Simpukkabruschetta

Miettiessäni alkupalaa Isänpäivän Juhla-aterialle aloin selailla suosikkeihin liittämiäni ohjeita. Voi pojat kun niitä olikin pitkä rimpsu! Hannan Savusimpukka-Bruschettojen ohje pomppasi kuitenkin silmiini superhoukuttelevana, varsinkin kun kaapista löytyi marinaadissaan syötäväksipääsyään odottavia simpukoita. Nuo kyseessäolevat tapaukset olin hamstrannut aiemmin Hakaniemen hallin DeliDelistä. Maukkain seurauksin, voin nyt sanoa!

Juustona käytimme 30 kuukautta kypsytettyä Parmesaania, joka on ah niin ihanan lohkeavaa ja suolaista! Punnitsin jonkin aikaa simpukoiden ja juuston yhdistämistä, mutta se toimi kyllä erittäin hyvin!

Viiniä meillä ei ollut, mutta jos sinulla on, suosittelen lämpimästi!

Hanna sai seuraavan ohjeen riitämään neljälle, minä kauhoin täytteen kahdelle leivälle. Lapsille tehtiin tomaatti-parmesaanileivät.

SIMPUKKABRUSCHETAT

2 viipaletta vaaleaa leipää
1 prk simpukoita (öljyisessä marinadissa)
1 tomaatti pieninä kuutioina
3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
(loraus valkoviiniä)
suolaa, pippuria
kourallinen juustoraastetta

Kuumenna pannulla pari ruokalusikallista simpukoiden marinointiöljyä ja paista leipäviipaleet rapeaksi molemmin puolin. Siirrä syrjään odottamaan.

Lisää tarvittaessa hieman öljyä ja paista tomaattikuutioita ja valkosipulia pikaisesti kuumalla pannulla. Lisää simpukat ja loraus viiniä, anna kiehahtaa. Simpukoita paistellessa on tärkeää olla nopea, jotta ei saa sitkeää lopputulosta. Mausta suolalla ja pippurilla.

Laita jokaiselle leivälle hieman juustoraastetta, jaa sitten simpukkaseos ja tarjoile heti.

Porkkanakakkua isälle

Porkkanapiirakka oli ensimmäinen "erikoinen" leivonnainen joihon törmäsin. Olin tuolloin yläasteikäinen ja muistan vieläkin elävästi kun minulle tätä tarjottiin ystäväni luona. Epäilevänä maistoin makeaa piirakkaa, jonka taikinaan oli upotettu porkkanaraastetta - ihanaa! Piirakka oli monelle muullekin silloisissa mittakaavoissa eksoottinen ja tarjoilinkin sitä tämän tästä hämmästyttääkseni kanssaihmisiä. Saihan siinä samalla nauttia muutaman palan itsekin.Eksoottisuus on nykyään hommasta rapissut, mutta mehevä maku ei ollenkaan.

Isänpäiväkakkuun halusin porkkanuuden lisäksi jotain juhlavaa ja päädyin sokeroimattomaan lakkahilloon. Nakkasin sitä taikinan sekaan reilun desin, mutta lakan makuun kakussa ei sillä ylletty. Mehevyyttä uskon saaneeni aikaan kuitenkin ja hampaiden koloon tarttuvia siemeniä. Ehkä seuraavalla kerralla lisäisin lakkaa sekä taikinaan, että halkaistun kakun välikerrokseen. Kakku toiminee mainiosti ilman lakkahilloakin. Alkuperäisessä reseptissä, joka muuten on poimittu Tessa Kirosin kauniista opuksesta "Hillasoilta oliivilehtoihin", kakkuun lisättiin 55 g saksanpähkinöitä. Siinä yläasteaikaisessa piirakassa osa sokerista hoidettiin fariinisellaisella, jonka valitettavasti olin täysin unohtanut tätä kakkua leipoessani.

Koska kakusta tuli suuri ja komea, halkaisin pohjan ennen kuorrutusta ja nakkasin toisen puolikkaista pakkaseen. Kaiken sen isänpäiväherkuttelun keskellä puolikkaankin syömisessä meni pari päivää nelihenkiseltä perheeltämme.

