Sienitäytteiset uuniperunat

Nyt on suppilovahveroiden aika ainakin Länsi-Suomessa. Jukan äiti miehensä kanssa tuli eilen yökylään ja toi moisia ihania sieniä ison kopallisen. Lisäksi saimme heidän oman maansa perunoita ja maa-artisokkia, naapurin porkkanoita (luvalla otettu), itsekeiteltyjä mehuja, sipulia ja punasipulia. Rakastamme ruokatuliaisia ja nämä olivat vielä sieltä parhaimmasta päästä - itse kasvatettuja, luomua. Osa tuliaisista päätyi kastikkeen sekaan saman tien, muista tulemme nauttimaan pitkin syksyä. Kiitos!

Nyt esittelemiimme sienitäytteisiin uuniperunoihin olisi aikanaan pitänyt laittaa suppilovahveroja - tai suppiksia kuten meillä pruukataan sanoa. Meillä noita sammaleiden kätkemiä aarteita ei tuolloin ollut, vaan mukaan sujahti herkkutatteja.

Innostus näihin perunoihin lähti Glorian Ruoka & Viinistä nro 63 ,6/2009), joskin meidän versiomme poikkesi alkuperäisestä. Herkulliset potut tarjottiin grillilihan vierellä, kun ystäväperheemme oli käymässä. He muuten toivat tuliaisiksi viiniä, joka sekin on aina tervetullutta!

TATTITÄYTTEISET UUNIPERUNAT

12 uuniperunaa (esim. Rosamunda)

pari-kolme kourallista paloiteltuja tatteja

1 sipuli

100 g pekonia

rosmariinioksa tai 1 tl kuivattua rosmariinia

mustapippuria myllystä

2 dl kermaa

½ tl suolaa

juustoraastetta, esim. parmesaani

Kypsennä hyvin pestyjä pottuja keittämällä, uunissa tai mikrossa. Huomioi ettet keitä perunoita läpi- vaan napakankypsiksi.

Kuumenna pilkotut sienet ja haihduta niistä vesi, nakkaa sekaan pilkottu sipuli ja pekonipalat. Lisää joukkoon parin minuutin kuullotuksen jälkeen rosmariini. Mausta.

Puolita perunat ja koverra sisusta pois niin että potuista tulee kupit. Lisää peruna"survos" sieniseoksen joukkoon. Notkista kermalla. Tarkista maku suolalla ja mustapippurilla.

Täytä perunakupit kukkuroilleen sienitäytettä ja ripsuttele ylle juustoraastetta. Nosta perunat voideltuun uunivuokaan ja edelleen 200 asteiseen uuniin noin puoleksi tuntia.

Syö perunat kokonaan.

Silakkamarkkinoilla nro 267

Piipahdimme eilen koko perheen voimin Helsingin Silakkamarkkinoilla. Kerta oli meille ensimmäinen, mutta ei takuulla viimeinen. Tapahtuma oli oikein mukava ja herkullinen, varsinkin kun osuimme sadekuurojen rakoon.

Reima ja Pirjo Salosen kojusta oli PAKKO hakea Silakrysäyksessä loistaviksi todettuja Silakkapasteijoita. Ohra-silakkatäytteiset leivonnaiset ovat hurjan hyviä koko perheen mielestä, joskin Jukka yritti latistaa hieman tunnelmaa toteamalla etteivät nämä nyt ylistämisen arvoisia ole. Ovatpa!

Porissa muutaman vuoden asuneina on hieman häpeällistä tunnustaa, ettei nahkiainen ole ollut meille tuttu juttu. Vaan nytpä on. Vaan eipä ollut kummoista. Tämä veijari oli kyllä paistettu, joten savustettuja täytyy vielä maistaa ennen lopullista tuomiota.

Julkkiskokit taisivat höpöttää enemmän kuin kokata. Rento meininki tuntui hepuilla olevan.

