Ulkoruokintaa Savonlinnassa, Turuus ja Heinolassa

Kesällä on tultu herkuteltua muutaman kerran ulkonakin - mikä muuten on aika harvinaista meidän taloudessamme! Nämä ensimmäiset setit ovat Kalastajan Kojulta Savonlinnasta. Voissa rapeaksi paistetut muikut lisukkeineen olivat loistava setti, varsinkin kun siihen lisättiin pullollinen paikallisen panimon Joutsen ööliä ja auringon paistetta!

Turussa hoidimme parisuhdetta ilman lapsia Ukko-Pekka risteilyn ja hotelliyön voimin. Kyllä teki hyvää! Höyrylaiva Ukko-Pekka starttasi Aurajoen rannasta. Matkalla nautimme ystäviemme aina niin virkistävästä seurasta, kuohuviinistä ja loistavista tapaksista. En millään osaa sanoa oliko saaristolaisleivän päälle nakattuna herkuinta tervasiirappinen juusto, savuinen liha vai silakka.
Perillä kallioisella Loistokarilla söimme kovasti lohipitoisen aterian noutopöydästä. Grillilihat olivat kypsyneet aivan liikaa, eikä ruoka muutenkaan nyt mitään hurjan herkullista ollut. Paljon silti tuli syötyä. Parhaimpana itselleni mieleen jäi punajuurisalaatti, jossa juurekset oli jätetty ronskeiksi lohkoiksi. Pastis muisteli reissun jälkeen lämmöllä menomatkan silakkatapaksia. Ruokailu veti myös hieman kiireiseksi, sillä siinä vaiheessa kun olisin hakenut lämpimiä ruokia jotka eivät eka kierroksella mahtuneet lautaselleni, ne olikin korjattu jo pois.

Parhaiten risteily-reissusta jäi mieleen Loistokarilla danssatut laituritanssit ja takaisintulomatkalla Pastiksen yhteislaulutoive, alunperin Kiss:n "I was made for loving you baby". Kuulosti jotakuinkin tältä :D. Tuo porukkahoilotus teki retkestä extreme-sellaisen!


Nämä kuvat ovat aiemminkin kehumastani Heinolan Heilasta. Nyt söimme Cafessa ensimmäistä kertaa, mutta tuskin viimeistä.

Alkuun sai ottaa todella maukkaita sämpylöitä ja sipaista päälle vaikkapa punaisella pestolla maustettua levitettä. Tämän tekstin ympärillä olevat annokset ovat lasten lihapulla- ja nakkiannokset. Ravintola sai ehdottomasti lisäpisteet lastenkin annosten kauniista esillepanosta. Kaikkialla ei valitettavasti arvosteta samalla lailla muksuja asiakkaana.


Taikinaan piilotettu sorsa oli ihanaa, ja hilloke sekä kastike hurjan maistuvaa.

Pastis otti päivän tarjouksena olleen viljapossun, joka hävisi lautaselta kokonaan kehujen saattelemana.

Nautiskelimme ruokamme auringon lämmössä terassilla. Loistavaa oli, että lasten syötyä annoksensa he saivat jaloiteltua kunnolla leikkiessään aidatulla pihalla leikkimökissä ja hiekkalaatikolla. Heilan cafen sisällä leikkipaikka ei olekaan kovin kaksinen. Automatkaa oli jo hiukan takana ja paljon edessä, joten hyvää teki - herkuttelu ja leikki.

Pastiksen hörppiessä vielä jälkkärikahviaan minä tein ostoksia lähiruokaan keskittyneessä puodissa. Mukaan lähti mm. grillattavaa Benjamin lihatorilta.