maanantai 30. kesäkuuta 2008

Broileripastavuoka


Halusimme tehdä vaihteeksi pastaa. Tämä ohje on otettu aikoinaan K-marketin lihatiskillä majailleesta reseptikoneesta. En muista miksi edes aikoinaan kokeilin etsiä reseptejä sellaisesta masiinasta, mutta tämä on ollut hyvää tarjottavaa esim. saunaillan yhteydessä. Siihen masiinaan ohje oli päätynyt Kodin Kuvalehden reseptikilpailusta sijalta 8. vuodelta jotain. Aika helppo, mutta maukas pastavuoka. Erikoista tässä on, että pastan voi laittaa raakana vuokaan. Olemme kokeilleet myös laittaa pastan keitettynä ja se meni kyllä liian lössöksi. Tähän pastavuokaan tarvitset vain:

300 g pastaa (käytimme pennepastaa)
300 g broilerisuikaleita (käytimme hunajamarinoituja)
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
7 dl vettä
1/2 dl kanafondia
1/4 dl öljyä
1 dl vehnäjauhoja
1 prk tomaattipyrettä
1/2 tl mustapippuria
1 tl oreganoa
1 tl basilikaa
2 dl ruokakermaa
150 g juustoraastetta

Silppua sipulit ja kuullota niitä pannulla. Lisää sekaan paistumaan myös broilerisuikaleet. Tee sitten kastike kattilassa. Kiehauta vesi ja lisää siihen kanafondi. Sekoita vehnäjauhot öljyyn niin, että ne imeytyvät hyvin. Tämä on erikoinen kohta ohjetta sillä ¼ dl öljyä ja 1 dl jauhoja tulee sellaiseksi klimpiksi että oksat pois. Kyllähän se ”imeytyy hyvin”, mutta tuntuu oudolta heittää tuollainen klöntti nesteen sekaan suurustamaan. No, joka tapauksessa se jauho-öljy-klöntti heitetään kanafondiliemeen ja sekoitellaan. Kun antaa kiehua noin viisi minuuttia, niin kyllä se sinne pikku hiljaa tasoittuu. Sitten lisää tomaattipyre, mausteet, ruokakerma ja juustoraaste. Sekoittele niin että juusto sulaa kastikkeeseen. Sitten enää kaikki ainekset vuokaan. Kaada ensin voideltuun uunivuokaan pastat raakana. Lisää broilerisuikaleet ja sipulit ja lopuksi kastike. Sekoita koko komeus. Kypsennä vuokaa noin 50 minuuttia 200 asteisessa uunissa ja anna vuoan lämpöhautua vielä noin vartin verran. Tarjoa salaatin kera. Meillä salaatti sisälsi paprikaa, varsiselleriä, kurkkua ja vesimeloonia.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Muikku on herkkua!


Savonlinnassa ollessamme herkuttelimme tietysti taas muikuilla. Emäntämme oli tehnyt niitä tervetuliaisruualle. Testasimme tänä vuonna myös paikallisten kehuman Kalastajan Kojun muikut. Itse otin rapeat, suussa rouskuvat muikut ja juomaksi kylmää olutta, Pastapää lisäsi settiinsä vielä dippikastikkeen. Satoi kaatamalla, oli aika vilpoinen ja takana oli ison pettymyksen tuottanut reissu Retrettiin... mutta muikut pelastivat päivän! Ne olivat kertakaikkisen herkullisia pyrstöä myöden! Viime vuonna nautimme muikut Seurahuoneen kattoterassilla, josta oli upeat näkymät kaupungin yli. Hyvät oli voissa paistetut kalat sielläkin! Linkkiä tuohon terassiin etsiessäni huomasin että 20.7 Seurahuoneen Mefistossa pidetään oopperakaraoke - mielenkiintoista...?!

