Hävikkikatsausta grillilihasta ja leivästä

Miten minä en oikein saa postattua näitä meidän "Hävikistä herkuksi juttuja". Teemme usein uusia ruokia vanhojen tähteistä, joita ymmärtääkseni monet heittävät pois, mutta niiden uutuusarvo kuulostaa monesti niin minimaaliselta. Niinkuin nyt tämä pyttiskin. Mutta laitetaan silti, tylsyyden uhallakin. Joten...

Meiltä jäi päivänä eräänä syömättä grillattua possua, nakkeja ja keitettyjä perunoita. Lisäksi löysin pienen määrän maitohorsmanalkuja iltakävelyllä, enkä keksinyt sille sinttimäärälle oikein käyttöä. Niinpä upotin kaiken pyttipannuun, freesattuani ensin muutaman sipulin pannulla. Pilkoin mukaan vielä ainokaisen suolakurkun ja ihan maistuva setti oli valmis. Edellispäivän salaattiin lisäsin sekaan vuohenputken alkuja.

Toisena päivänä Jukka sekoitti tomaatin siemenistä ja punasipulista jonkinmoisen salsan. Siemenet olivat jääneet odottamaan jääkaappiin jatkojalostusta, kun "fileoimme" tomaatteja talkoosalattia varten.

Tältä lautaselta jäi muuten tuota luomunaudan entteriä, jonka Jukka valmisti seuraavan päivän työevääkseen jotakuinkin tällä hapanimeläreseptillä lisäten settiin nuudelia. Oli kuulemma tosi hyvää!

Kuivahtaneet leivät murskataan meillä monesti korppujauhoksi, mutta tällä kertaa revin reunalta kuivahtaneen leivän paloiksi ja paistoin runsaassa öljyssä pannulla. Lisäsin paistovaiheessa öljyn sekaan mauksi pihaltamme sitruunatimjamia ja valmiille, talouspaperilla liiat öljyt valuttaneille "krutongeille" ripsin vielä sormisuolaa. Näitä olisi syönyt vaikka sipsien asemestakin, niin ihanan rapeita ja maistuvia ne olivat.

Hävikistä herkuksi kampanjassa on arvonnassa tällä hetkellä kahden hengen illallinen hienossa ravintola Kämpissä ja päälliskauppaan voittaja saa vielä Sami Tallbergin "Villiyrtti"-kirjan. Paketti on aika makoisa ja arvokas, joten suosittelen klikkaamaan itsesi kertomaan, mitä ideoita olet hyödyntänyt tästä Hävikistä herkuksi-kampanjasta.

Raikkaan keväinen parsapiirakka ja täydellinen päivä

Kun ilmoitimme lapsillemme että huomenna mennään piknikille Suomenlinnaan, oli tyttären ensimmäinen kysymys: "No mitä herkkuja me leivotaan?". Aikuisille päätin tempaista nopeita, helppoja ja joka kehusanan blogeissa ansanneita parsapiiraita.

Laitetaan poikkeuksellisesti heti tähän alkuun Kulinaarimurulassa alun perin havaittu, Soppakellarilaistenkin testaama resepti. Parsapiiras on juustoisuudestaan huolimatta ihanan raikas, kiitos limen ja basilikan. Viimeksimainittua laitoin itse enemmän. Lehtitaikinana toimii meillä voitaikina.

Samaan uuniin parsapiirakoiden kanssa päätyivät voitaikinapalat, jotka oli päällystetty talkootarpeista jääneillä marinoidulla punasipulilla ja fetalla. Päälle rouskautin hiukan mustapippuria. Olivat muuten yltiöhyviä nekin!

Kyllä, meillä käytetään samaa leivinpaperia monta kertaa

PARSAPIIRAS LIMELLÄ JA JUUSTOILLA

4 voitaikinalevyä
6 rkl maustamatonta tuorejuustoa

40 g Parmesania raastettuna
4-5 rkl silputtua basilikaa
limen kuori raastettuna
suolaa
mustapippuria
350 g parsaa
(oliiviöljyä)

Sulata taikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan.
Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.
Sekoita juustot, basilika ja limen kuoriraaste. Mausta tahna suolalla ja pippurilla.