Lapset pitivät silminnähden eniten ilmapalloista ja Hyöky-laivaan tutustumisesta.

Monenmoista tuotetta löytyi kalojen ja tyrnin ympäriltä. Mukaan lähti Camillan Kalaherkun Mustaherukkasilakkaa, jonka huomasimme tätä kirjoittaessa voittaneen vuoden Silakkayllätyksen ensimmäisen palkinnon. Mustaherukka maistuu silakoissa selkeänä, kirpsakan makeana makuna. Ajattelimme itse käyttää tuotetta ainakin alkupalana. Olen aiemmin jo ajatellut kokeilla silakoiden marinoimista mustaherukoilla, joten näitä kaloja täytyy maistella oppimisenkin näkökulmasta.

Illalla vielä herkuttelimme pyhämaalaiskalastaja Seppo Saaren kojusta ostetulla palvatulla kirjolohella muussin ja mustaherukkasiirapin kera. Kertakaikkisen loistava ateria sateisen päivän päätteeksi.

Silakkamarkkinat jatkuvat aina 10.10 asti, joten sinne vaan jos et ole vielä käynyt!

Vihreät tomaatit lilluu

Äitini kaikki tomaatit eivät millään ehtineet punastumaan kesän ja alkusyksyn aikana. Niinpä ne irroitettiin vihreinä. Minä, joka näen punaista kun ruokaa heitetään hukkaan, lupasin keksiä niille jotain.

Sitten meille tarjottiin tuotetestausmahdollisuutta, kuten niin monelle muullekin blogille näemmä. Meille postin tuoma Rajamäen hunajainen väkiviinaetikka tuli kuin tilauksesta, sillä olin jo päättänyt pistää tomaatit lillumaan etikkaiseen liemeen. Ohjeistusta haettiin Britt Sandquist-Bolinin "Kodin keittokirjasta", joskin inan verran muunnellen.

VIHREÄT TOMAATIT ETIKASSA
½ kiloa vihreitä tomaatteja
1,5 dl vettä
1,5 dl hunajaväkiviinaetikkaa
2 dl sokeria
pala kanelitankoa
3 kokonaista neilikkaa
½ tl kokonaisia valkopippureita

Pese tomaatit ja poista kukkaperät. Pistele tomskut haarukalla. Isommat pilkoin neljään osaan, pienet, vain viinirypäleen kokoiset annoin olla kokonaisian. Laita vihreät möllykät veteen kiehumaan, kunnes ovat puolipehmeitä. Valuta tomaatit ja pane ne lasipurkkeihin.

Sekoita vesi, etikka ja sokeri pieneen kattilaan. Laita mausteet pieneen kangaspussiin tai teekelloon ja lisää liemen joukkoon. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja keitä muutama minuutti. Ota maustepussi/-kello pois ja kaada liemi tomaattipurkkeihin. Jätä maustumaan seuraavaan päivään.

Kaada liemi takaisin kattilaan , kuumenna kiehuvaksi maustepussin kanssa ja kaada kuuma liemi taas tomaattien päälle. Toista tätä muutamana päivänä.

Emme ole tomskuja aiemmin säilöneet, joten saa nähdä mitä tuleman pitää. Tuoksu on ainakin lupaava. Onko jollain muuten tietoa siitä, miksi liemi pitää keittää noin monesti uudelleen?

Lisäys 14.01.2011 (nyt kun muistan) Tosi hyviä olivat!


Olemme hulauttaneet hunajaista väkiviinaetikkaa myös tähän omenaiseen pinaattisalaattiin, joka majailee kuvassa Luomupossun karekyljyksen takana. Nyt vain korvasimme balsamicon hunajaisella etikalla ja lisäsimme vielä sekaan teelusikallisen hunajaa jälkikirpeyden laimentamiseen. Yllättävän hyvin toimi vaikka olisi luullut olevan turhan kirpsakkaa. Tällä kertaa salaatin pekonit korvautuivat paahdetuilla pinjansiemenillä, mikä ei sekään ollut huono.

