Raparperikiisseli inkiväärillä

Lainasimme taannoin kirjastosta Mysi Lahtisen hauskan ja mielenkiintoisen kirjan "Makujen synty" (Otava 2001). Olen lukenut sitä ihan sieltä täältä, mutta nyt kaivoin kirjan taas pinosta esiin tutustuakseni inkiväärin alkuperään. No, luettuani minulle selvisi, ettei sen alkuperää varmaksi tiedetä, mutta kotiosoitteen arvellaan olleen alkujaan kaakkois-Aasiassa. Nykyään inkivääriä ei kasva missään luonnonvaraisena. Kiinalaisille inkivääri on ollut tärkeä lääke-, mauste- ja uhrikasvi jo satoja vuosia ennen kuin länsi sai makuun tutustua. Esimerkiksi poikalasta toivottaessa inkiväärin on uskottu auttavan. Salernon yliopiston lääketieteen tohtorit suosittelivat "inkivääriä henkilölle, joka on ikänsä takia menettänyt rakastamisen halunsa". Ja hevoshuijarit ovat kuulemma saaneet heponsa näyttämään virkuisemmilta hieromalla hevosen hännän alle inkivääriä. Mysi Lahtinen suosittelee lisäämään inkivääriä mm. omenakiisseliin lastuina ja poistamaan ennen syömistä, ohuina lastuina omenapiirakkaan, kermavaahtoon hillottuna versiona ja viiliin. Ohjeitakin löytyy mm. inkivääripossuun.

Meillä inkivääriä on käytetty lähinnä wokkeihin sekä tuoreena, että tahnana. Myös konvehteihin on sisällytetty inkiväärisiirappia. Nyt tuo samainen sokerinen liemi maustoi raparperikiisseliä. NAM! Pitäisi oppia lisää inkiväärin käytöstä, sillä se on mauste meidän makuumme, vaikka hevoshuijareita emme olekaan, eikä tuo ikäkään vielä paina ;)

1 l vettä

noin 8 dl raparperipaloja

noin 3 rkl perunajauhoja kylmään veteen sekoitettuna

sokeria maun mukaan

inkiväärisiirappia

(vaniljakastiketta vaahdotettuna pinnalle)

Laita kiehuvaan veteen paloitellut raparperit. Keitä hetki kunnes raparperit ovat silppuna. Ota pois liedeltä ja lisää ohuena nauhana puolisen desiä kylmää vettä johon on sekoitettu perunajauhoja. Kolmella ruokalusikallisella kiisseli jää tosi juoksevaksi. Jos haluat tönkömpää tavaraa, niin lisää perunajauhoja peliin vaan. Mausta sokerilla, mutta muista että myöhemmin lisätään vielä supermakeaa siirappia. Siirrä kiisseli takaisin levylle ja kiehauta. Ota kattila pois levyltä ja lisää inkiväärisiirappia makusi mukaan.

Meillä kiisseliä nautitaan jäähtyneenä ihan pelkälteenkin, mutta mukana maistuvat myös esimerkiksi vaniljavaahto, pannukakku tai murot. Tiedän, että jotkut syövät kiisseliä myös jälkiruokana, mutta meillä se kuuluu aamu-, väli- tai/ja iltapalapöytään.

Hapankorppurullat

Mielin tehdä jotain erilaista välipalaa lasten kanssa ja nämä hapankorppurullat sopivat siihen saumaan oivallisesti. Idean nappasin täältä, mutta myös Limepippurin väki on tehnyt samaa hommaa kylmäsavulohitäytteellä. Pastanjauhajat ovat tehneet myös rullia tonnikala - ja kinkkutäytteellä edellämainitun lisäksi. Hapankorppuun voi siis kääräistä melkeinpä mitä vain ja hyvää tulee! Ehkä myös friteerattuja pihlajankukkia - njaa, ei sentään ;) Jos tarkastelet jokaista ohjetta yhdessä ja erikseen, huomaat että kostutuskin käy monenlaisilla nesteillä.