Lado voitaikinalevyt leivinpaperoidulle pellille. Levitä juustoseosta joka pohjalle, ei ihan reunalle asti.
Pätki parsat siten, että nuppupäinen pätkä jää hiukan vuoan leveyttä lyhyemmäksi. Lado nuppupätkät sievään riviin juustoseoksen päälle. Pilko loput parsanvarret ja ripottele pieniä parsakiekkoja nuppupätkien väliin. (Pirskottele lopuksi parsojen päälle hieman oliiviöljyä.)

Paista piirasta 25-30 minuuttia.

 

Pakkasimme sunnuntaiaamuna kimpsumme kasaan ja autoilimme sekä lauttailimme Helsinkimme linnoitussaarelle. Suomenlinnassa oli niin kaunista. Mennessä pidimme vielä takkeja päällä, mutta perillä aurinko helotti niin kuumasti, että t-paitasillaan olo oli oikein passeli.

Kymmenen minuutin merimatka oli kuulemma tosi pitkä. (Puhuisin ehkä jopa risteilystä.)

Parsa-, kinkku- ja punasipulipiirakoiden lisäksi piknikviltille ladattiin kylmiä nakkeja...

...tomaatteja mäkimeiramilla, suolalla ja pippurilla maustettuna, vesimelonia, kylmäsavusilakka-tuorejuustosekoitusta ruisnapeille levitettäväksi sekä Kolatun pehmoista Martta-cheddaria ja varsiselleriomenahilloa. Tuo Bonne maman pikkuruinen hillopurkki on justiinsa passelin kokoinen kahdelle aikuiselle piknik-reissun juustosyöminkiin.

"Mitä te syötte?"

No, herra tai rouva lokki, vielä makeaksi palaksi lasten kanssa leivottuja suklaamufiinsseja, minidominoita ja suklaata. Viimeksimainittu suli ihanasti lämpöisessä kelissä. Kesä!

Suomenlinnassa on myös monia kivanoloisia ravintoloita ja kahviloita.

 

Päivämme oli lötköttelyä, leppoisuutta ja kummitusluolia myöden niin aurinkoinen, tunnelmallinen ja ihana, että taustalla olisi hyvinkin voinut soida iiiits saaats a pööfekt dei... Kun kauneus ympäröi sinut joka puolelta, et voi kuin nauttia ja yrittää olla pakahtumatta.

Foodie hipelöi - ja arpoo

 

Matkalla Kampista Jaanalle kiinailemaan törmäsimme Eerikinkadulla ihanaan pikkukauppaan nimeltä SOPIVAshop. Tai emme oikeastaan törmänneet, kävelimme toisella puolella katua ja minä vain jollain tavalla vaistoan tämänkaltaiset ihanuudet. Sama vaisto pätee suklaapuoteihin. Kello tikitti jo sulkemisaikaa, mutta vahvaa porilaismurretta puhuva nuori nainen päästi meidät kuitenkin sisään ihastelemaan. Jukka piti jo vaistomaisesti hiukan tiukempaa kiinni lompakostaan, kun pyörin ympäri shoppia ihastellen.

SOPIVAshop myy tällä seitsemän nuoren naisen suunnittelemia ja toteuttamia yksilöllisiä tuotteita kuuden merkin alla. Shopissa on kauniisti esillä esimerkiksi koruja, laukkuja, tarjottimia, vaatteita ja asusteita.

Omstartin korut olivat minulle ennestään tuttuja Taideteollisen korkeakoulun joulumyyjäisistä. Nyt ostin kauniin, tekokukista ja helmistä tehdyn, verhonipsulla lukittuvan korun. Ja saman sarjan korvikset. Omstartin ajatusmaailma on hieno, sillä korut tehdään pääosin kierrätysmateriaalista. "Ajan patina ei ole vika vaan ominaisuus", sanailee suunnittelija Salla Seppälä esittelysivulla.

Green Papayan valikoimista löytyi punapohjaiset, valkopilkulliset korvikset, jotka olivat "täydellinen mäts" juuri kirpparilta ostamiini punaisiin, valkopilkullisiin sandaaleihin. Mikä tuuri! Tytsylle löysin linnapinssin, sillä tyttäremme on tunnetusti pinssi/rintaneulaihmisiä. (Sanottakoon että tässä vaiheessa yksi rupesi rykimään siihen tahtiin että seuraavaksi menen shoppiin itsekseni).

