Broilerinmaksapasteija

Olen luullut maksapasteijan teon olevan vaikeaa. Empä luule enää. Jos olitte luuloltanne kanssani samankaltaisia, katsokaa nyt, näin helppoa se on:

BROILERINMAKSAPASTEIJA

300 g kanan- tai broilerinmaksaa
voita paistamiseen
3/4 tl suolaa
2 tl viherpippuria
3 tl oreganoa
1,5 rkl sherryä tai calvadosia
1,5 dl ranskankermaa

Leikkaa maksasta jänteet ja kalvot pois. Kuumenna pannulla vähän voita ja paista maksaa siinä suolan, pippurin ja oreganon kanssa kymmenen minuuttia. Ihastele todella valloittavaa tuoksua! Lisää joukkoon alkoholi, mutta varo jos se syttyy palamaan. (Me säästyimme liekkiepisodilta). Anna kiehua lähes kuivaksi.

Siirrä koko paistinpannun sisälmys muoviastiaan. Hienonna sauvasekoittimella (tai monitoimikoneella). Lisää ranskanskerma ja pyöräytä sieläksi massaksi. Anna levätä vähintään tunti jääkaapissa.

Nauti tahna paahtoleivän päällä vaikka ylimääräisenä pikkupalana. Toista tarvittaessa ja himon iskiessä. Me puputimme omat leipäpalamme ruuan alle, kun kummityttömme saapui iloksemme kylään perheineen. Olisihan ne leivät toki voinut kauniisti sipaistakin broiskupasteijalla, mutta me lähestyimme hommaa glögin kera tällä tavalla ronskimmin.

Maku oli selvästi maksainen, mutta hyvä. Silti seuraavalla kerralla laittaisin ehkä inan verran enemmän ranskankermaa taittamaan makua.

Mietin nuuhkiessani upeita paistotuoksuja, että näillä mausteilla saisi myös aikaiseksi varmasti maistuvan maksakastikkeen kun lisää alkomahoolin tilalle kermaa.

Ohje on tämän Joulun hitistäni, Hannu Sarenströmin kauniista kirjasta "Talven juhlat". Meillä ohjeistettu calvados muuttui sherryksi viinakaapin puuttellisen sisällön vuoksi, muuten noudatimme ohjetta prikuulleen - olimmehan ensikertalaisia maksapasteijoijia. Olemme tehneet kirjasta niin paljon onnistuneita juttuja, että lienee aiheellista ostaa opus ja palauttaa tuo lainaamamme takaisin kirjastoon (ja maksaa myöhästymissakot).

Osallistumme tällä broilerinmaksapasteijalla joulukuun ruokahaasteeseen "alkoholi", jonka ilmoille kuulutti Krisu Merkintöjä Melukylä-blogista.

Pipariavaruus

Olipa kerran suuri alus ja sen miähistö eli todella voimakkaasti ja uhrakkaasti ja aina kun tuli vihollinen niin sitten tuli isompia uhria. Ja aina he eivät tienneet mitä tehdä. Mutta kerran he kävivät kuussa ja tietävät mitä siellä tehdään. Poitsu 5,5v

Pipari"talomme" kuvaa siis tänä vuonna perheessämme paljon tapetilla ollutta aihetta "avaruus". Upean raketin laukaisujalustoineen, planeetoineen ja tähdenlentoineen toteuttivat lapset ja Jukka. Täältä voi katsella edellisten vuosien tuotoksia.

Jouluiset leivokset

Näissä leivoksissa jouluisuutta tuo paitsi "joulumausteiden" maku, myös tähän vuodenjaksoon sopiva koristelu. Lapset innostuivat näistä leivoksien koristelusta enemmän kuin pipareiden. Sekoitin näitä leivonnaisia varten lisää punaista ja vihreää pikeeriä. Piparien pursotuksesta oli jäänyt pieniä määriä muitakin värejä joita sitten hyödynnettiin.

