tiistai 27. joulukuuta 2016

Confit keltuainen pakastamalla

Kauniin pyöreä ja kullankeltainen. Kermainen ja sileä, tiivis, mutta pehmeä. Sellainen on confit-tyylillä tehty kananmunankeltuainen, johon ihastuimme ensi kerran ravintola Lyonissa. Kaikkein ihastuttavinta keltuaisessa lie sen yllättävä rakenne, mutta myös maku.
Joulukiireiden keskeltä tavoitimme Lyonin keittiön ohjeistamaan keltuaisten teossa. He vakuuttivat edelleen, että keltuainen piti vain pakastaa ja sulattaa sitten öljyssä. Ihmettelimme voiko asia olla todella niin yksinkertainen tehdä ja päätimme kokeilla.

Se oli.

Nautimme keltuaisemme graavisiian päällä, joka oli hakkeloitu mallasleivän päälle. Lopputulos oli meistä leivosmaisen kaunis. Maku oli todella ihana eri tekstuurien sekoittuessa. Kermainen keltuainen, suolainen kala ja makea leipä olivat loistavia yhdessä.
pakastettu keltuainen valmiina sukeltamaan öljyyn

CONFIT KELTUAINEN
yksi

kananmuna, josta käytetään keltuainen
rypsiöljyä

Riko kananmuna ja laita keltuainen ehjänä jääpalarasian koloon.
(Säästä valkuainen munakkaaseen, sorbettiin, marenkiin tms.)
Laita jääpalarasia pakastimeen. Pakasta kunnes keltuainen on jäätynyt kauttaaltaan, mieluiten monta tuntia tai yön yli.
Ota keltuainen pois jääpalarasiasta ja laita sulamaan rypsiöljyyn niin että keltuainen peittyy. Noin 30 minuuttia riittää sulamiseen huoneenlämmössä (keltuaisen koosta riippuen).
Nosta sulanut keltuainen valmiiseen annokseen.
Mausta haluamallasi tavalla, meillä mallasleivän ja siikatartarin kanssa riitti suola ja mustapippuri.

21 kommenttia:

  1. Ihailin tätä keltuaista heti, kun postasitte joulumenun. Kuvassakin annos on niin kaunis, että tätä on kyllä pakko kokeilla. Sulatetaanko keltuainen siis ihan huoneenlämpöisessä rypsiöljyssä?

    VastaaPoista
  2. No eikö vaan olekin Jael! Kalanystävänä saattaisit pitääkin.

    Sari kokeile ihmeessä. Ei tarvitse paljoa muuta tehdä kuin odottaa.

    VastaaPoista
  3. Ihailin kanssa näitä jo joulumenupostauksessa! Ihana! Pitää kyllä ehdottomasti kokeilla :-)

    VastaaPoista
  4. Onneksi saaristolaisleipää on vielä vähän jäljellä, taidan kokeilla. Tosi erikoinen ja silti niin järjettömän simppeli juttu.

    VastaaPoista
  5. Hanna: No eikö olekin. Kokeile vaan!

    Johanna Lyonissa nämä tarjottiin vaalean kalan kanssa, joten voihan tätä keltuaista toki muihinkin ruokiin yhyttää. Salaattiin, uppomunan tilalle vaikka mihin...

    VastaaPoista
  6. Jännää! Hauskalta jutulta kuulostaa - voiko olla kokeilematta ;).

    VastaaPoista
  7. WAUTSI! Pakko koittaa!! Kiitos, kiitos!

    VastaaPoista
  8. Dinnerit: Miksi edes yrittäisi olla kokeilematta :)

    Nanna: No niin minustakin - vau!

    VastaaPoista
  9. Täydellinen luomus, saaristolaisleipäni viimeiset murut kuiskivat jo tätä.

    VastaaPoista
  10. Jännä kikka! Tämä varmaan kannattaa vetäistä yhdellä suupalalla sotkun välttämiseksi..?

    VastaaPoista
  11. Oi, mitä kaunottaria. Ihan uskomatonta, että voi toimia noin. Pakko kokeilla. En ikimaailmassa olisi tullut ajatelleeksi.

    VastaaPoista
  12. Lotta ei tule sotkua. Keltuainen on ihan kiinteä, siitä voi veitsellä leikata paloja. Mutta ihanan pehmoinen, melkein sulaa suuhun.

    No ei Minna olisi tullut mieleen itselläkään :)

    VastaaPoista
  13. Wau! Mind blown. Tuota pitää kokeilla!

    VastaaPoista
  14. Tätä pitää kokeilla! Ihanan näköistä!

    VastaaPoista
  15. Niin söötti. Ja täysin sulaneenako keltuainen on kiinteä? Miltä maistuu vs keitetty keltuainen?

    VastaaPoista
  16. Annaleena; minni ja taru: meitäkin houkutteli kokeilla heti kun asiasta kuultiin, mutta muutama kuukausi ehti vierähtää.

    Mari: No eikö olekin! Kyllä, täysin sulaneena keltuainen pysyy tuossa muodossa. Keitettyyn makua on vaikea verrata. Ehkä jos ajattelisi valuvan keltuaisen (esim. uppomunassa) pysyvän kasassa, maku olisi melko samanmoinen. Tässä ihanaa silti on juurikin keltuaisen rakenne.

    Merituuli Jukan tunnuksilla

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin