Maailman yksinkertaisin kesäkurpitsalisäke

Ette usko! Tai uskokaa vaan! Höyrytin elämäni ensimmäistä kertaa kesäkurpitsoja vasta kun näin reseptin siitä jossain. Lopputulos oli kuitenkin niin ihanan raikas, että kehtaan laittaa ilosanomaa eteenpäin teillekin, joille tämä juttu on uusi. Ja teille, jotka nauratte miten yksinkertaisia juttuja sitä voi blogiinsa laittaakaan, naurakaa vaan. Jos joku osoittautuu maukkaaksi, on se jakamisen arvoinen juttu. Nih. 

Meillä höyrytetyt kesäkurpitsat tarjottiin risoton kanssa, johon tökkäsin pari rapsakaksi paistettua pekonia pystyyn. 

HÖYRYTETTY KESÄKURPITSA

kesäkurpitsaa
hyvää oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
(lehtipersiljaa)

Lohko kesäkurpitsa (vinottain). Laita höyrykattilaan höyrystymään (tai keitä vedessä). Kokeile kypsyyttä tikulla. Kun ovat napakan kypsiä (paloista riippuen menee noin 10 minuuttia), nosta palat tarjoiluvadille. Lorauta päälle hyvälaatuista oliiviöljyä, ripsi päälle puhdasta merisuolaa tai suolankukkia ja mustapippuria.  Halutessasi voit nakata päälle vielä lehtipersiljaa. 

Kermainen makkarapasta

Arkena meillä harvoin haudutellaan pataruokia tai kokkaillaan monivaiheisia reseptejä. Työ- ja hoitopäivän päätteeksi monesti nakataan muutama aines pannulle ja sekautetaan ne vaikkapa pastan joukkoon. Höyryävä lautasellinen on nenän alla ennen nälkäkiukkua, mausta tinkimättä. 

MAKKARAPASTA

2 rkl öljyä
1 keltasipuli
paketti luomu kevätgrilleriä*
2 dl kermaa
salviaa
suolaa
mustapippuria
(ketunleipää)

Laita pastavesi kiehumaan.
Pilko sipuli. Lorauta öljyä lämpimälle pannulle. Kuullota sipulia öljyssä hetki. Puristele joukkoon makkara kuorestaan pieninä, suunmentävinä palloina. Paista viitisen minuuttia.
Lisää pastat kiehuvan veden joukkoon.
Lorauta joukkoon kermapurkki. Mausta silputulla salvialla, suolalla ja pippurilla. Hauduttele kunnes pasta on kypsää ja makkarapalat samoin.
Yhdistä kermainen makkara napakan kypsien pastojen kanssa.
Koristele annos halutessasi ketunleivillä.

**Kevätgrillerin voi halutessaan korvata myös siskonmakkaralla tai muulla tuoremakkaralla.

Loistavaa bistroruokaa! - Bistro o mat

Tarjousmenun perässä saimme vihdoin viimein aikaiseksi suunnata päivällistämään Kirkkonummelle Bistro o mat ravintolaan. Lokakuun aikana kolme ruokalajia 29:lla eurolla kuulosti jo lähtiessä erittäin edulliselta, mutta nautittuamme kyseessäolevat ruuat hinta kuulosti suorastaan naurettavan halvalta. Pidimme hurjasti kaikesta mitä eteemme kannettiin. 

Tarjoilu oli vierailullamme paikan heikoin lenkki. Viinisuositukset tulivat aika huterasti eikä ruokia esitelty. Kysyimme lapsia varten jälkiruuan sisällöstä, jolloin saimme kuulla sen olevan lajitelma viittä erilaista jäätelöä pikkupalloina. Tuotu annos sisälsi kuitenkin yhden suuren pallon bananasplit-jäätelöä kastikkeella ja keksimuruilla. Annos oli lasten mielestä hyvä, mutta toki toivoisi että tarjoilijan kertoma pitäisi paikkansa. 

Ruoka oli kuitenkin niin erinomaista, että edes iloton tarjoilu ei saanut tunnelmaa latistettua. Suosittelemme ehdottomasti kurvaamaan Kirkkonummelle bistroruuan perässä. Teemme varmasti niin myös itse jatkossakin. 

Alkuun tuotiin leipiä pieni ämpärillinen. Maa-artisokkakeitto oli upean pehmeää ja maukasta.

