Kesäinen menu

Pastapään isä ja avovaimonsa vierailivat meille eilen. Saimme tuparilahjaksi kovasti toivomamme 10 litran kattilan. Nyt onnistuu juustojen teko ja pastan keitto isommallekin porukalle! Lisäksi meitä hellittiin marjoilla, kanttarelleilla, herneillä, vesimelonilla, lipstikalla, leivillä...Ruokatuliaiset ovat aina niin tervetulleita!

Illaksi olimme luvanneet rapunautiskelua aikuisten kesken lasten mentyä unilleen, mutta pitihän sitä päivälläkin jotain syödä. Päädyimme seuraavanlaiseen toteutukseen. Ruuat napsittiin napaan terassilla auringon lämmössä ja puheensorinan pörinässä. (Ohjeita naputellaan taas siihen tahtiin kuin keretään ja linkitetään tähän)

Kesäinen menu tutuille vieraille

juustoiset suolakeksit ruusuhillolla
juomana Viettelys

omenainen pekonisalaatti
possunkylki kolamarinadilla

juomana vapaavalintainen olut

kinuskinen mustaherukkakakku

juomana kahvi / mehu

Miksen minä tätä ennen hoksannut?!

Reseptissä ei ole nyt mitään uutta ja mullistavaa vaan mutkatonta ja maukasta! Vaaleat leivät on voideltu vihreällä pestolla ja täytetty sen jälkeen tomaatti- ja mozzarellarenkailla sekä tuoreella basilikalla.

MUTTA

Uutta on miten sain noin kauniin pinnan leipiin ja homman pysymään kasassa samalla kun koko leipä lämpesi. Idean sain jostain kokkauskirjastamme, paha vaan kun en nyt muista mistä. Kaikessa simppeliydessään ohje kuului, että leipää pannulla lämmitettäessä sen päälle asetetaan paino. Meillä painona toimi valurautainen paistinpannu. Molemmat puolet paistettiin pannun painaessa leipää lämpimään raidoitettuun valurautaparilaan. Niin simppeliä että miettii miksei tätä nyt hoksannut itsekin...!

Herkullisen leivän kanssa kulautettiin alas Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Pilsiä, joka sopi tilanteeseen oikein hyvin. Nauttimishetkestä on jo sen verran, että mitään syväluotaavampaa on mahdotonta sanoa.

Ulkoruokintaa Savonlinnassa, Turuus ja Heinolassa

Kesällä on tultu herkuteltua muutaman kerran ulkonakin - mikä muuten on aika harvinaista meidän taloudessamme! Nämä ensimmäiset setit ovat Kalastajan Kojulta Savonlinnasta. Voissa rapeaksi paistetut muikut lisukkeineen olivat loistava setti, varsinkin kun siihen lisättiin pullollinen paikallisen panimon Joutsen ööliä ja auringon paistetta!

Turussa hoidimme parisuhdetta ilman lapsia Ukko-Pekka risteilyn ja hotelliyön voimin. Kyllä teki hyvää! Höyrylaiva Ukko-Pekka starttasi Aurajoen rannasta. Matkalla nautimme ystäviemme aina niin virkistävästä seurasta, kuohuviinistä ja loistavista tapaksista. En millään osaa sanoa oliko saaristolaisleivän päälle nakattuna herkuinta tervasiirappinen juusto, savuinen liha vai silakka.
Perillä kallioisella Loistokarilla söimme kovasti lohipitoisen aterian noutopöydästä. Grillilihat olivat kypsyneet aivan liikaa, eikä ruoka muutenkaan nyt mitään hurjan herkullista ollut. Paljon silti tuli syötyä. Parhaimpana itselleni mieleen jäi punajuurisalaatti, jossa juurekset oli jätetty ronskeiksi lohkoiksi. Pastis muisteli reissun jälkeen lämmöllä menomatkan silakkatapaksia. Ruokailu veti myös hieman kiireiseksi, sillä siinä vaiheessa kun olisin hakenut lämpimiä ruokia jotka eivät eka kierroksella mahtuneet lautaselleni, ne olikin korjattu jo pois.

Parhaiten risteily-reissusta jäi mieleen Loistokarilla danssatut laituritanssit ja takaisintulomatkalla Pastiksen yhteislaulutoive, alunperin Kiss:n "I was made for loving you baby". Kuulosti jotakuinkin tältä :D. Tuo porukkahoilotus teki retkestä extreme-sellaisen!