Kotokaupan kalatiskillä oli valmiiksiperattuja muikkuja, joten päätimme ensimmäistä kertaa kokeilla näitä herkkuja kotona. Ajattelimme testata friteerausta. Hyvänoloinen frittikastike löytyi Apu-lehden nettisivulta googlettamalla. Tässä ohje kopioituna:

1 kg perattuja pieniä muikkuja
ripaus suolaa

Frittitaikina:
3 dl vehnäjauhoja
1 muna
2,5–3 dl (kivennäisvettä tai) olutta
2 rkl sulatettua voita
ripaus suolaa

Friteeraukseen:rypsiöljyä

Perkaa muikut puhkomalla, eli tartu kalaan leuan alta ja vedä sisälmykset pois tai osta valmiiksiperattuja fileitä. Huuhtele ja taputtele muikut talouspaperilla kuiviksi. Mausta kalat suolalla.
Valmista frityyritaikina. Sekoita jauhot, muna ja neste sileäksi taikinaksi. Lisää sulatettu voi ja suola. Anna seoksen turvota noin tunnin verran. Huomasin vasta nyt kun kirjoitan ohjetta, että tein friteeraustaikinan muuten kolmasosan, paitsi munan laitoin kokonaan. Toimi siltikin.
Kasta muikut frityyritaikinaan ja valuta ylimääräinen taikina pois. Nosta muutama muikku kerrallaan 180-asteiseen öljyyn. Friteeraa, kunnes kalat ovat kullanruskeita ja nousevat pintaan. Nosta ne reikäkauhalla talouspaperin päälle ja tarjoa heti.

Friteeratut muikutkin olivat ihan ok, mutta eivät missään nimessä voita voissa paistettuja veljiään!

Friteeraustaikinaa jäi hiukan (koska kaloja oli sen verran vähän) joten pyörittelin loput taikinat testimielessä sipulirenkaiden ympärille. Nam! Mietin kyllä siinä sipulirenkaita tiristellessäni, että ravintolat saavat näistä kyllä kohtuukatteen...

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Chili con carne ja quinoa

Perusjauhelihakastike on mukavaa arkiruokaa, mutta vaihteeksi on kiva tehdä siitä hiukan tuhdimpaa. Silloin Chili con carne on oiva vaihtoehto. Aiemmin teimme Chili con carnea Sami Garamin tapaan. Nyt vertailtiin parin bloggaajan (Polkkapossun ja puolikiloa voita) versioita, sovellettiin niitä ja lisättiin hiukan omaa näkemystä tehden Chili con carne seuraavista aineista.

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 chili
250 g jauhelihaa
1 tlk kidneypapuja
500g paseerattua tomaattia
½ paprikaa silputtuna
mustapippuria
oreganoa
timjamia
juustokuminaa
worcestershire -kastiketta
HP:n -maustekastiketta
1 tl hunajaa

Aloitin freesaamalla silputtuja sipuleita voi-öljyseoksessa ja hiukan sokerilla höystettynä. Sitten jauheliha sekaan paistumaan. Monesti ohjeissa on 400 g jauhelihaa mutta me käytettiin pakkasesta vajaa paketillinen, joka mielestäni riittää mainiosti. Kun jauheliha on saanut väriä, heitä sekaan paprikasilppu, pavut ja paseerattu tomaatti. Mausta listalla olevilla mausteilla. Anna hautua noin 10 minuuttia.

Hyppysellisen lisäys: Kokeilimme lisukkeena quinoa. Emme olleet moisesta kuulleetkaan ennen eilistä Muulin reseptointia jonkinmoisen, mielenkiintoisen karjalanpiirakan tiimoilta. Luulin quinoaa nimensä perusteella hedelmäksi (onko pakko tunnustaa oma tyhmyytensä näin julkisesti?!), mutta kyseesssä onkin ryyni. Polkkapossu on tarinoinut tuosta etelän kaviaarista enemmänkin. Muita quinoa ohjeita löytyy ihan tuoreeltaan esimerkiksi Pastanjauhajilta , joiden keittiössä ryynistä on taiottu salaattia. Itubiodyn tarjoaa tietoa quinoasta kompaktisti. Ja jos tuote on jollekin muullekin uusi, mainittakoon että paketti löytyi ainakin Prismasta puuroryynien kanssa samasta hyllyväliköstä.
Me siis vain simppelisti keitimme ryynit huuhdeltuamme ne. Vettä tulee olla tuplaten ryyneihin nähden. Quinoat siis kiehuvaan veteen ja haudutetaan noin vartti. Oli kyllä hyvä lisäke. Koostumukseltaan mukava, aika hentoinen. Maku on kuulemma pähkinäinen, vaikka me emme tällaista särmää ryyneistä saaneetkaan. Uusia juttuja on kiva kokeilla, joskus terveellisiäkin ;)

