemat merelle isoista ikkunoista upeita.
Sunnuntaina meillä oli vielä täystohinapäivä, sillä laivamme lähti takaisin vasta illalla. Auringon paistaessa mukavasti suuntasimme jo aiemmin kiinnostavaksi todettuun Nõmmen seikkailupuistoon.Siellä me kiipesimme ja tasapainoilimme reilun kaksi tuntia puiden väleihin tehdyillä radoilla. Kokemus oli ihan valtavan hieno ja tunteita herättävä. Täällä sekä itkettiin jännityksestä että nauraa räkätettiin hassuille sattumuksille!
Ihan seikkailupuiston lähellä oli myös frisbeegolfrata, jota emme kylläkään hyödyntäneet.
Kolm Sibulat toimi ruokapaikkanamme sunnuntaina ja hyvin toimikin. Ruoka oli todella maukasta ja tarjoilu erittäin ystävällistä. Erityisesti alkuun tuotu siemeninen leipä hurmasi meidät aikuiset.
Ruuan päälle lapset kävivät temppuilemass vielä parkour-puistossa aivan vanhan kaupungin tuntumassa. Siitä oli sitten hyvä suunnata värikkääseen Tallink Siljan paattiin ja sanoa näkemiin Virolle. Nälkä nähdä, kokea ja maistaa enemmän Viroa tuntuu kasvavan reissu reissulta! Olisiko vinkkejä minne suunnata seuraavalla keikauksella Tallinnassa tai Virossa?
Kirjoitamme ravintoloista, Nõmmen seikkailupuistosta ja Eiveren kartanosta hiukan enemmänkin omissa postauksissaan ja linkitämme sitten tänne. Onko toiveita mistä aloitetaan?
Täältä löytyvät aiemmat Tallinna-juttumme:
Tallinnan herkkuja lasten kanssa, Stroomin ranta
Tallinnassa lasten kanssa: ravintola Elevant ja museo MiiaMillaManda sekä Neh
Lauran tähti-blogista löytyy paljon vinkkejä Tallinnaan matkaajalle.
Myös Viron 50 parasta ravintolaa listasta saattaa olla apua ruoan perässä matkustaville.
***
Laivamatkan meille tarjosi Tallink Silja Oy -kiitos!
Tellikivi ja Kalamaja (vai onko ne sittenkin yksi ja sama?) on meilläkin kyllä seuraavan etelänreissun kohteena.
VastaaPoistaJa hei, ymmärrän tuon itkun TÄYSIN :-)
Kalamaja jää Telliskiven ja meren väliin. Kalamaja on junaradan toisella puolella. Mutta ihan likikkäin.
VastaaPoistaTäytyy vissiin tehdä uusi yritys Noaan. Kiitos ymmärryksestä.
Yritin jo eilen tuoreeltaan kommentoida puhelimella, muttei siitä näköjään tullut mitään. Minä koin eilen postauksesi luettuani kylmän henkäyksen, että kumpaankos minä sen NOA-varaukseni tein, mutta onneksi Keittiömestarin puolelle😅 jotenkin ne ravintolan sivut olivat sellaiset, että erehtymisen mahdollisuus oli vähän liian suuri. Illalla sitten sinne! Eilinen Leib oli todella miellyttävä kokemus, sympaattinen ja mieleenjäävä.
VastaaPoistaCampasimpukka: No hei, olisiko tuo nyt laitaa että kaikki suomalaiset käy siellä itkeä tihrustamassa. Onneksi olit huolellisempi! En ehkä pysty lukemaan teidän postausta sieltä...
VastaaPoistaOlen käynyt NOAn molemmissa "sivuhaaroissa", mutta minulle paremmaksi noista kahdesta nousi nimenomaan tuo missä te kävitte. Siellä oli tosi kiva palvelu ja ruoka oli hyvää, kun taas siellä Keittiömestarin tykönä meidän seurueelle jäi vähän sellainen olo, että ollaan kylässä ja tavallaan vähän jotenkin tiellä. Vaikea selittää sitä tunnetta, kun sinällään palvelussa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa. Ehkä vain jonkinlainen lämpö puuttui?
VastaaPoistaCampasimpukka mainitsi myös Leib-ravintolan. Sielläkin minulla on ollut surkea kokemus. Alkuruoka tuli ihan ajallaan, mutta pääruokaa jouduttiin sen jälkeen odottamaan yli tunti, koska tarjoilija oli kuulemma unohtanut laittaa tilauksemme kokonaisuudessaan eteenpäin. Tuntui kummalliselta, kun tarjoilija kuitenkin palveli viereisiä pöytiä ihan normaalisti eikä paikka ollu edes täynnä. Alennusta saatiin loppulaskusta 10 prosenttia, mutta se ei hirveästi nostanut mielialaa. Ruoka oli ihan hyvää, mutta ei niin hyvää että tuon kokemuksen jälkeen olisi tehnyt kokeilla uusiksi.
Kiitti kommentista Anna. Minä arvostan lämpöä ja asiakkaan kohtaamista palvelussa korkealle, eikä se todella ole helppo asia. Hienoa että teille Noassa osui sellainen kokemus.
VastaaPoistaMeille Leib toimi muutama vuosi sitten (?) tosi hienosti. Pidimme ruuista kovasti, myös lapset. Nautimme ateriamme puutarhassa, mikä sekin toi ihanaa tunnelmaa. Tuollaiset kuvailemasi kokemukset jättävät kyllä tylsän olon.