Nämä kuvat ovat aiemminkin kehumastani Heinolan Heilasta. Nyt söimme Cafessa ensimmäistä kertaa, mutta tuskin viimeistä.

Alkuun sai ottaa todella maukkaita sämpylöitä ja sipaista päälle vaikkapa punaisella pestolla maustettua levitettä. Tämän tekstin ympärillä olevat annokset ovat lasten lihapulla- ja nakkiannokset. Ravintola sai ehdottomasti lisäpisteet lastenkin annosten kauniista esillepanosta. Kaikkialla ei valitettavasti arvosteta samalla lailla muksuja asiakkaana.


Taikinaan piilotettu sorsa oli ihanaa, ja hilloke sekä kastike hurjan maistuvaa.

Pastis otti päivän tarjouksena olleen viljapossun, joka hävisi lautaselta kokonaan kehujen saattelemana.

Nautiskelimme ruokamme auringon lämmössä terassilla. Loistavaa oli, että lasten syötyä annoksensa he saivat jaloiteltua kunnolla leikkiessään aidatulla pihalla leikkimökissä ja hiekkalaatikolla. Heilan cafen sisällä leikkipaikka ei olekaan kovin kaksinen. Automatkaa oli jo hiukan takana ja paljon edessä, joten hyvää teki - herkuttelu ja leikki.

Pastiksen hörppiessä vielä jälkkärikahviaan minä tein ostoksia lähiruokaan keskittyneessä puodissa. Mukaan lähti mm. grillattavaa Benjamin lihatorilta.

Pienet maissiletut kylmäsavulohi-ranskankermakuorrutuksella

Toinen alkupalamme grilliruualle oli maissiletut kylmäsavulohella ja ruohosipulisella ranskankermalla kuorrutettuna. Osui ja upposi kaikkien aikuissyöjien makuhermoon!

Näistä aineksista tulee noin 24 lettusta.

½ cuppia ranskankermaa
1 rkl pilputtua ruohosipulia

1 maissitähkä
1/3 cuppia vehnäjauhoa
2 rkl maissijauhoa
½ cuppia maitoa
1 iso kananmuna
1/4 rkl suolaa
öljyä paistamiseen

noin 150 g kylmäsvulohta
ruohosipulia silputtuna

Valmistele jääkaappiin viileentymään ranskankermaa ja silputtua ruohosipulia.

Erottele kananmunankeltuainen ja -valkuainen toisistaan säästäen molemmat. Riivi maissijyvät tähkästä. Yhdistä kulhossa jauhot, maito, keltuainen ja maissinjyvät sekä suola ja pippuri.

Vaahdota valkuainen sähkövatkaimella. Sekoita varovasti edellisen taikinan joukkoon.

Lämmitä paistinpannu ja siihen lisätty öljy keskilämmöllä. Nosta noin ruokalusikallisia maissitaikinaa pannulle ja levitä se lettumaiseksi. Taikina pysyy hienosti kasassa pieninä lettuina ilman lettupannuakin. Paista muutama minuutti, käännä ja paista vielä noin minuutin verran. Toista kunnes taikina loppuu :). Yritä pitää letut lämpiminä esimerkiksi kuumalla vedellä lämmitetyllä lautasella, jonka peität aina lettujen päälle sukellettua foliolla.

Asettele jokaiselle alkupalalautaselle lettu(ja), päälle kylmäsavulohta sopivankokoisena viipaleena, tähän ylle ruohosipulista ranskankermaa ja vielä koristeeksi pilputtua ruohosipulia.

Juomana meillä oli Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Lager.

Hyvää ja kaunista!

Valkosipulikatkaravut

Jotta olisimme epäloogisia, pläjäytämme nyt eetteriin alkupalat postattuamme eilen pääruuat.

Alkupalat ovat myös aiemmin mainitusta kirjasta "Great food great beer". Lautaselle aseteltiin valkosipulisia jättikatkaravunpyrstöjä ja maissilettuja kylmäsavulohella. Molemmat maistuivat, todella. Kalaisat palat olivat myös mukava aloitus tuhdille grillatuille. Menisivät loistavasti myös tapas-palana. Suosittelemme ehdottomasti!

Juomasuosituksena olutkeittokirja mainitsi amerikkalaistyyppisen lagerin, joka meillä taittui Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Lager Kukkoon. Katkat ja kevyesti humaloitu täysmallasolut olivat kyllä mukava pari!