Mureaksi haudutettu luomukaritsan välikyljys sopi upeasti yhteen tattien, sitruunakastikkeen ja salviavoissa paistettujen gnocchien kanssa. Täytyy todeta että tämä on yksi parhaimpia ikinä syömiäni ravintola-annoksia.

Taidan pikkuhiljaa taipua gnocchi-inhoajasta niiden rakastajaksi. Tämä oli jo muutaman kuukauden aikana toinen gnocchiannos, jonka päätteeksi piti minulle poikkeuksellisesti kiitellä möllyköitten makua ja rakennetta. 

Lapset ottivat listalta burgerin ja ranskalaiset, joka paljastui mahtiannokseksi. Sämpylöiden välissä haukkaamista odotti muhennettua luomuporsaankylkeä ja punakaalista tehtyä coleslaw-tyyppistä raastetta. Salaatti vierellä oli ihanan rapsakkaa ja maukasta. Ranskanperunat olivat valtavan kokoisia lohkoja. 

Bananasplit-jäätelö hävisi viimeiseen rippuun asti lastemme lautasilta.

Saman katoamistempun teki ranskalainen omenapannukakku ja karamellikermajäätelö meidän aikuisten lautasilta. 

Uskon, että tämä paikka palvelee monenlaisia asiakkaita: niitä, jotka pitävät huolella tehdystä lähi- ja luomuruuasta kuten myös niitä, jotka haluavat täyttää vatsansa reilun kokoisilla annoksilla. Hinta tuskin nousee esteeksi täällä. Paljon parjattu marketin läheisyyskään ei häiritse, sillä ravintola on ihan oma rakennuksensa Citymarketin vieressä (eikä marketin käytävällä kuten olin etukäteen luuullut). Lapset olivat selkeästi tervetulleita, sillä syöttötuolejakin löytyi useampikin niitä tarvitseville. 

   

Bistro o Mat-käynnin makukokemuksista jäi hurjan hyvä mieli pitkäksi aikaa!

Suusta suuhun

Ruokapöydässä Jukka totesi että tämä vie kielen mennessään. Kirjaimellisesti. Pannulla köllii karitsan sydämiä ja saman elikon kieliä. Maku- ja värilisänä on pekonia, pinaattia ja kurpitsaa. Hy-vää!

Saimme eilen ovellemme toimitettuna karitsojen teurastuksen jäljiltä kieliä, sydämiä, munuaisia ja muutaman maksan. Normaalisti nämä menevät kuulemma koiran ruuaksi. Meiltä onneksi tiedusteltiin ennen koirankippoon kumoamista, kelpaisivatko sisäelimet ja kielet ihmisruuaksikin. Ja toki kelpaavat, hyvinkin!

Nyt tietysti voi harmitella sitä, miten perinjuurin väärin teemme kun viemme haukkujen herkkupalat. Ja villikasvi-innostuksella rohmuamme myös metsäeläintenkin appeet. Voi voi. Nam!

Tämä ruoka on periaatteessa pikaruokaa, kun ensin on vain keittänyt kieliä ja sydämiä noin neljä tuntia mausteliemessä. Keitimme suuremman setin ja pakastimme osan.

Lopputulemasta lapset ronkkivat lihoja ja pekonipaloja, meille aikuisille maistui kokonaisuus. Oikein hyvää, halpaa ja helppoa, suosittelemme!

KARITSAA PANNULLA 
neljälle

2 sydäntä
8 kieltä

keitinliemi
varsiselleriä
2 porkkanaa
1 sipulia
1 valkosipulinkynsi
10 valkopippuria
suolaa

Laita sydämet, kielet ja liemitarpeet kattilaan. Peitä vedellä. Kiehauta ja keitä neljä tuntia. 

Säästä keitinvesi, joka on nyt siis maistuvaa lihalientä. Nosta kielet pois ja kuori ne hieman jäähtyneenä. Pakasta kielistä ne jota et käytä ja myös osa liemestä. Ala sitten valmistaa paistosta. Jos teet paistoksen vasta seuraavan päivänä, laita tarvitsemasi liemi ja elimet jääkaappiin. 

paistos
2 sydäntä ja 3 kieltä valmiiksi keitettynä, kielet kuorittuna
3 rkl voita

6 salottisipulia
150 g luomupekonia
400 g myskikurpitsaa
2 dl lihalientä eli elinten keitinvettä
kourallinen tuoretimjamioksia
150 g tuorepinaattia
mustapippuria
suolaa

Kuori ja puolita sipulit. Pilko pekoni. Kuori ja pilko kurpitsa. Paloittele myös kielet ja sydämet. 