torstai 26. kesäkuuta 2008

Ruisleipää leivinuunissa


Oltiin siis juhannuksena kyläilemässä Savonlinnan kupeessa ja leivinuuni piti taas laittaa lämpiämään jotta saatiin tehtyä viimekertaiseen tapaan kiviarinauunissa pitsaa. Ajattelimme että olisi kiva hyödyntää uunia jotenkin muutenkin. Keksimme tehdä ruisleipää, jota emme olleet ennen kokeilleetkaan. Helppo ohje löytyi kotikokki.netistä. Teimme kotikokin ohjeesta vain puolikkaan annoksen näistä aineksista:

Taikinajuuri:
2 viipaletta ruisleipää
0,5 l vettä
0,5 l ruisjauhoja

Ruisleivän teko alkaa taikinajuuren tekemisellä noin vuorokautta ennen varsinaista leipomista. Eli juuri saa makunsa valmiista ruisleivästä. Meillä tätä virkaa hoiti paikallisesta marketista hankittu Marskin arinaruisleipä. Leikkaa leivästä viipaleet ja poista kuori. Murentele leipä kulhoon ja lisää kädenlämpöinen vesi. Sekoita jotta leipä murenee tasaisesti veteen. Lopuksi lisää ruisjauho kunnolla sekoittaen. Peitä taikinakulho liinalla ja anna sen seistä huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Taikina on sopivasti hapantunut, kun se kuplii ja tuoksuu happamalle. Meillä taikinan juuri ei kyllä juurikaan kuplinut, vaikka se sai seistä huoneenlämmössä noin 20 tuntia. Ainoastaan hiukan kuplia nousi pintaan kun juuri oli muutaman viimeisen tunnin lämpimän uunin päällä, eli seos alkoi lämmetä huoneenlämmöstä. Hyppysellinen aikoi jo luovuttaa kun juuri ei ollut kuplinut. Vaihtoehtona oli heittää koko taikina roskiin tai uhrata 0,75 litraa lisää ruisjauhoa. Pastapää halusi kuitenkin viedä homman loppuun sillä leivinuuni suorastaan huusi paistettavaa.

Varsinainen taikina tehdään juureen lisäämällä seuraavat aineet:
(hiivaa 10 g)
0,5 dl vettä
1 rkl suolaa
0,75 l ruisjauhoja

Lisää taikinajuureen hiivaa, jos haluat taikinan kohoavan nopeammin. Lisää taikinajuureen vesi, suola sekä ruisjauhot ja alusta taikina tasaiseksi, kiinteäksi taikinaksi. Kohota taikinaa vielä liinan alla noin kaksinkertaiseksi. Jos haluat käyttää tätä tekemääsi taikinaa seuraavalla kerralla juurena, ota talteen noin 100 g pala ja pakasta se. Leivo haluamasi kokoisia limppuja. Me tehtiin puolesta taikinasta yksi isompi limppu ja toisesta puolesta kaksi pientä leipää. Kohota leipiä vielä hiukan liinan alla. Lopuksi voit ripotella leiville jauhoja ja pistellä haarukalla. Me ei tätä tehty. Sitten vaan noin 200 asteiseen uuniin noin tunniksi. Meillä oli siis leivinuuni käytössä ja alussa lämpötila oli hiukan alle 200 joka sitten viileni loppua kohden. Me pidettiin leipiä noin 55 minuuttia uunissa. Tällöin saatiin mukavan mehevää ruisleipää, ehkä tosin aavistuksen pidempään olisi saaneet olla uunissa. Kääri valmiit leivät pyyhkeiden sisälle jäähtymään. Joskin meillä ne eivät kauaa saaneet olla rauhassa kun oli pakko maistaa!
Tuore leipä oli mahtavan makuista oikean voin kanssa ja maistui hyvälle vielä jäähtyneenäkin. Aika helppo oli tehdä itse tummaa leipää. Tehollinen työaika ei ollut kuin varmaan vartin yhteensä, mutta yli vuorokausi kaikelleen meni aikaa. Jos seuraavalla kerralla käytät itse tehtyä juurta, niin juuripala vain leivän murusten sijaan happanemaan yön yli vesi-jauhoseokseen.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

