Tofun viimeinen mahdollisuus

Tofu-keskustelu jatkukoon! Täällä päästiin alkuun, mutta ei lopputulokseen… Kommenteissa saimme vinkin hankkia tofua etnisistä kaupoista. Helsingistä tarttuikin matkaan Annan mainitsema ”Super Tahoe to-fu” paketti. Aiemmin on ollut puhetta eri mieltymyksistä marinoidako vai maustaa, tai miten sitten ikinä laittaakin. Me halusimme kokeilla kaikkea samalla kertaa.

Ensimmäiseksi teimme hiukan chilimaustettua tofua, jolloin marinadiin tuli:
1 rkl Thai sweet chili kastiketta
0,5 rkl HP maustekastiketta
0,5 rkl Worcestershire –kastiketta
¾ rkl ketsuppia
1 rkl öljyä

Toinen marinadi oli soijapohjainen, sisältäen:
1 rkl soijaa
1 rkl öljyä
1 valkosipulinkynsi
0,5 rkl dijon sinappia
0,5 rkl balsamico viinietikkaa
0,5 rkl hunajaa

Sekoita marinadien ainekset ja laita tofut marinoitumaan esim. yön yli. Kolmatta tofua tarjoilimme currylla maustettuna, kuten viimeksi. Neljäs satsi valmistettiin ilman mitään maustetta.

Super Tahoen rakenne oli sopivan kiinteää, joten tungimme palaset vartaisiin ja grillasimme ne. Teimme tofun lisukkeeksi kuskusia.

Jo aloimme saamaan tofuun makua! Ensinnäkin tämä tofu oli rakenteeltaan paljon miellyttävämpi kuin markettien tarjoamat mallit. Maku oli täyteläisempi jo sellaisenaan. Myös marinointi teki tehtävänsä. Suolaa olisi saanut noissa marinadeissamme olla enemmän, mutta se hoitui lisäämällä sitä lautaselle. Parasta kokeiluistamme oli soijamarinoitu, mutta suolaa lisäämällä sweet chilikin maistui. Currymaustettu oli enkä hitusen kuivakkaa.

Hyväähän tofu lopulta on ja kivaa vaihtelua lihansyöjälle.

Chilipapukastike retrolautaselta nautittuna

Viikonloppuna nautiskelimme ystäviemme mökillä saaristossa. Vene vei meidät paitsi virvelöinnin, saunomisen ja terassilla istuskelun äärelle, myös retrokatetun pöydän ympärille. Eikös vaan ole mainion muotoiset ja väriset muoviastiat!

Siinä auringon paistaessa ja meriveden liplattaessa sitten haarukoitiin herrrkulliset, grillatut sisäfileet vihersalaatilla, perunoilla ja uudella tuttavuudella chilipapukastikkeella. Jälkiruokana nassutettiin marenkeja, mansikoita ja jäätelöä. Isäntäperheemme kesäloman viimeiselle päivälle kilisteltiin proseccoa laiturilla, kun aurinko alkoi maille painumisellaan viilentää iltaa. Meriveden suolainen tuoksu, paljaat varpaat lämmintä kalliota vasten, lasten leikkien seuraamista ja merikotkan kaartelua... nautinto!

Chilinen papukastike

2 sipulia tai enemmän puolikkaiksi renkaiksi pilkottuna

valkosipulia reippaasti

chilimaustettuja papuja tölkistä

loraus vettä

maizenaa

Freesaa sipulit pannulla öljyssä. Lisää pehmenneiden sipuloiden joukkoon pavut ja lämmittele. Lorauta joukkoon vettä joukkoon ja suurusta maizenalla. Tarkista maku, mausta tarvittaessa lisää ja tarjoile. Simppeliä ja hyvää!

Syrtekkiä, syrnikkejä ja syrahia jazzin jälkeen

Piipahdimme viikon alussa Satakunnassa. Ensin tiemme vei tyttäremme kummien luo, jossa paitsi nautimme herkullisen savukala-aterian, myös piknikoimme Kids Jazzien tahtiin. Itse tein peiton päälle nautittavaksi monien kehumaa, Kinuskikissalta lähtöisin olevia Pätkis-muffinsseja. Tein niitä sekä "normaalikokoisiin" pullavuokiin, että minivuokiin. Hyvin hävisivät molemmat :) ja herkkua oli! Emäntämme oli tehnyt porkkanamuffinsseja ja kinkkutäytettyjä kolmioleipiä. Kyllä kelpasi viltillä mutustella koko porukan, varsinkin kun aurinko paistoi lämmittäen mukavasti!