Rullat ovat oivallisia paitsi ilta- ja välipalalle, myös piknikille.

ota esille:
haluamasi määrä hapankorppuja
lihalientä kuumennettuna
täytevaihtoehdot meillä:

sulatejuustoa pohjaksi
grillattua kanaa silputtuna
kinkkumakkaraa silputtuna
herneenversoja
ruohosipulia
varsiselleriä ihan pieninä paloina
hunajaa
aurinkokuivattua tomaattia silputtuna
pestoa
tuoresalviaa

Näistä sitten jokainen sai tehdä itsellensä rullia. Eli hapankorput kastettiin lämpimään lihaliemeen hetkeksi, kunnes notkistuivat. Sen jälkeen korpulle levitettiin valmiiksi sekoitettu täyte ja happis rullattiin. Ei sen kummempaa. Ja hyviä olivat - nam!

• 5v. hoitopoika: sulatejuuston sekoitettiin kanaa ja hunajaa
• 4v oma poika: sulatejuustoon sotkettiin pestoa, kanaa ja kinkkumakkaraa
• 3v hoitotyttö pilkkoi sulatejuuston sekaan kinkkumakkaraa, kanaa ja aurinkokuivattua tomaattia

itse tein seuraavat sekoitukset sulatejuustoon:

• herneenversoja ja varsiselleriä
• kanaa ja salvianlehti
• kanaa, aurinkokuivattua tomaattia ja varsiselleriä
  
  

"Näistä tuli hyviä"

"Maistuu ihan tavalliselta hapankorpulta." totesi 5v.

johon pian 4v: " Samat sanat minulta!"

Munakoisonyytit grillissä

Munakoisoa, munakoisoa, munakoisoa...se nyt vaan on niin hyvää :)

Seuraava ohje on uusimmasta Pirkasta (6-7/2008). Monesti resepteistä tuttu herkullinen yhdistelmä munakoiso-tomaatti-mozzarella on nyt puettu uuteen kuosiin. Ja mielestäni hauskaan sellaiseen. Alkuperäisessä ohjeessa suositeltiin kastiketta, mutta me nautiskelimme tahnalla. Samalle lautaselle nyyttien kanssa päätyivät naudan sisäfile ja grillattua maissia kiekoiksi leikattuna.

Hyvät naiset ja herrat...suoraan grillistä...munakoisonyytit!!!

ainekset neljään nyyttiin:

yksi munakoiso, mahdollisimman pitkulainen

tomaatti

75 g mozzarellaa

ripaus suolaa

kierros jos toinenkin mustapippuria

tuoretta basilikaa

cocktail-tikkuja kiinnitykseen

Leikkaa munakoiso pitkittäin ohuiksi viipaleiksi (8 kpl). Keitä viipaleita 2-3 minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Näin ne notkistuvat. Valuta ja kuivaa ne talouspaperilla.
Leikkaa tomaateista ja mozzarellasta 4 viipaletta.
Pane kaksi munakoisoviipaletta ristikkäin leikkuulaudalle.Aseta keskelle tomaattiviipale, mausta se suolalla, pippurilla ja muutamalla basilikanlehdellä. Nosta päälle mozzarellaviipale ja mausta se samoin. Sulje nyytti nostamalla munakoisojen päät täytteiden päälle. Kiinnitä cocktailtikuilla. Valmista loput nyytit samoin.

("ylijääneet" koison päätykappaleet päällystimme tomskuilla ja juustolla ja lykkäsimme grilliin sinällään)

Surrauta tahnan aineet keskenään (ohje alla).

Grillaa nyyttejä keskilämmöllä noin 4 minuuttia/puoli.

Laita tahna pöytään ja anna kunkin ruokailijan lisätä sitä nyyttiensä päälle makunsa mukaan.

