Pientä kivaa ystävänpäiväksi

Ystävänpäivä innoitti meidät sydämistelemään enemmänkin kuin pelkän munan verran. Tässä vielä pikku vinkkejä vaikkapa Ystävänpäivän aamuun.

VOHVELISYDÄMET

Paista vohveleita vohveliraudalla ja leikkaa lohkot irti toisistaan. Näin saat sydämen mallisia vohvelipaloja. Tarjoa vaikkapa jäätelön ja kinuskin kanssa.

OMENASATEENVARJO

Pilko omenanpuolikkaanpuolikkaasta sateenvarjon varjo-osa. Koristeleikkaa se haluamallsi tavalla. Tee siis terävällä veitsellä ääriviivat esimerkiksi sydämestä ja varovasti veistä kuvion alle hivuttamalla irroita kuvio. Tökkää varjo-osaan katkaistu mehupilli. Jos käsillä on pikeeriä, voit kiinnittää varjoon koristeita. Idea sateenvarjoihin lähti täältä.

SYDÄNVIINIRYPÄLEET
- sama leikkuutapa toimii myös soikionmallisten pikkutomaattien ja prinssinnakkien kanssa

Leikkaa viinirypäle vinottain halki.

Mikäli mielit, leikkaa tavallamme vielä pieni kulma kummastakin puolikkaasta irti, jotta saat enemmän sydämen muotoa aikaan.

Yhdistä puolikkaat coctail-tikulla.

Laita vielä muksut askartelemaan coctail-tikkuun nuolimaista ulkonäköä leikkaamalla paperista paloja ja liimaamalla ne tikkuun.

Sydänmuoto ihan helpoimmillaan syntyy, kun otat (pienen) piparkakkumuotin ja leikkaat sen avulla vaikkapa  juustoa, kinkkua, tai valmiiksipaloiteltua banaania, kurkkua,omenaa...

Ystävä ilahtuu varmasti kahvittelu- tai ruokakutsusta ilman sydämiäkin. Niin tai näin, tunnelmallista Ystävänpäivää!

Sydämistynyt muna ystävälle

Jukka olisi halunnut otsikoida tekstin miesmäisesti: Munaa ystävälle. Ei kai sekään huono olisi ollut, mutta päädyin diktaattorimaisesti tällaiseen pehmeämpään lähestymistapaan.

Ensi viikolla vietetään ystävänpäivää. Se on minusta ihana tapa, niinkuin on äidin- ja isänpäiväkin. Vaikka ystävää ja ystävyyttä voi toki osoittaa ja vaikka juhliakin joka päivä, niin ei yksi varsinainen Ystävänpäivä huonoa tee. Tulevan juhlapäivän kunniaksi askastelimme paskartelimme ruualla ja tällä kertaa munalla. 

Idea keitetyn kananmunan muotoilemiseen sydämeksi tuli AnnaTheRed-blogista . Ja näin se käy:

SYDÄNMUNA

Tarvitset:

kananmunan

maitopurkin pahvia

kaksi kuminauhaa

syömäpuikko (tai vastaava)

Laita kananmuna kiehumaan. Leikkaa samaan aikaan maitopurkin pahvin kulmaosasta pala. Munan koosta riippuu miten korkea reunasta kannattaa leikata, mutta noin 4-5 cm on aika hyvä. Pahvipalan tulee olla munaa huomattavasti pidempi, jotta kananmuna raukka ei joudu liialliseen puristukseen.

Kun kananmuna on kiehunut kypsäksi, kuori se aivan heti kuumana. Laita muna pahvien väliin ja aseta päälle syömäpuikko. Kiedo sitten kuminauhat puikon ja pahvien ympäri. Tarkoitus on että puikko puristaa munan päälliosaa niin että se muodostaa uran. Nyt muna saa puristua "muotissaan" kymmenen minuuttia. Kuumalla ilmalla se kannattaa tehdä jääkaapissa.

Jos pahvi on liian jäykkää ja se on leikattu liian lyhyeksi, munan paine kasvaa turhan paljon ja saat räjähtäneen oloisen munan, jota ei tunnista edes särkyneeksi sydämeksi.