PORKKANA-LAKKAKAKKU

4 kananmunaa

250 g sokeria (osa fariinisokeria jos haluat)

1,5 dl öljyä

1 dl lakkahilloa

300 g vehnäjauhoja

3/4 tl suolaa

2 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

2 tl kanelijauhetta

400 g porkkanoita raastettuna

KUORRUTE puolikkaalle kakulle

(suluissa koko kakun kuorrutemäärä)

135 (180g) voita huoneenlämpöisenä

185 (250g) tomusokeria

135 (180g) tuorejuustoa

noin puolikas vaniljatanko raaputettuna

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää öljy ja hillo. Yhdistä kuivat aineet, kaada munaseokseen ja sekoita huolellisesti. Yhdistä tähän edelleen porkkanaraaste. Kaada kakkuvuokaan.

Paista 200 asteisessa uunissa noin tunnin verran. Keskeltä tikulla koitettaessa ei saa taikinaa tarttua yhtään kiinni.

Kuorruta jäähtyneenä. Vatkaa sähkövatkaimella keskenään voi ja tomusokeri. Lisää tuorejuusto ja vanilja nopeasti pyöräyttäen.

Koristele halutessasi vaikka suklaalentokoneilla ja tähdillä tai muilla lapsiesi haluamilla. Nauti kahvin, ehkä konjakin ja kuplivan hyväntuulisuuden kera.

Isänpäivämenu koko päivälle

Olemme tainneet aiemminkin todeta täällä blogissa, että isän- ja äitienpäivät menevät nykyään kirkkaasti syntymäpäivien ohi. Sunnuntaina Jukka vietti jo kuudetta isänpäiväänsä, joista kolme on ollut tuplaisänpäivää. Päivän perinteenä on viettää rauhallista aikaa oman perheen kesken, toisistamme nauttien.

Isänpäivä alkoi aamiaisella sänkyyn lahjojen ja suukkojen kera. Aamupalana oli pestosarvia, paistettuja munia ja pekoneita sekä salmiakkia. Ja kahvia!

Ravittuna isä jaksoi sitten metsästää poikamme tekemän aarrekartan turvin lisää salmiakkia kodistamme.

Lounaaksi oli nopeasti valmistuvaa chilijättikatkarapunuudelia, jonka lapsukaiset nauttivat ilman chilisiä katkoja, ketsupilla. Juhlaa muksuillekin!

Päiväunien jälkeen isä lapsineen lähti hauskuuttelemaan uimahalliin. Minä jäin valmistelemaan Juhlapäivällistä. Edellisien vuosien tapaan FlyInn ravintolaan Helsinki-Vantaan lentokentälle ei ollut enää asiaa sen suljettua ovensa. Alkupaniikin jälkeen päätin tehdä ruuat itse.

Kattaessani pöytää ja sytyttäessäni tuikkuja mietin, miten valtavan onnellinen olen perheestäni. Välillä kun asioita pysähtyy miettimään, eikä pidä mitään itsestäänselvyytenä, tajuaa mikä on todella arvokasta.

Juhlamenu alkoi simpukkabruschettalla.

Pääruuaksi nautimme
voitaikinaan piilotettua possun sisäfilettä
sienikastiketta
lohkoperunoita

paahdettuja ruusukaaleja

Tämä lautasellinen sisälsi kaikkien perheenjäsenten superherkkuja, yhdessä tai erikseen.

Jälkiruuaksi oli raastettu ja vatkattu porkkana-lakkakakku,
jonka leipomiseen lapset onnistuivat todella innokkaasti.

Onnea tuplaIsälle vielä kerran!
Olet meille isosti rakas!


(Ohjeita naputellaan taas jahka keretään ja ne linkitetään luonnollisesti tänne.)

Chilijättikatkaravut

Chili ja minä emme ole suurimpia ystäviä. Pidän kyllä mausteisuudesta, mutta tulisuus ei inspiroi. Jukka on tässä suhteessa toista maata.