Täytetyt kirsikkatomaatit


Tämä ohje löytyi Linssen & Clearyn kirjasta. Alunperin tämä oli täytetyt tomaatit eli Tomates Rellenos. Ajattelimme tehdä näistä enemmän sormisyötävien tyyppisiä ja päädyimme käyttämään kirsikkatomaatteja. Noin parikymmeneen täytettyyn kirsikkatomaattiin tarvitaan:

Rasia kirsikkatomaatteja
2 keitettyä munaa
2 rkl majoneesia
1 valkosipulinkynsi
suolaa ja mustapippuria
persiljasilppua

Alkuperäisessä ohjeessa tomaatit kaltattiin, mutta me ei kirsikkatomaatteja alettu kalttaamaan. Leikkaa tomaateista hattu pois ja jätä hatut sivuun myöhempää käyttöä varten. Kaavi neste sekä siemenet pois. Voit myös tasoittaa pohjan, että pysyvät paremmin pystyssä tarjoiluvadilla. Tähän mene yllättävän kauan aikaa, on se sen verran pientä pipertämistä. Sekoita täyte, eli silppua haarukalla keitetyt munat pieneksi silpuksi, purista sekaan majoneesi ja silputtu valkosipulinkynsi. Mausta suolalla, pippurilla ja persiljalla. Lusikoi täyte tomaatteihin ja nosta tomaattien hatut vielä päälle. Säilytä tuorekelmun alla jos et tarjoa heti.

Yllä olevassa kuvassa näkyy myös toinenkin tapaksemme eli Vesimelonia kiedottuna ilmakuivattuihin kalkkunaleikkeleisiin. Siihen ei tarvita siis mitään muuta kuin vesimeloonia, jotaka leikataan noin sormen kokoisiksi pötkylöiksi ja sitten meloonipötkylät kääräistään ilmakuivattuun leikkeeseen. Kokeilimme ilmakuivattua kalkkunaa, mutta täytyy sanoa että omaan suuhun sopii paremmin ilmakuivattu kinkku.

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Pekoniin käärityt jättikatkaravunpyrstöt mozzarellalla

eli Langostinos Envueltos en Tocineta. Idea lähti Linsenin ja Clearyn Tapas-kirjasta, toteutus oli kuitenkin omanlaisemme (vain pikkuruisen alkuperäistä ohjetta muunnellen).

varaa haluamasi määrä jättikatkaravunpyrstöjä (me ostimme purkitettuja)
pippuroi paloteltuja mozzarellaviipaleita mustapippurilla
ota esille pekonia (puolikas tai 1 per katkis)

Laita mozzarella katkaravunpyrstön viereen. Kiedo näiden ympärille pekonia. Aseta leivinpaperoidulle uunipellille.

Laita samalle pellille vaalean leivän paloja paahtumaan. Myös lihapullat voi laittaa samalle pellille. Pikkupallot on pyöritelty taikinasta, johon on sujautettu jauhelihan ja mausteiden lisäksi myös pilkottuja kapriksia ja vuohenjuustopaloja. Kun uuni on lämmennyt 250 asteeseen, laita pelti uuniin. Viiden minuutin kuluttua voi ottaa leipäpalat pois ja jatkaa muiden tapas-palojen kypsennystä. 2-5 minuuttia tämän jälkeen pekonikäärityt katkaravut voi poistaa. Lihapullia voi paistella vielä hetken riippuen niiden koosta.

Leipien valkosipulivoihin laitettiin simppelisti notkean voin joukkoon pilpittua ruohosipulia ja niin ikään pilputtua valkosipulia. Tämä sipeltiin esille laitettaessa uunissa paahdettujen leipäpalojen päälle.

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Tapaspaloja juhannuksena

Vietimme juhannusta Savonlinnan tienoilla Pastapään isän järvenrantapaikassa. Lauantaina, Juhannuspäivänä, nautiskelimme tapas-paloja aikuisten voimin. Pian 4-vuotta täyttävä poitsumme kävi kyllä rokottamassa friteerattujen mustekalarenkaiden lautasta - ne ovat hänen suurta herkkuaan. Me nautiskelimme runsaan tapas-pöytämme pääruokana, mutta monet käyvät oivasti myös alkupaloiksi.
Reseptejä tulossa omina postauksinaan. Linkit ko ruuan kohdalla.