Ohje ja suuntaa-antava koristelumalli on otettu Pirkan Paras Leivontakirja-opuksesta, jota hyödynnän usein varsinkin lasten kanssa leipoessa.
MAUSTEKAKKU

200 g voita
2 ½ dl fariinisokeria
3 kananmunaa
1 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
2 tl kardemummaa
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä

KUORRUTUS
1 valkuainen
noin 225 g tomusokeria
elintarvikevärejä

Vatkaa voi ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan sekaan siivilän läpi hyvin sekoittaen. Voitele tasapohjeinen rengasvuoka. kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Anna kakun jäähtyä. Leikkaa kakku kahdeksaan osaan.

Vatkaa kuorrutusta varten valkuainen ja tomusokeri vaahdoksi. Jaa erillisiin kulhoihin ja sekoita värit niissä. Jos käytät tavallani nestemäistä elintarvikeväriä, voit joutua vielä tömäköittämään väriä lisäämällä tomusokeria ja sekoittamalla sen hyvin sekaan. Laita valmiit kuorrutteet omiin pursotinpusseihinsa ja leikkaa pussin kulmaan PIENI reikä pursottamista varten.

Koristele miten parhaiten taidat. Meillä kolmioleivoksista tuli ohjeen mukaisia tonttuja ja joulukuusia, mutta aivan uniikkeja ja persoonallisia.

Enää viisi yötä jouluun...!
Lasten koristelemat upeat leivokset. Keskellä 2-vuotiaan tytön joulukuusi, sivuilla 5-vuotiaan poitsun tonttu ja kuusi.
Leivokset tarjottiin lapsenvahdeiksi tulleille Köyliön mummulle ja pappalle.

Viehättäviä blogiuutuuksia

Minulla on huono tapa netissä ollessani hiihdellä aina samoja latuja. Tämä koskee myös ruokablogihiihtoja. Ilokseni blogien pitäjät ovat kuitenkin monesti linkanneet muille mielenkiintoisille sivuille ja sattumanvaraisesti linkkien taa tulee klikattuakin. Siinä naputellessa sitä sitten miettii kuinka paljon on blogeja joista ei tiedä mitään, vain siksi ettei ymmärrä poiketa muille laduille vaan lykkii aina niitä samoja.

Tämä ei sitten todellakaan ole kritiikkiä teille tutuille jotka siitä ladun varrelta onneksemme löydytte. Te olette parempaa virkistystä kuin kuuminkaan mehu, vaikka sitä olisi terästettykin. Tarkoitan että sen LISÄKSI sopisi ottaa vaikka rusinoita tai peräti pähkinöitäkin. Tai piparia. Oikeasti voisin helposti hiihdellessä mussuttaa piparia, sellainen minä olen.

Lähiaikoina on löytynyt kaksi ihanaa, minulle uutta blogia jotka haluan erikseen mainita. Toinen on tänään huomioni kiinnittänyt Chez Jasu , jonka parmesaanikeksit menevät varmasti kokeiluun. Tarkkailun alle tuolta blogista joutuvat myös monet tänne asti tuoksuvat lammasohjeet. Harmilloista sivulla on se, ettei sieltä löydy minkäänlaista hakemistoa esimerkiksi niille lammasruuille. Miten Jasukokin luo löysin, on minulle itsellenikin mysteeri. Toinen meille uudehko blogi on kauniisti kuvitettu Ruokahommia, jonne löysin muistaakseni Kurpitsamoskan kautta. Jannan Limejuustokakku on yksi raikkaimpia näkemiäni kakkuja ja Liekkikakkua on ihan pakko kokeilla kun leivinuunin äärelle taas pääsee.

Täytyy muuten huomauttaa, että seuraamme toki muitakin blogeja kuin sivupalkissamme näkyviä.