Parhaiten mieleen jäänyt tapaaminen herra Chilin kanssa oli ennen edellisen asuntomme tupareita. Teimme sinne meksikolaistyyppisen kattauksen, johon Jukka mm. paistoi pannulla 100 tortillalettua. Minä puolestani pilkoin chilejä tuumaillen siementen hottisuudesta varoittelun olevan liioittelua ja aivan ylimitoitettua hoilotusta. Yöllä olin toista mieltä kun kynnenalusia ja sormia poltti niin että nukuin kädet vesisoikoissa. Viisastuin asiasta sen verran, että seuraavaksi kokeilen uinumista kädet maitokipossa, se kuulemma tepsii paremmin.

Chilin ja jättikatkiksien yhdistelmä vaan toimii, karrasta toiseen. Täytyi blogata pikaisesti tämä Marraskuun ruokahaastetta varten ennen kuin joku muu ehtii ensin. Ei siis mikään kovin omaperäinen, mutta ah niin maistuva kokonaisuus.

Edellämainitun chilin tulisuusastetta pystyy säätelemään hyvin sillä pistääkö sekaan siemenet vai ei. Minä en laittanut ja tuloksena oli miellyttävä mausteisuus niin että suuhun jäi mukava tunne jälkikäteen. Rahola kylläkin kertoo täällä, ettei chilin polte itseasiassa olekaan siemenissä, vaan chilin seinämien sisäosassa. Tämähän tulee samalla rapsutettua pois, kun siemeniäkin veitsellä pois kaapii. Jos sinä pidät tulisesta, nakkaa chili kokonaisuudessaan pilkottuna sekaan! Ohjeistus mukailee pitkälti "Ruokaa luonnosta" opuksen chilissä paistettuja katkarapuja.

CHILIJÄTTIKATKARAVUT

kahdelle

noin 13 jättikatkarapua (kuori ja suolista, jos niin ei ole jo valmiiksi tehty)

2 tl soijakastiketta
öljyä ja kuivattua chiliä (tai chiliöljyä)
1 iso sipuli pienittynä

1 tuore punainen chili pilkottuna (ensin siemenet pois raaputettuna)

3 valkosipulinkynttä pienittynä

(pari desiä sipulinvarsia pilkottuna)

nuudeleita
papuja

Laita raa'at, sulatetut katkaravut marinoitumaan soijakastikeeseen ja chiliöljyyn jääkaapin viileyteen. Meillä katkikset viipyivät viileässä parisen tuntia kannellisessa rasiassa.

Kuumenna paistinpannu todella kuumaksi ja lorauta osa marinointiliemestä pannulle. Paista silpututtua sipulia, chiliä ja valkosipulia ihan hetki. Lisää jättikatkaravun pyrstöt ja pienityt sipulinvarret. Paista harmaat katkamöllykät punaisiksi. Älä viivytä herkkuja pannulla pitkään, ettet saa sitkeää lopputulosta.

Pistä ryöpättynä pakastetut pavut suolalla maustetun, kiehuvan veden joukkoon. Anna porista muutama minuutti jotta pavut lämpiävät kunnolla. Ota kattila pois liedeltä ja laita nuudelit kuumaan veteen papujen sekaan. Siivilöi setti nuudelien kypsyttyä ja sekauta katkisten kanssa.

Silkkistä broilerinmaksaa sherryisessä kastikkeessa

Meillä on äitien kanssa tapana aamupäivisin puistossa jutella monenmoista. Aika usein puhe kuitenkin päätyy ruokaan. Mitä on kokeiltu, mikä on herkkua ja mikä lapsille maistuu. Näistä keskusteluista on peräisin myös portterihirven ohje.

Helmin äiti kehaisi minulle joskus kananmaksan ihanuutta kermaisessa kastikkeessa. Kiinnostuin asiasta heti ja kun jo kolmannella yrityksellä löysin kananmaksapaketin marketin pakastehyllyltä riistakäristyksen alta, alkoi hommaan tulla vähän puhtia. Vielä kun Jukka sanoi eräänä päivänä himoavansa maksaa, oli päätös lounaasta tehty!