Seuraavassa neljälle aikuiselle reilu satsi tapaspaloja:
lähteet:
*Linssen, A. ja Cleary, S. "Tapas, 70 pikkuruokaa Espanjasta"
**Beresford, J. "Tapas, suolaisia pikkuherkkuja espanjasta"

Juustopallot eli delicias de queso

Tämä on ehdottomasti paras tapas-nykertelymme - ainakin toistaiseksi. Myös muut syöjät olivat samaa mieltä. Joten suosittelemme lämpimästi kokeilemaan!

Ennen juuston raastamista leikkaa muutama pala maisteltavaksi.

noin 30 juustopalloa

Sekoita seuraavat aineet kulhossa tasaiseksi massaksi:
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl maitoa
½ tl paprikajauhetta (esp. pimenton)
1 kananmuna
pippuria
suolaa
1 valkosipuli murskattuna

lisää seokseen
150 g Manchego-juustoa hienona raasteena
150 g vuohenjuustoa hienona raasteena


Vatkaa kaksi kananmunanvalkuaista kovaksi vaahdoksi. Lisää 1/3 vaahdosta juustoseokseen ja sekoita hyvin. Lisää sitten loput valkuaisvaahdosta varovasti sekoittaen, jotta vaahto pysyy kuohkeana. Ripottele päälle reilu teelusikallinen tuoretta timjamia sekä ruokalusikallinen serrano-kinkkua hienonnettuna.

Edellisellä kerralla Pastapää tipautteli juustoseosta friteerausta varten kuumennettuun öljyyn kahden pikkulusikan avulla. Nyt Pastapää pyöritteli massasta palloja, jotka auttoi sitten lusikalla varovasti öljyyn. Palluroita keitellään tirisemässä noin 3 minuuttia tai kunnes ovat kullanruskeita. Valmiit pallot on hyvä laittaa valumaan talouspaperin päälle, jotta ylimääräiset öljyt valuvat pois. Tarjoile hetimiten.


Friteeraa samassa öljyssä esimerkiksi kaupan pakastealtaasta valmiiksi paneroituja mustekalarenkaita. Samalla lämmenneellä levyllä voit myös paistaa chorizoviipaleita muutaman minuutin.

torstai 19. kesäkuuta 2008

Naurua riitti - caponata


Fiordizucca- blogista löytyi herkullisen näköinen caponata-ohje . Koska en osaa italiaa, Pastapää ratsasti avuksi uljaalla ratsullaan ja käännätytti tekstin googlen transalaattorilla. Tuloksena tämä:

Ainesosat: caponata runsaasti
• 1kg pieni munakoisoa
• 500gr tomaatteja
• 500gr selleri
• 50gr, suolakurkku ja kaprista suolana
• 2 sipulit
• 200gr, kivettömät vihreät oliivit
• 60gr, pinjansiemeniä
• 50gr sokeria
• puoli lasia punaviiniä etikan
• basilika maistamaan
• tumma suklaa 70% - 90%
• 1 hyppysellinen pippuria tai kuuma pippuria
• suola
• öljy
Cut munakoisoa, kuutiot, disponetele joka scolapasta ja spolverizzate suolalla. Cover-levynä ja antaa loput pari tuntia menettää katkera. Leikkaa selleri diced, sbollentateli, suolatut vettä noin 5 minuuttia, valua, asciugateli kanssa keittiö paperin ja friggete oliiviöljyssä. Laita syrjään. Fry sipuli yhdessä kivettömät oliivit, kaprista ja pinjansiemeniä ja lopuksi lisätään tomaatit, leikataan kuutiot. Cook noin 15 minuuttia kohtalaisesti liekki. Huuhtele munakoisoa, asciugatele kanssa keittiö paperin ja friggetele oliiviöljyssä. Riunite kaikki ainesosat sama yleiseurooppalaisten: munakoisoa, selleri ja soffritto sipulin ja tomaatin, sekoittamalla kaikki. Kaada sokeri ja etikka ja kokki, kunnes viimeksi mainittu ei ole haihtunut. Kaadetaan suureen astiaan ja anna jäähtyä kokonaan. Serve kanssa sulatettua suklaata, vesihauteessa sekoitetaan hyppysellinen mustapippuria tai kuuma pippuria ja koristellut lehtien tuore basilika.

