Kukkakaalilauantai

Meidän perheessämme on yksi miesaikuinen, jonka mielestä "kukkakaalia" olisi pikemminkin "kakkakuulia". Tiedän, "vitsi" on vanha, mutta kuvaa mielestäni hyvin mieheni suhtautumista tuohon pilvimäiseen, rakenteeltaan vähemmän hentoiseen kasvikseen. Sitten tuli lauantai 9.4.2011 ja muutti kaiken.

Uhkasin perjantaina tehdä päivälliseksi kukkakaalikeittoa töitten jälkeen. Jukka oli sitten ottanut itselleen ruokaa sulamaan pakkasesta. En jaksanut tehdä keittoa kuitenkaan tuolloin ja kun uudestaan pykäsin sitä lauantaina, ei miehellä ollut muutakaan vaihtoehtoa kuin tyytyä osaansa ja lusikoida menemään. Itsekin itsensä yllättäen mieheni totesi lautasen pohjan pilkottaessa: "Saisinko lisää?"

Resepti keittoon seuraa postauksen lopussa, mutta sitä ennen toinen kukkakaalitarina samalta päivältä.

Nellen perhe pyysi meitä nauttimaan ihanan aurinkoisesta ulkoilusäästä Inkoon Kopparnäsiin. Kyllähän me moisesta innostuimme! Lapset tutkivat sulavan lumen virtailua ja ihmettelivät suuria jäälauttoja meressä. Me Nellen kanssa pohdimme maailman menoa kalliolla istuen - olo oli hurjan levollinen ja turvallinen siellä suurten asioiden ja valtavien maisemien keskellä.

Pohdintojemme aikana miehet olivat saaneet aikaan grillikatokseen herkullisia tuoksuja, joita maistelimme sitten yhdessä. Vaikkei meillä lasketa, lapset söivät hurjan paljon. Meillä oli mukana Vatajan tuotteista nakkeja ja täyslihalenkkiä, joista molemmat sopivat oikein hyvin grillaukseen.  Jukka massutti myös Nellen mukanaan tuomio ryynimakkaroita, sillä ne ovat kotonamme harvinaista herkkua.

"Erämaan nuotiotulten ääreltä" tiemme vei vielä yhteisen päivällisen äärelle Nellen perheen kotiin. Sinne tupsahti odotetusti myös toinen kokkaava sisko Mimmu.

Alkuun nautimme aivan hurmaavia friteerattuja kukkakaaleja. Niissä oli sitruunaista ja suolaista makua cayennepippurilla terästettynä. Söin kukkakaalikaunokaisia, no, aika monta (meillä EI todella lasketa). Jälleen mieheni yllätti itsensä sekä minut ja otti lisää. Nyt mies ei kyllä voi sanoa enää että kukkakaali on kammotus.

Pääruuaksi Nelle oli valmistanut couscoustäytteistä lampaanpaistia. Sipulin ja taatelin makeus yhdistettynä punaiseen lihaan ja pehmeään couscousiin oli lyhyesti sanottuna hurjan hyvää.

Lampaan kanssa nautittiin Nigel Slaterin ohjeistamaa, Nellen kokoamaa, salaattia. Kolatun Verneri- vuohenjuusto maistui myös minulle, vaikka en perinteisen vuohenjuustojen ystävä olekaan. Omenat toivat salaattiin raikkautta ja punakaali kaunista väriä.

Jälkiruoka pääsi yllättämään ihanuudellaan. Marenkirullaan kääräisty, mustaherukkasattumilla "maustettu" valkosuklaa-limerahka oli todella onnistunut yhdistelmä. Suutuntuma herkussa oli yllättävä, pehmeä mutta ei mössömäinen.

Lopputulema päivästä siis oli kahden ruuan perusteella, että mieheni tykkääkin kukkakaalista, kunhan se vain on laitettu herkullisella tavalla.

Sitten takaisin lounaskeiton pariin, jonka ohje on kotoisin Mammani 1940 kirjoittamasta vihkosesta. Keitto oli hienon makuinen ja yllättävän ruokaisa. Menisi helposti alkupalanakin. Oma lisäykseni oli paistaa pekonia pannulla, rapsakoittaa se valuttamalla ylimääräiset rasvat pois talouspaperin päällä ja lisätä sitten näitä veitsellä pieniksi pilkottuja paloja juuri ennen syömistä keiton päälle. Pekoni toi keittoon mukavaa suutuntumaa ja lisämakua. Kasvisruoasta tämä osuus jää tietysti pois.

KUKKAKAALISOSEKEITTO

ohje kuten Mammani on sen aikoinaan kirjoittanut, sulut omia lisäyksiä

1 iso kukkakaali

½ pientä (mukula)selleriä

½ pientä purjosipulia

2 l vettä tai lihalientä (meillä lammaslientä)

(½ rkl persiljaa)

2 rkl margariinia (meillä voita)

2 rkl vehnäjauhoja

suolaa

valkopippuria

1 dl kermaa

1 munankeltuainen

pinnalle: rapeaksi paistettua, pilkottua pekonia

Valkoiset ainekset kattilaan ja kiehumaan!

Kasvikset puhdistetaan, huuhdotaan ja paloitellaan, keitetään vedessä tai lihaliemessä pehmeäksi. Kasvikset puserretaan liemineen sihdin läpi. Margariini (tai voi) ja jauhot kiehautetaan, liemi lisätään vähitellen. Keitto saa kiehua 10 min. Maustetaan. Munankeltuainen ja kerma vatkataan liemikulhossa; keitto kaadetaan vispilöiden sekaan. Persilja lisätään. Pieniä kukkakaalilohkoja voi panna keiton sekaan. 

Ilokseni löysin kaupasta kotimaista, Ahvenenmaan Tjudöstä kotoisin olevaa luomuselleriä.