Lopullinen resepti löytyi Ruokatorstaista. Ei kohdasta sisäelimet -kuten muut maksaruuat, vaan kohdasta broilerinmaksa. Kastikkeen kumppaniksi lautaselle höyryteltiin porkkanoita, sekä keiteltiin muussia. Lapset eivät reippaasta maistamisesta huolimatta maksakastikkeelle lämmenneet, vaikka maksalaatikko on suurinta herkkua. No, jäipä meille aikuisille kosolti tätä silkkisen pehmeää, ihanaa kastiketta. Seuraavalla kerralla kokeilemme lorauttaa mukaan myös siirappia makeudeksi ja muistamme ostaa kaupasta meiramia.

BROILERINMAKSAKASTIKE

300 g broilerinmaksaa pakastettuna

2 sipulia

1-2 omenaa

2 rkl sitruunamehua

1/4 tl mustapippuria

1 tl suolaa

1 tl kuivattua meiramia

½ dl kuivaa sherryä

1½ dl kermaa + 1 tl maizenaa (tai ranskankermaa)

(siirappia)

Sulata maksa ja leikkaa se paloiksi.Kuori ja viipaloi sipuli. Paloittele kuorittu omena ja valele sitruunamehu ompuille.

Kuumenna öljy paistinpannulla ja ruskista sipuli siinä kevyesti. Lisää maksapalat ruskistaen. Lisää myös omenapalat ja mausta.

Kaada pannulle sherry ja (ranskan)kerma (sekä maizena). Sekoita ja kuumenna. Nosta pannu heti liedeltä kun maksa on läpikypsä. Voit varmistaa sen leikkaamalla yhden maksapalan puoliksi. Liikaa kypsennetty maksa on kuivaa.

Piparien koristelua luonnon voimin

Minua on jo jonkin aikaa mietityttänyt piparien koristeluun käytetyn kuorrutuksen, pikeerin, värjääminen. Ei niin että kokisin kauhean haitalliseksi värjätä sitä elintarvikevärillä. Pipareita ja muita vastaavia syödään meillä sen verran harvoin. Olisihan se silti toista ilmoittaa, että baagelsit on värjätty luonnollisin menetelmin, kuin että Eekooditököteillä.
Tartuinpa sitten tuumasta toimeen, kun poitsuni yhtenä sadepäivänä ilmoitti, että lupaus leivontapäivästä pitäisi täyttää. Piparit paisteltiin ennen päiväunia tällä tutulla ohjeella. Lasten nukuttua taas leivontapatterinsa täyteen latinkiin, aloitimme koristelun pikeerillä ja nompparelleilla. Nompparelleina toimivat paitsi ne perinteiset, upeanvärikkäät kaupan hyllyn pimpulat ja pompulat, myös Köyliöläisestä metsästä kesällä poimitut ja kuivatut kanervankukat.

PIKEERIkin toteutettiin tutulla ohjeella:

1 munanvalkuainen
noin 250 g tomusokeria
2-4 tippaa sitruunamehua

Sitruunamehua siksi, että pikeeri kovettuu paremmin.
Käytä puhdasta ja kuivaa kulhoa. Vatkaa 2/3 osa tomusokerista valkuaisten kanssa vaahdoksi ja lisää sitruunamehua. Jatka vatkaamista ja lisää tarvittava määrä tomusokeria. Tämä riippuu luonnollisesti valkuaisen määrästä ja koosta. Seos on piparin koristeluun sopivaa kun vatkaimia nostamalla vaahto jää pystyy, mutta huippu notkahtaa.

VÄRJÄYS tapahtui

• Punajuurien keittoliemellä, jota oli tallessa lasipurkissa. Olen siis aiemmin keittänyt kuorittuja punajuuria suklaisenmakuisia punajuurimuffinsseja varten ja säilönyt keitinveden talteen. Kesti meillä jääkaappisäilytyksessä viikkoja.
• Murskattujen mustikoiden liemellä. Murskasin siis pakastimesta otetut, sulaneet marjat ja sihtasin siivilän läpi. Käytin vain nesteen.
• Murskattujen mustaviinimarjojen liemellä. ks. edellinen
• Murskattujen puolukoiden liemellä. ks. edelliset

Kaikista edellämainituista saatiin eri vaaleanpunaisen sävyjä. Lopputulokset makoilevat pikkuruisissa pursotinpusseissa ylläolevassa kuvassa.