Yllättävän hyvin saa selville mitä pitää tehdä. Nauraakin kyllä sai... Nooh, vierailimme sivulla uudestaan katsastaaksemme miltä ko ruoka näytti. Silloin huomasimme, että resepti on ystävällisesti käännetty myös englanniksi... Tämän kanssa pärjäsimme jo paremmin, mutta Pastapää halusi silti kokeilla suomentamista

Ainesosien muutaman nälkäisiä ihmisiä
1kg pieni munakoiso
500gr punaiset tomaatit
500gr selleri varret
50gr huuhdeltava suolattu kaprista
2 sipulit
200gr kivettömät vihreät oliivit
60gr pinjansiemeniä
50gr Sikari
puoli lasia punainen etikan
tuore basilika lehdet
tumma suklaa 70% - 90%
1 hyppysellinen päällä pippuria tai viileämpää pippuria
vuorisuolaa
oliiviöljy
Pese munakoisot, kuutioi ne, laita palaset on strainer, sprinkle heille vuorisuolaa ja anna istuu 2 tuntia vetää pois katkeran mehut. Chop, selleri varret, keitetään ne suolaamaton vedessä 5 minuuttia, valua hyvin, pat kuivataan keittiö paperi sitten poikaset ne oliiviöljyn ja kumoaa. Hienonna sipuli ja tomaatti. Aloita hieman oliiviöljyä yleiseurooppalaisella ja varovasti Jugoslavian liittotasavallan sipulit, lisää sitten vihreä kivettömät oliivit, kaprista, pinjansiemeniä ja muutaman minuutin kuluttua lisää tomaatit. Cook noin 15 minuuttia sitten syrjään. Pese munakoisot, pat ne kuivataan keittiö paperi sitten Jugoslavian liittotasavallan munakoison oliiviöljy. Kerää kaikki ainesosat yhdessä isossa yleiseurooppalaisten: munakoiso, selleri varret ja sipulia, tomaattia. Sekoita hyvin, lisää sokeri ja etikka ja kokki keskipitkällä korkea, kunnes etikka on haihtunut. Let it jäähtyä kokonaan. Juuri ennen tarjoilua, sulattaa hieman tumma suklaa on baigne-marie kanssa hyppysellinen päällä pippuria tai viileämpää pippurilla. Tihkusadetta yli caponata ja korista tuoretta basilika lehdet

Näiden kahden suomennoksen jälkeen kysymyksinä mielessämme olivat:
  • pitääkö caponataan laittaa 50 g sokeria vai sikaria?
  • kokin ei siis pidä haihtua, etikan kylläkin. mutta miten olla keskipitkällä korkea?
  • Jugoslavian liittotasavallasta tulee siis sipulia ja munakoisosta tehtyä oliiviöljyä?
  • kun suklaata sulattaa Marie Baignen kanssa, pitääkö Hyppysellisen olla kokin päällä? vai pippurit Hyppysellisen päällä?
  • onko kokinnkaataminen "kaatamista" - you know!
  • ;D !

Rahola tuumaa caponatan olevan sisilialainen vihannesmuhennos, pääaineenaan tavallisesti munakoiso. Googletettuani caponataa se tarjosi ensimmäisenä Pastanjauhajien kokkailua. Ja muuten, jos munakoisoon liittyen haluaa nauraa - tai askarrella vaikkapa paperinuken - se onnistuu täällä.