Jazz-kaupungista matka jatkui Köyliöön Pastapään äidin ja hänen miehensä luo. Siellä nautiskeltiin parin päivän aikana vaikka mitä, mutta syrnikit olivat meille aivan uusi, makea herkku. Mansikoita tuli taas nautiskeltua suoraan pellosta ja ahomansikoita metsän laidasta! Kävimme rantapiknikillä eväänämme mm. mansikkakakkua. Jaa että maistuiko?! Välissä oli itsetehtyä raparperihilloa, banaania ja mansikoita. Pastapäätä vaivasi joku heinäpöpö, joten hän nappaili naamariin Zyrtekkiä. Syrahia kallistelimme sitten iltasella jutustelun seuraksi.

Porin emännältä saimme lähtiäisiksi reseptin mansikkakakkuun, jota teimme itsekin loppuviikon vieraille. Hän oli saanut reseptin taas ystävältään ja muokannut sitä mieleisekseen. Mansikka-hyytelösokeripäällisen sijasta kokeilimme upottaa mansikat täytteen joukkoon. Onnistui kohtalaisen hyvin. Täytettä tosin olisi saanut olla enemmän - tai mansikat pienempiä- että marjat olisivat olleet selkeästi valkoisen ympäröimänä. Olin silti ihan tyytyväinen ensimmäiseen kokeiluun!

Kakku Porissa

Mansikkakakku Jazzien jälkeen

Pohja:

digestive-keksejä tai vastaavia 12 kpl

75 g voita

Täyte:

1 prk ranskankermaa

hiukan vajaa 1 dl fariinisokeria

2 dl kuohukermaa

1 tl vaniljasokeria

mansikoita

5 liivatelehteä

Murusta keksit mahdollisimman hienoksi ja lisää joukkoon sulatettu voi. Painele rengasvuoan pohjalle, jonne olet laittanut leivinpaperin sekä irtilähtemistä että oikeasta kohdasta leikkaamista varten (vinkki myöh). (Laita pohja jääkaappiin)

Laita liivatelehdet likoamaan pehmentymistä varten kylmään veteen. Vatkaa ranskankerma ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää vatkattu kerma joka on makeutettu vaniljasokerilla. Kuumenna tilkkanen vettä kattilassa ja liuota pehmenneet liivatelehdet siihen. Lisää liivatteet ohuena norona ranskankerma-kermavaahtoseokseen koko ajan sekoittaen.

Asettele mansikat haluamallasi tavalla pohjalle. Itse olisin jälkeenpäin ajatellen voinut laittaa rivejä tiheämmin, jolloin kakkupaloista olisi tullut pienempiä ja mansikkapitoisempia. Mansikoiden pystyssäpysymistä auttaa, jos levität keksipohjalle ensin pikkuisen kermaseosta. Merkitse reunan ja pohjan välissä nalkissa olevalle leivinpaperille rivien kohdat, mikäli haluat leikata kakkupalat mansikoiden keskeltä kuten me teimme. Osa mansikkariveistä tosin pilkotti lopputuloksessa läpi niin että leikkaaminen olisi onnistunut ilman merkintöjäkin, mutta eivät kaikki. Kun mansikat ovat asennossaan ja merkit tehty, laita päälle varovasti loput kermaseoksesta niin että mansikat peittyvät. Laita jähmettymään jääkaappiin. Meillä kakku jähmettyi kahdeksan tuntia, mutta vanhastaan muistelisin että viisikin riittää. Korjatkaa jos olen väärässä. Mikään ei kyllä estä tekemästä kakkua jo vaikka edellisenä päivänä. Siitä en sitten taas mene takuuseen päästävätkö mansikat kauan kermaseoksessa pönötettyään väriä ympärilleen.

Me teimme vielä kastikkeen sauvasekoittimella survotuista metsä- eli ahomansikoista jotka oli makeutettu tomusokerilla.

Loistava lisäke juuriselleristä

Teimme tässä taannoin loistavan löydön kirpparilla: Jamie Oliverin "Alastoman kokin onnenpäivät" 5 eurolla. Ja aivan pränikässä kunnossa! Plarailtuamme sitä noin vartin päätimme tehdä kalavartaita ja sellerikuutioita. Tässä ohje jälkimmäiseen. Juuriselleri oli kyllä herkullinen paistettuna ja timjamilla maustettuna.