Kokeilin värjätä pikeeriä myös liottamalla kuivattuja nokkosia vedessä. Vaikka saatu, sihdattu neste oli tummaa, se ei värjännyt pikeeriä kuin haalean harmaaksi tai likaisen valkoiseksi. Kuivatun nokkosen murustaminen liemeen ja sen lisääminen lusikka kerrallaan pikeeriin sai aikaan valkoisen, viherpilkutetun koristeluaineen, joka oli mielestäni kyllä tosi kaunis.

Missään tököteissä alkuperäinen aines ei maistunut. Värjäysainetta voi pikeeriin lisätä nimittäin vain häviävän vähän, ettei homma löysty liikaa. Jos liikaa löysyyttä kuitenkin ilmenee, sekoita joukkoon taas hiukan tomusokeria.

Onko teillä muita ideoita värjäykseen luonnonmateriaaleilla?

Ihan vaan sillä jos haluaisi piparien ylle muutakin kuin vaaleanpunaista,

likaisen valkoista tai viherpilkutettua pikeeriä?

Sydämistyneet veriletut

Operaatiomme "Puolikas possu" sai taas jatkoa, kun käytimme pakkasesta hyhmäisen veripussin. Pyysimme verta erikseen possun matkaan tilausta tehdessämme. Verta onnistuu saada vain pakastettuna, sillä hygienimääräykset ovat todella tiukat. Veri täytyy tilateurastamolla pakastaa heti teurastuksen jälkeen. Seuraavalla kerralla otammekin enemmän tätä punaista kultaa, niin hyvää sillä sai aikaiseksi.

En ole muistaakseni ikinä maistanut kotipaistoisia verilettuja. Kokemuksia on vain koulun ja kaupan vastaavista, joiden suutuntuma on jotain öylätin ja vaahtomuovin välimaastosta ja maku ronskisti pahviin vivahtavaa. Nämä letut olivat kuitenkin ihan toista maata! Suussa tuntui rapsakka pinta yhdistyen letun pehmeyteen. Maku oli hurmaavan hyvä ja rukiisen runsas. Sianveren makua en kokemattomana osaa verrata naudanvereen. Tuota lehmänvertahan saa ihan kaupan pakastehyllyltä. Molemmilla homma kuitenkin onnistuu, nam!

Seuraa letuille tekivät sokeroituna tarjottavat omena- ja puolukkasurvos, emmekä millään osanneet päättää kumpi ompi parempi. Myös omenapuolukkamarmeladi olisi varmasti mennyt.

Ohje on napattu Pastanjauhajilta ja näyttää meidän toteutuksella tältä:

Veriletut

1/2 l verta
2 dl punaista maitoa (tai vettä)
2 dl kivennäisvettä (tai olutta)
2 dl ohrajauhoja
2 dl ruisjauhoja
2 sipulia
1 rkl voita
1 kananmuna
2 rkl siirappia
1 tl suolaa
ripaus valkopippuria
ripaus muskottipähkinää
voita paistamiseen

Laita veripussi sulamaan jääkaappiin yön ajaksi. Vatkaa veri kevyesti. Meillä veri oli tässä vaiheessa vielä jäähileistä mutta tuo ei haitannut. Sekoita maito sekä kivennäisvesi veren joukkoon. Lisää jauhot ja anna turvota vähintään puolisen tuntia viileässä.

Hienonna sipuli ja kuullota se rasvassa paistinpannulla. Jäähdytä.

Lisää sipuli, kananmuna ja mausteet taikinapohjaan ja sekoita tasaiseksi.

Sipaise valurautaisen lettupannun syvennyksiin rasvaa. Paista taikinasta miedolla lämmöllä pieniä lettuja. Tarjoa kuumina haluamasi hillon tai survoksen kanssa.

Suo Meks

Tämä ei ole Tex Mex, vaan otsikon mukainen Suo Meks. Tulette varmaan havaitsemaan yhtäläisyyksiä, joskin myös eroavaisuuksia meksikolaistyyppisiin burritoihin.