Olisi mielenkiintoista kuulla miten te löydätte uusia, kiinnostavia blogeja. Jos haluat vinkata meille jotain suosikkiasi tai ehkä omaakin blogiasi, kurkkisimme mielellämme mitä linkin takaa löytyy. Joululahjaksi uusi blogituttavuus <3

Sei auttaa pysymään Joulubudjetissa

Tämä toimi. Sei ja mausteet hurrur, pannulle paneroituna ja nam! Kyytipojaksi eilistä pottumuussia ja höyrytettyjä pokuja hunajalla.

Ohje löytyi Pippurimyllyn blogista. Sovelsin settiin jääkaappimme sisältöä, onnistuneesti. Ohjeeseen sukelsi siksi mm. pikeerin teosta ylijääneitä kananmunankeltuaisia. Kokeilin kuorruttaa kalapiffejä myös Meiralta saadulla perunakuorrutteella, mutta yhdistelmä ei mielestäni oikein toiminut. Vaan olempa melkein varma, että huomenna eväitä syövä Jukka on toista mieltä.

BUDJETTISEI

400 g pakasteseitä
120 g smetanaa
2 dl perunamuussiaines (luomu,pakaste)
2 keltuaista
1 tl ruususuolaa
mustapippuria

Leivitykseen:
korppujauhoja
hienoksi raastettua parmesania

Laita kulhoon smetana, mausteet, keltuaiset, perunamuusijauhe ja sulanut sei. Hurrauta tasaiseksi tahnaksi vaikka sauvasekoittimella tai muulla vastaavalla. Muotoile märillä käsillä lihapullan kokoisia pyörylöitä, painele litteäksi ja pyörittele ne parmesan-korppujauhoseoksessa. Paista öljyssä pannulla kauniin ruskeiksi ja rapeiksi.

Metsän antimia lautasella

...eli palvattua peuraa ja sieniä pastan seassa.

Homman ideointi lähti kun ostin Kivikylän palvaamon kiertävästä autosta maistiaisiksi upean punertavaa, palvauksella ihanan makuiseksi kypsennettyä peuraa.

Tähän simppeliin, mutta ah niin herkulliseen pastaan voi käyttää myös katajaöljyä. Minä en ollut moista vielä pistänyt maustumaan kun tätä pastaa tein, mutta nyt houkuttaisi kokeilla uudestaan senkin takia.

PALVIPEURAPASTA

(kataja)öljyä
2 sipulia lohkoina
150 g peuraa palvattuna
1,5-2 dl metsäsieniä, meillä vaaleaa orakasta pakkasesta paloina
½ tl timjamia
mustapippuria
suolaa
kermaa pieni loraus

Sulata pakastetut sienet.

Paista lohkottuja sipuleja öljyssä pannulla, kunnes ovat haluamasi pehmyitä. Pyöräytä sekaan palvipeuranpalat ja kertaalleen ennen pakastusta paistetut sienet. Mausta. Kermalisä paiston lopussa tuo hommaan lisää mehevyyttä. Anna kerman lämmetä ja valmista tuli.

Pyöräytä peurapalat seuralaisineen keitetyn pastan sekaan ja nauti!

Kanarian tuliaiset ja messuvinkki

Olemme perinteisesti esitelleet blogissa tuliaisemmekin, joten täältä pesee Gran Kanarialta tuomamme jutut. (Jos ei muuten niin muistoksi itselle). Ihastuin kovasti kuivattujen paprikoiden ryppyiseen ulkonäköön ja upean syvään punaiseen. Nyt ne majailevat kotonamme lasipurkissa odottaen pataan tai muuhun pääsyä.