Jukka hulautti hunajanmakuista väkiviinaetikkaa myös perunasalaattiin öljyn kanssa. Toimi!

Jollakin tapaa vierastamme tällaisia yhdistelmätuotteita siksi, että kaappimme täyttyisivät tuota pikaa erilaisista etikoista, sinapeista ja hunajista. Mieluummin lisäämme itse hunajaa väkiviinaetikan sekaan saaden toivottavan lopputuloksen, joskin esimerkiksi salaatinkastikkeissa valmisliemi on aika kätevä.

Tämä oli Sillä Sipulin ensimmäinen sponsoroitu tuote, joten aiemmat kehut tai epäkehut ovat menneet itsemaksetuille tuotteille. Jatkossakin tulemme ilmoittamaan selkeästi, jos tuote on saatu erotuksena siihen että olisimme sen itse hankkineet.

Vauvakutsut - Baby shower

Naapurin perheellä on enää kuukausi laskettuun aikaan. Heille odotetaan kovasti toista lasta, mitä suurimmalla todennäköisyydellä poikaa. Niinpä kokoonnuimme yhteen juhlistamaan tulevaa vauvaa, höpöttämään naisten kesken ja -tietysti- herkuttelemaan niin että navat tärisi! Kaikki toivat kutsuille jotain mukanaan ja pöytä oli sitten sen mukainen.

Itse leivoin lasten kanssa minikokoisia punajuurimuffinsseja, jonka ohje löytyy viime syksyltä täältä. Nyt lisäsin tuorejuusto-tomusokerikuorrutukseen sinistä elintarvikeväriä ja hiukan vettäkin notkeuttamaan päällistä. Lapset ripsuttelivat pikkuruisten leivonnaisten ylle haluamiaan nompparelleja.

Leivonnaisten pohjaan liimasin pienen pieniä lappuja, joihin olin kirjoittanut runokirjoista kopioituja aforismeja ja runonpätkiä vauvaan liittyen. Tässä esimerkiksi Anna-Mari Kaskisen kirjasta kopioitu runonosa:

---Vauva niin kuin siemen on,

hiljalleen se kasvaa saa,

täynnä voimaa valtavaa--

Tänään kävimme vielä naapurissa lasten kanssa herkuttelemassa "rääppiäisissä". Näyttää pahasti siltä että viikonlopun aikana on suunnistettava salille...

Ossobuco con salsa gremolata alla milanese

Syksyn iltojen pimetessä on ihanaa syödä haudutettuja pataruokia. Paitsi että homma on helppoa haudutuksen hoitaessa suurimman homman, lopputulos on ihanan mureaa. Lämpimät tuoksut valtaavat hetkeksi kodin. Vielä kun sytyttää pienet kynttilät tuikkimaan valoaan, tunnelma on valmis.

Tällä kertaa pataan päätyi naudan potkakiekkoja Osso buccoa varten. Meitä ohjeistamassa oli Maarit Enkovaara-Astraldi kirjallaan "Intohimona Italia". Ihastuimme loppusilauksena olevan gremolatan sitruslisään: perinteisen sitruunan lisäksi siihen kehotettiin laittamaan myös appelsiinia. Lopputulos oli raikas ja silti tuhti. Meillä vain mittasuhteet heittivät ihan häränpotkaa: kuudelle kiekolle tarkoitettu kastike meni meillä kahdelle kiekolle. Nappijuttu olisi varmaan ollut sama kastikemäärä kolmelle potkakiekolle. Ohjeistus tarjosi myös tomaattimurskan määräksi 3-4 ruokalusikallista, me hulautimme sekaan koko purkin.

Osso bucco on yksi niistä harvoista liharuuista, joita Italiassa tarjotaan samanaikaisesti risoton kanssa. Meilläkin pöytään nostettiin runsaasti parmesaania sisältävää herkkua.