Tahna grillattujen nyyttien päälle on bongattu ruokablogista Otetaan ensin puoli kiloa voita - jossa on myös innostuttu munakoisosta. He käyttivät tahnaa parmankinkkuun käärittyjen kalojen reseptissä - joka oli muuten herrrrkullista!:

½ purkki aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä

1 suuri kourallinen tuoretta basilikaa

tomaattien öljyä

balsamicoa
(suolaa ja mustapippuria)

Surrauta sekaisin millä surrautat. Meillä tahnaaminen tapahtui sauvasekoittimella.

Herkullisista munakoisoresepteistä puheenollen. Käykääpä kurkistamassa Kasvimaalta keittiöön Sammakon sienitäytteisen munakoison reseptiä. Oli tosi hyvää, maistui myös lihansyöjä-Pastapäälle ;)

Lauantain (nautiskelu)menu III

Nyt meni nautiskelut hiukan plörinäksi. On se kumma että vaikka ruuat olisivat hyviä, fiiliksen mentyä mikään ei maistu kovin kummoiselta. Onneksi tämä toimii myös toisinpäin. Hyvässä seurassa hauskalla fiiliksellä "keskinkertainenkin" ruoka on herkullistakin herkullisempaa. Tästä hyvänä esimerkkinä talvella oman perheen ja papan kanssa jäälle viritetyllä nuotiolla tikkukärvennetyt makkarat.

Mutta sitten eiliseen:

mozzarellaa ja kaltattuja kirsikkatomaatteja rucolapedillä
*
timjamimarinoitua tonnikalaa grillattuna
*

vadelmainen tuorejuustotartaletti

Tarkoituksenamme oli aloittaa friteeratuilla minimozzarella-paloilla, mutta se muuttui tylsästi ihan vain mozzarellapaloiksi. Eikä siinä mitään, hyväähän seon, mutta kun on suunnitellut jotain muuta... Friteeraaminen ei onnistunut sitten millään. Ohje oli Antti Vahteran ja Visa Nurmen kirjasta "Likivihreät". Näistä aineista piti tulla melko paksu frittitaikina:

1 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

Maldon-suolaa

1½ pl vichyä

No ei tullut. Lisäilin sitten jauhoja.

Kun aloin upottaa kuivattuja, frittitaikinaan kastettuja juustopaloja tirisevään rasvaan, irtosi taikina paloista. Tässä vaiheessa rupesi iloinen kokkailufiilis vähän huveta, mutta ajattelin että koetetaan uudestaan. Pidettyäni seuraavaa satsia vähän kauemmin rasvassa saadakseni rapean pinnan, löytyi kattilasta enää sulanutta ja pohjaankin palanutta mozzarellaa. Tässä vaiheessa alkupalalautasemme anti vaihtui ihan vaan paloitelluiksi mozzarellapaloiksi.

Kirsikkatomaatit kalttasimme niin että jätimme kuoret kiinni "terälehdiksi" tomaatin kantaosaan. Eli teimme ristikkäisviillot tomaatin yläosaan, kaadoimme kuumaa vettä astiaan ja laitoimme tomskut sinne. Pian jo nostimme tomaatit pois ja vedimme sitten kuoret pois jättäen ne kuitenkin kiinni kantaan. Aika kivannäköisiä!

Sitten vain lautaselle peti rucolasta, päälle mozzarellapalat ja kirsikkatomaatit. Päälle voi halutessaan vielä ripsutella Maldon-suolaa.

Tonnikala marinoitiin seuraavalla Gourmet-lehden ohjeella, joka löytyy täältä.

400 g tonnikalaa

1 nippu timjamia

1 dl oliiviöljyä

mustapippuria myllystä

Maldon-suolaa

Sekoita marinadin aineet. Pyörittele tonnikalapaloja siinä ja laita maustumaan jääkaappiin ainakin kahdeksi tunniksi.

Grillaa vain hetki molemmilta puolilta, sillä kuivuessaan tämä kala menettää rakenteensa ja maistuu tylsälle. Usko pois, koettu on!

Marinoitu tonnikala oli tosi hyvää, timjami maistui reilusti!