Paikallisten maustesekoituksien lisäksi satsasimme öljyä vailla valmiiseen Mojo Rojoon. Kyseistä soossia varten saimme jo ystävälliseltä Yaelianiltakin reseptin edellisen postauksen kommenteissa. Kolmen suklaan herkku naposteltiin viraiden kanssa glögin kera. Kaktusmarmeladia emme ole vielä ehtineet testaamaan.
Espanjalaisia punkkuja, valkkaria ja paikallista kuohujuomaa Cavaakin tuli ostettua. Kuten myös kanarialaista hunajarommia. Etikeetitön pullo on paikalliselta rouvalta tienvarresta ostettua bueno-bueno-viiniä.
Messuvinkkinä samaan syssyyn mainittakoon, että Nummelassa, uimahallin viereisellä Nummelanharjun koulukeskuksella on tänä viikonloppuna Naistenmessut. Tapahtuma oli ensivisiteeraajan mielestä yllättävän laaja, tarjontaa lähinnä erilaisista käsitöistä leivonnaisiin. Tein mm. upeita hopeakorulöytöjä! Ruokablogin ollessa kyseessä lienee sopivinta esitellä "leivonnaiset", jotka houkuttelevasta ulkonäöstään huolimatta ovat styroksia ja akryylimaalia. Toivottavasti joku pikkutyttö ja -poika joulunalla ilahtuvat moisista.

Paperinarusta virkatut lautasliinarenkaat tulevat takuulla kuulumaan Joulupöytäämme tänä vuonna. Ne oli tehnyt espoolainen Nina Oksa.

Messut ovat auki huomennakin, joten sinne siis, vaikka vain haistelemaan joulu"myyjäis"tunnelmaa tai vaikka syömään ja kaffettelemaan.

Saludos soleados de Gran Canarias! 2/2

Kanarianlomamme yhtenä päivänä näytti pahasti siltä että Inglesissä alkaa pilvittelemään. Ajattelimme käyttää päivän ajaa hurruttelemalla läpi vuoristoisen saaren vuokra-autoa kulkupelinä käyttäen.
Puerto Ricon ja muutaman muunkin rantakylän nähtyämme päädyimme odotetusti Puerto del Moganiin, jota kutsutaan myös Espanjan Venetsiaksi. No jaa, sanon minä. Kanavia kyllä oli, mutta Venetsian historiallisuutta uhkuva mystisyys puuttui täältä täysin ja juuri se minusta ON Venetsia. Kaunis paikka oli kuitenkin kukkaloistoineen, satamineen ja kanavineen.

Reissumme paras ateria syötiin myös täällä, ulkoapäin perusruokalalta näyttävässä Restaurante Varaderossa. Tilasimme suomennetulta listalta sitä sun tätä merenelävää, päätyen loistoateriaan. Tarjoilijamies oli meidän espanjantaitamattomuudesta ja hänen englanninosaamattomuudestaan huolimatta hyvin avulias ja ystävällinen! Näyttipä elekielellä miten ravuista saa parhaat palat ja mehut irti!

Cangrejos de Mogán eli Moganin rapuja edessään Lapas con salsa verde, joka meinaa maljakotiloita vihreällä kastikkeella. Ihanan makuista ja näyttävää!
Juuri passelisti grillattua mustekalaa Kanarian ryppypotuilla. Tuota mustekalaa olisi voinut syödä varmaan loputtomiin!

Lisäksi meille tuotiin taas maustekastikkeita, joista punainen Mojo Rojo oli aivan loistavaa!

JOS emme olisi napsineet jo napaa täyteen merenelukoita edellä mainitussa paikassa, Moganin vanhassa keskustassa sijaitseva La Bodequilla olisi saanut meistä varmasti asiakkaat. Vaikutuksen teki menun suuri juustovalikoima ja tapaksien kutsuminen ”slow food snackseiksi”. Menun loppuun oli huomautettu, että aterian saaminen voi kestää hieman kauemmin koska ateria valmistetaan juuri ennen tarjoilua. Bueno! Paikan sisustuskin oli ronskin houkutteleva.

Puerto del Moganista suuntasimme vuorille. Tiet olivat välillä vain hiukan pikkuautoamme leveämmät ja täytyy tunnustaa että minua monesti hirvitti. Vuorilta löytyi camping-alueita, hienoja maisemia ja pieniä kyliä. Autoillessamme pysähdyimme ostamaan tienvarressa myyvältä ystävälliseltä rouvalta hunajaa, Bueno-Bueno-viiniä ja hedelmiä. Emmepä olleetkaan ennen pakanneet kotimatkaa varten paikallisen tekemää kotiviiniä – mielenkiintoista maistaa tilaisuuden tullen.