OSSO BUCCO ELI POTKAKIEKOT MILANOLAISITTAIN

2-3 vasikan tai nuoren naudan potkakiekkoa

noin 80 g voita

sipuli

porkkana

(pala lehti- eli varsiselleriä)

iso valkosipulinkynsi

1 tl meiramia

pala sitruunankuorta

tomaattimurskapurkki

2 dl kuivaa valkoviiniä

1 dl lihalientä

vehnäjauhoja

suolaa

mustapippuria

gremolata

noin 40 g voita

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

1/4 sitruunan kuorta raastettuna

1/4 appelsiinin kuorta raastettuna

1 rkl lehtipersiljasilppua

Leikkaa potkakiekkoja ympäröivään kalvoon pari viiltoa, jotta lihat kypsennettäessä pitävät muotonsa. Jauhota kevyesti vehnäjauhossa. Sulata voi padassa ja paista lihoihin kaunis ruskea pinta. Lisää pataan kasvikset kuorittuna ja pilkottuna. Lisää myös sitruunankuori. Ruskista hyvin kevyesti ja suolaa sekä pippuroi. Lisää viini ja haihduta melkein kokonaan. Lisää tomaattimurska ja lihalientä. Peitä pata kannella ja kypsennä liedellä (tai uunissa) kypsiksi muutaman kerran lihoja käännellen. Me kypsensimme lihoja reippaan tunnin.

Lihojen muhiessa padassa on aika valmistaa gremolata odottamaan. Pese hedelmät hyvin ennen kuoren raastamista. Yhdistä aineet keskenään.

Tee risotto.

Lisää gremolata lihapataan viitisen minuuttia ennen kuin liha on valmista.

Joulu saa tulla!

Jouluvalmistelumme alkavat olla hyvällä mallilla. Kinkku on jo hankittu, joulukoristeita ostettu ja nyt on torttuja varten luumumarmeladikin tehty.

Luumumarmeladin pääraaka-aineet noukimme äitini puusta ja sen juurelta -ihanan liloja pieniä palleroita. En lähtenyt poistamaan kiviä luumuista, vaan paseerasin eli pusersin hedelmät lävikön läpi. Näin kuoret ja kivet jäivät lävikköön ja tuloksena oli aivan sileä marmeladi.

Osaan marmeladista laitoin vielä konjakkilisän aikuisten torttuja varten. Viime joulusta opimme luumujen ja konjakin matsaavan erinomaisesti.

LUUMUMARMELADI

hiukan reilu 5 vauvanruokapurkillista

1 kg luumuja
½ dl vettä
1 purkki (330g) marmeladisokeria

Keitä huuhdeltuja luumuja vedessä kunnes pehmenevät ja kivet irtoavat hedelmälihasta. Puserra koko hoito lävikön läpi, niin että saat kattilaan kuoretonta ja kivetöntä marmeladiainesta. Lisää marmeladisokeri ja keitä kymmenisen minuuttia. Purkita hyvin pestyihin, kuumennettuihin purkkeihin.

Otin satsista erilleen 2 dl marmeladia, jonka sekaan lisäsin 1 ruokalusikallisen konjakkia. Tämän purkitin sitten omanaan.

Joku syksy minä vielä askartelen kauniit etiketit ja päällystän kannet koreaksi...

Lasipurkit loppu - syksy on säilömisen aikaa

Tänä syksynä meillä on harrastettu säilömistä aikaisempaa runsaammassa mittakaavassa, sillä nyt meillä on miehenkorkuinen jääkaappi. Sinne mahtuu huomattavasti enemmän herkkuja kuin aiempaan kylmäsäilytyskalusteeseemme.