1 kuorittu juuriselleri

oliiviöljyä

kourallinen timjamia lehdet riivittynä

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

merisuolaa ja vastarouhittua mustapippuria

3-4 rkl vettä (tai kasvisliientä)

Leikkaa selleri noin sentin paloiksi. Paistele kaikkea viitisen minuuttia reippaassa oliiviöljyssä, jotta sellerit ruskistuvat hieman -tai jätä ne aika kalpeiksi kuten me ;). Lisää sitten vesi ja hauduttele kannen alla noin 25 minuuttia. Nyt kuutioiden pitäisi olla pehmentyneitä. Mikäli haluat, muhjaa kuutiot kauhalla tai tee jopa sosetta. Me halusimme haarukoida sellerimme ihan kuutioina vaan. Tarkista mausteisuus ennen tarjolle laittoa. Jamie Oliver kehui lisäkkeen toimivan melkein minkä tahansa lihan höysteenä - helppo uskoa. Meidän kokemuksemme mukaan toimi myös vaalean kalan kanssa.

Sain hoitolapsilta kuvan lautasliinat ja (kuvassa ei olevat) lautasliinarenkaat, kun heidän hoitopäivänsä loppuivat kesäkuun puolivälissä. Oli tosi hieno ja osuva lahja! Rakastan keittiö- ja kattaustarvikkeita! Ja eikös tuo Rainbow:n margariini sovikin hyvin kattaukseen :)?

Keittiötavaroista puheenollen, tänään hain postista kauan himoitsemani Sarpanevan emaloidun valurautapadan! Olen jo kauan ihastellut padan muotoilua, väriä ja monikäyttöisyyttä. Vuodenvaihteessa huomasin Glorian ruoka-ja viini-lehdessä, että saadessani ystävän tilaajaksi saisin itse lahjaksi tämän padan. Ehdottelin asiaa muutamalle tutuistani, kunnes yksi tarttui syöttiin. Teimme ehdotuksestani diilin jossa molemmat voittivat. Minä maksoin lehdestä 50 euroa ja sain padan. Kaverini maksoi lehden tilauksesta loput (60 tai 70 euroa) ja sai hyvät lehdet kahdeksi vuodeksi. Padat kuitenkin loppuivat suuren suosion vuoksi, ja lahjani saapui perille vasta nyt. Kyllä se on hieno!!! Minulla ei vain ole padalle tarjota arvoistaan paikkaa keittiössämme, mutta ehkä sitten kun saamme itsesuunnitellun keittiön... Toivottavasti sellainen joskus saadaan :)

Lentomatka Bangkokista Helsinkiin

Olin käymässä Bangkokissa, josta tulee myöhemmin muutamia ruokakokemuksia blogiin. Tässä kuitenkin ruokailukokemuksia Finnairin kymmenisen tuntia kestävältä reittilennolta Bangkokista Helsinkiin. Paluumatka Bangkokista alkoi aamuvarhaisella. Päätin ottaa hotellin limusiinin (normi mersu), koska ei halunnut aamutuimaan taistella paikallisten taksikuskien kanssa hinnasta. No matka taittui mukavasti ilmastoidun mesen takapenkillä. Kovat aamuruuhkat helpottivat moottoritielle päästessä ja matka hotellilta Suvarnahubin kentälle taittui noin 40 minuutissa.

Kentällä suoritin ostoksia, joista on jo juttua täällä. Sitten lähtöportille odottelemaan. No siinä sitten odottelin gatella kun eräs virkailija tuli kysymään boarding passiani. Näytin kiltisti ja ajattelin että mikähän tsekkaus sekin oli. Hetken kuluttua sama virkailija tuli uudestaan ja pyysi saada boarding passini. Hän kertoi että olivat vaihtaneet istumapaikkani 29 riviltä riville 4 ja luokkana lennolla olisi business. Harmittelin menetettyäni ikkunapaikan (minulla on omat syyni suosia ikkunapaikkaa), mutta ensimmäinen reissu business-luokassa kiinnosti kummasti, varsinkin kun edessä oli 10 h lento. Töissäni ei valitettavasti ole sallittua varata lentoa business-luokassa.