Upea suklaamousse nautittiin ravintola Perdizissä melkeinpä saaren keskikohdassa Tejedassa. Ihanan samettista. Ruoka-annokset näyttivät myös houkuttelevilta ja paikka olikin täynnä paikallisia. Se on varma merkki hyvästä ravintolasta!
Automatkamme varrelle osuivat myös kyläjuhlat, jossa lapsemme ratsastivat Margerita-aasilla ja me aikuiset maistelimme paahdettuja pähkinöitä sekä juustoja.

Paitsi syömistä, autoilua, rantailua ja uima-altailua, lomamme sisälsi myös minigolfia, kameliratsastusta, kartingia, huvipuistoilua ja vierailua Villissä Lännessä. Lapset rakastivat erityisesti kiivetä dyyneille ja hyppiä sieltä alas pelkät uikkarit yllä pehmeään santaan. Nyt vain ihmetellään milloin kaikki se hiekka valuu ulos korvakäytävistä.

pst. Tuliaisraportti löytyy täältä

Saludos soleados de Gran Canarias! 1/2

... eli aurinkoiset ja lämpimät terveiset Gran Kanarialta, tarkemmin sanottuna sen eteläpuolelta Inglesistä. Nautiskelimme tuolla saarella männäviikon perheen kesken touhuten ja välillä ihan lilluen ja maaten vaan. Jotenkin loma tuntui taas loppuvan ihan kesken...

Kanarianmatkailu tuntuu jakavan ihmisiä melkoisesti. Jukka on ollut saarella usein lapsuudessaan ja halusi tutustuttaa meidät muutkin paikkaan. Me tykkäsimme kovasti paikan lämpimyydestä ja helppoudesta lasten kanssa. Parasta muksujen mielestä oli leikkiä aalloissa valtameren rannalla, mutta paljon muutakin touhuttavaa löytyi.

Ruokaelämyksiä emme paikalta suuremmin odottaneet, mutta niitäkin koimme! Suomenkieliset ruokalistat ja muut hiukan himmensivät ulkomaillaolofiilistä, mutta kun tuon tiesi jo mennessään, osasi asiaan suhtautua.

Tämä reissu oli syöminkien kanssa siitä poikkeuksellinen, että kokkailimme aika paljon myös itse. Lasten päiväunien vuoksi hotellille täytyi palata joka tapauksessa ja kun jälkikasvumme on alkanut ruuan suhteen hiukan nirsoilemaankin, oli kukkaron sisällön kannalta pelkästään järkevää toimia näin. Paistelimme ruokia puuttellisessa, mutta riittävässä keittiössä tyylillä helposti herkkua. Sardiinifileet houkuttelivat kokeilemaan ja paistoinkin niitä pannulla silakkafileiden tapaan. Ruodot olivat kotoista hopeakylkeämme kookkaampia, mutta silti syötävän pehmeitä. Tykkäsimme Jukan kanssa molemmat kalan "lihaisuudesta" ja pehmeästä mausta.

Iltaisin lasten mentyä unille nautiskelimme juustoja ja viiniä, yhtenä iltana serranoakin. Kuvassa tönöttävät juustot ovat molemmat espanjalaisia. Tissin muotoinen, miedonmakuinen juusto tottelee nimeä Tetilla. Nimi tarkoittaa Wikipedian mukaan pientä rintaa. Tummapintainen herkku oli jotakuinkin parmesaanin rakenteinen herkku, jonka luonteikkaasta, suolaisesta mausta pidimme kovasti. Tämä Queso Curado Mezcla oli sekoitus lampaan-, vuohen ja lehmänmaitoa. Jos tummaa kuorta eksyi mukaan, maku oli suoraansanottuna kamala, mutta ilman kuorta oikein maistuva.
Kanarialaiset ryppyperunat eli Papas arrugadas pääsivät maisteluun heti ensimmäisenä iltana. Suolaiset potut olivat mainio uusi tuttavuus, jota tulemme varmasti tekemään kotonakin. Ohjeistusta kokkailuun voi hakea vaikka Polkkikselta. Perunoiden kanssa tarjottiin erilaisia "kastikkeita", joista herkullisimmaksi meidän perheessämme rankattiin kauniin punainen, paprikapitoinen Mojo Rojo, joka maistui mausteisen miellyttävälle. Kuvassa lautasella makaa pottujen seurana pieniä kalmareita grillattuna.