Nakkaa paistinpannulle voita ja sulata. Lisää salottisipulit. Paista hetki. Lisää pekonipalat. Lisää myös paloitellut kielet ja sydämet sekä kurpitsapalat. Paista muutama minuutti. Lisää joukkoon liemi ja tuoreita timjaminoksia. Anna hautua kannen alla kunnes suurin osa liemestä on haihtunut ja kurpitsapalat pehmentyneet. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää lopuksi tuorepinaatti pinnalle ja hauduta vielä kannen alla pari minuuttia. Sekoita, tarkista maku suolalla ja mustapippurilla. Tarjoile lämpimänä. 

Syyslounas grillistä - paellaa

Sunnuntaiaamusella kotimme raidoittivat pehmeät syysauringonsäteet. Ne saivat aikaan idean grilliruuasta. Tutkailtuani pakastimemme sisältöä tuumasin, että paella syntyisi suht helposti. Ehdotin josko kutsuisimme pari tuttua perhettä sunnuntailounaalle, jotta kesällä ostettu suuri paellapannukin tulisi korkattua. 

Saimme kaksi perhettä luoksemme kahden tunnin varoajalla. Hienoa että sen kummemmin suunnittelemattakin voi saada porukkaa koolle!

Aurinko paistoi niin lämpöisesti, että päätimme syödä rennosti ulkona. 

Kattaus oli tarkkaan mietitty ja upea. Eikä valmiista paellastakaan ole kuvaa. Hyvin se kuitenkin maistui. 

Ohje paellaan löytyy jo blogistamme täältä, nyt tehtiin vain suurempi annos ja lisättiin sekaan maissia. 

Kyytönhäntää, perunapuuroa ja kurpitsa-sienipaistosta

Olin aika ylpeä itsestäni tässä yhtenä päivänä, kun osasin pilkkoa kyytönhännät pataan mahtuviksi paloiksi ihan itse. Pakkasesta poimittujen, sulaneiden häntien pilkkominen oli itse asiassa ihan helppoa, kun vain tunnusteli muhkuraisen luukohdan ja leikkasi heti sen alta.. Kyytönhännät olivat päätyneet pakastimeemme Pappilanpuistosta. Samaan aikaan pakkasesta noukkaistiin myös lampaasta keitelty lihaliemi, joka päätyi  niinikään pataan. Lehtisellerin voin kertoa ilokseni olevan oman pikku yrttimaamme satoa, samoin timjamin. 

Pataruuan keralle paistelimme kuumalla pannulla rapsakaksi inkoolaista, ruistakin sisältävää perunapuuroa. Jukka piti lopputulemasta kovasti, me muut emme. 

Ruuan kera nautittiin myös itsemetsästettyjä herkkutatteja kurpitsan ja sipulien kanssa, pannulla paahdettuna.  Yhdistelmä on maanläheiden maukas! Koska kuulun KKK-klubiin (Kurpitsasta Käytetään Kaikki), paahdoin siemenet öljyn, suolan ja cayennepippurin kanssa uunissa.

Kurpitsansiemenet eivät sopineet kyllä yhtään ruuan sekaan. Siemenet tuntuivat lähinnä ruokaan vahingossa joutuneelta lisältä. Loput siemenet napsimmekin itsekseen sipsityyppisesti ja silloin ne toimivat oikein hienosti!

KYYTTÖPATA

3 rkl öljyä paistamiseen

¾ l lihalientä

3 dl olutta

2 kyytönhäntää pilkottuna

1 laakerinlehti

2 lehtisellerinvartta

2 sipulia

2 porkkanaa

2 valkosipulia

timjamia

suolaa

mustapippuria

Laita öljy kuumalle pannulle. Paista häntiin kaunis pinta. Kuori ja pilko sipulit, porkkanat ja valkosipuli. Laita kaikki ainekset pataan. Laita pata 200 asteiseen uuniin ainakin kolmeksi tunniksi. Kyyttö tuntuu tarvitsevan enemmän muhitusaikaa kuin vastaavat tavisnaudat. 

Blogin muut häntäreseptit: 

Tahmahäränhännät

Kermainen sinappiset hännät

Piilotetut hännät

Lopuksi poikamme kaiversi kurpitsasta lyhdyn. 

Miten olisi koko menu läpi ravintolassa?

   

Viikonloppu voisi alkaa aina samppanjalla! Tähän minulle harvinaiseen starttiin päästiin Teurastamo-alueen Kellohalli-ravintolassa, jossa olin kutsuvieraana muutaman muun bloggaajan kanssa nauttimassa rennonletkeästä illasta. 