Lento alkoi aikataulun mukaisesti 11:50 Bangkokista. Edessä oli vajaa kymmenen tunnin rupeama Helsinkiin. Ensimmäisenä business-luokassa tarjottiin Joseph Perrier Cuvêe Royale Brut Vintage 2003 (Champagne, Ranska) samppanjaa. No sehän maistui näin alkuun. Lasina toimi Iittalan Ultima Thule sarjan korkea lasi. Finnair on teettänyt näitä laseja omalla logollaan. Maku oli erittäin miellyttävä, joskin en ole asiantuntija erottamaan samppanjaa kuohuviinistä… Noustuamme ilmaan alkoi juomatarjoilu. Ajattelin alkuun juoda perinteistä lentomatkaajan juomaa eli GT:tä. GT:ssä Gininä tarjottiin Bombay Sapphire Gin -merkkistä giniä. Tonic-vetenä Kinley Tonic Water. Otin samalla myös lasin punaviiniä (Château Ferrand-Lartigue 2001, A.O.C. Saint-Émilion Grand Gru Classé, Bordeaux, Ranska), koska tarjoilivat pienen suolapalan, jossa oli jotain kylmäsavulihaa kääritty juustopalan ympärille ja tökätty tikulle leivän palaan. Erittäin maukas suupala punkun kanssa. Vielä GT:stä. Jone Nikulaa lainatakseni: ”Täytyy sanoa, että…” …oli kyllä vahvempi setti kuin turistissa koskaan. Aasinsilta Jone Nikulaan, tuohon mainioon mediatyyppiin, joka ei pitänyt Pastapään huutelusta Espoon Kivenlahtirockin eturivissä. Pastapää odotti CMX:n encoreita ja huusi lavalla hilluvalle juontaja-Nikulalle että ”mene pois, CMX takaisin”. Siihen Nikula totesi että ”juuri sinunlaisiesi tyyppien takia nämä keikat ovat entistä lyhyempiä… ja plaa plaa”. No se siitä, olisi ollut pitkästä aikaa kiva nähdä CMX:ää hiukan pidempään ja varsinkaan kun vanhasta tuotannosta ei kuultu kuin ”Manalainen” ja sitä vanhaa settiä Pastapää kavereineen oli tullut kuulemaan. Kerroimme asian myöhemmin illalla Loose baarissa kitaristi Halmkronalle, vaikutti se sitten mihinkään tai ei.

Jopas meni ohi aiheen. Takaisin lennolle Bangkok-Helsinki (korvanapeissa soi silti CMX:n Veljeskunta). Lounas oli edessä ja Finnair tarjoili vihkosen, jossa päivän menuvaihtoehdot oli esitelty. Turistiluokan matkustajana (yli 200 lentoa) ei ole tullut eteen kovin mahtavia ruokanautintoja. Äitiäni lainatakseni ”kylässä huonompikin ruoka on hyvää” ja sitä kautta lentojen olosuhteista johtuen ne murkinat ovat olleet siihen tilanteeseen ihan mukavia. Mutta ensimmäinen business kokemus kyllä on yliveto. Uskon että näihinkin ruokiin tottuu kun tarpeeksi busineksessa matkustaa, eikä näitä tietenkään voi verrata maanpäällisiin kulinaarisiin nautintoihin. Päädyin seuraavaan lounaskokonaisuuteen juomineen:


Kermaista kurpitsakeittoa
Kevyesti suolattua lohta, parsaa ja fenkolisalaattia
Viininä: Clos Du Roy 2006, Pascal Jolivet (AOC Sancerre, Ranska)
*
Paistettua garoupa-kalaa ja Choo Chee –kastiketta
Viininä: Vermetino Tenuta Guado al Tasso 2007, Antinori (DOC Bolgheri, Italia)
*
Juustolautanen: Port Salut –juustoa ja Gruyere juustoa sekä kuivattua aprikoosia
Viininä: Château Lafaurie-Peyragaey 2002 (Sauternes, Ranska)

Kermainen kurpitsakeitto vei heti kielen mennessään. Aivan mahtavan makuinen keitto! Mitenköhän tätä tehdään? Varmaan kurpitsaa, kermaa sekä kasvislientä, tuskin sen kummempaa. Pitää ottaa selvää ja tehdä joskus itsekin. Lohi, parsa ja fenkoli eivät mitenkään sävähdyttäneet mutta mukavaa syötävää kun kyytipiikana laadukas valkoviini.

Pääruokana valitsin myös kalaa, kun yleensä tulee otettua lihaa tai kanaa. Vaihtoehtoina olisi ollut ravioleja tai kanaa. Kalan nimi ei ollut tuttu, mutta aika kovasti valkoisten pakastekalojen kaltainen kala oli kyseessä. Ei mitään hajua mitä Choo Chee kastike piti sisällään, mutta ihan mukavasti se täydensi tuota valkoista kalaa. Lisukkeena vielä riisikeko ja vihanneksia. Otin pääruualle kokeiluun toista valkoviinivaihtoehtoa. Ihan mukava kokonaisuus, joskaan ei ylivoimainen.