Puolukoita on metsät niin pullollaan, ettei marjojen joukosta malttaisi millään lähteä pois. Sukuloidessa muutamassa kyläpaikassa onkin lähdetty soffalla istuskelun sijasta metsään vaihtamaan kuulumisia, mikä on ollut ihan loistava juttu. Siinä marjasadon karttuessa on saanut ulkoilutettua lapset(kin) mielenkiintoisessa maastossa samalla kun on höpötelty niitä näitä.

Omenasatoa on kerätty isän pihasta. Siellä kauniit, vanhat puut notkuvat erilaisia omenoita. Jos sinulla muuten ei ole omppusukulaisia, toivottavasti toimiva tapa on liittyä vaikka Facebookin Omena pörssi ryhmään ja kuulostella josko joku tarjoaa omppojaan. Monellahan niitä on nyt yli oman tarpeen.

Omenat ovat säilööntyneet herkusti yhdessä puolukoiden kanssa marmeladiksi. Saimme tuota marmeladia viime vuonna isäni avovaimolta ja se toimi mukavasti niin suolaisen kuin makeankin kanssa. Olen myös tehnyt vähäsokerisempaa omenasosetta pakkaseen ja ihan tavallista hilloa. Mielessä siintää jo letut omppuhillolla tai vaniljajäätelö, jonka ylle on sötkötetty omenasosetta ja kaakaojauhetta.

Omenasäilönnän keittoaikaa huomattavasti lyhentävä keksintö on ollut soseuttaa noin vartin keittämisessä pehmentyneet kuorelliset omenalohkot sauvasekoittimella. ja ihan siinä keittokattilassa niin ei tulee lisää tiskiä. Olen lisännyt sokerin vasta soseutettujen omenoiden sekaan ja kuumentanut sitten kyseessäolevan sokerin vaatiman ajan. Perkaushomma myös helpottuu kun omppuja ei tarvitse kuoria. Hillon väristä tulee kauniin persikkainen. Uskoakseni vitamiinit säilyvät paremmin kun omppoja ei kuorita eikä keitetä kauaa.


Ompuista tulee myös ihanaa vispipuuroa, kun keittelee lohkoja ensin vedessä puolukoiden tapaan ja sihtaa sitten kuoret pois lisäten mannasuurimot näin syntyneen "mehun" joukkoon.


Puolukoista olen tehnyt survosta jääkaappiin, sillä Jukalla pitää olla AINA maksa- ja kaalilaatikon kanssa puolukkasurvosta, muuten on ateria pilalla. Punaisia helmiä on pakastettu myös ihan sellaisenaan. Talvella on sitten ihana pyöräytellä vaikkapa puolukkabasilikakakkuja tai hakea vinkkiä Herkku ja Koukku-blogin kommenteistakin puolukkaherkkuihin.

Aiemmin syksyllä säilöimme Kulinaarimurulan emännän loistavalla ohjeella avomaan kurkkuja. Valkosipuliset kurkut ovat hurrrjan hyviä maksamakkaraleivän yllä.

Tukholma oli jättemysigt, del 2/2

Kun lapset eivät ole reissussa mukana, tehdään kaikenmoista hurjaa. Niin kuin vaikka että käydään oluella ja siiderillä keskellä päivää ja hotellille raahaudutaan vasta iltakymmeneltä. Ihan hulvatonta. Yläkuvassa esimerkki ensimmäisestä.
Elämämme ensimmäinen livenä tavattu neulegraffitti. Aika hieno.

Seuraa valitusosuus:
Yritimme raahautua illalla aika kauas hotelliltamme syömään, mutta päivän talsimisesta väsyneet jalkamme päättivät toisin. Ei olisi pitänyt kuunnella niitä! Astuimme sisään tunnelmallisen oloiseen Tiramisu-ravintolaan, jonka pöydästä näimme kokin valmistamassa annoksia. Virhe numero kaksi.

Alkupalaksi tilaamamme bruschetta ja carpaccio olivat ihan ok, joskin jälkimmäisen artisokat yliöljyiset. Balsamicosuttaus lautasen reunalla voisi olla ihan kiva idea, jos sitä ei olisi käytetty jokaikiseen annokseen.

