Aivoja ja kebabia halvalla Dubaissa

Etukäteen ajattelimme Dubain lomasta tulevan kalliin. Yritimme jo kotoa käsin etsiä halpoja ruokapaikkoja ja katukeittiöitä, mutta emme niitä oikein löytäneet. Onneksi paikanpäällä löytyi ihan loistopaikkoja, jossa makua riitti vaikka kukkaro ei kummemmin keventynytkään. Iranilaiset paikat eivät pettäneet koskaan. 

Zomatossa vastaan tuli Special Ostadi Restaurant Bur Dubaissa. Paikka oli ihan kävelymatkan päässä hotelliltamme. Menua tiiraillessa saimme eteemme euron kanakeiton ja ihanan tahmaisia taateleita. Otimme tarjoilijan suosituksesta ruuaksi kokonaisuuden, jossa oli eritavalla marinoitua kanaa, lammasta ja muistaaksemme myös nautaa vartaassa grillattuna, kebabia. Kaikki lihat olivat tosi maukkaita ja maut hyvin toisistaan erottuvia. Koko perhe sai vatsansa täyteen herkullista ruokaa palttiarallaa kolmellakympillä. 

Special Ostadi Restaurantissa kävi sekä paikallisia että turisteja. Vaihtuvuus oli melko nopeaa, sillä ihmiset tilasivat melkeinpä jo istuessaan omat settinsä ja ne tuotiin hetimiten nenän eteen. Paikallisten käsinsyömistä oli hauska seurata. Riisikin sujahti suuhun ihan sormipelillä, joskaan ei aina ihan suttaamatta. Tarjoilijoiden meno oli äänekästä ja tilaa täyttävää, joka teki hauskan tunnelman paikkaan. 

***

 

Deiran puolella päädyimme niinikään iranilaiseen ravintolaan ihan sattumalta. Bandar Briden ehdottomia helmiä olivat vähähampainen, sympaattinen, iäkäs miestarjoilija  ja uskomattoman hyvä ymmärrys ilman yhteistä kieltä. 

Jukka lankesi taas kebabiin, mikä oli kuulemma hyvä valinta. Minä suorastaan rakastuin hyvin munakoisopitoiseen lammaspataan. Tätä on pakko kokeilla kotonakin!

  

***

Pakistanilainen ravintola Ravi Satwassa oli toimivuudessaan ihan hämmentävän hieno. Todella suuressa paikassa tarjoilijoiden armeija pelasi hienosti yhteen ja välillä kuhinasta tuli mieleen muurahaispesä. Istahdimme lämpimänä iltana ulos, vaikka sisälläkin olisi toki ollut paikkoja. Pöytien ääressä istui sekä paikallisia että turisteja, moni haki myös ruokaa mukaan. 

Tilasimme innostuneina ihan liikaa ruokaa, mutta söimme urheasti suurimman osan. Hintaa kertyi kolmisenkymppiä koko perheelle. Pitkään muhitetut lihat olivat hurjan hyviä, osa reilusti mausteisia. Juustoinen naan oli todella luonteikas.

Maistoimme Ravissa myös chilimaustettuja, paistettuja lampaan aivoja. Täällä se oli edullista, noin 5 euroa lautanen. Rakenne oli odotetun pehmeä (löllö), maku aika neutraali itsessään.

Ravia suosittelee myös Anthony Bourdain.

Tämä Ravin grillaajamies oli mainio heppu. Hän auttoi minua kuvaamaan siirtämällä liukuovea, jolloin se lähti pois paikoiltaan ja rämähti maahan voimallisesti paukahtaen. Hetken katsoimme toisiamme ja sitten rupesimme yhteen aikaan nauramaan. Se oli mainio hetki, jolloin yhteinen ymmärrys syntyi ihan samaan aikaan ilman ainuttakaan sanaa. 

***

Jos sinulla on tiedossa halpoja, hyviä ruokapaikkoja Dubaissa, anna ne ihmeessä ilmi kommenttilootassa. Tulemme hyvin todennäköisesti palaamaan Dubaihin jonain päivänä. Silloin ainakin kalapaikka Bu Qtair on kokeilulistallamme korkealla. 

