En ollut aiemmin edes ajatellut että ankeriailla on vauvoja, saati että niitä syötäisiin. Lanzaroten lomallamme söin kuitenkin La Cascada Puerto-ravintolassa pannullisen tiriseviä, rapeita, valkosipulisia ankeriasvauvoja ja isoja katkarapuja. Ja nautin!
Lisäys 25.12.2010 Otsikolta ja alkutekstiltä pohjan vie se, että olen ajatuksissani suomentanut sanan eel -> ankerias sanaksi etana, joka on snail. Hohhoijaa ja anteeksi. Korjasin tekstin etanat nyt ankeriaaksi, jos tänne jälkikäteen joku eksyy.
Jukka haarukoi samaisessa ravintolassa alkuun paistettua juustoa vihreällä ja punaisella kastikkeella. Hyvää oli sekin. Myös Jukan tomaateilla ja paprikoilla peitetty pääruokakala oli hyvää, mutta samaa en voi sanoa omasta grillatusta mustekalastani, jossa oli tylsän kitkerä maku.
La Cañada ravintolassa napostelimme alkuun aivan uskomattoman hyviä taateleita, jotka oli keitaistu savunmakuiseen serranoon ja paistettu ohuesti paneroituna.
Kokeilimme samaa huoneistossammekin, lopputuloksena vähemmän hienostunut ulkonäkö - vaan meidän keittiömme ei olekaan mainittu Michelin oppaassa. Hyvin maistui silti näinkin muiden tapas-herkkujen kera.
Vaikka lomalla on kiva touhuta ja tutustua uusiin paikkoihin, melkeinpä kaikkein mukavinta on päämäärätön kuljeskelu, joka keskeytyy vaikkapa jätskiannosten ja sangrian ajaksi.
Tai paikallisten oluiden maistelu yhdessä sipsien kanssa. Muuten emme juuri sipsukoita syö, mutta reissulla tulee ostettua pussi harva se päivä ja maisteltua maan makuja. Tuo grillikana maistui ihan siltä itseltään, samoin kuin serrano- ja chorizosipsit. Miksei Suomessa ole vaikka poronliha-aromisia sipsejä?
Tyttäremme halusi välttämättä maistaa banaania pizzassa kun kuuli sellaista listalla olevan. Kukaan perheestämme ei oikein ihastunut tähän.