Kun muna on muotoutunut kymmenisen minuuttia sen voi ottaa pois pahvien välistä. Sitten munan saa puolittaa ja/tai viipaloida.

Sydänmuna maistuu vaikkapa voileivän päällä, salaatissa, aamupalalla tai pinaattikeiton kanssa.

Top Chef haasteena kouluruoka : Tilliliha uusissa vaatteissa

Toinen Top Chef-ohjelman  blogihaaste kuului lyhyesti: kouluruokainhokki/-klassikko omana näkemyksenä.

Juutuimme heti ajatukseen tillilihasta, josta minä pidin jo kouluaikoina, mutta johon Jukka on solminut herkullisuussuhteen vasta aikuisena. Nykyään tillilihan eli vasikanviillokin makuun ei enää kouluissa pääsekään. Oman näkemyksen aikaansaannokseemme tuo uusi tarjoilumuoto. Liha haudutettiin kypsäksi uunissa pitkään muhittamalla, prässättiin ja paistettiin lopuksi voissa. Tillinen kastike kiehuteltiin mm. lihan uunissa maustamasta liemestä. Keralla tarjottiin aika koulumaiseen tapaan keitettyjä perunoita kuorittuna, vaikka ainakin meidän kouluaikoina potut tuli kuoria itse.

Olimme annokseen kokonaisuudessaan todella tyytyväisiä. Kastike oli hienon makuinen ja liha rapsakan pintansa ansiosta mielenkiintoinen. Tilli toi raikkautta aika syvänmakuiseen settiin, jossa rasvaa oli enemmän kuin riittävästi. Tillivoihin laittaisin seuraavalla kerralla enemmän tilliä.

Lopputoteutuksessa yhdistelimme jo blogista löytyviä Hans Välimäen tilliliha-ohjetta ja Akseli Herlevin ohjetta prättätylle lihalle. Ohjeet sopivat teemaan hyvin toisen ohjeistajan ollessa Top Chef-tuomari ja toisen ollessa toistaiseksi ainut suomalainen Top Chef.

 

Perinteisin tilliliha tehdään vasikasta, mutta kauppamme valikoimien vuoksi päädyimme naudan etuselkään. Salottisipuli oli banaanisellainen.

PRÄSSÄTTY NAUDAN ETUSELKÄ

tillivoi:

120 g voita

1 kokonainen valkosipuli, halkaistuna

2(-5) oksaa tilliä

½ tl suolaa

liha:

noin 600 g naudan etuselkää tai muuta pitkään haudutettavaa

1 kokonainen valkosipuli, halkaistuna

4 sipulia, kuorittuna ja pilkottuna

2 porkkanaa, kuorittuna ja pilkottuna

2 varsisellerinvartta, pilkottuna

10 laakerinlehteä

5 oksaa tilliä

vettä

suolaa ja pippuria

paistamiseen:

1 dl vehnäjauhoja

voita

sormisuolaa

Laita 120 g voita pieneen kattilaan toisen valkosipulin ja pilkottujen tillinoksien kanssa. Kiehauta miedolla lämmöllä ja siirrä syrjään. Mausta suolalla.

Laita liha kattilaan tai uunipataan. Lisää vihannekset ja yrtit. Laita kattilaan sen verran vettä, että kaikki peittyvät. Keitä lihaa kannen alla noin 4-5 tuntia keskilämmöllä tai kunnes liha on täysin ylikypsää. Me lykkäsimme padan uuniin ja viivytimme sitä siellä 150 asteen lämmössä 5 tuntia. Liha on sopivan kypsää, kun se lähtee helposti, hiukan ravistamalla, irti luusta tai on haarukalla hajoitettavissa.

Irrota lihat mahdollisista luista. Siirrä lihat erilliseen kulhoon niin että mukaan tulee mahdollisimman vähän lientä. Siivilöi liemi lihaliemeksi kastikkeentekoa varten.

Revi liha vaikkapa haarukalla pienehköiksi suiroiksi. Ota halutessasi tillivoista valkosipuli pois. Siivilöi lihen sekaan valkosipuli-tillivoi ja sekoita huolellisesti. Mausta suolalla ja pippurilla.