Kaalilaatikko siitä tykkäämättömälle

Tässäpä on kaalilaatikko, joka maistui myös tyypille joka ei niin kyseisestä lådasta perusta. Juju piili muna-maidossa, jota meidän kaalilaatikkoomme ei tätä ennen ole ikinä laitettu. Muna-maito sai ruuan maistumaan kuulemma hiukan makaronilaatikkomaiselta. Ihan varioimattomia emme sentään kaalilaatikon kanssa ole: punakaalia laatikkoon on kyllä pilkottu ja fetaakin toisinaan. 

Nyt testattu ohje on Kalle Kirstilän kirjasta "Pieni suuri kaali", jonka ohjeilla on onnistuttu usein ennenkin. Otsikkona kirjassa on "vanhan ajan kaalilaatikko" ja välihuomautuksena todetaan sen olleen "selkeästi Kekkosen ajan illanistujaisruokaa". 

KAALILAATIKKO MUNA-MAIDOLLA

½ kg valkokaalia

1 dl ohraa tai puuroriisiä

3 ½ dl vettä

½ tl suolaa

1 porkkana

1 sipuli

250 g luomunautajauhelihaa 

2 rkl siirappia

1 tl suolaa

meiramia

valkopippuria

voita vuuan voiteluun

munamaito:

3 dl rasvaista maitoa

2 kananmunaa

Suikaloi kaali, pilko kuorittu porkkana ja silppua sipuli. Laita ohrasuurimot tai riisi kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Lisää kaali, porkkana ja sipuli. Kiehuta hiljalleen 15 minuuttia. Lisää jauheliha ja mausteet. Sekoita joukkoon ruokalusikallinen siirappia ja muna-maito. 

Voitele uunivuoka ja kaada massa vuokaan. Valuta päälle vielä toinen ruokalusikallinen siirappia. 

Paista 175 asteisessa uunissa noin 1 ½ tuntia. 

Ronda Locatelli, Atlantis the Palm Dubai

Menis fiiniin italialaiseen ravintolaan ja tilais pizzaa. Kyllä, niin me kulinaristit teimme. Syitä oli ainakin kolme: teki mieli, pizzat olivat yksi ravintolan keskeinen ruoka ja pääruoka-annosten hinta hirvitti. Viimeksi mainitut lähtivät 28 eurosta päätyen 83:een euroon asti. 

Varasimme pöydän jo hyvissä ajoin ennen Dubain reissua. Pöytävaraus ei ainakaan tuona alkuiltana ollut pakollinen. Ravintola oli todella suuri ja vain puolillaan. Ihastuimme taannoin Giorgio Locatellin ravintolaan Lontoossa, joten odotukset saman hepun dubailaiselle ravintolalle olivat suuret. Ne eivät ihan täyttyneet, vaikka ruoka hyvää olikin. 

Ronda Locatelli sijaitsee Palm Jumeirah:n kärjessä, hotelli Atlantiksessa. Palm Jumeirah:n rakennettu saari on jo yksin näkemisen arvoinen, vaikka "sisällä" ollessa  mittavuutta on kyllä vaikea ymmärtää. 

Hotelli Atlantis taas teki suuren vaikutuksen varsinkin tyttäreemme. Saavuimme hotellialueelle hiukan ennen ravintolan aukeamista, joten ehdimme kierrellä käytävillä. Ihastelimme koristeita ja valtavaa akvaariota jonne voi sukeltaakin merenelävien sekaan. Tässä kuva melkein aidosta sukellusreissusta. 

Ronda Locatelliin sisään astuessa ensimmäisenä silmille hyppää valtavan suuri, hieno pizzauuni. Vastaanotto tarjoilijoiden puolelta oli lämmin ja välitön, niinkuin koko ravintolassaoloajankin. 

Kuten alussa totesin, hinnat houkuttelivat meidät heti pizzalistan äärelle. Alkupalat halusimme kuitenkin maistaa. Minun kuvassa keikaileva mustekalasalaatti oli ihan loistava. Lonkeroisen palat oli kypsennetty juuri oikeanmoisiksi ja maut olivat muutenkin kohdallaan. Jukan "fritto misto" eli fritatut merenelävät oli paneroitu oivallisen ohuesti mutta rapsakkaasti. 

Jukan pizza sisälsi speckiä, joka oli ilmakuivatun kinkun tyyppistä lihaa pohjois-Italiasta. Mukana tomaattikastikkeen yllä maistuivat myös gorgonzola sinihomejuusto ja herkkutatit. Sientä olikin maussa ilahduttavan paljon, sillä toisinaan tattimaisuus jää turhan vaisuksi. Muutenkin pizza oli oikein maukas. 