Hetken tauon jälkeen oli jälkiruuan aika. Päätin ottaa juustoja. Ajattelin ottaa punaviiniä juustojen kera. Tilatessani lentoemäntä kehui tarjolla olevia makeita viinejä. No ajattelin kokeilla kun sitä kerran suositeltiin. Itse asiassa juusto sopi hyvin yhteen makean viinin kanssa, olin siitä hiukan yllättynyt. Lisänä tarjoiltiin suolakeksejä. Tietenkin otin myös kahvin seuraksi konjakin, jona Finnairin valikoimassa oli Martell Cordon Bleu Cognac. Todella hyvä lentoruokakokemus oli takana näiden juustojen siivittämänä.

Matka kuitenkin jatkui lounaan jälkeen. Välijuomana Pastapää kokeili Campari Bitteriä. On surkeaa kun ei tunne juomia, joten tämäkin meni ihan puhtaasti kokeilun piikkiin, tietämättä yhtään mitä tilaa. No, tuloksena aika kitkerä juoma jossa kuitenkin makea vivahde. Jääpalat tasoittivat varmasti makua. En ole kuitenkaan tällaisten juomien ystävä. Heh, nyt drinkki- ja juomaspesialistit repivät peliverkkarinsa tästä juomaluonnehdinnasta.

Seuraava juomakokeilu oli calvados (Calvados Roger Croult 20 ans d’age). Kollegoiden kanssa on ollut puhetta joskus konjakeista ja calvadoksista, ne kun tuntuvat jakavan porukkaa. Pastapää on tässä massan edustaja ja enemmän konjakin juopottelija. Tässä Calvadoksessa oli jotenkin hedelmäinen sivumaku Pastapään mielestä, jota konjakeista ei juurikaan saa. No, mutta mukavaa vaihtelua konjamiineihin.

Pari tuntia ennen laskua tarjoiltiin kevyt ateria. Se sisälsi seuraavaa:

Kesäkauden salaattia
*
Lasagnea
*
Tuoreita hedelmiä

Tämä kevyt ateria olikin lähempänä turistiluokan tarjottavia, eikä siten ollut mitenkään kummallinen. Mukava yksityiskohta oli minikokoiset suola- ja pippurisirottimet:

Kokonaisuutena tämän lennon tarjottavat olivat ylivertaisia verrattuna aiempiin lentomatkoihini. Tietenkin teille businessmatkustajat tämä on arkipäivää, mutta minulle suuri elämys, toistaiseksi ainutlaatuinen kuitenkin. Tietenkään tämä ei ollut verrattavissa maanpäällisiin ruokanautintoihin.

Ruusuohukaiset

"Vivi-Annin keittiössä" keittokirjassa on omistettu yksi osuus - siis useampia sivuja- ruusuruokiin. Ihmetellen selailin kauniita ja itselle ihan uusia ruokia ruusurisotosta erilaisiin hilloihin ja friteerattuihin ruususydämiin. Mieltäni alkoi kutkutella ajatus ruusuohukaisista, varsinkin kun Lokalahden Luomumyllystä oli tullut hankittua kehuttua Lettujauhoa. Tämä jauhoseos sisältää vehnä-, ohra- ja kaurajauhoa.

Vivi-Ann Sjögren on edellämainitussa kirjassaan omistanut osuuden myös letuille ja köyhille ritareille. Tässä hänen perustaikinaohjeensa:

3 kananmunaa

6 dl maitoa

½ tl suolaa

3 dl jauhoja

voita (ja öljyä) paistamiseen

Vatkaa sekaisin munat, maito ja suola. Lisää vatkaten jauhot, vähän kerrallaan. Anna taikinan turvota puolesta tunnista tuntiin. Paista pikkuletuiksi tai isoiksi räiskäleiksi voissa ja öljyssä. Sekoita taikinaa joka kerran kun otat sitä pannulle, jauhot painuvat pohjaan.

Muunnelmina Vivi-Ann mainitsee, että korvaa joskus 2 dl vehnäjauhoista samalla määrällä grahamjauhoja tai lisää taikinaan ruis-, ohra- tai kaurahiutaleita, vehnäleseitä tai neljän viljan hiutaleita. Ei ole tullut omaan pieneen mieleenikään, mutta tosiaan - miksikäs ei!

Nesteen Vivi-Ann mainitsee voivan olla maidon lisäksi vaikkapa piimää, kasvislientä tai olutta. Mielenkiintoista! Taannoin kokeilin piimäohukaisia ja voi jukra jotta olivat hyviä!