Etsi kaksi jääkaappiisi mahtuvaa laakeaa astiaa, joista toinen mahtuu toisen sisään. Laita suuremman kulhon pohjalle leivinpaperia ja painele sen päälle voinen liha tasaiseksi levyksi. Laita toinen astia tämän päälle. Me laitoimme ylemmän astian ja lihan väliin varmuuden vuoksi kelmua irtoamisen varmistamiseksi. Laita vielä jokin paino päälle, jotta lihasta tulee tiivis. Laita koko setti yöksi jääkaappiin.

Leikkaa levystä seuraavana päivänä annospaloja, kierittele ne vehnäjauhoissa. Kuumenna valurautapannu todella kuumaksi, lisää iso nokare voita ja paista lihapalat nopeasti rapeiksi.

TILLIKASTIKE

3 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 salottisipuli kuutioituna
½ puntti tilliä hienonnettua, varret erikseen
1 tl piparjuurta raastettuna
½ litraa lihalientä
1 dl kermaa
suolaa ja pippuria

Sulata voi kattilassa ja lisää sipuli. Kuullota muutama minuutti ja ripottele päälle vehnäjauhot. Kuullota jauho-sipuliseosta hetki mutta älä ruskista. Sekoita lihalientä hiljalleen seokseen sitä mukaa kun edellinen nestemäärä on imeytynyt. Näin saat kastikkeesta tasaisen seoksen. Lisää tillinvarret ja piparjuuri. Hauduta noin puoli tuntia. Lisää kerma ja hauduta muutama minuutti lisää. Siivilöi kastike ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää hienonnettu tilli ja kiehauta.

Kokeilimme erilaisia esillepanoja, myös porkkanalisällä. Aloituskuvan asettelu oli meille mieluisin.

Arvotaan Espanjan tuliainen

Jukka kävi viime viikolla Espanjan Valenciassa työmatkalla. Mies on luvannut pistää eetteriin myöhemmin ainakin mielenkiintoisia kuvia kauppahallista. Reissun aikana kävijämittariin pamahti kunnioitettavat 700 000 visiteeraajaa, josta haluamme kovasti kiittää teitä vierailijoita. Ajattelimme että tuliainen Espanjasta voisi olla mukava tapa kiittää. Niinpä Jukka osti arvottavaksi paella-pannun.

Garciman Pata Negra-pannu on  halkaisijaltaan 34 cm. Se käy avotulelle ja kaikille liesilaaduille, myös induktiolle ja kaasulle. Padassa on tyylikkään mustat kahvat ja se tuntuu oikein hyvälaatuiselta. Kahden vuoden takuukin paellapannulle annetaan.

Koska olette jo täälläkäymisellänne ansainneet pannunne, arvontaan osallistumiseenne riittää kommentti tähän juttuun ensi sunnuntaihin 12.helmikuuta klo 20.00 mennessä. Jos jotain haluat kertoa, olisi kiva kuulla makumuisto Espanjan herkuista. Jos emme saa voittajaa kiinni viikon sisällä sunnuntaiarvonnasta, menee pannu uudelleenarvontaan. Postitamme pannun Suomen rajojen sisäpuolelle. Onnea arvontaan!

Syötävän nättejä koruja

Korujen askartelu on mukavaa pakkaspäivän puuhaa. Ensin kokoat, sitten odotat hetken että koristeet kuivuvat ja lopuksi syöt koko komeuden. Sitten kokoat lisää ja viet naapuruston kavereillekin. Koruaskartelu voisi olla myös hyvä ohjelmanumero pienten lasten syntymäpäiville.

Törmäsin tähän helppoon ja raaka-aineiltaankin simppeliin ruoka-askarteluun "Cute Food For Kids"-blogissa, jonka "juustosta leppäkettu"-ohjeella onnistuttiin mainiosti viihdyttämään lapsia.

Kiinnitykseen tarkoitettu pikeeriannos on valtava tähän hommaan, mutta samallahan voi vaikka koristella  pipareita.