Valmistimme Jukan kanssa tämän setin siskolleni ja hänen miehelleen muksujen painuttua pehkuihin. Nautiskelimme siis aikuisten kesken kaikessa rauhassa. Seuraavana aamuna saimme tunnustussähköpostia, joten jemmasimme tähän asti mielestämme loistavaa ruokaa.

Idea lähti hirven jauhelihasta laajentuen sitten suomalaisiin juureksiin ja metsän antimiin. Koska tähän aikaan ei enää tomaatteja puutarhoissa kasva, jätimme ne pois. Samoin heitimme yli laidan avokadon. Jotain kosteutta kääröihin kuitenkin piti saada. Kastikkeiksi pyöräytettiin sitten juustovalkokastike ja kesäkurpitsoista "guacamole". Tortillan virkaa hoitivat ohueksipaistetut ohrarieskat. Suomalaistettu setti oli mielestämme oikein maistuva. Suosittelemme!

aloita Rieskojen paistosta

seuraava ohje on alunperin Pirkan Paras Leivontakirja-opuksesta, joskin leivontatapamme poikkeaa kirjan ohjeesta. Seuraavassa määrät yhteen satsiin (jonka tuplasimme):

3 dl ohrajauhoja

2 ½ dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

½ tl soodaa

4 dl piimää

Yhdistä kuivat aineet. Lisää piimä ja sekoita tasaiseksi. Ota taikinasta nokareita leivinpaperille, jauhota hyvin. Kaulitse taikina tortillamaisen ohueksi runsaasti jauhoja apuna käyttäen. Pistele haarukalla. Paista 250 asteisessa uunissa noin 5 minuuttia, rieskojesi paksuudesta riippuen. Jos rieskoja paistaa uunissa liian kauan, ne kovettuvat reunoiltaan ja kääräisyminen vaikeutuu. Puolita rieskat mikäli ovat turhan isoja kuten meillä. Lado valmiit rieskat leivinliinan alle pehmenemään.

Hirven jauheliha

Paista voissa. Mausta suolalla, mustapippurilla ja tuoreella timjamilla.

Seuraavia juureksia paistellaan pannulla raasteena:

porkkana mausta suolalla

lanttu mausta hunajalla ja suolalla

palsternakka mausta suolalla ja mustapippurilla

juuriselleriä mausta suolalla ja mustapippurilla

Kaali

pilkotaan ja kuullotetaan pannulla. Maustetaan epäsuomalaisesti soijalla, koska se vaan sopii niin loistavasti kaalin kanssa!

Suppilovahveroita ja sipulipaloja

paistetaan pannulla. Maustetaan suolalla ja pippurilla.

Koska paisteltavaa oli paljon, lämmittelimme esimerkiksi raasteita samaan aikaan eri puolilla pannua. Raasteet voi toki tarjota kylminäkin, mutta itse pidimme lämmitetyistä versioista, jotka kuumetessaan myös mehevöityivät.

"Guacamole" kesäkurpitsasta

puolikas pieni kesäkurpitsa
suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta
chiliä (kuivattuna)
2 valkosipulinkynttä


Paista kesäkurpitsapaloja hetki kattilassa. Mausta. Murskaa morttelissa tahnaksi.


Juustokastike
50 g voita
1 rkl vehnäjauhoja
maitoa
juustoraastetta (erilaisista juustonlopuista)

Kuumenna ja sulata voi kattilassa. älä anna ruskistua. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Sekoita sitten joukkoon maito niin että saat tasaisen kastikkeen. Nakkaa perään juustoraastetta. On haastavaa, josko melko mahdotontakin pitää kastike juoksevana. Ei haittaa. Tämä onkin rentoa syömistä!

Sitten vain herkkutäytteitä rieskalle, kääritään kokoon ja nautitaan!

Hyvää ruokahalua, sanoisi suomalainen!

Tai sitten vaan että :"Syömään!"

Me saimme tunnustuksen!