Ruokablogiin tämä puoti päätyi siksi, että sieltä löytyi kaikkea kekseliästä ruokainnostuneille(kin), vaikka niille kevään valmistuville. Kuvassa Hoplán herkullisia Cupcake-pussukoita.

Tässä roikkuvat mainiot possukorut, tehty tölkin kansista. Voiko näitä hymyilemättä ohittaa?

Omstartin ihanuuksien suunnittelija Salla Seppälä antoi blogiin arvottavaksi tämän hyväntuulisen possukorun ja Hoplán Inka Honkanen pienen Cupcakepussukan. Eikö vain olekin ihanaa? Arvontaan pääset osallistumaan kommentoimalla tähän postaukseen, mikä Sallan suunnittelema koru omstartin facebook-sivuilla ihastutti eniten ja/tai mikä Hoplán facebookista löytyvistä tuotteista miellyttää eniten silmää.  
Lisäys 22.5. Myös Miia Kauppilan Green Papaya lupasi tulla mukaan arvontaan. Valikoimasta saa voiton nasahtaessa valita itse nappikorvikset. Arvontaan voi osallistua myös kommentoimalla, mikä Green Papayan tuote on mieleesi.
Arvontaan osallistuminen päättyy lauantaina 27.5 klo 20. Siihen asti, onnea arvontaan!

Mustikkainen valkosuklaa-limefudge

Mustikka-lime-fudgen koristeena syötäviä villiorvokkeja

Meillä puuhailtiin eilen taloyhtiön talkoita.  Muonitusvastuu lankesi meille, sillä viime vuoden sapuskoihin oltiin kuulemma oltu tyytyväisiä. Tänä vuonna grilliin päätyi kasleria sekä Jukan marinoimana että marinoimattomana, makkaraa ja nakkeja. Lisäksi tein timjamipaahdettuja uusia pottuja ja vihersalaattia. Feta ja marinoidut punasipulit laitettiin erikseen kippoihin. Tyytyväistä mutinaa kuului tänäkin vuonna talkoolaisten haarukoidessa syötäviä. Jälkiruokamakeaksi tein supermakeita fudge-paloja.

Innoitus tähän huippumakeaan ja huippuhyvään fudgeen tuli Kädenvääntöä blogista Uneliaan Kokin hehkutettua niitä omassa facebookissaan. Minä lisäsin kokonaisuuteen Biokian mustikkajauhetta, josta tuli kaunis väri. Itse en mustikkaa kaiken makeuden keskeltä löytänyt, mutta muutama muu väitti mustikanmakua maistavansa.

Valkosuklaana käytin Green&Black´s:n luomusuklaata joka edustaa myös reilua kauppaa. Suklaa on niin ihanan pehmeää ja täyteläistä, että taisin napsia sitä fudgea keitellessä turhan paljon. Toinen erä mustikatonta fudgea ei meinaten oikein jähmettynyt, vaan pysyi juuri ja juuri koossa ollen vanuvapalainen. Maku silti oli oikein hyvä. Seuraavalla kerralla pitää vissiin pilkkoa ylimääräinen levy napostelutarkoituksiin.

MUSTIKKAINEN LIME-VALKOSUKLAAFUDGE

n. 40kpl

200 g valkosuklaata

2 limeä
2 dl kuohukermaa
3 dl sokeria
100 g voita

2 tl kuivattua mustikkaa jauhettuna

Rouhi valkosuklaa pieniksi paloiksi. Pese limet huolellisesti ja raasta kuoret hienoiksi. Mittaa kuohukerma, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan sekoitellen 8-10 minuuttia. Lisää valkosuklaarouhe, limen kuoriraaste ja purista joukkoon yhden limen mehu. Lisää myös mustikkajauhe. Sekoita, kaada leivinpaperilla vuorattuun reunalliseen vuokaan (20 x 20 cm) ja nosta jääkaappiin jähmettymään.

Leikkaa parin sentin kokoisiksi annospaloiksi. Säilytä makeiset kylmässä.

Intialainen yllätys Nummelassa

Yllätyimme positiivisesti helatorstaina, kun keilaamisen päälle kävimme syöpöttelemässä Nummelan keskustassa San Pietrossa. Olin kuullut muutamastakin lähteestä hyvää paikan intialaisesta ruuasta, joten pakkohan tämä paikallinenkin oli testata.