VAAHTOKARKKIKORU

karkkinauhaa (esim. Snörenin lakunauhaa)

vaahtokarkki

pilli

koristeeksi nompparelleja tms.

koristeiden kiinnitykseen pikeeriä

Tee ensin pikeeri:

1 pienen munan valkuainen
100-150 g tomusokeria
3 tippaa sitruunamehua

pursotuspussi vaikka pakastepussista

Sitruunamehua siksi, että pikeeri kovettuu paremmin.

Käytä puhdasta ja kuivaa kulhoa. Vatkaa 2/3 osa tomusokerista valkuaisen kanssa vaahdoksi ja lisää sitruunamehua. Jatka vatkaamista ja lisää tarvittava määrä tomusokeria. Seos on sopivaa kun vatkaimia nostamalla vaahto jää pystyy, mutta huippu notkahtaa. Ei kannata vatkata liikaa, jottei ilmava vaahto katkeile pursottaessa. Lusikoi seos pursotuspussiin, sulje solmulla ja leikkaa pienen pieni reikä yhteen nurkkaan. Tästä voit sitten pursotella kiinnitysainetta.

Ja sitten kokoamishommiin.

Leikkaa tavallinen, paksu mehupilli lyhyemmäksi niin että ylettyy kuitenkin reilusti vaahtokarkin läpi. Työnnä pilli sitten vaahtokarkin läpi. Leikkaa pieni pala irti pillinsuulta, jotta saat tukkivan vaahtokarkin pois tieltä.

Työnnä lakritsinauha pillin läpi. Ota pilli pois niin että vaahtokarkki kuitenkin jää nauhaan.

Voit toki pujottaa useammankin karkin jos mielit.

Solmi nauhan päät kiinni toisiinsa ja aloita koristelu.

Pursota pikeeriä "liimaksi" vaahtokarkkiin tai koristeeseen. Kiinnitä koriste vaahtokarkkiin. Anna valmiin korun kuivua hetken. Ohuelti pursottaneet voivat ripustaa kuivuneen korun kaulaansa hyvinkin jo vartin päästä.

Tyttäremme tekemä "bling bling"-koru.

Tytsyn tekemiä koruja naapurin veljeksille. Koruja toimittaessa tulee ottaa huomioon se, että kova pakkanen katkoo mielellään lakritsinauhaa.

Minä sain pojalta elegantin kauniin korun, johon oli upotettu pieni suklaahelmi ♥.

Karamellisoitua sipulia voitaikinalla

Karamellisoitu sipuli on hurjan monikäyttöistä. Siitä voi tehdä lisäkkeen (pihvi)aterialle, sitä voi ujuttaa hampurilaiseen, hodariin, pitaleipään tai rieskaan ja sillä voi mielenkiintoistaa sosekeiton tai focaccian pintaa. Esimerkiksi.

Sipuliviikolla kokeilin nakata karamellisoituja sipuleita voitaikinan päälle ja aavistukseni osui oikeaan: hyvää tuli! Karamellisoituneet sipulit muuttuivat uunituksessa vielä tahmaisimmiksi ja tarttuivat toffeen tavoin hampaisiin syödessä. Sillä lailla hyvällä tavalla. Meillä sipuliset suolaiset nautittiin kahvin ja teen kera, mutta voisin kuvitella näiden ilahduttavan myös keittopöydässä tai aamupalalla.

Ajattelin saavani herkkutattien makua laittamalla kruunuksi vielä tattisiivuja, mutta karamellisoitujen sipulien maku jyräsi niin vahvasti etteivät sienet päässeet esille juuri lainkaan. Jos joku ulkonäköseikkana haluaa tattia lisätä, todettakoon että liotin kuivattuja tattisiivuja pehmeäksi vedessä, jonka jälkeen kuivasin ne pyyhkeiden välissä ja asettelin kaiken päälle.

Ohjeistusta tähän settiin tuskin tarvitaan, mutta laitetaan nyt varmuuden varalle. Tärkein pointti lienee, ettei voitele voitaikinan syrjää, sillä silloin taikinakerrokset liimautuvat umpeen, eikä lehtevyyttä tule. Paistolämpötilan on syytä olla myös 225 astetta.