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma valitsee joka kuukausi Kuukauden ruokablogiksi blogin, joka edistää toiminnallaan ruoasta käytävää keskustelua, kerää kiinnostuneita ruoka-aiheiden ympärille ja toimii hyvänmakuisen ruoan puolesta. Aiemmin tunnustuksen saaneet löytyvät täältä. Nyt prenikka napsahti meille, seuraavin perusteluin:

Sillä sipuli on vireä blogi, jonka kirjoittajat osallistuvat aktiivisesti ruokablogimaailmassa käytävään keskusteluun. Blogi muistuttaa puhtaiden makujen ihanuudesta ja reagoi aktiivisesti sesonkiin. Jukka ja Merituuli paljastavat reseptejä, mutta myös analysoivat niitä hyviä vinkkejä antaen. Harvinaista herkkua on se, että Sillä sipuli paljastaa toisinaan lastenkin kommentteja ruoistaan. Mainiota!

Kiitämme iloisina saamastamme tunnustuksesta! Keskustelusta ja ruokakiinnostuneista kiitos menee tietysti teille, ihanat lukijamme. Jatketaan samaan malliin etiäpäin, eiks jeh?!

Välipala siskonmakkarasta

Ruokablogeihin tutustuessani etsin aktiivisesti erilaisia välipalaohjeita. Olin kyllästynyt tarjoamaan aina jogurttia, leipää, karjalanpiirakoita, muroja, vispipuuroa tai muuta vastaavaa. Siksi omassa blogissammekin on tunniste "välipala", joka tosin on viettänyt hiljaiseloa pitkän aikaa. Nyt tunniste saa kuitenkin uuden reseptin, siskonmakkarakierteet.

Me emme ole taivuttaneet siskonmakkaraa aiemmin kuin keittotyyppisiin ruokiin tai pastan kaveriksi. Mieltäni jäi siten kaivelemaan taannoin jonkin kaupan mainosresepteissä vilahtaneet siskonmakkarakierteet. Toteutus tapahtui ihan omin voimin, sillä minulla ei ollut hajuakaan millä nimellä tai mistä alkaisin reseptointia etsimään.

Kierteet tehtiin simppelisti lehtitaikinasta levittämällä päälle siskonmakkaraa kuin tahnaa. Kokeilin laittaa sekaan myös muitakin aineksia. Itse pidin eniten pinaattipitoisesta kierteestä. Lapset mutustivat mieluiten pelkkää ketsuppia ja makkaraa sisältäviä pötkylöitä. Muihin leivonnaisiin laitoin täytteeksi makkaran lisäksi tomaattimurskaa ja harissa-tahnaa. Kaikkiin myös mausteeksi mustapippuria, mutta ei suolaa, sillä makkara itsessään on aika suolaista.

Ainoa ongelma muuten ylihelpoissa kierteissä oli paistaminen. Lehtitaikina vaatii paistamiseen kovaa lämpötilaa, mutta silloin kierteet jäävät sisältä raaoiksi. Tämä ei tietysti ole suositeltavaa raakamakkaran osalta, eikä lehtitaikinakaan hyvältä raakana maistu. Niinpä annoin kierteiden olla ensin kovalla lämmöllä uunin keskivaiheilla noin vartin ja sitten siirsin ne uunin alatasolle. Kikkaile sinäkin miten parhaaksi näet, mutta ennen paiston lopettamista tarkista kypsyys leikkaamalla yksi kierrepötkylöistä halki.

Tarkkoja mittoja minulla ei ole antaa, sillä leipomishetkestä on vierähtänyt jo tovi. Muistelisin kuitenkin laittaneeni puolikkaan makkaransisälmyksen yhdelle taikinalevylle.

SISKONMAKKARAKIERRE PINAATILLA

lehtitaikinaa

siskonmakkaraa

mustapippuria

ketsuppia

pinaatinlehtiä

Sulata lehtitaikina ohjeen mukaan. Laita pellille. Levitä taikinan päälle ketsuppia. Purista siskonmakkaroista makkara-ainesta taikinalle ja levitä tasaiseksi niin että toisesta päästä hiukan jää taikinaa näkyviin. Mausta mustapippurilla. Laita päälle tuoreita pinaatinlehtiä. Rullaa kääretortun tavoin löysähkösti. Katso paistamisesta reseptin yläpuolelta.

Nauti ihanasti murustuvaista kierrettä kaffeen tai maidon kanssa.