Lisäys myöhemmin sunnuntaina: vertaa ulkonäköä,
kun alemmassa tuorejuusto pursotettu

Tartalettiohje löytyi uusimmasta Gourmet- lehdestä (2/08). Herkku näyttää yltiömakealta, mutta ei sitä ole. Itse makean suurena ystävänä kaipasin hiukan sokeria peliin, mutta monelle maltillisemmalle tämä voisi sopiakin. Kupit voi tehdä etukäteen ja täyttääkin tuorejuustoseoksella. Koristelun suosittelen tekemään juuri ennen pöytään viemistä, jos käyttää pakastevadelmia kuten me. Tuorejuusto nimittäin värjääntyy. Alkuperäinen ohje oli 20:lle tartaletille, me tyydyimme 10 tekoon.

Murotaikina:

60 g voita
2 rkl sokeria
½ keltuainen
½ tl kanelia (tai raaastettua sitruunan/limetin kuorta)
1-1½ dl vehnäjauhoja

Sekoita aineet keskenään, viimeisenä jauhoja tarpeen mukaan, kunnes taikina on kiinteää. Jaa voideltuihin vuokiin (jee! Bebejä varten ostamilleni vuoille tuli lisäkäyttöä!) ja painele tasaisesti vuokiin, myös reunoille. Anna leivospohjien olla viileässä puolisen tuntia ennen paistamista.

Paista pohjia 200 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia.

Irrota leivospohjat lämpiminä vuoistaan ritilälle jäähtymään. Käsittele pohjia varoen, sillä ovat tosi hauraita.

tuorejuustotäyte:

100 g maustamatonta tuorejuustoa

½ dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta vaahdotettuna

Yhdistä em. ja jaa leivosvuokiin

koristeeksi marjoja

(alkuperäisohje suositti vielä päälle kiillettä, mutta tässä kohtaa me oikaisimme)

Bella Vanillan Rossana on tehnyt samantapaisia leivoksia nimellä vadelmaherkut. Katsokaapa hänen sivuiltaan, miten pursottamalla leivoksista saa vielä astetta kauniimman näköisiä, jopa ylellisiä. Unohdin touhuissani Rossanan vinkin kokonaan, mutta tänään aion kokeilla, sillä tartaletteja luonnollisesti (?!) jäi.

Minihodarit

Suloisia vai mitä? Ja hyviä, voin vakuuttaa! Sämpylät pyöräytettiin minikokoisina jo aiemminkin hyväksi testatulla Polkkapossun ohjeella, prissinnakit paistettiin pannulla. Olisihan ne nakit voinut laittaa lämpiämään uuniinkiin, mutta halusin vähän paistoraitaa näkyviin. Minusta hot dog tällätavalla midiskidisti tehtynä oli tosi hauska kokeilu! Ehkä joskus teemme vastaavia hampurilaisia.

Tein sämpylätaikinan tuplakokoisena, joten baakkelsia riitti hyvinkin myös aamupalalle. Kahvit nautin tänään terassilla puoli kuudelta, aamuauringon kullatessa maisemaa. Oli ihanan rauhallista ja vain hiukan viileää. Herneenversot ja rucolat nyppäsin omasta pienestä ryytimaasta. Pieniä onnenhetkiä...!

Lisukkeita grillatuille. Mangosalsa ja tomaattisalaatti.

Tässäpä pari kesäisen värikästä, maistuvaa lisäkettä. Molemmat toimivat oikein hyvin grillatun lihan tai/ja kanan kanssa.

Monkeyfoodin muuli pohti taannoin, että jos salaatit eivät maistu/ole maistuneet, syy saattaa olla maustamisessa tai itselle maistumattomissa valinnoissa. Tämä on TÄYSIN totta omalla kohdallani. Nyt kun salaatteihin on löytynyt öljy, balsamico, paahdetut mantelit, erilaiset salaatit, rucola, pasta, yrtit ... vain muutamia mainitakseni, on meidänkin taloudessa "kaninruoka" alkanut maistumaan muutenkin kuin "pakollisena lisänä" - joskus jopa kokonaisena ateriana :O.