Emme ole millään muotoa intialaisen ruuan asiantuntijoita. Jukka on käynyt kerran nauttimassa autenttista ruokaa ja ahdistumassa Mumbaissa. Mies lupasi kotiintullessa että perheen kesken emme sinne ainakaan hetkeen mene. Hyvän ruuan toki tunnistamme ja sellaista saimme San Pietrossa.

Lapset pysyivät taas aisoissa paperin ja kynän avulla. Tässä tyttäremme piirrosta.

Paikan sisustus oli odotetunlainen.

Takaseinän hieno, Anu ja Katja Niemisen maalaama Trevin suihkulähdettä esittävä maalaus oli hämmentävä intialais-suomalaiseksi itseään kutsuvaan ravintolaan. Se on kulkenut kuitenkin kokonaisuuden mukana ex-ex-italialaisravintolan ajoista asti .

Lapset ottivat melko sekalaiselta listalta pizzat, jotka paljastuivat suuriksi. Kinkku-ananaspizzasta pitivät molemmat, mutta jauhelihaversio maistui lasten mielestä kummalta, omasta mielestäni ei juuri miltään.

Me aikuiset tilasimme tietysti sitä kehuttua intialaista. Itse otin alkuun kasvis pakoran joka meinasi uppopaistettua, maustetussa papujauhossa paneroitua kukkakaalia ja sipulia. Kasvikset olivat ihan ok, mutta tuo punainen tamarind-kastike oli aivan loistavaa.

Tilaamamme liha-annokset oli katettu kauniisiin astioihin. Jukan mutton dahi wala eli jugurttilammas tomaatti-sipulikastikkeessa oli maukas. Minä valitsin pinaattia sisältävän lammassetin, mutton palak:n. Pidin kovasti! Annokset olivat yllättävänkin mausteisia, olematta kuitenkaan tulisia.

Listalla oli myös intialaista viiniä, Sula Red Zhinfandelia. Tykkäsin ideasta, vaikkei punaviini makuuni ollutkaan. Tyttäremme ihastui riisin makuun ja toivoi samanlaista tehtävän kotonakin. Mietin mitä kummaa riisissä oikein on, kunnes maistoin sitä ilman kastikkeita. Riisin seasta löytyi karmemummanpalko siemenineen, joten sen lisäämisestä riisin sekaan on hyvä aloittaa saman makumaailman etsiminen. Kasvisruokiin kuuluu lisänä myös naan-leipää, me tilasimme sitä erikseen. Hyvää oli sekin, kuumana tarjoiltuna. Leivän avulla sai hyvin kaavittua talteen koko herkullisen kastikkeen.

Kokonaisuus kahdella viinilasilla ja lasten mehuilla kustansi 65 euroa. Kokemus intialaistarjoilijoineen ja intialaisine musiikkeineen maistuvan ruuan lisäksi oli hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvä. Menemme varmasti uudestaan!

San Pietron terassilta voi nähdä ison palan Nummelan keskustaa, joka helatorstaina 2012 oli näin kovin vilkas.

Kesäinen ruokafestari kutkuttaa nyt jo

Kun minulle tulee kutkutusjännitys, tuntuu rinnassa sellainen outo olo, vähän kuin pakahtuisi. Ruokabloggaajana olen tuntenut tuollaisia oloja usein, kun olen saanut kutsuja mielenkiintoisiin tilaisuuksiin tai käynyt enemmän tai vähemmän yleviä keskusteluja ruuan ympäriltä. Kutkutusfiilis tuli minulle taas, kun sain käsiini Taste of Helsingin esittelymateriaalia.

Taste of Helsinki on Barry MacNamaran Helsinkiin tuoma ravintolafestivaali, joka on maailmalla kerännyt ihmisiä yhteen jo useana vuonna esimerkiksi Lontoossa, Sydneyssä ja Dubaissa. 14.-17. kesäkuuta järjestettävään Suomen ja samalla Pohjoismaiden ensimmäiseen Taste of Helsinki tapahtumaan osallistuu monia huippuravintoloita, esimerkiksi Farang, Muru, Demo ja Juuri. Ilokseni myös Helsingin ulkopuolelta on tulossa todella kiinnostavia ravintoloita, mm. tamperelainen C ja turkulainen Smör. Tapahtuman puuhamies Barry MacNamara kertookin, että ravintoloiden mukaankutsussa tähdättiin alusta asti huippuihin. Ulkopuolelle jäi vielä monta kiinnostunutta, jotka toivottavasti saadaan mukaan tulevina vuosina kun asiakasmäärät kasvavat.