En huomannut laskea montako suolapalaa setistä saimme, mutta toisaalta sehän riippuu minkä kokoiseksi taikinaa leikkaat ja kuinka paljon sipulia kullekin panet.

KARAMELLISOITUA SIPULIA VOITAIKINALLA

karamellisoitujen sipulien lisäksi tarvitset:

voitaikinaa

parmesaania

kananmunaa tai maitoa voiteluun

Ota voitaikinalevyt sulamaan ja nappaa uuni 225 asteeseen.

Valmista karamellisoidut sipulit:

noin 20 g voita

2 sipulia siivutettuna

2 rkl sokeria

2 rkl punaviinietikkaa

suolaa

mustapippuria

vettä

Sulata voi pannulla. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä jotta saavat hiukan väriä.

Lisää sokeri ja sekoita hyvin.  Lisää punaviinietikka. Keittele kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Tuoksu on melkoisen pistävä aluksi. Lisää hiukan suolaa ja pippuria sekä ruokalusikallinen vettä.

Hauduta sipuleita hetki kunnes ne ovat pehmeitä ja tahmaisia.

Leikkaa voitaikasta haluamasi kokoisia paloja. Raasta jokaisen palan keskelle hiukan parmesaania. Nakkaa juuston päälle karamellisoituja sipuleita ja halutessasi sieniviipale. Voitele taikinan reunat munalla tai maidolla. Kypsennä uunissa noin 10 minuuttia tai kunnes reunat ovat kauniin kullanruskeat.

Chili con Kyyttö ja maissileipä

"Missä on riisi?" kysyi Jukka kun katoin pöytään chilipitoista ruokaa. "Ei ole mitään riisiä. Tänään nautitaan Chili con Kyyttöä hiukan vajaalla maissileivällä." Pakkaspäivä sai mukavaa mausteisuutta nopeahkosti valmistuvasta lihapadasta ja hautumisaikana kokoonsaatetusta maissileivästä. Mukana menossa oli myös papuja, joiden käyttöä edelleen laiskahkoon tahtiin opettelemme.

Leipä jäi vähän vajaaksi, koska pakkasesta puuttuivat maissijyvät joiden oletin siellä majailevan. Samoin uupui vihreä paprika. Mainitut yhdessä olisivat varmasti olleet mukavan tuntuinen ja makuinen lisä leipään, joten seuraavalla kerralla olen tarkempi. Carne eli liha oli tällä kertaa jauhettua Pappilanpuiston kyyttöä. Alkuperäinen ohje Valittujen Palojen "Liharuokien klassikot"-kirjasta ehdotti palaista lihaa eli naudanpaistia kuutioina.

CHILI CON CARNE

4-6 annosta

1 rkl oliiviöljyä

350 g naudanpaistia kuutioksi leikattuna tai vaikkapa kyytön jauhelihaa

1 iso sipuli hyvin hienonnettuna

½ punainen chili ilman siemeniä (oma lisäys)

2 valkosipulinkynttä mursakattuna

½ tl juustokuminan siemeniä

1 tl (tai maun mukaan) kuivattuja maustepaprikoita murskattuna

1 rkl tomaattipyrettä

1 tlk (400g) tomaattimurskaa

1-2 tlk (400-800g) ruskeita papuja huuhdottuna ja valutettuna

3 dl lihalientä

suolaa

mustapippuria

Kuumenna öljy isossa padassa tai paksupohjaisessa kattilassa. Lisää liha ja paista palat hyvin ruskettuneeksi tai jauheliha kypsäksi. Nosta lihat pois.

Alenna levyn lämpötilaa ja lisää silputtu sipuli. Kypsennä hiljalleen 10 minuuttia. Lisää valkosipuli, juustokumina ja maustepaprika sekä mahdollinen chili. Kypsennä minuutti ja alenna levyn lämpöä. Lisää tomaatit tölkeistä, pavut, lihaliemi ja liha. Sekoita hyvin ja kuumenna liemi kiehuvaksi. Alenna lämpöä sitten niin  että seos poreilee hieman. Peitä pata kannella ja kypsennä 1½ tuntia. Sekoita aineksia välillä. Valmistumista odotellessa voit valmistaa maissileivän.