Mangosalsaa aurinkoisempaa kesälautasta saa etsiä! Ihanat värit ja kiva maku. Loistava setti possun sisäfileen kera. Ylläoleva kuva joka näyttää ihan perunasalaatilta, on siis kuvailemani salsa :).

Tämä salsan ohje on peräisen Gourmet-lehdestä numero 2/08

1 mango kuorittuna ja pilkottuna

2 punasipulia tai nippu kevätpunasipulia pilkottuna

desi basilikaa

1 punainen chili siemenet poistettuna, pilkottuna

sitruunan mehu

(jalapenoa)

Yhdistä aineet ja sekoita :)

Tomaattisalaatin innoittajina toimivat Oliivia Paremman Puoliskonsa kanssa sekä Jamie Oliver. Salaattimme koottiin kuten neuvottiin, mutta lisäsimme vielä villirucolaa kun sitä sattui omassa maassa kasvamaan. Sipulinamme oli salottisellainen. Tässä ohje vielä kopioituna Puolen voikilon blogista:

Jamien Loistava tomaattisalaatti
Alaston kokki -kirjasta

Osta (erilaisia, -värisiä ja -muotoisia) tomaatteja. Leikkaa tomaatit mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi ja levitä viipaleet laakealle vadille. Hienonna hieman valko- ja punasipulia tai salottisipulia. Ripottele sipulit tomaattiviipaleiden päälle. Mausta salaatti merisuolalla, vastajauhetulla mustapippurilla ja kuivatulla oreganolla. Revi tuoreen basilikan lehtiä pinnalle, asettele rucolaa, pirskota lopuksi kostukkeeksi balsamicoa ja hyvää oliiviöljyä. Anna maustua hetken aikaa ennen tarjoilua.

Grillatut hedelmät rommimarinadissa

Ajattelimme kokeilla kanan jälkeen kevyttä, omaan keittiöömme aika eksooottista jälkiruokaa. Ihan hyvää oli, joskin itse kaipasin enemmän marinadin tuomaa makua. Nyt maut viipyilivät aavistuksena taustalla. Seuraavaksi kokeillaan vastaavaa Kettuterroristien ohjeistuksella. Josko heidän reseptillään tarttuisi matkaan enemmän makua.

Esittelemämme resepti on peräisin (ilmeisesti) Koti ja Keittiö-lehdestä, mutta tarkempaa tietoa minulla ei valitettavasti ole tarjota. Lehtileike löytyi siis grillauskirjan välistä. Alkuperäinen ohje suosittaa kolmea ruokalusikallista rommia, itse tykkäsin laittaa enemmän.

½ ananas lohkottuna

luumuja (tai nektariineja) lohkottuna

Rommimarinadi:

3 dl vettä

1 dl sokeria

1 vaniljatanko puolitettuna

2 tähtianista

(3-) 5 rkl tummaa rommia

Kiehauta marinadin ainekset ja keitä 5-10 minuuttia, kunnes sokeriliemi on hieman siirappimaista.

Grillaa hedelmät molemmin puolin.

Pyöräytä hedelmät marinadissa ja anna maustua hetken.

Me tarjoilimme hedelmät simppalisti jätskin kera, alkuperäinen ohje suosittaa tuoreita vadelmia ja kookosvaniljakastiketta.

Kaljatölkki kanan (_o_):ssä

Suomalaisia sanontoja on moneen lähtöön, yksi niistä on ”Ajaa kuin pulloperse sika”. En tiedä onko tämä innoittanut ketään laittamaan pulloa makua antamaan esimerkiksi kokonaisena palvattavaan possuun. Sen sijaan joku on aikoinaan keksinyt laittaa tölkin kanan kakkoseen. Tämä on tarina siitä miten eversti Sandels löysi itsensä kanan hanurista…