Minulle tapahtumassa iso ilo on se, että sinne on toivotettu tervetulleeksi koko perhe. Alle 12-vuotiaat pääsevät tutustumaan tapahtumaan ilmaiseksi. Muuten sisäänpääsy maksaa paketista riippuen 19-26 euroa. Huomionarvoista on, että alle 18-vuotiaat pääsevät alueelle vain aikuisen seurassa. Niille, jotka jännittävät hienoihin ravintoloihin menoa lasten kanssa, tarjotaan nyt ehdottoman hyvä tapa tutustua fiiniin ruokaan rennosti.

Ideana Musiikkitalon takaisella alueella pidettävässä Taste of Helsingissä on se, että ravintolat ovat tehneet tarjolle kolmen ruokalajin menuita maisteluannoskokoisina. Jokainen voi sitten koota mieleisensä kokonaisuuden näistä. Alkupalaksi voisi nauttia vaikkapa ravintola Toscaninin Vitello Tonnatoa, pääruuaksi C.n hevosenfileetä raparperin kera ja jälkiruuaksi Bistro O mat:n marenkia ja mansikoita. Lasten kannalta on kivaa, että maltillisesti 4-6 euron arvoisiksi hinnoitellut annokset ovat pieniä. Loistavaa se on aikuistenkin kannalta - tällöin voi maistella monia erilaisia kokonaisuuksia. Taste of Helsingin myötä pääsee helposti ja edullisesti tutustumaan itselle uusiin ravintoloihin ja arvioimaan niissä vierailemisen kannattavuutta.  Kaikki menut löytyvät tapahtuman facebook-sivulta.

Tapahtuman aikana paikalla vierailee mukanaolevien ravintoloiden cheffien lisäksi myös muita alan huippuja esittelyissä- ja kilpailuissa. Voin jo mielessäni kuvitella minkä supinan muksumme saavat aikaan kun näkevät Top Cheffistä tutun Teemu Laurelin ja Hans Välimäen. Kyllä, olemme ehdottomasti menossa paikalle maistamaan ja aistimaan tunnelmaa, jonka uskon olevan rento ja iloinen.

Lisää Taste of Helsinki-tapahtumasta myöhemmin tässäkin blogissa, myös kilpailun muodossa. Katso tapahtuman yleisesittelyä myös Kulinaarimurulasta, jossa on esimerkiksi tehty hyvä laskelma pääsymaksusta nurisijoille.

Silmänruokaa

Silmänruokaa-kirja on ennenkaikkea kaunis ja kekseliäs. Sen on kuvannut ja kirjoittanut Marina Ekroos, jonka leipä lohkeaa valokuvaushommista.

Reseptit visualisti on valinnut niin, että niillä on hänelle joku erityinen merkitys. Kirjasta löytyy ohjeistettuna parsaa hollandaisekastikkeella, vispipuuroa, quiche lorraine, lohimedaljongit ja vadelmahillo. Aika perussettiä siis. Toisaalta kirjaan ovat päässeet hieman eksoottisemmat pico de gallo, tuoresuolatun pekonin valmistaminen ja suklaamacaroonit. Villiyrttejäkin kirjasta löytyy ainakin salaatin ja kuusenkerkkäsiirapin verran.

Kun olen ruoka-askartelutuulella, aion ehdottomasti kokeilla kirjan ohjeistamia garganelli-pastan väkästämistä tuorepastasta. Nauriskeittoa voisi testata alkukesän hunajanauriiden myötä.

Pidän kovasti kirjan kuvista ja niiden välittämästä kiireettömästä tunnelmasta. Kuvasta löytyy jo oikeastaan resepti. Mietin että tämä on paitsi kaunis tapa kuvata ruuantekoa, myös esimerkiksi lasten tai aloittelevien kokkien kanssa ruokaa tehdessä hahmottavista helpottava osa.

Yksi resepti jakautuu aina aukeamalle. Vasemmalla puolella on valokuva ja oikealla puolella resepti tekovaiheineen. Selkeää!