Alkuun Helsingin kaupungin ruokakulttuuristrategian vetäjä Ville Relander kertoi meille lyhyesti Teurastamoalueesta, joka sijaitsee Kalasataman tuntumassa Helsingissä. Mies myös kierrätti meitä alueella jo toimivien firmojen luona. Kävimme Roslundin puodissa teurastamon portilla, jossa toimii liha-/leikkelekauppa  sekä lounasravintola. Piipahdimme myös tuorepastaa valmistavassa Pasta Factoryssa, jossa pääsimme kurkistamaan suurta pastakonettakin. Pastatehtaan myymälästä tavalliset kuluttajat saavat ostaa huippuravintoloillekin toimitettavaa tuorepastaa.

Ravintola Kellohallin toinen ravintoloitsija, muusikkonakin aiemmin tunnettu Antto Melasniemi kertoi meille Kellohallin huippuraaka-aineisiin nojautuvasta ruokafilosofiasta ja suunnitteilla olevista häppeningeistä. Ravintola on ulkonäöltään ronski, rujokin, mutta luokseenkutsuvalla ja hienolla tavalla. Pidin Kellohallista ympäristönä kovasti. 

Vindirektin Kim Moliis esitteli illan juotavat. Suuhuni sopivat erityisen hyvin Alkon valikoimistakin löytyvä Kung Fu Girl riesling ja jälkiruokaviininä tarjoiltu Charles Smithin moscato-rypäleistä valmistettu Secco Italian Bubbles kuohuviini. 

Ja sitten vihdoin siihen tarjottuun ruokaan, joka oli kyllä kokonaisuutena todella hyvä ja yltäkylläisen valtava setti. Hienoja makuja, kaunista esillepanoa ja raaka-aineina myös niitä ei-niin-totuttuja juttuja. Monet ruuista tulivat pöytään padoissa tai isoilla lautasilla, josta niitä sitten jaettiin. Tämä kuulemma on talon tapa, joskin lautasannoksetkin onnistuvat. 

Illan yksi parhaimmista makukokemuksista oli savustettu juuressalaatti. Pidin erityisesti savustetun punajuuren ja pehmeän kotijuuston yhdistelmästä. 

Vaalean leivän sisään oli piilotettu marinoitujen punasipulien kanssa kanansydämiä, mikä sai aikaan ihasteluhuokauksia tyttäreltämme kun asiasta seuraavana aamuna kerroin. Ehkä minun pitää viedä tirriäinen joku päivä Kellohalliin maistamaan näitä herkkujaan. 

Ahventartarissa kalapalat olivat totuttua ronskimman kokoiset, mutta toimivat näin hyvin.

Uusikaupunkilaista kiiskenmätiä ja mallasleipää. Tästä nyt ei huonoa voi saadakaan!

Kuhaa, pinaattia ja kurkkua. Hyvää!

Metsäsienicannellonin pastat olivat jääneet hieman raaoiksi, mistä kärsi koko setti. Pidin silti kovasti sienisoossista, jota oli todella runsaasti. 

Sarpanevan padoista kauhottiin esiin tomaattista haukipataa, johon nakattiin aiolia päälle. Ihanaa ruokaa tihkusateiseen iltaan!

Perushyvä, kirkaslieminen lihapata oli kokoonsaatettu naudankielestä, possunkyljestä ja lampaanpotkasta. Suuret juurespalat sopivat lihaisaan ruokaan hurjan hyvin. 

Jälkiruualla ihastelimme porukalla omenasorbetteja. Niitä olisi voinut syödä loputtomiin! Jokainen kolmesta eri omenalaadusta toi sorbettiin ihan omanlaisensa, raikkaan maun. 

Eniten nauruhermoja (ja hyvin laajalle levahtaneita juttuja) kirvoittivat omenakompottiset suklaakakkupalat, joista moni löysi makuna herkkutattia, myös allekirjoittanut. Pohdimme jopa sopisiko se sienen makuineen paremmin alkuruuaksi. 

Teurastamolla on hyvät edellytykset kasvaa mielenkiintoiseksi ja eläväiseksi ruokakulttuurin tapahtumapaikaksi. Paikka on hyvin helposti saavutettavissa keskustasta metrolla. Me suuntaamme  kuun lopussa Kellohalliin Glorian Blog Awards gaalaan ja jo pian sen jälkeen Mad Cook-iltaan Tunnan ja Rikun yllätettäviksi. Jäämme seuraamaan, mitä kaikkea kivaa alueelle vielä nouseekaan. 