Törmäsimme tähän erikoiselta kuulostavaan herkkuun tuoreessa Suomen kuvalehden Gourmet 3/08 numerossa. Tätä oli pakko kokeilla! Kanankoivet, siivet ja muut osat ovat grillattuina huippuhyvää mutta kokonaista kanaa emme olleet ennen grillanneet. Katselimme Makuhaun kautta ja näimme että ainakin Pastanjauhajat ja Välispiikki ovat tehneet tätä herkkua jo menneinä vuosina. Oluttölkki grillattavan kanan sisällä on ollut siis jo vuosia tunnettu ohje mehukkaan kanan grillaamiseen, mutta otetaan ohje vielä kertaalleen, jos tämä on jollekin uusi juttu niin kuin meille oli. Gourmet lehden ohje oli seuraavanlainen:

1 raaka jyväbroileri (ostimme pakastebroiskun)
grillimaustetta
grillausöljyä
pieni tölkki olutta

Valmista ensin grillausöljyä: Laita seuraavat ainekset korkeaan sekoitusastiaan ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi.
1 dl öljyä
3 rkl soijakastiketta
½ dl ketsuppia
1 valkosipulin kynsi
2 rkl siirappia
mustapippuria

Miten se Eversti Sandels liittyy tähän? No, lähikauppamme olutvalikoimasta Olvin Sandels oli ainoa jota oli saatavilla pikkutölkissä. Kaikki kunnia siis urhoolliselle sotasankarille! Urhoollisesti hän otti myös tämän haasteen vastaan. Eli ota pikkutölkki olutta, juo siitä puolet jotta jaksat koko valmisteluvaiheen. Töki tölkin yläosaan reikiä tai jos mielit taistella kuin Eversti Sandels aikoinaan, niin ammu tölkin yläosaan reikiä ilmakiväärillä. Tunge yläosastaan rei’itetty tölkki (sulaneen) broilerin sisuksiin avonaisesta peräpäästä. Varmista että kana pysyy pystyssä tölkin varassa. Hiero pintaan grillimaustetta ja voitele koko komeus grillausöljyllä. Sitten vaan grilliin kypsymään noin tunniksi tai kunnes liha on kypsää ja pinta kauniin ruskea. Laita broilerin alle alumiininen tiputusastia tai foliosta taiteltu allas.

Homman idea siis oli että puolillaan oleva oluttölkki pitää kanaa pystyssä ja olut höyrystää broileria sisältäpäin aromeillaan. Lopputuloksena on mehukasta kanaa. Illanistujaisissa tästä valmistuksesta saa mukavasti jutunjuurta.

Friteeratut pihlajankukat

Oikein luit. Friteeratut pihlajankukat.

Nyt tulee ihan fiilis, että Sammakon ja Ylimuulin keittiöt on yhdistetty - ensimmäisen tapaan kasveja pihalta ja jälkimmäisen tyyliin friteeraus ;).
Pihlajan minäkin sentään tunnistan, joten uskalsin kokeilla tätä herkkua.

Ohje on uusimmasta Glorian ruoka & viinistä (numero 53, 4/2008). Puolitin ohjeen koska oltiin vasta kokeilemassa mitä tuleman pitää.

Hyvinkin skeptisesti tähän rasvaan upotettuun herkkuun suhtautunut Pastapää totesi "Oho! Hyvää. Ei tätä enemmän söis." Ehkä hieman ristiriitainen kommentti, mutta tarkoittanee: ihan kiva kokeilu, mutta kokeiluksi jää. Hauskan näköistä ja erikoisentuntuista suussa. Tuoksu on myös erikoinen. Heti syötynä hyviä, tunnin päästä jo nuupahtaneita.


noin ½ l (nupullaan) olevia pihlajankukintoja (meillä ei ollut nuppuja, mutta hyvin meni silti)

frittitaikina:
1 dl vehnäjauhoja
2 tl perunajauhoja
2 rkl sokeria
½ tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
½ kananmuna

lisäksi:
öljyä
tomusokeria tarjollepanoon

Karista kukista mahdolliset roskat ja ötökät. Ellet ole kasvissyöjä, ei ole niin tarkkaa ;) . Huuhdo kukat ja laita kuivumaan talouspaperin päälle.