Me kokeilimme kirjasta ihan ensimmäiseksi nokkoskeittoa. Keitto on minulle hyvin haasteellinen, sillä pelkkä pinaatti- tai nokkoskeiton tuoksu saa minut voimaan pahoin. Ajattelin josko kotitekoinen menisi, mutta ei. Keittoon liittyy varmaan jokin ikävä asia, jota en vain muista. Pinaattikeitonkin ystävä Jukka kuitenkin piti keitosta, joten varmastikin se on hyvää.

Olen suurustamisessa ihan onneton, joten siinä kohtaa Jukka seisoi takanani neuvomassa. Olen lisännyt miehen hyvät vinkit ohjeeseen sulkuihin, sillä varsinaisessa reseptissä niitä ei ollut.

NOKKOSKEITTO

neljälle

2 litraa tuoreita nokkosia

2 rkl voita

6 rkl vehnäjauhoja

8 dl kasvislientä

2 dl kermaa

½ tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

muskottipähkinää

Kiehauta nokkosia muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä.

Siivilöi nokkoset talteen. Kahdesta litrasta tuoreita nokkosia tulee noin desi ryöpättyjä nokkosia. Hienonna jäähtyneet nokkoset.

Tee suuruste sulattamalla voi kattilassa ja sekoittamalla siihen jauhot. Kypsennä suurustetta hetki, mutta älä päästä jauhoja ruskistumaan.

(Aloita nesteen lisääminen suurusteen joukkoon pienissä erissä. Sekoita kokonaisuus joka välissä aina tasaiseksi. Näin se ei mene klimppeihin.) Sekoita suurusteen joukkoon siis vähissä erin kasvisliemi, kerma ja hienonnettu nokkonen. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna keiton kiehahtaa muutaman minuutin ajan niin että se sakeutuu hieman.

Raasta lopuksi joukkoon muskottipähkinää makusi mukaan (tai lisää pussista. Tai jos olet unohtanut muskottipähkinäsi kauppaan, etene ilman. )

Reseptin lopussa vinkataan, että keiton voi tehdä myös esimerkiksi pinaatista tai punajuurien naateista.

Kirja sopii erinomaisesti meidän ruokabloggajien Hävikistä herkuksi-tempaukseen. Kalaliemen keittämiseen saa opastusta heti graavisiikareseptin jälkeen. Kirjassa ohjeistetaan pikavoin tekoon liian paksuksi vatkatusta kermasta, joka muuten menisi hukkaan. Vinkkiä tulee myös punajuurinaattien käyttöön ja kasvisliemen keittämiseen. Perunaleivosten kohdalla vinkataan käyttämään leipomuksien ylijäämiä.

Tämä kaunis kirja onkin parhaillaan arvottavana Hävikistä Herkuksi kampanjan myötä. Että klik klik sinne vaan jos kiinnostus heräsi. Tai suit sait kirjakauppaan.

Oma kirjamme on saatu arvostelukappaleena.

Villikasveja perunasalaatissa

Kauden ensimmäinen villikasvisalaatti tehtiin perunapitoisena. Siitä tuli niin maistuva kokonaisuus, että varmasti tehdään toistekin!

Tarkkaa reseptiä ei ole, eikä salaatti sitä niin kaipaakaan. Koivunlehtiä kokonaisuudessa on vain pari ruokalusikallista, mutta maku oli silti selkeän koivuinen.

Meillä salaatti tarjottiin tällä kertaa grillattujen kukonpoikien koipireisien kanssa.

PERUNAINEN VILLISALAATTI

3-4:lle lisukkeena

½ kiloa uusia perunoita

125 g retiisejä

pari kourallista vuohenputken alkuja

pari kourallista maksaruohoa

3 ilmasipulin versoa

2 rkl pienen pieniä koivunlehtiä

oliiviöljyä

sormisuolaa

mustapippuria

Pese ja keitä uuden perunat. Pilko retiisit kiekoiksi. Riivi maksaruohon lehdet varresta. Pilko sipulinversot ja vuohenputket. Riivi pienet koivunlehdet oksasta (maanomistajan luvalla).

Kun perunat ovat kypsiä, anna niiden jäähtyä vain hetki. Pilko ne höyryävän lämpiminä ja sekoita muiden ainesten kanssa. Vielä lämpiminä perunat vastaanottavat itseensä enemmän makua ja koko salaatista tulee näin maistuvampi. Opin tämän kikan vastikään Camilla Plumin ohjelmasta.