Sitten ruusuosuuteen:

Puolen litran lettutaikinaa varten tarvitaan noin ½ litraa tuoksuvien ruusujen terälehtiä. kaikki ruusut kuulemma kelpaavat, kunhan ne tuoksuvat ja kunhan niissä ei ole torjunta-aineita. Osaako joku selittää miksi vain tuoksuvat kelpaavat? Vivi-Ann ohjeistaa ottamaan terälehdet juuri ennen kuin ne putoavat. "Huonoa omaatuntoa ei tarvitse potea, minuuttia myöhemmin tuulenpuuska pyyhkäisee ne maahan", hän vielä kirjoittaa. Näillä evästyksillä uskalsin lähteä ruusunterälehtien metsästykseen, sillä omalla pikku pihallamme niitä ei kasva. Lasten kanssa ulkoillessa huomasin asukaspuiston kukkien olevan tuoksuvia ruusuja. Osa kukista oli pudottanut jo terälehtensä, joten ajattelin terälehtien keruuajan olevan juuri nyt käsillä. Varmistin vielä Espoon kaupungin viherpalvelusta, ettei puskia ole ainakaan puistossa myrkytetty. Siispä puolisen litraa terälehtiä matkaan ja menoksi. Terälehdet säilyvät muovipussissa säilytettynä yön yli, kun ripsaiset niille hiukan vettä. Ennen käyttöä ruusun terälehdistä tulee nappaista pois valkoinen kantaosa, sillä se on kitkerä.

Lettutaikinaan lisätessä poista siis valkoinen kantaosa ja suikaloi terälehdet. Itse lisäsin terälehdet vasta juuri ennen paistamista, taikinan jo turvottua. Mukaan kehotettiin sekoittamaan myös ruokalusikallinen sokeria.

Paista letut sydämenmuotoisella valurautapannulla. Jos et omista sellaista, harmittele hetki ja yritä paistaa vaikkapa pitsireunaisia lohdutukseksi. Vivi-Ann antaa muuten vinkin, että pitsireunaisia lettuja saa helpommin voi-öljyseoksessa paistamalla.

Paistamisen aikana keittiöön leijaili vieno ruusun ruoksu ja fiilis vaihteli prinsessa Ruususmaisesta Muumimammaan. Lettujen ulkonäkö oli melko tavallinen, vain sieltä täältä kuulsi kauniisti ruusun lilahtavaa punaa. Maku letuissa oli hienostunut ja erilainen. Tarjosimme elegantin välipalamme tomusokerilla ja hunajalla hunnutettuna, kuten keittokirjassa suositeltiin.

Ihana, erilainen ja varmasti uudestaan kokattava herkku. Suosittelemme lämpimästi koko perhe! Puolen maitolitran taikina tuli meinaten syötyä neljään naamaan :D. Nyt lähdemme puistoon uudestaan poimimaan terälehtisatoa ruusuhilloa varten.

Tuliaiset

Olemme Pastapään kanssa olleet kuluvalla viikolla molemmat monelle aika eksoottisissa paikoissa: Pastapää Thaimaan Bangkokissa ja minä Länsi-Suomen pikkupitäjässä Lokalahdella, tuossa Iken, ja Kike Elomaan kotipitäjässä, jossa pidetään myös paanunheiton MM-kisat. Jos muuten olet aina halunnut mukaan Ike-hölkkään, sekin onnistuu "Lokiksella".

Haalimme reissuiltamme paikallisia ruokatuliaisia tähän tapaan:

Lokalahdella on toiminut 1950-luvulta (?) asti mylly, joka nykyisten omistajien myötä on keskittynyt pelkästään luomutuotteisiin. Omistaja oli myymälässä käydessämme paikalla. Neljävuotiaamme kysyi myllyn toiminnasta ja pääsimme koko porukka mielenkiintoiselle tutustumiskierrokselle. Tietoa jauhoista ja niiden käytöstä sai myös runsaasti, niin paljon vain kuin osasi kysyä :) . Lokalahden luomumyllyn tuotteita saa kuulemma Myllyn lisäksi ainakin Turun alueen Citymarketeista.
Muina tuliaisina mukaan kotiseudulta tarttui paikallisten viljelijöiden tuotteita - sipulia, perunaa, porkkanaa ja kurkkua. Äidin mansikkamaata tuli harvennettua punaisista marjoista koko vierailun ajan ja mukaankin saimme vielä myrkyttämättömiä-, siis luomumansikoita. Äidin työkaverit olivat antaneet vanhempia Gourmet- ja Maku-lehtiä, jotka nekin nyt odottavat plarailua.