Sekoita frittitaikinan aineet keskenään. Lopputulos on lettutaikinamainen. Anna tekeytyä vartti-puoli tuntia.

Kaada öljyä pieneen kattilaan ja kuumenna. Upota kukat frittitaikinaan, valuta hetken ylimääräiset taikinat pois ja upota sihisemään rasvaan. Kukintoja saa painaa välillä varresta pinnan alle. Friteeraa kunnes taikina kukkien päällä on kullanruskeaa ja rapeaa. Laita valumaan talouspaperin päälle, jotta ylimääräiset rasvat imeytyvät pois.

Puuteroi jäähtyneet pihlajamunkit tomusokerilla ja tarjoa kahvitteluhetkellä hetimiten.

Rangerin T-luupihviateria

”Luopioita, etsintäkuulutettuja, salakuljettajia, … koko päivä noiden maanvaivojen perässä, nyt olen ansainnut kunnon pihvit saluunassa”, totesi Rangeri-Pastapää ja karautti uljaan ratsunsa selässä seudun parhaan saluunan pihaan. Flanellipaita sängylle ja stetsoni naulakkoon, nyt oli aika peseytyä illan rientoja varten. Pastapää harjasi selkäänsä pitkävartisella harjalla istuen pesusoikossa huoneensa nurkassa. Hän muisteli vielä päivällä tekemäänsä etsintäkuulutetun pidätystä ja mieltä lämmitti myös pidätyksestä saamansa 1000 dollarin palkkio. Toimintatonni pitää laittaa tänään pihviin ja muutamaan kolpakolliseen olutta, katsotaan sitten mitä siitä jää jäljelle, Rangeri pohti peseytyessään. Rangeri-Pastapään kurkkua kuivasi, olihan hän ratsastanut taas pitkät matkat preerialla…

Plop, plop ja Pastapää heräsi päiväuniltaan tähän päivää. Päiväuni sai varmaan tuulta purjeisiin kun kävin stokkan lihatiskillä ja muistaakseni ensimmäisen kerran näin myytävän t-luupihvejä. Sen verran on junnuna tullut Tex Willereitä luettua, että t-luupihvi tarttui mukaan tiskiltä välittömästi. Hirveitä jöötejä vaan sattui olemaan kyseiset pihvit, piti oikein mitata strategiset mitat: leveys 25 cm, pituus 17 cm ja paksuus 3,5 cm paksuimmalta kohtaa. Painoa tällä palalla oli 770 g !! Ostin siis vain yhden kappaleen kun hyppysellisen kanssa kahden tätä herkkua piti valmistaman ja syömän illalla muksujen jo nukkuessa. Tämä oli siis ihan puhdas heräteostos, mutta jotain grillattavaa olin kauppaan mennyt hakemaan. Otin sitten kotona vasta selvää mikä tämä t-luupihvi edes on.

Googlettamalla löytyi tarinaa t-luupihvistä. Elisanet-ruokasivut määrittelee seuraavasti: ”T-luupihvi on naudan fileeselkää, jossa on mukana sekä sisä- että ulkofilee. Jos fileeselästä leikataan 2 - 6 cm:n paksuisia viipaleita, niitä kutsutaan T-luupihveiksi, paksummat viipaleet ovat porterhousepihvejä”. Tuo nyt oli aika ympäripyöreä määritys, joten selvittelin lisää. The US Department of Agriculture's Institutional Meat Purchase Specifications määrittelee että sisäfile pitää olla vähintään 1.25 tuumaa (32 mm) paksuimmasta kohtaa, jotta sitä voidaan kutusa porterhousepihviksi. Sama määritelmä jatkuu, että sisäfilepuolen pitää olla vähintään puoli tuumaa (13 mm) että pihviä voidaan kutsua t-luupihviksi. Ja löytyipä vielä yleinen määritelmä että sisäfile ei saa olla ohuempi kuin US neljäsosadollarin kolikon halkaisija (24mm), jotta pihviä voi kutsua porterhouseksi. Ota tästä nyt sitten selvää. Mielestäni keskeistä on että luu näkyy ja se on t:n muotoinen, lihaa kummallakin puolella, paksuus ja muut strategiset mitat voi olla sitten mitä vaan. Mutta yleisesti ottaen tuo Stokkan pihvi oli aika kookas kun löytämissäni ohjeissa useimmin puhuttiin noin 400 g pihveistä.