Valkosipulikatkaravut

n. 30 katkaravunpyrstöjä kuorittuna ja suoli poistettuna

3 rkl oliiviöljyä

1/8 tl cayannepippuria

6 valkosipulinkynttä ohueksi viipaloituna

1/4 tl suolaa

2 rkl lehtipersiljaa pienittynä

lohko sitruunaa per ruokailija

Lämmitä oliiviöljy keskilämmöllä. Lisää cayannepippuri ja valkosipulit. Paista 2 minuuttia koko ajan sekoitellen. Älä anna valkosipulin ruskistua. Nosta lämpöä hiukan ja lisää harmaat katkaravut punastumaan. Anna katkarapujen olla pannulla vain sen verran, että saavat kauniin värin, mutta ovat silti kosteanoloisia keskeltä. Kirjan mukaan tähän menee 4 minuuttia, minä väittäisin että vähemmän. Ota pois levyltä, ripsuttele päälle suolaa ja lehtipersiljaa. Tarjoile sitruunalohkon kera.

Omenapekonisalaatti ja polttorauta toimivat

Tämä herkullinen omenainen ja pekonainen salaatti oli mainio kaveri grillatuille. Sen todisti paitsi perheemme aikuisväestö, myös ystävämme. He saapuivat iloksemme yökylään tänne maalle ja toki nyt uutta grilliä piti esitellä! Salaatti riitti juuri ja juuri neljälle aikuiselle lisäkkeenä, mutta enempikään ei olisi tehnyt huonoa. Rehulisäkettä mainostettiin lämpimänä kastikkeen ansiosta, mutta eipä tuo kovin lämpöistä ollut vaikka heti sen tarjoilimmekin. Hyvää silti, hurjan.

Ohje löytyi Ameriikantuliaiskirjasta "Great food great beer" joskin sitä haarukoitiin meillä hieman muokattuna. Me naatiskelimme ruuan kanssa punkkua, mutta kiinnostuneille kerrottakoon että kirja suositteli kumppaniksi hunajaisen makuista olutta.

Omenainen pekonainen salaatti

2 Granny Smith omenaa

3 kesätuoretta punasipulia

tuoretta pinaattia

vuonankaalia

paketillinen pekonia

kastike:

0,3 cuppia balsamicoa

1 rkl sokeria

1 tl Dijon-sinappia

0,25 tl suolaa

0,2 tl pippuria myllystä

(2 rkl ranskankermaa)

Tee salaattipohja huuhtomalla pinaatti ja vuonankaali. (Kuori ja) lohko omenat ihan ohuiksi. Tee samoin sipulille. Paista pekoni keskilämmöllä omassa rasvassaan ja siirrä talouspaperin päälle rapsakoitumaan. Leikkaa pieniksi kuutioiksi.

Sekoita kastikeaineet pienessä kattilassa. Keitä vain minuutti. Ota pois levyltä ja lisää ranskankerma jos muistat. Itse en muistanut ja herkullista oli silti.

Sekoita kastike hyvin salaattipohjaan ja ripsuttele päälle pekonit. Tarjoa heti.

Pastis muisti kokeilla nyt myös ensimmäistä kertaa tulikuumennuksella lahjaksi saamaansa polttorautaa. Naudan sisäfileisiin tuli hieno koristelu mieheni nimikirjaimien muodossa, eikö?

Kanervaa lautaselle

Nyt ei lähde. Piti kirjoittaa kaikennäköistä kivaa ja laittaa kauniita kesäkuvia mutta pitää lykätä. Sormet eivät vain suostu taipumaan eikä pää nyt ainakaan. Kummaa.

Siispä kerron teille lyhyesti, että taannoin lastemme Mummulassa (Pastiksen äidillä siis) keräsin metsässä kanervia. Riivin niistä kauniit, kellomaiset kukat irti ihan sormivoimin. Annoin kukkien kuivua ja mennä suppuun huoneenlämmössä lautasen päällä. Nyt meillä on lasipurkissa kauniita, syötäviä koristeita talven varalle. Nuita voi ripotella niin suolaiseen kuin makeaankin, sillä maku on olematon. Joskus estetiikka ratkaisee. Alla käyttöesimerkkiä taannoisesta Villiyrtti-tapahtumasta.