Itse otin quattro formaggin joka meinaa pizzaa neljällä juustolla. Vaalean pohjan päällä mozzarellaa, gorgonzolaa, savustettua scamorzaa ja parmesaania. Maku oli yllättävän vaisu, mikä on melkein ihme näillä juustoilla. Täällä saimme ruualle viiniäkin. 

Tyttäremme otti lastenlistalta vasikanlihakastikkeisen pastan, jossa pastan kypsyys oli juuri oikeanmoinen ja kastikkeen maku upea. Poikamme oli oikein tyytyväinen margherita pizzaansa. 

Ruokailun lopussa lapsemme pääsivät kokin kanssa Ronda Locatellin keittiöön. He saivat tehdä suosikkimakunsa mukaiset jäätelöannokset kokkihatut päässä. Lontoon Locandassa on tämä sama tapa. Minusta tapa on tosi sympaattinen ja lapsemme arvostivat sitä kovasti. 

Loppulaskumme oli 144 euroa, mikä oli ihan kohtuullinen summa kokonaisuudesta. 

Marokkolainen ilta, The Ritz-Carlton Dubai

Dubaissa oli jollainmuotoa pakko illallistaa ylellisesti. Varasimme viikon etukäteen marokkolaisen illallisen Ritz-Carlton hotellin ravintola Amaseenasta, joka paljastuikin todelliseksi helmeksi. Varaukset ja hintatiedustelut sujuivat nopeasti sähköpostitse. Sama palveleva ote säilyi myös koko illallisemme ajan, mikä tietysti on odotettavissakin tämäntasoisessa paikassa. 

Illallinen oli katettu Ritz-Carltonin Persianlahden puolelle, joskaan ei ihan meren rannalle. Varasimme tunnelmallisen teltan, jossa olikin kiva istuskella sohvilla syömässä. Eräs korkokenkäinen ja iltapukuhameinen sai tosin välillä sovitella itseään siveästi matalille jakkaroille ja onnistui siinä hötäkässä sotkemaan kerran jos toisenkin jotain tiukasti tahroittavaa ruokaa ylleen. 

Ruuat oli katettu buffet-tyyliin eri pöytiin. Pääkokki kävi kanssamme joka ruokalajin läpi kertoen niistä enemmänkin. Kaikkea vain oli niin paljon, että suurin osa tiedosta valui saman tien ulos. Sen sijaan maku- ja tunnelmamuistot säilyvät pitkään! Kaikkea emme kuvanneet, mutta seuraavassa muutamia makumaistiaisia upeasta illallisesta. 

Alkupalapöydässä oli erilaisia tahnoja ja salaattityyppisiä ruokia. Tässä etualalla öljyssä kypsennettyä okraa. 

 

 Ensimmäiset viinilehtikääryleet joista elämässäni olen pitänyt. 

Munakoisotahna moutable hurmasi meidät aikuiset täysin! Saatavilla oli samasta herkusta myös kaunis punajuurinen versio. 

Tomaattia ja vihreää paprikaa yhdistävä taktouka oli herkkua samoin kuin tomaattinen munakoisosalaatti zalook.

Tätä pöytää kokki kutsui "PizzaHut-osioksi" ja kierrätti meidät nopeasti ohi. Lapsemme pitivät kuitenkin tästä osiosta maisseineen ja porkkanaraasteineen (ja tähän kohtaan syvä huokaus).

Erilaisissa keraamisissa padoissa oli vaikka ja mitä! Sahramiisiä, couscousia, perunalohkoja, kalaa, kanaa, lammasta, nautaa...Tarjolla oli myös aivan loistavaa harira-keittoa.

Saviruukuissa oli kypsennetty perinteiseen tapaan naudan niskaa kuusi tuntia. Herkun nimi oli tanjiya. Voi miten mureaa ja maistuvaa liha oli!

 

Suurin osa ruuasta oli toki valmistettu etukäteen, mutta esimerkiksi shawarmat tehtiin täällä tuoreeltaan. Vartaassa pyöri lihoja, joista veisteltiin sisältöä tälle valtavalle leivälle. Muut lisukkeet lihan ylle nakattuaan kokki kääri leivän rullalle ja pilkkoi sen paloihin. Lautasellinen näitä tuotiin pöytään ihan pyytämättä, kuten myös muutamia muitakin herkkuja. 