Aina ei tarvitse lähteä maailman toiselle puolelle löytääkseen hyviä tuliaisia. Mutta jos sinne lähtee niin...

Pastapää palasi työmatkaltaan kuuman kosteasta Thaimaasta laukku täynnä tuliaisia. Ruokatuliaisten lisäksi laukusta paljastui mm. ihanat, samanlaiset rantahameet minulle ja yksivuotiaalle tytöllemme - kokoeroa vain oli jonkun verran ;) . Ruokatuliaisiin tutustunemme jo lähiaikoina, kunhan niille käyttöä keksimme :D. Keossa on mm. aurinkokuivattuja katkarapuja, durian chipsejä, "sweet minced pork" eli jotain "makeaa jauhettua possua", punaista currytahnaa (jolle on käyttöä jo keksitty), kuivattuja kaffirinlehtiä ja niinikään kuivattua sitruunaruohoa, Tom Yum-valmiskastiketta ja kalakastiketta. Voipi olla että kyseisiä tuotteita löytyy hyvin Suomestakin, mutta onhan hommassa silti oma fiiliksensä kun ruoka-aineita roudaa autenttisilta tantereilta. Ja voihan olla että niissä silti on makueroakin.

Palaamme varmasti kaikkiin näihin raaka-aineisiin tuonnempana, toivottavasti onnistuneitten makukokemuksien siivittämänä.

Terveisiä Uudenkaupungin Pookista!

Olin lasten kanssa melkein viikon lapsuudenmaisemissani Pastapään matkatessa työn merkeissä jossain ihan toisaalla. Oli PP:kin muutaman yön kanssamme ennen retkelleen ponkaisua. Yksi yhteisistä illoistamme kului kesäteatterissa ja sen jälkeen siskoni ja hänen miehensä kanssa Pookin pihalla syöminkien ja hiukan juominkienkin merkeissä.

Poijjaat ottivat burgeritarjouksen hampparinnälkään - taattua tavaraa! Siskon annosta en muista. Itse herkuttelin Karitsankyljyksillä - jotka maksoivat netin tiedoista poiketen reippaat 25, ei rapiat 5 euroa, valitettavasti :) . Annos oli ihan hyvä, ei mitenkään erityinen kuitenkaan. Ihmettelin hiukan lautaselle "ympättyä" vihersalaattia ja sämpylää. Esillepano kärsi mielestäni, enkä makuinakaan kaivannut tällaista lisää. Punasipulihilloke sen sijaan oli loistavaa! Päätimme Pastapään kanssa ryhtyä omassakin keittiössämme etsimään tämän lisukkeen syvintä olemusta, niin loistava lihan kaveri se oli!

Mutta sitten - ai jai jai...Jälkkäri. Siskoni suositteli Pookin specialia, joka oli kertakaikkisen herkullista! Kuvassa on pieni annos, joka riitti aivan komeasti aterian päälle. Marenki, jäätelö ja kermavaahto ovat saaneet kavereikseen siis jäisiä vadelmia, joiden päälle sai oman maun mukaan lirutella erillisestä kulhosta lämmintä, tummaa kinuskikastiketta. Eikä kukaan kieltänyt lisäämästä ja lisäämästä ja lisäämästä...kinuskia. Eikä toisaalta siirtämästä kermavaahtoa vieressäistuvan lautaselle ;)

Paikkana Pooki on kiva, varsinkin sisäpihan suojainen, puiden tunnelmallisesti varjostama terassi. Aiemmat ruokailukokemuksemmekin ovat olleet maistuvia, joten rohkenemme suositella jos Uuteenkaupunkiin eksytte.

Namikas perunapohjainen piirakka kinkulla, artisokalla ja sienillä täytettynä

Loistava, mehevä pohja ja maistuvat täytteet. Piirakka jossa ei täytteitä ole uitettu missään muna-kermaviili-maito-seoksissa vaan herkut saavat rauhassa loistaa ronskeina paloina. Ei niin että niissä seoksissa mitään vikaa ole, itsekin käytän kyllä, mutta olipahan nyt erilaista. Emme kumpikaan pidä säilötyn artisokan mausta esimerkiksi salaateissa, mutta valutettuna ja uunitettuna nämä säilykkeet toimivat hienosti. Pohjaa oli helppo leipoa. Se käy -luonnollisesti- muidenkin täytteiden kanssa. Siitä ei kun varioimaan. Suosittelemme lämpimästi! Piirakkaa siis tarjottiin eilen poitsumme 4-vuotis kekkereillä aikuisille. Ohje on jonkun lehden tilaamisen yhteydessä "lahjaksi" saadusta Gummeruksen "Suolaiset ja makeat piirakat"-kirjasesta , josta löytyy muitakin hyvänoloisia ja hiukan erilaisia piirakanohjeita. Jatkoa seuraa mm. munakoiso-halloumipiiraan muodossa...