Keskipaikkeilla lomaamme myös Jukan isä ilmestyi maisemiin avovaimonsa kanssa pakoon pimeää Pohjolaa. Papan toimiessa ansioituneesti lapsenvahtina me suuntasimme piffeille ravintola Las Brasas:iin melkein nurkan taakse mainiolta hotelliltamme. Meidän piti mennä toisaalle, mutta paikka ei ollutkaan auki maanantaisin, jolloin lapsemme olivat vahdittavina.

Las Brasas oli ihan ok. Tarjoilijoiden kiireisyys ärsytti, samoin turhanärhäkkä tuttavallisuus. Entrecote oli valtava, ja paistettu hyvin; pinta oli rapea, mutta sisus toivotun punainen. Kertakaikkisen hyvää. Jukan pippuripihvin kastike oli hyvää. Kaikki muu jotakuinkin keskivertoa.

Jälkkärit olivat upeita ulkonäöltään, mutta maku petti. Etenkin Jukka kritisoi valmiskermavaahdon keinotekoista makua. Minähän en kermavaahtoa syö.

Laskun kanssa pöytään tuli kanarialaiseen tyyliin makeaa ja oi niin hyvää hunajarommia. Tiesitkö muuten että Gran Kanarialla sijaitsee Euroopan vanhin rommitehdas?

Hedelmät paikanpäällä olivat ihania! Terassimme edustallakin kasvoi banaanipuu.

Guavaa maistoimme ensi kertaa ja yllätyimme sen mausta, joka muistutti jotakuinkin vadelman ja mansikan sekoitusta.

Papaija päätyi suuhumme myös ensikertaa. Aluksi hedelmä oli turhan kova, mutta puolen vuorokauden kuluttua avaamisesta jo syötävänpehmeä, melonimainen. Herkkua oli tämäkin, kuten myös upeanlilat luumut, mandariinit ja pienet banaanit!

Jätskitauko!

Sokerikuorrutetut mantelit

Joululahja-askartelut jatkuvat. Koe-erä makeita manteleita päätyi viemisiksi Nellelle ja Jukan isälle, uusi erä tehdään sitten myöhemmin. Olivat nämä kyllä kovasti maistuvaisia nameja ja mielestäni kiiltävine pintoineen kauniitakin. Sokerilla voi kuorruttaa toki muitakin pähkinöitä ja kokeilumme mukaan myös tavallinen siirappi toimii. Ja käsi sydämellä, tämä oli helppoa ja nopeaa.

Resepti löytyi kauniin tunnelmallisesta, rennon fiiliksen omaavasta Hannu Sarenströmin kirjasta "Talven juhlat" .

SOKERIKUORRUTETUT MANTELIT

3 rkl (vaaleaa) siirappia

1 ½ rkl sokeria

½ tl suolaa

200 g kokonaisia manteleita

Kuumenna uuni 175 asteiseksi.

Sekoita siirappi, sokeri ja suola paistinpannussa jonka voit laittaa uuniin. Anna seoksen kiehahtaa muutama minuutti. Sekoita mantelit sekaan ja laita pannu uunin keskiosaan vartiksi. Sekoita haarukalla kerran paiston aikana.

Kaada mantelit leivinpaperille. Ole varovainen ettet polta itseäsi! Erottele mantelit huolellisesti haarukalla irti toisistaan ja anna jäähtyä.