Tästä vitriinistä sopi valita lihat, jotka kokki grillasi hiilillä. Lampaan tikkarit olivat ehdottomasti parhaita ikinä maistamiamme. Ihan uskomattoman upeaa lihaa! Saimme ohjeenkin kun lupasimme olla paljastamatta sitä. 

Juomamme viinit olivat libanonilaisia Massayan viinejä. Blanc meni hyvin makuumme, mutta punaviini ei niinkään. 

  

Ritz Carlton Dubain marokkolainen ilta oli elämyksellinen paitsi makuaisteille, myös näkö- ja kuulovastaaville. Paikalla tanssi kahteen otteeseen napatanssija. Taitava nainen lumosi erityisesti tyttäremme. Perinteiset soittajat soittivat elävää musiikkia, joskin kappalevalinnat olivat välillä länsimaalisellekin tunnistettavia, siis ei-niin-perinteistä-marokkolaista. Saimme tytsyn kanssa myös todella kauniit henna-tatuoinnit. 

Jälkiruuista löytyi niin kansainvälisiä kuin marokkolaisia suosikkeja. Kokki kertoi marokkolaisten makeiden olevan yleensä mantelisia, eri tavoin kypsennettynä vain. 

 

Tästä upeasta astiasta löytyi Umm Ali:a. Astian kannen sai kätevästi ripustaa tuohon koukkuun vanukasta kauhoessaan. 

Koko ilta neljällä tuoremehulla, neljällä viinilasilla ja marokkolaisella teellä maksoi 340 euroa (1348 AED). Tästä 910 AED:a kului ruokiin. Ei siis mitään edullista touhua, mutta mielestämme kyllä koko rahan väärti. Suosittelemme!

Dubai hurmasi monipuolisuudellaan

Miettiessämme takuulla aurinkoista ja lämmintä matkakohdetta alkuvuodesta suht lyhyellä lennolla mieleen ei pulpahtanut muita vaihtoehtoja kuin Kanarian saaret ja Dubai. Saarilla on tullut vietettyä loma jos toinenkin, usein ruokatarjontaan pettyen. Siksi lähdimme kiinnostuneina katsomaan, mitä Dubailla olisi tarjota perheellemme. 

Ennakkoajatus Arabiemiraattien kansoitetuimmasta kaupungista oli kullankimalteinen, överi ja luksus. Osiltaan tämä piti kyllä paikkansakin, mutta Dubai oli paljon muutakin. Hotellimme oli Bur Dubain alueella, jossa näkyi ihan tavallistakin elämää. 

Aamupäivämme kuluivat usein hotellin kattoterassilla aurinkoa ahmien ja altaassa polskien. Kuulimme Dubaissa satavan noin viisi kertaa vuodessa ja pari näistä päivistä oli osunut juuri tuloamme edeltäviin päiviin. Vain muutama pilvenhattara nähtiin yhtenä päivänä, joten aurinkoa saimme yllinkyllin.  

Lounaalla piipahdimme jossain hotellin lähellä tai söimme edellisen illallisen loppuja huoneistohotellin jääkaapista. Illemmalla suuntasimme jollekin nähtävyydelle tai illalliselle. Metro olisi ollut myös siisti ja helppo vaihtoehto liikkumiseen, mutta me valitsimme melkein aina taksin. Neljän hengen liikkuminen oli näin tosi edullista ja vaivatonta. Pisin taksimatkamme Bur Dubaista Palm Jumeiran juurelle Ritz-Carlton hotelliin maksoi ruuhka-aikana noin 20 euroa. 

Nähtävyyksistä mieleenpainunein lie maailman korkein rakennus Burj Khalifa, jonka juurella suihkulähteet tanssivat musiikin tahtiin pari kertaa päivällä ja uudestaan illalla useammankin kerran. Muutenkin arkkitehtuuri ja rakentaminen saa Dubaissa ihan uudet mittasuhteet överiydessään. Maailman suurin kauppakeskus elämyksineen sijaitsee myös tietysti Dubaissa, Burj Khalifan juurella. Shoppailun ja herkuttelun lisäksi keskuksessa voi esimerkiksi luistella sisäjääkaukalossa ja sukeltaa haiden sekaan valtavaan akvaarioon. 

Deiran mauste souq eli markkinakatu oli ihan ylimainostettu pienuudessaan, mutta matka sinne oli mainio. 