Jokaiseen pääruokaan lisättiin porkkanaraastesuiroja, jotka olivat kyllä mukavan raikas lisä sekä makunsa että ulkonäkönsä puolesta, mutta että joka ainoaan annokseen sisällöstä riippumatta...

Ylläoleva annos on se illan melkein pilannut homma. Se voi äkkiseltään näyttää hummeriliemeen upotetulta risotolta, mutta ei sitä ole. Näimme annoksen valmistelun, valitettavasti. Risotto otettiin pienestä annoskiposta, kumottiin lautaselle ja laitettiin (uskokaa tai älkää) mikroon! Siinä asiakkaiden nähden. Minulla on vakaa uskomus että se sulatettiin ja lämmitettiin, mutta vannomaan en mene. Valmis riisisötkö, sillä sitä se oikeasti oli, upotettiin ihan ok kastikkeeseen, joiden tryffelit olivat muruja siellä jossain, vaikka nimenomaan tiukkasin etukäteen ovatko ne sitten tuoreita. Maku ja rakenne oli jotain kauheaa. Nakkasin haarukan risottoon jolloin sain sen nostettua kokonaisena ilmaan. Maistettuani totesin "risoton" olevan niljakkaan tönkköä. Tarjoilija väitti että risoton kuuluu olla sellaista, kermaista. Meillä on siis tarjoilijattaren kanssa hiukan eri asia kermaisuudesta. Tilalle tarjottiin keitettyä sahramiriisiä, johon en todellakaan suostunut. Annos maksoi sentään noin 24 euroa. Sain eteeni toisen valitsemani annoksen ja pahoittelun virkaa teki lausahdus : "Olen pahoillani ettet pitänyt risotosta". Ette varmaan ylläty jos sanon ettemme ottaneet jälkiruokia.

Ilta ei onneksi mennyt pilalle, mutta tuonne emme suosittele suuntaamaan. Menkää ennemmin vaikka maistamaan Bagpipers Inn:n ribsejä ja lohkoja pubiin. Ne olivat sentään sitä mitä luvattiin, oikein hyviäkin vielä. Tuolla pubin kotikadulla Rörstrandgatanilla oli muuten muitakin mukavan näköisiä ruokapaikkoja ja kahviloita.

Hotellin aamupalalla erottui suht hyvä siemen- ja sillivalikoima, sekä saaristolaisleipätyyppinen tumma limppu. Erikoisuutena oli appelsiini-rosepippurimarinoitu silli, josta en osannut päättää oliko se hyvää vai ei. Muuten otos oli aika hyvää perussettiä, joskin hedelmävalikoima oli huono.

Tukholma tuntui olevan pullollaan konditorioita ja herkkukauppoja. Jo mainitun Östermalmshallenin lisäksi herkkuja löytyi mm. Chokladfabriken:stä ja Cajsa Warg kaupasta, jossa oli tarjolla paljon luomutuotteita. Molemmat putiikit sijaitsivat Restiernasgatanilla Södermalmissa. Ensinmainitusta mukaan lähti suklaata -kuinkas muuten- ja jälkimainitusta ylläkuvatut piparit. Baakelseissa maistui valkosuklaa, vaikkei sitä niissä ollut. Jos joku tunnistaa keksit, resepti otettaisiin ilomielin vastaan. Ainesosaluettelo ei ainakaan päätä huimaa, eri juttu onkin keksiä sitten se oikea seossuhde. Cajsa Wargin luota olisi löytynyt myös Viva Ciabattan Aleksin kehumaa Amedein suklaata, kuten myös Varlhonaa.