MAISSILEIPÄ

140 g keltaisia maissijauhoja

115 g vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

1 iso kananmuna

2 ½ dl kevytmaitoa

140 g maissinjyviä, tuoreita tai pakastettuina

1 pieni, mieto ja tuore vihreä maustepaprika siemenittä hyvin hienonnettuna

Leipä siis pärjää ilman kahta viimeksimainittuakin, mutta seuraavaksi kokeilen ehdottomasti sen kanssa.

Kuumenna uuni valmiiksi 200 asteeseen. Voitele halkaisijaltaan 20 cm:n neliskulmainen pelti tai tavallinen täytekakkurengasvuoka.

Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe ja suola. Riko munan rakenne haarukalla sekoittaen ja lisää sekaan maito. Sekoita jauhot ja neste yhteen vain sen verran että kaikki on hyvin sekaisin. Älä sekoita liikaa ettei taikina sitkisty. Lisää maissinjyvät ja maustepaprika.

Lusikoi taikina vuokaan ja tasoita pinta. Kypsennä leipää 20-25 minuuttia tai kunnes se on kiinteää.

Joululahjaksi saatu kirja esittää useita variointimahdollisuuksia pataruualle: naudanlihan korvaaminen luuttomalla lampaanlihalla ja murskatun maustepaprikan korvaaminen tuoreella, vihreällä maustepaprikalla. Ruskeiden papujen sijasta voi käyttää säilöttyjä kikherneitä.

Jos ei halua käyttää maissileipää, suositellaan chili con carnen pinnalle ripoteltavan 150 g tuoretta vaaleaa leipää ja mieto vihreä maustepaprika. Pinta tulee ruskistaa ilman kantta 225 asteessa vartti tai kunnes pinta on kullanruskea. Esimerkiksi.

Ruusukaalin terälehtiä

Ruusukaali on paljon kauniimpi nimi pienelle kerämäiselle kaunokaiselle kuin brysselinkaali. Tämän kaalin lehtien oikea nimi ei lie terälehti, mutta ruusumaiselle pikkukaunokaisille se sopii oikein hyvin.

Kämp Signessä syödessämme koimme vahvan ahaa-elämyksen, kun meillä aika paljon syöty pikkukaali oli hajoitettu osiin. Olemme tottuneet höyryttämään tai paistamaan ruusukaalit kokonaisina tai lohkoina, mutta valitettavasti ennen ei ole pieniin mieliimme tullut riipiä terälehtiä erilleen.

Kämpin kokki kertoi höyryttäneensä pikkuruiset kaalit ensin ja pyöräyttäneensä sen jälkeen terälehdet voissa. Me kokeilimme hommaa sekä höyrytettyihin että tuoreisiin kaaleihin. Minusta tuoreista oli helpompi saada lehtiä irti kokonaisena. Avainasia pärräämättömään irtiriipimiseen oli leikata kaalia kannasta tarpeeksi pois. Tiukimman sisäkerän paistoin erikseen hiukan kauemmin pannulla osana toista ruokaa. Kokonaisena irtilähteneet, tummanvihreät "terälehdet" käytin pannulla karhun ulkofileen ja ankanrasvaisten lohkoperunoiden kaveriksi. Yksinkertaisesti hy-vää! 

RUUSUKAALIN TERÄLEHDET

ruusukaalia

voita

sormisuolaa

mustapippuria

Jos höyrytät ruusukaalit, tee kantaan ristikkäisviilto jotta kypsyy tasaisemmin. Ole tarkka että ruusukaali höyrystyy vain juuri ja juuri kypsäksi, sillä pannulla kypsentyy edelleen.

Riivi "terälehdet" irti ruusukaalista tuoreena tai höyrytettynä. Aivan sisimmät, tiiviisti toisissaan kiinni olevat lehdet voit valmistaa erikseen.

Nakkaa pannulle reilusti voita ja pyöräytä kaalinlehdet siinä. Kypsennä vain hetki, muutama minuutti, jotta eivät mene yli. Sirottele päälle sormisuolaa ja rouhi mustapippuria.