Itse tein caponatan sitten lopulta näin:

Pilkoin munakoison ja sirottelin päälle suolaa.Paloittelin varsisellerit ja laitoin kiehuvaan veteen viideksi minuutiksi. Pilpuin sipulit ja kuullotin niitä oliiviöljyssä. Lisäsin sekaan kaprikset, pilkotut oliivit ja hiukan myöhemmin myös pilkotut tomaatit. Keittelin vartin. Lisäsin valutetut sellerit ja munakoisonpalat. Sekaan punaviinietikkaa ja sokeria. Keittelin hetken, kunnes arvelin etikan höyrystyneen. Tarkistin makua vielä sokerin, suolan ja mustapippurin avustuksella. Jäähdytin koko seoksen eri astiassa kuin olin paistanut. Hiukan ennen tarjoilua jaoin caponatan lautasille ja koristelin/makustin vesihauteessa sulatetulla Maraboun tummalla suklaalla, johon unohdin lisätä pippuria. Ja ei kun nauttimaan Pastapään grillaamien kanankoipien kanssa! Kyllä oli hyvä ja vähän erilainen lisäke! Varmasti teemme toistekin.

Raparperimarenkitorttu inkiväärisiirapilla

Hoksasin sitruunamarenkitortun ohjeen Haaveena kahvila- blogista. En ole kokeillut marenkia kuin pavlovassa, joten ohje kutkutteli. Even kommentti "Raparperikiisselilläkin tämä piirakka olisi varmasti maukas sesonkiherkku" kaikui korvissani selvänä yllytyksenä, joten ei kun kokeilemaan. Varsinkin kun pastapään äidin vierailun jäljiltä jääkaapistamme löytyi raparperinvarsia - kiitosta vaan sinne suunnalle! Lasten kanssa leipoessa oli taas mukavaa - paitsi siinä kohtaa kun kiisseli ensin epäonnistui ja yritin erottaa läpinäkyviä mutuja raparperipaloista säästääkseni jälkimmäiset ja joku huohottaa niskaan kysyen: "Mitä noi klimpit on? räkää! mitä sä teet? miks pitää tehdä noin?" nooh, siitäkin selvittiin...

Raparperimarenkitorttu inkiväärisiirapilla

Pohja
100 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
ripaus suolaa
1 rkl kylmää vettä

Raparperikiisseli/-tatina inkiväärillä
4 raparperinvartta pikkupojan pikkuiseksi pilkkomana
1 1/2 dl sokeria
4 dl vettä
4 rkl perunajauhoja
inkiväärisiirappia

Päälle
4 valkuaista
1 1/4 dl tomusokeria

Nypi voin sekaan jauhot, sokeri ja suola. Lisää rakeiseen massaan kylmä vesi, vaivaa tasaiseksi ja painele taikina 22 cm Ø piirakkavuokaan. Kypsennä pohjaa 200 asteessa 20 minuuttia.

ÄLÄ lisää kaikkia tämän täytteen aineita kerralla ja kiehauta.
VAAN Laita kattilaan veden ja sokerin sekaan raparperit. Keittele hetken kunnes raparperi menee "viunaleiksi" -selvä ammattikokkien käyttämä termi ;) . Lisää kylmään veteen sekoitettu perunajauho - seos tatinoituu heti! Lisää inkiväärisiirappia makusi mukaan. Inkiväärin voi lisätä ennen perunajauhoja varmasti myös tahnana tai ohuina lastuina keitellä raparperien kanssa alusta lähtien. Kaada täyte pohjalle.

Vähennä uunin lämpö 175 asteeseen.Valmista marenki. Vaahdota valkuaiset puhtaassa, kuivassa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Lisää mukaan tomusokeri koko ajan vatkaten. Levitä marenki sitruunatäytteen päälle. Paista kunnes marenki saa pintaansa kauniin värin.

Ihmettele marengin pinnalle kohonneita kauniita "helmiä". Sointuvat upeasti alulautasen kanssa :) Osaako joku kertoa mitä ihmettä nuo helmet edustavat? Tuleeko raparperikiisselin joku osio marengin läpi vai...?

Oli miten oli mutta herkkua oli! Lapset ja pastapää eivät pitäneet, minä kuitenkin suuresti! Pastapää ei kuulemma tykännyt raparperi-liivatelöllöstä, jossa siis liivatetta ei ollut :) Annoin jo naapureillekin muutaman palan etten ihan yksin söisi koko kakkua...

Huomio leipomisen varrelta omalta pojalta:
"Ops! Melkein leikkasin omasta sormesta palan, mutta en leikannutkaan!"
Lasten kanssa leipominen on leppoisaa puuhaa...harvoin...mutta kivaa se on!


Blog Widget by LinkWithin