Viikonloppu voisi alkaa aina samppanjalla! Tähän minulle harvinaiseen starttiin päästiin Teurastamo-alueen Kellohalli-ravintolassa, jossa olin kutsuvieraana muutaman muun bloggaajan kanssa nauttimassa rennonletkeästä illasta.
Alkuun Helsingin kaupungin ruokakulttuuristrategian vetäjä Ville Relander kertoi meille lyhyesti Teurastamoalueesta, joka sijaitsee Kalasataman tuntumassa Helsingissä. Mies myös kierrätti meitä alueella jo toimivien firmojen luona. Kävimme Roslundin puodissa teurastamon portilla, jossa toimii liha-/leikkelekauppa sekä lounasravintola. Piipahdimme myös tuorepastaa valmistavassa Pasta Factoryssa, jossa pääsimme kurkistamaan suurta pastakonettakin. Pastatehtaan myymälästä tavalliset kuluttajat saavat ostaa huippuravintoloillekin toimitettavaa tuorepastaa.
Ravintola Kellohallin toinen ravintoloitsija, muusikkonakin aiemmin tunnettu Antto Melasniemi kertoi meille Kellohallin huippuraaka-aineisiin nojautuvasta ruokafilosofiasta ja suunnitteilla olevista häppeningeistä. Ravintola on ulkonäöltään ronski, rujokin, mutta luokseenkutsuvalla ja hienolla tavalla. Pidin Kellohallista ympäristönä kovasti.
Vindirektin Kim Moliis esitteli illan juotavat. Suuhuni sopivat erityisen hyvin Alkon valikoimistakin löytyvä Kung Fu Girl riesling ja jälkiruokaviininä tarjoiltu Charles Smithin moscato-rypäleistä valmistettu Secco Italian Bubbles kuohuviini.
Ja sitten vihdoin siihen tarjottuun ruokaan, joka oli kyllä kokonaisuutena todella hyvä ja yltäkylläisen valtava setti. Hienoja makuja, kaunista esillepanoa ja raaka-aineina myös niitä ei-niin-totuttuja juttuja. Monet ruuista tulivat pöytään padoissa tai isoilla lautasilla, josta niitä sitten jaettiin. Tämä kuulemma on talon tapa, joskin lautasannoksetkin onnistuvat.
Illan yksi parhaimmista makukokemuksista oli savustettu juuressalaatti. Pidin erityisesti savustetun punajuuren ja pehmeän kotijuuston yhdistelmästä.
Vaalean leivän sisään oli piilotettu marinoitujen punasipulien kanssa kanansydämiä, mikä sai aikaan ihasteluhuokauksia tyttäreltämme kun asiasta seuraavana aamuna kerroin. Ehkä minun pitää viedä tirriäinen joku päivä Kellohalliin maistamaan näitä herkkujaan.
Ahventartarissa kalapalat olivat totuttua ronskimman kokoiset, mutta toimivat näin hyvin.
Uusikaupunkilaista kiiskenmätiä ja mallasleipää. Tästä nyt ei huonoa voi saadakaan!
Kuhaa, pinaattia ja kurkkua. Hyvää!
Metsäsienicannellonin pastat olivat jääneet hieman raaoiksi, mistä kärsi koko setti. Pidin silti kovasti sienisoossista, jota oli todella runsaasti.
Sarpanevan padoista kauhottiin esiin tomaattista haukipataa, johon nakattiin aiolia päälle. Ihanaa ruokaa tihkusateiseen iltaan!
Perushyvä, kirkaslieminen lihapata oli kokoonsaatettu naudankielestä, possunkyljestä ja lampaanpotkasta. Suuret juurespalat sopivat lihaisaan ruokaan hurjan hyvin.
Jälkiruualla ihastelimme porukalla omenasorbetteja. Niitä olisi voinut syödä loputtomiin! Jokainen kolmesta eri omenalaadusta toi sorbettiin ihan omanlaisensa, raikkaan maun.