Ilta oli joka suhteessa onnistunut ja hieno. 

Kiitos Teurastamon ja Kellohallin sakki sekä arvon bloggaajakolleegat!

Sikäli mikäli muutkin juttuja blogeihinsa illasta kirjoittavat, lisään linkit tähän loppuun. 

Chicling: Kellohallissa
Siskot kokkaa: Tuleeko Teurastamosta Helsingin Meat Packing District?
Mai Amélie decor & lifestyle: Teurastamon Keilahalli
Avaruusasema: Teurastamon Kellohalli
Koemaistaja: Teurastamon Kellohalli
Kädenvääntöä: Teurastamo

Omenainen toscapiirakka

Entinen kämppikseni rakastaa toscapiirakkaa. Häntä on ollut helppo ilahduttaa yhdessäasumisen jälkeenkin tällä rapsakkapintaisella piirakalla. Opiskeluaikoina muistan kauhistelleeni mantelilastujen hintaa. Tänään se ei kirpissut ihan samaan tyyliin. Opiskeluajoista onkin vierähtänyt jo (hmmmm) muutama vuosi.

Tänään piirakkahommiin ryhdyttiin omenaisella kierteellä, sillä Jukan isältä saadut omput piti tietysti hyödyntää. Samalla otettiin käyttöön päiväyksensä ylittänyt, hiukan klönttinen luomukerma. Kuumennettuna sen voi käyttää vielä hyvinkin. 

Resepti on Kaakao kermavaahdolla-blogista. Muutin vain päällisen määrää himpun verran runsaammaksi, sillä kuorrutushan toscapiirakassa on se ihan paras juttu. Soijamaito vaihtui täysmaidoksi. Chez Jasu on tehnyt toscapiirakkaa ilman pohjaakin, mikä ei ole lainkaan pöllömpi ajatus sekään. 

Resepti oli helppo toteuttaa. Minun tuhdimpi kuorrutukseni olisi valunut yli ilman leivinpaperin reunustusta. Eli sillä on muukin kuin koristearvo. 

OMENA-TOSCAPIIRAKKA

piirakkavuokaan

Pohja

3 munaa

1,5 dl sokeria

3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

70g voita

1dl täysmaitoa

ripaus kardemummaa

pari tumpsautusta kanelia

Täyte

2-4 kuorittua omenaa lohkoina

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet, sulatettu voi ja maito. Laita piirakkavuokaan leivinpaperi. Kaada taikina vuokaan ja paina omenalohkot kevyesti päälle. Paista 200asteessa 10-15minuuttia. Valmista toscapäällinen sillä aikaa kun piiras on uunissa.

Toscapäällinen

120g voita

150g mantelilastuja 

1,2 dl sokeria

2 dl kermaa

Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon muut ainekset. Sekoittele seosta kymmenisen minuuttia ja levitä esipaistetun piirakan päälle. Paista piirakkaa vielä noin 15 minuuttia tai kunnes toscakuorrute on kauniin kultaisen värinen. Varo polttamasta pintaa. 

Olishan sen voinut toisaalta näinkin jättää. 

Ja hei! Kuvissa myös oi niin trendikäs leivinpaperi. 

Perhe söi piirakan vaniljajäätelön kera, minä ilman.

Lettuja metsän keskellä

 

Metsäretkellä Salmissa aurinko paistoi.

Tähän paikkaan palataan kesäauringon lämmittäessä.

 Sieniä löytyi. Tatteja ja suppilovahveroita.

Paratiisissa paistoimme lettuja. 

Lettujen paistoa varten varattu taikina oli purkitettu pulloon ja hillot napattu matkaan kotoa. Kerrankin sai syödä käsin.

Olisin halunnut kirjoittaa leppoisan seesteisestä tunnelmasta retkellä, mutta kun en voi. Yksi kitisi että huijasimme sienimetsään lupaamalla lettuja, toinen huusi ettei jaksa kävellä. Junnuilla oli (muka) kylmä, lettuja piti odottaa toooosi kauan ja liejussa myös pystyi kaatumaan. Ensimmäinen lettu jäi vähän vaaleaksi, joten maistaja tiedusteli voiko sitä lainkaan syödä.

Silti autolle mennessä tyttäremme lallatteli lettumasu täynnä: "Tää oli paras päivä koskaan!"