Grilli-loimu-savulohi

Kalan grillaaminen on joskus ollut hankalaa kun kala tuppaa hajoamaan helposti kypsyessään. Ratkaisu tähän hajoamisongelmaan on halsteri. Halsterissa kala pysyy paikallaan ritilöiden välissä. Samalla tuli testattua uuden grillimme soveltuvuutta kalan grillaamiseen. Tämä kokeilu oli eräänlainen sekamuoto grillaamista, loimulohta ja savulohta. Maustaminen nimittäin jäljitteli appiukon savukalan mausteita, toisaalta joskus liekit nuolivat kalaa tehden halsteri-lohesta loimulohta. Ja lopulta hiilloksessa tästä syntyi grillattua lohta. Tarvitaan:

2 lohifilettä
karkeaa suolaa
sitruunapippuria
(puntti) tuoretta tilliä silputtuna
hunajaa

Suolaa kala karkealla suolalla hyvissä ajoin ennen grillaamista. Voit laittaa hunajaa lukuun ottamatta muutkin mausteet pintaan. Anna maustua vähintään tunti. Sivele kala juuri ennen grillaamista hunajalla lihapuolelta, ei nahan päältä. Grillaa miedossa hiilloksessa noin puoli tuntia-tunti riippuen hiilloksen voimakkuudesta. Sivele välillä lisää hunajaa kalan pintaan, jotta kala pysyy mehukkaana. Irrota kypsä kala halsterista ja aseta tarjolle. Nam!

Mukavaa munakoisoa

Mukavuusruokahaaste Siskot kokkaa-blogista on vihdoin ja viimein yltänyt vastineeseen saakka. Ensin se unohtui ja sitten on ollut kesäkiirusta.

Minun mukavuusruokaani tehdään silloin, kun kokkaan vain itselleni Pastiksen ollessa työmatkalla ja lasten nauttiessa jotain omaa herkkua. Simppeliä, lämmityskelpoista ja ah niin ihanan makuista tomaattista munakoiso"mössöä". Oli hauska huomata että myös Kokkailevan siskon Nellen mukavuusruoka perustui munakoisoon.

Minä pilkon munakoison reiluiksi paloiksi, nakkaan pannulle itkettämättä ja paistan hetken sipulilohkojen kanssa. Sitten pöräytän perään tomaattimurskapurkin ja annan hautua miedolla lämmöllä sopivan pehmeiksi, mutta kuitenkin vielä purutuntuman omaaviksi.Tähän asti aikaa on kulunut noin 20 minuuttia. Juustoa nakataan vielä joukkoon lämpiämään ja maustetaan vaikkapa basilikalla, suolalla ja mustapippurilla.

Muuntelen ruokaa fiiliksen mukaan. Toisinaan sipulia ei laiteta lainkaan, joskus lisätään myös valkosipulia. Juustona toimivat mozzarella, cheddar, parmesaani tai halloumi, ensimmäistä painottaen. Yrttejä laitetaan tilanteen mukaan oreganosta ja timjamista basilikaan tai salviaan.

Yleensä syön munakoisoruokani ihan pelkästään, mutta jos Pastis jostain syystä onkin kotona kun tätä teen, keitetään kylkeen pastaa. Valkoviinilasillinen kruunaa homman arjen ylle.

Lähetän haasteen edelleen Punaiseen- ja Keltaiseen keittiöön. Mitäs teillä tehdään mukavuusruuaksi?

Jazzia ja maustettua viinaa salakapakassa

Kieltolain aikaan salakapakka vatää ihmisiä jazzin ja alkoholin voimalla juhlimaan. Nyt huhutaan viinasta, joka on maustettu kallioimarteen juurilla lakritsaisen makuiseksi. Kaikki haluavat maistaa tuota uutuutta ja päästä kuulemaan tuoretta jazzlupausta.

Uteliaimmille baarimikko paljastaa, että puolen litran pirtuun (tai Koskenkorvaan) on lisätty kuivattua, kuorittua kallioimarteen juurta puolisen metriä. Juoman on annettu maustua vuorokausi pullossaan. Terävänsä saa juomankaatajan mukaan nauttia kovana teenä tai sellaisenaan snapseina.

Loppuillasta salakapakka on jo melkein tyhjentynyt. Vain sydänsuruihinsa hiljaa yksikseen juova mies nuokkuu pöydässään ja toisiaan salaa tapaamaan tullut pari yrittää jättää kyyneleisiä hyvästejä. Taustalla soi haikea saksofoni pimenevään iltaan...

Jazzista vain ei kertakaikkiaan tullut mitään ruokaa mieleen, sen sijaan kyllä kapakka ja juomia. Koetamme osallistua tällä vastikään kehittämällämme Kallioimarrekossulla kuukauden ruokahaasteeseen, mikäli kesän emäntä sen sallii. On kyllä maistuvaa, suosittelemme. Maltilla ;).