Eniten nauruhermoja (ja hyvin laajalle levahtaneita juttuja) kirvoittivat omenakompottiset suklaakakkupalat, joista moni löysi makuna herkkutattia, myös allekirjoittanut. Pohdimme jopa sopisiko se sienen makuineen paremmin alkuruuaksi.
Teurastamolla on hyvät edellytykset kasvaa mielenkiintoiseksi ja eläväiseksi ruokakulttuurin tapahtumapaikaksi. Paikka on hyvin helposti saavutettavissa keskustasta metrolla. Me suuntaamme kuun lopussa Kellohalliin Glorian Blog Awards gaalaan ja jo pian sen jälkeen Mad Cook-iltaan Tunnan ja Rikun yllätettäviksi. Jäämme seuraamaan, mitä kaikkea kivaa alueelle vielä nouseekaan.
Ilta oli joka suhteessa onnistunut ja hieno.
Kiitos Teurastamon ja Kellohallin sakki sekä arvon bloggaajakolleegat!
Sikäli mikäli muutkin juttuja blogeihinsa illasta kirjoittavat, lisään linkit tähän loppuun.
Voi, nyt minua alkoi harmittaa vielä enemmän, ettei tämä möte sopinut aikatauluihini. Toivon sormet ja varpaat ristissä, että Teurastamosta tulee jotain hienoa ja pysyvää helsinkiläiseen ruokaelämään. Kaikki tapahtumat, joissa olen itse käynyt tähän mennessä ovat ainakin olleet lupaavia.
VastaaPoistaMuakin harnittaa ihan samasta syystä kuin Jonnaa.
VastaaPoistaNoita metsäsienicanneloneja olen menulta maistanut ja silloin pastan kypsyysaste oli oiein passeli. Soossi on kyllä jumalattoman hyvää!
Muakin harmittaisi jos en olisi ollut näissä kesteissä mukana! Oli kyllä hauska ilta, vaikka tänään onkin vähän pääpoloista kivistänyt... Ja oli oikein mukava tutustua!
VastaaPoistaps. Jäin vielä miettimään, että mitäköhän ne sattumat siinä haukipadassa olivat....voi Luoja...
VastaaPoistaJonna: Mulle oli ensivisiitti, mutta ei toki viimeinen! Samaa toivon minäkin. Toivon myös pönötysvapaata, kaikkien kukkarolle ainakin jotain toimintaa.
VastaaPoistaJaana: Kypsyysasteen onnistuessa homma on varmaan hurjan hyvä. Jos uusiksi menet lounaalle, ota ehrottomasti savujuureksia - olen var,a että tykkäät!
Riikka: Oli tosi kiva tutustua sinuun! Naurettua tuli taas niin etten muista koska viimeksi. Mulla ei edes kivistänyt, ollaan siivottu koko päivä.
Sattumista en varmaksi sano mutta se punainen oli tomaattia, neiti Kaataja ;D.
huokaus!
VastaaPoistaHuokaillaan Nanna yhdessä loppukuusta!
VastaaPoistaKiitos vielä Merituuli - oli tosi virkistävä ilta :)
VastaaPoistaOli kyllä! Kiitos itsellesi :).
VastaaPoistaHehee, mua vieläkin naurattaa toi sienisuklaakakku. Meidän seurue söi sienikiusausta ja se tuli kanssa noissa padoissa, teki vaikutuksen.
VastaaPoistaVaikuttaa siltä että törmätään Kellohallissa taas, samankaltaisia merkintöjä kalenterissa :)
Ei sitä kaikki maistanu, mutta osa kyllä. Olisko ollu niin että muiden paloista oli sienet loppu :)?
VastaaPoistaKiva kun treffataan! Sun näkeminen saa aina hymyn huulille.
Voi ihanuus ja nam! tuli vesi kielelle tästä postauksesta :)
VastaaPoistaIhanaa jos tuli! Sinne vaan, Kellohalliin!
VastaaPoista