Äitienpäiväbrunssi oli nautinto

"Vain parasta äidille!" totesi Jukka ja vei koko perheen Kämpin Brasserien brunssille. Parhaasta en osaa mielipidettä lausua, sillä brunssikokemukseni ovat (vielä) olemattomat, mutta hyvää ja kaunista ainakin oli. Paikka oli Jukan mukaan valikoitunut brunssin alkamisajankohdan ja menun herkullisuusvaikutteisuuden vuoksi. Kaikki ravintolat eivät kuulemma olleet kertoneet äitienpäiväbrunssin sisältöä, mikä muodostui liian suureksi riskiksi miehelleni.

Meidät ohjattiin Brasserien terassille, mistä olin kovasti iloinen. Lasi-ikkunoista oli kiva katsella kadun vilinää ja auringosta nauttivia ihmisiä. Kovin kuuma terassilla vain oli, mutta tarjoilija kertoi lämpötilan tasoittuvan jahka terassi saadaan lopullisesti kesäkuntoon. Ainakin näin äitienpäivänä paikalla oli paljon lapsiakin, mikä toi mukavaa eläväisyyttä paikkaan. Meidänkin muksumme osasivat käyttäytyä oikein hienosti, väsyneen tytön loppuhuutoa lukuunottamatta.

Alkuruoka buffet oli  todella monipuolinen ja maukas. Neljäntoista eri ruokalajin joukosta nautinnollisimmiksi nousivat parsakeitto, viherpippurilla maustettu maksapatée, savusiika sinappidressingillä ja katkaravut skagen. Tarjolla oli myös erilaisia ruokaisia salaatteja, marinoitua mozzarellaa, leipiä ja sämpylöitä, muitakin kaloja sekä tuoreita hedelmiä.

 

Kaikesta tästä yltäkylläisyydestä lapsemme saivat koottua itselleen tällaiset lautaset. Huoh! Tuli väkisinkin mieleeni isäni lausahdus omasta lapsuudestani, kun kävimme ruotsinlaivan buffetissa: "Perunaa ei sitten mukulat otetta. Sitä saa kotonakin." Kannustimme toki lapsiamme ottamaan muutakin, mutta turhan hävikin nimissä emme tuputtaneet.

Pääruuaksi valitsimme kaikki juottovasikan rintaa, joka tarjottiin rilleten muodossa. Pöytään tarjoillulta lautaselta löytyi myös grillattua parsaa ja korvasieniä. Uusista perunoista tehty kakkunen oli hauska, meille uusi tapa tarjota kauden tulokkaat. Pidimme kaikki kovasti lihasta ja poitsu tilasi sitä kotonakin tehtäväksi. Muina annosvaihtoehtoina olisi ollut paahdettua nieriää ja kukkakaalia tai parsaa Hollandaise.

Jälkiruoka tarjoiltiin taas buffet-tyyliin. Pöydiltä löytyi juustoja, suklaa-aprikoosikakkua, mansikka-pistaasikakkua, macaroneja, vuokaleivoksia ja pikkuleipiä sekä passion mehustettua hedelmäsalaattia. Niin paljon herkkuja, niin vähän tilaa mahassa!

Tytsymme jatkoi alkupalalautasen viitoittamaa tietä jälkiruokalautasellaankin. Pikkuneidin puolustukseksi kuitenkin sanottakoon, että hän oli toipilaana kovan yskän ja kuumeilun jälkeen.

Itse pystyin herkuttelemaan kaiken päälle melkein tämän koko lautasen.

Lähtiessä kaikki äidit saivat vielä pitkävartisen, punaisen ruusun. Pieni, mutta hieno ele ravintolalta! Kokonaisuus maksoi noin 150 euroa kahdella kuohuviinilasilla ja oli joka euron arvoinen (ehkä tyttäremme satsausta lukuunottamatta).

Äitienpäiväni oli muutenkin täynnä herkkuja sänkyyntarjotusta aamupalasta lähtien. Sain lapsilta lahjaksi itsetehdyn rannekorun ja pikkukätösin askarrellun huovutetun jääkaappimagneettikukan. Ja paljon pusuja ja haleja! Iltakävelyllä lapset poimivat minulle jo toisen kimpun valkovuokkoja.

Päivä päättyi Jukan lujaan rutistukseen: "Kiitos että olet äiti!" Minä puolestani kiitin miestäni, että hän on tehnyt minusta äidin. Minulla on kaikki.