Bur Dubain puolelta lähti laidattomia vesibusseja, abroja, joiden kyydistä aikuinen pulitti peräti yhden AE-dirhamin eli noin 25 centtiä. Maisemat Dubain lahdelta katsottuna olivat hienot. Lahden rannoilla näkyi myös erikoisia puualuksia lastattuna ihan uskomattoman täyteen kaikenmoista tavaraa. Kultasouq niinikään Deiran puolella oli jo mausteista paikkaa mielenkiintoisempi ja sieltä löytyy myös lapsiamme ihastuttanut maailman suurin kultasormus. Ehkä parasta Deiran puolella oli kuitenkin heti vesibussipysäkillä seisonut jäätelökoju, josta sai kamelinmaidosta tehtyjä jätskejä. Maistoimme sahrami- ja taatelimaustettuja jäätelöitä ja pidimme kovasti. 

Itselleni mielenkiintoisin kohde oli ehdottomasti Jumeirah:n kaunis moskeija, jossa saimme vierailla muslimioppaiden kanssa puolisentoista tuntia. Opas kertoi Islaminuskosta, muslimien tavoista ja elämästä leppoisasti ja kiillottelematta. Mieleen jäi erityisesti se, että perjantaisin pidettävä imaamin opetuspuhe moskeijassa on koko Arabiemiraateissa sama. Puheen aihe tulee meinaten hallituksen palkkaamilta uskontoasiantuntijoilta. Aiheen rajaaminen on turvallisuuspoliittinen asia: sillä pyritään ehkäisemään vihapuheet ja kansan kiihottaminen vääränlaisella tavalla. 

Haluamme reissuillamme monesti syödä sekä katukeittiöissä että fiineissä paikoissa. Hienoja paikkoja Dubaissa on yltiöhelppo löytää, mutta halpojen ruokailujen eteen täytyy nähdä hiukan vaivaa lähinnä ottamalla selvää minne päin suunnata. Varsinaisia katukeittiöitä emme kyllä löytäneet, mutta hyvin hyvin edullisia ravintoloita kylläkin. Ruokailut koko perheeltä maksoivat paikasta riippuen 30-350 euroa. Saimme paljon uusia makukokemuksia, sillä hotellimme aamupala oli kovasti intialaisvoittoinen. Lähi-idän ruoka oli meille myös moniltaosin uutta. Kamelinlihaa tuli maistettua ensi kertaa, samoin aivoja. Ruokailuista turisen lisää myöhemmin omissa postauksissaan, myös ylellisestä ja maukkaasta Ritz-Carlton hotellin marokkolaisillasta. 

  

Alkoholin nauttiminen Arabiemiraateissa ja Dubaissa onnistuu vain tarkkaan rajatuissa ravintoloissa. Meillä tuli vastaan vain kaksi tuollaista paikkaa ja molemmat olivat aika arvokkaan hintaisia. Kaupasta alkoholia saa ostaa vain erityislupakortilla. Me veimme illoiksi mukanamme viiniä, sillä meidän hotellissamme alkoholin nauttiminen oli sallittua omassa huoneessa. Joihinkin hotelleihin alkoholia ei saa viedä lainkaan. Tämä puute oli yllättävän suuri, sillä hyvä ruoka kaipaa kyllä rinnalleen makua edelleen kohottavaa viiniä tai vaikkapa olutta. 

Peittävä pukeutuminen Dubaissa ei ole kauhean tarkkaa, mutta kulttuuria kunnioittaakseen tulee pukeutua niin että olkapäät ja polvet ovat peitettynä. Silti miehillä shortsit ovat ihan ok eikä lasten pukeutuminen ole nökönuukaa. Mikroshortseja ja pikkutoppejakin katukuvassa turistinaisilla näkyi, mutta se oli kyllä silmiinpistävän tökeröä. Maassa vieraillessa tulee kuitenkin käyttäytyä sen kulttuuria ja tapoja kunnioittaen. 

Dubaissa yhdistyy hienosti kaupunki- ja löhöloma. Rantojakin kaupungista löytyy, joskin Jumeiran yleinen ranta on toistaiseksi suljettu rakennustöiden vuoksi. Paahtava aurinko ja allas riitti meille mainiosti. Dubaista löytyy vaikka mitä kaikenikäisille ja aktiivisimmallekin lomailijalle. Koko perheelle jäi fiilis että tänne voisi hyvinkin palata toisellekin lomalle. 

Täällä vielä ekaluokkalaisen tyttäremme ajatuksia ja kuvia matkasta.