Pihvi valmistettiin grillaamalla. Valmistelimme sen Gordon Ramsayn ohjeiden mukaisesti. Pintaan hierotaan mustapippuria, suolaa ja murskattua valkosipulia, sitten koko komeus voidellaan öljyllä. Ohjeissa oli yleisesti että 2-3 minuuttia per puoli riittää. Pihvimme oli kuitenkin niin paksu ja kookas, eikä grillimmekään täytä kylän suurimman tunnusmerkkejä, joten Pastapää kärytteli pihviä reilusti, varmaan 5-6 minuuttia per puoli ja silti luun vierestä tämä jässikkä oli raaka.

Karamellisoidut sipulit

T-luupihvin seuralaiseksi löytyi Cuisine.com.au sivustolta karamelisoidut sipulit, jotka kuulostivat kiinnostavilta. Tarvitset:
1 rkl neitsyt oliiviöljyä

voita

2 punasipulia

2 rkl fariinisokeria

2 rkl basamiviinietikkaa

suolaa ja pippuria

Kuumenna öljy ja voi seos pannussa. Paista ohueksi renkaiksi leikattuja sipuleita 4-5 minuuttia kunnes sipulit ovat pehmenneet. Lisää fariinisokeri ja balsamiviinietikka sekä mausteet. Keittele miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia ja sekoita silloin tällöin. Näin sipulit karamellisoituvat. Tarjoile lämpiminä. Tämä oli todella maukas setti ja sopi tuhdin pihvin seuralaiseksi vähintään yhtä hyvin kuin saluunan itsestään pimputtava piano sopi korttipelin taustamusiikiksi.

Barbequekastike

Kokeiltiin toisena lisukkeena t-luupihville Suomen kuvalehti Gourmet 2/08 lehdessä ollutta perus barbequekastiketta, joka oli selvästi helpompi kuin aiemmin tekemämme kastike. Tähän tarvittiin:
1 dl ketsuppia

2 rkl omenaviinietikkaa

2 rkl worcestershire kastiketta

½ dl sinappia

1 rkl chilikastiketta

mustapippuria

Ainekset vaan kattilaan ja kiehuta seosta kunnes se hiukan sakenee.

Rangerin perunat

Rasvaisia, rapeita ja herkullisia pottuja ilman friteerausta. Näin: Pese perunat, älä kuori. Paloittele ronskiksi paloiksi. Laita kulhoon ja lorauta päälle runsaasti oliiviöljyä. Ravista sekaan grillimaustetta, ihan sitä kaupan valmissekoitetta. Sekoita niin että öljyä ja maustetta on kaikilla potunpaloilla. Laita 250 asteiseen uuniin leivinpaperoidun pellin päällä ja paistele kunnes perunat ovat makuusi tarpeeksi tummia. Kyllä rasva vaan sopii perunaan!

Saluunan kaunein nainen on katsellut jo pidemmän aikaa Rangeri-Pastapäätä kun samaan aikaan Hank Williams laulaa viimeiset säkeet laulustaan ”Alone and forsaken”. On aika ottaa viimeinen kulaus oluesta ja painua yöpuulle. Edessä on jälleen rankka päivä lainsuojattomia jahdatessa. Silti lännenmiehellä on aikaa pienelle yömyssylle raskaan pihvin vastapainoksi, varsinkin kun Hyppyselliseksi esittäytynyt nainen suorastaan vaatii päästä Rangerin huoneeseen saluunan yläkertaan…