Pookin blinit ja lokalahtelaista vihreää simpunmätiä

Avasimme Jukan kanssa blinikautemme tänä vuonna Uudenkaupungin Gasthaus Pookissa. Ravintolaa pyörittävä pariskunta Reijonsaari on juuri palkittu Pro 2012-kilvassa sekä yrittäjä- että lehdistön suosikki kategorioissa.

Paikka on meille ennestään tuttu lähinnä kesäterassin muodossa. Nyt syötiin sisällä pakkasen paukkuessa jykevänpaksujen seinien takana.

Pookin laajimpaan blinilajitelmaan kuului mateen-, muikun- ja simpunmätiä, sekä ihanan paksua smetanaa, pienen pientä punasipulisilppua ja sulatettua voita. Jäimme kaipaamaan hunajan tuomaa makeutta, joka olisi hienosti pyöristänyt makuja ja toiminut hyvin yhteen suolaisen mädin kanssa. Pöydässä oli onneksi pippurimylly, josta Jukka rouhi omaan annokseensa makunsa mukaan tuoretta mustapippuria.

18 euron hintaan kuului yksi blini, mutta kuuden euron lisäpanostuksella sai lautaselle toisenkin tattarilätyn. Pidimme settiä ensin aika arvokkaana, mutta tutkailtuamme muiden ravintoloiden hintoja netissä totesimme sen olevan aivan linjassa muiden kanssa. Juomaksi nautimme oikein passelia venetolaista Coste Petrain proseccoa.

 

Pookin mätilajitelman ehdoton helmi meille oli vihreä simpun mäti. Pidin siitä kovasti, koska mäti oli rakenteeltaan melko suurta ja se todella pirskui purressa. Simpunmäti oli hankittu Lokalahdelta eli ihan lähipitäjästä. Muutenkin ravintola suosii lähiruokaa.

Pookista ei pysty poistumaan ilman Pooki Specialin nauttimista. Kuuma kinuski yhdistettynä jäisiin vadelmiin, rapsakkaan marenkiin ja jäätelöön on yksinkertaisesti ihana.

Hawksmoorin ankkarasvaiset perunat

Tykkäämme kovasti Mikko Takalan Optiossa julkaistavista jutuista, jossa testataan keittokirjojen reseptejä ja verrataan kuvissakin omia aikaansaannoksia kirjan vastaaviin. Tästä juttusarjasta Jukka oli poiminut lontoolaisravintola Hawksmoorin perunat, joiden salaisuus oli ankanrasvassa rapsakoittaminen.

Teemme lohkoperunoita usein, mutta sillä lailla perinteisesti raakana pellille ja öljyä sekä mausteita perään. Ne ovat oikein mainio ruoka, mutta nämä esikeitetyt, ankanrasvassa rapeaksi paistuneet potut löivät kyllä laudalta mennen tulleen "tavikset".

Ankanrasva lusikoitiin meillä ankka confit-purkista. Loppu rasva pakastettiin jääpalamuoteissa, josta niitä on sitten kätevä sulatella.

Myös Ankerias Vipunen oli tehnyt näitä ihania pottuja. Heillä perunat tarjottiin herkullisesti esillepannun tartar-pihvin kanssa. Meillä perunat nostettiin lautaselle karhun ulkofileen ja ruusukaalien kera.

HAWKSMOORIN PERUNAT

1 kg jauhoisia (puikula)perunoita

5-7 rkl ankan- tai hanhenrasvaa

timjaminoksia

4 valkosipulinkynttä

sormisuolaa

Kuori ja paloittele perunat. Keitä reilusti suolatussa vedessä, niin että ovat just eikä melkein kypsiä. Älä keitä hajoavan kypsiksi. Laita perunat uunivuokaan- tai pellille.

Kuumenna ankanrasva pannulla äärimmäisen kuumaksi. Kaada perunoiden päälle ja sekoittele joukkoon hyvin.

Lykkää perunat 220°C asteiseen uuniin noin tunniksi.  Sekoittele välillä.

Lisää timjami ja valkosipulinkynnet viisitoista minuuttia ennen perunoiden uunistaottoa sekaan. Halutessasi ota pois ennen ruokailua. Ripsi pottujen päälle vielä sormisuolaa ja nauti!