Myös keittiötarvikeliikkeitä löytyi hurjasti, hurjan ihaniakin. Niistä vaan ei löytynyt mitään meille, tällä kertaa. Olen ylpeä itsehillintäkyvystäni! Jos sinulta kuitenkin puuttuu keittiöstäsi vaikkapa satulinnamaisia kuivakakkuvuokia, valkoista posliinia, kekseliäitä magneetteja tai käsityönä tehtyjä keittiötarvikkeita, suuntaappa Kungsgatanille. Melkein Kungsgatanin nurkilta Vasagatanilta löytyy myös hieno liike Gordon Bleu, jossa löytöjä voi tehdä kuparipannuista leivontavälineisiin. Södermalmin Hornsgatan vaikutti myös hyvältä käsityönä tehtyjen astioiden ostopaikalta. Moni liike vain oli maanantaina siellä pyöriessämme kiinni. NK tavaratalosta löytyy uutta desingnia ja Iittalaakin.

Kaikelleen Tukholmasta jäi oikein leppoisa, mukava kuva. Palaamme sinne varmasti lasten kanssa, jolloin ohjelmassa on vähemmän taidenäyttelyitä ja kiireetöntä oloa, mutta varmasti runsaasti äksöniä ja Lindgreniä.

Olipahan ihana olla hetki kaksin <3.

Tukholma oli jättemysigt, del 1/2

Treffasimme Jukan kanssa Tukholmassa alkuviikosta. Lensimme sinne eri kaupungeista tavaten kentällä, joten hommassa oli hiukan maailmanmatkaajan fiilistä. Lapset jäivät hoitoon äitini luo hänen syntymäpäivänään.

Aloitimme visiitin suuntaamalla Östermalmin kauppahalliin. Paikka oli yllättävän pieni, mutta sitäkin ihanampi. Nappasimme lounaan jonon perusteella suosituimmasta paikasta Tysta Mari:sta. Emmekä pettyneet!

Jukan uuniperuna oli erittäin maukas katkarapupäällisensä ansiosta.

Oma turskani maistui hurjan hyvälle keitettyjen pottujen ja paistettujen leipäviipaleiden kanssa.

Vatsat täynnä kiertelimme hallia ihastellen erilaisia herkkuja. Keskellämöllöttävä oranssipilkkuinen kala ei näytä ihan viisaalta.


Oi nam! Esillepanokin on hieno.

Kaunista pakkaamista.

Edelleen kiittelen esillepanoa. Joskin tuotteet itsessäänkin olivat houkuttelevia.

Maustevoivalikoimaa

Hallissa oleilun jälkeen kävelimme Riddargatan neloseen kahvilaan nimeltä Sturekatten. Se myytiin meille Mondon matkaoppaassa näillä sanoin: "Sturekatten sijaitsee vanhan östermalmilaisen asuintalon toisessa kerroksessa. Hauska, persoonallinen kahvila on sisustettu viime vuosisadan vaihteen tyyliin. Täällä tuntuu siltä kuin olisi kahvilla isomummun luona---"

Ja sitä se oli. Mukava pysähdys ennen vilinän ja hälinän täyteistä kaupunkikävelyä.

Ruusukaalipasta

Tässä kuussa tuli ostettua komian kokoinen satsi ruusukaalia, jonka satoa tässäkin postauksessa korjataan. Edelleen yliyksinkertaisesti, KOTONA Arleenan innoittamana.

Myös Jytis on innostunut ruusukaaleista, ihanasti.

Ruusukaalipasta epäitalialaisittain maustettuna

öljyä
ruusukaalia
sipulia
soijakastiketta
(simpukka)pastaa
pecorino-juustoa

Huuhtele ruusukaalit hyvin. Puolita.
Kuori ja lohko sipuli.
Laita pannulle öljyä ja paahda ruusukaaleja ja sipulipaloja siinä pastan kiehumisen ajan.
Mausta paistinpannun seos lorauttamalla sekaan soijakastiketta.
Yhdistä pasta vihannesten kanssa.
Ripsi päälle raastettua pecorinoa (toimi parmesaania paremmin) ja nauti.