75 g voita

1 sipuli ohuina (puolikkaina) renkaina

150 g vehnäjauhoja

125 g perunasosetta (itse tein Oolannin pakasteperunahitusista juuri tämän verran)

1 rkl oliiviöljyä

2 salotti- meillä 1 keltasipuli viipaleina

noin 125 g maalaispalvikinkkua suikaleina

noin 175 g säilöttyjä artisokansydämiä valutettuina ja viipaloituna

suolaa ja pippuria

(timjaminoksia koristeeksi)

Sulata pannulla 25 g voita. Lisää sipuli ja paista kunnes pehmenee. Anna jäähtyä hetkisen.

Kuutioi loput voista ja nypi se jauhojen sekaan. Sekoita joukkoon perunasose ja paistettu sipuli nesteineen. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita ainekset pehmeäksi taikinaksi. Painele taikinasta uunipellille halkaisijaltaan 23 cm:n piirakkapohja. Kääännä reunat ylöspäin, jotta täytteet tulevat pysymään sisällä.

Kuumenna öljy pannussa. Ruskista sipulit ja lisää sitten sienet. Paista nopeasti pehmeiksi. Itse lisäsin hiukan suolaa ja pippuria seokseen.

Levitä täytteet pohjan päälle. Itse tein kinkusta, sienistä ja artisokista reiluja paloja, koska näin piirakasta tuli mielestäni näyttävämpi. Paista 200 asteisessa uuunissa 20-30 minuuttia, kunnes se on saanut kullanruskean värin. (Koristele timjaminoksilla). Ohje neuvoo tarjoamaan kuumana, mutta hailakkanakin tarjoiltu piirakka kelpasi kyllä syöjille ;)

Lisänä tarjosimme ihan perus vihreää salaattia joukossaan kevätpunasipulia ja kirsikkatomaatteja. Joukkoon ripsuteltiin oliiviöljyä, hyppysellinen pippuria ja suolaa.

4-vuotissynttärit merenelävien kera

Rakas poitsumme täytti eilen 4 vuotta! Tänään pidimme sällin kaverikekkerit, johon valitettavan moni ei päässyt. Kesä on kiireistä aikaa, joten ehkä seuraavina vuosina kutsua tulee aikaistaa. Hauskaa oli nähdä paikallepäässeitä ja juhlia yhdessä isoa-pientä poikaamme!

Poika toivoi itse teemaksi "merenalaista elämää", varmaan pitkälti "Nemoa etsimässä"-leffan innoittamana. Tarjottavamme lasten kutsuille olivat seuraavanlaisia:

• nakit mustekalamaisessa muodossa
• kala- ja krokotiilikarkkeja
• minisämpylöitä kalapuikonpuolikas-täytteellä
• itsetehtyjä simpukkakonvehteja
• vesimelonia
• Domino-keksejä (kesälajitelma)
• akvaariokakku jäätelöstä (HAH HAH HAA!!! Epäonnistui niin pahasti ettei siitä sen enempää)
• artisokka-kinkku-herkkusienipiiras ja salaattia (aikuisille)Yritimme etsiä myös nugetteja merenelävien muodossa, mutta niitä ilmeisesti enää mistään löydy?
  

Nämä mainiot mustekalakaverit syntyivät nakeista. Ennen keittämistä alaosaan tehtiin viiltoja lonkeroiksi. Keittämisen ja pienen jäähdyttämisen jälkeen silmät ja suu taiteiltiin elintarviketussilla. Osa vekkuleista keitettiin sinisellä elintarvikevärillä värjätyssä vedessä, osa tavallisessa. Idea näihin lonkeroveikkoihin saatiin täältä (esim. toukokuun kohdalta).


Lisäys myöhemmin: Tällainen mustekalakakku tehtiin sukulaissynttäreille, jotka pidettiin vuokrasaunatiloissa Lokalahdella. Kermavaahto värjättiin siniseksi elintarvikevärillä, ja mustekala tehtiin marsipaanista.